Riisi, Piu, Ätsii,Tikkari & co

Tunteita ja tuoksuja

2012-01-24T18:57:00.006+02:00

eli harminkyyneleet ja kissank***n lemua. Noin päällimmäisenä.

Toki Kaikkea muutakin kun tässä on kuukausi vierähtänyt!

Vuosi vaihtui ja lopulta (! ) kelitkin paranivat. Aivan ihqua, että on NIIIIN paljon valoisampaa, puhtaampaa ja kuivempaa! Vielä kun oli täysikuu, oli ulkona kuin kesäkuussa konsanaan. Ja oikeastikin päivä on pidentynyt, kohta alkaa taas nähdä töiden jälkeen jotain ulkonakin touhuta.

Joulua oltiin kuka missäkin, itse kävin pari päivää kotikotona ja hyvin Virtain kerrostalo taas upotti viisi koiraa, kolme kissaa ja kolme ihmistä. Ja kuusikin pysyi hyvin pystyssä ;) Kuhmalahdellakin käytiin pyhinä juoksentelemassa. Koirat eivät meinanneet uskoa sitäkään vähää kuin me surumieliset ihmiset, että kummikissa Jörö on poissa. Ilmeisesti Iso Kissa on ollut aamuyöntunteina asialla.

Vuosi vaihdettiin rauhaisasti kotosalla saunoen ja herkutellen. Puoliltaöin käytiin naapurustossa paukkuja ihmettelemässä. Tultiin pikaisesti takaisin, kun aikalailla rytisikin ja koirat olivat keskenään. Ikkunasta kurkittiin tullessa ja aivan umpiunessa kaikki maata rötköttivät, joten eipä edelleen paukut haitanneet.

1.1.2012
Mutta sitten heti vuoden eka päivänä alkoi rytistä.
Aamu alkoi kissankusella koirahuoneessa. Sitä on viime aikoina ollut liikkeellä, ilmeisesti remontti hiertää.
Lähdin pyykättyäni kivassa kelissä viemään koiria metsään, ja päästin ne irti asioilleen. Pyörin ympäri kuin hyrrä, kuten aina, jotta ehdin havainnoida kaiken ennen niitä. Väärin.
Riiseni ja mies tulivat todellakin puskasta ja n.20m etumatkalla kaikki kolme omaani säntäsivät sinne huutamaan Häppärin johdolla. Sen verran lähellä karjuin niiden perässä, että kohtaus jäi metelin asteelle. Mies raivosi minulle kaikki vitun ämmistä lähtien (juu, ansaitusti…voiko mikään näyttää pahemmalta kuin kolme isoa mustaa säntäämässä vapaana huutaen kohti ja niiden omistaja kiljuu perässä aiheuttamatta minkäänlaista reaktiota…).
Itseeni äärimmäisen pettyneenä keräsin laumani ja poraten marssittiin kotiin – siivoamaan lisää kissankusta.
Sen ensimmäisen päivän vaan istuin ja porasin. Ei tämä harrastus näin pitäisi mennä. Sitä mielestään yrittää kaikkensa näiden kanssa; vie, touhuaa, yrittää hyvin ruokkia ja muuten hoitaa. Ja paskaa sataa.

Itkien väsäsin nettiin kissailmoituksia, koska selviö on, että jostainhan nuo oireilevat. Remontti ja muutokset tosiaan tekevät osansa ja kauhulla odotan kevään&kesän mökkikautta. Muutamia kyselyjä on viikkojen aikana tullut, mutta ei vielä sellaista oikeaa. Pari päivää porasin joka välissä kun näinkin kissan, mutta ei auta.
Koirien käytös oli mun syytä, olis pitänyt olla tarkempi. Onneksi mitään ei sattunut; tosin eihän nuo suomituotannot tosiaankaan mitään kenellekään tee, menivät alkulenkin innolla tuon kuumakallen perässä.

Virhe olisi harmittanut tarpeeksi jo kertaluontoisenakin, mutta sen seurauksia näköjään kannetaan mukana nyt pitkään. Häpsii meni aivan sekaisin.

Se oli syksyllä pian muuton jälkeen aika mahdoton, jahtasi oravia ja ihan kaikkea näkymätöntä kykenemättä rauhoittumaan ulkona lainkaan. Nyt marras-joulukuun se oli yllättävän sees. Veti ja mouhotti joo, mutta kykeni rentoutumaankin ulkona. Pysyi vapaana käskyn alla lenkeillä jne. Tietoisesti tein sen elämästä tosi seesteistä, me ei reenattu tasan mitään, en juuri edes puhunut sille/ välttelin käskemistä.

Nyt riiseniepisodin jälkeen se on ollut ihan maaninen. Ei puhettakaan sen irtilaskemisesta, nupit kaakossa temmotaan, huudetaan, stepataan. Sen kanssa on ollut täysin perseestä ulkoilla, totesin asian konkreettisesti juuri hetki sitten.

En kerta kaikkiaan käsitä, kuinka sen suhtautuminen koiriin voi olla niin totaalisen erilaista kuin noilla muilla ( kun samalla lailla kaikki on pidetty ja kasvatettu) ja kaikissa tilanteissa yhtä maanisen kiihtyvää.
Olen nyt sitten taas raahannut tätä lössiä töissä mukana, ja saanut siellä ne juoksutettua. Jukan kanssa ollaan myös ajettu myöhään illalla metsäautotielle otsalampun valossa noita juoksuttamaan. Hullun hommaa, mutta vaihtoehdot ovat vähissä.

Riisi & Tikkari

Aina välillä lenkitän Tikkarin ja Riiisin yhdessä ja vienyt tuon Höyryn yksin. Vaan aina ei jaksa/ehdi jne. Silloin oikeastaan pelottavan selvästi tajuaa (siis noiden kahden kanssa) mitä elämä oli ennen. Koirien kanssa oli mukava lenkkeillä, se oli se henkireikä. Nyt lenkityksestä on tullut se Pakko. Aina lasketaan riittääkö tämä, joko saa kääntyä, onko tänään(kin) pakko. Harmittaa vaan, kun lähipiiri toki saa sijaiskärsiä myös.

Minusta ei vaan ole kouluttamaan tuosta koirasta itselleni yhteiskuntakelpoista elukkaa, mutta ei kyllä laittamaan sitä poiskaan. Niimpä täytyy vaan yrittää selviytyä päivästä toiseen ja toivoa, että aina tulee helpompia jaksoja.

Joku toinen ehkä osaisi tuon kanssa, mutta itse en tunnu pystyväni parempaan. Harrasteleminen sen kanssa on ollut kivaa, mutta siinäkin saat olla pelko persiissä, että se säntää muiden koirien luo. Turkkia alkaisi olla ja ihmispelkoa on saatu aika hyvin harjoiteltua pois, mutta voiko tuota ikinä viedä näyttelykehään muiden koirien kanssa? Vielä kytee himo tuon kanssa touhuta, kun pohjat olis tehtynä, mutta olen kyllä miettinyt olisiko kaikille helpompaa jos Häpsii olisi vain ihan kotona, ja tekisi kaikkea mahdollisimman vähän.

Noh, juuri nyt Punainen kissa makaa mun sylissä kehräten (ällösuloista ;)) ja Häpsii heiluu kuin jojo tuossa edessä odotellen iltaruokaansa. Elämä Kontiokujalla jatkuu, välillä vaan pitää avautua...

Ihmiselämästä sen verran pilkahduksia, että remontti eteni koirahuoneen valmistuttua keittiöön. Paneelit maalattiin valkoisiksi ja vanhat maalatut seinäpinnat maalattiin uudelleen. Muuta ihmeellistä ei keittiöön tällä erää tehdäkään. Ikkunanpokiin kokeiltiin maaliruiskua ja sillä sai aikaan hyvää jälkeä. Tavoitteena olisikin vähitellen alkaa maalaamaan kaikki ikkunat valkoisiksi, ovat siis nyt puunvärillä. Tämä on sen verran hämärä asunto, että kaikki valkoisuus on plussaa. Seuraavana on vuorossa eteisen fiksaus eli kaappien uudistus ja seinien maalaaminen – ennen siirtymistä makkariin …

Koirien valtakuntaa

Keittiön uusi seinä

Pienimuotoiset tuparitkin pidettiin loppiaisena, vieraat viihtyivät aamukuuteen, joten kait meillä oli hauskaa. Lämminvesivaraaja saunottiin tyhjiin alkuunsa ja grilli kuumeni kolmatta kertaa aamu neljältä ;)

Kalenteri täyttyy kevään ja kesän osalta huimaa vauhtia. Kaikenlaista ihmis&koirapainotteista suunnitelmaa on. Tikkari osallistunee kevään mittaan joihinkin näyttelyihin Suomessa ja naapurimaissa ja katsotaan sitä Häppärin AVOinta uraa sitten kesemmällä. Riisi alkaa vähitellen näyttää taas koiralta, joten katsotaan mitä rouvan kanssa keksitään ;)
Toivottavasti kissojen kohtalo jollain tavoin ratkeaisi ennen huhtikuun loppua, jolloin meillä olisi tavoitteena ”muuttaa” kesälapsiksi Kuhmalahdelle.

Jouluja itse kullekin

2011-12-21T17:42:00.003+02:00

Vähiin käy, ennen kuin se tulee. Se joulu. Eli periaatteessa ihan tavan viikonloppu. Jolloin kaikkien ennusteiden mukaan on ihan yhtä pimeää ja vetistä kuin tähänkin asti. Vaan toivotaan että Pukki&Petterit sieltä kiiruhtaisivat ja toisivat lumipilvet mukanaan ja pari astetta pakkasta!!!

Tuli ja meni

2011-12-17T12:17:00.006+02:00

Jouluaatto on viikon päästä. Sitä ei huomaa kyllä kuin Prisman hulinasta ja tavaravuorista. Vaikka on mekin viritetty jouluvaloja niin ulos kuin sisäikkunoihinkin ja pöydässä tonttuliina! Silti ei vaan tunnu miltään - vaan miltäs sen pitäisi tuntua???

Suomen suvi antoi meille jo hitusen valkoista, joka sitten heti kohta muuttui nuoskaksi, loskaksi ja nyt sitten jo taas hiekaksi ja mudaksi. Ja vesisateeksi.
Piristin itseäni ostamalla pölypussien lisäksi uuden mopin !

Destia päätti, että kun lämmintä luvataan niin sivuteitä ei tarvitse aurata ollenkaan. Kun loskaa oli 20-30cm ja nelivetokaan (Transporterin ongelmista ei edes puhuta) ei meinannut päästä läpi, oli aika haukkua Destia.

Eipä tästä nyt muut ole kärsineet kuin koirat, kun ei tuo lenkkeily vaan oikein nappaa. Liian monena iltana ovat päässeet turhan lyhyelle lenkille ja muista aktiviteeteista ei voida puhuakaan. Laatuaikaa on vietetty siellä suihkun alla ;)

Noh, jotta jotain hyvääkin, niin talossamme ollaan viihdytty hyvin.
Joululahjojen sijaan hankimme ihan tarpeeseen meille sohvapöydän ja keittiöön ruokapöydän.

Koirahuoneen remontti kaikkien venymisvaiheiden jälkeen on valmis, lattialistoja lukuunottamatta ja sinne on ostettu asukkaillekin uudet pedit ;)

Seuraavaksi on vuorossa keittiö, joka kokee vaan nyt vaan pintaehostuksen maalin avulla. Tasot menevät vaihtoon myöhemmin, mutta kaapistot varmaan saavat jäädä tuollaisenaan. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä uudelleen! Tässä samalla pitäisi saada eteinenkin fiksattua, vanhat kaapit ovat ihan rikki -siis ovet pudonneet. Niimpä vaatteet ja tavarat tahtovat olla pitkin eteistä hieman...ei niin järjestyksessä.

Nyt sinne maalitelan varteen!

Nooan arkin rakennus aloitettu

2011-11-27T19:14:00.010+02:00

Vettä sataa. Sitä vaan sataa ja sataa. Ja tämä pimeys. Jos tämä syksyn tulo muuttuu tätä tahtia kamalammaksi vuosi vuodelta niin mä en ala. Sitä vaan tulee hulluksi tämän moppaamisen ja pesemisen kanssa, ja samaa tahtia saa vaihdella otsalamppuun pattereita.

Eilen oli sentään satamatta ja päästiin valoisaan aikaan montulle juoksemaan. Kuivaa ei kuitenkaan ollut ja n. 1,5h juoksemisen jälkeen meni 43min suihkuttaa nuo about puhtaiksi. Yeah.

Remontti on edennyt hitaasti, ja jouduin heti katon jälkeen nöyrtymään, etten nyt ihan yksin saanut näppäristi koirahuonetta valmiiksi. Nyt seiniin on levitelty tasoitteet ja hiottu noin kolmeen kertaan ja vihdoin ensi viikolla alkaa maalaus! Sitten enää matto lattiaan! ja listat. ja...

Ankeaan arkeen on mahdutettu vähän ihmismenojakin, viime viikonloppuna oltiin oikein yökylässä Pohojanmaalla. Ja lystiä oli ;)

Tänään oltiin sitten Tikkarin paimenkoulussa nro2. Heinäkuusta on vierähtänyt aikaa, mutta jollain tasolla lambit olivat muistissa. Kiinnosti , mutta kun määrättiin suunta ja vauhti, niin lakkasi huvittamasta. Eka kierroksella Tikkari koitti väistää tilannetta seisomalla paikallaan... vaan saatiin siinä onnistuneitakin pätkiä. Ja toisella kiekalla se meni jo paljon paremmin, silmiin ja ryhtiin nousi uusi kipinä. Mutta nopeasti nuori koira kuluttaa itsensä puhki. Ja kovasti se haluiaisi (kuten kyllä kaikkien muidenkin koirat) ohjaajan jalkoihin tukea hakemaan ja tasapainon säilyttäminen lauman takana oli vielä hankalaa. Helmikuussa lisää! Kuvia ei hämäryydestä johtuen ole ainuttakaan...

Hermorakenteen testaamista etc

2011-11-06T20:40:00.007+02:00

Viikko sitten oli Häpsiin luonnetesti. Briardyhdistyksen testiin oli ilmoittautunut 6 briardia ja 4 ihan muuta paimenta.

Yhtään en tiennyt mitä tulee, paitsi että vien testiin vilkkaan ja epävarman koiran, jonka luoksepäästävyys vaihtelee tilanteen mukaan...

Tulos oli seuraava:

I Toimintakyky (kerroin 15) -1 pieni -15p.
II Terävyys (kerroin 1) +1 pieni, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua 1p.
III Puolustushalu (kerroin 1) -1 haluton -1p.
IV Taisteluhalu (kerroin 10) +2 kohtuullinen 20p.
V Hermorakenne (kerroin 35) +1 hieman rauhaton 35p.
VI Tempperamentti (kerroin 15) +3 vilkas 45p.
VII Kovuus (kerroin 8) +1 hieman pehmeä 8p.
VIII Luoksepäästävyys (kerroin 15) +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 45p.
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Yhteispisteet 138p.

Eli paperilla kaikki hyvin ;) Testin läpi Häpsii oli sosiaalinen ja avoin (no hieman varovainen eikä suinkaan rento), naistuomarit auttoivat asiaa ja paljonhan tuo on käsittelyssä parantanut. Taistelussa se oli vieraan kanssa vaisu, tämä tiedossa tosin etukäteen. Kelkka oli aikas kamala ja matomatalana sitä piti ihmetellä pitkään. Pimeässä tuo toimi taas oikein hyvin. Puolustusosassa ja seinän "terävyyskokeessa" Häpsii osoitti pakenemiskykyä. Parempi näin, että tuolla epävarmuudella ei osoitakaan mitään kykyä käyttää hampaitaan. Hermot ja pehmeys menivät tuohon yleisimpään haarukkaan, jos eivät ihan alarajaa hiponeet niin eivät yläreunaakaan. Ja ampuminen oli pala kakkua. Läpi testin tuo oli yllättävän rauhallinen, voisi jopa sanoa että "väistää passiivisuuteen".

Arjessa tilanne on ennallaan. Epävarmuus näkyy lenkeillä jatkuvana pälyilynä sinne tänne, vapaana tuo sinkoilee konflikteja etsien (vaalea kivi voi olla se naapurin vaalea koira joka nähtiin viikko sitten...) ja hyppii männynkylkiin (= jahtaa oravia joita nähtiin toissaviikolla). Eli hieman maanisdepressiivinen tuo on ;) Mutta omana hulvattomana persoonanaan, on siitä vaan niin rakaskin tullut. Niimpä säikähdys ehti tulla nyt perjantaina, kun tuo rakkaus sinkosi pimeyteen jäniksen perässä kohti isoa tietä. Eikä mun täydet desibelit saaneet Häppärin abseja yhtään sutimaan...mutta onneksi urheilukentän laidalla oli moukariverkko, johon tuo pimeässä törmäsi ja juuttui...

Testattu on myös omia hermojani. Viikon kesti koirahuoneen katon maalaus ja oikeastaan joka päivä sitä on tehty... Neljään kertaan se lopulta piti maalata ja joitain paikkoja vielä vähän korjailla sen päällekin.. Mutta nyt se on valmis! Ja seuraavana projektina ovat seinätn.. edelliset ovat ystävällisesti oikoneet ja tapetoineet suoraan kipsilevyn päälle unohtaen pohjamaalaukse, jolloin tapetin irroitus on mahdotonta. Tuohon pitää siis kehittää tasoitetapetti/ponttipahvi tms muu vaihtoehtoinen tapa siistiä pinta ennen tapetointia/maalausta. huoh. (tästä tulee valokuvia vasta valmiina )

Riisin steriloinnista on nyt puolitoistaviikkoa ja mamma on toipunut täysin. Varmasti ihan hyvä aikataulu, koska Tikkari tuntuu aloittelevan juoksuaan, Tyyris sisko jo aloitti.
Riisin pikkupojat Rumpu ja Riko kävivät näytillä - ja olivat aivan ihania! Lasse-poikaa odotellaan visiitille myös jossain välissä. Pikkuisista lisää L-pentueen omassa blogissa, mutta pakko laittaa 5kk kuvia tähänkin ;)
Rumpu

Riko

Ananas

Nenänpää valkoisena

2011-10-29T22:43:00.004+03:00

Mutta ei täällä sen erikoisempia valkaisuviikkoja vietetä –paitsi maalataan! Juuri kiipesin alas koirahuoneen yläilmoista ja sain yhden maalikerroksen valmiiksi. Ja vaikka olen urakan aivan alkumetreillä niin voin sanoa että katon maalaus sucks. Makuuhuoneet nyt saavat valkoisen katon ( ja piste.) mutta harkitsen nyt kyllä vielä pari kertaa olohuoneen ja keittiön kohtaloa ;)

Tämä sisäremontti tai siis sen aloitus on kestänyt ja kestänyt. Kaikki vapaa-aika on kokolailla oltu ulkohommissa, joko täällä tai lähinnä Kuhmalahdella, jossa Jukka nytkin on aloittelemassa käytävän remonttia. Siellä on nyt pihan kuuset kumossa ja piha odottelee kuivumista näiden kaikkien sateiden jälkeen, jotta kaivurimies tulee nyppimään kannot ja kärräämään nurtsimullat paikoilleen. Polttorankapino navetan takana on kasvanut hiljalleen.
Siinä sivussa on naputeltu uusia aitaelementtejä kaikkein lahoimpien tilalle tänne omaan pihaan, ja nyt ne on lopulta maalattu ja asetettu paikoilleenkin. Piha on taas ummessa, kunnes joku seuraavaksi lahoin kaatuu oravan painosta… Aitaurakkaa riittää keväällä kiusaksi asti…

Päätin aloitella koirahuoneesta ja tehdä siitä harjoituskappaleen; nuo asukit kun ei kauheasti seinänväristä valita. Lattiaan tulee huoleton muovimatto ja seinät ajattelin kätevästi vain maalata. Mutta sitä ennen pitäisi repiä vanhat tapetit pois. Ja niiden alla on mureneva kittilevy, joka ööö…pitää kai uusia tai jotain. Eli kovin pitkälle ei ilman paneutumista aiheeseen riittäneet mun taitoni edetä tässä asiassa. Googlen remontointisivut ovat koetuksella, mutta en silti suostunut lainaamaan kirjastosta ”Nainen remontoi” kirjaa, jossa oli vasaran kuva ja alla teksti ”vasara”. Pientä sisuuntumista ja kyllä tämä tästä. En vaan jaksa tälläistä suunnitteluvaihetta, vaan (tämänkin ) homman pitäisi edetä. Helposti ja nopeasti :) Nih.

Syksy on pimentynyt, ehkä hivenen vain kastunut entisestään. Pitää kuulemma iloita siitä että puolen vuoden päästä on jo vappu. Töissä selvittiin kunnialla ihmisten syyslomista. Ja päivä kerrallaan koitetaan taiteilla syksyisen kissatulvan kanssa. Joka vuosi näin käy, mutta tämä 2-4 uuden kissan päivävauhti on pahasta. Tosin, enemmän kuin ennen niitä on mennyt myös omiin koteihin. Mutta ei se prosentti paljon ole kasvanut. Viikko sitten löytyi uskomaton pieni sissi, noin 5vkoinen musta pentu motarilta Tre-Lempäälä väliltä keskeltä kaistaa!!! Ja pahasta shokista selvittyään tuo tyyppi hurisee ja popsii jauhelihaansa sangen tyytyväisenä. Aika monta muutakin on pelastettu elämään; kenelle on riittänyt lämmin maito, yhdeltä on poistettu silmä, yhdeltä korjattu peppua ja sen seitsemälle syötetty antibiootit. Onneksi omat täällä kotona ovat pysyneet terveinä! kop kop…

Niin, Piippa toipui vaivoistaan antibiootein ja nyt tuntuu ruoka maistuvan eikä närästystä ole ollut. Seuraillaan tilannetta ja jatkossa mummo syö&juo korokkeelta. Toivottavasti ruokatorvi ei kummemmin ala vaivaamaan.

Pitkään suunniteltu Riisin leikkaus on myös suoritettu onnistuneesti. Jotain juoksun oireita alkoi olla , myös Tikkari oireilee vaikka tuntuu aikaiselta. En halunnut Riisiä enää ”kiusata”, kun se kuitenkin olisi taas tullut valeraskaaksi ja ollut syömätönnä aikansa. Nyt on pennelit kuitenkin tehty, joten parempi tämäkin hoitaa alta pois. Sitten on enää Tikkari, muut tyttöviisikosta on neutralisoitu ;)

Nooan arkkia rakentamaan?

2011-10-10T21:20:00.017+03:00

Arki on sujunut kohtuullisesti, ottaen huomioon, että mennään jo lokakuuta ja vettä on satanut PALJON. Syksy on syvältä ja märkä syksy ihan pohjalta. Mutta on tämä kuitenkin aika jees elämää, kun ei tarvitse töttöröidä enää siellä Tampereen keskustassa. Viime viikolla pörräsin parina päivänä ruuhka-aikaan vanhoilla nurkilla ja olin aivan rauniona. Ikinä en sinne kyllä enää halua. Nih.
Syksyiset valokuvat eivät oikein "anna oikeutta" yleisilmeelle -kuvat otetaan niinä harvoina hetkinä kun sitä hyvää tarjotaan. Kuvien kautta voi kai kerrata niitä auringonsäteitä ;)

Kaunista oli Kukkokallion rantasaunalla syysilmeessäkin. Vaan uimaan ei mennyt enään kukaan.

Kurkikaverit ottivat ja lähtivät lämpimään

Syysviikonloput ovat vierähtäneet mökkiaskereissa Kuhmalahdelle - ja täytyy myöntää että vkonloppuisin kelit ovat olleet sangen siedettäviä! Vähän uusia rappusia, vähän uutta maalia ja paljon uutta nurmikkoa. Pihan reunaan on 70-luvulla töräytetty kunnon kuusikko kasvamaan ja nyt se sai lähteä. Tilalle tulee nurmikko ja avaruus. (Katsotaan keväällä kun koirat rallaa siinä uudessa mullassa, että kuinka hyvä ajatus tämä oli ;))

Alkutilanne

Työ alkaa edetä

Syksyn vakivarustus, kun muissa väleissä on keräilty polttopuita metsästä...

Ja Karvalandia seuraa matkassa mukana. Välillä Piu&Dima "avustajineen" Virroilta ovat olleet remmissä mukana. Mitään järjellistä koirien kanssa ei oikein ole tehty. Jälkiä koitettiin, Tikkari oli pro, mutta Häpsii oli aivan kuutamolla eikä edes yrittänyt tehdä töitä. Esineruutua koitettiin. Siinä molemmat olivat kuutamolla. Tottista on vähän tehty, tässä Tikkari on kuutamolla ja Häpsiin kanssa en edes viitsi yrittää sitä noutoa. Hmmm..onkohan tässä nyt asenteessa jotain pielessä... Riisi on saanut vain olla ja rentoutua. Marraskuun paimennuksesta en ole vieläkään päättänyt kumman otan, äidin vai tyttären. Häpsii saa jäädä kotiin, jotta tilan bc:t jäävät työkuntoisiksi. Ainakin viimeksi ne osallistuivat Häpsiin mittapuulla liikaa koulutuksiin...

Häppäri 3 vee mittarissa

Tikkarilla on selvästi ollut murkkuikää ja kakara koettelee rajojaan niin mun kuin muiden koirienkin keskellä. Pari kertaa on yrittänyt äidilleenkin sanoa murmur, mutta ainakaan vielä mitään sanaharkkaa ei ryhmässä ole ollut. Omaa vikaa pitkälti, koska tuo maailman helpoin pentu on saanut kasvaa kuin pellossa eikä mulla ole siihen sellaista suhdetta kuin muihin. Sääli, erittäin kiva koira ja kapasiteettia olisi, mutta tuo tsekki-ihme vie edelleen mehut arjessa.

Teinit yhdessä

Piu

Piippa vähän pelästytti, kun ruokahalut ajoittain hiipuivat ja kuului kakomista. Viime viikolla käytiin syynissä, otettin röntgen, otettiin varjoainekuvat, tähystettiin ja pengottiin noin muuten. Saldona ärtynyt nielu, ja pieni laajentuma ruokatorvessa. Onko ensimmäinen seuraus jälkimmäisestä vai sattumaa. Nyt napsitaan lääkekuuri ja seurataan tilannetta. Kilpirauhasen vajaatoiminta suljettiin pois, se kun kuulemma aiheuttaa vanhoilla juuri ongelmia ruokatorveen. Sydän kunnossa, ei kasvaimia, hampaat ok...taas mennään ! Piippa on nyt kuin yksi hoitola-asiakas "aloita aamu antepsinilla".

Päivä kerrallaan jolkotamme kevättä kohti!

Kissoille uusi koti ?

2011-09-18T20:40:00.008+03:00

Tätä kysymystä olen pyörittänyt päässäni toista vuotta. Ainakin.

Tein aikanaan itseni suhteen virhearvion; olen niin koiraihminen, etten mielestäni tarpeeksi jaksa panostaa kissoihin. Ja kun elämämme on aika liikkuvaista, niin kissat joutuvat olemaan liian paljon yksin, öitäkin. Ne inhoavat muutoksia ja matkustamista, joten niitä ei voi raahata mökillekään mukaan.

Ja liika yksinolo ja seuranpuute saa aikaan pissailuongelman. Sitä ei ilmene, jos elämä on tasaisen seesteistä, mutta muutokset ja pidemmät poissaolot sen tuovat esiin. Ja ongelma ei nyt ole hirmuinen, lattialle jääneet koiranpyyhkeet ja pienemmät matot ottavat osumaa, -kop kop - sohva yms on jätetty rauhaan. Vaikka olen nyt jo liki tippa linssissä, olen silti tullut siihen tulokseen ja meidän karvapalleroiden voisi olla parempi muualla. Ja jos ei sellaista paikkaa löydy, ovat sitten täällä.

Eli laittakaahan sanaa kulkemaan:

Uutta rakastavaa kotia vailla
pörröiset 3-vuotiaat kissasisarukset ”Ahma (punainen)&Supi (mustakilppari)
Ovat ikänsä eläneet sisäkissoina, ovat asianmukaisesti leikattu, rokotettu, madotettu ja muutenkin hyvin pidettyjä ja terveitä. Melko rauhallisia luonteeltaan, välillä äärimmäisen seurallisia (ja välillä taas paljon omissa oloissaan), isoihin koiriin tottuneita ja hiljaisia ystäviä.

Ahma on perusrento jätkä, joka tekee helposti tuttavuutta ja puoliksi asuu säkkituolissaan "roikkuen".
Supi on herkempi lady, joka sulaa hitaammin. Kuitenkin Supi on se joka enemmän tulee sänkyyn kiehnäämään ja vaatimaan läheisyyttä. Molemmat ovat kovia kehräämään. Supi on myös kiintyneempi koiriin (joita kumpikaan ei sitten yhtään osaa pelätä). Koirat nuolevat kissojen korvat ja mahanaluset, kissat kävelevät koirien yli jne. Muita kissoja eivät ole tavanneet.

Mikäli joku haluaa aiheesta lisätietoja: hh.jarvinen_ at _ gmail.com

Joko karhut kohta menevät talviunille?

2011-09-06T19:28:00.008+03:00

Kontiokujalla on käynyt kova kuhina, välillä meinaa jo väsy iskeä, mutta vielä ei taida olla unten aika.

Jep, osa tavaroista on edelleen purkamatta "tietokonehuoneen" nurkassa. Lienevät siinä vielä joulunakin? Sisällä ei ole kyllä tehty mitään järkevää, mutta aika vähän on aikaakaan vietetty. Pihamaalla on touhuttu paljonkin. Istutimme yhdelle sivulle tuijia aidaksi kasvamaan ja toiseen päähän vähän erisorttisia angervoja, lähinnä kuivaa ja hiekkaista maaperää ymmärtäen.

Takapihan hiekkalaatikosta piti tulla perennapenkki, mutta tällä hetkellä siitä tulikin "havulaatikko".

Rinteessä kasvaa nyt myös vuorimäntyjä.

Tämä taimien istuttelu tarkoitti melkoista kaivuutyötä (en minä...) ja multa kärräsimme "oma lapio mukaan" periaatteella kolme peräkärryllistä Tarasteen multavarannoista. Peräkärrystä multa piti lapioida kottikärryihin ja jakaa pinoihin eri puolille pihaa...ja toki hyvä osa mullasta on viikkojen mittaan kulkeunut sisäänkin ;) Eli lapion varressa on oltu ihan riittämiin.

Tämän lisäksi yksi tsempattu juoksulenkki ja muutama vetävämpi hoitomoppe töissä (ja kotona...) niin yksi selkä on aika kipeä. Ei kestä näköjään kaupunkilaistyttö tälläistä.
Nyt täällä alkaa näyttää aikalailla siltä kuin oli tarkoituskin ja voimme siirtyä touhuilemaan Kuhmalahdelle mökkejä talvikuntoon ja niiden nurkille suunniteltuja pikkuremontteja. Muutama motti polttorankaakin pitäisi kerätä metsästä klapikoneen viereen...

Polje, polje

Jotta viikonloput sujuisivat levon kannalta, niin elokuun viimeinen sellainen vietettiin autossa, Tromssassa käväisten. Lauantaina lähdettiin aamulla 05, hurautettiin Kilpisjärvelle, jossa oltiin 19.30. Aamulla kuudelta jatkettiin Tromssaan näyttelypaikalle ja illaksi sieltä alaspäin Muonioon. Ja sieltä sitten maanantaina takaisin kotiin (eli Siitamaan) kahdeksaksi. Matkasuunnitelma päti, ja kaikkien takamukset kesti istumiset -2455km tuli mittariin kolmessa päivässä. Ja kaikki muistaa missä on hiekkadyynit ;) Kiitos seurasta Irja ja Heidi!

Näyttely itsessään oli aika farssi. Satoi ja oli sumua. Huono tuuri, mutta tästä ei valita. Kaikki kehät alkoivat klo9 ja me olimme parkkipaikan jonossa 8.30. Paikkoja ei enään ollut. Jono kasvoi ja ihmiset hermostuivat. Saimme luvan jätttää pakumme ihan tienlaitaan - ei se muualle olisi mahtunutkaan. Savisen kuraliejun läpi vaelsimme näyttelypaikalle, joka oli TODELLA pieni. Teltat täyttivät koko alueen ja kun yritimme pystyttää omaamme, joku hullu norjalaisakka tuli mesomaan ja kohta koko toimikunta huusi meille ja muutamille muille suomalaistelttakunnille ettei se ollut sallittu paikka. Daa, mutta muualle ei mahtunut. Näyttelytoimikunnan liivitäti tuli selittämään sitten, että ilmottautuessani sinulle on taattu vain arvostelu koirallesi, ei tilaa parkkipaikalla eikä tavaroille. Aikamme siinä keskusteltiin, teltat jäivät kokolailla siihen, kaikki kastuivat päivän mittaan tasaveroisesti.

Arvostelun me tosiaan saimme, Nils Molin arvoi sekä Tikkarin että Peetun Cacibin arvoiseksi, sertit saatiin ja Tikkari meni voittamaan velipoikansa! Ryhmissäkin juostiin mutta ei meitä huolittu jatkoon. Staffeilla farssi jatkuin hieman kehässäkin, tuomari oli tosi tiukka. EH, H ja hyl olivat yleisimmät arviot. Molemmat junnut olivat ERI1 ei SAta... 22 staffia ja vain 3 SA:ta ja 5 ERIä.
(kuvankäsittelyohjelma päätti itse muuttaa osan kuvista mustavalkoisiksi...)

Koirien matkan kohokohdat oli meidän pikaiset turististopit, joissa lauma sai aina juosta vapaana. Nylon ei tainnut koko matkalla tajuta ettei Tikkari olekaan Tyyris ;) Majapaikoissamme koirat saivat olla vapaasti, pitkän autoilun lomassa ei tosiaankaan haluttu sellaisia paikkoja, jossa olisivat häkkeihin joutuneet.

Joey

Joey ja Tikkari

Peetu

Peetu ja Tikkari Äijäkoskella

Viimeinen koitos

Häppärille tänä vuonna oli viime viikonloppuna. Ja vaikka luotto ei ollutkaan ihan täysi, niin meidän Höyry suoritti BH kokeen hyväksytysti lauantaina.
Reeneissä on ollut pientä muiden koirien vilkuilua erkkarin "lähdempä" tempauksen jälkeen, mutta kokeessa tätä ei ollut. Varsinkin alussa vire oli kyllä huonoakin huonompi eli oikean mielen ylläpitoa odotellessa pitää harjoitella paljon. Tuo oli aivan kuutamolla kun lopulta päästiin aloittamaan ja remmiseuruu oli löysää! Henkilöryhmä oli niin tiiviissä, ettei me meinattu mahtua rinnakkain sieltä väleistä ja siinä sählättiin mielestäni kauheasti...Vapaana kaikki sujui jo ryhdikkäämmin. Istuminen tapahtui, vartaloavulla ja hitaasti, mutta tapahtui. Maahanmeno oli ok, vähän hitaahko. Luoksetulo oli ripeä, mutta tuli tietty vinoon... Paikallamakuu oli ok, pakko oli ihan vähän vilkasta olan yli kun parina ollut spk teki luoksetulon. Mutta ei se edes päätään kääntänyt. Yes ;) Arvosanat olivat tasoa erittäin hyvä, istuminen hyvä.
Kaupunkiosuudella vedettiin hihnassa ja nosteltiin häntää, mutta ei mitään vakavaa. Läpi meni siis!
Sitten pitäs varmaan opetella se nouto talven aikana???

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

2011-08-16T22:33:00.001+03:00

Nyt tuo kulahtanut sanonta on kyllä pitänyt paikkansa. Meidän muutto kävi nimittäin kovin helposti. Eikä meillä mitään tarkkaa ”laatikointistrategiaa” ollut, mutta niin pitkään (ainakin minä) Tampereelta oltiin lähdössä, että nyt lopulta operaatio sujui polkan tahtia.

Maanantaina tehtiin kaupat ja saatiin avaimet . Illalla käytiin ihmettelemässä ”mitä tulikaan tehtyä” kierros Kontiokujalla ja tiistaina sitten ensimmäiset tavarat vaihtoivat paikkaa. Keskiviikkona jäimme eka kertaa yöksi ja koirille se oli lopullinen muutto. Torstaina muuttivat marsut ja viimeisten tavaroiden kanssa kissat perjantaina. Reippaana olemme jyyssänneet uutta kotiamme puhtaaksi neliö neliöltä (täällä ei siis ole ihan juuri paikkoja laiteltu…) ja samalla laitelleet tavaroita laatikoista paikoilleen. Nyt on enää muutama sekava jätesäkki purkamatta…

Olohuone

Tästä on tullut jo oikein kotoisa paikka, kun tavarat on saatu paikoilleen. Sauna on lämmennyt jo muutaman kerran ja meidän uusi grilli vaikuttaa oikein pätevältä hankinnalta. Ja kyllä tämä ympäristö vaan on ihanaTammelantorin hulinan jälkeen! Eipä ole koirien paljon tarvinnut olla remmin päässä, kun tästä lähtee avarat metsäpolut ihan nurkilta. Vielä kun ensi viikolla saataisiin tuo oma aita kuntoon, niin uskaltaisi pitää vapaammin noita koiria pihassa.

Aita odottaa pystytystään

Grillin kokoaminen ei ollutkaan ihan helppo nakki...mutta ihan ajoissa saatiin ruoka kypsänä pöytään!

Riisi liki eniten nauttii omasta pihasta. Se on taas "herännyt eloon" tai muuttunut lapseksi. Koko ajan se on kirmaamassa lelujen kanssa ympäriinsä ;) Saman se teki kun aikanaan muutettiin Pitkäjärvelle, mutta toki se oli silloin puolet nuorempi.

Kovasti koko ryhmärämä avusti ulkohommissa viikonloppuna

Piu kokeilu syksyn jumppa-asuaan koleiden kelien varalle...

Väsynyttä kansaa koirahuoneessa

Hyvin kotiutunut Ahma

Kalhukoilat muuttaa Kontiokujalle!

2011-08-09T20:06:00.008+03:00

Nyt se on totta.
Nimet on papereissa, kotikunta on muutettu maistraatissa ja muutto etenee hyvää vauhtia. Vielä jonkinaikaa olemme kahden kämpän loukussa, mutta hiljakseen kotiudumme uuteen asumukseemme.

Oma talo, oma piha - paljon sellaista, mistä on aina haaveiltu, mutta ainakaan itse en ole uskonut niitä ihan heti saavani. Nyt unelmista on tullut totta. Täydellisyydestä jouduimme joustamaan ;) Taiteilimme vuoden mieluisten asuinalueiden, lenkkimaastojen, naapureiden läheisyyden ja toisaalta palveluiden &katuvalojen läheisyyden kanssa...kun aina piti ottaa huomioon hinnan lisäksi myös työmatkat yms. Uusi kotimme on nyt rauhallisella omakotitaloalueella Kangasalla, naapurit ovat ihan liki, mutta niin ovat myös Kirkkoharjun upeat lenkkeilymaastot, sekä umpimetsää että valaistua kuntorataa varsin riittämiin. Myöskään Kyötikkälän koirakentälle ei ole kuin kivenheitto. Työmatkat pysyivät inhimillisinä ja Kuhmalahden mökkimaille matka lyheni.

Talo on ihan ok kunnossa perusasioiltaan, mutta kaikki pinnat sisällä pitää laittaa vähitellen uusiksi ja myös pihassa riittää kunnostettavaa. Ensimmäisten töiden joukossa on aita/vanhan aidan kunnostus. Meidän kanssa nuo mustat ovat sangen kivasti pihassa pysyneet (myös hiljaa), vaikka yksi sivu tielle onkin aidatta.

Tällä viikolla hinaamme loputkin tavarat sisään ja koitamme jynssätä Tammelankulman nurkat puhtaaksi. Entinen koirahuone sai jo uuden tapetin "läksiäisten" kunniaksi, kun kissapaholaiset olivat sen aika pahoin raapineet. Muut huoneet ovat ihme kyllä säästyneet aika hyvin.

Erkkari ja muut juhlallisuudet

2011-08-08T23:01:00.003+03:00

Harrastuskuukausi

2011-07-24T21:06:00.003+03:00

Edellisestä blogin päivityksestä on kolme viikkoa. Tuntuu että siitä on ikuisuus, ja että sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä! Ja niin kyllä onkin ;)

Tuolloin kolme viikkoa sitten pikkukoirat tulivat meille viikoksi hoitoon, mutta Riisi oli vielä ”töissä”, joten neljällä mentiin. Toinen viikonloppu vaan maattiin mökillä leväten loppukuun koitoksia varten.

Kolmannella viikolla alkoi tavallaan haikeat tunnelmat kun Riisin pentuset alkoivat muuttaa maailmalle. Tosin ihania uusia perheitä ovat saaneet ja varmasti tullaan tapaamaan jatkossakin. Riisi ei tunnu asiaa murehtivan, joten ei kai meidän ihmistenkään pitäisi!

Koiraharrastuksista ei ole heinäkuussa ollut puutetta. Kepo on joutunut töihin joka viikonloppu, kun aina muutama on jäänyt touhuista rannallekin… Puoli välissä kuuta oli odotettu Oulun turnee – joka edeltävällä viikolla sai aikaan melkoisen raivon. Sunnuntain lappuja ei tullut, ja aikani asiaa selvittyäni: En ollut ilmoittanut koiriani kuin lauantaille (ja siis ihan oma moka). Matkaa oli suunniteltu kauan, joten hieman ärsytti!!! Onneksi Anu ja Irja olivat hoitaneet omansa, etten muiden menoa sössinyt.

Lauantaina lähdettiin matkaan klo 04 (zzz…) ja ajoissa oltiin kehänreunalla – jossa kohta alkoi sataa. Ja satoi , satoi, satoi. Kaikki 4 koiraa olivat ihan yhtä aikaa kehässä, itseltä alkoi hermo pettää – ja me oltiin NIIIIIIN märkiä!
Sukka kävi pyörähtämässä (siis uimassa) staffikehässä junnujen neloseksi SA:n kera ja Annu kiltisti pyöräytti Diman schapekehässä sillä välin. Ja wow ! Dima oli VSP ja sai sen viimeisen CACIBIN tullen intiksi!!! Aivan vettä valuvana roiskuin briardkehän läpi briardien kanssa – Peetu VSP ja cacib nro x ja Tikkari PN2 ja sert&vaca.

Siinä vaiheessa huumorintaju suomen suveen oli finito. Meillä oli neljä märkää koiraa aivan savessa – kaikki häkit, kassit, vaatteet, pyyhkeet, pressut aivan vettä valuvina. Kaikkea muuta kuin ihanaa mennä hotelliin…
Noh, pidimme koiria autossa lämmitin päällä, veimme pakolliset vaatteet huoneeseen kuivumaan, kävimme syömässä ja kehitimme koirille hotellihuoneen eteiseen&kylppäriin aitauksen ja näin saimme huoneemme pysymään aikas siistinä! Tästä päivästä pitäisi nyt olla valokuvia, mutta kamera sentään pidettiin kuivana autossa…

Sunnuntaina sää suosi, ja pojat olivat kehässä aivan eri aikaan. Sukka oli junnujen ERI3 ja Peetu PU2 sert ja cacib. Kotimatkalla kiersimme Virtain kautta, palautimme Diman ja sittemmin Sukan Orivedelle. Olihan reissu ja olihan sade!

Viikko ”elvyttiin” melko kiireisen ja kuuman työviikon merkeissä ja illat työstäen erkkariluetteloa, näyttelykirjeitä yms. Riisi tuli kotiin heti maanantaina ja tytöt olivat aivan kuin ennenkin. Kumpikaan ei ole kyseenalaistanut Riisin kuningatar asemaa ja Riisi on ollut hyväntuulinen oma itsensä. Nyt syödään kiloja takaisin ja kasvatellaan lihaskuntoa ja turkkia vähitellen.

Ja jotta koiramainen meno pysyisi yllä, eilen lauantai aamuna klo 05.30 lähdimme Tikkarin kanssa Vaasaan MH-kuvaukseen peruutuspaikalta. Pipsa ja Nessa olivat onneksi matkaseurana, koska istumista riitti! Testi meni molempien tyttöjen osalta hienosti. Tikkari leikki innokkaasti vieraallakin esineellä (tämä on usein ongelma) ja tuntui palautuvan metsässä kohdatuista yllätyksistä ihan helposti. Reagoi siis, mutta ei mitään isoja säikähdyksiä. Vähäksi aikaa se jää miettimään, mutta varsin pienillä avuilla se tutustui juttuihin itse. Aaveita se meni katsomaan täysin ilman apuja. Ampumiset Tikkari kuuli elämänsä eka kertaa ja palautui ongelmitta eli siinä ruksi ykkösruutuun. Nyt on sitten selectionvaateet täytetty.

Ja sunnuntaina sitten kello soitti vasta kuudelta, hyppy autoon ja Helsinkiin! Briardeja oli kehässä 10 kpl, Peetu oli paras uros ja Huuru poikien kakkonen. Molemmat saivat kehuja liikkeistä ja vakaasta ylälinjasta. Kuudesta nartusta vain kaksi sai SA:n ja Tikkari oli niistä toinen. Ja samaa vauhtia PN1 SERT ja eka CACIB! Peetu vei ROPin ja kävimme pojan kanssa isossa kehässä juoksemassa kunniakierroksen ilman sen suurempia huomionosoituksia ;) Schapeissa oli Buffing päivä (tai itse asiassa ROP ja ROP-vet oli Paulan tuontikoira) - paikalla oli 11 Buffingia ja kehän jälkeen juhlistettiinkin Paulan schapekasvatuksen 10vuotispäivää. Piiparinen ensimmäisestä pentueessa oli kunniajäsenenä turistina paikalla ja ottikin huomionsa herkkuja kerjäten ;) Dima oli kehässä ja esiintyi tyylillä, tulos PN2 ja CACIB. Eli ikään kuin varmisteltiin Oulun tulosta ! Nyt meidän schapet jäänevät aikalailla kotikoiriksi. Heti näyttelystä tultuani ajoin Piun kaljuksi ja nyt mummo saa lopullisesti olla eläkkeellä. Dima on saavuttanut tavoitteensa, joten aika harvakseltaan sitä varmasti kehiin tuon. Katsotaan, tuleeko meille vielä uusi schapendoes jonain päivänä ja mitä sen kanssa sitten keksitään…

Nyt on harrastettu ja touhuttu koiria niin, että korvista tulee ulos. Kamera on istunut joko kotona tai autossa eli yhtään kuvamuistoa ei kuun touhuista ole. Mutta hienoja päiviä, hienoja saavutuksia. Jos vaan lorvii kotona, niin mitään ei saa. Silti aion ensi viikonlopun ihan vaan olla!

Viime viikolla tehtiin myös suurempia siirtoja sen eteen, että meidän lauma ei ehkä asuisikaan enää Tampereen keskustassa. Nyt jännitellään kuinka asiat lähtevät rullaamaan eteenpäin…

Action week&weekend

2011-07-03T22:21:00.024+03:00

Viime viikolla ja viikonloppuna tapahtui paljon kaikkea kivaa. Aurinko paistoi ja ensin helle oli niiiiin ihanaaa, mutta loppuviikosta se jo vallan tuskastutti.
Viikko korkattiin kesäisellä pyöräretkellä, jotka ovat jääneet valitettavan harvalukuisiksi. Tiistai oli meidän koiralomapäivä eli mustat jäivät hoitoon ja me ihmiset hyppäsimme Laukontorilta paattiin ja vietimme iltaa Viikinsaaressa. Hieno paikka, koskaan ennen en ollut käynytkään. Pitkästä aikaa oli mukava lompsia kotiin - eikä tarvinnut viedä enään ketään ulos tms.

Viikolla ehdimme myös käydä Kuhmalahdella saunomassa, uimassa ja yöpymässäkin, mutta viikonlopulle oli ihan jotain muuta!
Lauantaina heti aamusta olimme Somerolla Woollandiassa lampaita paimentamassa kymmenen muun briardin kanssa. Tikkari näki elämänsä ekan kerran lampaita ja vaikka laji itselleni on ihan uusi ja tuntematon, tiesi Tikkari jokseenkin mitä siltä haluttiin. Eli näillä kolmella kierroksella "sytyteltiin" koiraa lampaille ja kyllä Tikkunekun päässä joku ajatus raksutti. Toivottavasti pääsemme toistekin, jotta näkee vähän eteneeko ajatus...Hieno oli nähdä myös lajia jo hieman harrastaneita briardeja tekemässä varsinaisia harjotteita. Puhumattakaan tilan omista bortsuista - wow mitä taitureita. Kävi myös selväksi , että paimennus on nöyrää tottelemista eli koiran tulee olla tasan hanskassa, jotta siitä voi tulla hyvä.

(ylläolevat kuvat Annamari Aarnio)

Paimenesta ajeltiin Lohjalle Irjan mökille tapaamaan velipoikia Dieseliä ja Peetua.
Sunnuntaina oli vuorossa Karjaan näyttely, jossa aivan liiallisessa helteessä uuvuimme täysin. Tulokset olivat kuitenkin hyvät, Tikkari VSP ja sert & Peetu PU4 ja varasert. Suoraan briardkehästä juoksin Piun kanssa schapekehään, jossa mummosta leivottiin ROP ja ROP-vet. Helteen takia säntäsimme takaisin mökille ja Piu jätti ryhmät väliin.

ROP Smooth Breeze Ford Ranchero ja VSP Boondock´s Jury Is Still Out

Mökillä Tikkari ja mustat pojat pitivät hauskaa - välillä järveen ja taas jaksoi juosta. Kiitos majoituksesta Irja! Seikkailut jatkuvat ...

Kolmikko kirmaa

Diesel

Peetu

Peetu hepuloi

Tikkari ja Diesel keskustelee

Tikkari

Yhdessä uimaan

Tikkari ja Peetu järvessä

Tikkari ja Diesel

Jussit on juhlittu!

2011-06-26T21:35:00.012+03:00

Juhannus vierähti tänä vuonna hyvin rauhallisesti, olemisesta nautiskellen. Perjantain olin töissä perinteisesti, mutta muuten otettiin ihan loman kannalta ja vallattiin savusaunan tontti Kuhmalahdelta.

Perjantain ja lauantain keli oli sadekuuroinen, mutta välissä pilkotti aurinkokin. Grillattua saatiin hyvin ja syötiin ihan liikaa koko viikonloppu! Perjantaina savusauna oli valmiiksi lämmitetty ja siellä istuttiinkin iltamyöhään nautiskellen ja välillä uiden.

Ja mitäpä tontille olikaan ilmestynyt...Uusi sauna ;) tämä versio lämpiää nopeasti ja antoikin lauantaina tosi ärhäkät lämmöt!

Mustat jylläsivät toki menossa mukana, märkinä lähinnä, joko sateesta tai järvivedestä. Mutta kiva että on kivaa!

Ja perinteisesti kesään kuuluu myös sieltä täältä esiin työntyvät kissinpennut. Nyt nämä pari löytyivät Kuhmalahden rajalta ja kävin viikonlopun päätteeksi "työkeikalla" ne poimimassa talteen. Juuri ja juuri osaavat syödä itse vastiketta. Söpöjä ja pontevia vauvoja, mutta... näitä alkaisi olla taas tarpeeksi tuolla työmaalla jo tälle kesää!

Ja ihan pakko laittaa lopuksi, kun piiiiitkästä aikaa sain koneeseen photoshopin ja pääsen leikkimään. Yksi Riisin pennuista, nauhaton pikkumies, josta alkaa päivä päivältä tulla enemmän mun suosikki ;)

Nähty, koettu, opittu on taas vaikka mitä!

2011-06-18T15:59:00.016+03:00

Tässä on vierähtänyt blogivierailusta toista kuukautta, pitkälti maaseutuelon ja netittömyyden vuoksi. Selvisin ilman nettiä tänäkin keväänä, eikä kyllä tehnyt kovin tiukkaakaan.

Pääsiäisestä kesäkuun toiseen viikonloppuun asustimme maalla villeinä ja vapaina. Väliin mahtui alkukesän hullut helteet, jotka taatusti hyödynsimme rannalla ja järvessä sen mitä vapaa-aika myöten antoi.

Ylipäätään kevätkesän säät suosivat ja ulkona oltiin todella paljon. Koirat olivat sisällä vain yöt (ja työpäivät). Viileämpinä päivinä lenkkeiltiin ja pyöräiltiin, mutta helteellä saivat turrikat vaan touhuta pihassa ja järvessä. Ja kaikissa kevään töissä ne touhusivatkin askel askeleelta mukana.
Moni seinä sai taas maalia (myös Tikkari oli jonkin aikaa muotia black&red), ja taloon hankittiin uusi sänky, sangen mukava divaanisohva, uudet matot etc.. (arvatkaa kuka kävi lomaviikollaan shoppailemassa…).

Uudet maalipinnat

Viikko sitten jysähti paluu kaupunkiin. Aivan liikaa autoja, aivan liikaa ihmisiä, ahdistaa… Mutta ne asuntoesittelyt, joissa on käyty, eivät ole helpotusta tuoneet. Pitäisi tietää selvemmin mitä itse haluaa ja tässä kohtaa valitettavankin paljon nuo koirat vaikuttavat valintakriteereihin.

Tokotunnelmia
Jossain talven vaiheessa menin uhoamaan , että Piu voisi osallistua schapejen tokomestiksiin… Samana viikonloppuna oli kuitenkin Eestin voittaja, jonne ilmoitin Tikkarin. Joka taas aloitti juoksunsa niin, ettei matkasta yhdessä velipojan kanssa tulisi kuin hammastenkiristelyä (tai mustia briardinpentuja ;)), joten ilmoitin sitten Piun tokoihin. Ja jotta sinne kannattaisi ajella, Häppärin myös. Just. Tämä ajatus alkoi heti tuntua huonolta, mutta aloin kuitenkin 2vkoa ennen kisoja laittamaan Häppäriä pakettiin. Sille piti opettaa nollasta seisominen ja hyppy sekä palkattomuus. Ja toimiminen häiriön alla. Seisominen alkoi hahmottua tuolle ja häiriötreenit paikkamakuineen sujuivat Tavesin kentällä ja jotenkuten myös työmaan pihalla.

Piu…no, sehän osaa. Päivä ennen kisoja ”viimeistelyt” eivät oikein sujuneet, ja sitä ennenhän me ei treenattu, kun on koira on 100km päässä… ei löytynyt ruutu, ei osattu ohjattua, ei haluttu ottaa metallia suuhun *huoh*.

5.6. Heinola, tuomarina Marita Packalen

Kisapäivästä tuli kuitenkin loistava, hyvät järjestelyt, hyvä henki.
Ja mitä teki Piu 10vee?!? Hieno kakkostulos, 255,5p eli se puolipistettä ykkösestä. Arvostelu oli kuitenkin sen verran löysää , että tuo kakkostulos oli realistinen ja irtosihan sillä rotumestaruus! Uskomattominta oli, että mummo veti kaikista noudoista hyvät pisteet ja paikkaistuminen 10. Eli kaikki ne oikean kisakunnon aikaiset ongelmat menivät nyt kerralla nappiin. Tunnarista 8 ja edellisen kerran Piu on tehnyt tämän liikkeen kisoissa vuonna 2007!
Piu seuraa

Ruutuuuun!

...ja siellä on

Tunnari

Metallihyppynouto

Entäs sitten The Häppäri. Mua NIIIIIN jännitti. Sain pidettyä sen alueella melko rauhallisena ja kehään menokin oli suht hallittu. Yllätyksekseni luoksepäästävyys oli ok, se istui ja nojas muhun, mutta ei noussut eikä äännellyt. Paikallamakuuseen se jäi normisti ja tönötti siinä. Huh. Se ei syönyt ketään! Yksilöliikkeisiin mentiin tosi hyvässä vireessä, pidin sen niin jumittuneena palloon, ettei se nähnytkään muita. Ja liikkeet viuhdottin läpi reipasta vauhtia. Seuraaminen oli tokoon ok, mutta tuolle hieman ”alhaista”. Jäävät molemmat ok , paitsi seisomisen valmistelevassa ennakoi ja annoin toisen seuraa käskyn. Luoksetulossa vaihtoi raville ja vilkuili matkalla tuomaria, joka oli reitillä. Hyppy oli käsittämättömän hyvä, koska oikealle tokoesteelle emme tänä vuonna päässeet. Saldona 194p KP ja sij. 2/13 ja ennen kaikkea superhuojentunut omistaja! En ole voinut kuvitella, että jonain päivänä hehkutan koirani alo1 tokotulosta näin :) !

Ätsiin suoritus

Kaikki tokokuvat: Sanna Rautio -Kiitos!!

Piu ja Dima kävivät kevään aikana mökkeilemässä Kuhmalahdella jokusen kerran ja ihan kohta onkin jo heinäkuu, jolloin "pikkukoirat" tulevat ainakin viikoksi meille hoitoon. Mutta nythän niitä on vaan neljä, kun Riisi vielä viihtyy vauvalomallaan sen aikaa.

Riisin vauvat ovat jo kolmiviikkoisia ja vähitellen parhaimmillaan. Ihana seurata niiden kehitystä lähes päivittäin, leikki ja paini kehittyy koko ajan. Nyt jo kovasti ottavat kontaktia, heiluttavat häntää, juoksevat kohti ja nujuuttavat pehmolelujaan. Ja Riisi hoitaa! Nyt se jo vähän tulee huoneesta pois (joko keittiöön norkkaamaan tai sohvalle päikkäreille) ja malttaa ulkoillakin enemmän.
Riisi ehti säikäyttää meidät (tai ei ehditty oikeastaan edes säikähtää) tässä vajaa pari viikkoa sitten. Se alkoi vinkua ja pyrki nurkkaan maate. Ilman sen kummempaa oiretta lähdettiin lääkäriin, koska tuo oli Riisille aivan epänormaalia. Perillä oli helppo tuntea jo matkalla suurentunut perna, ja röntgenissä näkyi alkava kiertymä. Suoraan leikkuriin ja noin kolmessa tunnissa kaiken alkamisesta Riisi oli taas pentulaatikossa imettämässä. Mamma on voinut koko ajan käsittämättömän hyvin, ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan. Ja taas opimme uutta. Vatsasta löytyi iso karvapallo, joka aiheutti tukoksen. Kaikki johtui varmasti kaikesta, Riisillä on voimakas karvanlähtö, se hoitaa itseään tosi paljon, se ei ole liikkunut juuri yhtään pentulaatikosta alkupäivinä, ja luonnollisesti läähätellyt paljon. Ja tietenkin myös saanut paljon ruokaa suhteessa normiin. Noh, loppu hyvin, kaikki erittäin hyvin. Ja vielä Iso Kiitos Veterin supernopealle avulle!

Riisin "kesätyö" on parhaillaan käynnissä ja loppuvuosi sitten kasvatellaan karvoja valioluokkiin! Tikkarille on heinäkuulle 4 näyttelyä ja elokuussa erkkarin lisäksi suuntana Tromssa, jollei mutkia matkaan tule. Häpsii taitaa jättää nuo showt vielä tältä(kin) vuotta ja keskittyä "käyttökoira"uraansa ;) Omana tavoitteenani olisi tehdä vielä tänä vuonna myös jotain täysin koiratonta !?!?!

Tikkarin ja Häppärin kesäeloa rantamailla...

Viikot vähenee

2011-05-16T12:55:00.006+03:00

Pääsiäiseksi muutettiin maalle. Siitä on jo vaikka kuinka kauan, paljon on tapahtunut sen jälkeen. Kevät on muuttumassa kesäksi, yhtäkkiä kaikki on aivan vihreää. Aika paljon on saatu myös aikaiseksi mökkitalkkaroinnin parissa.

Vielä on aikaa jokunen viikko nauttia helposta elämästä, sitten on kai pakko palata kaupunkiin. Eniten säälittää tilanne Häpsiin kanssa. Maalla se on ihan paras koira, rento ja mukava perusmoppe. Ja sitten taas kaupungissa se on ihan monsteri. Jos toki maallaolosta on nauttineet muutkin. Kun olisikin aina kesä, valoisat kelit ja lämmintä. Toista täällä olisi olla paukkupakkasilla ja lumipyryssä pitkien pimeiden kuukausien ajan.

Koirat on lähinnä olleet ulkona ja jolkotelleet metri metriltä mukana piha-askareissa. Mutta vähän on tottisteltu, vähän on jäljestetty ja vähän tehty esineitä. Paino kuitenkin sanalla vähän. Jotain on suunnitteilla kesäkaudelle, jokunen näyttely ja ehkäpäs parit tokokisat. Tikkari meni ja aloitti juoksunsa ja samalla Viron voittajashow taitaa jäädä neidiltä väliin.

Vähiin käy myös Riisin viikot. Parin viikon päästä pienet mustat palleroiset jo ponnistelevat tässä maailmassa! Siitä sitten enemmän pentublogin puolella.

Blogin kimppuun enemmän sitten kesäkuulla, kun internet palaa taas arkeen…

Mökkikausi alkoi!

2011-04-19T22:52:00.017+03:00

Kevät on tullut ja myös minä olen herännyt henkiin! Yhtäkkiä sitä onkin aikas pirteä ja jaksaa touhuta ihan eri malliin kuin talvipimeällä. Ei sillä ettäkö jotain aivan ihmeellistä olisi aikaan saatu. Tai no, jotain sinnekin päin ;)

Viime keväiseen malliin olemme päättäneet muuttaa toukokuuksi Kuhmalahdelle tekemään kaikkea pientä mökki&pihapiiriremonttia ennenkuin vuokrakausi oikeasti alkaa.

Ja puuhaahan riittää, kun sitä alkaa keksimään. Puuliiterin katto jo uusiutui, minäkin uskalsin sinne kiivetä! Seuraavia hommia onkin klapikoneen käynnistys ja niiden klapien siirto sinne liiteriin... Seiniä pitäisi eristää ja maalata jne. Sisustuskärpänen puri sen verran että uusi sänky &sohva saavat huonejärjestystä hieman mullilleen.
Seuraava kuukausi sitten kuljetaankin töihin hieman eri reittiä ja taas se pahin: EI internettiä!!!!

Pari viime viikonloppua on jo maalla vierähtänyt ja kyllähän koirat ovat nauttineet. Ne saa olla ulkona aamusta iltaan, peti on tehty rappuselle ja auton ovi on yleensä auki, jos sinne haluaa mennä huilimaan. Pikkuturrit olivat avustamassa viime viikonlopun touhuissa ja nuoriso luonnollisesti rypi jokaisessa tulvaojassa jne.

Riisi kävi ultrassa ja monta pientä pennelia polski mammakoiran vatsassa. Toukokuun lopulla on siis Boondock´s L-pentueen aika ponnistella maailmaan. Sitä ennen Anu koittaa ponnistella kotisivut valmiiksi "juhlan kunniaksi".

Sitten valokuvamuistoja:

Talviturkit heitetty...

Tikkari rakennushommissa - ei pitäisi kai olla noudoissa ongelmia, kun se vasaralla toimii aika hyvin ;)

Tikkari

Häpsii

Dima

Ryhmäpotretti

...ja sitten lenkille ;)

Ilta-auringonpalvontaa

Yleistunnelmaa ;)

Tomerat grillivahdit

Voila!

2011-04-03T22:04:00.024+03:00

Yhdistetty työ&lomamatka Ranskaan takana. Kaikki meni hyvin ja kivaa oli! Transporteri oli jopa aavisteltua parempi matka-auto ja toimi koko matkan kuin junan vessa. Navigaattori toimi sekin, eikä eksyttänyt meitä kertaakaan. Myös me ihmiset pysyimme iskussa ja hyvillä mielin. Matkaseuraksi lähti siis Jukka, ja paljon uutta (ja ihmeellistäkin) koimme yhdessä. Mitään lainattua emme hukanneet/rikkoneet ?!?! Riisi oli oma ihana itsensä koko ajan ja rouvan lemmenloma ajoituksinaan vaikuttaa onnistuneelta "täsmäiskulta". Takana 9päivän seikkailu ja n. 5600 km. Riisin seikkailulle on perustettu tässä vaiheessa ihan oma blogi: http://ranskantuliaiset.blogspot.com/

Torstaina 24.3 aamuproku näytti 4.8, joten enää ei tarvinnut siirtää lähtöä yhtään. Niimpä ajoimme illaksi Turkuun ja laivaan, josta perjantaiaamuna lähdimme ripeästi siirtämään itseämme etelää kohti. Brahehusin linnanraunioilla on aina stopattu ja niin nytkin. Kuskin vaihto ja samaa tahti tahtia Malmöön ja siltaa yli Tanskaan noin klo14. Tanskan ja Saksan välisellä Rödby-Puttgarden paatilla oltiin 16.15-17. Saksaa ajelimme vielä noin 300km, joka motareista huolimatta vei yllättävän kauan tietöistä ja kovasta liikenteestä johtuen. Riittävän väsyneenä kallistimme päämme motellin sänkyyn, josta matka jatkui lauantaiaamuna ennen kuutta!

Aamun rauhallisessa liikenteessä matka eteni ripeästi. Belgiassa oltiin ennen kymmentä ja paria tuntia myöhemmin päästiin Ranskan puolelle. Ranskassa oli ehdottomasti reissun parhaat tiet, hyväkuntoiset motarit ja rauhallinen liikenne. Mutta motarit olivatkin maksullisia, ja hieman opettelemista oli tietämättömillä turisteilla mistä milloinkin sai oikeanlaisen ticketin ja mihin se maksettiin… Aivan aikataulussa ehdimme puoli viiden maissa hotelliin Angersiin, jossa meidän oli määrä tavata sulho omistajineen. He saapuivat aivan samaan aikaan ja siirryimme tutustumaan puiston puolelle. Euisce vaikutti juuri sellaiselta kuin pitikin ja kyyhkyläiset saivat leikkiä ja tutustua suuressa puistossa, joka seuraili satoja metrejä Loiren rantaa. Riisistä näki sokeakin, että oikeaan aikaan olimme liikkeellä. Rouva seisoi nurtsilla häntä sivussa, selkä väpättäen ”palvelua” odottamassa. Ja saamansa piti. Tässä vaiheessa me hieman huokaisimme, työt oli tehty ja loma saattoi alkaa ;)

Sunnuntaina Euisce osallistui Angersissa Inttinäyttelyyn – syy miksi tapaaminen tänne sovittiin. Tuomarina oli Jeannine Anjoran ja briardeja oli ilmoitettu 20. Luonnollisesti änkesin itseni kehän reunaan videoimaan koko shown. Ja…aika show se olikin. Täytyy myöntää, että olin hieman pettynyt. Juu, muutama ihan kelpo peli, mutta sanoisin, että Suomen näyttelyissä käyvät briardit olisivat pesseet tuon porukan mennen tullen…Isoja, moni oli kovin neliömäinen rungoltaan, liikkeet huiskivat sinne ja tänne..Ja ne luonteet. Täällä harvoin pääsee roppikehään, jos yrittää tuomaria tirvasta. ( Lisäilen kuvagalleriaan nimiä ja tuloksia, kunhan saan luettelon taas käsiini…). Riisin sulho onneksi käyttäytyi ja makoili rennosti pitkin käytäviä tukkien briardmaisesti kulkureitit. (ja juu, kyllä itse asiassa muutkin käyttäytyivät kehän ulkopuolella ihan ok, kunhan kukaan vieras ei yrittänyt koskea).
Silmäilin päivän mittaan jonkin verran muitakin kehiä, ja luonteissa oli todella paljon sanomista. Bullmastiffit olivat viereisessä kehässä eikä juuri yksikään antanut koskea. Venyivät ja paukkuivat kuin purukumit. Siellä täällä vedettiin latanaa perässä bernejä ja molosseja toinen toisensa perään. Hmmm. Ehkä siellä koirat eivät elä ihmisten kanssa, vaan häkkielämää ilman opetusta.

Näyttelystä siirryimme Angersin keskustaan leikkimään turisteja. Aika näyttävän linnan (Fortress) ovat sinne aikanaan väsänneet ! Ihana puisto istutuksineen, Suomen lumitalven jälkeen tulppaanit ja ihan vihreä nurmi näyttivät ihanalta. Sää oli lämmin, mutta utuisen pilvinen. Loire-joki halkoo kaupunkia, mutta ihan tähän aikaan vuotta se ei vielä antanut parastaan.

Angersista lähdimme ajelemaan etelää kohti ja stoppasimme La Rochellessa, joka on aivan Atlantin rannikolla. Itseasiassa stoppasimme jo ennen…sillä innokkaat (tulli)poliisit stoppasivat meidät ja pönkivät autoamme. Piti kaivaa passit ja selittää mistä tullaan, minne mennään ja miksi. Ja kukaan ei puhu englantia. Riisin kakkapussirulla kädessään hra konsta lopulta antoi meille luvan jatkaa matkaa. Mitä lie etsineet. La Rochellessa nautimme auringosta, merenrannasta, purjeveneistä (joita kai kesällä on tuhansia ja taas tuhansia valtavassa satamassa) ja kauniista koristeellisista rakennuksista.

lllan hämärtyessä ajoimme lähelle Bordeauxia, Saint Emilion ja Montagnen väliin Euiscen kotitilalle, jossa lemmempari onnellisina saivat toisensa sammakoiden kurnuttaessa ihan samaa lovestorya vieressä ;)
Me saimme majoittua Euiscen omistajien viinitilalle – joka oli suomalaisen silmään aika wow! –ihan omaan taloon. Täyden palvelun majatalo oli täyttänyt meille jääkaapin ja pehmeä prinsessakatossänky odotti.

JATKUU...

Loppuun vielä hääkuva pariskunnasta herran kotitilalta, lisää tosiaan pentublogin puolella

Lisää kuvia matkalta: http://www.rizs.kuvat.fi/kuvat/Ranskan++Honeymoon+/

Mars matkaan

2011-03-24T14:55:00.002+02:00

Kohta viikko on juostu Riisin kanssa proguissa, kun juoksupäivät eivät ihan olleet selvillä. Vuoto alkoi hyvin hyvin niukkana ja vaihteli vielä alun jälkeenkin. Olimme kuitenkin laskeneet, että maanantaina voisi olla lähdön aika, mutta mitä vielä. Proku oli silloin vasta 0.7. Nyt mennään viiden paikkeilla ja lauantaina sitten ollaan astuttamassa.
Transporteri on pakattu (jo viime viikonloppuna...) ja ihan kohta lähdetään siirtymään Turkkuseen. Toivottavasti meillä on onnistunut ja kohtuullisen tuloksekas kesälomamatka !

Pitäkäähän peukut pystyssä!

Liikkuvia osia

2011-03-16T22:53:00.002+02:00

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Meinaa pienen ihmisen pää mennä pyörälle jo tästä kaikesta.

Kaikenlaista pientä on aina arjessakin ja nyt on yritetty työstää todeksi ajatusta omasta kodista. Vielä ei ole mitään konkreettista tapahtunut, mutta monta aivosolua tähän on jo tuhlattu.

Toinen paljon ajateltavaa tuottanut asia on Riisin astutus. Juoksu on alkanut ja nyt pitäisi saada kaikki asiat rullaamaan matkaa varten. Suuret linjat ovat kunnossa, mutta hienosäätöä riittää. Esimerkiksi mitä reittiä ajetaan jne. Noh, nyt on jo päätetty sentään se, että autolla mennään. Henkisesti helpompaa, kun ei tarvitse lentopelkoisena jännittää omaa ja koiran matkaa, mutta toki tuolla reissulla saa kaasupoljintakin painaa ennenkuin takaisin ollaan. Seuraavana ratkottavia asioita on rengasvalinnat, nastat kun ovat matkalla kiellettyjä. Toki prokun nousu jännittää, että osuttaisiin varmasti oikeille päiville.

Ettei liikaa kotona oltaisi, viime viikonloppuna kävimme Latvian Riikassa näyttelyiskulla Irjan kanssa. Reissu sujui kaikinpuolin mainiosti ja neljällä koiralla saimme näyttelystä kaiken mitä oli saatavilla. Dima schapeissa ROP, Latvian valio ja voittaja-11. Ja 3. cacib. Mistähän maasta se viimeinen haettaisiin?
Briardikehässä Peetu kävi kovan kamppailun Teenager Moravia Campanellaa vastaan (ROP) ja joutui taipumaan PU2:ksi. Junnuvoittaja ja junnuvalio lisäyksenä kuitenkin tittelirimpsuun. Riisi voitti nartut, saaden himoitun viimeisen cacibin ja valmistuen nyt I-pentueen kolmanneksi C.I.Eksi. Kaupan päälle Latvian voittaja-titteli.
Tyyris kipitti äitinsä vanavedessä PN2ksi keräten samat junnutittelit kuin Peetu. Alkaa sisaruksilla loppua tila titteliriviltä...Tyyris reissasi meidän kanssa kuin kala vedessä ja pitää äitiään yhä idolina.

Nyt levätään viikonloppu ja pakataan autoa ensi viikon koitoksiin. Siitä sitten lisää myöhemmin ja pentublogikin aukeaa ihan juuri...

Helmikuun pakkaset takana!

2011-02-28T20:02:00.018+02:00

Parinakin viikonloppuna on kärrätty laumamme maalle, paukkupakkasista huolimatta. Nyt viime viikonloppuna VIHDOIN tuo pakkanen hellitti ja olikin ihanaa vaan oleilla ulkona.

Vuokralaiset olivat jättäneet mökin ilmeisen positiivisella mielellä ;)

Nuorisolla riitti vahdittavaa - tiellä meni viikonlopun aikana ilmeisesti kaksi autoa

Niemessä on ollut harvennushakkuu käynnissä ja kävimme asiantuntevasti arvioimassa lopputulosta. Mustissa ei onneksi roikkunut kuin miljoona pientä kuusenoksanpätkää...

Riisi

Kyllä nuo vaan niin maaseutulaisia ovat. Ihan koko ajan ne on pihalla liikkeessä, aina löytyy joku risu, josta kinata ja joku mikä tahansa syy juosta hullunrinkiä ympäri pihaa.

Ätsii

Tuli vähän muuttujia :)

2011-02-17T18:54:00.005+02:00

Riisin pentueasia odottelee toteutumistaan, eli matkasuunnitelmia laaditaan ja juoksua odotellaan. Yllättävän paljon tässä nyt on ollut kontakteja suuntaan jos toiseen, menee illat sähköpostien ja googletransleterin kanssa mukavasti ;)

Viime viikonloppuna oli ulkomaanmatka nro1 suuntana Tallinna. Kevyt päivätrip kahden helpon koiran kanssa ja illaksi kotiin - suunnitelmahan toteutui yhtä luotettavasti kuin VR:n aikataulut...
Aamulaivalla ehdimme hyvin näyttelypaikalle, jossa kaikki toimi hienosti, mutta poissa oli kaikki suomalainen nipotus. Aikataulu toimi ja briardit oli nopeasti arvosteltu. Suomen kaikki kolme matkaajaa saivat sen mitä halusivatkin. Irja ja Peetu kävivät kahmaisemassa ROP-juniorin, junnusertin jolla Peetusta tuli Viron Junnuvalio sekä myös ROPin! Kauhu oli poikien kakkonen kera cacibin (onnea uudelle C.I.Elle!). Riisi juoksi itsensä VSP:ksi ja sai ensimmäisen ulkomaan cacibinsa (4n ulkomaan vacan jälkeen!)!
Hieno päivä heti alkuunsa. Mutta jäimme odottelemaan isoja kehiä, koska laiva lähti vasta klo21.

Ykkösryhmän tuomaroi Natalja Nekrosiene ja iloisesti yllätyin, kun hän poimi meidät neljän joukkoon Peetun kanssa. Junnupoika kyllä esiintyi niin kauniisti, mitä nyt ihan vähän innostui juostessa. Meidän kaikkien hämmästykseksi ja riemuksi Peetu meni ja voitti ryhmän!!!
Siinä samassa hämmennyksessä pitikin mennä kokoontumaan BIS-junioreiden sekaan. Junnuja ravasi isoon kehään reilusti kolmekymmentä ja tuomari Karl Erik Johansson nosti meidät kuuden joukkoon... sitten neljän joukkoon ja lopulta Peetu oli BIS2 juniori pikkuschipperken voittaessa kaikki.

Sitten alkoi säätäminen ja puhelut sinne tänne. Sunnuntaina iltalaivat olivat aivan täynnä ja vaikka mitä yritimme niin ainoaksi vaihtoehdoksi tuli lähteä lauantaina kotiin ja heittää hyvästit BIS-kisalle. Ennen satamaa kävimme shoppaamassa auton täyteen ja sitten lippuluukulle :( Sain jo liput ja passit käteen kun VIELÄ kerran kysyin peruutuksia sunnuntaille ja olihan siellä! Äkkiä peruuteltiin auto satamasta pois, soiteltiin hotellihuone ja ilmoitettiin kotiin, että tuli vähän muuttujia :)

Hieman tuon onnenkantamoisen jälkeen luotin noituuteen ja BIS-sijoitukseen, mutta pelipaikalla muita ryhmävoittajia katsellessa aloin hieman epäröidä. Mutta Peetu teki sen mitä toivottiinkin ja viikonloppu päätettiin upeaan BIS4 sijaan.
Hieno suoritus 13kk junnulta ja kerrassan hieno tunne itselle, kun ole ikinä edes ryhmäsijoitukseen koiraa aiemmin esittänyt.

Sunnuntaina juutuimme vielä jäihin Tallinnan päähän ja lopulta kotona olin noin 02.30... hieman karusti kello soitti 07, mutta hyvin on jaksanut koko viikon ja vieläkin vetää suuta hymyyn!

Nyt pysytään hetki kotona mutta maaliskuussa J-pentue säntäilee itään enempivähempi ja Riisikin lähtee Latviaan, jos ei kutsu Ranskaan käy jo silloin. Loppuvuoden näyttelykalenteriakin on selattu, ja eiköhän naapurierkkareihin ja Ruotsin voittajaan ainakin saada edustus.

Vauvakuume nousee

2011-02-04T21:46:00.007+02:00

Edellisen kirjoituksen jälkeen "laitettiin nimet paperiin" eli päätettiin Riisin astuttamisesta seuraavasta juoksusta. Rouva kävi silmätarkastuksessa puhtain paperein ja samalla otettiin verikokeet noin hysteerista omistajaa rauhoittaakseen. Ja täysin terve koira Riisi oli.

Riisin toista pentuetta alettiin suunnitella&haaveilla J-lapsosten ollessa noin puolivuotiaita. Lopulliseen päätökseen piti odotella kuvaustuloksia, jotka onneksi ”antoivat luvan”. Tuleva pentue tulee siis olemaan samalla tavalla Boondock´s pentue kuin edellinenkin, vaikka vähintään yhtä paljon täällä kirjoitankin aiheesta kuin omanani ;) Pentublogia ei ole vielä aloitettu...

Loppuun asti mietimme uroksissa vaihtoehtona jotain ihan uutta, läheltä ja kaukaa. Mutta aina jokin osa-alue mietitytti liikaa, eikä vain tuntunut siltä. Mikäs siinä, jos kaikkia uroksia olisi mahdollisuus matkustaa tapaamaan…
Yksi kivanoloinen yksilö netissä ei vaan riitä, jos sisarukset ja suku eivät miellytä.
Rinnalla kulki koko ajan ajatus Tchibon pojasta. Ensimmäinen valintamme tuntui menneen nappiin ja Tchibo on jättänyt hyvää jälkeä muidenkin narttujen kanssa. Vertailimme pentueita ja yksilöitä niiden sisällä ja aina päädyimme samaan poikaan. Emä on miellyttävä ja koko pentue tasaisen hyvä, mutta…tämä nuoriherra oli eniten makuumme. Luusto, etuosa ja pää olivat ulkomuodollisesti ne, mitkä erottuivat valintamme eduksi pentueensa sisällä. Toki hyvin pistein nuorena suoritettu luonnetesti antoi lisätodistetta kivasta luonteesta.

Eli saanko esitellä, Riisin sulhanen Euisce Noir de la Tour Saint Genin.

Euisce asustaa Etelä-Ranskassa äitinsä Vestalen kanssa hienolla viinitilalla osallistuen siellä tilan arkeen. Tilalla ja suvussa on ollut briardeja kauan ja he ovat tehneet yhteistyötä Vestalen kasvattajan Annie Tabutadin kanssa.
Euisce on ulkonäöllisesti hyvin paljon isänsä oloinen, hyvä niin ;) Luonteeltaan poika on tasapainoinen, avoin ja ystävällinen ”äidinkulta”.

Ranskan matkaa on jo suunniteltu, passit ja hammasharjat ovat valmiina, joten odotus on tavallaan jo alkanut !

Ja tässä vaiheessa ilmoitan TAAS, että meille ei neljättä koiraa tule!! Eli lähipiiri voi TAAS olla aivan huoletta :)

(sulhon kuvat Z.Pecseri &Corre-Macquin)

Riisi ja Riisin lapset

2011-01-28T20:35:00.007+02:00

Marisemisen jälkeen pientä hehkutusta. Kyllä me ollaan onnellisen tyytyväisiä tuohon J-porukkaan. Vaikka en edelleenkään itse ole niiden kasvattaja, niin hienoa on ollut seurata ryhmän kehitystä tämä reilu vuosi. Ja hienoa juuri siksi, että on saanut olla mukana niiden kaikkien elämässä.

Hienoa on ollut todeta pitkään harkitun yhdistelmän "toimivuus". Se, että oletimme Tchibon sopivan Riisille, on pitänyt hyvin paikkansa. Hienoa on ollut koko viisikon kasvu hienoiksi briardjunioreiksi, jotka ovat jo kaikki näyttäneet kyntensä showkehissä. Mutta koska näyttelyt eivät ole se elämä, niin hienointa on että vaikuttavat kaikki olevat avoimia, rohkeita ja sosiaalisia luonteiltaan. Koiria, joiden kanssa on ollut helppo elää alusta asti!

Vuosi tuli lapsilla mittariin joulupäivänä. Ja kuluvan vuoden ohjelmistoon kuuluvat ne aina niin jännittävät kuvaukset. Halla ja Prinssi korkkasivat urakan, ja hienoin tuloksin A/A ja 0/0 tulivat molemmat takaisin. Tällä viikolla Tikkari ja Tyyris kävivät pöydällä ja terveenä lähtivät nämäkin tytöt kennelliittoa kohti. Toivotaan nyt parasta! Peetu menee sitten syksymmällä - pitäähän jännityksen nyt vielä pysyä yllä !

Tikkarin peräpää

Tikkari 12kk

(Tikkari muuten painoi kuvilla 29kg ja kotimittauksilla se heiluu siinä 62-63cm, jos tähän jäätäs niin ...)

Prinssi käväisi jo tammikuussa hakemassa yhden sertin lisää Lahdesta. Peetu ja Tikkari yrittivät kovasti, mutta joutuivat tyytymään varaserteihin Turussa. Vaan turnee jatkuu; Tyyris, Halla ja Peetu ovat valtaamassa itänaapureita tässä lähikuukausina.

Halla aloitti ensimmäisenä juoksunsa ja on nyt jo ehtinyt lopettaakin ne. Mukava oli tyttöstä seurata enemmänkin nyt, kun se oli Huurua paossa kasvattajillaan. Selkeästi eläväisin pentueesta, kuten jo ihan pienestä asti. Samanlainen "aina ekana tutkimassa", rohkeana ja kiireellä joka asiassa. Muutenkin nämä ovat aika yllättävän selkeästi pitäneet vauvaominaisuutensa niin luonteessa kuin ulkonäössä tähän päivään asti.

Ja kuinkas tässä on käynytkään. Nälkä kasvaa syödessä. Lisää näitä siis! Riisin astutusta on nyt kuumeisesti mietitty, seuraavasta juoksusta vai ei? Se todennäköisesti on aika lähellä, koska Tikkari vaikuttaisi aloittelevan omaansa. Ulkomaille on ollut kiinnostusta, mutta mukava näitä olisi lähemmäskin saada. Mutta EI = EI liian lähelle....
Ja onnistummeko uroksen valinnassa uudelleen? Se jää nähtäväksi. Riisi on ainakin valmis uusiin seikkailuihin, mikä ikinä sitten onkaan seuraava matkakohde :)

Tympii

2011-01-20T22:37:00.002+02:00

Huumorintaju alkaa olla vähissä. Tarvis tehdä jotain. Jollekin voi, jollekin ei.

A. Talvi. Aika joko liikaa pakkasta tai aina sataa lunta. Eikö tää lopu ikinä????
josta muodostuu kohta B. Pakettiauto. Sillä on aina liian kylmä tai liikaa lunta. Jotta se voi olla jäässä tai jumissa.
C. Keskusta-asuminen. Miksi kaikki muutkin asuu täällä satojen koirien kanssa.
josta muodostuu kohta D. Ätsii. Jonka kanssa tästä ei tule mitään.

A+B+C+D kohdista muodostuu ensimmäistä kertaa yhtälö, jonka vuoksi mua ei viikkokausiin ole huvittanut lähteä ovesta ulos.

Kevät tulee aikanaan, kai. Auton voi vaihtaa. Kämppä on hakusessa. Mutta mitä tuolle yhdelle pitäs tehdä?

Siinä tammikuun päivitykset. Joku positiivisempi päivä sitten muita kuulumisia.

Uuden alkua, vuoden siis

2011-01-08T21:20:00.022+02:00

Vuosikin vaihtui.
Keräsimme parisenkymmentä kaveria Mattilaan vuotta vaihtamaan ja hyvin vaihtui. Syötiin, juotiin ja iloittiin. Ja toki saunottiin ja ammuttiin _turvallisesti_ raketteja. Juuri mitään ei hajonnut. Ja koirat söi seuraavana päivänä ulkoa kaiken ylimääräisen ...Kiitos että tulitte ja olitte. Uusi vuosi on vaan kerran vuodessa ;)

Pikkukoirat tuli loppiaisseuroihin meille pitkää viikonloppua viettämään. Piippa pääsi heti taas lääkäriin, kun ensinnäkin sen rokotukset uhkasivat umpeutua ja edelleen olemme valtaamassa kehiä kun ilmaiset 10vee kehät alkavat ;)...mutta myös siksi, että mummelin rintaan on ilmestynyt patti, joka hieman kasvaa. Siitä otettiin näyte, joka oli silkkaa rasvalipoomaa, ei siis mitään soluja. Saa siis olla, ja toivotaan ettei se tuosta paljon kasva (on nyt siis n.1cm kokoinen pallo).

Lauantaina lähdettiin Kuhmalahdelle päiväseltään auraamaaan ja koirat pääsivät metsätielle umpihankijuoksuun. Mukavampi ne noin on ulkoiluttaa kuin remmeissä. Vaikka hyvin ne kaikki menee niinkin, jouluna tuli Virroilla taas reenattua asiaa.

Kuva-arvoitus näin alkuun. Juu, se on Dima. Ja juu, pää ON vasemmalla.
Riisi ja Tikkari

Tikkari

Riisi ja Ätsii

Joulua Kaikille

2010-12-22T23:01:00.003+02:00

Näillä sanoilla, näihin tunnelmiin...me käymme joulun viettohon !

Hyvää joulunaikaa kaikille ja ensi vuonna uusin kujein!
Ja vaikka laiskuudesta johtuen kortti on briardpainotteinen, niin aivan yhtä hyvää joulua kaikille schapendoestuttaville - Piiparinen ja Dima ovat äidin helmoissa jo ihan piparintuoksuisia :)
Ja unohtamatta niitä mahdollisia ei-koiraihmistuttavia; Hyvää joulua teillekin! :)

Voitonhuumaa

2010-12-22T22:42:00.005+02:00

Messari tuli ja meni. Omat koirat jäi kotiin, mutta silti sunnuntaina oli ihan voittajaolo. Ymmärtää kyllä kasvattajia, joista on hienoa, kun kasvatit menestyvät. Vaikka nuo Riisin pennut ei olekaan mun kasvatteja, niin silti niiden kasvua ja kehitystä on seurannut rakkaudella - ja ylpeydellä. Projekti on tähän asti ollut sangen positiivinen ja niiii-in ylpeä sai olla kaikista neljästä messarissakin olleesta (ja olen mä tuosta kotihiirestäkin). Kaikki käyttäytyivät iloisesti hälinässä ja tungoksessa ja ovat sen päälle kauniitakin ;)

Molempina päivinä molemmat junnutittelit ja toinen aikuisten titteleistä lisättiin 11-kuisten lapsosten nimien eteen. Ja kolmen eri koiran! Tyyris lisäsi tililleen HelJ- ja HelV-10 tittelit sekä JV-10. Peetusta tuli HelJV-10 ja Prinssista JV-ja V-10. Tyyris sai kaksi sertiä, pojat yhdet oikeat ja yhden varaversiot, samoin kuin Halla.
WAU! Kohti uusia seikkailuja sitten vaan...

Tyyris isossa kehässä (ja otettiin 8 parhaan joukkoon!)

(Kuva: Kimmo Järvinen)

Täällä kotona Riisi-äippä täytti viisi vuotta. Niin ne vuodet rientää, pitkältä ei tunnu tämä yhteinen taival, mutta paljon on jo yhdessä ehditty nähdä ja kokea. Toivottavasti meidän Hipsu pysyy terveenä rinnallani vielä ainakin kymmenen vuotta!
Kovasti on Riisin astutusta ensi kesänä mietitty. Muutama pentuvaraus kun vielä tulisi niin sitten ehkä uskaltaisi. Tässä ei nyt oikein itse kellään ole koiranpaikkaa auki, niin miksi niitä penneleitä sitten tehdä... Eipä tuo uroskaan varma vielä olisi, mutta pätevän oloisia suunnitelmia voi aina tehdä ;)

Äiti ja lapsensa rintarinnan

Joulukuu noin muuten on mennyt sangen talvisesti, pakkasta on ollut välillä turhankin paljon, mutta tassuja nostellen on selvitty. Jos yrittää olla positiivinen niin tästä päivästä alkaa päivä taas pidentyä, mutta...on tässä nyt yksi 3kk vielä kestettävää.

Vaikeuksien kautta voittoon - tai ainakin suunnitelma Bee käyttöön

2010-12-01T19:33:00.006+02:00

Yleiskaamosmarinaa
Voisko taas narista säästä? Ihan just tänään on ollut ihan kiva keli, mutta edellisessä bloggauksessani toivoma kohtuus ei ihan ole toteutunut… Lumituiskua ja hyytävää viimaa ja nyt sitten ihan oikeat paukkupakkasetkin. Not so nice. Noh, ei sinne kevääseen niin kauhean pitkä aika enää ole. Ja pääasia, että keli kuivui ja tuo lumi valaisee kyllä mukavasti. Paras kai lopettaa nariseminen ja tyytyä tähän.

Paljon kaikenlaisia ajatuksia elämänmenosta ja tästä koiratouhusta on taas pyörinyt päässä. Kun Ätsii paranteli haavaansa ja sen saattoi hyvällä omallatunnolla jättää lenkeiltä kotiin, oli noiden äiti-lapsikerholaisten kanssa niin ihanaa kulkea missä vaan. Toista oli heti kun nti Höyry oli pakko ottaa mukaan. Tulee tsekkihankinnasta kallis tuontieläin, jos sen takia on muutettava maalle, että pärjää. Usein sitä kysyy itseltään, miksi en saa sitä ruotuun? Sen kun tietäs. Mutta luonto ei anna periksi luovuttaa, sitä paitsi onhan se rakas koira siinä kuin nuo muutkin. Moni on tässä menettänyt koiransa tai taistellut sairauksien kanssa, joten lopetanpa taas narinan ja olen onnellinen kolmesta terveestä koirasta, jotka tulevat hienosti juttuun keskenään ja ovat joka tapauksessa ystävällismielisiä olentoja.

Pohjoismaiden valloitus :)
Sitten siihen mukavimpaan aiheeseen!
Riisin lapset kävivät nappaamassa Pohjoismaiden juniorivoittaja tittelit Norjasta, matkassa mukana tällä kertaa Tikkari ja Peetu. Harvoin on näin paljon säädetty kuin tämän näyttelyn kanssa, mutta loppu hyvin, kaik hyvin. Ihan ensin sinne olin lähdössä minä&Tikkari, sitten Pellakset ja Tyyris jne. Vasta-ainetestit eivät nekään menneet ihan yksinkertaisimman mukaan ja Tyyriksen lähtö lopahti lopullisesti siihen.
Myös laivamatkoja ja hotelleja vaihdettiin vähintään yhtä monesti kuin koiriakin...

Viime perjantaina pakattiin Transporteriin nuo juniorit ja maskotiksi Dima. Laivamatka meni tosi kivasti, koirat nukkui hiljaa hytissä eikä edes keikkunu. Lauantaina ajeltiin talvisessa kelissä reipas 500km Oslon kupeeseen Lilleströmiin. Illan ohjelmistossa oli lähinnä kamman heiluttelua – siinä samalla kilistimme lasit Sendero-viiniä isoisä Abbadon muistolle.
Sunnuntai aamuna olimme ennen kahdeksaa näyttelypaikalla. Hieno halli, tilaa oli, kaikki oli selkeästi merkittyä ja liikkuminen eri paikkoihin oli helppoa. Saamme hävetä Suomen halleja…
Briard ja schapekehät olivat päällekkäin, mutta onneksi myös vierekkäin. Diman pyöräytin nopsaan kehässä kesken Peetun jännityksen. Diman tulos oli VAL 1/3, liian raskasta tekoa oli tytsy Åke Cronanderin mieleen.
Briardkehässä aloitettiin kuudella junioriuroksella, joiden joukosta Peetu kamppaili voittoon! Kolmas titteli pojalle, wau! Luokan kakkonen(kin) oli tosi kaunis, mutta ei oikein malttanut käyttäytyä. Vähän meinasi meidänkin junnuja lapsettaa, mutta pienet remmeissä roikkumiset nyt eivät niin vakavia ole ;) Tikkarin urakka olikin paljon helpompi, vastassa oli vain yksi kilpailija. Voitto kuitenkin tuli, samoin titteli! Peetu onnistui myös nappaamaan sertin, joka Norjassa jää voimaan myös alle kaksivuotiaille.

kuvat: Bjarne Grandalen

Kaikki tulokset löytyvät tuolta:
http://www.briardklubben.com/briardresultater/resultater/2010/49-nkk-lillestrom-10.htm

Sitten alkoi The Kotimatka. Lähdimme heti junnunarttujen jälkeen, jotta ei tulisi kiire… Lunta oli satanut jo koko sunnuntaiaamun, mutta pyry yltyi aika pian. Ja kohta olimme keskellä hurjaa lumimyrskyä. Mitään ei nähnyt ja tuuli meinasi pyyhkiä auton tieltä. Vauhti pyöri pitkään 50-70km/h ja jännitys ehtimisestä kasvoi. Anu lähetti meille lumiennusteita Suomesta ja me kaasutettiin se mitä eteenpäin päästiin. Onneksi keli parani n.250km ennen Tukholmaa ja pystyi ajelemaan jo paljon normaalimmin = näki missä tie menee, vaikka lunta olikin. Kertaakaan ei pysähdytty, vaikka kahvihammasta kolottikin armotta. 15km ennen satamaa koirat pääsi vartiksi puistoon juoksemaan ja sitten puristettiin laivaan (että päästiin itsekin pissalle ;) ) – vartti jäi armonaikaa. Hartiat huusi hoosiannaa, mutta onneksi päästiin turvallisesti kotiin! Ja kuten arvata voi, lopputulema on aikas tyytyväinen!

Tulevaan pitkään viikonloppuun ei ole suuria suunnitelmia. Perjantaina on briardiväen pikkujoulut ja lauantaina varmaan siirrytään maalle, niin saa mustatkin hömpätä rauhassa. Kyntteliköt on ikkunalla ja joulukalentereista on avattu ensimmäiset (varsin makoisat) luukut!

Plääh

2010-11-11T19:48:00.004+02:00

Tää vuodenaika on kyllä niin syvältä. Tai siis tää pimeys. Eikä tämä märkä ja kura ja loskakaan mielialaa nostata. Tulis nyt sit PIKKASEN lunta ja pakkasta, että vähän valkenis ja kuivuis. Mutta PIKKASEN, kohtuutta siis, please.

Öö..me ei ole tehty mitään. Ei koirarintamalla, ei kotirintamalla. Nukuttu, herätty ja kitkuteltu seuraavaan iltaan. Tai siis minä, taidan olla ainoa joka tässä narisee. Ja ihan turhaan, kun kaikki on oikeasti hyvin.

Sen verran sain aikaan, että Ätsii kävi steriloitavana. Sen kohdalla tämä oli ainoa järkevä jalostusvalinta ;) Eihän tässä narttuporukassa sinänsä juoksuista ongelmaa ole ollut, mutta tulevaisuutta helpottaakseni.
Ei, meille ei ole tulossa uroskoiraa, vaan ihan nyt tyttöjen välisiä suhteita helpottaakseni. Steriloinnin yhteydessä pidennettiin haavaa sen verran, että vatsalaukki kiinnitettiin seinämiin. Vielähän meillä ei (KOP KOP) ole ollut mitään, mutta kiertymäriski on tuolla otuksella melkoinen ja tällä se nyt voidaan tavallaan ehkäistä. Eli maha ei nyt pääse kiertymään (ja aiheuttamaan kuolioita), vaan ainoastaan laajentumaan, joka voidaan letkuttamalla hoitaa. Varmaankin kiinnitytän mahan lopuiltakin saman operaation yhteydessä.

Nyt operaatiosta on jo viikko. Haava on parantunut todella hyvin ja koira ei ole oikeastaan huomannut koko asiaa. Eka yön nukuin tuon kanssa, mutta ei se oikeastaan ollut edes kipeä. No, se onkin Häppäri !

Riisin leikkausta olen miettinyt myöhemmin talvella, mutta myös toista pentuetta on pyöritelty useampaan kertaan. Ehkä siis puukko ei heilu nyt ihan vielä ja makustellaan urosvaihtoehtoja enempivähempi vakavasti. Kyllä mä voisin taas lähteä euroopan lomalle ;) (jos ja kun siis joku myy ne pennut ...)

Mitään ihan ihmettä ei ole suunnitelmissakaan. Pari viimeistä viikonloppua on hissuteltu maalla ja niin on tarkoitus tehdä tulevanakin. Tosin loskaisessa vesisateessa ei edes koirat oikein osaa nauttia ulkonaolon ihanuudesta. Viikon päästä meillä onkin äiti-lapsi-viikonloppu; Lauri Teen keikka ja joulushoppailuja!

Jotenkin nyt vähän siellä ja täällä on sairautta tai suru-uutisia, joita tämä ankeus ei nyt yhtään kaipaisi. Kai nämä viikot tästä menevät, tulee joulu ja sitten joskus se toukokuukin... Suklaata kehiin ja unta palloon - seuraavassa elämässä voisin olla karhu, että voin ajoissa syksyllä paeta pahaa ja palata pirteänä kevääseen.

Ehkä mä ryhdistäydyn ja lähden vähän lenkille - jotta voin paremmalla omallatunnolla syödä jäätelöä iltapalaksi ;)

Viimeisenä kaapista ulos

2010-10-24T20:42:00.003+03:00

Viimeisenä joukkueestaan Tikkari korkkasi junnukehät Seinäjoella. Nyt on koko katras käynyt "tuomiolla" ja lupaavan arviot ovat kaikki saaneet. Ja ennenkaikkea onneksi ovat kaikki olleet iloisia ja avoimia kehässä.

Lauantaina läksimme Tampereelta kuivassa kaunissa pikkupakkasessa ja puolivälissä kohti Seinäjokea iski talvi. Aika myräkkä oli ollut ja paku tuntui äkkiseltään huonolta talviautolta :(

Ruotsalainen Maritha Östlund-Holmsten arvioitsi 8 briardia ja näistä Tikkari oli paras narttu kakkonen kera SERTIN :) !Aivan kuten äitinsä Riisi aikoinaan ekassa näyttelyssään Seinäjoella! Toivottavasti Tikkari muutenkin seurailisi äitiään...

Tässä vauvan arvio:
9 kk. Feminiininen narttu erinomaisilla mittasuhteilla. Pitkä (sträck), feminiininen pää. Iso kirsu. Pitkät hyvinasettuneet korvat. Hyvä pigmentti suussa. Erittäin hyvä purenta. Lyhyt vahva kaula. Hyvinsijoittuneet silmät. Hyvä häntä. Eturinnan tarvitsee kehittyä enemmän. Lupaava rintakehä. Erinomainen luusto ja tassut. Erinomaisilla kulmauksilla harmoniset pitkät liikkeet. Kannukset ok. Nuori turkki.

Kuvassa Tikkunekku kuukausi sitten

Näyttelystä suoraan hurautettiin Keskisen kyläkauppaan kierrokselle. Juuri mitään ei tarttunut mukaan, mutta tulipahan käytyä monen, monen vuoden tauon jälkeen. Sieltä hurautettiin Marin navetalle ruinaamaan marsupojille heiniä ja kuikuttajat saatiinkin onnellisiksi! Seuraavana porukoille kahvittelemaan ja lopulta illaksi kotiin - nostamaan maljat Tikkarin menestykselle...
Ei ihme, että sumuisena sunnuntaina on nukuttanut!

Tänään mustanpuhuva ryhmämme siirrettiin Kangasalle tutkimusmatkoille ja ihan nopea treeni suurkoira Häppärille Kyötikkälän koirakentällä. Aa-este pariin kertaan ja vähän seuraamista, noin uuden kentän treeninä.

Muutama viikko muutamaan riviin

2010-10-18T19:45:00.008+03:00

Aika juoksee. Noh, hyvä vaan. Saa juosta suoraan kevääseen.

Lokakuu vaihdettiin työn merkeissä. Pellakset ja Irja lähtivät briardijunnujen kanssa Sloveniaan Celjeen titteleitä "hakemaan" ja me jäimme Riisi-äipän kanssa kotiin jännäämään. Rankka oli ollut reissu seikkailuineen Puolan vuoristossa... ajoa, ajoa, ajoa. Mutta kannatti se, sillä sekä Peetu että Tyyris hoitivat homman kotiin. Molemmat perjantain erkkarissa junnuluokan voittoon Peetun ollessa ROP-junnu. Lauantaina sama homma, paitsi Tyyris ROP-junnu.
Näin ollen kotimatka alkoi kahden EUJV-10 ja Slovenian Juniorivalion seurassa. Kakarat olivat reissanneet tosi rennosti ja ihanasti heiluttivat häntäänsä kehässäkin. Valitettavasti video ei kertonut kaikista muista samaa, arkoja (ja isoja) näkyivät monet olevan. Ei ihme, että tuomari oli Tyyriksestä sanonut lauantaina, että ainoa rotutyypillinen ja tervepäinen narttu. Lapset tapasivat myös isänsä Tchibon, joka sai vacan näyttelystä ja jäi siis hitusen tittelistä.

Tchibo & Tyyris & Peetu

Peetu

Tyyris

Tyyris 9kk

Noin vuosi sitten alettiin pakata kamoja Budapestin reissuja varten ja nyt matkan tulokset reissaavat maailmalla. Niin se aika rientää! Onnea molemmille edelleen, olette tittelinne ansainneet. Myös Prinssi ja Halla ehtivät jo korkata junnuluokan, Tikkarinkin vuoro on ihan pian...

Siitaman työmaakin saatiin pidettyä pystyssä Euroopan turneen ajan ja Nylon suht tyytyväisenä. Pienen staffitytön naama veti virneeseen, kun tuliaiskassi kaivettiin esiin. Sukka se sieltä putkahti, ihan oma "pikkuveli". Jos ei nyt ole tarpeeksi staffeja talossa niin...
Frendit together: Sukka&Nylon

Nylon 12vkoa
alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5529436818755943298" />

Tämän jälkeen arki on rullannut suht rauhallisesti. Jotenkin omien koirien kanssa on nyt ollut uupumus, harva se päivä saa pakottaa itsensä lenkille. Mutta ehkä se piristymä tästä iskee. Viikonloput on oltu rentoutumassa ja touhuamassa maalla Kuhmiksessa. Koirat ovat siellä saaneet juosta päivät pitkät pihalla ja metsässä vastapainona tylsään arkipäivään. Piha on suunnilleen haravoitu ja talvi saa tulla.

Viime viikonloppuna tein molemmille teineille parit jäljet, ikäänkuin ne viimeiset tänä vuonna. Lauantaina noin 70 askelta, sunnuntaina n. 100. Lauantaina kumpikin teki tosi hyvin, keskittyneesti ja kaikki ruoka katosi askeleista. Sunnuntaina Ätsii teki samaa tasoa, mutta Tikkari hosui. Ja kun en päästänyt rynnimään, nousi pää ja pylly meni maahan. Jollain tavalla säädettiin liki loppuun ja sitten tylysti (varmasti kaikkia oppeja vastaan) vein likan takasin paalulle ja alotettiin alusta. Ja sitten sujui jo. Nyt mentiin rauhassa askel askeleelta ja imuroitiin eväät mukaan. Tällä tyylillä päästiin loppuun ja ruokakupille. Tikkarilla on äitinsä syvä nenä ja todella kova halua jäljestää. Ätsii on oppinut tekemään työtä jälkellä eikä vaan hössötä, mutta oikeasti hyvää jälkipeliä siitä ei kyllä saa.

Nyt tekemättömien töiden kimppuun. Auto on nyt hoidettu, talvipiikit on alla ja tänään käytin kömmelin öljynvaihdossa. Seuraavana olis vuorossa jokaisen koiran tukan avaus ja mieluiten pesu. Riisi saa aloittaa!

Erämään porteilla

2010-09-26T19:26:00.010+03:00

Vapaa viikonloppu! Lauantaina suuntasimme iltapäiväksi Kuhmalahdelle, jossa odotti valmiiksi lämmitetty savusauna. Omaa vuoroamme odotellessa kävimme juoksuttamassa mustat ja nuoriso sai reenata esineitä. Ätsii teki nyt n.40m syvän 20m leveän ruudun, jossa se näki ekan esineen viennin ja toinen oli valmiina. Ja teki tosi hyvän työn, eteni suoraan lähetyspaikoilta pitkälle ja paikallisti siellä heti esineet, jotka tuli ripeään perille. Tikkari teki omia helppoja motivaatiojuttujaan, sen kanssa tää ei ole niin helppoa...Ja Riisin kanssa olen jo luovuttanut ;)

Treeni oli jatkoa torstaille, jolloin oli mökkien lämmitysilta niinikään Kuhmalahdella ja samalla Marita tuli esineruutuilemaan ja lenkkeilemään meidän seuraksi. Jos tässä on taottu päätä omien kanssa, niin toisaalta oli helpottavaa nähdä ettei team H&H ihan kympillä osanneet..Ja tämä ei ole kettuilua. Huurussa on karehdittavaa se, että kun se esineen löytää, se myös 100% sen nostaa ja tuo hyvin. Meillä kun epämieluisat tavarat jää maastoon. Huurulle pitäisi vaan nostaa vielä motivaatiota siihen yrittämiseen siellä kaukana. (Jaa miten niin ollaan laiskana yhdessäkin reenattu jotain 20x20 ruutua...). Ätsii teki ihan jees (esineet 25-30m), tosin oma ohjauskin oli huonoa ja koira sai juosta alueella ristiin rastiin, kun haluaisin sen tekevän pistoja. Ollaan yritetty kaupunkilenkeillä Kaupissa reenata ruutuja, mutta siellä tuntuu aina pelottavalta laittaa koira juoksemaan kovin kauas...kun siellä 50m voi olla jo joku ihan muu...

Illan hämärtyessä saunoimme ja uimme (hyiiii se oli jo kylmää!)vaikka kuinka ja kauan. Nopeasti ynnäten tänä kesänä tuli tusina savusaunakertaa täyteen, olettaen että tämä oli viimeinen.

Luvatusti sunnuntai valkeni kirkkaana ja lenkkisuuntima tehtiin Laipanmaahan. Siellä kiersimme 12-13km pitkän Hirvijärven lenkin. Reitti kulki hyvin monipuolisesti eri maastoissa ja kaunista oli. Ja koirat juoksi. Ja uivat mitä mutaisimmissa lammikoissa ja ojissa...

Koirien mielestä hakkuualue oli ihan ykkösmesta hepuloida...

Muut paistoi laavulla makkaraa - tässä oli meidän eväät :)

Huomisen jälkeen alkaakin pidempi työputki, kun ensimmäiset J-juniorit lähtevät valloittamaan Euroopan kehiä. Toivotaan leppoisaa työviikkoa ja hyvää reissuonnea reissaajille.

Uutuuksia

2010-09-13T19:29:00.008+03:00

Meillä on kokolailla upouusi aikuinen koira!
Ätsii täytti viime perjantaina kaksi vuotta!

Lupasin sille (ja reenikamuille) kirjoittaa julkisesti vihaavani sitä paljon vähemmän kuin vuosi sitten. Ei se valmis peli vielä ole, mutta vuodessa on kehitytty paljon, ehkä molemmat. Nyt Häpsii on jo sisällä kokolailla kiva koira, ei enää jatkuvaa ravaamista ja älytöntä köhellustä ja yötkin nukutaan hyvin. Metsässä se on fine, remmilenkeillä ihan Hirveä. Kaikista yrityksistä ja laitteista huolimatta se reuhtoo kuin heikkopäinen. Mutta asteittain myös tässä on edistytty! Se jahtaa kaikkea liikkuvaa ja suhtautuu muihin koiriin huonosti (paitsi siis tuttuihin), mutta työstetään tätäkin. Huoh.

Vuosi sitten tuo teini päätti pelätä vieraiden ihmisten kosketusta. Ensin laitoin iän piikkiin ja annoin olla. Vihdoin tänä keväänä aloin tehdä asialla jotain ja harjotteilla ja tuella tämäkin asia on edistynyt. Työstetään... Kuka sanoo, että tämän aina helppoa pitäisi olla?

Vuodessa on edistytty myös koulutuskentällä, joskaan ei ihan siihen BH-kokeeseen asti niinku piti. Työstetään tätäkin. Huoh.

Häppärin synttäreiden kunniaksi viime perjantaina siirsimme itsemme maalle ja nautimme siellä viikonlopusta. Koirat saivat olla aamusta iltaan ulkona ja touhuta mitä lystäsivät. Me ihmiset kävimme sunnuntaina aloittelemassa metsänraivausta ja täytyy tunnustaa, että sitten kouluvuosien olin eka kertaa raivaussahan varressa. Mukavaahan tuo oli - näkee heti työnsä tuloksen. Noin muuten vaan mökkeiltiin, syötiin ja saunottiin.

Ja meidän uusi autohäkki saatiin käyttöön! Siitä tuli hieno! Kätevä hankinta tuollainen mies, joka osaa tehdä kaikenlaista ;)
Kyllä nyt mustien kelpaa, jopa Häpsii mahtuu seisomaan pää pystyssä...

Muun ohessa käytiin myös kummipoika Jöröä moikkaamassa

Ruuhkaa bussissa

2010-09-05T22:13:00.011+03:00

Viime viikon meillä huristeli vaihteesta viisi koiraa, kun Piiparinen ja Dima tulivat äipän sairaslomaa pakoon Virroilta. Paljon saatiin pitkiä katseita Tampereen keskustan tuntumassa tuon lauman kanssa, mutta kaikki meni hienosti. Loppuviikosta totesin, että pystyn sittenkin viemään ne kaikki yhdessä remmilenkille - noh, pääasiallisesti lauma ajettiin autolla metsään toohottamaan.
Edelleen tulivat hyvin juttuun, sikinsokin pystyivät syömään keittiössä ja muutenkin touhuamaan. Ainoat sanomiset tuli sängynaluspaikoista, kun KOKO alunen on Häpsiin eikä kenenkään muun. Nih! Toisaalta pikkukarvaisille sopi oikein hyvin nukkua sängyssä koko yö...

Ja onneksi on tuo pakettiauto, että kaikki mahtuu mukaan...

Piu joutui samalla reissulla lääkäriin perussyyniin. Sikaripunkki on pysynyt taka-alalla. Välillä on pientä hilseilyä, mutta ei mitään vakavaa. Otettiin silti nyt varoiksi perusverenkuva, jossa kaikki arvot olivat priimaa. Kaikki paikat syynättiin ja kuunneltiin, eikä huomautettavaa ollut. Samaan syssyyn poistettiin hammaskivi, joten eiköhän mummo taas porskuttele hyvin etiäpäin. Ei siitä kyllä uskoisi, että se kymmenettä käy.

Harmitti hieman, kun lauantaina oli schapejen tokomestikset ja en Piuta laittanut, kun a. ei olla reenattu b. mä olin menossa omaan luokkakokoukseen. Noh, luokkakokous onkin kahden viikon päästä ja nyt kun tein evl:n liikkeitä Piipaan kanssa, se oli aivan tohkeissaan ja esim. ruutu meni tosi hienosti. Nojoo...onhan se enemmän esiintymistä kuin tottelemista se tuon tekeminen, mutta intoa ainakin on! Jäi menemättä ja liekö tuo ens vuonna jo sit liika vanha...

Lauantaina siirryttiin Kuhmalahdelle juoksemaan ja montuilla menikin reipas parituntinen. Häpsii pääsi vielä illalla vähän tottista reenaamaan uudelle kentälle. Huoh, niin paljon on vielä opeteltavaa...

Aika tavallista

2010-08-29T13:48:00.003+03:00

Syksy ikäänkuin tuli, muistaakseni noin viikko sitten aurinko muutti pois, tuli tämä harmaus, pilvet ja tihkusade. Noh, tätä sitten kai eletään seuraavat kuukaudet yhä vähenevine valoisuustunteineen. Yritetään nyt sitten pestä vuoroin koiria, vuoroin lattioita - the oma valinta!

Kuitenkin elämä rullaa suhteellisen keveästi aamusta toiseen. Varsinkin näin viikonloppuisin, kun saa nukkua ;) Perjantaina oltiin hunningolla ja koirat olivat pitkästä aikaa yökylässä, joten saatiin olla ihan rauhassa. Eilen käytiin pitkästä aikaa lenkkeilemässä Kangasalan Kirkkoharjussa, jossa tihkusateessa ei montaa elollista nähty. Saivatpahan mustat juosta rauhassa.

Viime viikolla korkattiin juoksuharrastuksen (?) kaksi ensimmäistä kertaa. Kaksi vuotta tätä on aloitettu...ja toivottavasti saadaan nyt hyvän alun jälkeen jatkettua, sillä ei se niin kamalaa ollut ;)

Hieman on jotain yritetty leirin jälkeen tottistella nuorison kanssa, mutta tavoitteena ollut BH Häpsiin kanssa jää jäädä. Ehkä se olis toteutunutkin ilman n.4kk reenikatkoa tuossa kesällä... Paikallaolot ovat vuoroin hyviä ja huonoja, eli ei lähdetä niillä leikkimään. Eikähän tuo osaa seurata -vielä. Vaan talvella on mukava taas viilata tuolla lämpimässä autotallissa. Tikkarin vauvaopit on hatarassa, sen pylly ei vaan keiku niinkuin mä haluisin. Mutta leirin jälkeen on koitettu saada mielialaa aktiivisemmaksi ja monessa reenissä onnistuttukin. Edelleen mulla on haaveissa saada siitä itselleni uusi tokokoira :) Tunnustan kyllä suosiolla, että edes kahden reenaaminen ei meinaa sujua multa. Toivottavasti kuitenkin ensi vuonna vihdoin joku kisaisi mun kanssa jotain!

Nyt imuroinnin kautta lenkille, jos testaisi onko kevään esineruutuopeista enään mitään mielessä...

Reeniä

2010-08-12T23:04:00.011+03:00

Eilen koottiin läjä mustanharmaankirjavia yhteen ja reenattiin. Kaikilla oli vuorossa lihaskunto-osuus ja Huurulla lisäksi jälkipäivä.

Huurun jälki meni hienosti, kuusi keppiä löytyi ja ilmaisut olivat reippaat. Nam. ihan kuin jotkut olis salaa reenanneet...

Lihaskunto-osuuskin sujui reippaassa hengessä, varsin kolmen nuorimman osalta. Huurulla ja Riisillä oli leppoisempi tahti ja lisäksi veli oli varmoin ottein päättänyt iskeä siskonsa...

Eiköhän me ensi viikolla oteta uudestaan. Ja kai noita omiakin pitäs alkaa reenaan...

Ensin leiri, sitten lomaa ja lappia!

2010-08-12T21:21:00.027+03:00

Leirillä aloitettiin kesäloma, tai miten päin vaan.
Maanantai elvyttiin, pyykättiin, pakattiin jne...ja ehdittiin käydä maalla uimassa ja mökkitalkkaroimassakin..

Tiistaiaamuna klo05 startattiin Transporteri kohti pohjoista ja kaasua painettiin reilu tuhat kilometriä, jonka päätteeksi olimme illaksi Kilpisjärvellä. Ehdimme katsastella maisemia siinä kylillä ja tutkia erään luontopolun auringon hiljalleen painuessa alemmas. Heti huomasi kuinka paljon valoisempaa siellä on iltaisin.

Keskiviikkoaamuna aloitimme retken Saanalle. Tikkari ja Ätsii otettiin mukaan, Riisi jäi vahtimaan majapaikkaamme pienen kannusvammansa takia. Alkumatkan tunturilla oli aivan hiljaista ja koirat saivat juoksennella vapaaana. Itseltäni meinasi niiiin kunto loppua jo alkuunsa, vaan aikanaan huippu saavutettiin! "Kukkulan" laella alkoi olla muutakin kansaa ja teinit joutui piuhan päähän. Ihan jees, sillä evästaukomme aikana lauma poroja oli hipsutellut n.10m päähän ihan taaksemme. Kyllä nousivat likkojen otsatukat kun huomasivat ohi ravaavan parven. Viitisen tuntia kulutimme Saanasta nauttien, ja ihan vain muutama kuva tuli otettua. Yksi hauskimmista oli yritys "näin otat perhepotretin itselaukaisimella" - onnistui muuten!

Keskiviikkona oli pakko myös käydä jo kurkkimassa vähän Norjan puolelle, jonne sitten oikeasti starttasimme torstaina aamupäivästä. Keskiviikko illalle luvattiin kauheaa vesisadetta ja myrskyä, vaan niimpä tuo jäi kauas etelään.

Torstaina etenimme kohti Narvikia ja siitä vielä eteenkin päin. Matkalla nähtiin mm. hieno Målselvfossen
ja tietty Narvikin city

Päivän päätteeksi majoituimme leirintäalueella ja ehdimme nautiskella auringonlaskusta vuonon rannalla.

Perjantaina matka jatkui kohti etelää, matkalle jäivät mm. Bodo. Jos alkupäivien teemana olivat "putoukset ja kosket", nyt teemaksi vaihtui "kierretään tunnelit".Maisemat olivat hienoja, mutta tiet kovin kapeita...

Tähän pieneen "törmäsimme" ajettuamme bussikaistaa vääräänsuuntaan ja parkkeerattuamme pysäköintikieltoalueelle -politiaseman pihaan...

Perjantai-iltaan mahtui reissun ainoa vesisade ja niimpä majoituimme hämäränkuihassa pieneen mökkiimme. Saimme kyllä makkaramme hyvin kypsäksi kertakäyttögrillissä ja koiratkin pääsivat metsään melkein kuivana.
Lauantaina heräsimme siis läheltä Mo i Ranaa ja päivän kohteina olivat Gronligrotta luola ja Svartisen jäätikkö. Ensin luolaan siis. Info ei ollut vielä auki (10.15), mutta ensimmäinen opastettu kierros oli startannut klo10. Luolan suu näkyi ja siellä oli valot- sinne siis. Jep, puolisen tuntia (?) siellä kuljimme kyllänsä vaikeassa maaperässä, kunnes sammuivat valot. Oli hei hiukkasen pimeää!!! Kaikkien niiden rappujen, siltojen, koskien jne yli emme olisi ikinä päässeet maanpinnalle ilman tada...Taskulamppua (jonka patterit hiipuivat metri metriltä kohti suuaukkoa). Hmm. onnellisesti vain hieman kuraisina kömmimme takaisin elämään. Joten vinkkinä muille, suosikaa opastettuja kierroksia tai ottakaa lamput mukaan ;)(Missään ei siis lukenut varoituksen sanaa, ettei luolaan saa mennä ominpäin)

Svartisen jäätiköllä emme koheltaneet mitään. Hieno nähtävyys, kannatti käydä.

Tässä alkoikin matkan suunniteltu osuus olla ohi ja kotimatka alkoi. Lauantaina ajelimme vielä Ruotsin puolelle ja maisemat latistuivat samantein. Olimme muutenkin ajetelleet testata Transporterin matkailuauto-ominaisuudet ja kun Ruotsin landella ei leirintäalueita edes ollut, niin parkkeerasimme rauhalliselle pysäköintialueelle ja majottauduimme autoon. Riisi nukkui etupenkillä, tavarat mahtuivat jalkatilaan, Häpsii ja Tikkari nukkuivat takaosassa ja koko keskitila jäi meidän patjoille. Lämpötila oli sopiva, joten kun iltapala oli grillattu ja hyttyset tapettu, nukuimme mainiot autounet. Aamuselle patjat rullalle ja kotia kohti. Kivaa oli, mutta eiköhän nuo näkemiset ja 3200km vähäksi aikaa riitä! Positiivista oli, että kelit olivat koko ajan paremmat mitä ennustettiin ja koiralauman kanssa reissaaminen oli yllättävän helppoa - uskotteko?

Lisää kuvia matkan varrelta:
http://www.rizs.kuvat.fi/kuvat/Pohjoisen+matkailua/

Leirielämää

2010-08-12T19:23:00.012+03:00

Helteinen heinäkuu lopetettiin briardleirillä Loviisassa - ja aloitettiin elokuu samassa säässä ja seurassa. Kerrassaan mukava piiitkä viikonloppu, opittiinkin taas jotain. Toivottavasti. Kaikki leiriläiset ovat jo ehtineet naputtaa viikonlopun tapahtumat nettiin, joten tuntuu hullulta toistella ;)

Keskiviikkona aloitettiin Hermiön Outin jälkiluennolta, jossa tuli jotain uutta ja jotain vanhaa. Kahdesti olen ollut Outin leirioppilaana pellolla ja hyvin asia meni perille luokkahuoneessakin - jos ei muuta niin pöydällä seisten. Nyt tarvis vaan konkretisoida opit ja viedä koirat pellolle...

Torstain ja perjantain meitä hallitsi belgian setä Marc Adriaens, briardisti ja kouluttaja henkeen&vereen. Kielikylpy tuli kaupanpäälle. Suojelusta en lajina paljoakaan tiedä, arvostan kyllä, mutta en tällä hetkellä sitä itse hekumoi harrastamaan. Silti oli hieno nähdä erityisesti nuorten koirien henkinen nousu Marcin niitä leikittäessä. Olisi siis hienoa päästä täällä Suomessakin nuorison kanssa harjoittelemaan "suojelun alkeita" ihan koiran itsetuntoa nostaakseen.

Tikkari oli iloinen ja reipas oma itsensä. Se saalisti innolla, mutta kuten kotonakin, sen puruote oli löysä. Kovalla halulla se touhusi, mutta vielä suurempaa halua ja taitoa osoitti siskonsa Halla. Noita kahta kun nyt voi verrata paitsi verisiteen niin myös kotiolojen&treenimäärän suhteen.

ja entäs Häpsii. Hiukan hirvitti kaivaa teini huoneestaan, kun tämä meidän keskinäinen ymmärrys on vielä hieman hakusessa. Ätsiillä on ollut nyt pidempään ihmiskammoa, häneen ei saisi vieras koskea. Vastaantulijat ja neutraalit lähelläolevat on ok, mutta iholle tulijoita pitää väistellä. Kesäkuussa olen tätä ongelmaa vähän työstänyt kohti parempaa ja nyt leirillä teini näytti sangen positiivista naamaa. Leiritulilla ja kentänlaidalla se hengasi häntä heiluen porukoissa ja nuoli jokusen naamankin siinä sivussa. Itse leikki Marcin kanssa oli alussa huisia, mutta jo torstaina opimme kuinka tärkeää on "support your dog". Auttoi kummasti kun äiti oli vieressä. Torstaina Marc leikitti liinan kanssa ja perjantaina Ätsii jo tarttui itse Marcin kädessä olevaan leluun ja vastasi taistoon- ja lähti väsyneenä ukkumaan asenteella tulin, näin, VOITIN. Olin siis molempien, mutta (kerrankin!!!) erityisesti Ätsiin toimiin tyytyväinen.

Muutoinkin oma nuoriso käyttäytyi leirillä mallikkaasti, Riisi oli kotona huilimassa. Ylipäätään briardimaista jodlausta kuului yllättävän hillitysti. Loviisan ydinvoimala-alueen karut parakit sopivat koiraleirille hyvin. Kuumahan oli toki, mutta loppuviimein parempi tuo hellekin kuin sade. Ainahan jostain pitää marista ;)
Briardporukka viihtyi ilmiselvästi hyvin yhdessä, järjestelyt toimivat ja iloista kälätystä ja naurua riitti myöhään yöhön jokaisena neljänä iltana. Sirun Vilma-tytär toimi alueoppaana, Susanna biologianopettajana pienten vihreiden otusten kiehtovaan maailmaan jne...

Loppukevennykseksi Minniksen otos Tikkarin reenistä: kaksi pientä elefanttia marssi näin... ;)

Omat leirikuvat löytyvät:
http://www.rizs.kuvat.fi/kuvat/Briardileiri+Loviisa+28.7.1.8.2010/

Tässä vielä linkkejä muiden kuviin:

Minniksen kuvia
http://blackdeath.kuvat.fi/kuvat/BD2010/2010-08-01-Koulutusleiri/

Annamarin kuvia
http://karvamopot.1g.fi/kuvat/Turrileiri%202010/?nosession&sesskey=er9tv05fm33f856ogrbp2i4qb1

Pipsan kuvia
http://picasaweb.google.fi/ZirNup/Briardleiri2010Part1
http://picasaweb.google.fi/ZirNup/Briardleiri2010Part2#

Pian kuvia
http://pirpanat.kuvat.fi/kuvat/Treenit+ja+muuta+yleist%E4/Loviisa+training+camp+28.7.-1.8./

Erikoisuuksia

2010-07-18T19:37:00.014+03:00

Eilen oli briardien erkkari Espoossa. Helteinen päivä hiekkakentällä; mitään ei saatu, mutta kivaa oli :) Englantilainen kasvattajatuomari Jan Rual oli saanut arvioitavakseen 80 briardia ja varsinkin narttukehät olivat omaan silmään kaunista katseltavaa.

Riisin "vauvat" esiintyivät pikkupentuluokassa (paitsi Peetu, jolla oli tassuvaivaa) Prinssin ollessa VSP-pentu ja Tyyriksen (mitäpä muutakaan....) kuin BIS-puppy! Onnea! Tikkari tuli toiseksi ja Halla kolmanneksi (jos olisivat saaneet itse valita, olisivat kyllä ehtineet kiriä jonossa... ;)) Tyyris esiintyi kuin vanha tekijä, Tikkari ja Halla saavat vielä kasvattaa malttia liikkeisiin kotona. Ihanat arvostelut saivat kaikki ja tuomari kehui koko pentuetta.

Aikuisissa pojissa Riisin veljet käyttäytyivät mallikkaasti, saldona avoimessa Diesel toinen ja Huuru kolmas. Ei PU sijoituksia kummallekaan, ei voi mitään...

Riisin luokassa oli 18 narttua ja kuulemma (taas kerran) näytimme pieniltä kehän reunalta katsottuna. Riisi esiintyi tosi hyvin, itse vain sain kilpailuluokassa lämpöhalvauksen ja meinasin ihan oikeasti pöyrtyä. Onneksi meidät tiputettiin juuri silloin pois, seitsemän sakkiin päästiin kuitenkiin. Paras narttu luokkaa elvyin katsomaan ja kauniilta näytti. Tuomari saneli hyvin totuuden mukaiset arvosteltu, meiltä ainakin löydettiin ne virheet mitkä pitää myöntääkin. Ensi vuonna sitten uudestaan!

Erkkarista ajeltiin suoraan maalle ja UIMAAN! Löydettiin uusi ranta, hiekkaversio. Meidän koirat on aina joutuneet uimaan "kivilouhikossa" ja nyt erikoispalveluna, tasainen hiekkaranta. Uusi harrastus "loiskinta" sai heti alkunsa... ja sitä ajeltiin tänään Löytäneelle jatkamaan taas aivan uudelle rannalla. Jos ei tän porukan lihaskunto ole/pysy kohdillaan niin...

Huh hellettä - ja huh huh hulinaa

2010-07-15T19:53:00.026+03:00

Ainakin on tekemistä riittänyt...silloin lienee elämää, kun blogi ei päivity ja naamakirjassa ei näy merkintöjä ;)

Pieni kesäkertaus näin ennen joulua

Juhannus
Jussia ei ole sen kummemmin vietelty jokuseen vuoteen, vaan ne ovat hurahtaneet töissä. Nyt pakattiin koko klaani Kuhmalahden kunnansaunalle perjantaina ja juhlamieli jatkui sunnuntai iltapäivään. Meitä ihmisiä oli tusinan verran ja vaikka kukaan muu ei koiraihmisiä ollutkaan, niin hyvin nuo kolme mustaa otettiin vastaan - loppuillasta aina varsinkin ;) Koiratkin kyllä käyttäytyvät yllättävän hyvin (joo, karkaili ne mökistä , varasteli ruokaa jne..)ja Häpsiin vieraskammo alkaa hellittää selkeästi. Syötiin, juotiin, saunottiin, uitiin , tapettiin hyttysiä ja muuten vaan iloittiin - eikös se ole aina traditional suomijuhannus? (ps. kukaan ei hukkunut järveen)

Briardinpentuja?
tulossa voi olla vuosisadan yhdistelmä... Häpsiin juoksu eteni hyvin ja Riisi aloitti kuun vaihteessa ehti perään. Ja niin ahkeraan ovat harjoitelleet, että tiedä vaikka jotain tulostakin saisivat aikaan :) Jospa tämä hormonikuukausi nyt alkaisi olla ohi ja ainakin Häpsii joutuu syksyllä puukon alle. Riisin kohdalla nyt harkitaan vielä toista pentuetta.

No ainakin staffinpentuja!
Bambi kävi toukokuun alussa rakkausmatkalla Yardleynsa luona Liettuassa ja turposi hetkessä kauheaksi möykyksi... Ei siis ollut iso yllätys että raitamakkaroita puski ulos peräti kahdeksan, staffille aika iso satsi. Nyt tiimi on toisella viikolla ja silmät alkavat aukeilla. Aikas pötköjä ja mitä terriereitä! Niin eläväisiä ja voimakkaan oloisia briardinpentujen jälkeen. En oikein uskalla ajatella millaisia termiittejä ne ovat kuuden viikon päästä... :) (ps. pari poikaa vielä vapaana...)

Uusi perheenjäsen ja rajojen hakemista
Töissä on ollut aikas hektistä kun koko Suomi lomailee ja yhden on pitänyt olla pentuja vahtimassa. Niimpä viime perjantaina n. 60h työviikon jälkeen lähdettiin hurauttamaan pohjoisen Oulu- Jällivaara turneelle. Retkikumppanina oli uusi Kogis; lopultakin golfista pääsin ja nyt on yhden transporterin verran tilaa (Ja tosi mukava sillä olikin reissata!). Luonnollisesti schapet olivat hoidossa viikon tässä hässäkässä, joten Jukallekin jäi kolme vahdittavaksi kotiin, kun Riisi ja Dima lähtivät mukaan. Kyytiin poimittiin vielä Irja ja Diesel. Ja toki yksi kissa, joka vietiin uuteen kotiin Ouluun;).

Lauantaina Oulussa kehät olivat viimeisenä iltapäivällä ja luonnollisesti yhtäaikaa... Ehdin esittää Dieselin ja Riisinkin laadussa ja sitten säntäsin Diman kanssa raviradan toiseen päähän. Saldona Diesel ROP, Riisi PN2 VACA (josta tulee oikea) ja Dima PN2 VACA (josta tietenkään ei tule mitään, ääh....). Diesel juoksi vielä ryhmissä itsensä jatkoon, mutta ei sitten kuitenkaan sijoittunut.

Ja sitten ajeltiin taas, tosin matka Gällivaaraan sujui kevyemmin kuin uskalsimme toivoakaan. Majapaikkamme oli kerrassaan mielenkiintoinen. Likainen huone parakissa teollisuusalueella ja tästä lystistä maksoimme hotellihuoneen hinnan. Hmm. Arvaa lähtikö palautetta.

Sunnuntaina Dima oli kehässä kevyesti 7.30.... ja oli kuin olikin VSP, kera cacibin ja sertin, jolla Didistä tuli Ruotsin valio !

Vielä puuttuisi pari valkeaa intistä, mutta (kornia kyllä) vaikuttaa olevan huomattavasti helpompaa kerätä se intti tuolle ylikorkealle runsasturkkiselle kuin Riisille, jossa en myönnä olevan turkkiaan suurempaa vikaa...

Diesel oli komeasti ROP sunnuntainakin ja sai cacibin, jolla herra ansaitsi C.I.E tittelin! Riisi jäi jo avoimessa toiseksi ja oli sitten PN3 kera VACAN, vissiin kolmas vai neljäs ulkomaan VACA... Ei naurata enää.
(briardkuvat by Carita Hagström - Tack för dig!)

Paras uros kehä

Paras narttu kehä

Sunnuntaina päästiin heti kymmenen jälkeen ajelemaan kotiinpäin ja pienillä lepotauoilla olimme kotona puoliltaöin, tai Irja vasta kahdelta. Rajoja siis vähän haettiin jaksamisessa, mutta ne tulivat vastaan vasta maanantain kiireisen ja hikisen työpäivän jälkeen. Rajoja haettiin myös Dieselin sietokyvyssä Riisin juoksun about parhaiden päivien suhteen, mutta herrasmiesmäisesti jätkä hillitsi itsensä. Ainoastaan kehässä löytyi ihan erilailla poweria kuin ennen.

vuosituhannen helteet???
Mä en näköjään ole kesäihminen, jos tälläistä pitää kestää. Joo, lämmin on kivaa, mutta kun on ihan jatkuvasti hiestä märkä yötä päivää, niin menee ihan hermo ja väsy tulee. Iltaisin on oltu joko mökillä uimassa tai menty kaupin rannoille uimaseen meidän "kalhukoilien" kanssa. Mitään järkevää ei ole siis tehty niiden kanssa eikä kotona noin muutenkaan...

Ja seuraavana ohjelmistossa olisi erkkari, briardleiri ja kesäloma!

Eka kerta

2010-06-15T20:50:00.011+03:00

Viime sunnuntaina oli kaikille viidelle pennelille eka kerta näyttelyssä - okei osa on jo käynyt mätsäreitä valloittamassa aiemmin. Matkasimme Vantaalle pupsinäyttelyyn koko remmin kanssa ja lopputulokseen voi (kaikesta huolimatta *mutinaa*) olla tyytyväinen. Kaikki pennut ovat kehittyneet tasaisesti, kaikki esiintyivät iloisesti ja avoimena, heiluttivat häntää tuomarille ja painivat kehänreunalla milloin kenenkin kanssa. Tuomari moitti useampaakin keskeneräisestä purennasta - juu-u, ne uudet hampaat ovat tosi pieniä, kun juuri viikon sisään ovat puhkeilleet.

Tyyris hoiti homman kotiin ja rotuvoiton lisäksi aivan upeilla liikkeillä ryhmävoitto ja hieno sijoitus BIS-kisassa kolmanneksi! Tuntui kuin oma koira olisi voittanut, onhan nää kaikki Riisin vauvoja :)
Tikkarikin kipitteli ihan jees. Hampaista sillekin sanottiin. Liikkeet eivät ihan putkeen menneet, koska n.3vkon remmilepo näkyy...Aivan terve varvaskaan ei vielä ole, vaikka ei tuo enää onnu. Tarkasti katsoen tuo käyttää takasiaan hieman eri tavoin. Täytyy jatkaa uintikuuria, että lihakset kuntoutuvat.

Prinssi

Peetu

Halla

Tikkari

Tyyris

ja kotona meillä toinen ekakertalainen kaikkien suureksi hämmästykseksi. Aivan odottamatta meidän "nice young male" Häpsii aloitti ensimmäisen juoksun 21kk iässä. Ja veikkaampa että mrs.Riisi seuraa kohta perässä.

Takaisin Tallinnaan

2010-06-07T12:55:00.010+03:00

Tallinnan lomasta ei ole kuin reipas kuukausi, ja taas sinne piti mennä ;)
Nyt kyllä puuhtaasti koirien ehdoilla ja aikatauluilla. Eestin voittaja oli kerännyt kasaan 10 schapendoesia ja 9 briardia ja sinne sekaan mekin läksimme kisaamaan. Heitin kotona reteesti tavoitteeksi "kolme sellaista valkoista". Noh, kaksi saatiin ja siihen(kin) olemme oikein tyytyväisiä.

Dima aloitti ja voitti neljän koiran avoimen luokan ja aivan loppuviimeksi saimme ROP ruusukkeen käsiimme. Saldona Dimalle siis eestin valio ja voittaja-10 tittelit sekä eka cacib.

Briardeissa Diesel voitti urokset ja sai siten tittelin ja myös ensimmäisen ulkomaan cacibinsa. Riisi taipui avonarttujen toiseksi ja lopulta PN3:ksi. Wanni voi nartujen voiton ja oli myös ROP.

Riisi

Diesel

VSP Diesel ja ROP Wanni - uudet Eestin voittajat 2010!

(kaikki kuvat on ottanut Jenna Kallinen)

Reissu oli leppoisa ja kaikki sujuin mallikkaasti - vaikka navigaattori yrittikin eksyttää meitä jatkuvasti Tallinnan Lasnämäkeen. Kuukauden päästä uusi turnee Ruotsin suuntaan...

Nyt alkoi tuo kesäloma, joten tämä ryhmä suuntaa nyt maalle nauttimaan!

"Aina jotain kaatuu"

2010-06-02T20:26:00.004+03:00

Vanha ex-vuokranantajan lausahdus on viime päivinä pitänyt enemmän kuin hyvin paikkaansa... Tikkari ja Golffari "levisivät" oikeastaan ihan samaan aikaan eilen aamulla. Yhtäkkiä koiranpentu ontuu ja autosta alkoi kuulua kolinaa ja kilinää. Pentu lepoon ja auto syyniin. Golfi pääsee huomenna ihka oikeaan lääkäriin, mutta kotitarvediagnoosina moottori on irti ;) (= sen kiinnikkeet ovat pettäneet). Time will see mitä tästä seuraa. Juuri kun tällä viikolla piti mennä hieromaan kauppaa isommasta pelistä oikein tosissaan.

Tikkari pääsi lääkäriin jo tänään, koska parin päivän hissuttelu ei auttanut ja oma hermorakenne kehitti sille jo vaikka mitä vikoja... Vaiva löytyi sisimmän varpaan ensimmäisen nikaman kasvurustosta; jonkinlainen vääntymä. Murtumaa ei onneksi. Nyt hissutellaan ja käydään kk päästä kontrollikuvissa, jos tarves. Ensi viikon välikuvat aikaistettiin tälle päivää ja lonkat onneksi näyttivät kivoilta.
Nyt siis jännitetään auton tuomiota huomenna...

Noin muuten tähän asti on mennyt hyvin. Ollaan asuttu maalla, mitä nyt yksi pakollinen tavarantäydennys/treeni/nettipäivä kaupungissa on väkisin mahdutettu viikkoon. Ensi viikko vielä ja sitten on edessä paluu kaupunkiin. Riihi on lopulta saatu maalattua ja puuliiterikin alkaa näyttää siltä miltä pitää. Kattotyömaa on vielä vaiheessa, mutta... Uusia hommia on keksitty sitä mukaa kun vanhat alkaa valmistua :)

Viime lauantai oli koirapäivä. Ajeltiin Maritan kanssa Riihimäelle briardien tottipäivään. Kouluttajana oli Susanna Korri ja sangen yksimielisesti taisivat kaikki pitää hänestä. Aidosti hän tuntui tykkäävän koirista ja niiden opettamisesta ja kärsivällisesti jokainen ohjaaja sai ohjeensa. Nyt vaan pitäs sitten tsempata omien kanssa reenaamista...vaikka on me jotain tehtykin!

Kuvia: http://www.rizs.kuvat.fi/kuvat/Tottisp%E4iv%E4+Riihim%E4ki/

Maalaiset maalla

2010-05-24T21:16:00.022+03:00

Viimeiset päivät ovat kuluneet maalla Kuhmalahdella. Onnellisia, aurinkoisia päiviä - ainoa pienenä mustana pisteenä elossa on internetin puute. Mutta yllättävän helposti on vieroitus sujunut, kun on ollut mielekästä puuhaa - ja eihän näinä ihanina hellepäivinä olisi sisällä voinut istuakaan.

Helatorstaista alkoi neljän päivän loma ja silloin myös koko lössi muutti maalle. Ensimmäistä kertaa myös kissat ja marsut raahattiin mukaan. Supi on taas ainoa, jota muutos on parin protestipissan verran rassanneet, mutta muutoin ryhmä on viihtynyt. Marsuille on auennut iso vihreä taivas ihan oven edestä alkaen!

Koirat ovat saaneet olla ulkona aamusta myöhään iltaan. Ovet ovat olleet auki ja hämmästyttävästi koko musta lauma viihtyi ulkona myös ihmisten tullessa sisään.

Virtain ryhmä tuli maalaustalkoisiin pyhiksi ja mukana seurasivat tietenkin myös Piu sekä Dima.
Schapetiimillä pyyhkii tosi hyvin. Piun sikaripunkki tuntuu kukistuneen. Otuksia ei ole enää löytynyt, lääkitys on lopetettu ja uusi tukka kasvaa. Piu on viihtynyt rotuseurassa hyvin ja ne ovat päässeet kirmailemaan metsissä Diman kanssa kiitettävissä määrin. Kiitos Virroille hyvästä huolenpidosta!

Todella hämmästyttävän hyvin tuli tämä tyttöviisikko toimeen heti ensi hetkistä. Riisin piti olla häntä jäykkänä eka viisi minuuttia, sen jälkeen juostiin, painittiin ja uitiin kaikki yhdenveroisina. Ei paha.

Koirien leikkiessä ja nauttiessa, ovat ihmiset myös vähän puuhastelleet. Aika nauttimikseksi tuo on mennyt, koska keli on kerrassaan hellinyt meitä. Puuliiteri on kasattu, nyt siinä on jo kattotyömaa meneillään ja pintakäsittely samoin. Suurin urakka on ollut riihen maalaus. Kohtalaisen iso ja korkea rakennus...mutta nyt mennään jo ihan loppusuoralla.

Puuhastelun ohessa on otettu aurinkoa, nukuttu päikkäreitä, saunottu, uitu jne.
Koirat ovat uineet sangen paljon myös. Tikkari on ollut hieman varovainen veden suhteen pudottuaan jäihin pariinkin kertaan. Mutta nyt tuo on jo vesipeto muiden lailla, laituriltakin on molskahdettu pari kertaa. Onko se ollut hyppäämistä vai putoamista... Vesi on ollut viime päivinä hämmästyttävän lämmintä toukokuun lukemiksi, noin 20-22 asteista. Juu, ja on tässä kaiken keskellä töissäkin käyty täältä maaseudun suunnasta. Kohta on kesävuokralaisten aika vallata rannat ja meidän palata kaupunkiin. Vähänkö...

Koirat ovat saaneet myös vähän puuhastella jälkeä. Riisin jälkisaldo on tasan nolla. Juu, ensin mietin että taon sillä jälkiä hulluna koko toukokuun haaveissa se FH1, mutta... päätin sitten pitää puuhastelun meille molemmille sopivana huvitteluna ilman paineita. Hyvä koira se on ilman valionarvoakin ;) Ja hyvä jälkikoirakin - minun mielestäni ;) Häppäri on jälkinyt suoria ja todella hyvää työtä se on tehnyt. Poissa on se viime kesän hosuminen ja epävarmuus. Kauhean syvä nenä ei ole vieläkään, mutta tekniikka on ihan ok. Seuraavana otetaan ohjelmaan kulmat ja kai mä sitten tuon metsään "uhraan". Aika hyvää tottistakin tuo on tehnyt (tasoonsa), Tavesin reeneissä uudet häiriöt eivät ole häirinneet liikaa. Josko tuosta sittenkin koira tulisi, koska se on kotonakin ollut vähän helpompi. Entäs Tikkarin jäljet sitten. Hyvin. Himo sillä ainakin on hommaan, tai siis siihen ruokaan. Tekniikka kärsii hosumisen alla, mutta jokaikinen nappula maasta imetään. Se kestää jo aika pitkää suoraa ja parantaa yleensä loppua kohti. Myös Marita kävi H&H teamilla jälkimässä, leikkimässä ja uimakoulussa. Huurun metsäjälki sujui ihan jees, pientä epätarkkuutta ilmassa, ja jäi sinne joku keppikin metsään, mutta reenillä se siitä. Lujaa tämäkin viisikko rymysi ympäri peltoja ja vesi loiskui järvessä kun kaikki siellä polskivat...

Arkea ja juhlaa

2010-05-04T21:49:00.011+03:00

Wappuhulinoinnin jälkeen alkoi työputki, jolle ei nyt vielä näy loppua. Katsotaan koska Bambi tällä kertaa palaa reissuiltaan :)

Team T-siskot ovat ottaneet iloa irti elosta - eikai töissä tarvitse tylsää olla ?

Wappuaattona koirat jäivät kolmatta viikonloppua peräkkäin hoitoon ja me suunnattiin eväinemme juhlahumuun. Juu, kivaa oli eikä siitä sen enempää. Asiallisesti taapersimme kahden jälkeen kotiin läpi juhlakansan. Hämmäntävän paljon oli kansaa liikkellä keskellä yötä! Ja se lasinsirujen määrä ahdisti ja paljon.

"Aamulla" sitten haettiin koirat ja siirryttiin Kuhmalahdelle puupinon kimppuun. Kaksi päivää hurjaa työleiriä... no juu ;)

Muutti ne klapit liiteriin, mutta ehdittiin nauttia luonnon hiljaisuudesta, saunoa, syödä jne. Tikkari hupsahti kahdesti päälleen järveen - ja sekös oli hauskaa. Pieni pyysi järveä kovasti leikkimään. Ätsii kävi toki uimassa tämän tästä, joten pitihän meidän kaksijalkaistenkin rohkaistua ja käydä saunasta räpiköimässä. Se oli K Y L M Ä Ä!
Oli kyllä ihana istua kuistilla täysin tyynessä ja äänettömässä illassa katselemassa auringonlaskua. Päivän hilskauksesta uupuneet koirat jaloissa makaamassa -ja juu, hempeillään nyt - siinä toisen kainalossa.
Vaan se arki koittaa ja määrää takaisin kaupunkiin...

Maalla vapautumassa

2010-04-29T20:52:00.014+03:00

Tikkarin jälkiura korkattiin eilen. Aivan kuten odotinkin, ipana on loistava! Se on osoittanut niin hyvää nenänkäyttöä pienestä asti ja eilen se lunasti odotukset. Hurja intensiteetti ja keskittyminen alusta loppuun. Tekniikka toki ei ollut häävi, mutta sitä aletaan nyt rakentaa. Tätä peliä täytyy kai alkaa reenaan... Isot saa jälkensä sit seuraavalla kertaa...

Työn jälkeen alkoi huvi! Koirat saivat juosta ja remuta maalla tuntikausia, sillä välin kun me ihmiset siivosimme pihan loppuun kesää ja kesän vuokralaisia varten.

Tikkari ja Riisi

Tikkari

Riisi

Häppäri

Riisin vauvat 16vkoa

2010-04-21T20:48:00.016+03:00

Aika juoksee kuin siivillä, juuri oltiin Budapestissä, juuri istuttiin jouluna pentulaatikossa. Juuri ne lähti koteihinsa ja nyt ne huitelee jo neljää kuukautta.
Kaikilla pyyhkii hyvin ja kaikki ovat pompanneet omistajiensa sydämiin. Suloisia otuksia, niin kilttejä ja niin terroristeja!

Vaikuttavat kaikki reippailta ja tasapainoisilta luonteeltaan, iloisesti juoksevat jokaisen ihmisen syliin ja kaikki koiratkin ovat ihania. Tikkari, Halla ja Prinssi olivat turistina luonnetestissä ja kaikki voitiin todeta täysin laukausvarmoiksi. Muutenkin ovat kaikki sangen ääni- ja alustavarmoja. Eipä noista vielä ole mitään pahaa sanottavaa ;)

Tässä Boondock´s J-joukkueen seisomapotretit noin 16 vkon iässä:

Tyyris - Job For The Boys

Tikkari - Jury Is Still Out

Halla - Just A Wow-Factor

Peetu - James In Jeans

Prinssi Forrest - Jump-Gump-Jump

Ja sitten sama ryhmä liikkeessä:
Tyyris

Tikkari

Halla

Peetu

Prinssi Forrest

Vertailuna äiti-Riisi about samanikäisenä
15 vkoa

17vkoa

Ja iskä-Tchibo 4kk

Viikonlopun osa-alueita

2010-04-21T20:22:00.011+03:00

Viime viikonloppu antoi viitteitä kevään tulosta. Ei sään puolesta, sillä kumpanakin päivänä satoi räntää, jos toki välillä paistoi aurinko - vaan aktiviteettien lisääntymisestä.

Briardit testasivat kaksi päivää luonteitaan yhdistyksen testissä Koivumäessä. Mukava oli katsella ja vertailla koiria. Monesta asiasta olin tuomarien kanssa hieman eri mieltä, mutta ehkä heillä nyt kuitenkin on enemmän ammattitaitoa... Peruskivoja koiria kuitenkin nähtiin ilman suurta draamaa. Lauantaina olin ikäänkuin töissä testissä, tosin kelkan palautus paikoilleen ei ollut kovin vaativa jobi. Koitin leikkiä pressiä vähän joka koiran kohdalla, mutta vaihteleva auringonpaiste ja vastavalo / harmaa ankeus ja tuulenpuuskat saivat kuvasadon vähän kehnonlaiseksi. Sunnuntaina kävin testissä vain lähinnä piipahtamassa, koska lauantain aktiviteetit vähän painoivat jaloissa.

Lisää testikuvia: http://rizs.kuvat.fi/kuvat/Briardien+luonnetesti+17.-18.4.2010/

Lauantaina testin jälkeen kiikutin päivän autossa odottaneet koirat lenkille ja sitten hoitoon. Viiden minuutin kuuman suihkun (päivä oli sangen kylmä!) ja vaatteiden vaihdon jälkeen heitto vapaalle ja venähti se ilta taas jonnekin nollakolmeen. Mukavaa vaihtelua viettää aikaa ihmisten seurassa!

Sunnuntaina testin jälkeen käytiin leikittämässä lapsosia, koolla olivat Tikkari, Halla ja Prinz Forrest. Hubaa oli :) Oikeastaan kuvat puhukoon puolestaan!

Nimensä veroinen; Jump-Gump-Jump :)

Kevät tuli, lumi suli

2010-04-12T22:04:00.011+03:00

Perjantaina suoraan töistä huristettiin maalle. Siellä oli jo mukavasti lumi sulanut ja loppuviime ehti pihakin liki kuivaa viikonlopun aikana. Kyllä oli helppoa tuon "karjan" kanssa, kun oli oma pelto ja metsä vieressä eikä tarvittu naruja ja nokkapantoja. Hermolepoa. Kaikille :)

Lisää koiramenoa:

http://www.rizs.kuvat.fi/kuvat/Kev%E4tiloa+Kuhmalahdella+10.4/

Lauantaina ohjelmassa oli ulkoilua (suunniteltua ja suunnittelematonta...) ja alkuperäisen ajatuksen mukaan rantasauna sai uuden laiturin. Koirat saivat hömpötelle askareissa mukana. Yöt nukuttiinkin sitten sangen hyvin! Sunnuntaina päivä oli ehkä vielä lämpimämpi ja koirat eivät aamun jälkeen käyneetkään sisällä. Pennun heitin pari kertaa autoon päikkäreille, kun ei se oikein osannut nukkua kunnolla nurmikolla. Riihi sai tarvittavia uusia lautoja ja nyt se odottaa maalausta. Pihaa sai haravoitua jo hyvin, montaa märkää paikkaa siihen ei jäänyt. Koirat "auttoivat" syömällä keppejä sen kun kerkesivät muulta kirmaamiselta. Grillikausikin korkattiin - eikä kukaan edes kaatanut grilliä ;)

Sunnuntai-iltana kaikki olivat ihan tööt, vaan kyllä musta ryhmä oli akut saanut heti maanantaiaamuksi ladattua...

Ätsii ja Bad hair day

2010-04-11T22:32:00.006+03:00

Näin keväällä sitä aina kiroaa noita karvakoiria. Aina ne on takussa ja likaisia. Ja aina kämppä on ihan kamalassa kunnossa.

Silti lievästä tukkamasennuksesta huolimatta katselin näyttelyitä, pupsille löytyi omat ja pitihän sille jo syksyksi katsoa ulkomaan reissuakin ;) Riisin oletan myös kesällä olevan jonkinmoisessa tukassa, tosin tuskin se Suomessa erkkarin lisäksi käy missään. Ja tuskin tuo sen nuttu nyt yhtäkkiä ryöhähtää.

Myös Häpsii vaihtaa junnutukkaansa tuskaisen hitaasti ja yhä tuossa kehäkäytöksessä on hiomista. Katsoin sille silti kesäkuulle esiintymiskeikan. Vaan ei tuo otus esiinnykään missään ;)

Koirat saivat höyrytä kauniina keväisenä päivänä tuntikausia tarhassa ja sielläpä eräs pyynnöstä nimeltä mainitsematon uroskoira oli huvittanut itseään muokkaamalla Häpsiin tukasta mieleisensä. Tuo herra ihan selkeästi tuntee vetoa pelkistetympään malliin, sillä uuteen muotiin kuuluu hyvin niukat korvahapsut sekä "ajeltu" kaula. Noh, herrakoira sai anteeksi - tyylikäshän tuosta tuli ;)

tämänmoinen tuotos tuli seuraavana päivänä herrakoiran molemmista päistä - tämä yläpäästä

Pitkää perjantaita

2010-04-02T17:31:00.009+03:00

Pääsiäisen vietto on käynnissä - kerrankin pyhät ja vapaat ilman sen suurempaa ohjelmaa. Tekemättömiä hommia toki riittää, mutta...lomakin on jees.

Tänään sää oli ehkä hitusen luvattua parempi ja aurinko on hellinyt meitä koko päivän. Asfaltit alkavat olla jo kuivia, mutta muualla on sitäkin märempää. Katselin aiempien vuosien kevään kehitystä vanhoista kuvista ja täältä blogista. Kyllä nyt ollaan armotta myöhässä. Pakkasin päivällä lössin autoon ja ajettiin kaiken uhallakin Kauppiin. Juu, ladut olivat vielä hiihtokuntoiset ja loppu tampere kiersi kuntokolmosta. Samoin kaikki tamperelaiset koirat olivat päättäneet siirtää itsensä ukk:n parkkipaikalla. Ja Häppärin kuonopanta on kadoksissa. Silti reippaana otin kaikki kolme ja lähdettiin sinne sekaan...Aika hyvin löydettiin metsäsaarekkeita, jossa saatiin juosta ja touhuta keskenämme.

Laatukuvia - briardit metsässä!

Ilman suuria katastrooffeja selvisimme autolle takaisin ja Tikkari teki elämänsä ekan makkararuudun (tai sinnepäin) pienellä märällä nurtsipläntillä. Ätsii sai reenata tottista ja seuraskin ihan jees. Vähän meinas kone hyytyä - tai sit se vieläkin laskee niistä luoksetuloista. Paikallaolo jees - häiriönä pari ohittavaa westietä flexissä. Suihkun kautta kotiin ja trio on ollut niin harmittomia sen jälkeen. Kaikkien kintut sojottaa taivasta kohti.

Itselläkin olis päiväunet vähän olleet mielessä ruuan päälle..mutta jos tässä nyt sinnittelis. Vaatehuoneen sain jo siivottua vaan vielä pitäs kyllä nuo ikkunat operoida. Aurinkoisella kelillä taas tajuaa kuinka kauhean likaiset ne on!!!

Tankoparsaa ja raparallia

2010-03-31T18:01:00.007+03:00

Tammelankulma elää ja hengittää. Välillä mennään rimoja hipoen, vaan jokaisen pennun kanssa kait niitä harmaita hiuksia on hankittu...

Viikot kiitää ja toivoa sopii, että kevätkin etenee. Lunta on edelleen riittämiin, mutta niin on myös vettä, loskaa ja kuraa. Henkilökohtainen kevääni alkaa vasta kun luonto vihertää maassa ja ilmassa. Nyt on se pahin aika, jolloin väistämättä meinaa iskeä pieni masennus. Koirat kun siirtää autosta sisään (6m), on tassut pestävä. Muusta ulkoilusta nyt puhumattakaan. Ja silti. Kämppä on jatkuvasti likainen, vaikka oikeasti meillä imuroidaan ja mopataan Paljon. Huoh. Tulis jo kesä!

Ihmiset on vuorollaan sairastaneet kevätflunssaa ja itse yskin ja räin edelleen henki ahtaalla. Vaan ei kai tähänkään kuole, kestää aikansa. Ärsyttävästi vaan vie voimia, kun tätä taapertamista tässä riittäisi.

Koirilla pyyhkii käsittääkseni hyvin, samoin kuin kissoilla (joiden kevään karvanlähtöä odotan kauhulla, niillä on hurjat puuhkat!)& marsuilla. Piiparinen on nyt ehtinyt viettää Virroilla jo useamman viikon ja taitaa elää helppoja päiviä siellä;) Sikaripunkki ilmeisesti voi huonosti, tai siis ainaskin Piippa voi hyvin. Kontrolliin mennään taas huhtikuun aikana ja toivotaan punkkien pysyvän poissa.

Häppäri ja Riisi porskuttavat entiseen malliin ja toivottavasti kasvattavat karvojaan vähitellen...vaan toisin saattaa olla asiat. Jostain ne pitkät mustat karvat irrallaan revittynä lienevät lähtöisin...Lenkit ollaan pitkälti höyrytty Siitaman maastoissa veli Clintonin kanssa. Täällä kaupungissa on vähän niukasti juoksupaikkoja ennen kuin ladut sulavat. Jokohan ihmiset nyt tänä keväänä aloittaisivat sen juoksuharrastuksen???

Tikkari kasvaa. Ja on suloinen. Se on edelleen kuin äitinsä pienenä. Tukka kikkaralla, meidän curly. Neiti pestiin pari viikkoa sitten, föönin jälkeen Tikkari sai lempinimen Pöyheä Pallo. Yöt sujuvat jo aika mukavasti, herätys on sitten kun pissahätä tulee. Mutta harvemmin enään neljältä. Temperamenttia ipanasta löytyy eikä jää laumassa jalkoihin. Mitään se ei tunnu pelkäävän, töissä se pyörii jaloissa teollisuustiskikoneen pauhatessa ja peltikupin putoaminen päähän ei hätkäytä. Kuppien kantaminen on itseasiassa ihan lempipuuhaa. Aina ruuan päälle tyhjä kuppi tuodaan käteen "täytettäväksi".

Pieniä koulutushetkiä on pidetty, jahka pihat kuivaisivat niin ulkona olisi mukavampi touhuta. Jäljelle pääsyä odotan kuin kuunnousua. Tuo leikkii sangen kivasti, saalistaa ja vastustaa. Palauttaa lelun suoraan heitoista. kovasti olen koittanut vahvistaa, vaikka kovin usein joutuu hätäisesti ottamaan suusta luvatonta.

Niin, ruokahalu on valtava. Hyvä asia, vaan myös huono jo. Kaikki koitetaan varastaa ja kaikki niellään purematta. Ulkona tuo on kuin pieni rikkaimuri, pientä kiveä menee koko ajan, papereita ja tikkuja. Koen päivittäin mielenkiintoisia inventaariohetkiä kakkapussieni kanssa... Pelon hetkiä koettiin alkuviikosta, kun Tikkari maanantai-iltana nappasi jäisen broitsun siiven (ison) ja nielaisi sen purematta. Jälkkäriksi kakara sai sitten hotkaista purkillisen tankoparsaa ja jäimme odottamaan. Ja onneksi episodi ei aiheuttanut mitään draamaa vaan kana tuli ulos parsoineen.

Reilu viikko sitten Halla kävi kaupunkikierroksella ja ne kolus Tikkarin kanssa rautatieasemaa, Hämeenkatua ym. keskustaa. Kovin reippaita olivat, kielet pitkällä sinkoilivat sinne ja tänne kaiken kivan ja kiintoisan perässä. Yritettiin me kaikki käyttäytyä oikein hyvin ;)

ja loppuun tyttöjen 12-13vkois poset, pojat sitten toisella kertaa

Tikkari

Tyyris

Halla

Tyttökoulussa

2010-03-25T20:24:00.007+02:00

T-team ja Halla viettivät vajaan viikon tehostettua tyttökoulua Siitamassa, kun osa omistajaväestöstä kävi Liettuassa. Likoilla oli sangen hauskaa!!! Ja vauhdikasta! Hoitaja sai ehkä jokusen harmaan haituvan - mutta kaikki palautettiin ontumatta ja muutenkin hengissä. Sangen tasaisia, tasakokoisia olivat kaikki flikat.

Tyyris

Tyyris ja Tikkari

Tyyris ja Tikkari

Tyyris

Tyyris ja Tikkari

Kaikki kolme

Kaikki kolme

Montako ? (kolme)

Kaikki kolme

Tikkari jahtaa Tyyristä

Halla

Halla loikkaa

Elämän opettelua

2010-03-07T19:59:00.010+02:00

Elämää on eletty. Tikkari on ollut meillä kokolailla kaksi viikkoa (jo) ja kaikki menee tosi hyvin, jos ei öitä lasketa. Vieläkin meillä on vähän uniongelmia, mutta parempaan on menty. Lähes joka yö. Ihana penneli tuo on ja nyt kun koko lauma kotona pelaa hyvin yhteen, on toki helpompaa. Sisällä ne painivat hammaspaineja ja välillä voi juosta täyttä laukkaa kissojen perässä. Lätäköitä tulee ja aina jotain luvatonta löytyy hampaista, mutta sellaistahan sen kuuluu ollakin.

Kaupungissa pennulle tulee helposti esiteltyä kaikkea, liikenne ja ihmiset tulevat tutuksi ihan arjessa. Paljon on autoiltu, tuo on ollut mukana ihan jokapaikassa.

Tänään käytiin Virroilla koko lössin kanssa ja Piu jäi sinne nyt asustamaan toistaiseksi. Nyt kotona on jotenkin ihan autiota ilman Piiparista. Virroilla käytiin kurkkimassa Marin uutta hienoa robottinavettaa ja koirat pääsivät ulos kirmaamaan ja leikkimaan ihmis-Raikan 2vee kanssa. Pennelin mielestä oli hauskaa kaataa lapsi penkkaan. Nyt Tikkaria on jo harvinaisen paljon sosiaalistettu lapsilla, kun Vilma kävi Aaron 10kk kanssa perjantaina meillä kylässä.

Marin navetalta suunnattiin tallille ja penneli pääsi hevosia katselemaan. Ihan sylistä vain, mutta eipä tuo juuri välittänyt. Virtain koti uusine karvakavereineen otettiin innolla haltuun, Diman kanssa oli varsin mukava rullata matot rullalle..Siinä välillä luminen Häppäri oli saanut vessan lukkoon sisäpuolelta ja koko lukkopesä täytyi purkaa... Heippa porukat, me tullaan taas pian käymään ;)

Eilen oltiin briardtreeneissä. Tikkari tapasi sisarussarjastaan Hallan ja Prinssin, joiden kanssa oli mukava painia. Töitä ei vielä tehty. Kotona on kyllä harjoiteltu ja omassa pihassa. Ätsii touhusi jotain, kevyttä kertausta, kun on ollut vähän "vauvalomaa". Lopuksi isot tytöt ja Huuru pääsivät vähän lunta lennättämään. Alla kuvamuistoja eiliseltä:

Äiti on vähän väsynyt (mutta onnellinen)

2010-02-28T20:47:00.006+02:00

Tikkari on ollut kotona kohta viikon ja aika mukavastihan tuo on tätä arkea hallinnut. Ihana se on, tykkään edelleen tästä "ei-niin-järkihankinnastani" älyttömästi. Vaikuttaa (sisarustensa tavoin) sangen täysipäiseltä otukselta eikä tuo ainakaan rumemmaksi ole muuttunut ;)

Ainoa mistä vois VÄHÄN valittaa on tuo nukkuminen. Yöunet on viime maaanantain jälkeen vähän jääneet, tuo kun herää kuin tikka kello neljä (mentyään nukkumaan puoliltaöin), eikä sitten tasan mene enää nukkumaan. Suunnilleen kaikki versiot sen nukuttamiseksi on kokeiltu - pehmeistä keinoista tosin ;) Maalla saisi huutaakin, mutta täällä kerrostalossa on pakko pitää se tyytyväisenä. Noh, nyt vkonloppuna on päikkärit vähän paikanneet tilannetta ja jospa jo ensi viikolla saataisiin rytmistä kiinni.

Ätsii on ollut aika huolissaan tuosta kakarasta. En ole niitä yhdessä oikein pitänyt, kun kovin jäykkää on ollut Häppärin olo lapsen lähellä. Ja Tikkari kun ei oikein tajua kumpi se äippä noista mustista onkaan. Nyt eilen mentiin maalle Kuhmalahdelle ja siellä kokeilin noita eka kertaa ulos yhtäaikaa. Ja ulkona pentu oli heti kivempi. Sen jälkeen ovat sisälläkin olleet valvotusti yhdessä. Eihän tuo Häppäri tuota hengiltä ota, mutta epävarmuudessaan saattaisi nappaista varoitukseksi, enkä halua pienen luottamusta yhtään naarmia.

Ätsiin ja Riisin välit ovat normalisoitumassa entiselle tasolle. Yhtään riitaa ei ole tullut, vaikka ovat juosseet ja painineet vapaana. Riisi laittaa teiniä ojaan ihan kuin ennenkin ja vielä ainakin se sopii toisellekin osapuolelle. Päivät ovat olleet täällä keskenään (pentu on dagiksessa)ja tosi maltillisesti Ätsiikin on yksin eikä tuhoja ole tullut.

Kotiutumista

2010-02-23T19:59:00.002+02:00

Tikkarin kotiutumisesta on yli vuorokausi. Kyllä tämä tästä lähtee ;)
Yhtä reippaasti on tämä pikkuneiti hyökännyt oman elämän syrjään kiinni kuin muutkin sisarukset tahoillaan.

Eilen pikkukaveria ihasteltiin yksitellen ja yhdessä. Vanhasta laumasta kaikki muut painoivat heti vihreää, paitsi Ätsii. Noh, en mä kissojen ilmeestäkään olisi takuuseen mennyt, mutta ainakin niitä kiinnosti kauheasti. Ätsiin mielestä tuo paketti on vähintään kauhistuttavan pelottava uhka, joka olisi syytä eliminoida. Vähitellen illan myötä aidan takana uteliaisuus alkoi voittaa ja tänään suhtautuminen on ollut jo ihan välinpitämätön. Yhtään en tuohon teiniin luota, joten elellään nyt aitojemme kanssa jonkin aikaa.

Kiitettävän hyvin on ravattu ulkona, sisään on tullut 3 pissaa, joista 2 tietoisena valintana. Ulkona tuo lapsi on ihanan reipas, remmi ei sitä enää haittaa yhtään. On katseltu ihmisiä, autoja, kuljettu kellarissa ja pimeässä autotallissa. Tänään käytiin K-kaupalla katselemassa ja eilen iltalenkkinä kierrettiin Tammelantori. Toisin kun Häpsii aikoinaan, tämä osaa myös kakata keskelle jalkakäytävää.

Eilen illalla oli paljon kaikkea ihanaa touhuttavaa, eikä nukkumatti meinannut tulla millään. Pahaa teki mennä hyssyttelemään pentuaitauksessaan rääkyvää kakaraa, mutta täällä kerrostalossa puoliltaöin on unohdettava huomioimattomuudet ja pidettävä vuokrasopparin reunasta kiinni. Tuli se uni ja kuuteen nukuttiin, aika jees eka yöksi (kun taas verrataan Häppärin pariin eka yöhön...)

Ekojen Frolicien voimalla on jo harjoiteltu luoksetuloa muutama kerta ja osasi se sivullekin tulla, kun kokeilin ;) Puhumattakaan siitä, kuinka napeesti se roikkuu farkunlahkeessa.

Isot on nyt hivenen hunningolla nämä alkupäivät. Pitkät päivät ovat nyt yksin kotona ja lenkitkin ovat vähän niukin naukin. Tosin kelikin on tänään taas niin legendaarinen tuon pyryn, tuulen ja tuiskun ansiosta, ettei tuonne ilman yksin rääkyvää penneliäkään pitkäksi aikaa haluaisi.

Tästä on hyvä jatkaa, kunhan yöt sujuvat nukkuen niin päivät jaksaa kyllä vääntää. Ja nopeastihan tuo on tuosta "sivistyy" rivijäseneksi.

Hän on täällä tänään!

2010-02-22T21:28:00.008+02:00

Tikkari tuli kotiin. Nyt aletaan opetella arkea tällä porukalla.
Älykiva penneli, mutta toki tämä tällä lössillä töitä aiheuttaa. Mutta ei nyt sit auta narista, kun on ihan ite haluttu ;)

¨

(kuvassa on siis myös kaksi kissaa...)

Tyttöjen ilta

2010-02-20T19:15:00.003+02:00

Riisi tuli tänään kotiin - vihdoin!

Kävin Orivedellä autokaupoilla (taas inhokkimyyjä -yäk! Eikä autokaan ihan natsannut) ja otin matkalta Riisin kyytiin (ja saattelin meidän "sooo strong" poitsun Irjan matkaan Espooseen). Häppäri kimitti autossa, että häntä huispattaa tuo aivan outo koira. Vielä kotonakin kuului urina kakaran laatikosta. Mietin jo, että mitä tästä leikistä oikein tulee... 10 viikkoa pois kotoa on pitkä aika ja sinä aikana toinen on kasvattanut pentueen maailmalle ja toinen kehittänyt teiniangstiaan monta astetta eteenpäin...

Piu ja Riisi nuuskivat kovasti toisiaan, ravistus päälle ja se oli siinä -niin kuin aina ennenkin. Häppäri tuli autosta heiluen hirveästi kaikki epävarmuussignaalit päällä. Mutta ihan leppeästi mustat tytötkin siinä nuuskivat (=Riisi) ja heiluivat (=Ätsii). Ulkona pidin varalta Häppärin kiinni, ja kerran Riisi sille ärähti liian tunkeilevasta heilumisesta. Teini hiljeni. Remmissä kaikki ok, ja täällä sisällä ovat olleet tosi kotoisasti. Ainoa muutos on Häppärissä - se makaa. Ihan rennosti milloin missäkin, mutta se ei ravaa ympäriinsä? Kakaran auktoriteetti on tullut kotiin?

Riisi kävi samantien kylvyssä, olen himoiten odottanut että saan sen upottaa hoitoaineeseen ja tuunata kuntoon. Tosin Anu on sen tukan pitänyt niin hyvänä, että takkuja siinä ei ollut.
Jukka on maalla hommissaan, joten nyt me jatkamme täällä tyttöjen iltaa (ja ison auton etsintää) pitsan ja sidukan voimin ;)

Muutama päivä tässä asetutaan ja sitten on aika Tikkarin tulla...

Karkkilakon yritystä ja organisaatiouudistuksia

2010-02-10T19:48:00.008+02:00

Viimeisten viikkojen aikana on taas ehditty pistämään pakkaa sekaisin.

Kaikki on onneksi sangen hyvin, mutta ajatukset pyörivät ympyrää ja meinaavat sotkeutua toisiinsa...

Aihe Piiparinen. Meidän "Saima Harmaja" on vietellyt laiskahkoja eläkepäiviä mielestäni sangen leppeästi ja hyväntuulisesti. Välillä sen olemus toki viestittää, ettei se oikein viihdy briardmaisessa seurassa. Olen aina välillä yrittänyt syöttää porukoille Virroille toista schapea kasvamaan, mutta kuulemma kerrostalossa pennun kasvatus ei nappaa. Niimpä Piun siirtymistä sinne eläköitymään ja Dimalle seuraksi on aina välillä nostettu esiin. Nyt sovittiin, että Piippa matkaa Virroille ainakin toistaiseksi.

Mutta. Piu alkoi raapia korviaan ja kuun vaihteessa huomasin sen korvissa karvattomuutta ja kuivaa ihottumaa. Kun toiseen korvaan tuli märkäinen kohta, kiikutin sen Veteriin. Aihetta ihmeteltiin ja lääkäri vilautteli autoimmuunisairautta. Korvasta otettiin raapenäyte ulkoloisten varalta - hämmästykseksemme eräänlainen sieltä löytyikin. Sikaripunkki. Joka ei juurikaan ikinä ala oireilla näin vanhalla koiralla eikä tuolla tavoin. Huoh. Sikaripunkin koira saa emältään "synnyinlahjana" ja osalla se sitten jonkun stressitekijän myötä puhkeaa sairaukseksi. Sairaita koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.

Piu sai pitkän antibioottikuurin ja kerran viikossa punkkia myrkytetään ulkoisesti. Ensimmäinen hoito takana ja sen jälkeen korvalehdet aukesivat paljon pahemman näköiseksi. Huoh. Selvitellään ja koitetaan saada tauti hanskaan. Kuukauden päästä uudestaan raapenäytteeseen ja samalla tarkistetaan yleinen terveydentila - monesti sairauden laukaisee myös piileva sairaus.

Olen tuota stressiä miettinyt. Ätsii pyrkii nostamaan itseään laumassa, mutta en jotenkin usko sen olevan syy. Enkä sen, että Riisi on kadonnut jonnekin Piun elämästä. Enkä kaupunkiasumisen. Ehkä ne kaikki yhdessä? Ja tietenkin toivon, ettei taustalla nyt olisi mitään pahempaa sairautta. Tosin vakava juttu se voi olla tämäkin, jos lääke ei saa punkkeja haltuun ja alueet laajenevat. Kokonaanhan tätä ei paranneta millään.

Jos ja kun vaiva saadaan hallintaan, lähtee Piu Virroille mahdollisesti sitten stressittömämpään elämään.

Ja sitten organisaatiomallin uudistukset vaan jatkuvat...

Mistä saa ostaa itsekuria? Järkeä ja viisautta myydään varmasti samalla osastolla. Mutta ilmeisesti halujen, himojen ja hulluuden vaihdokkina niitä ei saa? Myös se monen suusta kuultu fraasi "mutku mies ei anna lupaa" olisi voinut auttaa... Sitä ei kuultu, ainakaan huutomerkin kanssa, joten helmikuinen karkkilakko sortui jo alkuunsa. Tikkari saa tulla.

Monen asian kertymästä vaan tuli pakkomielle. Juuri Tikkari oli se pienimpänä syntynyt tyttö, josta pidin eniten ekan viikon aikana. Sen pää ja ilme on puhutellut minua eniten koko ajan. Juuri Tikkari sai sen nimen, josta pidin eniten. Juuri Tikkari on aivan kuin Riisi vauvana (jos toki Hallassakin on niin paljon äitiään). Niin moni olisi halunnut Tikkarin, jenkkilää myöten. Mutta anteeksi vaan kaikki , neiti korvakiharoineen muuttaa nyt Tampereelle äipän kaa. Kannustusta tähän en saanut, palaute on ollut lähinnä... noh. Mikä tärkeintä, ihan lähipiiri on suhtautunut asiaan hyvin ja uusi elämänvaihe voi alkaa!

Viime viikonloppuna oltiin taas maalla rentoumassa. Nukuttiin, lämmitettiin, laskiaispullat varaslähtönä onnistuivat mainiosti - emmekä _ihan_ juuttuneet moottorikelkalla umpihankeen :) Jahka kevät tulee, aikomuksena on viettää enemmänkin aikaa maaseudun rauhassa ennen vuokrasesongin alkua. Jälkipellot pihassa vetävät kummasti puoleensa...

Golffari sai tänään leiman katsastussedältä. Kuukausi sitten käytiin myös, mutta leimasta oli kai väri loppu... "tyttöhän ajelee ilman nastoja" "jarruremonttia" jne. Noh, vaadin käteeni ostoslistan ja sen kanssa marssin motonettiin palveltavaksi. Oikeat osat sain ja ystävälliset ihmiset korjasivat viat. Lamputkin palaa taas! Samaan syssyyn hoidatettiin punainen "pylly" kuntoon, kun täti Kangasalta törmäsi meihin joulunseassa ja tädin vakuutus hoisi homman. Nyt olisi Golf valmis myyntimarkkinoille ja uusi menopeli saa tulla. Hmm. mä haluan ison tilavan reteen maasturin, joka kuluttaa ihan tosi vähän eikä maksa paljon ja on melkein uus ... Ihan ensin mun pitää mennä haluaan pankista lainaa ;)

Vuosi 2000 - Meille ei kissaa tule!

2010-01-20T20:17:00.009+02:00

Mutta Aune vaan tuli.

Pellaksille tuli IHANA löytökissa Kangasalta ja heti kun näin sen pörrön, halusin sen.

Kivoja katteja olin nähnyt, mutta nyt halu oli kovin selkeä. Kotona vastaus oli sangen selkeä EI ja kai ne perustelutkin nyt ihan kohtuullisia osin olivat. Ei onnistunut edes se , että seuraavana syksynä aioin ottaa katin mukaani opiskelemaan. Noh, mummusta löytyi se hento oljenkorsi, voisihan hän kokeille olisiko kissasta seuraa. Niin tuli Aune Virroille.

Heti seuraavana päivänä Aune oli kadonnut. Mummu sai satikutia - ikkunan oli täytynyt olla raollaan. Kaverien kanssa haettiin, huudeltiin ja laputettiin. Surku. Kattia ei näkynyt. Illalla istuttiin mummulla ja hämmästeltiin kuinka tässä näin saattoi käydä. Ja sitten Aune käveli lattialla. ??? Se tuli pakastimen takaa ja karvat paljastivat sen viettäneen rauhallisen päivän pakastimen sisällä moottorin päällä.

Sitten elo jatkui seesteisemmin, kunnes ihan muutamassa päivässä kävi ilmi, ettei mummu voi Aunea pitää. Ihmisrakas ja sangen karvainen kissa makasi mummun rinnan päällä yöt ja uhkasi aiheuttaa tukehtumisen. Kissan pitäisi siis lähteä, eihän se meille voi tulla, kun meillä on koirakin.

Mietin pääni puhki kuinka saisin Liina briardin (5v, ei ikinä ollut kissojen kanssa) ja Aunen (5-7vee, ei tietoa koirasuhtautumisesta) tulemaan juttuun, jotta voisin puolisalaa sulauttaa Aunen meille. Lopulta kannoin kissan meidän ovesta sisään ja nakkasin eteiseen. Siinä ne haisteli koiran kanssa ja samana iltana ne nukkuivat samassa sängyssä. Ja Aune jäi. Ja Aune ei lähtenyt syksyllä opiskelemaan vaan sen koti on siitä asti ollut Virroilla.

Aune on ollut ihana kissa, terve ja hyvätapainen. Ja Persoona. Juuri sellainen vellattava pötkö kuin kissan kuuluukin, mukana kuitenkin aimo ripaus Kissaa = omaa tahtoa. Aune on ehtinyt näiden vuosien aikana kasvattaa kaksi kissapikkuveljeä talon tavoille, tai taitaa JerryCeen kasvatus vielä olla hieman vaiheessa. Siinä samalla Dima on opetettu kissantassun alle ja nämä mun vierailevat koiraeläimet.

Kymmenen vuotta on aika päivälleen siitä kuin Aune meille Leivontielle asteli. Sillä on ikää varmasti jo yli 15v ja nyt ihan viimeisen vuoden, viimeisten kuukausien aikaan se on alkanut näkyä. Vaan eväs maistuu vielä ja välillä mummo innostuu nuorten kaarestuksiin mukaan. Enimmäkseen aika kuluu unta kiskoen -kuten tähänkin asti.

Toivottavasti saamme pitää Aunen vielä pitkään, mutta väistämättä yhteinen aika alkaa olla vähissä.

Vieraissa pöydissä

2010-01-20T19:18:00.009+02:00

Samaa kiivasta vauhtia tämä tammikuu lähti etenemään kuin koko viime vuosikin.

Talvi on pysynyt napakkana koko tämän vuoden, yhtään nollakeliä ei ole ollut. Maisemat ovat olleet niiiiiin kauniita, kun puiden huurakerros on vain vahvistunut. Kyllä on kelvannut nauttia ulkoiluista. Viime viikolla käytiin jäällä jokunen kerta, keskiviikkona hurjassa sumussa vaellettiin Siilinkarin majakalle. Kaukanahan se ei ole, mutta silti sumu upotti sisäänsä kaikki kaupungin valot.

Viime viikonloppu korkattiin oikein ravintolan kautta. Kehitystä viime vuodesta; nyt jaksettiin jälkkärikin ;) Lauantaina siirrettiin orkesteri Kuhmalahdelle (ettei vaan itse tarvitse ruokaa tehdä) ja suoraan kakkukahveelle päästiinkin. Lauantai-iltana siirsimme itsemme syömään hirvipeijaisiin...

Vieraissa pöydissä vieraili myös Ätsii. Voi *piip*. Jätin sen sunnuntai aamuna ulos aamupalan ajaksi ja sit heitin koirat yläkertaan syömään ja hetkeksi odottelemaan lenkille pääsyä. Kun menin niitä hakemaan, oli haju kaamea. Häppäri oli oksentanut sängyn täydeltä jotain kummaa mössöä... Selvisi, että talon alla oli ollut linnun talia ja uusi syötti odottamassa näädän loukkuun, märännystä siis. Selvisi siis, että briardilla ja näädällä on samat himot. Noh, petivaatteet ja peitto pesuun ja patjoista hingattiin se mitä irti saatiin. Patteri pois päältä ja ikkuna auki - iltapäivään mennessä haju oli jo laantunut.

Vaan saivat koirat sitten papukaijamerkin täällä kaupungissa. Naapuri samasta kerroksesta tuli tuttavansa kanssa vastaan ja hän kehui kuinka hiljaisia nämä koirat voivat olla. Ei ole kuulemma kuin pari kertaa kuulunut ääniä ja nekin rapussa kulkiessa. Hyvä tietää, ettei ihan olla häätö niskassa. Hissukseenhan nää onkin. Ja tosi vähän ovat yksin, ettei sinänsä pitäisikään häiriötä olla.

Töissä on ollut perusarkea (jollei pentuonnea lasketa). Veli Diesel on ollut hoidossa ja Ätsiillä onkin ollut kova homma juoksuttaa molemmat veljet. Hieman säälittää Disun hienot pitkät karvat, joista on niin kovin hyvä ottaa kiinni... Mutta pitäähän lasten saada leikkiä. Ja lähtee ne ennen pitkää kuitekin, kun tuo pikkukaveri vielä vähän varttuu...

Pari viikkoa sitten tuli huostaanottona 3 kissaa, 2 kania ja marsu. Kaikki sairaan laihoja ja kämpässä oli ollut kuolleitakin eläimiä. Hienosti kaikki ovat kuntoutuneet ja luonteeltaan ovat jees. Kissat saavat vielä vähän lihoa, mutta pikkuosasto olisi jo kunnossa uusiin koteihin. Vähän kävi mielessä josko kolmas marsu-ukko...mutta tuo uusi on ihan vauva ja ei meillä ole häkissäkään tilaa (+ nuokin saa hävettävän vähän olla vapaana). Olisko kukaan jyrsintä vailla?

Se loppui sittenkin

2010-01-10T17:52:00.011+02:00

Paukkupakkaset siis. Iltapäivän puolella lauhtui niin että mittari näytti enää -9 ja kyllä oli ihanaa vaan oleilla metsässä. Koirat saivat kulkea, kaivaa ja möyriä hangessa ihan omaan tahtiinsa. Maisemat olivat niin kauniita; harmillisen sumuista vaan oli, ettei sitä kauneutta saanut vangittua kameraan. Puissa on luntaa ja kuuraa, kaikki on niin puhdasta.

Hätsii tuli treenattua lenkin ohessa, pitkään aikaan ei ole ulkona tarjennutkaan. Ja meidän autohallissa tuon treenaaminen on vähän vaarallista - niille autoille. Ihan hyvin kulki, kaikki muu osattu paitsi se seuraaminen. Paikallamakuu oli nyt hyvä, rauhallinen mutta tarkka. Luoksetulossa se piru himmaa edelleen lähellä. Jospa nyt taas "pääsis" tekeen säännöllisesti.

Uusi vuosikymmen korkattu

2010-01-03T21:11:00.007+02:00

Joulu meni ja välipäivät siinä samalla; missäs muualla kuin Riisin pentulaatikon reunalla roikkuen. Sen satsin eloa voi seurata pentublogin puolella, niin ei tämä muutu ihan siirapiksi ;)

Käsittämättömän ihania ja jotenkin niin osa Riisiä. Ja kyllä Rimppasesta on niin nähnyt sen äitiyden onnen, että kai siinä jotain perää on...

Tänä vuonna tuli oikea talvi ja heti joulukuussa. Pakkasta on ollut sangen napakasti ja lunta on kertynyt. Harva se päivä golffi on surrannut jossain penkassa mutta hinaajaa ei ole tarvittu. Kiittäen olen hakenut sen joka aamu lämpimästä autotallista, eri kätevä näillä keleillä.

Joulu meni tosiaan työmaalla pentusten merkeissä; vuosien mittaan olen tainnut Pellaksilla notkua päivänä jos toisena, mutta tämä oli eka joulu pois äidin helmoista. Sama kai tuo kun valmiisiin ruokapöytiin pääsee ;) Tapanina huristin Kuhmalahdelle joulusaunaan ja elpymään. Umpihankiseikkailut Häpsiin kanssa saivat posket punoittamaan.

Vuosi vaihtui sekin vauhdilla. Koirat jäivät hoitoon ja me lähdimme ihmisporukalla iloitsemaan illasta Kangasalle. Sauna, uima-allas ja riittävästi "evästä" takasivat sen ,että pää painui kotona tyynyyn vasta aamukuudelta. Noh, se perjantai meni sitten siinä, koiratkin onneksi saivat kyydin kotiin ;)

Eilen oli elvytty ja siirrettiin komppaniavahvuus Kuhmalahdelle vuokralaisten häivyttyä mökiltä. Keli oli ihanan kirkas ja täysikuu olisi mahdollistanut vaikka koko öisen ulkoilun, mutta mittari heilui -27 lukemissa, joten keli oli ihan liian hyytävä! Saunassa oli kivaa, mutta lumienkelit jäivät tältä kertaa väliin. Tänään vähän tarkeni ulkoilla, mutta kirkkaus oli tiessään - tilalla lumipyry. Sangen napakkaa n-20 pakkasta on luvassa koko alkavaksi viikoksi. Toivottavasti sitten olisi lauhempaa, kun tulee aika ulkoistaa Riisin vauvoja.

Häpsii treenaa uimahyppyjä,

mittari näyttää -20

Kuten moni arvaa, on meikäläisen pää ollut sangen täynnä kaikenlaisia ajatuksia ja ideoita, kuinka se neljäs koira sittenkin mahtuisi tähän laumaan. Ihan vaan siksi, kun ne on niin ihania ja toki Riisin pentu on ollut pitkäaikainen unelma. Mutta. Ei taida minusta olla neljää koiraa yhtäaikaa ulkoiluttamaan.Tässä täytyy nyt vaan esittää aikuista ja niellä alkava harmistus. Virheeni tein vuosi sitten, kun Häpsiin halusin. Nyt voi sanoa, että olisi pitänyt odottaa. Lähellä on ollut, että Häppäri kaikessa rasittavuudessaan saisi lähteä. Omatunto ei kuitenkaan anna periksi ottaa uutta heti tilalle - eikä ylipäätään luopua tuosta. Niimpä nyt kun poikien uudet kodit alkavat olla vähitellen varmoja (neljättä narttua en sentään edes haaveillut...) , minä "tyydyn" roikkumaan kummitätinä niiden elämässä ja samalla olen tehnyt päässäni piiiitkän listan uudenvuoden lupauksia yhteiselämän parantamiseksi Hätsiin kanssa. Ja nyt seuraavat viikot kuljen kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että Riisin äitiys ei muuta meidän tyttötrion elämää mitenkään.

Joulu on ovella

2009-12-23T23:08:00.003+02:00

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille, luonto ainakin täällä suunnilla tarjoaa parastaan. Pakkasta on juuri sopivasti ja uusi, puhdas ja pehmoinen lumi on verhonnut kaiken.

Tämä joulu poikkeaa aiemmista, se kuluu Siitamassa Riisin luona odottamassa uusia joulunlapsia. Pentuprojektin etenee tarkemmin omassa osiossaan:

http://unkarintuliaiset.blogspot.com/

Ulkoilua, luonnonrauhaa ja paljon ruokaa - eikös se ole jo ihan joulu?

Nyt on sitten KYLMÄ!

2009-12-17T17:52:00.006+02:00

Ensin naristiin viikko tolkulla pimeästä ja märästä ja nyt on ollut neljä päivää pakkasta niin jo naristaan taas. Mutta on siellä liian kylmä. Tänään mittari on huidellut n.-20 ja viima viheltää korvissa. Ei tee mieli lenkkeillä. Hätsii ja Clinton ovat kaarestaneet työmaalla; niitä ei palele! Onneksi on ollut mahdollisuus juoksuttaa niitä päivällä, niin ei tarvitse iltaisin asiasta tressata. Riisi ja Piippa käyvät vaan pienet kierrokset, etteivät jäädy.

Häppäri kävi eilen kylvyssä ja koko ilta menikin sen takkuja oikoessa eikä se hyvä ole vieläkään. Karvanlähdön volyymi on aika mahtipontista. Harmaantuu se sellaista vauhtia, että. Todennäköisesti niin karva- kuin käytössyistä ei tuota eläintä ensi vuonna(kaan) kehissä nähdä, täytyy satsata tuohon käyttöpuoleen kun koirakin on enemmän "käyttölinjaisen" näköinen ;)

Piiparinen oli toissailtana kotiarestissa ja joutui nukkumaan koko yön koirahuoneessa yksin. Käsittämätön elukka. Siksi pieneksi aikaa kun käytin Ätsiin ulkona se jäi kotiin ja eteiseen jäi reppu. Vetoketju on peace of cake ja pohjaltahan löytyi 11 lihariisipasteijaa ja n.puoli litraa kuivamuonaa. Siinä se meidän helppo koira! Monetkohan eväät se söi agilityreissuilla Marin &co:n matkassa.... kun se ei ihan pysynyt koiraverkkojen takana ... Mutta mummolla menee siis lujaa, ei tullut edes kunnon ripulia.

Löysin muuten vanhan kuvan, jossa Piipalla on aika villa. Ero kaljuun Piuhun on melkoinen. Nythän ollaan puolivälissä.

Riisi on tänään viimeistä iltaa kotona, se kävi kylvyssä ja manikyyrissä jo alkuviikosta ja huomenna on sitten muutto Siitamaan ja pentulaatikkoon. Pentu-uutisia voi jatkossa lueskella vauvojen omasta blogista:

http://unkarintuliaiset.blogspot.com/

Se koirauutisista. Tosin muuta uutisoitavaa ei olekaan.

Täällä kämpässä on kamala kaaos, perussiivo pitäisi tehdä. Sen enempää joulua ei täällä laiteta, kun ei täällä kukaan joulua vietä. Paitsi "pieneliöstö" jouluruokineen.

Ai niin. Viime viikonloppu oltiin messarissa. No joo, kivaa oli, mutta jotenkin isoin kipinä ei syttynyt. Ihan jees koiria, mutta ei mitään wow factorya. Shoppailtiin jotain tarpeellista mutta ei silläkään osalla mitään uutta. Lauantaina Dieselin PU2 ja Bambin PN2 vähän kirvelivät; hienot sijoitukset ja hyville hävisivät, mutta tittelitkin olisivat maistuneet. Ensi vuonna sitten!

Kymmenen luukkua auki!

2009-12-10T22:47:00.004+02:00

Päivät kuluvat huimaa vauhtia. Vähän väliä on ilta, jolloin päivän hommien pitäisi olla hoidossa ja sitten yhtäkkiä on taas aamu ja kello vaatii ylös sängystä.

Aikalailla perusarkea tässä on puskettu, mutta kaikenmoista pientä piristystä on mahdutettu tähän pimeään ja märkään ankeuteen. Toistaiseksi olemme varsin sopuisasti eläneet kaupunkieloa (vaikka niin moni sivullinen on tämän julistanut mahdottomaksi ja kestämättömäksi tilanteeksi). On ollut varsin mukavaa kaiken tämän eläimellisyyden keskellä jakaa arkea myös ihmisseurassa - taittuu tuo Kaupin kilpavitonenkin jotenkin joutuisammin.

Riisi voi sangen pulleasti ja ottaa ilon irti mammailupaaponnasta. Hieman viime viikko on antanut viitteitä siitä, että oltaisiin oltu niin kilttejä, että joulupaketteja tulisi enemmän kuin se viisi…Pentulaatikko on tarkistettu, Riisi on siirtynyt evästämään mammaruokaa ja lenkit ovat lyhentyneet. Ihan itse Rimppa on hidastanut tahtia, juurikaan se ei laukkaile eikä osallistu rymyämiseen. Piu on sen ulkoilukaveri, jotenkin ovat nyt samaa sarjaa ;)

Ätsiin kanssa käytiin leikkipäivässä Jani Kuittisen opeissa Pro Canis hallilla muiden briardien kanssa. Ihanan selkeää ja perusteellista opastusta; asian on kuullut ennenkin, mutta taas kerran se konkretisoitui niin hyvin. Taidokkaasti juuri ne perusvirheet nostettiin esiin ja jokaisen koirakon kohdalla niistä yritettiin päästä eroon koiran vahvuuksia tukien. Häppäri saalisti hyvin, itse olin tällä kertaa liian passiivinen. Miksi sitä aina sählää tai sitten tämä toinen ääripää?? Kotona ollaan harjoiteltu, ja aivan kuin olisin osannut järkevämmin palkata tuota koiraa leikillä; se oikein jopa pakkautui. Seuraaminen on ollut kotona yhtä huonoa ja vaikeaa kuin hallillakin. Ääh.

(Omia kuvia ei ole, mutta Nooran blogissa on: http://patistelua.vuodatus.net/blog/2271350/leikityspaiva/ )

Meillä on kyllä teini talossa. Ovet sentään paukkuu vaan hännänheilutuksesta. Mutta mörköily ja ailahtavuus sekä armoton karvanlähtö taitavat enteillä lähestyvää juoksua. Toivottavasti tapahtuisi se ihme, että tuo sen myötä rauhoittuisi !?!? Sympaattinenhan se kaikkine vilkkausefekteineen on, mutta ihan oikeasti se “annetaan uuteen kotiin” ilmoitus on valmiina pöytälaatikossa. Äiti on kovin usein hyvin väsynyt. Katsotaan nyt mitä saadaan Häpsiin kasvatusrintamalla aikaan Riisin äippäloman aikana. Toivottavasti jotain.

Viime viikonloppuna oltiin Kuhmalahdella nauttimassa maaseutulomasta. Paistettiin pipareita, syötiin, saunottiin, kuljeskeltiin pelloilla ja metsässä - ja tietty nukuttiin. Hätsii reenas tottista ja teki hyvän jäljenkin sunnuntaina. Jälkien määrä jäi tänä vuonna hävettävän pieneksi, mutta oikeastaan tuo koira on parantanut taukojen aikana luonnostaan. Se haluaa tehdä töitä, se on rauhoittunut työskennellessään, joten vähitellen sitä voi sanoa jälkimiseksi. Huono jälkimoppe tuo Riisin verrattuna on, paljon korkeampi nenä ja meno on ihan nokkimista. Metsään sen siirrän sitten keväällä. Ongelmanratkaisukyky on vielä kovin huono, joten katsotaan eksytäänkö heti ensimmäistä mäntyä kiertämään.

Tulevana viikonloppuna on messarit. Kiva päästä kahdeksi päiväksi sinne pyörimään (ja shoppaileen). Ätsiin ilmoitin molempiin, mutta koko ajan pähkäilin sen kotiinjättämistä mm.tautiriskin&Riisin tilan vuoksi. Lopullinen niitti asiaan tuli silmätulehduksen uusinnan myötä, kun kakara rauhoitettiin ja silmät penslattiin. Ainoa asia mikä tuota on ikinä vaivannut, niin perusterve ja elinvoimainen otus se kyllä on. Tänään tuli kennelliitosta laskut; Häpsii on nyt suomen kansalainen ja ehkä ensi viikolla saadaan terveystulokset julki.

Totta se on!

2009-11-23T19:27:00.003+02:00

"Meille" tulee jouluvauvoja!

Riisi kävi tänään ultrassa ja heti ruudussa pötkötti pari penneliä :) Viisi niitä sieltä yhteensä laskettiin, kovin selkeästi näkyivät, mutta toivotaan, että jossain nurkan takana olisi pari lisää...

Ihanan kokoinen porukkahan tuo tammi-helmikuun pakkasilla on hoidella, mutta toki niitä nyt olisi saanut tulla enemmänkin, kun tuntuisi kysyntää olevan. Toisaalta, kun niitä ei ole ylimäärin asti, ei meille vahingossa(kaan) tule sitä neljättä...

Nyt Riisin paaponta jatkuu ja jossain vaiheessa joulukuuta Riisi muuttaa kokonaan Pellasten hoiviin asumaan. Kaali odottaa innolla mummoksi tuloa toistamiseen ja on valmiina "apukäsiksi".

Pienen pähkäilyn jälkeen ajateltiin avata pentusille oma blogi, josta niiden kasvua ja kuvia on helpompi myöhemmin seurailla.

Yksi yö jouluun...

2009-11-22T19:05:00.006+02:00

Huomenna sitten selviää viiden jälkeen onko joulu hanskassa, vai pitääkö lähteä korvikeostoksille Prismaan... Tilanne vaikuttaa hyvältä, mutta pessimisti ei pety.

Riisi on hyvinvoiva, normaalia rauhallisempi. Tällä viikolla ruoka on maistunut aika huonosti, mutta pöydästä kerjätyt herkut kyllä uppoavat... Ihan masu olisi pyöreä, tissit ainakin ovat isot. Äh, kuin pitkästyttävää...

"Iskä" Unkarissa on unohtanut ulkomaanvieraat ja treffailee vaan lampaita ahkerasti. Tchibo on käynyt aiemminkin paimentamassa ja läpäissyt CANTin Ranskassa ja taipumuskokeen Unkarissa. Tämän kuun lopulla menevät yrittämään jotain koetta, säännöistä en tiedä mitään. Kuulostaa aika herkulta, että pääsevät siellä 2-3 kertaa viikossa harjoittelemaan; täällä kun taitaa olla mahdollisuus samaan 2-3 kertaa vuodessa! Nyt hieman harmittaa, kun emme hyödyntäneet mahdollisuutta käydä Riisin kanssa kokeilemassa, kun tätä kerran tarjottiin...

Viikko (vai viikot..) ovat menneet hyvin sateisissa, pimeissä, sumuisissa etc tunnelmissa. Päivät matelevat ja masentaa pakostakin vähän. Suklaa on aika hyvä ;) Vähän tuntuu ettei muuta ehdi tehdä kun taapertaa pimeässä koirien kanssa, pestä niitä ja imuroida... Vaan kai se talvi ja valo sieltä taas aikanaan tulevat.

Ätsii on ollut oma rasittava itsensä lenkeille. Höyry nousee meidän molempien korvista kun yritämme edetä tuolla ihmisten ilmoilla. Miten se voikin olla noin hot. Treeneissä se on ollut ihan kiva. Mitä nyt hakutreeneissä puolen vuoden tauon jälkeen vähän hirvitti nuo maalimiehet, parilla harjotteella kakara kyllä rentoutui. Pari viikkoa sitten tottiksissa se hyppäs luoksetulossa multa alaleuan rikki ja tuskasta kai parkaisin niin, että tässä on mennyt jokunen treeni paikkaillessa luoksetulon paikkaa ja vauhtia. Pikkuhiljaa on tehty, pitäs varmaan vähän edetäkin... Esineitä on tehty myös, etenevyyttä pitää vieläkin tehdä lisää, palautukset on nyt olleet ok. Jälkiä ei olekaan tehty, saattavat tällä tempolla jäädä kevääseen. Jos sitten ottais ne todissaan työn alle...

Ja jottei poppoon pienin jää jalkoihin niin Piiparisella menee mainiosti. Nuttu kasvaa ja mummo osaa aina välillä luistaa mutaisilta lenkeiltä tyynyjen väliin. Vähän olis kisakuumetta, joten en sanois mahdottomaksi jos kaivan Piipan vielä tokokisoihin joku hetki. Intoa olis, vaan onko enää taitoa?

Jos nyt vetäisi harjalla isoimmat kuusen oksat noiden turkeista ja sitten olis illan imuroinnin aika...

Perjantai 13.päivä

2009-11-13T21:35:00.002+02:00

...mutta ei oikeastaan mitään huonoa kerrottavaa.

Arki rullaa omalla painollaan, mutta samalla odotus on kova!

Riisi on voinut erinomaisesti. Sillä on loistavat ruokahalut, se myös kerjää pöydästä, mikä nyt on ihan uutta. Viime juoksun jälkeenhän se aloitti nirsoilun heti juoksun lopussa ja sitä kesti monta viikkoa. Nyt menee kaikki alas! Tissit on pystyssä ja välillä tuo yhtäkkiä kirputtelee mahaansa, aivan kuin joku nipistelisi sitä... vaan vielä pitää yli viikko odottaa!

Häppärin kanssa en enää jaksanut odottaa. Se kävi eilen kuvilla ja hyvältä näytti molemmat päät, välikuvissa ollut lievä löysyys oli täysin kadonnut. Tyyppi oli vaan niin iso, ettei se meinannut mahtua yhteen kuvaan...eläinlääkäri myös punastui, kun teki yleistarkastuksen ja sanoi " katsotaas ne pallit vielä"... "no kun se on niin...vahva". Huoh.
Niin, nyt sitten vaan odotellaan lisää, että kauanko rekkaamis&arviointiprosessi vie.

Viime viikonloppu oltiin elpymässä maalla ja erityisesti perjantai-ilta saatiin nauttia ihanasta uudesta lumesta. Huomenna ollaan menossa "elpymään" mökkihurvitteluun Sappeeseen. Ihan tervetullut eläimetön vuorokausi *nimimerkillä jännetupintulehdus eilisestä reilun 4h harjaussessiosta*...

Viimeistään puolentoista viikon päästä lisää kuulumisia ultran jälkeen. Sitten tiedetään onko elämä reilua vai vallan epäreilua! (Ja onko jouluna töitä vaiko lomaa ;) )