Takatalvi

Hesaan tuli keskiviikoksi talvi, lunta tuli ehdottomasti enemmän kuin koko talvena. Tuuli ja pyry yhdessä saivat aikaan "lumimyrskyn" , joka oli yhtäaikaa ihana ja kamala. Onneksi ei tarvinnu autolla lähteä liikkeelle, koska luonnollisesti "talvi yllätti autoilijat" ja meno oli sen mukaista. Nyt osa lumesta on jo sulanut ja loppu lähtee ensi viikkoon mennessä, kun lämpötila voi kuulemma kohota yli kymmeneen plusasteeseen. Mielenkiintoisia säävaihteluja...

Koirat kuitenkin nauttivat joka hiutaleesta! Keskiviikkona Riisi ja Arvo pääsivät juhlimaan roppejaan ja aikamoiset hankibileet niistä syntyikin. Muita ei juurikaan pelloilla ollut siinä myräkässä rämpimässä, joten nuo sai rauhassa ottaa spurttejaan. Tunti umpihangessa vei mehut kaikista. Riisi oli ihan puhki ja itsellä reidet vetelenä. Omasta osuudesta olin ihan nolona, Riisin uupumus oli ansaittua. Piu odotteli tyytyväisenä kotona -se vapautettiin rämpimisestä.

Eilen tuo lumi-ihanuus oli jo niin nuoskaa, että vartissa noista tuli michelinäijiä.

Takatalvesta innostuneena kävin eilen ostamassa kunnon toppahousut. Ne voivat olla huomisessa tottissemmassakin tarpeen kylmässä maneesissa. Huomisen oppeja on jo pitkään odotettu innolla, toivottavasti takin helmaan tarttuu jotain!

Pakkomielteenä valkoinen "lappu"

Pääsiäinen pyhineen oli ja meni. Nyt arjen alkaessa on ihan kuollut olo, sen pirteän ja levänneen sijaan. Syynä eilinen Lappeenrannan reissu, josta toki melkein selvittiin 12 tunnissa.

Päätoiveet oli asetettu viikko sitten 2v täyttäneen Diman valioitumiselle, mutta päivä meni hieman toisin. Ensimmäisenä kehään marssitettiin velimies Diesel, joka sai kasan punaisia nauhoja ja neuvon mennä kotiin kasvattamaan turkki (jotenkin tuttua...). Seuraavaksi vein tyrkylle Riisin, jonka turkki oli liian puhdas...mutta silti Riisi ravaili parhaaksi nartuksi. Arvostelussakin lukee ”ihanat liikkeet joka suunnasta” ja kyllä tuo liikepuoli vaan taitaa olla tuossa koirassa parasta.Vastaan saatiin itänaapurista tullut nuorten luokan fawn Teenager Moravia Campanella, varsin komea nuorimies. Riisi oli näistä teineistä aikuisempi ja voitti. Saimme siis samana päivänä ekan ROPin ja Sen Valkoisen.

Tästä Valkoisesta on tullut mulle jo juttu. Ajattelin nuortenluokkaan siirtyessä, että Riisi nyt jostain nappaa sen cacibin vanhenemaan, ja voin jättää sen kotiin kasvamaan aikuiseksi. Tähän tarvittiin jokunen varacacib ja läheltä piti tilanne Suomessa ja rajojen ulkopuolellakin + tiukka ruotsalaissetä joka ei VSP:stä huolimatta cacibia jakanut. No nyt se tuli ja Riisi saa jäädä kotiin karvojaan kasvattelemaan. Toki se voi johonkin reissuun päästä mukaan, mutta ei nyt ihan heti.

Dima oli sama vauhtipakkaus kuin ennenkin ja koitin hieman ravauttaa siitä isointa riemua pois ennen kehää. Samassa vauhdissa kävin pyöräyttämässä ihanan pikku-Oikun PU-luokassa, Oikku näyttikin "isoveljelleen" Hulille pitkää nenää ja voitti. Dima käyttäytyi kehässä hyvin ja sai hyvän arvostelun. Loppusaldona oli PN4, varahässäköin. Sama setti siis kuin Oulusta saatiin Dankerilta. Silloin arvostelu loppui sanoin "supersöt", nyt lopussa luki "härlig attityd". Sertijahti jatkuu...tai vastahan se nyt alkoi ;)

Tämän lisäksi pyöräytin Kapo kelpien kasvattajaluokassa ja tietty Riisin ryhmäkehissä. Kahvilla ehdittiin juuri käydä ja nopeasti shoppailukierros, muuten päivä oli perinteistä näyttelyhässäköintiä. Nyt on aika palata ruotuun ja gradutaulukoiden pariin. Illalla lähdetään treenaamaan Sille Valkoiselle todellista merkitystä ;)

(Ps. Meidän kurajuoksutukset on sittenkin todettu tehokkaiksi kauneushoidoiksi, sillä rälläysflattikamut Arvo ja Oiva olivat eilen myös Rop ja Rop-pentu. Veikkaan kyllä kauneutta melko katoavaiseksi, kun tuo ryhmärämä seuraavan kerran suuntaa Viikin mutapelloille painimaan...)

Jälkikauden aloitus "poliisivalvonnassa"

Maa oli niin ihanan kuivan oloista, että ajattelin korkata jälkikauden, tuskin nyt enää niin paljon lunta tulee, että sen takia pitkiä taukoja tulisi.

Saavuin varusteineni pellon reunaan -peltotien päässä oli kaksi poliisiautoa. Lähdin tallaamaan suoraani etsien samalla poliisikoirien jälkimerkkejä, olisi jo hieman liian riskipeliä sotkea niiden treenit, kun muutenkaan tässä ei ihan luvallisilla vesillä olla... Tajusin sitten, että treenaavat hakua/ilmaisuja, koska koirat juoksivat metsässä ja haukkuivat välillä vimmatusti.

Melko voimakkaasta sivutuulesta huolimatta ajoin jälkeni (~150askelta) samantien. Riisi teki hyvää, omanlaistaan työtä. Kerran se ajoi n.10askelta hieman sivusta, mutta korjasi linjaansa sitten hyvin. Rytmi oli aika hyvää, toki vieläkin varmuutta ja tempoa tarvitaan. Itse hieman vilkuilin olkani yli, mutta pollarit keskittyivät omiin koiriinsa. Kummallista tämä koiraharrastus, kun sitä on aika vaikea touhuta ilman pieniä rikkomuksia.

Viime kevään jäljet aloitettiin 27.3 eli viikkoa myöhemmin. Toivoisin ehtiväni tässä ennen toukokuuta ajaa about 20 jälkeä. Tavoitteena olisi saada pidennettyä suoria huomattavasti ja vähennettyä myös palkkausta. Kesällä on vaikea pelloille päästä, pitää katsoa, josko sitten kokeilisi siirtää ne metsään. Syksyllä pitäisi olla peltoja "omasta" takaa...

Pääsiäisiä!

Kiirastorstai on sujunut ilman suurempia kiirastulia. Tähän asti ainakin. Koska olen tällä viikolla jäänyt entisestään itselleni asettamistani graduaikatauluista, ajattelin, ettei yksi päivä enää kaada tätä enempään. Pakkokin oli panostaa hieman kodinhoitoon. Yksiöni tilasta kertonee jotain se, että siivoamiseen yms meni hyvinkin kuusi tuntia. Nyt on ravisteltu matot, tuuletettu petivaatteet, jynssätty lattiat, sisustettu marsupoikien yksiö uudelleen, tiskattu , pesty pyykit - ja muistin käydä kaupassakin! Nyt täällä onkin varsin viihtyisää aamuiseen verrattuna....



Pojat

Tohveli

jumppaa

Teini

9kk

Koirien päiväkävely sai lisäsäväyksen, kun löysimme irtolapsen. Pojalla oli ikää ehkä 1,5v ja kaveri juoksenteli itsekseen isolla hiekkakentällä. Tähyilin ensin lähistön parkkipaikat vanhempien toivossa. Pikkumies meinasi lähteä jatkamaan matkaa väärään suuntaan, mutta onnettomalla lasten käsittelytaidollanikin sain kaverin ilman porua mukaani... Riisi olis halunnu kovasti pelata lapsen kanssa ja vastapuolikin onneksi oli innoissaan hauvasta. Ja löydettiinhän me iskäkin sitten (joka ei ollut edes huolestuneen oloinen), joten happy end. Irtokoiriin olen tottunut, mutta tämä oli ihan uutta ;)

Kovin moni tuntuu lähtevän pääsiäiseksi jonnekin. Kyllähän itsekin jossain välissä suunnittelin Virtain reissua, mutta ei ole lomapäiville varaa nyt. Pääsiäisreissun sijaan pitäisi kohta lähteä ajelemaan briardien tokotreeneihin ;)

Hiljaisuutta ja Hulinaa

Helsingissä vietetään pääsiäisen perinteiden mukaisesti hiljaista viikkoa. Päivät äherretään graduongelmien kanssa, illalla on ohjelmassa lenkkeilyä tai jonkinmoista treenailua. Samalla kaavalla tuntuvat menevän nämä päivät...

Pääsiäinen on tarkoitus viettää myös ihan kotosalla opiskellen, maanantaina sitten olisi vuorossa Lappeenrannan näyttely. Odotukset kohdistuvat lähinnä Dimaan...ja neidin viimeisen sertin jahtaamiseen.

Dima hoitaa tuon otsikon hulina osuuden, neidillä on tänään 2 vee synttärit. Mä en käsitä millon nuo meidän pennut on kasvanu aikuisiks?!?! Virtain päässä on siis synttärikemut, eilen siellä jo paketoitiin lahjaa. Dimpe on kyllä hoitanut tehtävänsä kunnialle, se on todella tuonut sisältöä elämään ja vauhtia -ainakin tarpeeksi.

Dima

Ahvenanmaalla

8vkoa

Miesvieras

...harvinaista tässä kämpässä, tosin eipä tuokaan montaa tuntia viipynyt... Kävi sentään kahtena päivänä!

Riisin riemuksi kyse oli velipoika Dieselistä. Parivaljakko sai päästella parina päivänä ympäri Viikin peltoja loska lentäen. Lauantaina menoa riitti puolitoista tuntia ja kyllä ne sitten olikin puhki. Tänään tunnin jälkeen vauhti hyytyi ravailuksi.
Dieseliä helpompaa hoidokkia ei voi olla, se kun kulkee remmissä aina vetämättä eikä reagoi mihinkään vastaantulijoihin. Vapaana sitä voi pitää kuin omia, ei tarvi miettiä mihin se sinkoaisi. Vastaantulijoiden ilmeet ovat olleet välillä kauhunsekaisia, kun tulin kohti noiden kolmen kanssa. Ja jälleen kerran vastaan tuli myös täti pikkuräksyn ja ohitusongelman kera. Täti kyllä meni ojaan, mutta koiraansa se ei haltuun saanut...Onneksi tuo kolmikko oikeasti ohitti edes vilkaisematta tuota räksyä - voimalla noita en pitelisi, jos eivät käyttäytyisi.

Diesel sai käytöspisteet myös sisältä. Se ei ole koskaan meillä käynyt ja ihan vaivatta se kävi makoileen samantein. Ei välittäny marsuista eikä suotta vaivautunu kulkeen ympäriinsä. Tuolla ne makaa Riisin kanssa sohvassa. Jos "miinus" pitää antaa, niin pojalla on tosi iso kieli, jolla se kastelee koko naaman kun esim. kumartuu sitoon kengännauhoja ;)

Liian kaunis päivä...

...graduntekoon .

Noh, on tässä tuskasteltu hommienkin kanssa, mutta jos ei tajua kuinka millekin lasketaan vapausasteet tai mitään muutakaan niin ei voi mitään. Eilen illalla meinasin lyödä hanskat tiskiin, mutta kyllä mä kiltisti paperiniput tänä aamuna nostin takaisin tuohon pöydälle.

Aurinko paistoi koko päivän ja luntakin on nyt mukavasti maassa. Pakko oli siis vielä koirat ja kamera ulkoilemaan. Järkyttävät määrät ihmisiä oli liikkeellä, jalalla, rollaattorilla, pulkalla, suksilla etc. Sekaan vaan! Pari tuntia vierähti helposti ja suunnilleen tältä se näytti:

Viimeistä viedään...

Maaliskuu alkoi, jotenkin uskomatonta, kun ei talvikaan ole vielä tullut! Ihan kohta on oikeasti kevät! Pari päivää sitten mustarastas huuteli tuossa lähimetsässä kuin viimeistä päivää, taisi olla kevättä rinnassa oikein toden teolla. Maaliskuun myötä alkoi myös viimeinen gradukuukausi. Hmmm. Tästä voi tulla mielenkiintoista...

Käyntiin lähti myös kaksi viimeistä kuukautta Helsingissä. Ihanaa, mutta myös hieman haikeaa. Vuodet täällä ovat kyllä hurahtaneet todella nopeasti ja paljon on jäänyt tekemättä& näkemättä.
Mutta riittävän monessa sitä on tullut mukanakin oltua...

Tämä kuukausi on pyhitetty G:lle ja peruslenkkeilylle. Pääsiäisenä harkitaan Lappeenrannan koiranäyttelyä ja loppukuusta on Mecberger tottisseminaari. Tosin voi olla, että loppukuusta on ihan pakko karkata jälkikausi käyntiin, jos pellot alkavat kuivaa.

Hiihtoloma

Reissut alkaa olla reissattu, huomenna pitäisi hakea pojat hoidosta ja matkata takaisin Helsinkiin. Aika paljon on mahdutettu reiluun viikkoon…

Viime perjantaina haettiin Orivedeltä vauhtia ja pakkauduttiin ”matkailuautoomme” Chevyyn; auto imi sisäänsä neljä ihmistä ja viisi koiraa. Nokka kohti Tukholmaa alkoi illalla Turusta. Koirat alkavat olla jo tottuneita laivamatkaajia ja yö sujuikin hyvin. Piu ja Riisi pitivät Huurua tiukassa naisvallassa ja sänkypaikat oli aina samantein varattu niille… Lauantaina hurautettiin sujuvasti Ruotsin läpi Tanskaan. Keli oli aivan mahtava, aurinko paistoi, tie oli kuiva ja sula. Pisin stoppi pidettiin Grännassa Brahehusin linnanraunioilla – toki koiria ja maisemia kuvaten. Reitti Vätternin todella upeita rantateitä pitkin on varmasti kappale kauneinta Ruotsia.

Ruotsista Tanskaan hurautimme sujuvasti lautalla. Tästä on hieman toisenlaisiakin muistoja, kun Piun kasvattajan kanssa lukitsimme koirat ja autonavaimet autoon ja itsemme ulkopuolelle. Siinä sitten seilattiin toiseenkin kertaan Ruotsin ja Tanskan väliä ennen kuin lukkomiehen tulivat murtamaan oven. Ja muut matkustajathan eivät tuijottaneet meitä, kun automme oli väärään suuntaan tukkimassa ajoväylää… Noh, kommellukset matkoista muistetaan!

Tanskan päässä alkoi jännittää millainen majapaikkamme on, koska se oli niin edullinen. Navigaattori ilmoitti suunnilleen keskellä katua, että olemme määränpäässä. Edessä mm. vaatimaton linna ja hienomman puoleinen hotelli…

Oma hostellimme löytyi tienmutkasta, ja vaikka se oli linnaa vaatimattomampi, olimme hyvin tyytyväisiä. Huoneisiin oli helppo viedä tavarat, tilat olivat ihan siistit ja koirien kannalta toimivat.

Lähistöltä löytyi vielä runsaasti ruokapaikkoja, joista yhden valikoimme ja hyödynsimme Ciao ravintolan antimia nuo pari iltaa. Ensimmäisenä iltana tanskankielinen menuu aiheutti hieman ongelmia, joten ruoka-annokset vaihtoivat omistajia pöydän sisällä – hyvää oli lopulta!

Itse näyttely sitten… Aamu alkoi hyvin, Kapo kelpie esiintyi ensimmäisenä ollen komeasti ROP , samalla tullen Tanskan valioksi. Sitten oli useamman tunnin odotus. Myyjiä oli vähemmän kuin Suomen näyttelyissä, tuliaisia ei siis oikein tarttunut. Ilmapiiri oli rennompaa. Rokotuksista ei oltu kiinnostuneita, kaikista ovista pääsi ulos ja sisään vapaasti, kahvilaan sai viedä koiria jne.

Lopulta oli briardikehän aika… ahtaus alkoi olla ahdistavaa ja jännitys kasvoi. Avoimessa luokassa oli neljä urosta, olimme Huurun kanssa jonon viimeisinä ja sitten niiden kolmen joukossa, jotka saivat erin. Ensin tuomari laittoi Huurun luokan kakkoseksi, liikkeiden jälkeen Humppu nousi kärkeen! Ehdimme jo hieman liikaa iloita…kun käyttöluokan uros sitten vei sertin ja cacibin meidän nenämme edestä… Näin tällä kertaa. Nuoret nartut eivät excellenteja saaneet, avoimesta taas kaikki kolme. Ja näistä tuomari nosti Riisin kärkeen! Vaan sitten piti vielä juosta ja mitä tekee Riisi ??!?!? Alkaa ”ontua”. Se klenkkasi mutkalla toinen takanen ylhäällä ja säikähdin oikeasti mikä ihme sille tuli. Aikamme siinä sähelsimme, sitten tuomari nosti takaamme kakkosena olleen C.M Chiaran voittajaksi ja Riisi sai Huurun tavoin tyytyä varacacib nauhaan L Kun siinä pysähdyimme, Riisi raapi hetken niskaansa –eikä sen jälkeen ole ontunut metriäkään. Aika kallis kutina siitä tuli.

Briard kehältä juoksin suoraan schapekehään, jossa avoimen nartut olivat jo menossa. Piu esiintyi aivan tohkeissaan, mutta sen iloisuus ei purrut lainkaan tuomariimme Monica v. Bremptiin. Arvostelun ainoa positiivinen asia oli ”nice head”, muutoin Piu ei ollut tarpeeksi vahvaa tyyppiä (!!!), sillä oli suoran lavat, epäsäännölliset liikkeet ja epätyypillinen turkki. Kakkonen napsahti, mutta Riisin pettymyksen jälkeen tuo sininen nauha vain nauratti.

Viimeisenä kehään kipaisi schipperke Kipinä, pettymys napsahti EH:n muodossa. Tuomarin tyyppi oli aikalailla erinäköisiä ja Kipiltä mm. puuuttui kaulusta. Ihan ei siis saatu sitä mitä lähdettiin hakemaan, mutta kai tämä sitten opettaa nöyryyttä ;)

Kotimatka sujui jo rutiinisti, maanantaiaamuna läksimme Tanskan puolelta ja illaksi olimme hyvissä ajoin Ruotsin paatilla. Meillä meinasi Sarin kanssa vähän menojalkaa vipattaa laivalla, mutta ihan kiltisti sit mentiin kuitenkin nukkumaan ennen aamua …


Turusta suunnattiin Orivedelle ja mä jatkoin siitä tutustumaan tulevaan kotiini. Nyt on verhon paikat mitattu ja muutenkin homma katsastettu ”muuttokuntoon”. Toukokuuta odotellen…

Tiistai-illaksi vielä jaksoin Virroille ja samalla kyydillä tuli flunssakin…Olen koko ”talven” säästynyt ja nyt se räkätauti iski. Pienellä kuumeella ja räkimisellä tästä tunnuttais selvittävän.
Virtain päässä on oleiltu, juhlittu mummun 95v rääppiäisiä, touhuttu koirien kanssa etc. Karvakorvat pääsivät parinakin päivänä kaverien kanssa lumisille pelloilla humppaamaan, varmaan mun koirien talven lumilenkit oli tässä.

Lauantaina oli sitten reissun toinen näyttely, Riisi oli ilmoitettu Ylihärmään ryhmikseen viimeistä sertiään koittamaan. Olin aivan varma ilmoittaessani, että Riisi on ainoa briardi, kun ei Pohjanmaalla montaa koiraa ole. Yllätys oli suuri, kun briardeja olikin ilmoitettu 8! Tänään yllätys olis suurempi, kun kävi ilmi, että näistä oli 3 valiouroksia, varmasti ryhmänäyttelyissä ennätys! Kolme koiraa oli lopulta pois, ja tänään tavoitteemme jopa täyttyi; Riisi oli VSP saaden viimeisen sertinsä. Loppusaldoksi jäi 9 sertiä + 2 varasertiä. Hyvä setti, kun Riisillä on yhteensä 11 näyttelyä!

Loma alkaa siis olla lopussa, huomenna pitäisi pakata auto ja hurauttaa liikkeelle…

Ystävyyden päivä

Hyvää ystävänpäivää kaikille täällä kurkkimassa käyville ;)

Tänään vaikuttaisi olevan "ystävällinen" päivä; kaikki on suunnilleen kohdallaan ja aurinko paistaa + ulkona on -2 eli k u i v a a !!! Odotan oikein lenkille pääsyä.

Koirat vietteli ystistä jo eilen, yhdistyimme Miian lauman kanssa ja menoa riitti. Riisi ja Arvo laittoivat parastaan tuolla merenrannalla, kävivät "uimassa" jos jonkinmoisessa ojassa ja lammikossa. Hiukan Riisi haisi mudalle yms aineksille, kun kotiin päästiin. Tämän päivän kylpy aikaistui siis eiliselle. Nyt neidot ovat puhtaita ja siloisia, valmiita siltä osin vkonlopun koitoksiin...
Eilen oli pesupäivä muutenkin (muutama koneellinen pyykkiä+ nyrkkipyykkiä + koirista tulleet märät pyyhkeet...), joten tänään tämä pieni yksiö muistuttaa höyrykammiota...Ainakaan ei voi valittaa kuivasta huoneilmasta -eikä täällä vielä mikään ole mädäntynytkään.

Tänään pitäisi ilta pyhittää pakkaamiseen ja huomenna on startti hiihtolomaturneelle. Huomenna illalla ihmetelläänkin eloa jo laivalla nokka kohti Tukholmaa. Ja melkoisen monta mutkaa ja kilometriä tulee kahlattua läpi ennen paluuta näihin nurkkiin.


Koirien kanssa ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä sitten viime viikon, Riisi pidättelee juoksuaan yhä (loistavaa!). Maanantaina kävimme iltasella jäljestämässä, kun kerran nurtsit ja pellot ovat täysin sulia. Tarkoitus on kyllä jatkaa taukoa vielä pidemmälle kevääseen, sitten gradun jälkeen katsotaan ;). Testijälki oli lyhyt suora, mutta Riisi muisti hyvin mitä jäljestäminen on. Se aloitti heti intensiivisesti ja jatkoi samaa tahtia loppuun, ehkä hivenen painottaen oikeaa askelta (tätä on ollut aikaisemminkin). Vauhti oli yhtä rauhallinen kuin syksylläkin, toivottavasti tätä vauhtia joskus saamme hieman lisää...

Tiistaina oli Viikissä yhdistetyt briard&schapetokot ja ihmiset näyttävät jatkavan talvitaukoaan... Paikallaolijat kuitenkin tekivät töitä - ja toki myös juorusivat. Piu teki vain ohjattua ja vahvisti merkkiä. Riisi leikki nakilla ja seuraili siinä sivussa. Luoksetuloon saatiin hyvä vauhti vauhtiluoksetuloilla toistojen kautta.


Me toivotamme hyvää hiihtolomaa !

Voihan perjantai

Tänään on ollut uskomattoman aikaansaava päivä- NOT .

Aamulla käytin auton uusintakatsastuksessa - kuukausihan on aikaa korjata ja hakea leima. Tässä tapauksessa vika korjattiin 2pvää katsastuksesta, mutta tänään oli sitten tuon kuukauden viimeinen päivä. Uusinta ei maksa mitään ja katsastusreissuun matkoineen meni 12min. Olipa vaikeeta... En sentään unohtanut (ja ottanut sakkoja katsastamattomasta autosta...).

Sinä aikana Piu oli vapauttanut vanhan paheensa - eteisessa odotti mun pikkarit kahdessa osassa. Pitkään on saanutkin mun pyykkikorini olla rauhassa, nuorempana Piippa kunnostautui alusvaatenakertelijana enemmänkin. Alkaako se jo taantua pennuksi??? Piiparinen ( joka ei ikinä aiheuta pahennusta) on viime aikoina kerännyt itselleen kunnon rikelistaa.

Loppupäivän aikana gradu eteni -4riviä. Kirjoitin kyllä pari kappaletta uutta, mutta korjailin vanhaa sen verran, että lopputulos oli negatiivinen. Kaikin tavoin.

Perjantaina saavutuksiin kuulunee 4,5h skypejaarittelu. Ei, tällä ei ollut vaikutusta graduun.

Ainoa minkä tein tänään reippaasti - söin ennätysajassa 400g:n remix karkkipussin. Olen pidätellyt koko viikon; tänään oli karkkipäivä.

Kunnon lenkillä me käytiin tänään. Nuo ei vaan keskenään juuri juokse, joten taisin itse liikkua reippaimmin, nuo nuuskutti vallan huolellisesti joka mutkan. Oli kyllä ihanan rauhallista, kerrankin muut lenkkeilijät pysyivät piilossa.

Ulkona on säännöllisesti +3 lämmintä, helmikuu etenee. Lunta ei ole yhtään, peltotiet ovat mutaa, pellot sänkiversioita myöten upottavat. Metsässä kalliot, juurakot jne ovat yllättävän liukkaita. Metsäalan ihmisenä on mielenkiintoista seurata miten luonto reagoi tähän kummalliseen "talveen". Jos tämä jatkuu, lienee lehti ennätysaikaisin puussa. Tosin kylläpä ne pakkaset tulevat viimeistää sitten toukokuussa... Ja kyllähän P.Pouta tänään jo lupaili, että ensi viikon lopulla talvi tulee. Veikkaan samaa, koska perjantaina pitäisi lähteä reissuun.

Päivän positiivinen asia on se, että myös Riisi on ollut aikaansaamaton; juoksu ei ole vielä alkanut. Enää muutama päivä...

Ehkä me painutaan nyt nukkumaan, ja katsotaan mitä suurta ja mullistavaa me huomenna saadaan aikaan...

Aune on riittävän laiska eläin, jotta sen kuvan voi liittää tämän päivän kohdalle..

52

Gradun deadline on 52 päivän päässä. Auts.

Toissa viikolla G eteni hyvin, liian hyvin. Viikonloppu katkaisi tekemisen ja jo viime viikko oli tuotokseltaan huono. Eikä tämä viikko ole juuri parempi. Olen siis aikataulusta jäljessä aika pahasti. Toivottavasti saisin tässä jonkin pyrähdyksen aikaan, jotta vois lähtee hyvillä mielin hiihtolomareissuun.

Riisi valmistelee juoksuaan hyvää vauhtia, liiankin hyvää vauhtia reissun kannalta. Neiti on aikalailla omissa (haju)maailmoissaan ja jumittelee lenkillä kuin urokset konsanaan. Tottistelut on vähän laitettu tauolle, kun ihan selvästi Riisin ajatukset harhailee ja välillä ympäristö häiritsee kovastikin. Joitakin ihan pirteitä nakkitreenejä on tehty, katsotaan miten jatko menee - niin treeneissä kuin juoksunkin suhteen.

Tänään käytiin Leppävaarassa tokoilemassa briardistien kera, kovin oli narttuvaltaista ! Piippa hinkkasi ruutua, sujui yllättävän hyvin. Piiparinen muisti jopa kuunnella ja kiertää merkin kautta. Riisi sai jahtailla pakenevaa nakkia ;)

Piiparisen kuuntelemisesta tuli mieleen eilinen iltalenkki. Briardien kanssa on yleistä sanonta "aina saa kärsiä ja hävetä" -eilen Piu sai aikaan tämän tuntemuksen. Koirat oli vapaana pimeällä peltotiellä, tajusin fillarin (ilman valoja) tulevan vastaan n.10m päässä. Huikkasin koirat tähän, Riisi tuli heti, Piu nuuskutti tien väärällä puolen ihan rauhassa. Käskin sen istumaan, totteli jopa. Juuri kun pyörä oli liki kohdalla, päätti Piippa lähteä marssimaan tien yli meidän luo. Pyöräilijä mulkaisu syystäkin rumasti, kiersi sentään koiran. Uhkasin pyyhkiä tittelirivistä TVAn pois - ja loppulenkillä harjoiteltiin tusinan verran liikkeessä istumisia ja siellä pysymisiä.

Viime viikonloppuna käytiin Miian trion kanssa maastossa jytäilemässä ja toivottavasti ehditään tänäkin viikonloppuna.





Viisikko tuulessa

Viime viikon "mutinoita"

Uusi viikko alkoi ihanasti auringonpaisteessa ja kuivassa pakkassäässä. Vielä ei murehdita sitä, että viikon varrelle ovat lupailleet vesisateita.

Viime viikolla naputtelin suht ahkerasti gradua, tavoite olis saada samanverran sivuja kasaan tälläkin viikolla. Uhkaavasti nämä päivän menee, toivottavasti pysytään aikataulussa...

Viime viikolla käytiin myös ahkerasti "tottistelemassa" yksin ja kavereiden kanssa, Riisin leikkikoulu on nyt jatkunut jo useamman viikon. Hieman se on tuulella käypä, mutta on se kuitenkin keskimäärin parantanut. Juoksu ihan selkeästi alkaa _ihan_ koska vaan :( Tämä tulee sotkemaan meidän kuvioita pahemman kerran, niin kovasti on toivottu, että juoksu siirtyisi esim. maaliskuulle. Mutta, edellisestä on 7kk... Eli sitten muutetaan suunnitelmia sen verran kun on pakko.

Lauantaina olin mukana hakemassa sukulaismiehiä "kotopuolesta" hoidosta, Jopia ja Dieseliä siis. Pojat oli kotiinpääsystä varsin tohkeissaan. Toivottavasti Riisi ehtii vielä Dieselin kanssa leikkimään ennen "naistenvaivojaan". Pitäisi velimiehestäkin saada 2v potretit otettua.

Samalla reissulla käytiin katsastamassa mulle kämppää PirkanMAALTA. Nyt pitäis sit alkaa tehdä päätöksiä... Jokatapauksessa alkaa näyttää varmalta, että Helsinki jää taa tänä keväänä.

Sunnuntaina nautittiin (kaikkien muiden viikkiläisten tavoin) ihanasta ulkoilusäästä ja erikoisilla lenkkireiteilämme pystyin juoksuttamaan tyttöjä vapaana lähes koko matkan. Viikonloppua varjosti nettiyhdeyden kuolema liki kahdeksi päivää. Tuli vierotusoireita, eikä voinut oikein graduakaan tehdä...

Nyt on netti taas hengissä - gradukin voi jatkua ;)

Jippiiii!

Neljäs Riisin sisarusparvesta kuvattiin heti vuoden vaihteen jälkeen ja nyt on jännitetty virallisia tuloksia; Diesel sai merkinnät B/B ja 0/0! Silmät olivat myös kunnossa. Lonkat lähtivät A/B:na, mutta eipä tuo pieni muutos mitään haittaa. Tosi hienoa, että kaikki nämä neljä ovat terveitä luustoltaan. Vielä Maissi-sisko odottaa vuoroaan, kuvaus onnistunee ensi kesänä. Maissin kotinurkilla, kun nuo välimatkat eivät ole ihan vaatimattomia. Toivottavasti ensi kesänä olisi itsellänikin mahdollisuus nähdä Riisin sisko, ainakin juttujen ja kuvien perusteella neiti on hyvin äitinsä kaltainen, vielä Riisiäkin kiltimpi :)

Maissi

Ahdistusta ja henkilökohtaista kamppailua

Hmm. tästä voi tulla mielenkiintoinen kevättalvi. Jospa tuo sana kevät tuossa toisi sen valonpilkahduksen tähän muuten hieman synkkään tilanteeseen.
Ei pitäisi valittaa, kaikki on periaatteessa hyvin ja sekin, mikä ei ole, on ihan omaa syytä.

Olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut gradun teon. Näin toimii vain äärimmäisen viisas ihminen, hengailee ensin tekemättä lähes mitään yli kolme vuotta ja sitten kun kellossa tikittää jäljellä 3kk ennen deadlinea ( eli tutkinnonuudistusta), alkaa vasta tapahtua. Noh, ehkä tämä on ainoa tapa selvitä tästä, näin huonon itsekurin omaavaa ihmistä ei voi näköjään vapauttaa itsenäisiin projekteihin. Tekemistä on aika paljon, joten en edes osaa vannoa, että onnistun tässä projektissani, mutta sitä ei auta nyt murehtia.

Koirien, tai siis Riisin, kanssakin olen päättänyt hieman tsempata. Itsehän senkin olen ”pilannut” pitämällä sitä vähän liian tiukasti hanskassa ja määrätietoisesti harjoitellut sen kanssa vain rauhallisesti ja rauhoittumista – noinkin ohjaajapehmeä ja tyyni koira on aika hyvin sisäistänyt että tottis on sitä, ettei tehdä mitään. Olenhan mä sen kanssa koittanut leikkiä ja käyttää leikkiä palkkanakin, mutta ilmeisesti tavoilleni uskollisesti liian epäsäännöllisesti. Nyt koitammekin tämän gradusession ajan vain leikkiä ja katsoa sitten keväämmällä muuta. Koirassa tai sen ominaisuuksissa ei vika ole, sillä se osoittaa ihan reippaasti saalisviettiä ja taisteluhalua muiden kanssa, mutta jotenkin se kokee, ettei saa ”haastaa” mua.


Tammikuu on kääntynyt puolen välin paremmalla puolen ja ulkona on reilusti plussaa, vesi seisoo lätäköissä. Juuri nyt on talvimyrsky, joka mukavasti täällä Viikissä heiluttelee puita ja on heitellyt mm. roskikset kumoon. Vettä ja räntää puskee taivaasta alas tuulen mukana. Aarg. Taas Foreca uhkailee että alkuviikosta voisi mennä pakkaselle, time will see. Etelässä lunta on ollut tähän mennessä maassa vain muutaman päivän, eikä pakkastakaan paljon sen enempää. Tuntuu hurjalta samanaikaisesti naputella graduun kappaleita ”mahdollisesta” ilmastonlämpenemistä. Eiköhän kelit tästä vielä kuivu ja lumipeitekin saada. Gradun kannalta olisi parempi, jos huonot kelit jatkuisivat...


Helmikuussa meillä on odotettavissa mielenkiintoinen hiihtolomamatka, siitä sitten lisää tuonnempana. Silloin saisi toki olla kauniit ja kuivat kelit!

ps. Söpöilyksi loppuun Riisi kaksi vuotta sitten ;)

Uuden alku

Vuosi 2007 ei tuonut meidän elämään juurikaan muutoksia, oikeastaan koko vuonna ei tapahtunut yhtään mitään. Vuonna 2008 on väistämättä odotettavissa elämänmuutoksia –opiskelu loppuu tutkinnonuudistukseen (ja toivotaan nyt että valmistumiseen) ja vuokrasopimus päättyy elokuussa. Yksi aikakausi –ne hurjat opiskelijavuodet- ovat siis vähitellen takana. Haikeaa, ei voi mitään. Toisaalta se haikeus on iskenyt pikkuhiljaa kurssien loputtua ja opiskelukavereiden yksi toisensa jälkeen kaikottua kauemmas. Itselläni tämä suunnan hakeminen on hieman hidasta, mutta... mihinkäs sitä kiire valmiissa maailmassa.

Olen kovasti koittanu motivoida itseäni graduun lupaamalla itselleni palkaksi koiranpennun. Se, olisiko se Riisin pentu vai joku ihan muu, ei kukaan osaa antaa vastausta. Vielä.




Joulunseutu meni vauhdikkaasti, pyhinä rauhoituttiin. Kaali-äippä tuli Virroille joulunpyhiä juhlimaan myös, nelikon kanssa viiletettiin hiekkamontuilla rapa roiskuen. Aatonaattona nautimme sinisestä iltahämystä, kuuraisista puista ja hennosta lumikerroksesta vierailemalla Marin lauman luona. Siellä seitsemän paimenen lauma viiletti pitkin peltoja sikin sokin. Dima ja Riisi tulivat mutkattomasti juttuun, painileikkeihin ne eivät enää ryhdy, mutta ei riideltykään. Kaali ja Dima sen sijaan painivat, niin ulkona kuin sisällä sängyssäkin. Kamerasormia syyhytti, mutta eipä ole kelit piiiitkääään aikaan suosineet koirien kuvaamista.

Vuoden vaihteen ympärys vietettiin koirahoitolan vilskeessä, joulusta tuntui muodostuneen vuoden kiireisin aika – vai onko juhannuksesta jo niin kauan, ettei sitä muista... Vuosi vaihtui rauhallisesti, paukkeesta ei maaseudun sydämessä ollut juuri tietoakaan. Kaupunkien pauke näkyi irtokoirien ja katoamisilmoitusten muodossa. Miten ihmiset vuosi vuoden jälkeen ovat niin tyhmiä, että pitävät koiriaan vapaana sen ryskeen keskellä. Voisikohan joku keksiä äänettömät raketit?



Koirien kanssa ei ole järin suuria suunnitelmia, kerrankin on tilanne ettei ketään ole ilmoitettiin mihinkään kissanristiäisiin. Diman kanssa odotellaan 2v synttäreitä ja koitetaan sen jälkeen napata se serti jostain. Dimalle koitan löytää loppuvuodelle myös luonnetestin. Piu saa lähinnä hengailla, en ole sen pään menoksi suunnitellut oikeastaan mitään. Voi olla, että joku(nen) tokokisa voitaisiin taas viritellä tason ylläpitämiseksi (lähinnä ohjaajan takia). Riisin kanssa koitetaan innostua tottiskuvioista jälkipeltojen sulamista odotellessa. Riisin kehävisiitit riippuvat tuosta karvasta, seurataan tilannetta.

Huomenna matkustetaan Golfin kanssa katsastukseen ja pientä jännitystä on ilmassa. Lähinnä kelpaako nykyinen tuulilasi vai ei... Yhtään ei huvittaisi ”aloittaa ikkunaremonttia”.


Tästä on hyvä jatkaa uteliaana tähän uuteen vuoteen!

Voittajaolo?

Ei aivan. Vuosi alkaa olla ohi, eikä aikaansaannokset oikein tyydytä. Oma moka, täysin.



Viikonloppu vierähti perinteisesti messarin voittajanäyttelyssä ja siellä sain hetken nauttia voittajaolosta ja valokeilassa olosta, kun sain kunnian pyöräyttää Riisin velipoika Huurun ryhmäkehässä. Pyörähtämiseksi se jäi, mutta käytiinpähän näytillä. Ja hieno saavutushan tuo ROP alle 2vuotiaana jo oli! Riisikin kävi "hapsuineen" kehässä - ERI, mutta ei PN sijoitusta. Koska muille ei kelvannut, saimme kuitenkin sertin. Tyhjin käsin ei siis tarvinnut lähteä, vaikka ensimmäistä kertaa Rimppari jäi ilman sijoitusta. Nyt on takana 10 näyttelyä, 8 sertiä ja 2 varasertiä. Tulevaisuus jää nähtäväksi, todennäköisesti ensi vuosi menee pääosin kotona karvoja kasvatellen - ellei meille tule vauvoja, jotka tuhoavat loputkin.



Huurun lisäksi ei tutuilla koirilla järin hyvin messarissa mennyt, kovin monen kohtaloksi tuli sijoittua kakkoseksi, joka lienee se pahin paikka... Piun jätin ilmoittamatta rahan puutteessa + ennakoin oikein tuomarin mieltymykset naapurimaan koirien suhteen... Ei sillä, nartuissa oli monta kaunista kisaajaa, joista kyllä parhaimmista pyörähteli PN-kisassa ja tässä kohtaa on enää turha arvailla olisiko Piu siihen sakkiin yltänyt.
Molempina päivinä istuttiin katsomossa jännittämässä ryhmät ja sunnuntain BIS oli lievä pettymys kun suosikkini (lähinnä valkkari ja amerikan akita) eivät sijoittuneet.
Meillä oli messarivieraita Virroilta yökylässä ja hyvin yksiöön sulautui neljäkin koiraa... Ja hyvin saatiin Sarin kanssa maailmaa parannettua - ja siinä samoihin aikoihin siskonsa Mari oli pukertamassa maailmaan uuden koiraharrastajan, ONNEA! Piippa onkin malttamattomana odotellut agilityohjaajansa jakautumista ja ehkä ensi vuonna on luvassa lisää kolmosen startteja?!


Säät on olleet nyt niin pitkään suorastaan p...................... että ei jaksa oikein edes valittaa. Toivottavasti talvi oikeasti tulisi!


Tällä viikolla pitäisi hoidella juoksevat asiat, joululahjat, vähän kouluhommia ja viikonlopun aikana sitten lähteä maalle joulunviettohon. Toistaiseksi ei ole YHTÄÄN joulufiilis, mutta.. jospa pian tulisi valkoinen hanki, kuuraiset puut ja muutama tonttu ikkunan taakse ...

Viikkiä ympäri

Ihanan kuivia päiviä... Ollaan pyöritty lenkit pääosin kotinurkilla. Lunta täällä on nytkin vain hentoinen kerros, mutta se riittää piristämään omaa ja ennenkaikkea koirien menoa! Tätä lisää!

Piun comeback tokoareenalle

Eilen aamulla startattiin kohti Virrat cityä, matkalta Maija ja Hörppis-kihara mukaan. Matkalla ehdimme muutamaan kertaan pohdiskella liekö tällainen tokoreissu on kovin järkevä, Hesa-Virrat väli kun kestää nelisen tuntia ajella. Noh, päivä oli aurinkoinen ja kaunis, mikäs siinä oli ajellessa. Poikettiin meillä kotona syömässä ja kotiväkeä moikkaamassa.

Tokot pidettiin liikuntahallilla, joka on todettu jo aiemmin erinomaiseksi kisapaikaksi. Ja kaikki toimi taaskin. Piu aloitti suorituksensa valitettavan perinteisesti nollaamalla paikallaistumisen…ääh. Ja vielä ihan viimeisillä sekunneilla oli nukahdus tullut. Lopputuloksena oli siisti kakkostulos ohjatun noudonkin mentyä nollille (keskimmäinenhän sieltä tuli). Itse huomasi kyllä kisatauon (~1,5vuotta) kummastakin ja sen treenaamattomuuden. Mutta taas kerran Piippa sai papukaijamerkin, uskomattoman hyvin se veti liikkeet, koska kaikkia ei olla muutamaan kuukauteen edes käyty läpi. Metalliesineen se on nähnyt viimeksi heinäkuussa, tunnarin elokuussa, ruutua ja ohjattua otettiin pari kertaa ennen näitä kisoja. Positiivista oli myös se , että ilman treeniä Piu teki yhden parhaista kauko-ohjauksistaan kisoissa.

Tässä kokonaissaldo:
Paikalla istuminen 0
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 8
”Neliökavely” 7
Luoksetulo 10
Ruutu 10
Ohjattu nouto 0
Metalliesineen hyppynouto 10
Tunnistusnouto 9
Kauko-ohjaus 8
Yhteensä 234pistettä / II


Maija Hörppis kokeili ”isojen poikien luokkaa” toista kertaa ja intoa riitti, järki ei aivan. Noutajalla nuo noudot ovat liian hauskoja, joten poika hieman pelleili nollaten kaikki noudot. Ei tulosta, ensi vuonna sitten.

Kotimatka taittui pimeässä, mutta eipä meillä autossa hiljaista hetkeä tullut. Riihimäkeen asti mekin vain päästiin, sauna ja yökylä houkuttelivat moottoritietä enemmän… Baariin meno hyytyi suunnitteluasteelle, ihan hyvä ehkäpä ;)

Koirat on ihan väsyneitä retkestä, ihan hyvä sillä ulkona sataa ankeasti vettä. Virroilla on kuulemma tullut iso kasa uutta puhdasta lunta. On tää NIIN väärin...

Pakkaspäivä

Tänään oli pitkästä aikaa ihana pakkaspäivä, aurinkokin uhkaili näyttäytyä. Riisin kanssa lähdimme kahden viettämään laatuaikaa ja leikkimään pellolle.
Eilen Riisi vietti laatuaikaa flatti Arvon kanssa. Arvid meinaa olla purjeessa tämän tumman ja tulisen ihastuksen kanssa. Kyllä nuoriso sitten jaksaa juosta!!! Ja kyllä ne on sitten puhkikin noiden metsäreissujen jälkeen.











Jälkien tallaamista on jatkettu ahkerasti.
Perjantaina tehtiin kaksi lyhyttä suoraa, joista toinen kokeilu kynnöspellolla. Toinen treeni uhkasi mennä pieleen, kun pellolle hyökkäsi rähjäävä irtokoira, jonka omistaja ei asiasta paljon huolta kantanut. Koiran lopulta poistuttua, rauhotin Riisin ja ajettiin jälki loppuun. Hyvin se palautu työvireeseen.
Lauantai oli vapaapäivä, sunnuntaina tehtiin päivällä yksi suora n. 120 askelta. Riisi oli aika väsy, kun mentiin jäljelle suoraan briardien tottisteluista, mutta hyvin se teki töitä. Ehkä hieman hitaammin kun pirteänä, mutta tarkkuus ei kärsinyt.
Maanantai-iltana käytiin tekemässä n. 200 askeleen suora.
Ja tänään tein pitkästä aikaa kulmaharjoituksen. Vähän ennen kulmaa Riisi meinasi oikaista, mutta pysäytin sen, jolloin se itse korjasi ja teki kulman ok. Lisähäiriönä pellon päällä (tosi matalalla) pörräsi helikopteri varmaan kymmenen kertaa, en käsitä mitä se puuhasi. Välillä otti omiinkin korviin. Kerran Riisi nosti kopterin takia päätä, muuten se ei haitannut yhtään.

Tänään olisi vielä schapeporukan tottistelut, Piun kanssa pitäisi vähän viimeistellä kisakuntoa lauantaita varten. Paketti tuntuu olevan _hieman_ hajalla, mutta pitää vaan luottaa koiraan ja lähteä pitämään hauskaa. Eka kisa TVA:ksi tulon jälkeen...