Muutama uusi Ätsii

Huono kamera ja ankea, pimeä sateinen marraskuun alku eivät olleet omiaan ikuistamaan pikku"hirviön" ensimmäistä päivää kotona. Mutta tässä uteliaille muutama suttuinen otos.

Tyyppi on kyllä uskomaton luonteeltaan, olen toistaiseksi ainakin ihan todella todella tyytyväinen. Vaikkakin tämä paketti tulee varmasti tuottamaan työtä... sen verran on neidissä poweria!

Ätsii - terveydeksi(kö)!

Hän on täällä tänään ja sen kyllä huomaa. Lisää kuvia etc tulossa, kunhan keli hieman kirkastuu.

Vastassa oli

hieman

kysyviä

ilmeitä...

Tulokas

- ja hidas kamera

Arkirallia

Meillä tapahtuu joka päivä vaikka mitä, mutta silti tuntuu ettei tapahdu "mitään". Eli arki on yhtä menoa ja hulinaa täynnä tapahtumia ja sattumuksia, mutta mitään virallisia menoja&tapahtumia ei ole ollut.

Kotona kaikki on hyvin. Illat ovat pimeitä, mutta tylsää ei ole ollut. Hieman ulkoilua tietty rajoittaa se, että töiden jälkeen on heti pimeää. Talven mittaan voi tulla katuvaloja ikävä. Tähänkin on olemassa visio...


Ahma&Supi ovat edelleen kasvaneet ja ne alkavat olla aikamoisia teinejä. Ne roikkuvat verhoissa, hyppivät ikkunoihin, tuhoavat kukkia ja varastavat ruokaa lautaselta. Ne rallaavat matot rullalle puulattia tömisten - ja aikas usein Riisi perässä. Kissoista on tullut Rimpalle tosi tärkeitä, se nuolee joka päivä niiden korvat - niin hyvin, että pelkään noiden saavan jo tulehduksen, kun ovat vähän väliä päät märkänä. Ahma tulee yleensä illalla mun viereen ja Supi menee sohvaan Riisin viereen. Piu on hivenen närkästynyt, että Ahma ihan suvereenisti yrittää vallata hänen paikkansa tyynyllä. Sopu sijaa antaa.

Piu oli viikon päivät Virroilla "lomalla" resuamassa Diman kanssa. Reissun tarkoitus oli agilityvalmennus, jossa Piippa olikin kulkenut ihan jees. Seuraavat kisat lienevät joulukuussa Seinäjoella mikäli loput kolme SM-nollaa saadaan kasaan, niin kesäkuussa olisivat sitten Piun elämän ainoat SM:t tiedossa. Ja ne voisivat olla vaikkapa Piipan jäähyväisagikisat. Tai kuka tietää.

Riisin koulutus on ollut _taas_ kerran hieman retuperällä. Ollaan käyty suht kiltisti briardien tottiksissa, mutta kotona reenit ovat sitten jääneetkiin ihan muutamaan kertaan. Jospa se tästä...

Tästä blogista loppuvat kuvat, koska toistaiseksi mun kameran siirtopiuha on tuntemattomilla teillä. Tosin ei tuolla ankeassa mutaisessa ja ikuisen märässä lokakuussa ole mitään kuviakaan tullut otettua. Ääh. Joskus on taas pakko auringonkin paistaa!


Palataan asiaan, kun on taas jotain uutta...
;)
Se _VOI_ olla piankin.

Yöllistä häirintää

Illat pimenevät hurjaa vauhtia. Jos töiden jälkeen haluaa ulkoilla, se on tehtävä heti. Onneksi on mahdollisuus ottaa koiria töihin mukaan ja ne saa siellä hölmöillä vapaana välillä tuntitolkulla sukulaisten kera, joten ei aivan tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa lenkityksen puutteesta. Mutta fakta on, että meidän koirat saa paljon vähemmän lenkkejä nyt maalla, kuin Hesan kaupunkivuosina. Ulkona ne kyllä saa olla ehkä vähän enemmän. Nuo hölmöt kun makaa rappukivellä, jos tuuppaan ne täällä kotona ovesta ulos. Noh, parempi vaihtoehto sekin, kuin että ne kaahaisivat hevos/kissajahdissa ympäri pitäjää.

Eilen huristeltiin maakuntamatkailun merkeissä käymään Kuhmalahdella ja aurinkoisen illan kunniaksi tehtiin siellä mukava lenkki. Paluumatkalla kävin noukkimassa pari pientä kissinpentua, jotka olivat jostain pihapiiristä löytyneet ihan omin nokkinensa. Aika säälittäviä otuksia; korvat aivan täynnä töhnää ja mahat madoista pullollaan. Noh, muutaman viikon "fiksauksen" jälkeen ne ovat valmiita maailmalla.

Ahma ja Supi kasvavat ja rallaavat täällä kotona. Ne ovat nyt olleet vallan siististi ja Ahman vatsakin on kunnossa. Ruokavalio on siis tullut tutuksi ja matonapit purreet näihinkin "metsäläisiin". Eilen illalla päätin, että nyt koitetaan nukkua kaikki yhdessä. Tähän astihan katit ovat joutuneet nukkumaan kodinhoitohuoneessa. Valojen sammuttua kissoista oli hauskaa tökkiä&töniä koiria, jotka eivät sitten osanneet nukkua, vaan varsinkin Riisi seisoi keskellä lattiaa ja läähätti. Ääh. Noh, kissat rauhottuivat nukkumaan, samoin koirat. Mutta Ahma parkkeerasi itsensä ällösöpösti mun tyynyn viereen, alkoi kehrätä ja nukahti. Mä en. Tyyppi kehräs ja surisi niin kovin, että valvoin toista tuntia... Kello oli likellä puoli kahta kun kannoin unessa olevat katit kodinhoitohuoneeseen - ja sitten unta palloon :) Tänä iltana me yritetään uudelleen...

Huomenna sitten taas briardien treeneihin. Ollaan jopa Riisin kanssa vähän puuhasteltu kotonakin. Noutotreenit liiterireissuilla on aloitettu, jospa se kapulakin joskus alkaisi "maistua". Ihanaa kun tuo koira on taas pirteä oma itsensä - tosin vaihtaisin tämän tilanteen siihen, että mammuttelisi pentulaatikossa viikon ikäisten vauvojensa kanssa... Noh, ensi vuonna sitten ehkä. Sulhaskandidaatti oli jälleen hienosti esiintynyt Euroopan voittaja näyttelyssä ollen PU2. Titteli oli kovin lähellä, mutta... Eiköhän tuo nuori mies niitä ennätä keräillä vielä.


Nyt lähdemme hetkeksi ulos otsalampun kera ja hankimme tälle köörille jotain murkinaa. Ruokajono on jo pitkä!

Pitkäjärvellä ei pitkästytä

Arki rullaa tasaisen tappavaa tahtia. Joka ilta kun lamput sammuu, sammuu kaikki muukin. Helsingin vuosina oli arkipäivää, että istuin koneella vielä reilusti seuraavan päivän puolelle, tarvittaessa pääsin kuitenkin kasin pintaan ylös. Nyt päivissä on huomattavasti enemmän ohjelmaa ja fyysistäkin puuhaa, joten ei ole meikäläistä koneella enää puolilta öin näkynyt. Ei ehkä mikään huono muutos...Silti aamuheräämiset ei ainakaan ole helpottuneet -ja pimein kausi on vasta tulossa.




Syyskuun loppupuoli vilautti pätkän kaunista ja kuivaa syksyä, mutta eihän sitä herkkua turhan kauan annettu. Nyt taas sataa normaalisti ja on NIIN ankeaa ja kuraista. Ruskakin ehti juuri kauneimmilleen, mutta nyt sade ja myrskyt riepovat lehdet alas samantein. Onneksi nyt nuo muutama ruskakuva ehdittiin ottaa. Hienot vaahterapaikat on jo katsottuna, mutta katsotaan nyt tuleeko enään keliä.





Viime viikonloppuna oli vuoden agilityhuipennus, MM-kisat pidettiin Helsingissä. Sinne toki oli päästävä ja homma hoitui helposti, kun Kirsut järjestivät sinne bussimatkan. Hyppäsin sunnuntainaamuna sangen varhain kyytiin Orivedeltä, Virroilta bussi oli startannut kolmen nurkilla... Oli muuten ensimmäinen bussimatka, jossa pidettiin kiperä tietovisa ennen aamukuutta!!! Kahdeksalta kun kisat alkoivat, istuimme jo penkeissämme tiiviisti. Ja siinä istuimme hamaan loppuun eli palkintojen jakoon asti. Väliajoilla toki tungeksimme muutaman tuhannen muunkin kanssa jonottomaan kahvia ja sitten jonottamaan vessaan. Kisojen tunnelma oli mahtava ja katsomo eli niin mukana kuin vain kentälle säntäämättä voi. Jokainen kisaava veti niin tosissan kuin voi ja aikamoisia vetäisyjä nähtiinkin. Suomalaisilla ei ollut tänä vuonna oikein onni myötä ja ainoat onnistujat lauantaina olivat olleet kaksi maxikoirakkoa, joista Jouni&Yoko lähtivät sunnuntain finaaliin kuudensina ja Jaakko&Zen kultapaikalta. Jouni vetäisi upean nollan vuorollaan ja katsomo repi keuhkojaan. Itse asetin kovat toiveet Jaakon niskoille, mutta kulta kaatui väärään esteeseen puolen välin paremmalla puolen. ÄÄH. Mutta ennenkuin Jaakko edes häipyi radalta, alkoi suomalaisten mitalijuhlat; Jouni nappari Yokon kanssa pronssin. Palkintojen jaon jälkeen alkoi bussin etsinnät ja perin hilpeä kotimatka. Ehkä se kahdelta herääminen alkoi monen kohdalla näkyä... Jos nauru pidentää ikää, pääsemme tuolla lastilla vielä moniin MM-skaboihin :)




Muuten harrastusrintamalla on ollut melko hiljaista. Maritan ja tietty Riisin&Huurun sekä "autontäytteiden" Piun&Ranen kanssa olemme käyneet tiistaisin briardien tottisteluissa Tampereella. Riisin kanssa nyt ei ole edetty mihinkään, koska tuo on ollut _niin_ valeraskaana, että pelkkä ruuasta puhuminenkin inhottaa. Onneksi "synnytys" ja se loppumaton kaivaminen on nyt ohi ja leikit Clintsun kanssa maittavat ja eilen jo ruokakin. Nyt pääsemme taas jäljellekin. Huuru on harjoitellut ahkerasti ja treenimääräänsä nähden se on häiriön allakin toiminut kerrassaan hienosti.







Riisi
&
Clinton
1.10









Nyt tiistaina treenien jälkeen ajelin Maritalta pois ja jotenkin meno alkoi tuntua nihkeältä ja sitten kuulostaakin oudolta... kuten arvasinkin, rengas puhki. Matelin kilometrin verran eteenpäin, että pääsin parkkikselle tiensivuun. Keräsin kamat ja koirat ja aion kävellä Pellaksille "eihän tästä ole kuin pari kilsaa". Heti auton lukittuani tajusin kuinka TODELLA pimeää oli pienellä hiekkatiellä kuusimetsän keskellä... Niimpä pirautin Anun pelastamaan meidät autolla. Renkaan sai onneksi paikattua ja matka jatkuu taas. Mutta yksin sitä oli taas sormi suussa. Pitäisi suorittaa joku autonhuollon peruskurssi1- edes. Ja pitäisi kai varata se katsastusaika nyt heti ennenkuin taas ehtii tulla jotain...




Kotona arki rullaa kotoisasti puuta pesään lykkien. Ja nuo kissanpennut on oikeasti aivan älyttömän suloisia ja hauskoja. Niillä riittää energiaa riehua illat pitkät ja mikäs niiden leikkejä on katsellessa. Ihan viimepäivien idea on ollut verhoihin hyppiminen... Ahma on ollut tosi reipas koko ajan ja Supikin nostaa itseään koko ajan. Koiria ne ei väistä yhtään vaan tunkevat päin kehräten. Harmi kun ei kamerassa riitä salama, noista sais hauskoja kuvia. Olen koittanut itsekin noiden kanssa leikkiä ja viettää aikaa. Luoksetuloa on opeteltu jauhelihan kanssa. Lähinnä siltä varalta, jos joskus päästän ne ulos. En ole vielä päättänyt. Uskoisin, että nuo pysyis pihassa ihmisten seurassa, kun ne tunkevat nytkin jokapaikkaan mukaan, mm. vessaan ja saunaan. Ja Ahma varsinkin on kova sylikissa, nytkin se nukkuu umpiunessa mun sylissä tässä koneella. Sinänsä hassua olla ihan tohkeissaan kissanpennuista, kun niitä on töissä pitkästi yli 30... Ehkä ne siellä olevat joskus ovat kaikki luovutusikäisiä ja löytävät sopivat kodit. Ja ehkä niitä ei enää kauheasti tulisi lisää...






Nyt me lähdemme kissojen kanssa saunomaan. Koirat meillä ei sitä touhua osaa arvostaa.
Hyvää viikonloppua!

Ruskaa ja riemua

Nyt ne tulivat! Aurinkoiset, vielä lämpimät syyspäivät. Puut alkavat vähitellen loistaa kirkkaissa väreissä ja aurinko on kullannut lehtien lisäksi puidut sänkipellot.

Koirat ovat siis saaneet nauttia ulkoilusta ja joutuneet tietenkin myös poseeraamaan syysmaisemissa. Eilen napsittiin ensin posekuvat ja sitten Riisi pääsi Huurun kanssa rymyämään metsätielle - toki Piippa ja Ranekin raahattiin mukaan. Tien päässä on mukava lampi, jonne veimme koirat "juomaan". Plums. Sinnehän ne mulahti kaikki Piuta lukuunottamatta, Rane vahingossa. Vanhus kaivettiin ylös ennen hukkumisuhkaa ja sitten pitikin jo paeta näitä kahta suohirviötä. Riisi otti yllättävät siivosti tämän uintireissun, mutta Huuru lutrasi kyllä kaikkien edestä... Eikä siinä lammessa suinkaan ollut hiekkarantaa, vaan nuo olivat yltympäriinsä ruskeassa haisevassa mutasammalliejussa!!! Pääasia että oli hienoa ;) Saunan lämpeämistä odotellessa koitin pestä noista edes suht oikean värisiä, mutta kyllä niin minun kuin Sotkankin sänky on aika turvepesä ollut tänään ...

10. perheenjäsen ? ja muita kuvia

Lisääntyykö lauma yhä. Ulko-oven tiivisteessä on asustanut nyt parisen vkoa kohmettunut sisiliskonen, mittaa alle 2cm. Se on niiiiin säälittävä, että olen vakavasti harkinnut ottavani sen talveksi meille lämpimään.

Lämpimään? Sisälämpötila torstaina näytti +15, joten sen jälkeen onkin ahkerammin harrastettu lämmittämistä.

Kissat ovat kotiutuneet vallan mainiosti. Niistä tuli Ahma ja Supi. Älkää kysykö miksi.

Aluksi meillä oli hieman wc ongelmia yläkerrassa, mutta nyt (kop kop) on mennyt monta päivää todella hyvin. Vielä vähän luottamusta kerätään, niin sitten saavat alkaa elää täällä ihan vapaasti. Nyt ovat siis yksinoloajat teljettynä kodinhoitohuoneeseen. On nämä kyllä just sellaisia luonteeltaan kuin haluankin. Varsinkin Ahma on ihan koko ajan läsnä, tässä ne nytkin kehrää sylissä ja kyttäilee telkkaa. Kovasti Supikin on reipastunut. Koirista ne ei piittaa enää mitään, vähän alkavat olla turhankin röyhkeitä...

Viikonloppu meni lauantain osalta kotihommia hoidellessa&ratsastustunnilla ja ehtoosta tulivat agiuurastajat muutamaksi yön tunniksi meille nukkumaan. Lisää näiden "tosi harrastajien" urakoinnista voi käydä lukemasta Sarin&poikien blogista http://kapokipina.blogspot.com/ Itse vaivauduin myös paikalle sunnuntaina - ei olisi ehkä kannattanut, sillä Piu tuntuu napsivan nollia aina kun EN ole paikalla. Nyt siis viikonlopun saldona 3 x hyl ja yksi nolla. Kasassa siis neljä sm-nollaa - not bad :)

Myös Piipan veli on eläkeputken sijaan aloittanut tokoputken; 3 peräkkäistä alokkaan ykköstä tiesivät titteliä TK1 ja uskon, että ei Olli&team tähän aio tyytyä!

Pikkuchinsut täyttivät kaksi viikkoa ja oli aika opettaa niille hiekkakylvyn aakkosia ja laajentaa reviiriä. Kyllä ne olivat hupaisia, kun pompottivat ympäriinsä ja tunkivat maton alle jne. Kuvat olivat sitten yllättäen kaikki tärähtäneitä. Maanantaina oli aika "hyvästellä" tämä pieni perhe, kun ne muuttivat isompiin tiloihin tien toiselle puolen. Jahka poikasten sukupuolet varmistuvat, selviää samalla tulevaisuuden kuviot.

Vauvat viikon iässä

Chinsulapsoset alkavat lähennellä jo kahden viikon ikää ja ovat kasvaneet valtavasti! Ne alkavat olla jo nyrkin kokoisia karvapalloja! Meno on varmentunut ja vauhti kasvanut. Nyt parin viikon iässä ne voivat alkaa opetella hiekkakylpyjen alkeita ja laajentaa reviiriään ja ruokavaliotaan. Äärettömän suloisia otuksia, valitettavasti pian on aika päästää tämä kolmikko uuteen kotiinsa. Parempi niille, saavat enemmän tilaa ja huomiota, kuin mitä minulla olisi tarjota.

Kis kis...

Iltaa...

Ahma esittää pikaisesti päiväohjelmaansa ;)

Moi Riisi!

Olisko mitään syötävää ?

Siskon kyttäystä...

Perinteinen leikkihyökkäyskuva :)

Lopputerkut!

Plussaa ja miinusta

Tänään kun pääsin iltapäivällä kotiin, totesin, että nyt on harrastettu koiria riittävästi. Tältä viikonlopulta.

Perjantaina ensin töihin, josta livistin ajoissa Virroille katsomaan schapendoesleirin asioita kuntoon. Ensimmäiset leiriläiset tulivatkin yhtä aikaa kanssani ja majoitusasiat saatiin kuntoon. Ilta vierähti juoksevia asioita hoitaessa ja lauantain ohjelmaa suunniteltaessa. Leirin ekat agireenit ja tokosessio saatiin pidettyä ennen hämärää. Lauantai aamusta iltahämärään vierähti jälleen leirillä, ohjelmaa riitti toivonmukaan tarpeeksi. Kati ja Hessu pitivät agilityä penturyhmästä alkeisporukan kautta kisaryhmään. Itse pidin tiiviin jälkisession yhdelle ryhmälle ja pari tokoryhmää sekä ruuan jälkeen näyttelykoulutusta jo jokseenkin väsähtäneelle porukalle. Sunnuntaille leiriläisille jäi vielä paljon puuhattavaa, mutta itse "livistin" tässä vaiheessa seuraaviin koitoksiin...

Suomen Briard ry järjesti Tampereella luonnetestin ja olin ilmoittanut sinne sekä Riisin että Diman. Molemmat likat on tukevasti valeraskaana ja hieman olin epäileväinen...kuitenkin viimeisen viikon aikana molempien käytös on normalisoitunut ja lähdin testiin aika luottavaisena kahden mielestäni hyväluonteisen koiran kanssa. Ja samoilla ajatuksilla ajelin kotiin.

Riisi aloitti päivän seuraavalla rivillä:

I Toimintakyky +1 kohtuullinen

II Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua

III Puolustushalu +1 pieni

IV Taisteluhalu +2 kohtuullinen

V Hermorakenne +2 tasapainoinen

VI Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

VII Kovuus +1 hieman pehmeä

VIII Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

yhteispisteet 190p.

Tämän jälkeen vein koiran autoon tyytyväisenä, mutta en hirveän hämmästyneenä. Olen pitänyt Riisiä rauhallisena, hermoiltaan varmana, avoimena koirana, jolla on arjessa toimintakykyä selvittää uusia juttuja. Allekirjoitan siis Riisin osalta tuloksen.

Sitten Dima:

Toimintakyky -1 Pieni

Terävyys + 1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton

Temperamentti +1 Erittäin vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Loppupisteet 112

Dima on vilautellut läpi elämänsä luonteestaan piirteitä, että siinä voisi olla potkua enemmän kuin keskiverto schapessa. Siksi halusinkin sen testata nuorena, samalla tämä oli Diman "jalostustarkastus". Diman testissä näkyi sen ikä, elämänkokemattomuus ja se, ettei se asu minun kanssani. Siksi hieman hämmästyttävää oli sen selvä puolushalu. Kuitenkin se missä sekä Piu että Riisi ovat testin aikana turvautuneet minuun, joutui Dima olemaan omillaan. Avoin se on testinkin mukaan ja leikki tuomarienkin kanssa sujui hienosti. Toimintakyky meni miinukselle ihan aiheesta; palautuminen kelkkakokeesta oli hidasta ja pimeässä huoneessa tarvittiin aika paljon apua. Erittäin vilkkaan ja hieman pehmeän koiran reaktiot putoavaan tynnyriin ja sateenvarjoon olivat voimakkaat ja kuormittuminen alkoi näkyä. Lopputestin ajan Dima oli jonkinverran paineistunut, mutta heti testin jälkeen tuo kuitenkin palautui. Ja paukkuvarma tuo oli täysin. Ihan tyytyväinen olin Dimankin suoritukseen, paremmin se selviytyi kuin Piu olisi selvinnyt vastaavan ikäisenä.

Päivän miinuksista vastasi sitten Piu, joka on ollut agilitykisoissa Nokialla. Marin kanssa parivaljakko liiteli tuplanollan (3 sm nollaa nyt kasassa) hienoilla miinusajoilla, ei kuitenkaan asiaa palkinnoille. Ensi viikonloppuna jatkuu...

Nyt pitäisi aloittaa iltatoimet, mutta en raski ihan vielä häätää sylistäni kehräävää pientä punaista kissinpoikasta...

Runsaslukuinen viikonloppu

Mistähän sitä alottaisi. Viikonloppu alkaa olla takanapäin ja kaikenlaista säpinää on taas ollut.

Edellisessä viestissä mainitsemani Se Täydellinen kissanpentu asuu nyt meillä. Ja koska sillä oli matkassaan sisko, asuu myöskin se täällä. Aune ja Santeri Virroilta eivät (ainakaan toistaiseksi) innostuneet lauman lisäyksestä, mutta ihastuin jotenkin niin paljon tuohon punaiseen, etten voinut lähettää sitä maailmalle vaan otin se itselleni. Meillä nuo ovat nyt kokeeksi, kuinka elo lähtee koirien kanssa sujumaan jne. Siskolleen (toki molemmille) tekee sitäpaitsi hyvää saada vierihoitoa, sillä nämä mökillä oman onnensa nojassa kasvaneet sisarukset ovat vielä hieman ujoja. Seuraavat päivät näyttävät kasvoiko meidän perhe pysyvästi kahdella, vai onko kissalapsosten sittenkin parempi jossain muualla.

Lauantaiksi hurautimme Kouvolaan katsastamaan Huurun lapsikatrasta. Sini oli siellä vastassa 11 lapsensa kanssa ja aivan ihaniahan ne kaikki olivat. Voi sitä pennunhajua. Mutta aivan käsittämättömän kiltin ja rauhallisen oloisia kaikki olivat, niin tyytyväisiä "olohuonepentuja" vallattuaan 44 tassun voimin kasvattajan asunnon ja pihamaan. Jokainen ipana joutui vuorollaan syyniin ja valokuvaukseen - ja lällyteltäväksi ;) Kyllä sieltä suosikit löytyi kummastakin sukupuolesta. Iskä (eikä täti) ei päässyt mukaan, mutta kyllä niissä hämmästyttävän paljon oli Humpun näköä.

Kun pääsin kotiin tuolta lauman luota, odotti täällä pieni ylläri. Meidän chinchilla oli (lopulta) purkanut vatsansa ja mökissä kipitti pari minichinchillaa! Osasimme siis tätä odottaa, koska vyötärö turposi kumman paljon... Toivotty yllärihän tämä ei ollut, sillä oletamme näiden löytöeläiminä tulleiden chinsujen olevan sisaruksia. Ylpeä isä on sijoitettu jo aikaa sitten uuteen kotiin ja on todennäköisesti jo joutunut luopumaan sukukalleuksistaan. Toivottavasti näistä pikkupalloista ainakin toinen olisi tyttö, jotta se voisi jäädä äitinsä seuraksi asustamaan. Tänne minulle ne eivät jää, vaan muuttavat isompiin tiloihin vuokraemännän perheeseen tuohon naapuriin.

Ja kun porukat olivat täällä Diman kanssa viikonloppusen, niin hmm.. meillä oli täällä 10 eläintä. - tai siis jäihin tänne nytkin 9 :)

Viikonloppuna oli ok keli, ei edes satanut. Koirat pääsivät metsälenkille molempina päivinä. Itse pääsin ratsastamaan, nyt reidet huutaa hoosiannaa. Mutta oli taas hienoa, kun päästiin heposen kanssa alkutunnin vaikeuksien jälkeen yhteistyön makuun.