Ruskaa ja riemua

Nyt ne tulivat! Aurinkoiset, vielä lämpimät syyspäivät. Puut alkavat vähitellen loistaa kirkkaissa väreissä ja aurinko on kullannut lehtien lisäksi puidut sänkipellot.

Koirat ovat siis saaneet nauttia ulkoilusta ja joutuneet tietenkin myös poseeraamaan syysmaisemissa. Eilen napsittiin ensin posekuvat ja sitten Riisi pääsi Huurun kanssa rymyämään metsätielle - toki Piippa ja Ranekin raahattiin mukaan. Tien päässä on mukava lampi, jonne veimme koirat "juomaan". Plums. Sinnehän ne mulahti kaikki Piuta lukuunottamatta, Rane vahingossa. Vanhus kaivettiin ylös ennen hukkumisuhkaa ja sitten pitikin jo paeta näitä kahta suohirviötä. Riisi otti yllättävät siivosti tämän uintireissun, mutta Huuru lutrasi kyllä kaikkien edestä... Eikä siinä lammessa suinkaan ollut hiekkarantaa, vaan nuo olivat yltympäriinsä ruskeassa haisevassa mutasammalliejussa!!! Pääasia että oli hienoa ;) Saunan lämpeämistä odotellessa koitin pestä noista edes suht oikean värisiä, mutta kyllä niin minun kuin Sotkankin sänky on aika turvepesä ollut tänään ...

10. perheenjäsen ? ja muita kuvia

Lisääntyykö lauma yhä. Ulko-oven tiivisteessä on asustanut nyt parisen vkoa kohmettunut sisiliskonen, mittaa alle 2cm. Se on niiiiin säälittävä, että olen vakavasti harkinnut ottavani sen talveksi meille lämpimään.

Lämpimään? Sisälämpötila torstaina näytti +15, joten sen jälkeen onkin ahkerammin harrastettu lämmittämistä.

Kissat ovat kotiutuneet vallan mainiosti. Niistä tuli Ahma ja Supi. Älkää kysykö miksi.

Aluksi meillä oli hieman wc ongelmia yläkerrassa, mutta nyt (kop kop) on mennyt monta päivää todella hyvin. Vielä vähän luottamusta kerätään, niin sitten saavat alkaa elää täällä ihan vapaasti. Nyt ovat siis yksinoloajat teljettynä kodinhoitohuoneeseen. On nämä kyllä just sellaisia luonteeltaan kuin haluankin. Varsinkin Ahma on ihan koko ajan läsnä, tässä ne nytkin kehrää sylissä ja kyttäilee telkkaa. Kovasti Supikin on reipastunut. Koirista ne ei piittaa enää mitään, vähän alkavat olla turhankin röyhkeitä...

Viikonloppu meni lauantain osalta kotihommia hoidellessa&ratsastustunnilla ja ehtoosta tulivat agiuurastajat muutamaksi yön tunniksi meille nukkumaan. Lisää näiden "tosi harrastajien" urakoinnista voi käydä lukemasta Sarin&poikien blogista http://kapokipina.blogspot.com/ Itse vaivauduin myös paikalle sunnuntaina - ei olisi ehkä kannattanut, sillä Piu tuntuu napsivan nollia aina kun EN ole paikalla. Nyt siis viikonlopun saldona 3 x hyl ja yksi nolla. Kasassa siis neljä sm-nollaa - not bad :)

Myös Piipan veli on eläkeputken sijaan aloittanut tokoputken; 3 peräkkäistä alokkaan ykköstä tiesivät titteliä TK1 ja uskon, että ei Olli&team tähän aio tyytyä!

Pikkuchinsut täyttivät kaksi viikkoa ja oli aika opettaa niille hiekkakylvyn aakkosia ja laajentaa reviiriä. Kyllä ne olivat hupaisia, kun pompottivat ympäriinsä ja tunkivat maton alle jne. Kuvat olivat sitten yllättäen kaikki tärähtäneitä. Maanantaina oli aika "hyvästellä" tämä pieni perhe, kun ne muuttivat isompiin tiloihin tien toiselle puolen. Jahka poikasten sukupuolet varmistuvat, selviää samalla tulevaisuuden kuviot.

Vauvat viikon iässä

Chinsulapsoset alkavat lähennellä jo kahden viikon ikää ja ovat kasvaneet valtavasti! Ne alkavat olla jo nyrkin kokoisia karvapalloja! Meno on varmentunut ja vauhti kasvanut. Nyt parin viikon iässä ne voivat alkaa opetella hiekkakylpyjen alkeita ja laajentaa reviiriään ja ruokavaliotaan. Äärettömän suloisia otuksia, valitettavasti pian on aika päästää tämä kolmikko uuteen kotiinsa. Parempi niille, saavat enemmän tilaa ja huomiota, kuin mitä minulla olisi tarjota.

Kis kis...

Iltaa...

Ahma esittää pikaisesti päiväohjelmaansa ;)

Moi Riisi!

Olisko mitään syötävää ?

Siskon kyttäystä...

Perinteinen leikkihyökkäyskuva :)

Lopputerkut!

Plussaa ja miinusta

Tänään kun pääsin iltapäivällä kotiin, totesin, että nyt on harrastettu koiria riittävästi. Tältä viikonlopulta.

Perjantaina ensin töihin, josta livistin ajoissa Virroille katsomaan schapendoesleirin asioita kuntoon. Ensimmäiset leiriläiset tulivatkin yhtä aikaa kanssani ja majoitusasiat saatiin kuntoon. Ilta vierähti juoksevia asioita hoitaessa ja lauantain ohjelmaa suunniteltaessa. Leirin ekat agireenit ja tokosessio saatiin pidettyä ennen hämärää. Lauantai aamusta iltahämärään vierähti jälleen leirillä, ohjelmaa riitti toivonmukaan tarpeeksi. Kati ja Hessu pitivät agilityä penturyhmästä alkeisporukan kautta kisaryhmään. Itse pidin tiiviin jälkisession yhdelle ryhmälle ja pari tokoryhmää sekä ruuan jälkeen näyttelykoulutusta jo jokseenkin väsähtäneelle porukalle. Sunnuntaille leiriläisille jäi vielä paljon puuhattavaa, mutta itse "livistin" tässä vaiheessa seuraaviin koitoksiin...

Suomen Briard ry järjesti Tampereella luonnetestin ja olin ilmoittanut sinne sekä Riisin että Diman. Molemmat likat on tukevasti valeraskaana ja hieman olin epäileväinen...kuitenkin viimeisen viikon aikana molempien käytös on normalisoitunut ja lähdin testiin aika luottavaisena kahden mielestäni hyväluonteisen koiran kanssa. Ja samoilla ajatuksilla ajelin kotiin.

Riisi aloitti päivän seuraavalla rivillä:

I Toimintakyky +1 kohtuullinen

II Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua

III Puolustushalu +1 pieni

IV Taisteluhalu +2 kohtuullinen

V Hermorakenne +2 tasapainoinen

VI Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

VII Kovuus +1 hieman pehmeä

VIII Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

yhteispisteet 190p.

Tämän jälkeen vein koiran autoon tyytyväisenä, mutta en hirveän hämmästyneenä. Olen pitänyt Riisiä rauhallisena, hermoiltaan varmana, avoimena koirana, jolla on arjessa toimintakykyä selvittää uusia juttuja. Allekirjoitan siis Riisin osalta tuloksen.

Sitten Dima:

Toimintakyky -1 Pieni

Terävyys + 1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton

Temperamentti +1 Erittäin vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Loppupisteet 112

Dima on vilautellut läpi elämänsä luonteestaan piirteitä, että siinä voisi olla potkua enemmän kuin keskiverto schapessa. Siksi halusinkin sen testata nuorena, samalla tämä oli Diman "jalostustarkastus". Diman testissä näkyi sen ikä, elämänkokemattomuus ja se, ettei se asu minun kanssani. Siksi hieman hämmästyttävää oli sen selvä puolushalu. Kuitenkin se missä sekä Piu että Riisi ovat testin aikana turvautuneet minuun, joutui Dima olemaan omillaan. Avoin se on testinkin mukaan ja leikki tuomarienkin kanssa sujui hienosti. Toimintakyky meni miinukselle ihan aiheesta; palautuminen kelkkakokeesta oli hidasta ja pimeässä huoneessa tarvittiin aika paljon apua. Erittäin vilkkaan ja hieman pehmeän koiran reaktiot putoavaan tynnyriin ja sateenvarjoon olivat voimakkaat ja kuormittuminen alkoi näkyä. Lopputestin ajan Dima oli jonkinverran paineistunut, mutta heti testin jälkeen tuo kuitenkin palautui. Ja paukkuvarma tuo oli täysin. Ihan tyytyväinen olin Dimankin suoritukseen, paremmin se selviytyi kuin Piu olisi selvinnyt vastaavan ikäisenä.

Päivän miinuksista vastasi sitten Piu, joka on ollut agilitykisoissa Nokialla. Marin kanssa parivaljakko liiteli tuplanollan (3 sm nollaa nyt kasassa) hienoilla miinusajoilla, ei kuitenkaan asiaa palkinnoille. Ensi viikonloppuna jatkuu...

Nyt pitäisi aloittaa iltatoimet, mutta en raski ihan vielä häätää sylistäni kehräävää pientä punaista kissinpoikasta...

Runsaslukuinen viikonloppu

Mistähän sitä alottaisi. Viikonloppu alkaa olla takanapäin ja kaikenlaista säpinää on taas ollut.

Edellisessä viestissä mainitsemani Se Täydellinen kissanpentu asuu nyt meillä. Ja koska sillä oli matkassaan sisko, asuu myöskin se täällä. Aune ja Santeri Virroilta eivät (ainakaan toistaiseksi) innostuneet lauman lisäyksestä, mutta ihastuin jotenkin niin paljon tuohon punaiseen, etten voinut lähettää sitä maailmalle vaan otin se itselleni. Meillä nuo ovat nyt kokeeksi, kuinka elo lähtee koirien kanssa sujumaan jne. Siskolleen (toki molemmille) tekee sitäpaitsi hyvää saada vierihoitoa, sillä nämä mökillä oman onnensa nojassa kasvaneet sisarukset ovat vielä hieman ujoja. Seuraavat päivät näyttävät kasvoiko meidän perhe pysyvästi kahdella, vai onko kissalapsosten sittenkin parempi jossain muualla.

Lauantaiksi hurautimme Kouvolaan katsastamaan Huurun lapsikatrasta. Sini oli siellä vastassa 11 lapsensa kanssa ja aivan ihaniahan ne kaikki olivat. Voi sitä pennunhajua. Mutta aivan käsittämättömän kiltin ja rauhallisen oloisia kaikki olivat, niin tyytyväisiä "olohuonepentuja" vallattuaan 44 tassun voimin kasvattajan asunnon ja pihamaan. Jokainen ipana joutui vuorollaan syyniin ja valokuvaukseen - ja lällyteltäväksi ;) Kyllä sieltä suosikit löytyi kummastakin sukupuolesta. Iskä (eikä täti) ei päässyt mukaan, mutta kyllä niissä hämmästyttävän paljon oli Humpun näköä.

Kun pääsin kotiin tuolta lauman luota, odotti täällä pieni ylläri. Meidän chinchilla oli (lopulta) purkanut vatsansa ja mökissä kipitti pari minichinchillaa! Osasimme siis tätä odottaa, koska vyötärö turposi kumman paljon... Toivotty yllärihän tämä ei ollut, sillä oletamme näiden löytöeläiminä tulleiden chinsujen olevan sisaruksia. Ylpeä isä on sijoitettu jo aikaa sitten uuteen kotiin ja on todennäköisesti jo joutunut luopumaan sukukalleuksistaan. Toivottavasti näistä pikkupalloista ainakin toinen olisi tyttö, jotta se voisi jäädä äitinsä seuraksi asustamaan. Tänne minulle ne eivät jää, vaan muuttavat isompiin tiloihin vuokraemännän perheeseen tuohon naapuriin.

Ja kun porukat olivat täällä Diman kanssa viikonloppusen, niin hmm.. meillä oli täällä 10 eläintä. - tai siis jäihin tänne nytkin 9 :)

Viikonloppuna oli ok keli, ei edes satanut. Koirat pääsivät metsälenkille molempina päivinä. Itse pääsin ratsastamaan, nyt reidet huutaa hoosiannaa. Mutta oli taas hienoa, kun päästiin heposen kanssa alkutunnin vaikeuksien jälkeen yhteistyön makuun.

Hallanvaara

Syksy on saapunut. Valitettavan todellisesti. Eilen aamulla mittari näytti +3, tänään enää +1,5. Jokohan huomenna etumerkki vaihtuu? Onneksi sentään puhutaan ulkolämpötiloista... Kovin lämmin ei tämä tupakaan ole, vaikka joka päivä olen koittanut tulta pitää. Hieman kauhistaa, kuinka me pysytään talvi sulana täällä, mutta nähtäväksi jää...

Tämä äkkinäinen (?) syksy ja ankea kesä näkyy myös koirahoitolalla. Hulina ei juurikaan ole hiljentynyt vaan ihmiset todella paljon lähtevät äkkilähdöillä ulkomaille. Syyskuu on usein lomakauden jälkeen rauhallinen, vaan ei tänä vuonna. Sen sijaan yhtälö syksy+ löytökissojen määrä= joka vuosi yhtä runsas/ kasvaa vuosi vuodelta pitää 100% paikkansa... Huokaus tämän maan kissakulttuurille. Kun niitä otetaan, kun niitä ei leikkauteta, kun niiden annetaan ulkoilla vapaasti ja kun niiden perään ei kysellä :(

Olisi siellä minullekin juuri Se Oikea kissanpentu, vaan vielä järki puhuu vastaan. Olen niin paljon pois kotona, öitäkin, ettei olisi kissanelämää olla yksin/ ei sitä voisi koirien tavoin mukana kuljettaa. Aunelle ja Santerille on lähetetty avoin kysely olisiko siellä pikkuveikan paikkaa auki, mutta vielä ei ole lopullista vastausta kuulunut..Aune alkaa väistämättä olla jo aika vanha (13-14v) kissaksikin, joten jossain vaiheessa Santeri tarvitsee kaverin kuitenkin.



Viime viikko meni hieman ankeissa tunnelmissa tuon Riisin kanssa. Joka päivää sitä kuitenkin koitti mahaa ja mietti voisiko sittenkin... Tänään käytiin ihan varmuuden varalta kurkkaamassa totuus, ja tyhjän sai pyytämättäkin. Täytyy vaan työntää tämä asia pikkuhiljaa syrjään ja puuhata muuta. Pari jälkeä ja pientä tottisvääntöä ollaankin tehty, mutta oma ankeus&valeraskaseläin ei ole se tulosta tuottavin team.
Parin viikon päästä on Riisin luonnetesti (ja Huurun ja Diman), joka sekin hieman hirvittää. Muutenkin tuo koira kysyy kaiken multa (itse olen sen sellaiseksi opettanut) ja nyt valeraskaana se on kaikkea muuta kuin oma itsensä. Kokeillaan nyt kuitenkin, kun on ilmottauduttu.


Viime lauantaina oli taas Piun vuoro harrastaa agilitya, kisat olivat tällä kertaa Orivedellä. Piuhan siis harrastaa vaan kisaamista, ei lainkaan treenaamista... Noh, vitoset molemmilta radoilta tällä kertaa - NIIN läheltäpiti virheet kumpikin, että tuloksena olisi voinut olla kaksi nollaakin. Vaan eipä tietenkään. Seurueestamme Kapo&Kipinä pitivät onneksi huolen nollaradoista, jotta fiilis pysyi tasaisen hyvänä ;)














Päivä meinasi jo venyä iltaan, mutta se ei suunnitelmia muuttanut - viiden minuutin valmistautumisella läksimme Sarin (ja Maritan)kanssa jatkamaan Rönnille lavatansseihin. Oli meikäläisen ekat tanssit sitten useamman vuoden, seinäruusuksi Sotkan kanssa itsemme parkkeerasimme Tulkkia tulkitsemaan. Hauska oli tuijotella ihmisiä ja tajuta, että olimme Saria lukuunottamatta yhtä pihalla tanssiharrastuksesta kuin aloittelija koiranäyttelyssä. Lavatanssit olis varmasti ihan mun juttu - jos osaisin tanssia. Mutta olen NIIN surkea, onnistun tallaamaan aina toisen varpaille - ja monesti.


Sari ja koirapojat jäivät yöksi ja aamupäivällä heräilimme pitkästä aikaa aurinkoiseen sunnuntaihin. Aamiaiseksi kahvia ja jäätelöä, sitten koirat ulos leikkimään ja valokuvausta - voiko olla parempi lomapäivä?

Kipinä ja Riisi ovat aina olleet hyvä parivaljakko. Riisin mielestä tuo pieni pyöriteltävä on hauska, ja vaikka meno välillä =lähes aina näyttää todella hurjalta kokoeron vuoksi, ei ole ikinä mitään sattunut. Aina ei osaa sanoa, kumpi on enemmän alakynnessä ;)