Tallinnaan ja takas

Takana monitoimireissu; lomailua, koiranäyttely ja hankintamatka. Kaikki kohdat suoritettiin suunnitellussa järjestyksessä ja melko pienillä mutkilla matkassa selvittiin ;) - lainanavissa ei tosin ollut Balttiaa lainkaan, Monaco kyllä löytyi. Kartan kanssa pyörittiin ja kohtuullisti osuttiin aina oikeaankin.

Vain nuorimmainen otettiin mukaan, laatuaikaa kerrassaan. Ja oli niin ihmeellisen helppoa yhden koiran kanssa. Siihen liki voisi pyrkiä! (vaan tuskin se ihan äkkiä toteutuu, kun pennunhaju alkaa nyt jo tuoksua nenässä liian usein...)


Hotelli otettiin tällä kertaa keskustasta ihmisiä ajatellen, kerrankin. Yleensä mennään syrjempään, että on isot puistot ja rauhallista koiria ajatellen. Tikkari oli kyllä tosi lungisti, eihän se ole ainoana missään kulkenut.

Nätisti jäi yksin hotellihuoneeseen ja perjantai-iltana hengailtiin tunnin lenkki vanhassa kaupungissa. Tikkari piti paikkallisesta "pukeudutaan turkkeihin" - tyylistä, tyyppi yritti hamuta yhtä jos toista kettupuuhkaa matkan varrella ;)


Lauantaina suoritettiin näyttelyssä piipahdus. Tikkari teki mitä toivottiin, serti ja cacib tuli, samoin Rop-ruusuke!



Hieman helpommin sujuu tämä tyttären cacib-jahti kuin Riisillä, joka ehti kerätä viisi varacacibia ulkomailtakin... Ryhmiin ei jääty, vaan suunnattiin rannan tuntumaan ostoksille. Voisi sanoa, että nyt on varastot täynnä. Katsotaan kesän lopussa uudestaan, tuskin on noin montaa pikkukarhua meidän vaatehuoneen nurkassa silloin! Remonttitarvikkeita emme ehtineet metsästämään ja aikalailla tuolla naapurissa tuntuvat hinnat nousseen eli vartavasten sinne ei kannata ostoksille lähteä.


Sitten vaan seuraavia reissuja suunnittelemaan ja elämässä etiäpäin.

Hyvän vuoro

Viime teksti omistettiin pahiksille ja epäonnelle, panostetaan nyt parempiin asioihin ;)

Mutta ensin The Pahis kiittää rintarottingilla palstatilasta :



Ja kysyy perään, että kehtaako joku väittää että minä olen pahis, että minä olen syönyt jonkun vanukaspurkista pöydältä kaiken muun syyttelyn lisäksi???



Mitään oleellista ei ole tapahtunut huonojen asioidenkaan suhteen, mutta mitään uutta inhottavaakaan ei ole sattunut. Häpsii on vapaana vain aukealla pellolla tai töissä keskellä metsää. Ehkä hitusen se on asettunut pahimmasta; viime viikolla se esim. haisteli remmissä ensimmäisen kerran kuukauteen merkintää kuusennäreessä.
Kissatkaan eivät ole pissanneet kertaakaan! Väärään paikkaan siis ;)

Mutta pakkanen tuli. Toki on talvi, mutta kyllä tämä yli -20 pakkanen on KYLMÄÄ! Näpit ja varpaat jäätyy, ei voi mitään. Talokin viilenee ja kuitenkin Vattenfallin kulutuspalkit vaan kasvaa. Koivuklapia on lyöty takkaan illat pitkät ja ihanasti se lämmittää! Ja oma sauna *tähän sydänhymiö* !
Valituslistaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki tuntuu jäätyvän pystyyn. Eikä vähiten Transporteri...



Tänään oli paimenpäivä. Aamulla mittarissa oli kevyet -30,5 ! ja eikuin Transpoint vauhtiin ja Somerolle. Autolastimme Tikkari, Halla ja Nessa paimensivat kaikki oikein mallikkaasti. Tikkarille nämä olivat 6. ja 7. kerta lampaiden näkemistä ja ihan hyvin homma sille aukenee. Halua tehdä on kovasti, mutta on se vaan niin huisiakin - kun oikein vaaditaan jotain! Rauhallinen ote sillä on, itsellä pitäisi olla vaan varmuutta ohjauksessa ettei tulisi niin usein jumahduskohtia. Keväällä toivottavasti taas, vihreille ulkoniityille ;) yhtään kuvamateriaalia ei hämystä hallitreenistä taaskaan ole.
Paimentyttö kuvat otettiin sitten kotona omassa pihassa siskolikka Hallan kanssa. Pitkään aikaan eivät siskot olekaan päässeet keskenään painimaan, mutta lujaa mentiin nutut heiluen ja hammaspainikin sujuivat sopuisasti.





Hännätkin samaan suuntaan :)




Ja kotoSiitamassa samaan aikaan - mitä isot edellä , sitä pienet perässä.
Featuring Ananas ja Riko:

Tunteita ja tuoksuja

eli harminkyyneleet ja kissank***n lemua. Noin päällimmäisenä.

Toki Kaikkea muutakin kun tässä on kuukausi vierähtänyt!


Vuosi vaihtui ja lopulta (! ) kelitkin paranivat. Aivan ihqua, että on NIIIIN paljon valoisampaa, puhtaampaa ja kuivempaa! Vielä kun oli täysikuu, oli ulkona kuin kesäkuussa konsanaan. Ja oikeastikin päivä on pidentynyt, kohta alkaa taas nähdä töiden jälkeen jotain ulkonakin touhuta.


Joulua oltiin kuka missäkin, itse kävin pari päivää kotikotona ja hyvin Virtain kerrostalo taas upotti viisi koiraa, kolme kissaa ja kolme ihmistä. Ja kuusikin pysyi hyvin pystyssä ;) Kuhmalahdellakin käytiin pyhinä juoksentelemassa. Koirat eivät meinanneet uskoa sitäkään vähää kuin me surumieliset ihmiset, että kummikissa Jörö on poissa. Ilmeisesti Iso Kissa on ollut aamuyöntunteina asialla.

Vuosi vaihdettiin rauhaisasti kotosalla saunoen ja herkutellen. Puoliltaöin käytiin naapurustossa paukkuja ihmettelemässä. Tultiin pikaisesti takaisin, kun aikalailla rytisikin ja koirat olivat keskenään. Ikkunasta kurkittiin tullessa ja aivan umpiunessa kaikki maata rötköttivät, joten eipä edelleen paukut haitanneet.


1.1.2012
Mutta sitten heti vuoden eka päivänä alkoi rytistä.
Aamu alkoi kissankusella koirahuoneessa. Sitä on viime aikoina ollut liikkeellä, ilmeisesti remontti hiertää.
Lähdin pyykättyäni kivassa kelissä viemään koiria metsään, ja päästin ne irti asioilleen. Pyörin ympäri kuin hyrrä, kuten aina, jotta ehdin havainnoida kaiken ennen niitä. Väärin.
Riiseni ja mies tulivat todellakin puskasta ja n.20m etumatkalla kaikki kolme omaani säntäsivät sinne huutamaan Häppärin johdolla. Sen verran lähellä karjuin niiden perässä, että kohtaus jäi metelin asteelle. Mies raivosi minulle kaikki vitun ämmistä lähtien (juu, ansaitusti…voiko mikään näyttää pahemmalta kuin kolme isoa mustaa säntäämässä vapaana huutaen kohti ja niiden omistaja kiljuu perässä aiheuttamatta minkäänlaista reaktiota…).
Itseeni äärimmäisen pettyneenä keräsin laumani ja poraten marssittiin kotiin – siivoamaan lisää kissankusta.
Sen ensimmäisen päivän vaan istuin ja porasin. Ei tämä harrastus näin pitäisi mennä. Sitä mielestään yrittää kaikkensa näiden kanssa; vie, touhuaa, yrittää hyvin ruokkia ja muuten hoitaa. Ja paskaa sataa.

Itkien väsäsin nettiin kissailmoituksia, koska selviö on, että jostainhan nuo oireilevat. Remontti ja muutokset tosiaan tekevät osansa ja kauhulla odotan kevään&kesän mökkikautta. Muutamia kyselyjä on viikkojen aikana tullut, mutta ei vielä sellaista oikeaa. Pari päivää porasin joka välissä kun näinkin kissan, mutta ei auta.
Koirien käytös oli mun syytä, olis pitänyt olla tarkempi. Onneksi mitään ei sattunut; tosin eihän nuo suomituotannot tosiaankaan mitään kenellekään tee, menivät alkulenkin innolla tuon kuumakallen perässä.


Virhe olisi harmittanut tarpeeksi jo kertaluontoisenakin, mutta sen seurauksia näköjään kannetaan mukana nyt pitkään. Häpsii meni aivan sekaisin.

Se oli syksyllä pian muuton jälkeen aika mahdoton, jahtasi oravia ja ihan kaikkea näkymätöntä kykenemättä rauhoittumaan ulkona lainkaan. Nyt marras-joulukuun se oli yllättävän sees. Veti ja mouhotti joo, mutta kykeni rentoutumaankin ulkona. Pysyi vapaana käskyn alla lenkeillä jne. Tietoisesti tein sen elämästä tosi seesteistä, me ei reenattu tasan mitään, en juuri edes puhunut sille/ välttelin käskemistä.

Nyt riiseniepisodin jälkeen se on ollut ihan maaninen. Ei puhettakaan sen irtilaskemisesta, nupit kaakossa temmotaan, huudetaan, stepataan. Sen kanssa on ollut täysin perseestä ulkoilla, totesin asian konkreettisesti juuri hetki sitten.

En kerta kaikkiaan käsitä, kuinka sen suhtautuminen koiriin voi olla niin totaalisen erilaista kuin noilla muilla ( kun samalla lailla kaikki on pidetty ja kasvatettu) ja kaikissa tilanteissa yhtä maanisen kiihtyvää.
Olen nyt sitten taas raahannut tätä lössiä töissä mukana, ja saanut siellä ne juoksutettua. Jukan kanssa ollaan myös ajettu myöhään illalla metsäautotielle otsalampun valossa noita juoksuttamaan. Hullun hommaa, mutta vaihtoehdot ovat vähissä.

Riisi & Tikkari


Aina välillä lenkitän Tikkarin ja Riiisin yhdessä ja vienyt tuon Höyryn yksin. Vaan aina ei jaksa/ehdi jne. Silloin oikeastaan pelottavan selvästi tajuaa (siis noiden kahden kanssa) mitä elämä oli ennen. Koirien kanssa oli mukava lenkkeillä, se oli se henkireikä. Nyt lenkityksestä on tullut se Pakko. Aina lasketaan riittääkö tämä, joko saa kääntyä, onko tänään(kin) pakko. Harmittaa vaan, kun lähipiiri toki saa sijaiskärsiä myös.

Minusta ei vaan ole kouluttamaan tuosta koirasta itselleni yhteiskuntakelpoista elukkaa, mutta ei kyllä laittamaan sitä poiskaan. Niimpä täytyy vaan yrittää selviytyä päivästä toiseen ja toivoa, että aina tulee helpompia jaksoja.

Joku toinen ehkä osaisi tuon kanssa, mutta itse en tunnu pystyväni parempaan. Harrasteleminen sen kanssa on ollut kivaa, mutta siinäkin saat olla pelko persiissä, että se säntää muiden koirien luo. Turkkia alkaisi olla ja ihmispelkoa on saatu aika hyvin harjoiteltua pois, mutta voiko tuota ikinä viedä näyttelykehään muiden koirien kanssa? Vielä kytee himo tuon kanssa touhuta, kun pohjat olis tehtynä, mutta olen kyllä miettinyt olisiko kaikille helpompaa jos Häpsii olisi vain ihan kotona, ja tekisi kaikkea mahdollisimman vähän.

Noh, juuri nyt Punainen kissa makaa mun sylissä kehräten (ällösuloista ;)) ja Häpsii heiluu kuin jojo tuossa edessä odotellen iltaruokaansa. Elämä Kontiokujalla jatkuu, välillä vaan pitää avautua...




Ihmiselämästä sen verran pilkahduksia, että remontti eteni koirahuoneen valmistuttua keittiöön. Paneelit maalattiin valkoisiksi ja vanhat maalatut seinäpinnat maalattiin uudelleen. Muuta ihmeellistä ei keittiöön tällä erää tehdäkään. Ikkunanpokiin kokeiltiin maaliruiskua ja sillä sai aikaan hyvää jälkeä. Tavoitteena olisikin vähitellen alkaa maalaamaan kaikki ikkunat valkoisiksi, ovat siis nyt puunvärillä. Tämä on sen verran hämärä asunto, että kaikki valkoisuus on plussaa. Seuraavana on vuorossa eteisen fiksaus eli kaappien uudistus ja seinien maalaaminen – ennen siirtymistä makkariin …

Koirien valtakuntaa

Keittiön uusi seinä



Pienimuotoiset tuparitkin pidettiin loppiaisena, vieraat viihtyivät aamukuuteen, joten kait meillä oli hauskaa. Lämminvesivaraaja saunottiin tyhjiin alkuunsa ja grilli kuumeni kolmatta kertaa aamu neljältä ;)

Kalenteri täyttyy kevään ja kesän osalta huimaa vauhtia. Kaikenlaista ihmis&koirapainotteista suunnitelmaa on. Tikkari osallistunee kevään mittaan joihinkin näyttelyihin Suomessa ja naapurimaissa ja katsotaan sitä Häppärin AVOinta uraa sitten kesemmällä. Riisi alkaa vähitellen näyttää taas koiralta, joten katsotaan mitä rouvan kanssa keksitään ;)
Toivottavasti kissojen kohtalo jollain tavoin ratkeaisi ennen huhtikuun loppua, jolloin meillä olisi tavoitteena ”muuttaa” kesälapsiksi Kuhmalahdelle.

Jouluja itse kullekin

Vähiin käy, ennen kuin se tulee. Se joulu. Eli periaatteessa ihan tavan viikonloppu. Jolloin kaikkien ennusteiden mukaan on ihan yhtä pimeää ja vetistä kuin tähänkin asti. Vaan toivotaan että Pukki&Petterit sieltä kiiruhtaisivat ja toisivat lumipilvet mukanaan ja pari astetta pakkasta!!!

Tuli ja meni

Jouluaatto on viikon päästä. Sitä ei huomaa kyllä kuin Prisman hulinasta ja tavaravuorista. Vaikka on mekin viritetty jouluvaloja niin ulos kuin sisäikkunoihinkin ja pöydässä tonttuliina! Silti ei vaan tunnu miltään - vaan miltäs sen pitäisi tuntua???



Suomen suvi antoi meille jo hitusen valkoista, joka sitten heti kohta muuttui nuoskaksi, loskaksi ja nyt sitten jo taas hiekaksi ja mudaksi. Ja vesisateeksi.
Piristin itseäni ostamalla pölypussien lisäksi uuden mopin !

Destia päätti, että kun lämmintä luvataan niin sivuteitä ei tarvitse aurata ollenkaan. Kun loskaa oli 20-30cm ja nelivetokaan (Transporterin ongelmista ei edes puhuta) ei meinannut päästä läpi, oli aika haukkua Destia.

Eipä tästä nyt muut ole kärsineet kuin koirat, kun ei tuo lenkkeily vaan oikein nappaa. Liian monena iltana ovat päässeet turhan lyhyelle lenkille ja muista aktiviteeteista ei voida puhuakaan. Laatuaikaa on vietetty siellä suihkun alla ;)

Noh, jotta jotain hyvääkin, niin talossamme ollaan viihdytty hyvin.
Joululahjojen sijaan hankimme ihan tarpeeseen meille sohvapöydän ja keittiöön ruokapöydän.




Koirahuoneen remontti kaikkien venymisvaiheiden jälkeen on valmis, lattialistoja lukuunottamatta ja sinne on ostettu asukkaillekin uudet pedit ;)




Seuraavaksi on vuorossa keittiö, joka kokee vaan nyt vaan pintaehostuksen maalin avulla. Tasot menevät vaihtoon myöhemmin, mutta kaapistot varmaan saavat jäädä tuollaisenaan. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä uudelleen! Tässä samalla pitäisi saada eteinenkin fiksattua, vanhat kaapit ovat ihan rikki -siis ovet pudonneet. Niimpä vaatteet ja tavarat tahtovat olla pitkin eteistä hieman...ei niin järjestyksessä.

Nyt sinne maalitelan varteen!

Nooan arkin rakennus aloitettu

Vettä sataa. Sitä vaan sataa ja sataa. Ja tämä pimeys. Jos tämä syksyn tulo muuttuu tätä tahtia kamalammaksi vuosi vuodelta niin mä en ala. Sitä vaan tulee hulluksi tämän moppaamisen ja pesemisen kanssa, ja samaa tahtia saa vaihdella otsalamppuun pattereita.



Eilen oli sentään satamatta ja päästiin valoisaan aikaan montulle juoksemaan. Kuivaa ei kuitenkaan ollut ja n. 1,5h juoksemisen jälkeen meni 43min suihkuttaa nuo about puhtaiksi. Yeah.








Remontti on edennyt hitaasti, ja jouduin heti katon jälkeen nöyrtymään, etten nyt ihan yksin saanut näppäristi koirahuonetta valmiiksi. Nyt seiniin on levitelty tasoitteet ja hiottu noin kolmeen kertaan ja vihdoin ensi viikolla alkaa maalaus! Sitten enää matto lattiaan! ja listat. ja...



Ankeaan arkeen on mahdutettu vähän ihmismenojakin, viime viikonloppuna oltiin oikein yökylässä Pohojanmaalla. Ja lystiä oli ;)

Tänään oltiin sitten Tikkarin paimenkoulussa nro2. Heinäkuusta on vierähtänyt aikaa, mutta jollain tasolla lambit olivat muistissa. Kiinnosti , mutta kun määrättiin suunta ja vauhti, niin lakkasi huvittamasta. Eka kierroksella Tikkari koitti väistää tilannetta seisomalla paikallaan... vaan saatiin siinä onnistuneitakin pätkiä. Ja toisella kiekalla se meni jo paljon paremmin, silmiin ja ryhtiin nousi uusi kipinä. Mutta nopeasti nuori koira kuluttaa itsensä puhki. Ja kovasti se haluiaisi (kuten kyllä kaikkien muidenkin koirat) ohjaajan jalkoihin tukea hakemaan ja tasapainon säilyttäminen lauman takana oli vielä hankalaa. Helmikuussa lisää! Kuvia ei hämäryydestä johtuen ole ainuttakaan...

Hermorakenteen testaamista etc

Viikko sitten oli Häpsiin luonnetesti. Briardyhdistyksen testiin oli ilmoittautunut 6 briardia ja 4 ihan muuta paimenta.


Yhtään en tiennyt mitä tulee, paitsi että vien testiin vilkkaan ja epävarman koiran, jonka luoksepäästävyys vaihtelee tilanteen mukaan...

Tulos oli seuraava:

I Toimintakyky (kerroin 15) -1 pieni -15p.
II Terävyys (kerroin 1) +1 pieni, ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua 1p.
III Puolustushalu (kerroin 1) -1 haluton -1p.
IV Taisteluhalu (kerroin 10) +2 kohtuullinen 20p.
V Hermorakenne (kerroin 35) +1 hieman rauhaton 35p.
VI Tempperamentti (kerroin 15) +3 vilkas 45p.
VII Kovuus (kerroin 8) +1 hieman pehmeä 8p.
VIII Luoksepäästävyys (kerroin 15) +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin 45p.
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Yhteispisteet 138p.

Eli paperilla kaikki hyvin ;) Testin läpi Häpsii oli sosiaalinen ja avoin (no hieman varovainen eikä suinkaan rento), naistuomarit auttoivat asiaa ja paljonhan tuo on käsittelyssä parantanut. Taistelussa se oli vieraan kanssa vaisu, tämä tiedossa tosin etukäteen. Kelkka oli aikas kamala ja matomatalana sitä piti ihmetellä pitkään. Pimeässä tuo toimi taas oikein hyvin. Puolustusosassa ja seinän "terävyyskokeessa" Häpsii osoitti pakenemiskykyä. Parempi näin, että tuolla epävarmuudella ei osoitakaan mitään kykyä käyttää hampaitaan. Hermot ja pehmeys menivät tuohon yleisimpään haarukkaan, jos eivät ihan alarajaa hiponeet niin eivät yläreunaakaan. Ja ampuminen oli pala kakkua. Läpi testin tuo oli yllättävän rauhallinen, voisi jopa sanoa että "väistää passiivisuuteen".


Arjessa tilanne on ennallaan. Epävarmuus näkyy lenkeillä jatkuvana pälyilynä sinne tänne, vapaana tuo sinkoilee konflikteja etsien (vaalea kivi voi olla se naapurin vaalea koira joka nähtiin viikko sitten...) ja hyppii männynkylkiin (= jahtaa oravia joita nähtiin toissaviikolla). Eli hieman maanisdepressiivinen tuo on ;) Mutta omana hulvattomana persoonanaan, on siitä vaan niin rakaskin tullut. Niimpä säikähdys ehti tulla nyt perjantaina, kun tuo rakkaus sinkosi pimeyteen jäniksen perässä kohti isoa tietä. Eikä mun täydet desibelit saaneet Häppärin abseja yhtään sutimaan...mutta onneksi urheilukentän laidalla oli moukariverkko, johon tuo pimeässä törmäsi ja juuttui...


Testattu on myös omia hermojani. Viikon kesti koirahuoneen katon maalaus ja oikeastaan joka päivä sitä on tehty... Neljään kertaan se lopulta piti maalata ja joitain paikkoja vielä vähän korjailla sen päällekin.. Mutta nyt se on valmis! Ja seuraavana projektina ovat seinätn.. edelliset ovat ystävällisesti oikoneet ja tapetoineet suoraan kipsilevyn päälle unohtaen pohjamaalaukse, jolloin tapetin irroitus on mahdotonta. Tuohon pitää siis kehittää tasoitetapetti/ponttipahvi tms muu vaihtoehtoinen tapa siistiä pinta ennen tapetointia/maalausta. huoh. (tästä tulee valokuvia vasta valmiina )


Riisin steriloinnista on nyt puolitoistaviikkoa ja mamma on toipunut täysin. Varmasti ihan hyvä aikataulu, koska Tikkari tuntuu aloittelevan juoksuaan, Tyyris sisko jo aloitti.
Riisin pikkupojat Rumpu ja Riko kävivät näytillä - ja olivat aivan ihania! Lasse-poikaa odotellaan visiitille myös jossain välissä. Pikkuisista lisää L-pentueen omassa blogissa, mutta pakko laittaa 5kk kuvia tähänkin ;)
Rumpu

Riko

Ananas