Buda&Pest nähty&koettu

Part 1 - Koiraosio :)

Viime perjantaina Riisin proku oli tasan 6, joten illalla oli aika hypätä koneeseen ja matkata tapaamaan Tchiboa. Hieman huispatti tuupata Riisi koneeseen, mutta perillä saatoin todeta huolen olleen turha. Ihan rauhassa tuo laatikossaan makaili, ja ulos tullessaan kulki terminaalissa häntääntä heilutellen ja vastaanotti rapsutuksia ties kuinka monelta uteliaalta.

Tchibon perhe oli meitä vastassa ja matkasimme suoraan sulhon luo. Ihan kuin nuo olisivat toisensa muistaneet, tai ainakin Riisi muisti paikan. Leikkiä riitti, mutta siihen se jäi. Jatkoimme majoittumaan ja elpymään.

Lauantaina leikki muuttui todeksi ja illan pimeydessä toteutui astutus nro1. Sunnuntaina illan taas hämärtyessä veimme pariskunnan puistoon juoksentelemaan - joskin leikit jäivät aika lyhyeen ;) Unkarin tyyliin puistossa juoksi koiria vapaana - liian uteliaita hätistelimme hieman kauemmas, vaikka eivät nuo Riisiä eikä Tchiboa haitanneet. Kovin tuntuivat koko maan koirat sosiaalisilta, kaikki saavat olla vapaana kokolailla missä vaan. Maanantaina ja tiistaina varmistelimme peliä vielä, joten eiköhän nyt pitäisi olla ainekset kasassa... Alunperin olimme menossa perilla vielä prokuun maanantaina, mutta kun astutukset sujuivat hyvin, jätimme väliin. Koiria katsellen vaikutti sunnuntai parhaalta päivältä, joten siitä aloitamme aamukamman pidon. Jos meitä siis onnistaa, pienet pennelit ponnistavat maailmaan ihan joulunpyhinä (of cource)!

Tchibo tuntui yhtä ihanalta ja tutulta kuin vuosi sitten. Jätkä oli kovin harmaantunut, turkinlaatu on hyvän karkeaa. Ja taas kaiken tohinan keskellä osattiin myös rauhoittua, mutta jokaisen tilaisuuden tullen ängettiin syliin. Eikä edes juoksunartun seurassa ollut mitään tarvetta lähteä uhoamaan muille koirille. Edelleen uskon, että jos niitä pentuja saadaan, ei niistä ihan mahdottomia pitäisi tulla!

Riisi oli maailman helpoin matkakumppani. Perillä se sai muiden koirien tavoin olla aina vapaana, se nukkui tyytyväisenä majapaikkojemme sängyssä, ei haukkunut kertaakaan, odotti siivosti yksin meidän turistiturneemme ajan. Toki puistoretkille se otettiin aina mukaan.

Part2 ilmestyy kunhan paparazzi ehtii pienentää lisää kuvasatoa turistiretkiltä...

Saatu on = )

Lyhyesti: Riisi ja Tchibo ovat saaneet toisensa kahdesti sangen onnistuneesti , lisaa tarinaa ja kuvia kun ollaan suomessa!

Homma etenee!

Tänään eletään keskiviikkoa. Riisin proku oli aamulla varhain tasan kaksi. Perjantai aamuna testaamme sen uudelleen, mutta eiköhän viikonloppuna ala tapahtua...

Matkakuume nousee myös,valitettavasti meinasi nousta ihan oikeakin kuume. Pää on täys räkää, mutta coldrexia kehiin..

Koiran kamat lentolootineen on ok, passit ok, rahat on vaihdettu ja lentoliput pöydällä - ja pyykkikonekin pyörii varsin ajoissa. Homman pitäisi siis olla aika hanskoissa...

Perjantaina klo 17 nousee kone kohti Budapestia ja siitä alkaa about viikon "työmatka".

Pitäkäähän peukkuja!

Mikäli päästään koneelle, niin reissupäivityksiä tulossa on viikon aikana!

Vihdoin!

Viime viikko meni hyvin tiiviisti töissä, kun isäntäväki oli käväisemässä Bratislavassa maailmanvoittajashowssa. Varsinainen show näkyi olleen ainakin staffikehässä, tuomari oli aikas ylimielinen omanlaisensa...monesti koiriin sentään kosketaan. Noh, ei tuonut titteliä Bambi, eikä myöskään veli Diesel. Diesel kyllä voitti avointen urosten joukon ja sai sertin, mutta titteliin asti ei charmi purrut. Videolta näki kuinka Valtavia siellä oli suurin osa koirista, ehkä fawnit vielä isompia. Ihan kamalia poneja. Niin sääli!

Avointen luokassa toiseksi tuli Riisin sulho Tchibo. Ja kuin lohdutuspalkinnoksi Riisi LOPULTA aloitti juoksunsa maanantaina! Hiukanko tätä on odotettu ! Nyt juoksu on täysillä käynnissä ja astutussuunnitelmat ovat täydessä käynnissä. On mietitty siemennystä ja luonnollista , autoa ja lentokonetta. Tällä tietoa tosiaan hyppäämme Rimpan kanssa koneeseen ja matkaamme hoitamaan hommat luomuna. Neidin - vai rouvan- kanssa on kyllä niin ihana reissata, kun se on niin helppo ja luotettava.

Hiukan jänskättää ja hirvittää, että tuleeko tulosta. Odottajia on monta ja onhan tähän panostettu. Kaikki meni viimeksikin niin hyvin ja tulos oli tyly. Ehkä sitten olimme liian aikaisessa tai jotain... Nyt otamme enemmän prokuja ja varaamme aikaa perilläoloon enemmän. Tchibolla on jälkeläisnäyttöä ja sperma on tutkittu erinomaiseksi. Riisistä otettiin varoiksi kilpparitestit, jotka olivat ihan normit. Kaiken pitäisi siis olla kunnossa!

Nyt vaan peukut pystyyn, että reissumme sujuu hienosti ja tuliaisetkin tulevat mukaan! Joululahjoja on sitten jaossa, jos olette olleet kiltisti.

ps. Meille ei tule neljättä koiraa *viheltelee* - ei, oikeasti ei.

Muistoja vuoden takaa

Syksyilta

Viime torstaina oli taas lämmitysilta Kuhmalahdella mökkiläisiä varten ja mehän lähdettiin koirien kera myös maaseutuiltaa viettämään. Ehdittiin hyvin valoisan aikana tehdä kunnon lenkki ja vielä nautiskella rantakallioilla auringonlaskusta.

Koirat todella ottivat ilon irti tilasta ja vapaudesta!

Uutta oppimassa ??

Tänään marssin Pirkkahallille kissanäyttelyyn, oikeastaan elämäni ensimmäiseen. Joskus messarin yhteydessä on pari minuuttia tullut kissapuolella pyörähdettyä, mutta nyt vietin asiaa omaksuen useamman tunnin maukunan seassa.





Koiranäyttelyitä kiertäneenä täytyy todeta, että kissanäyttelyissä taitaa olla hieman leppeämpi henki ja kissoilla on siellä kivempaa kuin koirilla omissaan. Vaikka vielä tänä aamuna olin ihan toista mieltä. Eihän kissat nyt viihdy hälinässä, eivätkä vieraiden roikoteltavina? Vaan kaikki kissat, niin pennut kuin aikuisetkin, olivat täysin rentoja ja osa tuntui omaavan vallan diivan elkeet. Jokaisella on oma odotteluyksiö, jossa oli riippukeinua yms hienoa kalustetta. Siellä katit ottivat lepoa, kävivät omissa laatikoissaan pisulla ja popsivat välipalaa. Käytävillä kulki ihmisiä katit kainalossa ja yhdenkään katin en nähnyt saavan paniikkia hälinässä enkä tuomarin pöydällä. Siinä ne patsastelivat varsin tyytyväisinä. Kenelläkään ei niin kovin tuntunut olevan kiire ja tuomarit selittivät niin laatu- kuin kilpailuluokissa tarkoin plussat ja miinukset ja miksi kukakin voittaa.
















Ai niin, ja tietty mun kuumeeni vain vahvistui. Jos tähän taloon ikinä tulee rotukatti, niin maine se on. Voi ihanuus!

Kuvia ihanista kymppikerholaisista!















































Tässä joitain muita räpsyjä käytäviltä


Esimerkki kissasta, jollainen EI meille muuttaisi...














Tässä voi kysyä "Kuka arvostelee ja ketä??"




























Kumpi pojista voittaa? Kissoista siis tietenkin...






















Odottelun saatoi hoitaa joko nukkuen, kuten nämä kolmikuiset sisarukset
















...tai leikkien kuten tämä juniori

Muutto ohi

Me ollaan nyt tamperelaisia koko porukka.

Koko elo-syyskuu tehtiin muuttoa pikkuhiljaa ja alkoihan se jatkuva pikkunyssäköiden pakkaus ja siirtely rasittaa. Nyt kaikki tavarat on sentään samassa osoitteessa, joskin yhä laatikoissaan vaatehuoneessa tai kellarissa. Tammelankulman nurkat saivat heti kerrasta hulinaa sisäänsä, kun tämä lauma tänne siirtyi, mutta ensimmäinen viikko on mennyt ihan jees. Koirat ovat olleet varsin siivosti, montaa haukahdusta ei ole kuulunut ja ihan rentoja ovat. Häppärin kanssa liikkuminen on toki rasittavaa, kun se kiskoo remmissä kuin hinaaja ja intoilee pienen helikopterin lailla jokaisesta nähdystä koirasta -huoh. Riisi ja Piippa nyt hiihtelevät kuten ennenkin, ne ovat vapaana missä vaan , eivätkä ota pulttia mistään. Kunhan ruokakupit ovat tallessa ja sängyssä pieni kolo heillekin, niin kaikki on hyvin. Ihanan helppoja ja tasapainoisia tuon kakaran rinnalla!

Marsut ottivat muuton myös aika kevyesti, heinäpussi kun muutti myös ja jääkaapin narahdus kuuluu, niin pojilla on kaikki hyvin.

Kissat ovat nyt ainoa pieni murheenpala. Ne ovat ottaneet neliöt haltuun reippaasti ja pyörivät tässä iloisina kehräten ja rallaten. Vaan Supi on pitänyt kaivaa vanhat pahat tavat esiin ja kaikki pissat eivät ole laatikkoon päätyneet. Ja näinhän ei voi kovin pitkään jatkua...

Ja entäs me ihmiset... Ihan hyvin mekin tänne sekaan vielä on mahduttu ja yhteisen elämän opettelu jatkuu. Tai siis oikeastaan alkaa!

Muuton seassa on jatkettu myös perusarkea. Juostu on milloin missäkin - ja paljon!

Ätsii on vähän reenaillut, tottista ja parit jäljen pätkät. Jälki menee paremmin kuin keväällä ja tavoitteena olis tässä syksyllä ennen lumia tehdä vielä jokunen suora niin peltoon kuin metsäänkin. Esineruutua on tehty paristi ja se menee jees, ilmavainu on tuon koiran juttu, että ehkä sinne hakutreeneihin on päästävä! Tottistelutkin ovat edenneet pykälän, seuraaminen ei vaan lähde. Koira joko poikittaa tosi pahoin tai sitten sen tila on liian alhainen. Maahanmeno alkaa olla jees ja nouto&luoksetulo asentoineen hahmottuvat.

Ätsii kävi näyttelyssäkin, ei sertiä vieläkään. Ensi vuonna jatketaan niiden metsästystä. Veli Clinton sen sijaan voitti kaikki ja sai himoitusti viimeisen sertinsä. Eihän siinä ollutkaan kuin parin vuoden näyttelytauko... Josko ensi vuonna vähän useammin, kyllä Clintonin menoa kehtaisi usemminkin katsella.

Riisi on Piiparisen tavoin ollut nyt "kotikoirana", sen juoksua on odoteltu ennemmän kuin kovasti. Tchibo odottaa Unkarissa vähintään innolla ja pennun tuoksu tulee jo liki nenään! Vaan Riisi kiusaa meitä... hiukan toivottiin että juoksu olisi sattunut maailmanvoittajan aikaan, jolloin sekä Pellakset että Tchibo olisivat samassa paikassa muutenkin, mutta Riisin mielestä tämä olisi liian helppoa ja halpaa. Vielä ei ole ihan päätetty kohtaako Riisi sulhonsa tällä kertaa purkista Veterin pöydällä vai hyppääkö lady lentokoneen siiville ja suhauttaa Budapestiin. Toivottavasti saisimme pian päivittää pentu-uutiset, kyllä tuo neiti sen verran unelmoi ja oireilee, ettei se välttämättä kaukana ole!