lauantaina, syyskuuta 26, 2009

Muutto ohi




Me ollaan nyt tamperelaisia koko porukka.


Koko elo-syyskuu tehtiin muuttoa pikkuhiljaa ja alkoihan se jatkuva pikkunyssäköiden pakkaus ja siirtely rasittaa. Nyt kaikki tavarat on sentään samassa osoitteessa, joskin yhä laatikoissaan vaatehuoneessa tai kellarissa. Tammelankulman nurkat saivat heti kerrasta hulinaa sisäänsä, kun tämä lauma tänne siirtyi, mutta ensimmäinen viikko on mennyt ihan jees. Koirat ovat olleet varsin siivosti, montaa haukahdusta ei ole kuulunut ja ihan rentoja ovat. Häppärin kanssa liikkuminen on toki rasittavaa, kun se kiskoo remmissä kuin hinaaja ja intoilee pienen helikopterin lailla jokaisesta nähdystä koirasta -huoh. Riisi ja Piippa nyt hiihtelevät kuten ennenkin, ne ovat vapaana missä vaan , eivätkä ota pulttia mistään. Kunhan ruokakupit ovat tallessa ja sängyssä pieni kolo heillekin, niin kaikki on hyvin. Ihanan helppoja ja tasapainoisia tuon kakaran rinnalla!


Marsut ottivat muuton myös aika kevyesti, heinäpussi kun muutti myös ja jääkaapin narahdus kuuluu, niin pojilla on kaikki hyvin.
Kissat ovat nyt ainoa pieni murheenpala. Ne ovat ottaneet neliöt haltuun reippaasti ja pyörivät tässä iloisina kehräten ja rallaten. Vaan Supi on pitänyt kaivaa vanhat pahat tavat esiin ja kaikki pissat eivät ole laatikkoon päätyneet. Ja näinhän ei voi kovin pitkään jatkua...


Ja entäs me ihmiset... Ihan hyvin mekin tänne sekaan vielä on mahduttu ja yhteisen elämän opettelu jatkuu. Tai siis oikeastaan alkaa!

Muuton seassa on jatkettu myös perusarkea. Juostu on milloin missäkin - ja paljon!
Ätsii on vähän reenaillut, tottista ja parit jäljen pätkät. Jälki menee paremmin kuin keväällä ja tavoitteena olis tässä syksyllä ennen lumia tehdä vielä jokunen suora niin peltoon kuin metsäänkin. Esineruutua on tehty paristi ja se menee jees, ilmavainu on tuon koiran juttu, että ehkä sinne hakutreeneihin on päästävä! Tottistelutkin ovat edenneet pykälän, seuraaminen ei vaan lähde. Koira joko poikittaa tosi pahoin tai sitten sen tila on liian alhainen. Maahanmeno alkaa olla jees ja nouto&luoksetulo asentoineen hahmottuvat.

Ätsii kävi näyttelyssäkin, ei sertiä vieläkään. Ensi vuonna jatketaan niiden metsästystä. Veli Clinton sen sijaan voitti kaikki ja sai himoitusti viimeisen sertinsä. Eihän siinä ollutkaan kuin parin vuoden näyttelytauko... Josko ensi vuonna vähän useammin, kyllä Clintonin menoa kehtaisi usemminkin katsella.

Riisi on Piiparisen tavoin ollut nyt "kotikoirana", sen juoksua on odoteltu ennemmän kuin kovasti. Tchibo odottaa Unkarissa vähintään innolla ja pennun tuoksu tulee jo liki nenään! Vaan Riisi kiusaa meitä... hiukan toivottiin että juoksu olisi sattunut maailmanvoittajan aikaan, jolloin sekä Pellakset että Tchibo olisivat samassa paikassa muutenkin, mutta Riisin mielestä tämä olisi liian helppoa ja halpaa. Vielä ei ole ihan päätetty kohtaako Riisi sulhonsa tällä kertaa purkista Veterin pöydällä vai hyppääkö lady lentokoneen siiville ja suhauttaa Budapestiin. Toivottavasti saisimme pian päivittää pentu-uutiset, kyllä tuo neiti sen verran unelmoi ja oireilee, ettei se välttämättä kaukana ole!

1 kommentti:

Pia, Tara&Momo kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin ja uusiin kuvioihin!

Ja roppakaupalla juoksuntuoksuisia ajatuksia Riisille, kyllähän ne juoksut voisivat jo vähitellen sieltä alkaa :D.