Plääh

Tää vuodenaika on kyllä niin syvältä. Tai siis tää pimeys. Eikä tämä märkä ja kura ja loskakaan mielialaa nostata. Tulis nyt sit PIKKASEN lunta ja pakkasta, että vähän valkenis ja kuivuis. Mutta PIKKASEN, kohtuutta siis, please.


Öö..me ei ole tehty mitään. Ei koirarintamalla, ei kotirintamalla. Nukuttu, herätty ja kitkuteltu seuraavaan iltaan. Tai siis minä, taidan olla ainoa joka tässä narisee. Ja ihan turhaan, kun kaikki on oikeasti hyvin.


Sen verran sain aikaan, että Ätsii kävi steriloitavana. Sen kohdalla tämä oli ainoa järkevä jalostusvalinta ;) Eihän tässä narttuporukassa sinänsä juoksuista ongelmaa ole ollut, mutta tulevaisuutta helpottaakseni.
Ei, meille ei ole tulossa uroskoiraa, vaan ihan nyt tyttöjen välisiä suhteita helpottaakseni. Steriloinnin yhteydessä pidennettiin haavaa sen verran, että vatsalaukki kiinnitettiin seinämiin. Vielähän meillä ei (KOP KOP) ole ollut mitään, mutta kiertymäriski on tuolla otuksella melkoinen ja tällä se nyt voidaan tavallaan ehkäistä. Eli maha ei nyt pääse kiertymään (ja aiheuttamaan kuolioita), vaan ainoastaan laajentumaan, joka voidaan letkuttamalla hoitaa. Varmaankin kiinnitytän mahan lopuiltakin saman operaation yhteydessä.

Nyt operaatiosta on jo viikko. Haava on parantunut todella hyvin ja koira ei ole oikeastaan huomannut koko asiaa. Eka yön nukuin tuon kanssa, mutta ei se oikeastaan ollut edes kipeä. No, se onkin Häppäri !


Riisin leikkausta olen miettinyt myöhemmin talvella, mutta myös toista pentuetta on pyöritelty useampaan kertaan. Ehkä siis puukko ei heilu nyt ihan vielä ja makustellaan urosvaihtoehtoja enempivähempi vakavasti. Kyllä mä voisin taas lähteä euroopan lomalle ;) (jos ja kun siis joku myy ne pennut ...)


Mitään ihan ihmettä ei ole suunnitelmissakaan. Pari viimeistä viikonloppua on hissuteltu maalla ja niin on tarkoitus tehdä tulevanakin. Tosin loskaisessa vesisateessa ei edes koirat oikein osaa nauttia ulkonaolon ihanuudesta. Viikon päästä meillä onkin äiti-lapsi-viikonloppu; Lauri Teen keikka ja joulushoppailuja!



Jotenkin nyt vähän siellä ja täällä on sairautta tai suru-uutisia, joita tämä ankeus ei nyt yhtään kaipaisi. Kai nämä viikot tästä menevät, tulee joulu ja sitten joskus se toukokuukin... Suklaata kehiin ja unta palloon - seuraavassa elämässä voisin olla karhu, että voin ajoissa syksyllä paeta pahaa ja palata pirteänä kevääseen.

Ehkä mä ryhdistäydyn ja lähden vähän lenkille - jotta voin paremmalla omallatunnolla syödä jäätelöä iltapalaksi ;)