Nyt se on tehty. Viime keskiviikkona kissat muuttivat uuteen kotiin Ylihärmään. Kivanoloinen paikka, kivat ihmiset , mutta silti tämä on ollut hirveämpää kuin saatoin kuvitella. Sovimme, että viemme kissat vastaan Ruovedelle ja tiistai-illan sitten vaan itkin ja itkin. Ja ihan helposti saan vieläkin naaman märäksi vaan ajattelemalla Punaista ja Mustaa. Mutta jos tästä paskasta itsensäsyyttelyfiiliksestä nyt pääsee yli ja kissoilta tulee jatkossakin hyviä kuulumisia, niin ehkä tämä sitten on hyvästä kaikille. Mutta vielä ei tunnu siltä. Ja koeajallahan nuo ovat, joten hieman ristiriitaisesti toisaalta toivon , että saisin hakea ne kotiin. Ikinä en olisi voinut kuvitella, että ilman kenenkään henkeä uhkaavaa syytä annan jonkun eläimistäni pois. Näin sitä itsensä tuntee.
Kotimatkalla mentiin päivän teeman mukaisesti Helvettiin. Moneen vuoteen en ole käynyt Helvetinkolulla ja reittiä olikin ehostettu sitten viime näkemän. Maisemat olivat komeita, eikä ruuhkaa arki-iltana poluilla ollut. Hieno lenksu - jos vielä fiilis olisi ollut vähän keveämpi.
Kotimatkalla nähtiin tämmösiä. Olen aiemminkin vähän miettinyt, että villisiat voisivat olla kivoja, mutta nämä olivat ihastuttavia. Että ne leikkivät , kiljuivat ja tönkivät!
Ja aika muhkeita olivat nämä strutsikin, ihmeteltiin lähinnä kun eivät muka loikkaa aidastaan yli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti