keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Reissut on reissattu

Aikamoiset pari viikkoa takana... en osannut autoa pakatessa arvata mitä tuleman pitää.

Ensin Riisi ja veljensä Huuru korkkasivat junnuluokat Seinäjoki KV:ssa 4.11 Päivi Eerolan tuomaroidessa. Tasaista oli.. Riisi ERI1 PN2 ja sert, Huurulla sama tulos uroksissa.

Sitten maanantaina koitti kauan odotettu matka Puolaan. Olivatkohan nämä pennut kunnolla silmänsä aukaisseet, kun matkaa alettiin suunnitella ;) . Joku oli tosin sitä mieltä, että meidän ei tulisi lähteä, lähtöpäivänä kokolailla kaikki mikä voi mennä pieleen, meni. Lunta tuli koko päivän niin paljon kuin taivaasta mahtuu, ennestään tiet olivat jo jäisiä. Matkailuautossa oli alla kesärenkaat, Keski-Euroopassahan nastarenkaat ovat kiellettyjä. Auto ei siis inahtanutkaan ja koko matka oli hilkulla peruuntua. Lopulta paikallinen valtava nelivetotraktori tuli hinaamaan meidät ensimmäisen 5km matkan isolle tielle. Onneksi isot tiet olivat lähinnä vetisiä.

Laivamatka junnutrion kanssa meni hyvin. Autolta hyttiin piti kiivetä todella jyrkkiä ja kapeita ritiläportaita, mutta pienellä tsemppauksella kaikki kolme ne selvittivät.














Tiistaina huristeltiin läpi Ruotsin ja Tanskan ja pieni pätkä Saksanmaatakin yöpaikkaa etsiessä. Keskiviikkona oli aikomus olla hyvissä ajoin perillä Poznanissa, mutta... Saksan puolella meni aikaa mm koiria lenkittäessä ja auton vesisäiliöiden täytössä (vettä ei niin vaan saanutkaan mistään) .



















Puolan rajalla jonottelimme siis pari tuntia suunniteltua myöhemmin, mutta yhä tavoitteena olla Poznanissa valoisaan aikaan. HEH. Aika pian Puolan liikenne näytti meille (toivottavasti) pahimmat puolensa. Tietyöt, keskelle tietä "kuolleet" bussit yms erikoiset liikennesysteemit saivat aikaan sen että 170km matkaan kului lopulta noin 5h. Pahimmillaan jonotimme 2h noin 10km matkalla. Onneksi oli matkailuauto, kahvinkeitin ja televisio ;)














Puolassa olimme siis vasta kahdeksan aikoihin, saimme italialaisten vinkin avulla autolle paikan aivan näyttelyalueen kohdalta pieneltä sivukadulta, varsinainen parkkialue oli varsin kaukana. Näyttely oli aivan keskustassa, kuin Forum Helsingissä Mannerheimintiellä. Koirien ulkoilutus oli varsin vaikeaa, koska vihreää ei juuri ollut. Näyttelyaamunakin lähdimme puoli viideltä tarpomaan pitkin katuja, mutta suuremmitta tuloksitta. Toki alkoi myös sataa vettä, joten seuraava vaihe oli koirien föönaus kadulla -työmatkalla olevat puolalaiset hieman tuijottivat...

Näyttelyhallit olivat tilavia, valoisia, kehät olivat hyvän kokoisia, vessat siistejä jne, mutta puolalaiset eivät kyllä olleet järin kansainvälisiä -kaikki oli vaan puolaksi! Ruokalistat, kuulutukset, infot jne. Selittämällä ja huitomalla kuitenkin pärjättiin.

Näyttelytorstai oli aikamoista hulinaa. Urokset ja nartut arvosteltiin eri kehissä, kehien välissä oli ”fiksusti” leveä käytävä, bokseja ja yleisöä. Eli molempien kehien seuraaminen oli mahdotonta. Riisin vuoroa odotellessa ehdin kurkkia veljien esiintymistä – molemmat saivat excellentit ja Huuru oli viimeiseen asti kiinni tittelissä. Loppujen lopuksi Huuru joutui taipumaan kakkoseksi.

Junnunarttuja oli 20, suurin osa fawneja. Riisin vuoro ei alkanu lupaavasti, kun juuri kehään mennessä edellinen koira rähähti sen kylkeen. Riisi kuitenkin oli niiden yhdeksän joukossa, jotka saivat excellentit. Sitten alkoi juoksutus –ja lopulta meidät juoksutettiin ykköspallille. Riisistä tuli siis JUNIORIMAAILMANVOITTAJA 2006! Loppukisoissa Riisi voitti urosjunnun tullen ROP-junioriksi. Lisäksi meitä juoksutettiin paras narttu-kisassa ja Rop-kisassa. Iltapäivällä oli vuorossa BIS-juniorin valinta. Hienosti Riisi jaksoi yhä esiintyä, vaikka päivä näyttelypaikalla oli venynyt 12-tuntiseksi. Sijoitusta isossa kehässä ei kuitenkaan herunut.















Loppumatkan ajan Riisi saikin leikkiä Rinsessaa ja neiti on ilolla vastaanottanut kaikki onnitteluhalit. Kiitos kaikille onnitteluista!



















Perjantaina oli vuorossa shoppailua näyttelypaikalla ja iltapäivällä alkoi kotimatka. Puolan liikenne sujui nyt paremmin ja lopulta ajelimme Saksan läpi Tanskan puolelle yöksi. Lauantain aikana huristeltiin pikkuhiljaa kohti Tukholmaa ja sunnuntai aamuna olimmekin jo kotosuomessa. Sää aiheutti taas pientä jännitystä...onneksi sade tuli lännessä räntänä ja lämpötila pysyi plussalla, joten pääsimme taas ehjänä perille kesärenkaillamme.














Matka meni siis kaikinpuolin hyvin ja täytyy sanoa, että kymmenkuisiksi nuo junnut olivat todella hyvinä matkakavereita! Mutta kyllä Siitaman lumipenkat saivat kyytiä, kun vapaus koitti.

Ja tasapuolisuuden vuoksi myös Piu päätti yllättää. Piiparinen oli viikon hoidossa Diman kaverina Virroilla ja nyt sunnuntaina Heinosen Mari haki sen mukaansa agilitykisoihin Tampereelle. Piu ei ole taas päässyt treenaamaan sitten elo-syyskuun, mutta eipä tuo haitannut... Piu ja Mari voittivat 29 koirakon midiluokan ja samalla Piu siirtyi kisaamaan kakkosluokkaan.

Ei kommentteja: