Dima järjesti meille mysteerin. Olin Virroilla lomailemassa kaksi viikkoa sitten ja viikonlopun aikana Dima oli kummallisen vaisu ja ripuloikin hieman. Itse poistuin maisemista, mutta Dima oli ihan hyytynyt ja lopetti syömisen ja aloitti runsaan juomisen. Tiistaina mitattiin kuume, ja olihan sitä. Samoin keskiviikkona. Torstai aamuna Dima vietiin Virroilla lääkäriin, pissanäyte oli ok ja koira muutenkin päällisin puolin. Verikokeen tulokset tulisivat perjantai iltapäivänä. Kuume kuitenkin oli jo yli 40 astetta ja koira ihan tööt. Ruoka ei uponnut, mutta vettä meni n. 4-kertainen määrä normaaliin - ja pissaa tuli samassa suhteessa. Perjantaille varasimme ajan Tampereelle Veteriin, jossa Dima sitten ultrattiin kohtutulehduksen pelossa. Mahassa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa. Torstain kokeiden tulehdusarvot olivat huikeat 59, perjantaina otettiin uudet, niissä arvo oli laskenut n.30:n -ollen edelleen korkea. Mitään vikaa ei löytynyt, sairaus toisensa jälkeen pystyttiin sulkemaan pois. Kotiin Dima lähti antibiootein ja kortisonipiikein.
Maanantaina Dima matkusti uudelleen Veteriin kontrolliin.Tulehdusarvot olivat normalisoituneet. Koira tutkittiin ja ultrattiin vielä uudelleen, mutta mitään selitystä tälle voimakkaalle tulehdustilalle ei saatu. Verikokeista otettiin vielä erikseen maksakokeet, koska ensimmäisissä kokeissa maksa-arvoissa oli ollut poikkeamaa. Nyt keskiviikkona saimme tietää, että myös kaikki maksa-arvot ovat ok. Dimasta otettiin myös punkkitautien varalta vasta-ainetestit, niiden tulokset tulevat reilun viikon päästä. Olisi se aika uskomatonta, jos Dima olisi saanut saman borrelioosi tartunnan kuin Liina! Toivottavasti ei, vaikka toisaalta joku nimi tälle mystiselle sairaudelle olisi ollut kiva saada.
Dima on pikkuhiljaa toipumassa ennalleen. Hyvin väsynyt se on ja haluton tekemään mitään. Ruoka maistuu jo, ja veden latkiminen on normalisoitumassa, samoin siten pissaaminen. Antibioottikuuri jatkuu vielä ja toivomme täydestä sydämestämme, että Dima tervehtyy täysin ja pysyy terveenä jatkossakin!
Noin muuten meillä ei olekaan tapahtunut mitään. Hieman masentunein mielin tulee katseltua puista putovia keltaisia lehtiä ja yhtäkkiä iltakymmeneltä on aivan pussipimeää lähteä iltalenkille. Syksy ja talvi ovat niin ankeita, eikä tässä vaikuta olevan mitään piristystäkään tiedossa.
Heinä-elokuu ovat vaan hupsahtaneet jonnekin. Ainoa varsinainen tapahtuma oli elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, kun matkustimme Piun kanssa Loviisaan Kennelliiton tokoleirille. Matkalta otimme mukaan Maijan, Hörppiksen ja eväät ja matkasimme viettämään helteisen (poltin taas itseni) ja opettavaisen viikonvaihteen. Hieman ajoittain hävetti, kun yhteistyöstämme näkyi niin selkeästi treenaamattomuus, mutta...paljon saimme vinkkejä, miten lähteä hiomaan ongelmakohtia kuntoon. Ja Piiparinen hoiti hommat kyllä tyylikkäästi siihen nähden ettei sen kanssa ole koko kesäny tehty mitään...Ja eiköhän itselle takaraivoon jäänyt kytemään pieni innostuksen poikanenkin taas. Jospa jo huomenna tie veisi tyttöjen kanssa treenaamaan.
Tänään tapahtui sitten muutto takaisin Viikin ympyröihin. Tällä hetkellä lattialla lojuu kasa purkamattomia kasseja yms eikä niiden järjestäminen motivoi yhtään... Eiköhän tänne taas kohta kotiudu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti