maanantaina, kesäkuuta 22, 2009

Kuukausipäivitys


Kiirettä lie pitänyt, kun on kuukausi vierähtänyt - vaiko eikö elämässä tosiaankaan ole tapahtunut mitään...











Aika arkista aherrusta tämä on ollut, mutta tylsää ei ole ollut. Töissä on oltu ahkerasti koko porukka, kaupungissa on käyty "sivistymässä" säännöllisesti ja välillä on aina ehditty mökkeilemään ja rentoutumaan.
Jokainen lämmin ilta on kokolailla hyödynnetty rannassa uiden ja saunoen - ja grillaten.
Sillä samalla kaavalla meni juhannuskin, töitä ja huvia vuorollaan. Lauantaina sadetta uhmaten mentiin saareen elpymään ja vaihtuihan se säätilakin yön aikana. Sunnuntaina aamupalaksi piti saada lettuja ja pienten vaikeuksien kautta voittoon... *vinkvink* paistin pannun voi voidella lenkkimakkaralla, jos ei rasvaa ole tarjolla... Riisi oli mukana viettämässä laatuaikaa ainokaisena, ja kyllä se nauttikin.
Jospa se nyt vaikka palkinnoksi alottaisi sen juoksunsa...Alkaa neidin ajatukset harhailla jossain ihan muualla siihen malliin, että liki alkaa aika olla.




Ennen jussia oli Torniossa agilityn SM-kisat. Viimeisen vuoden tavoite (vai pakkomielle?) oli saada Piipalle (ja Kapolle ) tulokset sinne. Piu ansaitsi paikkansa starttilistalle ja tavoite toki asetettiin finaaliin. Perjantaina harjoituskisoissa komeasti pari nollaa, mutta sunnuntain yksilöissä ei meno enään kulkenut ihan piirrustusten mukaan. KIITOS Mari&Sari tästä Piun agilityprojektista kaikkina näinä vuosina - koira on täysin reenaamatta vedetty kolmosiin ja SM-kisoihin ilman, että se on kisauransa aikana asunut lainkaan samalla paikkakunnalla ohjaajiensa kanssa. Kiitos kuuluu myös ihmekoira Piipariselle, joka ihan vaan puuhastelemalla on saavuttanut elämässään aika mainiot tulosket. Unohtamatta sen roolia uskomattomana seuraneitinä. Huomenna tuo pieni harmaa otus täyttää jo kahdeksan vuottaa - tiedossa on pienet juhlat eläkkeelle vetäytymisen kunniaksi.
Töissä on lomasesonki ja vähitellen "kitten"boom. Eka satsi alkaa olla parhaassa vaiheessa, mutta omat pitää huolen siitä, että mieli ei tee...







Tuon ihanan nappisilmäisen Jalo-Patrikin voisin ottaa koska vaan. Käsittämätöntä, ettei kenenkään rottahäkki odota tuota hurmuria, kun ihanampaa luonnetta ei enää voi löytää.

1 kommentti:

Tuula Tanska kirjoitti...

No eikös ne Riisin juoksut heinäkuussa pitänytkin tulla ja kohtahan on heinäkuu. Tsemppiä pentupuuhiin! Toivottavsti tällä kertaa onnistuu.
Ja rotta sitten sinne lauman jatkoksi. Minua ei kyllä kauheasti kiehdo, vaikka opiskeluaikana valkoiset laboratoriorotat olikin aika söpöjä. Mutta nuo pikkukisut sen sijaan on syötävän suloisia. Ja meillä varmaan menisivätkin parempiin suihin ;-)
Mukavaa kesän jatkoa!