Ei lähtenyt järin hyvin tämä viikko käyntiin...Heräsin aamulla Piiparisen sängynvaltausyritykseen -ja kirkkaaseen auringonsäteeseen. Damn. Kello ei ollut soinut ja olin nukkunut pitkälti toista tuntia pommiin.
Kiikutin koirat ulos läheiseen metsikköön kuten joka aamu ja päästin ne irti. Lähes samantien ne lähti kauheella huudolla säntäämään pusikkoon ja minä koitin unisesta kurkustani saada jotain komennusta niihin. Huudon kohteena olivat rotikka ja pikkupinseri omistajansa kanssa, vapaana nekin, mutta hallinnassa. Riisi jäi polun varteen huutelemaan, mutta Piu, joka EI IKINÄ aiheuta pahennusta marssi perille asti naputtamaan näille oudoille koirille, eikä meinannut huutamalla tulla millään pois. Pinseri onneksi hääti sen sitten kauemmaksi. Mun teki NIIN mieli sännätä sinne ottamaan Piiparista niskasta kiinni, mutta silloin Riisikin olisi sännännyt sinne mun perässä, enkä halunnut ottaa tappelun riskiä, koska vieraat vaikuttivat nartuilta. Karjuin sitten vaan laumani sivummalle ja jostain syystä nuo esitti loppumatkan aamulenkistä lähes tokoseuraamista. Hävettää, koska mä niin vihaan ihmisiä, jotka pitää koiria vapaana, jos ne ei pysy käskyn alla. Mutta taas opimme, että eläinten kohdalla ei voi sanoa "ei ikinä". Ja onneksi vastapuolen koirat olivat ihan cool eikä tästä seurannut mitään kuuden hengen kaupunkisotaa.
Nyt on aamukahvit juotu, ja pitäisi lähteä auton kanssa liikenteeseen. Toivottavasti tähän marmatukseen ei tarvitse kirjoittaa jatko-osaa enään tänään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti