Viime viikon meillä huristeli vaihteesta viisi koiraa, kun Piiparinen ja Dima tulivat äipän sairaslomaa pakoon Virroilta. Paljon saatiin pitkiä katseita Tampereen keskustan tuntumassa tuon lauman kanssa, mutta kaikki meni hienosti. Loppuviikosta totesin, että pystyn sittenkin viemään ne kaikki yhdessä remmilenkille - noh, pääasiallisesti lauma ajettiin autolla metsään toohottamaan.
Edelleen tulivat hyvin juttuun, sikinsokin pystyivät syömään keittiössä ja muutenkin touhuamaan. Ainoat sanomiset tuli sängynaluspaikoista, kun KOKO alunen on Häpsiin eikä kenenkään muun. Nih! Toisaalta pikkukarvaisille sopi oikein hyvin nukkua sängyssä koko yö...
Ja onneksi on tuo pakettiauto, että kaikki mahtuu mukaan...
Piu joutui samalla reissulla lääkäriin perussyyniin. Sikaripunkki on pysynyt taka-alalla. Välillä on pientä hilseilyä, mutta ei mitään vakavaa. Otettiin silti nyt varoiksi perusverenkuva, jossa kaikki arvot olivat priimaa. Kaikki paikat syynättiin ja kuunneltiin, eikä huomautettavaa ollut. Samaan syssyyn poistettiin hammaskivi, joten eiköhän mummo taas porskuttele hyvin etiäpäin. Ei siitä kyllä uskoisi, että se kymmenettä käy.
Harmitti hieman, kun lauantaina oli schapejen tokomestikset ja en Piuta laittanut, kun a. ei olla reenattu b. mä olin menossa omaan luokkakokoukseen. Noh, luokkakokous onkin kahden viikon päästä ja nyt kun tein evl:n liikkeitä Piipaan kanssa, se oli aivan tohkeissaan ja esim. ruutu meni tosi hienosti. Nojoo...onhan se enemmän esiintymistä kuin tottelemista se tuon tekeminen, mutta intoa ainakin on! Jäi menemättä ja liekö tuo ens vuonna jo sit liika vanha...
Lauantaina siirryttiin Kuhmalahdelle juoksemaan ja montuilla menikin reipas parituntinen. Häpsii pääsi vielä illalla vähän tottista reenaamaan uudelle kentälle. Huoh, niin paljon on vielä opeteltavaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti