Pieni poikamme ( 51cm ja 3995g) syntyi 2.12 hyvässä järjestyksessä ja uusi
elämänvaihe on alkanut! Kuka olisi uskonut vielä jokunen vuosi sitten, että
tässä näin käy, mutta kyllä ne kellot alkoivat kilistellä tässäkin
osoitteessa. Tähän asti tämä on ollut
kyllä ”positiivinen projekti” ja ainakin alkuun tuo tuntuu enemmän kuin
helpolta vauvalta. Mutta… ehtiihän tuo harmaita hiuksia vielä aiheuttaa! Aivan
ihanan suloinen mutrusuu, joka tällä hetkellä oikeastaan herää vain syömään ja
nukahtaa siihen uudestaan ; ) Äidillä on vielä hiven matkaa ”rantakuntoon”,
mutta eiköhän tämä tästä…
 |
| Aika lähteä sairaalasta kohti kotia! |
Koirat ovat saaneet tulokkaan moikata ja olivat luonnollisesti tohkeissaan hassun hajuisesta ja omituisia ääniä päästelevästä kaverista. Mutta kummasti ovat asettuneet ja pikkutyypin toimet&äänet eivät enää parin päivän jälkeen jaksa niin kiinnostaa. Riisi oli hellyyttävän onnellinen mun kotiinpaluusta, sen naamasta näki syvän huolestumisen maanantai aamuna sairaalaan lähdettäessä, kun ei tuo oma vointi ollut ihan priima silloin.
Isovanhemmat ovat käyneet (toki ;) ) pojan moikkaamassa ja samalla nti Naanaa pääsi välillä touhuamaan päiväksi rotuseuraan, jottei ihan schapeksi muutu. Keli ei oikein suosinut, mutta karvanelikolla oli sangen hauskaa uudessa lumessa. Häpsii ja Piu totesivat, että nyt alkaa olla ihan liikaa väkeä liikkeellä, eivätkä ilakointiin osallistuneet.
 |
| Naanaa, Riisi, Tikkari |
 |
| Tikkari ja pallo |
 |
| Riisi ja Tikkari piehtaroi "saman kävyn päällä" |
 |
| Dima ja Naanaa |
 |
| Dima ja Naanaa |
 |
| Dima, Tikkari, Riisi, Naanaa |
 |
| Kaikki neljä menossa ...johonkin suuntaan |
.
Nyt sitten vaan opetellaan uutta elämää ja vaunulenkeille
pääsyä. Sisällä on jo reenattu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti