Viikot vähenee

Pääsiäiseksi muutettiin maalle. Siitä on jo vaikka kuinka kauan, paljon on tapahtunut sen jälkeen. Kevät on muuttumassa kesäksi, yhtäkkiä kaikki on aivan vihreää. Aika paljon on saatu myös aikaiseksi mökkitalkkaroinnin parissa.




Vielä on aikaa jokunen viikko nauttia helposta elämästä, sitten on kai pakko palata kaupunkiin. Eniten säälittää tilanne Häpsiin kanssa. Maalla se on ihan paras koira, rento ja mukava perusmoppe. Ja sitten taas kaupungissa se on ihan monsteri. Jos toki maallaolosta on nauttineet muutkin. Kun olisikin aina kesä, valoisat kelit ja lämmintä. Toista täällä olisi olla paukkupakkasilla ja lumipyryssä pitkien pimeiden kuukausien ajan.

Koirat on lähinnä olleet ulkona ja jolkotelleet metri metriltä mukana piha-askareissa. Mutta vähän on tottisteltu, vähän on jäljestetty ja vähän tehty esineitä. Paino kuitenkin sanalla vähän. Jotain on suunnitteilla kesäkaudelle, jokunen näyttely ja ehkäpäs parit tokokisat. Tikkari meni ja aloitti juoksunsa ja samalla Viron voittajashow taitaa jäädä neidiltä väliin.

Vähiin käy myös Riisin viikot. Parin viikon päästä pienet mustat palleroiset jo ponnistelevat tässä maailmassa! Siitä sitten enemmän pentublogin puolella.

Blogin kimppuun enemmän sitten kesäkuulla, kun internet palaa taas arkeen…

Mökkikausi alkoi!

Kevät on tullut ja myös minä olen herännyt henkiin! Yhtäkkiä sitä onkin aikas pirteä ja jaksaa touhuta ihan eri malliin kuin talvipimeällä. Ei sillä ettäkö jotain aivan ihmeellistä olisi aikaan saatu. Tai no, jotain sinnekin päin ;)

Viime keväiseen malliin olemme päättäneet muuttaa toukokuuksi Kuhmalahdelle tekemään kaikkea pientä mökki&pihapiiriremonttia ennenkuin vuokrakausi oikeasti alkaa.

Ja puuhaahan riittää, kun sitä alkaa keksimään. Puuliiterin katto jo uusiutui, minäkin uskalsin sinne kiivetä! Seuraavia hommia onkin klapikoneen käynnistys ja niiden klapien siirto sinne liiteriin... Seiniä pitäisi eristää ja maalata jne. Sisustuskärpänen puri sen verran että uusi sänky &sohva saavat huonejärjestystä hieman mullilleen.
Seuraava kuukausi sitten kuljetaankin töihin hieman eri reittiä ja taas se pahin: EI internettiä!!!!

Pari viime viikonloppua on jo maalla vierähtänyt ja kyllähän koirat ovat nauttineet. Ne saa olla ulkona aamusta iltaan, peti on tehty rappuselle ja auton ovi on yleensä auki, jos sinne haluaa mennä huilimaan. Pikkuturrit olivat avustamassa viime viikonlopun touhuissa ja nuoriso luonnollisesti rypi jokaisessa tulvaojassa jne.

Riisi kävi ultrassa ja monta pientä pennelia polski mammakoiran vatsassa. Toukokuun lopulla on siis Boondock´s L-pentueen aika ponnistella maailmaan. Sitä ennen Anu koittaa ponnistella kotisivut valmiiksi "juhlan kunniaksi".

Sitten valokuvamuistoja:

Talviturkit heitetty...




Tikkari rakennushommissa - ei pitäisi kai olla noudoissa ongelmia, kun se vasaralla toimii aika hyvin ;)

Tikkari

Häpsii


Dima


Ryhmäpotretti


...ja sitten lenkille ;)


Ilta-auringonpalvontaa



Yleistunnelmaa ;)



Tomerat grillivahdit

Voila!

Yhdistetty työ&lomamatka Ranskaan takana. Kaikki meni hyvin ja kivaa oli! Transporteri oli jopa aavisteltua parempi matka-auto ja toimi koko matkan kuin junan vessa. Navigaattori toimi sekin, eikä eksyttänyt meitä kertaakaan. Myös me ihmiset pysyimme iskussa ja hyvillä mielin. Matkaseuraksi lähti siis Jukka, ja paljon uutta (ja ihmeellistäkin) koimme yhdessä. Mitään lainattua emme hukanneet/rikkoneet ?!?! Riisi oli oma ihana itsensä koko ajan ja rouvan lemmenloma ajoituksinaan vaikuttaa onnistuneelta "täsmäiskulta". Takana 9päivän seikkailu ja n. 5600 km. Riisin seikkailulle on perustettu tässä vaiheessa ihan oma blogi: http://ranskantuliaiset.blogspot.com/

Torstaina 24.3 aamuproku näytti 4.8, joten enää ei tarvinnut siirtää lähtöä yhtään. Niimpä ajoimme illaksi Turkuun ja laivaan, josta perjantaiaamuna lähdimme ripeästi siirtämään itseämme etelää kohti. Brahehusin linnanraunioilla on aina stopattu ja niin nytkin. Kuskin vaihto ja samaa tahti tahtia Malmöön ja siltaa yli Tanskaan noin klo14. Tanskan ja Saksan välisellä Rödby-Puttgarden paatilla oltiin 16.15-17. Saksaa ajelimme vielä noin 300km, joka motareista huolimatta vei yllättävän kauan tietöistä ja kovasta liikenteestä johtuen. Riittävän väsyneenä kallistimme päämme motellin sänkyyn, josta matka jatkui lauantaiaamuna ennen kuutta!


Aamun rauhallisessa liikenteessä matka eteni ripeästi. Belgiassa oltiin ennen kymmentä ja paria tuntia myöhemmin päästiin Ranskan puolelle. Ranskassa oli ehdottomasti reissun parhaat tiet, hyväkuntoiset motarit ja rauhallinen liikenne. Mutta motarit olivatkin maksullisia, ja hieman opettelemista oli tietämättömillä turisteilla mistä milloinkin sai oikeanlaisen ticketin ja mihin se maksettiin… Aivan aikataulussa ehdimme puoli viiden maissa hotelliin Angersiin, jossa meidän oli määrä tavata sulho omistajineen. He saapuivat aivan samaan aikaan ja siirryimme tutustumaan puiston puolelle. Euisce vaikutti juuri sellaiselta kuin pitikin ja kyyhkyläiset saivat leikkiä ja tutustua suuressa puistossa, joka seuraili satoja metrejä Loiren rantaa. Riisistä näki sokeakin, että oikeaan aikaan olimme liikkeellä. Rouva seisoi nurtsilla häntä sivussa, selkä väpättäen ”palvelua” odottamassa. Ja saamansa piti. Tässä vaiheessa me hieman huokaisimme, työt oli tehty ja loma saattoi alkaa ;)

Sunnuntaina Euisce osallistui Angersissa Inttinäyttelyyn – syy miksi tapaaminen tänne sovittiin. Tuomarina oli Jeannine Anjoran ja briardeja oli ilmoitettu 20. Luonnollisesti änkesin itseni kehän reunaan videoimaan koko shown. Ja…aika show se olikin. Täytyy myöntää, että olin hieman pettynyt. Juu, muutama ihan kelpo peli, mutta sanoisin, että Suomen näyttelyissä käyvät briardit olisivat pesseet tuon porukan mennen tullen…Isoja, moni oli kovin neliömäinen rungoltaan, liikkeet huiskivat sinne ja tänne..Ja ne luonteet. Täällä harvoin pääsee roppikehään, jos yrittää tuomaria tirvasta. ( Lisäilen kuvagalleriaan nimiä ja tuloksia, kunhan saan luettelon taas käsiini…). Riisin sulho onneksi käyttäytyi ja makoili rennosti pitkin käytäviä tukkien briardmaisesti kulkureitit. (ja juu, kyllä itse asiassa muutkin käyttäytyivät kehän ulkopuolella ihan ok, kunhan kukaan vieras ei yrittänyt koskea).
Silmäilin päivän mittaan jonkin verran muitakin kehiä, ja luonteissa oli todella paljon sanomista. Bullmastiffit olivat viereisessä kehässä eikä juuri yksikään antanut koskea. Venyivät ja paukkuivat kuin purukumit. Siellä täällä vedettiin latanaa perässä bernejä ja molosseja toinen toisensa perään. Hmmm. Ehkä siellä koirat eivät elä ihmisten kanssa, vaan häkkielämää ilman opetusta.

Näyttelystä siirryimme Angersin keskustaan leikkimään turisteja. Aika näyttävän linnan (Fortress) ovat sinne aikanaan väsänneet ! Ihana puisto istutuksineen, Suomen lumitalven jälkeen tulppaanit ja ihan vihreä nurmi näyttivät ihanalta. Sää oli lämmin, mutta utuisen pilvinen. Loire-joki halkoo kaupunkia, mutta ihan tähän aikaan vuotta se ei vielä antanut parastaan.

Angersista lähdimme ajelemaan etelää kohti ja stoppasimme La Rochellessa, joka on aivan Atlantin rannikolla. Itseasiassa stoppasimme jo ennen…sillä innokkaat (tulli)poliisit stoppasivat meidät ja pönkivät autoamme. Piti kaivaa passit ja selittää mistä tullaan, minne mennään ja miksi. Ja kukaan ei puhu englantia. Riisin kakkapussirulla kädessään hra konsta lopulta antoi meille luvan jatkaa matkaa. Mitä lie etsineet. La Rochellessa nautimme auringosta, merenrannasta, purjeveneistä (joita kai kesällä on tuhansia ja taas tuhansia valtavassa satamassa) ja kauniista koristeellisista rakennuksista.

lllan hämärtyessä ajoimme lähelle Bordeauxia, Saint Emilion ja Montagnen väliin Euiscen kotitilalle, jossa lemmempari onnellisina saivat toisensa sammakoiden kurnuttaessa ihan samaa lovestorya vieressä ;)
Me saimme majoittua Euiscen omistajien viinitilalle – joka oli suomalaisen silmään aika wow! –ihan omaan taloon. Täyden palvelun majatalo oli täyttänyt meille jääkaapin ja pehmeä prinsessakatossänky odotti.

JATKUU...

Loppuun vielä hääkuva pariskunnasta herran kotitilalta, lisää tosiaan pentublogin puolella

Lisää kuvia matkalta: http://www.rizs.kuvat.fi/kuvat/Ranskan++Honeymoon+/

Mars matkaan

Kohta viikko on juostu Riisin kanssa proguissa, kun juoksupäivät eivät ihan olleet selvillä. Vuoto alkoi hyvin hyvin niukkana ja vaihteli vielä alun jälkeenkin. Olimme kuitenkin laskeneet, että maanantaina voisi olla lähdön aika, mutta mitä vielä. Proku oli silloin vasta 0.7. Nyt mennään viiden paikkeilla ja lauantaina sitten ollaan astuttamassa.
Transporteri on pakattu (jo viime viikonloppuna...) ja ihan kohta lähdetään siirtymään Turkkuseen. Toivottavasti meillä on onnistunut ja kohtuullisen tuloksekas kesälomamatka !

Pitäkäähän peukut pystyssä!

Liikkuvia osia

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa... Meinaa pienen ihmisen pää mennä pyörälle jo tästä kaikesta.

Kaikenlaista pientä on aina arjessakin ja nyt on yritetty työstää todeksi ajatusta omasta kodista. Vielä ei ole mitään konkreettista tapahtunut, mutta monta aivosolua tähän on jo tuhlattu.

Toinen paljon ajateltavaa tuottanut asia on Riisin astutus. Juoksu on alkanut ja nyt pitäisi saada kaikki asiat rullaamaan matkaa varten. Suuret linjat ovat kunnossa, mutta hienosäätöä riittää. Esimerkiksi mitä reittiä ajetaan jne. Noh, nyt on jo päätetty sentään se, että autolla mennään. Henkisesti helpompaa, kun ei tarvitse lentopelkoisena jännittää omaa ja koiran matkaa, mutta toki tuolla reissulla saa kaasupoljintakin painaa ennenkuin takaisin ollaan. Seuraavana ratkottavia asioita on rengasvalinnat, nastat kun ovat matkalla kiellettyjä. Toki prokun nousu jännittää, että osuttaisiin varmasti oikeille päiville.


Ettei liikaa kotona oltaisi, viime viikonloppuna kävimme Latvian Riikassa näyttelyiskulla Irjan kanssa. Reissu sujui kaikinpuolin mainiosti ja neljällä koiralla saimme näyttelystä kaiken mitä oli saatavilla. Dima schapeissa ROP, Latvian valio ja voittaja-11. Ja 3. cacib. Mistähän maasta se viimeinen haettaisiin?
Briardikehässä Peetu kävi kovan kamppailun Teenager Moravia Campanellaa vastaan (ROP) ja joutui taipumaan PU2:ksi. Junnuvoittaja ja junnuvalio lisäyksenä kuitenkin tittelirimpsuun. Riisi voitti nartut, saaden himoitun viimeisen cacibin ja valmistuen nyt I-pentueen kolmanneksi C.I.Eksi. Kaupan päälle Latvian voittaja-titteli.
Tyyris kipitti äitinsä vanavedessä PN2ksi keräten samat junnutittelit kuin Peetu. Alkaa sisaruksilla loppua tila titteliriviltä...Tyyris reissasi meidän kanssa kuin kala vedessä ja pitää äitiään yhä idolina.

Nyt levätään viikonloppu ja pakataan autoa ensi viikon koitoksiin. Siitä sitten lisää myöhemmin ja pentublogikin aukeaa ihan juuri...

Helmikuun pakkaset takana!

Parinakin viikonloppuna on kärrätty laumamme maalle, paukkupakkasista huolimatta. Nyt viime viikonloppuna VIHDOIN tuo pakkanen hellitti ja olikin ihanaa vaan oleilla ulkona.

Vuokralaiset olivat jättäneet mökin ilmeisen positiivisella mielellä ;)


Nuorisolla riitti vahdittavaa - tiellä meni viikonlopun aikana ilmeisesti kaksi autoa


Niemessä on ollut harvennushakkuu käynnissä ja kävimme asiantuntevasti arvioimassa lopputulosta. Mustissa ei onneksi roikkunut kuin miljoona pientä kuusenoksanpätkää...


Riisi






Kyllä nuo vaan niin maaseutulaisia ovat. Ihan koko ajan ne on pihalla liikkeessä, aina löytyy joku risu, josta kinata ja joku mikä tahansa syy juosta hullunrinkiä ympäri pihaa.









Ätsii

Tuli vähän muuttujia :)

Riisin pentueasia odottelee toteutumistaan, eli matkasuunnitelmia laaditaan ja juoksua odotellaan. Yllättävän paljon tässä nyt on ollut kontakteja suuntaan jos toiseen, menee illat sähköpostien ja googletransleterin kanssa mukavasti ;)


Viime viikonloppuna oli ulkomaanmatka nro1 suuntana Tallinna. Kevyt päivätrip kahden helpon koiran kanssa ja illaksi kotiin - suunnitelmahan toteutui yhtä luotettavasti kuin VR:n aikataulut...
Aamulaivalla ehdimme hyvin näyttelypaikalle, jossa kaikki toimi hienosti, mutta poissa oli kaikki suomalainen nipotus. Aikataulu toimi ja briardit oli nopeasti arvosteltu. Suomen kaikki kolme matkaajaa saivat sen mitä halusivatkin. Irja ja Peetu kävivät kahmaisemassa ROP-juniorin, junnusertin jolla Peetusta tuli Viron Junnuvalio sekä myös ROPin! Kauhu oli poikien kakkonen kera cacibin (onnea uudelle C.I.Elle!). Riisi juoksi itsensä VSP:ksi ja sai ensimmäisen ulkomaan cacibinsa (4n ulkomaan vacan jälkeen!)!
Hieno päivä heti alkuunsa. Mutta jäimme odottelemaan isoja kehiä, koska laiva lähti vasta klo21.


Ykkösryhmän tuomaroi Natalja Nekrosiene ja iloisesti yllätyin, kun hän poimi meidät neljän joukkoon Peetun kanssa. Junnupoika kyllä esiintyi niin kauniisti, mitä nyt ihan vähän innostui juostessa. Meidän kaikkien hämmästykseksi ja riemuksi Peetu meni ja voitti ryhmän!!!
Siinä samassa hämmennyksessä pitikin mennä kokoontumaan BIS-junioreiden sekaan. Junnuja ravasi isoon kehään reilusti kolmekymmentä ja tuomari Karl Erik Johansson nosti meidät kuuden joukkoon... sitten neljän joukkoon ja lopulta Peetu oli BIS2 juniori pikkuschipperken voittaessa kaikki.

Sitten alkoi säätäminen ja puhelut sinne tänne. Sunnuntaina iltalaivat olivat aivan täynnä ja vaikka mitä yritimme niin ainoaksi vaihtoehdoksi tuli lähteä lauantaina kotiin ja heittää hyvästit BIS-kisalle. Ennen satamaa kävimme shoppaamassa auton täyteen ja sitten lippuluukulle :( Sain jo liput ja passit käteen kun VIELÄ kerran kysyin peruutuksia sunnuntaille ja olihan siellä! Äkkiä peruuteltiin auto satamasta pois, soiteltiin hotellihuone ja ilmoitettiin kotiin, että tuli vähän muuttujia :)

Hieman tuon onnenkantamoisen jälkeen luotin noituuteen ja BIS-sijoitukseen, mutta pelipaikalla muita ryhmävoittajia katsellessa aloin hieman epäröidä. Mutta Peetu teki sen mitä toivottiinkin ja viikonloppu päätettiin upeaan BIS4 sijaan.
Hieno suoritus 13kk junnulta ja kerrassan hieno tunne itselle, kun ole ikinä edes ryhmäsijoitukseen koiraa aiemmin esittänyt.

Sunnuntaina juutuimme vielä jäihin Tallinnan päähän ja lopulta kotona olin noin 02.30... hieman karusti kello soitti 07, mutta hyvin on jaksanut koko viikon ja vieläkin vetää suuta hymyyn!

Nyt pysytään hetki kotona mutta maaliskuussa J-pentue säntäilee itään enempivähempi ja Riisikin lähtee Latviaan, jos ei kutsu Ranskaan käy jo silloin. Loppuvuoden näyttelykalenteriakin on selattu, ja eiköhän naapurierkkareihin ja Ruotsin voittajaan ainakin saada edustus.