Hiihtoloma

Reissut alkaa olla reissattu, huomenna pitäisi hakea pojat hoidosta ja matkata takaisin Helsinkiin. Aika paljon on mahdutettu reiluun viikkoon…

Viime perjantaina haettiin Orivedeltä vauhtia ja pakkauduttiin ”matkailuautoomme” Chevyyn; auto imi sisäänsä neljä ihmistä ja viisi koiraa. Nokka kohti Tukholmaa alkoi illalla Turusta. Koirat alkavat olla jo tottuneita laivamatkaajia ja yö sujuikin hyvin. Piu ja Riisi pitivät Huurua tiukassa naisvallassa ja sänkypaikat oli aina samantein varattu niille… Lauantaina hurautettiin sujuvasti Ruotsin läpi Tanskaan. Keli oli aivan mahtava, aurinko paistoi, tie oli kuiva ja sula. Pisin stoppi pidettiin Grännassa Brahehusin linnanraunioilla – toki koiria ja maisemia kuvaten. Reitti Vätternin todella upeita rantateitä pitkin on varmasti kappale kauneinta Ruotsia.

Ruotsista Tanskaan hurautimme sujuvasti lautalla. Tästä on hieman toisenlaisiakin muistoja, kun Piun kasvattajan kanssa lukitsimme koirat ja autonavaimet autoon ja itsemme ulkopuolelle. Siinä sitten seilattiin toiseenkin kertaan Ruotsin ja Tanskan väliä ennen kuin lukkomiehen tulivat murtamaan oven. Ja muut matkustajathan eivät tuijottaneet meitä, kun automme oli väärään suuntaan tukkimassa ajoväylää… Noh, kommellukset matkoista muistetaan!

Tanskan päässä alkoi jännittää millainen majapaikkamme on, koska se oli niin edullinen. Navigaattori ilmoitti suunnilleen keskellä katua, että olemme määränpäässä. Edessä mm. vaatimaton linna ja hienomman puoleinen hotelli…

Oma hostellimme löytyi tienmutkasta, ja vaikka se oli linnaa vaatimattomampi, olimme hyvin tyytyväisiä. Huoneisiin oli helppo viedä tavarat, tilat olivat ihan siistit ja koirien kannalta toimivat.

Lähistöltä löytyi vielä runsaasti ruokapaikkoja, joista yhden valikoimme ja hyödynsimme Ciao ravintolan antimia nuo pari iltaa. Ensimmäisenä iltana tanskankielinen menuu aiheutti hieman ongelmia, joten ruoka-annokset vaihtoivat omistajia pöydän sisällä – hyvää oli lopulta!

Itse näyttely sitten… Aamu alkoi hyvin, Kapo kelpie esiintyi ensimmäisenä ollen komeasti ROP , samalla tullen Tanskan valioksi. Sitten oli useamman tunnin odotus. Myyjiä oli vähemmän kuin Suomen näyttelyissä, tuliaisia ei siis oikein tarttunut. Ilmapiiri oli rennompaa. Rokotuksista ei oltu kiinnostuneita, kaikista ovista pääsi ulos ja sisään vapaasti, kahvilaan sai viedä koiria jne.

Lopulta oli briardikehän aika… ahtaus alkoi olla ahdistavaa ja jännitys kasvoi. Avoimessa luokassa oli neljä urosta, olimme Huurun kanssa jonon viimeisinä ja sitten niiden kolmen joukossa, jotka saivat erin. Ensin tuomari laittoi Huurun luokan kakkoseksi, liikkeiden jälkeen Humppu nousi kärkeen! Ehdimme jo hieman liikaa iloita…kun käyttöluokan uros sitten vei sertin ja cacibin meidän nenämme edestä… Näin tällä kertaa. Nuoret nartut eivät excellenteja saaneet, avoimesta taas kaikki kolme. Ja näistä tuomari nosti Riisin kärkeen! Vaan sitten piti vielä juosta ja mitä tekee Riisi ??!?!? Alkaa ”ontua”. Se klenkkasi mutkalla toinen takanen ylhäällä ja säikähdin oikeasti mikä ihme sille tuli. Aikamme siinä sähelsimme, sitten tuomari nosti takaamme kakkosena olleen C.M Chiaran voittajaksi ja Riisi sai Huurun tavoin tyytyä varacacib nauhaan L Kun siinä pysähdyimme, Riisi raapi hetken niskaansa –eikä sen jälkeen ole ontunut metriäkään. Aika kallis kutina siitä tuli.

Briard kehältä juoksin suoraan schapekehään, jossa avoimen nartut olivat jo menossa. Piu esiintyi aivan tohkeissaan, mutta sen iloisuus ei purrut lainkaan tuomariimme Monica v. Bremptiin. Arvostelun ainoa positiivinen asia oli ”nice head”, muutoin Piu ei ollut tarpeeksi vahvaa tyyppiä (!!!), sillä oli suoran lavat, epäsäännölliset liikkeet ja epätyypillinen turkki. Kakkonen napsahti, mutta Riisin pettymyksen jälkeen tuo sininen nauha vain nauratti.

Viimeisenä kehään kipaisi schipperke Kipinä, pettymys napsahti EH:n muodossa. Tuomarin tyyppi oli aikalailla erinäköisiä ja Kipiltä mm. puuuttui kaulusta. Ihan ei siis saatu sitä mitä lähdettiin hakemaan, mutta kai tämä sitten opettaa nöyryyttä ;)

Kotimatka sujui jo rutiinisti, maanantaiaamuna läksimme Tanskan puolelta ja illaksi olimme hyvissä ajoin Ruotsin paatilla. Meillä meinasi Sarin kanssa vähän menojalkaa vipattaa laivalla, mutta ihan kiltisti sit mentiin kuitenkin nukkumaan ennen aamua …


Turusta suunnattiin Orivedelle ja mä jatkoin siitä tutustumaan tulevaan kotiini. Nyt on verhon paikat mitattu ja muutenkin homma katsastettu ”muuttokuntoon”. Toukokuuta odotellen…

Tiistai-illaksi vielä jaksoin Virroille ja samalla kyydillä tuli flunssakin…Olen koko ”talven” säästynyt ja nyt se räkätauti iski. Pienellä kuumeella ja räkimisellä tästä tunnuttais selvittävän.
Virtain päässä on oleiltu, juhlittu mummun 95v rääppiäisiä, touhuttu koirien kanssa etc. Karvakorvat pääsivät parinakin päivänä kaverien kanssa lumisille pelloilla humppaamaan, varmaan mun koirien talven lumilenkit oli tässä.

Lauantaina oli sitten reissun toinen näyttely, Riisi oli ilmoitettu Ylihärmään ryhmikseen viimeistä sertiään koittamaan. Olin aivan varma ilmoittaessani, että Riisi on ainoa briardi, kun ei Pohjanmaalla montaa koiraa ole. Yllätys oli suuri, kun briardeja olikin ilmoitettu 8! Tänään yllätys olis suurempi, kun kävi ilmi, että näistä oli 3 valiouroksia, varmasti ryhmänäyttelyissä ennätys! Kolme koiraa oli lopulta pois, ja tänään tavoitteemme jopa täyttyi; Riisi oli VSP saaden viimeisen sertinsä. Loppusaldoksi jäi 9 sertiä + 2 varasertiä. Hyvä setti, kun Riisillä on yhteensä 11 näyttelyä!

Loma alkaa siis olla lopussa, huomenna pitäisi pakata auto ja hurauttaa liikkeelle…