Punamultateam

Katselin juuri vuosi sitten äitienpäivänä täällä otettuja kuvia. Hiukan on kevät ollut pidemmällä, tulppaanit täydessä kukassa jne - nyt hyvä että nurmi on vihreä ja puissa hiirenkorvat.

Riisi ja Dima tasan vuosi sitten!

Vuosi sitten oltiin juuri muutettu tänne ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Paljon on vuodessa tapahtumia riittänyt, onneksi pääosin positiivisia. Lauma on kasvanut (kiitettävästi ;)) eikä hävikkiä ole ollut - silloin menee yleensä hyvin.

Piun eiliset agilityt eivät menneet hyvin. Satoi, oli lätäköitä eli ... varsin komea lentokeinu nähtiin myös, ääh. Niimpäs Piu pakattiin Marin matkaan viikoksi Virroille treenaamaan sekä Raikaa viihdyttämään. Mä tein eilen ennätyksiä lastenvahdinroolissa, Raika pysyi tallessa eikä se itkenyt ollenkaan!Ihme lapsi, kun jopa minä pärjään sen kanssa ;)

Kisoista hurahdin briardien kanssa Kuhmalahdelle sadetta pitämään ja kirkastuihan se keli illaksi, joten grilli ja sauna kuumenivat suunnitelman mukaan. Tänään heräsimme kirkkaisiin auringonsäteisiin ja aika ripeästi suorimme itsemme aitan maalausprojektin kimppuun. Koirat laitettiin narun jatkoksi, jotteivat olisi ihan maalissa. Noh, ei ollut järin suuri yllätys, että Ätsii noin 5minuutissa söi remminsä poikki. Toisella kertaa kesti noin minuutti. Lopun aikaa ne sitten olivatkin mukana maalaamassa; lopulta vain muutama punamultahaiven löytyi urakan lopussa tyyppien niskatukasta. Itse olin aika...punaniska ;)

Aitan seinä sai uuden värin, koirat pääsivät uimaan ja me saimme grilliherkkumme. Keli oli varsin kesäinen, joten päiväunet oli oivallista ottaa ulkona. Koirat olivat putkeen 9h ulkona ja kummasti ne (=ätsii lähinnä) jaksoivat jolkottaa ja rymytä. Onneksi sentään nyt nukuttaa niitäkin!