Uudenmaan poppoo järjesti briardien toukoleirin Inkoossa ja toki me läksimme oppia ottamaan ja briardisteja tapaamaan. Etelän vetelien väkeä oli mukava tavata, vuosi tässä on vierähtänytkin. Västankvarn tarjosi mainion leiripaikan, majoitustilat olivat koirapuuhiin ihan passelit. Evästys oli loistavasti järjestetty, Maiju tosin oli hieman yliarvioinut meidän ahneuden ;)
(kuva Pia Pynnä)
Ätsii oli ilmoitettu leikkikouluun, jota piti Jenny Sivula. Molempina päivinä meidän ryhmässä oli viisi koirakkoa, mutta kolme koiraa vaihtui lauantain ja sunnuntain välillä. Jennyn opein paneuduimme perusteisiin; leikkimiseen, perusasentoihin, seuraamiseen, luoksetuloon ja maahanmenoon. Jokainen sai neuvoja, tarvittaessa kädestä pitäen. Ätsiin sivulletuloa hiottiin ja seuraamista tehtiin about eka kertaa. En ole juuri uskaltanut sitä ottaa, kun tuo alkaa heti työntää pyllyä ulos. Nyt sitä työstettiin urakalla ja apuohjaajan avulla se alkoikin sujua! Myös leikki sujui hyvin, otettiin riekkumiseen rauhaa mukaan ja taas luulin oppivani jotain. Miten tuo korian leikittämisen oppiminen voi olla niin vaikeaa? Sunnuntain tottikset menivät Ätsiin osalta heikommin. Se oli kait väsy tai jotain ja keskittyikin enemmän heinän syöntiin. Leikki ei lähtenyt käyntiin ollenkaan, mutta nakkien kanssa saatiin sentään jatkettua seuraamistreeniä.
Lauantain iltapäivä vietettiin jälkipellossa. Heinä oli hieman pitkää aloitteleville, meillä ainakin namit lentelivät minne sattuu kun heinät ponnahtelivat pystyyn. Itse vielä sössin tallaamalla jäljen liian leveillä askelilla, jonka takia Ätsii jättikin koko ajan oikeaa askelta ajamatta. Se myös veti kuin hinaaja. Olin kuitenkin tyytyväinen, että se vieraassa paikassa&häiriössä tiesi tasan tarkkaan mitä nämä "peltotyöt" tarkoittivat. Ätsiin sunnuntain jälki oli parempi. Väsyneenäkin se jaksoi tehdä töitä ja koska olin parantunut askellusta, oli koirankin mahdollista tehdä enemmän oikein. Vauhtia oli liikaa, pitää koittaa tälle tehdä jotain nyt heti.
Riisi oli leirillä mukana lähinnä "hoidossa"; se kun on niin helppo kuskata mukana. Vapaana se hengaili nytkin koko leirin, kuten ihailtavan moni muukin. Varsin sosiaalista väkeä olivat leirikoiramme tänä vuonna (kuten ihmisetkin ;) )! Lauantaina Riisi työsti yhden jälkisuoran, jonka se veti aika omalla tasollaan; syvällä nenällä ja rauhallisena, mutta ehkä hieman alhaisella vietillä. Sivutuuli saattoi tehdä osaansa, mutta hieman ihmettelin, kun myös Riisi jätti oikeaa askelta ajamatta.
Marita ja Huuru-veikka olivat meidä kyydissä myös. Huuru työsti jälkiään eteenpäin pellolla ja Marita sai oppia janaopetukseen, joka itselleni on edelleen hepreaa. Lauantai-iltana tehtiin Huurulle myös tottis henkilöryhmineen ja paikkamakuu Taon totellessa. Hyvinhän se meni, joten koekalenteri kaivettiin esiin jo leirillä. Leirillä oli kaikkiaan mielestäni äärettömän hyvä henki, iltaohjelman nakkiviesti kirvoitti hyvät naurut kaikilta. Pia ja Tara olivat ylivoimaisen nopeita (3sek! ). Omani tunsin, Riisiä inhotti poimia löllyvä nakki vesiastiastiasta, mutta Ätsiiltä homma sujui jo hieman helpommin. Teini sijoittuikin neljänneksi ja me voitettiin ruokatynnyri.
Uusi kamera lauloi...
about 700 kuvaa tuli napsittua :)
Annamari aktiivisena tuuppasi mun kameran kuvia jo nettiin: http://picasaweb.google.com/Karvamopot/INKOO2009#
Ja Pian kamerasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti