Lumikki &
poikansa Vilkas ja Unelias
Nti Nuhanenä
Nti Lystikäs
Hra Jörö
Ja sitten kauhujen pariin... Monella kuusi koiraa kimpassa ovat sinällään syy vääntää naamalle kauhistunut&epätoivoinen ilme. Nämä pari päivää kuusikko on kyllä pelannut niin hienosti yhteen, ettei tosikaan.
Eilen mahdutin koko lauman heti työpäivän päätteeksi Golffariin (mitä sillä pakulla kun tuokin vetää 6...) ja suunnattiin Kuhmalahdelle ja soramontuille.
Alkuvauhdit
Valokuvausaddikti tietenkin vaati saada koirat hiekkakasan/vuoren huipulle, jotta saa kivoja kuvia sinistä taivasta vasten. Juup...ajatus hyvä, toteutus kohtuullinen. Lähinnä koirilla oli sikakivaa juosta hiekkarinnettä ylös-alas ja kielet on kuvissa puolimetrisiä...
Montuilta jatkettiin ihanaan tasaiseen kangasmetsään (oikein himotti päästä tuonne jäljestämään) ja naureskelin tuolle jonolle...
Yhtäkkiä jono yltyi haukkuun, puskassa heilahti ihminen ja sitten paikalle paukkasi jo rähjäävä kerry vapaana. Koirat haukkui ja minä huusin... meidän porukka oli lähinnä utelias ja halusi tutkia uuden tulokkaan, joka oli kyllä vihamielinen, mutta myös varsin hämillään tästä massailmentymästä. Sain napattua ärrierin pannasta ja Jukka kiikutti sen omiensa luo samalla kun mä paimensin "omani" kauemmas. Onneksi ei sattunut kenellekään mitään. Omiinsa sitä niin luottaa, mutta toki tälläinen lauma saattaa yhtäkkiä käyttäytyä miten vaan, varsin jos tuo vieras koira olisi tarrannut kiinni johonkuhun. Ja onneksi en ollut yksin, koska sitten en olisi kyllä saanut häädettyä riitapukaria pois. Loppuhyvin kaikki hyvin, lujimpaa huusin varmasti minä ;)
Hoitolapsi
Dima
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti