keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

Karkkilakon yritystä ja organisaatiouudistuksia

Viimeisten viikkojen aikana on taas ehditty pistämään pakkaa sekaisin.
Kaikki on onneksi sangen hyvin, mutta ajatukset pyörivät ympyrää ja meinaavat sotkeutua toisiinsa...

Aihe Piiparinen. Meidän "Saima Harmaja" on vietellyt laiskahkoja eläkepäiviä mielestäni sangen leppeästi ja hyväntuulisesti. Välillä sen olemus toki viestittää, ettei se oikein viihdy briardmaisessa seurassa. Olen aina välillä yrittänyt syöttää porukoille Virroille toista schapea kasvamaan, mutta kuulemma kerrostalossa pennun kasvatus ei nappaa. Niimpä Piun siirtymistä sinne eläköitymään ja Dimalle seuraksi on aina välillä nostettu esiin. Nyt sovittiin, että Piippa matkaa Virroille ainakin toistaiseksi.


Mutta. Piu alkoi raapia korviaan ja kuun vaihteessa huomasin sen korvissa karvattomuutta ja kuivaa ihottumaa. Kun toiseen korvaan tuli märkäinen kohta, kiikutin sen Veteriin. Aihetta ihmeteltiin ja lääkäri vilautteli autoimmuunisairautta. Korvasta otettiin raapenäyte ulkoloisten varalta - hämmästykseksemme eräänlainen sieltä löytyikin. Sikaripunkki. Joka ei juurikaan ikinä ala oireilla näin vanhalla koiralla eikä tuolla tavoin. Huoh. Sikaripunkin koira saa emältään "synnyinlahjana" ja osalla se sitten jonkun stressitekijän myötä puhkeaa sairaukseksi. Sairaita koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.
Piu sai pitkän antibioottikuurin ja kerran viikossa punkkia myrkytetään ulkoisesti. Ensimmäinen hoito takana ja sen jälkeen korvalehdet aukesivat paljon pahemman näköiseksi. Huoh. Selvitellään ja koitetaan saada tauti hanskaan. Kuukauden päästä uudestaan raapenäytteeseen ja samalla tarkistetaan yleinen terveydentila - monesti sairauden laukaisee myös piileva sairaus.
Olen tuota stressiä miettinyt. Ätsii pyrkii nostamaan itseään laumassa, mutta en jotenkin usko sen olevan syy. Enkä sen, että Riisi on kadonnut jonnekin Piun elämästä. Enkä kaupunkiasumisen. Ehkä ne kaikki yhdessä? Ja tietenkin toivon, ettei taustalla nyt olisi mitään pahempaa sairautta. Tosin vakava juttu se voi olla tämäkin, jos lääke ei saa punkkeja haltuun ja alueet laajenevat. Kokonaanhan tätä ei paranneta millään.
Jos ja kun vaiva saadaan hallintaan, lähtee Piu Virroille mahdollisesti sitten stressittömämpään elämään.




















Ja sitten organisaatiomallin uudistukset vaan jatkuvat...


Mistä saa ostaa itsekuria? Järkeä ja viisautta myydään varmasti samalla osastolla. Mutta ilmeisesti halujen, himojen ja hulluuden vaihdokkina niitä ei saa? Myös se monen suusta kuultu fraasi "mutku mies ei anna lupaa" olisi voinut auttaa... Sitä ei kuultu, ainakaan huutomerkin kanssa, joten helmikuinen karkkilakko sortui jo alkuunsa. Tikkari saa tulla.




Monen asian kertymästä vaan tuli pakkomielle. Juuri Tikkari oli se pienimpänä syntynyt tyttö, josta pidin eniten ekan viikon aikana. Sen pää ja ilme on puhutellut minua eniten koko ajan. Juuri Tikkari sai sen nimen, josta pidin eniten. Juuri Tikkari on aivan kuin Riisi vauvana (jos toki Hallassakin on niin paljon äitiään). Niin moni olisi halunnut Tikkarin, jenkkilää myöten. Mutta anteeksi vaan kaikki , neiti korvakiharoineen muuttaa nyt Tampereelle äipän kaa. Kannustusta tähän en saanut, palaute on ollut lähinnä... noh. Mikä tärkeintä, ihan lähipiiri on suhtautunut asiaan hyvin ja uusi elämänvaihe voi alkaa!





Viime viikonloppuna oltiin taas maalla rentoumassa. Nukuttiin, lämmitettiin, laskiaispullat varaslähtönä onnistuivat mainiosti - emmekä _ihan_ juuttuneet moottorikelkalla umpihankeen :) Jahka kevät tulee, aikomuksena on viettää enemmänkin aikaa maaseudun rauhassa ennen vuokrasesongin alkua. Jälkipellot pihassa vetävät kummasti puoleensa...





Golffari sai tänään leiman katsastussedältä. Kuukausi sitten käytiin myös, mutta leimasta oli kai väri loppu... "tyttöhän ajelee ilman nastoja" "jarruremonttia" jne. Noh, vaadin käteeni ostoslistan ja sen kanssa marssin motonettiin palveltavaksi. Oikeat osat sain ja ystävälliset ihmiset korjasivat viat. Lamputkin palaa taas! Samaan syssyyn hoidatettiin punainen "pylly" kuntoon, kun täti Kangasalta törmäsi meihin joulunseassa ja tädin vakuutus hoisi homman. Nyt olisi Golf valmis myyntimarkkinoille ja uusi menopeli saa tulla. Hmm. mä haluan ison tilavan reteen maasturin, joka kuluttaa ihan tosi vähän eikä maksa paljon ja on melkein uus ... Ihan ensin mun pitää mennä haluaan pankista lainaa ;)

4 kommenttia:

Pia, Tara&Momo kirjoitti...

Pikku piipariselle kovasti tsemppiä, toivotaan, että vaivat saadaan kuriin eikä mitään vakavampaa ilmene!

Omakohtaisesti tuli huomattua, että turha niitä haluja vastaan on taistella, joten mä vähän niinkuin arvasin, että näin tässä käy ;D. Onnea tätäkin kautta "perheenlisäyksestä" - aivan ihanan nimen tyttö sai! Terkuin: karkkinarkki :D.

(ja täälläkin haaveillaan isosta, ympäristöystävällisestä ja nätistä maasturista, mutta pahalta näyttää, että realistiset vaihtoehdot löytyy pakuista *byääh*)

Annamari kirjoitti...

Piipariselle tsemppiä, viheliäistä ja ilkeän näköistä :(.

Todellakin, yleensä vanhalla iällä aiemmin kurissa pysynyt immuniteetti tavan tai toisen heikkenee :/ - toivotaan etä taustalla ei olisi muuta, tai toisaalta jos olisi, että olisi hoidettava.

Ja järki tai itsehillintä ei kuuli briardi-ihmisen vahvimpaan alueeseen ;)!

Pipsa kirjoitti...

Piulle paljon stempityksiä ja toivotaan, että vaivat saadaan kuriin.

Ei meillekkään pitänyt tulla kolmatta koiraa ;-) Niin kauan pysy pentukuume kurissa, kunnes selvis Ziran sydämmentila..siltikin järki sano ei, mutta mieli ei vaan uskonut ja Nessa vaan tuli ;-)

Liisa kirjoitti...

Onnittelut tulevasta perheenlisäyksestä! :)

Saa nähdä kauanko minä pystyn taistelemaan pentukuumetta vastaan, kun nyt olis kiikarissa niin mielenkiintoinen pentue ;)

Aku-poika lähettää terveisiä Piu-tädille! :)