sunnuntaina, helmikuuta 22, 2009

Laskiaisriehaa kerrakseen

Laskiaissunnuntaina ei ihan pulkkamäkeen asti joudettu, mutta kaikenmoista muuta puuhaa sunnuntaihin ja viikonloppuun yleensäkin mahtui. Koska puolisuomea jäi juuri hiihtolomalle, halusi sama "puolisuomea" tuoda koiransa hoitoon. Tästä syystä otimme vähän Pitkäjärven neliöitä hyötykäyttöön; eli Kaali ja Clinton muuttivat meille hiihtolomailemaan kotonurkkiensa kiiruusta. Perjantaina purin siis golffiparasta ulos koko viisikon (ja marssin liki suoraan nettiin surffaamaan pakettiautoa...kuume kovenee).






Elo viisikon kanssa on ollut ihan leppoisaa. Toki Ätsii häslää tapansa mukaisesti ja Clintsu kulkee helposti mun perässä, sehän ei täällä ole hoidossa ollutkaan. Nyt arki on jo tasoittunut ja huomenna tää poppoo jää tänne nukkumaan pidennetyt päikkärit työpäivän ajaksi.









Lauantai oli pyhitetty siivoukselle ja jotakuinkin sainkin urakan tehtyä päivän aikana. Toki järjestelyä olis vieläkin, mutta imuri&moppikierros on tehty - varsin hauskaa viiden koiran kanssa! Päivällä oli niin kaunis aurinkoinen sää, että ei muuta kuin järkkäriin pitkä putki ja koirat pellolle. Kyllä ne juoksi ja minä olin sormi pohjassa ja nautin. Edelleen, miten niin valokuva-addikti. Sain ihania kuvia kun kaikki briardit juoksivat perätysten, välillä otettiin ryhmäkuvia,-kahdella ja viidellä ja siitä väliltä. Lopulta vein kameraa sisään ja ajateltiin jatkaa lenkkiä metsään - painoin offia ja huomasin ruudussa tekstin : Ei muistikorttia. Sillä hetkellä sydän tais jättää yhden lyönnin ja kaikki tunnetilat valahti mun läpi. Vähitellen sain huokaistua. Ne oli(s ollu) vaan valokuvia. Hain kortin kameraan ja lauma takaisin pellolle. Aurinko oli jo hiipunut naapurin peltoja kohti ja koirien menokin jolkotteluksi. Sitkeästi napsin kuitenkin jokusen korvikkeen "menetykselleni".





















Sunnuntaina tein historiaa! Aamulla kun kahvi valui, tein PULLATAIKINAN nousemaan! Olen elämässä leiponut vain parit epäonnistuneet nisut ennen tätä, mutta nyt taikinasta tuli varsin "pullamainen" ja sen pystyi aikanaan muokkaamaan pyöreiksi palloiksi ;) Jesh. Enkä edes polttanut tuotoksiani. Toinen jesh. Kermat sisään ja herkuttelemaan. Pullat pakkasin mukaan ja matkasin Tampereelle Piun agikisoihin.
Piulla oli vain yksi startti, hienosti meni, koira pysyi Marilla hyvin hanskassa. Silti vitonen putken ohituksesta, varmistelemalla tämän olisi ehkä voinut estää, mutta kyllä kolmosluokan koiran PITÄISI suoralta suora putki suorittaa - äh. Kapo kelpie vetäisi yhtä harmittavan vitosen aan kontaktilta. Vitoset on syvältä, pitäs olla nolla tai sit sikana virheitä! Piippa lähtikin nyt Virroille viikoksi, ja ens sunnuntaina on seuraavat kisat. Meidän viisikko on siis vain nelikko tästä eteenpäin.
Piun kisareissuun mukaan arvottiin "maalaisimmat" eli pentunen ja Clintsu. Molemmat olivat kisapaikalla varsin hyväkäytöksiä. Noiden kolmen kanssa oli helppo kulkea ja ohitella räksyttäviä pikkukoiria, kun kukaan ei noteeraa. Clintsun kanssa harjoiteltiin hulinassa vähän tauolla olleita näyttelyjuttuja tulevaa silmällä pitäen ja Ätsii treenasi maneesin mekkalaa ja kuulutuksia. Hyvin leikki patukalla ja meni häntä huiskien pitkin poikin. Pelkää se siis ei, mutta toki pennelille oli niin paljon kaikkea, että häiriö näkyi onnettomana keskittymisenä. Sosiaalistumistreeninä päivä oli siis erinomainen.
Nyt nelikko mäkeen, pellit kii ja peitto korviin. Huomenna jatkuu aamulla kello kuus.

torstaina, helmikuuta 19, 2009

Hätsiin puuhapäivä








Pienen pennun elämä on aika kiireistä...




















Paljon ei jalat
ehdi maata
koskettaa





























Kun päivän on juossu ja pomppinu, illat pitää lakaista kissoilla lattiaa.
Nuo katit on kyllä ihan ihmeellisiä, tuo pentu saa vetää niitä perässään lattialla ja katit vaan makaa rentoina. Ne on vähän väliä korvantaustat märkänä, kun kaikki koirat vuorollaan käy niiden naamat hoitamassa. Kuitenkin ne sitten sanovat jos haluavat olla rauhassa ja osaavat marssia pois. Toki katson myös pennun perään, ettei se liikaa innostu puuhissaan.






















Vilua ja nälkää ....

Eli makkarin lattiantasossa oli hetki sitten +4 lämpöä ja karkinnälkä alkaa olla melkoinen!


Eilen oltiin Tampesterissa, joten lämmitysilta jäi väliin. Se selittää sisälämpötilan. Nyt on teholämmitys päällä ja eiköhän täällä kohta ala tarkenemaan. Tosin makkarin eristyksessä täytyy olla jotain vikaa, koska illalla lämmityksen jälkeen mittari keikkuu +19 ja aamulla herätessä on enää +14. Noh, kohta on kevät! Toukokuussa me tänne muutettiin ja silloin alkoi pysyä sulana ilman suurempia lämmitystalkoita.

Me ollaan Ätsiin kanssa harjoiteltu remmikävelyä jonkinverran ja ihan täällä kotonakin opeteltu remmissä pissaamista. Maanantaina ulkoiltiin taas koko viisikon kanssa Maritan lähistöllä jäällä ja sillä reissulla Ätsii teki elämänsä kolmannen kakan remmissä.
Eilen kaupungissa oli eka kertaa suht helppoa ulkoilujen suhteen, sain tuon illan aikana pissaamaan kaksikin kertaa ja lopulta myös kakkaamaan! En ole todellakaan voinut tälläistä ongelmaa kuvitellakaan tähän kuvioon!
Ulkoilulenksu muutenkin sujui kolmikon kanssa hyvin, koiria ohiteltiin urakalla ja emäntä oli ainoa joka käyttäytyi "huonosti". Tai siis huomautin jokaiselle, etteivät päästä koiriaan remmissä tervehtimään meidän poppoota. Meillä on aina ohitettu moikkaamatta ja niin tehdään jatkossakin. Tuntui kaupungilla olevan vaan selviö, että kaikki on kavereita. Argh (jostainhan ne aggretkin täytyy saada).
Talvi on itseasiassa antanut parastaan viime päivinä, aurinko on näyttäytynyt ja pakkasesta huolimatta ulkoilu on ollut mukavaa. Nämä muutamat kuvat kertovat aika hyvin arjen menosta ja melskeestä. Ätsii on otettu laumaan hvyin mukaan, vaikka se välillä meinaa jäädäkin kolmanneksi pyöräksi Riisin ja Clintsun paineissa. Se ei tosin pentua itseään haittaa ;)
Riisi ja Clint
leikkii
pennulla


Kaali
&
Hätsii
painii




Ulkopuolinen ?



Clintsun
girlfriendit











torstaina, helmikuuta 12, 2009

Karkkilakko pitää!

Helmikuu on huristanut hurjaa vauhtia eteenpäin. Puoliväli on käsillä ihan juuri ystävänpäivineen kaikkineen. Sitten alkaakin hiihtolomahässäkkä, jonka jälkeen ollaankin jo maaliskuussa ;) Se ei ole huono juttu, sillä vaikka tämä helmikuun karkkilakko onkin sujunut ihan jees, en usko tämän jatkuvan yhtään lisäkuukautta... Miten niin addikti ja miten niin heikko?

Kaikenlaista pientä mukavaa on puuhattu ja lisää on suunnitelmissa. Viime viikko oli hyvin tyypillinen esimerkki meikäläisen elämästä ; olin kolme yötä pois kotoa, kaikki eri osoitteissa. Eikä tämä viikko hirveästi taida poikkeusta tehdä. Ei, en silti tunnusta viettäväni "huonoa elämää" :) Viime viikonloppua vietettiin rennosti mökkeillen Kuhmalahdella ja siellä järvenjäällä kahlaillan. Viikolla käytiin testaamassa Maritan kanssa Suinulan jäätilannetta viiden koiruuden kera. Huuru ei oikein tiennyt kuka tytöistä olis kivoin, sisko ehkä kuitenkin. Tosin siskon kanssa yhdessä on huisia pyörittää PikkuKoiraa. PikkuKoira saa kyytiä lähes päivittäin myös töissä kun Riisi, Clintsu ja Kaali antavat kakaralle vähän joukkohivutusta.

PikkuKoira täytti viikolla 5kk. Kaikki hampaat ovat vaihtuneet ja eiköhän tuolla koko kalusto ole kasassa. Otsatukka alkaa olla uskottavan mittainen teiniversio ;) Uskottavan kokoinen tuo alkaa olla muutenkin... Mittaukset ovat antaneet 54-55cm ja vaaka näyttää 22kg. Nyt onneksi (!) vaikuttaisi tuo kasvu hidastuneen. Hullu se on menemään, aamusta iltaan. Positiivisia puolia on aika hyvin hanskassa oleva sisäsiisteys ja nätistihän tuo on ollut työpäivät yksin kotona. Koulutustouhuja ollaan vähän touhuttu, nyt koitetaan vahvistaa tavaroiden tuontia mulle, että päästäisin esineruututoimiin. Sisällä kaikki kannetaan kyllä syliin, mutta ulkona ei todellakaan. Kahden pallon tekniikkakaan ei (vielä) toimi; kakara leikkii omallaan ja mä omallani. Ei hän haluakaan vaihtaa!

Olen koko ajan uhannut, että kun 5kk tulee täyteen niin sit alkaa "tapakasvatus" ja niin se alkoihin. Pikkuhiljaa nousee vaatimustaso kaiken maailman malttamisissa. Ihan kiltisti tuo _yrittää_ muistaa ja totella, vaan aina ei ehdi... Seuraavia oikeasti opeteltavia asioita on remmissä vetämättömyys ja kissojen koskemattomuus ulkona. Jälkimmäiseen mulla ei ole vielä ihan tarkkaa suunnitelmaa.... Toisten koirien ohitus ei ole ongelma, mutta vaatii vielä vahvistusta paljon.


Riisi ja Piippa tuntuvat niin ihanilta tuon termiitin rinnalla. Ne saavat laatuaikansa illalla sängyssä kakaran joutuessa vankilaansa ja omine privaattiulkoiluineen. On niin ihanaa kun ne tekee mitä sanotaan eikä häslää. Riisi on ilmoiteltu muutamaan "näytelmäkerhoon" ja kesän varallakin on jotain suunnitelmaa. Piu koittaa keräillä viimeiset sm-nollat agilityareenoilta tässä kevään kuluessa. Kaikkien suunnitelmien sivussa kulkee kuitenkin Riisin juoksun innokas odotus; Unkarin herra siellä odottelee... Merkkejä on kovin ja Rimppa on ihan muissa maailmoissaan. Mutta elämä on opettanut, että se juoksu alkaa juuri silloin kun se alkaa. Virroilla Dima aloitti muutama päivä sitten juoksunsa n.3kk myöhässä. Hmm...menemme sopivasti viikonloppuna sinnepäin, jospa se tarttuisi :) Riisin vauvoja odottaa kyllä innolla, mutta jotenkin Ätsii on saanut aikaan pienen turtumuksen briardilapsosiin... Silti kesäpennut olis pro!

Nyt alkaa pesät näyttää sen verran mustilta, että saa pellit kiinni ja pääsee nukkumaan. Eilen oltiin kaupunki-iltaa viettämässä ja aina tuo city maalaiset uuvuttaa ;) Tosin eilen marssittiin jäällä eikä keskustan humussa, silti meidän ongelmalapsella oli vaikeuksia käydä edes pissalla. Kovasti ollaan harjoiteltu ihan täällä kotonakin, että remmissä voisi tehdä asiat, mutta vieraassa paikassa tuo ei suju. Uskomaton eläin kertakaikkiaan.


Viikonloppuna onkin ohjelmassa huristelua välillä Virrat-Jyväskylä kavereiden tapaamisen & mummon synttäreiden merkeissä. Touhua riittää siis !

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2009

Elämänsyrjässä kiinni taas

Puolitoista viikkoa sitten tästä ovesta hyökkäsi influenssa. Keskiviikosta sunnuntaihin vaan nukuin ja makasin hytisten peittojen alla liki 39 asteen kuumeessa. En kyennyt kyllä sitten yhtään mihinkään, koirien käyttö ulkona oli päivän urotyö. Pentu oli hirviö, mutta yllättävän hyvin se kesti ne päivät tekemättä mitään (valitettavan paljon teljettynä suihkuhuoneeseen, jotta tihutyöt vältettiin). Lauantaina Marita kävi jeesimässä ja koiratkin saivat huomiota. Maanantai olikin sitten jo kuumeeton päivä, vaan vielä hyvin voimaton. Loppuviikon olin töissä, mutta kyllä tuo tossu jokseenkin voimattomasti vieläkin nousi/nousee. Mutta kunhan tämä yskä tästä on röykytetty, niin eiköhän tämä tästä...





Emännän luhistumista lukuunottamatta Pitkäjärvellä mennään eteenpäin "kovaa ja korkeella". Talvikelit on olleet ihan miellyttäviä ja päivän hienoisen pidentymisen huomaa jo iltapäivästä. Eilen nautittiin napakasta pakkaspäivästä ja koirat pääsivät pitkälle lenkille. Aurinko paistoi, pakkasta oli -15 ja lumi pöllysi kun kiersimme jään kautta tämän niememme päähän ja tulimme sieltä sitten (osin auraamattomia) mökkiteitä pois. Liki pari tuntia vierähti talvipäivästä nauttien ja kyllä huomasi oman kuntonsa heikkouden... Ätsii hömppää isojen mukana jo mainiosti, se ei tunnu hyytyvän mistään..




Penneli on kasvanut. Totisesti kasvanut. Olen koittanut olla välittämättä siitä, mutta ei voi mitään, että vähän ahdistaa. Voihan se vielä hidastaa ja jäädäkin ihan ok kokoiseksi. Hampaat on vaihtuneet yläkulmureita lukuunottamatta ja kyllä tuo ehkä muutenkin vähän "varhaiskypsältä" vaikuttaa. Nyt on ensimmäisiä mörköjä nähty, viime viikolla meidän pihan hevoset olivat yhtäkkiä ihan hirviöitä. Noh, tämä onneksi unohtui. Jotain pientä ollaan koitettu opiskella. Ihan jees se saalistaa, itse repiminen on ollut vähän heikossa kun tuo purukalusto vaihtuu. Nyt se ottaa enemmän häiriötä ympäristöstä kuin ihan vauvana, että olisi ehkä pitänyt enemmän vahvistaa yhdessä leikkimistä... paljon muutakin olis pitänyt. Sisällä ollaan harjoiteltu malttamista ruokakupin kanssa, tämä on kauhean vaikeaa.



Tänään olisi tarkoitus hurauttaa taas Tampereelle briardien tottiksiin. Pari viikkoa sitten oltiin ja siellähän oli penneleitä kunnon parvi. Ätsiitä ensin moinen joukko huispatti, vaan kyllä alkoi häntä heilua, kun hetki oli kulunut ja päästiin tekemisen makuun kiinni. Tekee maalaisjunt(e)ille hyvää vähän käydä katsomassa muitakin.








torstaina, tammikuuta 15, 2009

Ongelmakoiran alku

Meillä on ongelma. Ätsii pissaa ja kakkaa vain kotiin. Maalle.
Ei saa nauraa.
Me ollaan ihan pulassa kaupungissa.
Eilen oli kuitenkin sosiaalistumispäivä eli matkasimme Ätsiin kanssa kahdestaan illaksi Tampereelle. Reissu sujui ilman tuota ylläolevaa ongelmaa varsin mainiosti. Ätsii oli erittäin reipas ja iloinen koko reilun tunnin lenkin ajan ympäriinsä Tampereen keskustassa. Käytiin hengaamassa Tullintorilla, Koskikeskuksessa ja Rautatieasemalla. Tuo viipotti häntä heiluen ja kiskoi jokaista ihmistä kohti. Ei haitannut kohinat eikä liukkaat lattiat. Ja rappusissa kuljetaan jo kumpaankin suuntaan sujuvasti. Ja käytiin myös Faunattaressa ihailemassa roborovskeja... On ne vaan NIIN ihania, vaan ei vielä...
Meidän varhaiskypsän teinin murkkuikä ei siis näkynyt eilen. Viime viikonloppunahan tuo keksi pelätä mm. hevosia, joita se on nähnyt kahdeksanviikkoisesta... Ja haukahtipa tuo ohikävelevälle ihmisellekin. Noh, näitä tulee aina välillä. Varhaiskypsältä tuo kyllä vaikuttaa. Hampaat lähtee tosi kovaa vauhtia ja tuota kokoa kertyy... Kilo per viikko ollaan menty painon kanssa, kohta sais kyllä alkaa hidastaan...
Mun tsemppauslupaus alkaa opettaan sitä oikeasti ei ole oikein vielä edistynyt, mutta ollaan me nyt jotain tehty. Plus kaivettu esiin paikallista koiratoimintaa, joten oletettavasti lähiviikkoina korkkaamme hakutreenit ja ehkä oikean pentukurssinkin...
Piiparinen on ollut nyt kaksi viikkoa reissussa Virroilla ja agilitykisoissa Eckerössä (joista ei sen enempää, kun ei tulostakaan tullut...) ja Riisi muuten vaan "hunningolla". Mutta hakutreenit kutsuu niitäkin ja kovin kiihkeästi on selattu näyttelykalenteria niin Suomessa kun hiukan kauempanakin. Aika näyttää minne sitä oikein ehditäänkään...
Nyt iltatoimiin ja nukkumaan. Viime yön unet jäivät vähiin, kun etsimme Ätsiin arvolle sopivaa pissapaikkaa ympäri Tammelaa mm. neljän aikaan yöllä...

keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009

Eteenpäin tätä vuotta- kuin mummot lumessa

Hrr...Puskee kylmää taas. Eilen tuntui niin leppoiselta nollakelissä, mutta tänä aamuna totuus kolahti jälleen. -19. Ja auton lämppäri ei ollut lähtenytkään pöhisemään ihan ajallaan, joten "pikkuG" oli aivan kohmeessa eikä takaovista ollut kulkua. Vaikka täällä tuon pakkasen huomaa ja siitä aiheutuu hieman lisätyötä, niin silti tämä kirkkaus ja kuivuus on ihanaa. Ensi viikolla lupaavat taas plussaa, ei paljon nappaa.



Juuri mietin, että mulla on näköjään tapana kerätä itselleni tälläisiä päättymättömiä projekteja. Ensin oli the Kradu. Ja nyt on lämmitys. Jos te "kateelliset" koirakaverit siellä etelämpänä haaveilette pääsystä maalle, niin ei täällä niin ihanaa _aina_ ole. Pitäisi olla ainakin päivät pitkät vaan aikaa panostaa täällä asumiseen ja siitä nauttimiseen. Eilenkin töiden jälkeen lumituiskussa piti kantaa uudet puut liiteriin, jotta tulevaisuus on taas turvattu. Pihavalo ei ihan sinne asti yltänyt, joten lyhdyn valossa tuo puuha oli hivenen hämärää touhua. Palkaksi kantajat saivat spagettia ja saunan. Ja vihdoin keli oli oivallinen uuden lumen myötä - lumienkelien aika! On muuten jokunen vuosi kulunut edellisesta hankiseikkailusta, ja väittäisin, että se oli nyt kylmempää kuin lapsena. Onneksi tässä ei ole ranta ihan liki, ettei sentään avantoon tarvi mennä...Luistinradan olivat kolanneet tuonne kylärantaan ja muutenkaan jäällä ei ole liikaa lunta. Pitäis siis ehkä kaivaa välineitä kaapista...Mua ei vaan helposti saa jäälle ennen kevättalvea - jolloin alan jo pelkäämään jäiden sulamista.

Koirilla on ollut sukujuhlantynkää. Velimies Diesel tuli eilen hoitoon ja sukulaiset ottivat etelänpoijjaan vastaan korvat heiluen. Riisi selvästi tunnusti tutut hajut jo ennen koko veikan näkemistä. Clintsu on tietty hieman mustis, kun joutuu jakamaan naisensa velimiehen kanssa seuraavat pari viikkoa. Ätsii testasi tänään uuden pikkuserkun vauhdit - ja perskarvat... Toivottavasti tulisi valoisia kelejä, että pääsisi kameran taakse vähän heilumaan.


Me taidetaan lähteä tyttöjen kanssa tuonne laitumille kahlaamaan kuun valossa. Täytyy liikkua ja iloita nyt, kun luonto tarjoaa katuvalot. Sitten iltapala ja Greyn anatomia. Sitten vaan odotetaan, että tupa on lämmin ja saa pellit kii, jotta pääsee nukkumaan :)




sunnuntaina, tammikuuta 04, 2009

Vuosi on vaihtunut Pitkäjärvelläkin

Vanha vuosi meni ja uusi tuli.

Vuosi vaihdettiin Oripäässä Ainon&Petrin luona maaseudun "rauhassa". Maija ja Juha saapuivat paikalle myös ja kun meidän poppoon golffi oli lopulta tyhjätty...oli kasassa 7 koiraa, joten olihan siitä välillä rauha kaukana ;) Ei vaan, varsin siivosti koirat olivat, ja palkkioksi saivat sitten torstaina juosta ja nujuta lenkillä varsin ihanassa säässä (vaikka ne ahdistettiinkin ryhmäkuvaan...). Hauskaa oli meillä ihmisilläkin, jos ei poikien karmivaa alias häviötä oteta lukuun. Kieltämättä hauskaa oli sekin, että meitä oli kuusi eikä tarvinnut yksin reissata.

Teimme juuri perinteiset "älä ikinä tee näin": eli läksimme kaikkien seitsemän koiran kanssa iltalenksulle 23.40 pimeille peltoaukeille yhden otsalampun johdolla ilman yhtään hihnaa... Noh, hulluudesta ei rankaistu, paukkuja ei juuri kuulunut ja niihinkään etäisiin rätinöihin, joita kuului, ei kukaan reagoinut. Aikuiset koirat nyt ovat niin paukkuvarmoja kaikki kuin voi olla, mutta Ätsiille tämä oli kovin uutta. Kyllä se yön mittaan kuunteli ääniä, mutta ihan luonnollisen oloisena. Ja koska uudenvuoden päivään kuului haulikkoammuntaa ;) niin siinähän totuteltiin lisää paukkuihin. Ainakaan haulikko ei lähelläkään aiheuttanut pelkoa. Hyvä näin.


Kaikki
paitsi
Näätä

Riisi
kuittailee
Näädälle
Tänä viikonloppuna jatkettiin sosiaalisissa merkeissä, kun Virroilta kävivät Mari, Sari&Heikki - ja toki kolme ( siis vain kolme) koiraa. Ja taas syötiin ja iloittiin (Ahma&Supi saivat uusia faneja) sekä juoksutettiin koiria. Kipinä parka oli aivan yhtä tulisen rakastunut Riisiin kuin ennenkin ja se poika ei tunteitaan peittele :) Muut vain juoksivat ja hömpöttivät. Valitettavasti Kipinän rakkaustarinaa ei ikuistettu kuviin. Ja valitettavasti Ätsii ei edes ole ollut nyt illalla väsynyt.
Uuden vuoden lupauksia ei ole tehty. Mutta mielenkiintoista on nähdä mitä vuosi tuo tullessaan. Vuosi 2008 mm. tuuppasi meidät Hesasta tänne maalle, koulusta työhön sekä lisäsi talon päälukua huomattavasti . Katsotaan missä mennään vuoden kuluttua!

torstaina, joulukuuta 25, 2008

Joulurauhaa & Vilinää vilskettä



Joulu ikäänkuin tuli ja meni.




Ehdittiin rauhoittua ja noudatella perinteitä. Joulurauha julistettiin, mummot kävivät syömässä ja saunassakin käytiin. Mummu 96v alkaa olla jo vähän väsynyt, mutta sitkeästi vihta heilui löylyssä!





Pukki toi paljon paketteja - vissiin tontut eivät ole olleet ihan huonoon aikaan ikkunoiden takana. Ilmeisesti meidän maaseutuelo on jatkuva, sillä saimme mm. häkävaroittimen, ladattavan myrskylyhdyn ja toki kaikkea lämpöistä. Koiratkaan eivät jääneet herkuitta.



















Joulusta tuli valkoinen, itseasiassa keli ei olisi voinut olla parempi. Tai...mutta eihän joulukuussa ikinä paista aurinko... Jotta joulurauha edes suunnilleen säilyi, siirtyi 4x4 ryhmä tasaisin väliajoin pellolle tai metsään rymyämään. Dima ja Ätsii ovat ihan samalla aaltopituudella -Riisi ja Piu sitten huokailevat niiiiin aikuisina taustalla. Tosin nekin aika helposti hullaantuvat ;) Kieltämättä herätin aika paljon huomiota Virtain pienessä keskustassa kävelemällä neljä koiraa hihnojen nokassa. Tuskin moista joukkoa on siellä monesti nähty...


















































Ps.















Loppuun on vielä pakko laittaa Ahman saavutus -
ensimmäinen hiiri 17.12 !

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

SE on ovella!

Joulua pukkaa. Täällä pakataan nyssyköitä ja koitetaan jättää paikat ihmismoiseen kuntoon... Joulun vapaat alkoivat tänään ja tarkoitus on suunnata pyhiksi Virroille. Tämä konkkaronkka ei ihan nopeasti liikukaan, kun kaikista pitää huolehtia...


Rauhallista ja vatsantäyteistä joulunaikaa kaikille ;)


Pitkäjärven rytmiryhmä vaipuu joulurauhaan...

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Soulmates

Laitetaanpas nyt hieman myöhässä kuvia viime viikolta, kun Ätsii sai ekan oman kaverin. Samoina päivinä tuli the talvi ja lumi, joka sittemmin on jo poistunut. Ätsiin kavari on tavallaan nimetön, työnimenä on ABC. Pikkutyyppi löytyi Oriveden ABCltä pienenä ja märkänä , luonnollisesti aivan kauhuissaan - eikä kukaan ole kaivannut. Jälleen on ollut todettava, kyllä ihminen on sitten julma. Pikkupaketti on varsin hauska tyyppi ja siitä saa joku pontevan lenkkikaverin. Ne ovat varsin suvereenisti painineet ja loikkineet Ätsiin kanssa niin ulkona kuin sisällä - yhtään tarkkaa kuvaa niistä en ole onnistunut saamaan...














Ensin pari talvimaisemaa















Ja sitten pari touhukuvasta:

Täytyy mennä taas !

sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

10 yötä jouluun

Joulu alkaa jo olla ovella. Voi olla, että tontut kovinkin ahkerasti kurkkivat ikkunoista, mutta niiden jäljet peittyvät meidän porukan moniin tassutuksiin. Täällä kotona alkaa olla nyt jo ihan tunnelmallista, kun on saatu kyntteliköt ja ulkovalot toimimaan. Vielä kun luonto antaisi uutta valkoista pakkaslunta niin joulufiilis olisi täydellinen.

Viime viikko oli aika kiirusta, mutta eiköhän tämä tästä... Lauantaina oli messarin keikka. Kovin suurin odotuksin sinne ei lähdetty Rainerin tuomiolle ja... Huurun häntä ei ollut sopiva ja Riisistä tiivistys kuului " Koirassa on laatua, mutta se ei ole turkissa", eri irtosi kuitenkin. Lisäksi Riisi on kuulemma kevytluustoinen. Tässä kohtaa hieman kolahti, sillä kauheasti ei briardinarttu voi enää olla enempää ihannekokoinen kuin Rimppa on. Ihan sama. Hienot koirat voittivat! Briardikehältä sännättiin jännittämään staffikehän loppua, jossa Pellasten Bambi oli upeasti jo voittanut 15 koiran junnunartut. Turhaan ei kannustusjoukkomme hurrannut, sillä Beellä alkava juoksi narttujen voittoon saaden samalla keikalla kaksi titteliä ja kuudennen sertinsä. Wau!


Tänään on nukuttu pitkään ja lorvittu sohjoisen sumupäivän yli. Päivälenkille kun lähdettiin koko koiraköörin voimalla, alkoi lumihanki värjäytyä punaiseksi...Riisin yksi kannus oli revennyt heti pihassa - enkä todellakaan tiedä miten?!? Koko kynsi on poikki ja sojottaa nyt ydin ulkona ihan väärään suuntaan. Yäk. Tiedossa siis lekurikeikka ja nappikuuri. Just hienoa. Onneksi Rimppa on niin helppo potilas.

Näillä mennään kohti joulua, nyt Pitkäjärven soihdut sammuu...

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Melkoista menoa


Nyt on tämän illan rauhallinen hetki. Glögimuki höyryää edessä ja piparipurkki on auki. Koko päivä on menty ja nyt muu talo nukkuu. Ohjelmaa on seuraavan viikon ajan tiedossa vähintäänkin riittämiin, joten todennäköisesti kohta huomaan, että joulukin meni jo. Vielä sen lähestymistä ei oikein tajua. Pitää varmaankin mennä pyörähtämään johonkin kauppaan, niin eiköhän se joulu siitä iske... Kyllä tämä punainen tupa on kynttelikkönsä saanut ja pihapensaaseen tulee viikonloppuna valoköynnös. Kuusen paikka on katsottuna - tuskin yllättää ketään, että tällä kokoonpanolla sen paikka on terassilla ulkona :)


Tänään on hankittu autoon vuodeksi lisää ajoaikaa. Tosin kovasti tekisi mieli hukata tuo nykyinen ja vaihtaa vähän isompaan...mutta katsotaan nyt mitä ensi vuosi on tuomassa tullessaan. Tämän vuoden hankinnat on jokatapauksessa tehty. Katsastusmatkalla poikkesimme Ätsiin kanssa pyörimässä kaupungilla, ja yhdessä käytiin mm. postissa pakettia hakemassa. Häntä heilui koko ajan, ja jokaista asiakasta olisi pitänyt moikata. Onneksi myyjätäti tuli sitten rapsuttelemaan. Ja onneksi täti ei kysynyt nimeä, kun rotuakin piti toistella kymmenkunta kertaa. Tuntuu ihmisistä olevan kovin kummallista, miten koiran nimi voi olla Ätsii. Mä taas en tajua, miksi kaikkien nimen pitäisi olla "nelli". Töissäkin voi välillä istua kolme, neljä Nelliä vierekkäin. Söpöä.

Huomenna mulla on vapaailta, koirat jää hoitoon ja pääsen ihan normaali-ihmisten lailla kaupungille. Yksi eläimetön ilta tekee hyvää välillä!

Viikonloppuna käväistiin lauantai-sunnuntaivisiitillä Virroilla. Ätsii otti uuden kämpän hyvin haltuun eikä oikeastaan tajunnut, että kissakaksikko oli eri kuin kotona. Rappusten kulku oli vielä kovin räpeltämistä, mutta rohkeutta ei uupunut. Diman kanssa ne paini hikipäässä koko illan ja niimpä sunnuntaina koko koiranpentu oli ihan unessa. Niin Virroilla kuin sunnuntaina täällä kotonakin kakara kokeili taas "empäs tule sisälle" peliään. Muuten sen voisi jättää pihalle menojaan miettimään, mutta kun se seisoo rappusten vieressä ja syö hiekkaa... Muutaman kerran ulkoilu hihnassa taisi tehota taas vähäksi aikaa, koska tänään on kuljettu sopuisasti.



Sunnuntai-ilta vierähti täällä kotona Huurun ja Riisin selkäpesussa, kun kaksikko oli ensin hyydytetty tuolla metsän ryteikössä. Vai olivatko ne omistajat, jotka hyytyivät?
Piu jäikin Virroille viikkoa viettelemään oltuaan sunnuntain Seinäjoella agilitya taiteilemassa. Saldo oli hyl-0-5. Vika rata oli ollut hieman epis, sillä Piu oli saanut kontaktivirheen, jota ei tuomarin lisäksi muut huomanneet. Tuota nollaa olisi niin kaivattu... Noh, Piippa kuulemma pakkaa laukkunsa tammikuussa Eckerön suuntaan och hoppar där då mer.
Nyt on glögimuki tyhjentynyt ja kohta tämä vuorokausikin loppuu. Marssin siis Riisin viereen muutamaksi tunniksi, jotta meno voi huomenna jatkua.

torstaina, joulukuuta 04, 2008

Kertausharjoituksia

Tänään otettiin uusintana "landet kaupungissa"- tohina. Huurua reenattiin koko viisikon edestä, pääpainon ollessa häiriöpaikallamakuulla. Häiriötä oli taas runsaanlaisesti. Selän takana räyhäsi belgisekoitus köydessään ja vieressä oli teiniporukka pyörineen. Ja hämmästyttävää oli, että viereisellä bussipysäkillä ehti käydä kaksi linja-autoa tuon about neljän minuutin aikana.

Kaupunkilenkkeilyt hoidettiin kahdessa ryhmässä hieman viime viikkoista pidempinä versioina. Ätsii tuntuu jaksavan jo vaikka mitä...


Tänään on ollut taas oikein juhlaa harrastaa koiria. Ätsii on matokuurilla ja toki sen maha meni sekaisin. Varsin lyhyet ulkoiluvälit ovat tihentyneet ja lisäksi se epeli kehtaa haista pahalle... Ja aikuisporukka ei ole ainakaan pistänyt paremmaksi. Riisi kera sukulaislauman oli hyödyntänyt välittömästi pikku vahingon vapaana loikkiessaan...Likakaivo oli mennyt tukkoon ja vähän yli yms... Noh, koko nelikon suut pestiin saippualla ja tänä iltana olen hingannut matosta pentupissojen lisäksi harmahtavaa oksennusta... Tämän lisäksi Piu oli saunan aikana repinyt mun repun auki ja nassuttanut sieltä kaikenlaista nenäliinasta alkaen - kai siellä joku ruuan murunen OLI pohjalla ollut. Ja nämä koirat saavat kyllä ihan ruokaakin kuppiinsa!

Viikko on ollut taatusti vuoden pimein!!! Kaikki lumi lähti, kuraa ja mustaa on ollut jokapaikassa. Mikään lamppu ei tunnu valaisevan niin, että tästä pihasta olisi nähnyt lähteä koirien kanssa jonnekin kulkemaan. Tuonne laitumella kun aamulla ennen kuutta roudasin niitä kahlaamaan nilkkaa myöten vedessä, kulki apea joukko perässä hieman happamin ilmein. Pennun liikutus on siis jäänyt aika minimiin ja se on sitten näkynyt täällä kotona... Kissaparat ovat saaneet kyytiä.



















Viikonlopuksi lupailevat talvisempaa kelia - yee. Viime lauantaina pörrättiin kyläilemässä Kuhmalahden suunnalla, nyt lauantaina olisi tarkoitus suunnata laumalla Virroille. Pääsee penneli kokeilemaan sinne suunnalle yökyläreissua. Piu jääkin sille tielleen sunnuntain agilitykoitosten takia.


Palaamme näihin seikkailuihin myöhemmin, nyt on aika suunnata unten maille...