Uutta oppimassa ??

Tänään marssin Pirkkahallille kissanäyttelyyn, oikeastaan elämäni ensimmäiseen. Joskus messarin yhteydessä on pari minuuttia tullut kissapuolella pyörähdettyä, mutta nyt vietin asiaa omaksuen useamman tunnin maukunan seassa.





Koiranäyttelyitä kiertäneenä täytyy todeta, että kissanäyttelyissä taitaa olla hieman leppeämpi henki ja kissoilla on siellä kivempaa kuin koirilla omissaan. Vaikka vielä tänä aamuna olin ihan toista mieltä. Eihän kissat nyt viihdy hälinässä, eivätkä vieraiden roikoteltavina? Vaan kaikki kissat, niin pennut kuin aikuisetkin, olivat täysin rentoja ja osa tuntui omaavan vallan diivan elkeet. Jokaisella on oma odotteluyksiö, jossa oli riippukeinua yms hienoa kalustetta. Siellä katit ottivat lepoa, kävivät omissa laatikoissaan pisulla ja popsivat välipalaa. Käytävillä kulki ihmisiä katit kainalossa ja yhdenkään katin en nähnyt saavan paniikkia hälinässä enkä tuomarin pöydällä. Siinä ne patsastelivat varsin tyytyväisinä. Kenelläkään ei niin kovin tuntunut olevan kiire ja tuomarit selittivät niin laatu- kuin kilpailuluokissa tarkoin plussat ja miinukset ja miksi kukakin voittaa.
















Ai niin, ja tietty mun kuumeeni vain vahvistui. Jos tähän taloon ikinä tulee rotukatti, niin maine se on. Voi ihanuus!

Kuvia ihanista kymppikerholaisista!















































Tässä joitain muita räpsyjä käytäviltä


Esimerkki kissasta, jollainen EI meille muuttaisi...














Tässä voi kysyä "Kuka arvostelee ja ketä??"




























Kumpi pojista voittaa? Kissoista siis tietenkin...






















Odottelun saatoi hoitaa joko nukkuen, kuten nämä kolmikuiset sisarukset
















...tai leikkien kuten tämä juniori

Muutto ohi

Me ollaan nyt tamperelaisia koko porukka.

Koko elo-syyskuu tehtiin muuttoa pikkuhiljaa ja alkoihan se jatkuva pikkunyssäköiden pakkaus ja siirtely rasittaa. Nyt kaikki tavarat on sentään samassa osoitteessa, joskin yhä laatikoissaan vaatehuoneessa tai kellarissa. Tammelankulman nurkat saivat heti kerrasta hulinaa sisäänsä, kun tämä lauma tänne siirtyi, mutta ensimmäinen viikko on mennyt ihan jees. Koirat ovat olleet varsin siivosti, montaa haukahdusta ei ole kuulunut ja ihan rentoja ovat. Häppärin kanssa liikkuminen on toki rasittavaa, kun se kiskoo remmissä kuin hinaaja ja intoilee pienen helikopterin lailla jokaisesta nähdystä koirasta -huoh. Riisi ja Piippa nyt hiihtelevät kuten ennenkin, ne ovat vapaana missä vaan , eivätkä ota pulttia mistään. Kunhan ruokakupit ovat tallessa ja sängyssä pieni kolo heillekin, niin kaikki on hyvin. Ihanan helppoja ja tasapainoisia tuon kakaran rinnalla!

Marsut ottivat muuton myös aika kevyesti, heinäpussi kun muutti myös ja jääkaapin narahdus kuuluu, niin pojilla on kaikki hyvin.

Kissat ovat nyt ainoa pieni murheenpala. Ne ovat ottaneet neliöt haltuun reippaasti ja pyörivät tässä iloisina kehräten ja rallaten. Vaan Supi on pitänyt kaivaa vanhat pahat tavat esiin ja kaikki pissat eivät ole laatikkoon päätyneet. Ja näinhän ei voi kovin pitkään jatkua...

Ja entäs me ihmiset... Ihan hyvin mekin tänne sekaan vielä on mahduttu ja yhteisen elämän opettelu jatkuu. Tai siis oikeastaan alkaa!

Muuton seassa on jatkettu myös perusarkea. Juostu on milloin missäkin - ja paljon!

Ätsii on vähän reenaillut, tottista ja parit jäljen pätkät. Jälki menee paremmin kuin keväällä ja tavoitteena olis tässä syksyllä ennen lumia tehdä vielä jokunen suora niin peltoon kuin metsäänkin. Esineruutua on tehty paristi ja se menee jees, ilmavainu on tuon koiran juttu, että ehkä sinne hakutreeneihin on päästävä! Tottistelutkin ovat edenneet pykälän, seuraaminen ei vaan lähde. Koira joko poikittaa tosi pahoin tai sitten sen tila on liian alhainen. Maahanmeno alkaa olla jees ja nouto&luoksetulo asentoineen hahmottuvat.

Ätsii kävi näyttelyssäkin, ei sertiä vieläkään. Ensi vuonna jatketaan niiden metsästystä. Veli Clinton sen sijaan voitti kaikki ja sai himoitusti viimeisen sertinsä. Eihän siinä ollutkaan kuin parin vuoden näyttelytauko... Josko ensi vuonna vähän useammin, kyllä Clintonin menoa kehtaisi usemminkin katsella.

Riisi on Piiparisen tavoin ollut nyt "kotikoirana", sen juoksua on odoteltu ennemmän kuin kovasti. Tchibo odottaa Unkarissa vähintään innolla ja pennun tuoksu tulee jo liki nenään! Vaan Riisi kiusaa meitä... hiukan toivottiin että juoksu olisi sattunut maailmanvoittajan aikaan, jolloin sekä Pellakset että Tchibo olisivat samassa paikassa muutenkin, mutta Riisin mielestä tämä olisi liian helppoa ja halpaa. Vielä ei ole ihan päätetty kohtaako Riisi sulhonsa tällä kertaa purkista Veterin pöydällä vai hyppääkö lady lentokoneen siiville ja suhauttaa Budapestiin. Toivottavasti saisimme pian päivittää pentu-uutiset, kyllä tuo neiti sen verran unelmoi ja oireilee, ettei se välttämättä kaukana ole!

Happy Child 1 vee

Aika uskomaton väite, mutta...Häppäri täyttää tänään vuoden. Aika monta kertaa näiden 10kk aikana, jonka se on Suomen kamaralla viettänyt, olen ollut totaalisen valmis postittamaan sen takaisin Tsekkeihin. Huoh. Nettiostokset eivät ole juuri houkuttaneet tuon jälkeen ;)

Ei vaan, onhan se ihana(kin), vilkas vaan. Häntä hakkaa kylkiin, ja sen suussa on aina jotain. Noutajan sukujuuria se enemmänkin vaikuttaisi olevan. Ehkä ripaus ajokoiraa on taustalla myös, sen verran komeasti lähtee ajoon. Ja entä nuo valkeat peppukarvat, selvää valkohäntäpeurojen sukua; samanlaiset loikat on myös ojien yli ;)

Nyt loppuu ipanan mollaaminen; Häppäri jatkaa elämän opettelua, kyllä siitä vielä kelpo peli tehdään! Ja tässä neidin 12kk kuvat:

Täällä eletään muuton kourissa, viikon päästä toivottavasti ollaan voiton puolella ja koko porukka jo Tampereella. Vielä tässä riittää järjestettävää...

Eilen oli vuoden tavoitteiden toteutuspäivä. Kun ei omien kanssa saa tulosta aikaan, niin täytyy potkia muita. Riisin velimies Huuru tahkottiin noin vuodessa nollapisteestä eiliseen hyväksyttyyn käyttäytymiskokeeseen. Wau. Ensi vuonna sitten lisätään Humpun nimeneteen parit uudet tittelit, eiks jee. Tähän asti couchi on ihan ylpee.

Viimeisiä kesäviikonloppuja

Uskomatonta, mutta totta, kyllä se kesä alkaa ohi olla! Mökin nurkat alkaa viilentyä, leivinuuni lämpini jo viime viikolla ja tänään taas uudestaan. Illat pimenevät niin hurjaa vauhtia, että iltapissakierroksella otsalamppu on välttämätön. Ihan näillä hetkin starttaa viimeinen maaseutukuukausi, joten jossain välissä pitäisi vähän pakatakin...

katitkaan ei

halua pakata...

Viime viikolla oli kesälomaa, siihen mahdutettiin autokauppoja (golffi tosin seisoo vielä pihassa), kaverien näkemistä ilman koiria sekä niiden kanssa. Leenan mökillä pidettiin jo melkoisen perinteinen tapaaminen Virtain kavereiden kesken. Hyvin on yhteys kantanut kohta 10v! Tiistaina käytiin koko koiraköörillä Marin poikia juoksuttamassa ja ammuja katsomassa. Ätsiitä piti vähän hillitä, kun noiden hevostenkin kanssa on ollut ongelmia. Luotto ei ole vieläkään suuri, mutta vähän se on alkanut uskoa, että noihin tarhoihin ei mennä. Tuossa tsekkikakarassa olisi varmasti paimenominaisuuksia jäljellä....vai liekö kaikki saalisviettiä...

Tytötx4 ja Peekikoira

"ValkohäntäP"himoaa

ammuja eteeltä...

More photos http://www.rizs.kuvat.fi/kuvat/Virroilla+kirmaamassa+Marin+lauman+kanssa/

Ätsii on muutenkin joutunut vähän enemmän koulunpenkille - ehkä aiheellista, kun sehän täyttää kohta VUODEN??? Pakko kai alkaa tekemään jotain sen kanssa, eikä vain huokailla kuinka vaikea se on.

Jäljet on jääneet oman laiskuuden vuoksi, tottista ollaan vähän yritetty joka ilta tuossa pihassa tehdä. Kauhealla tohinalla se tekee, vielä en tiedä oppiiko se tuossa mielentilassa mitään... ja kovin on pieni et jaksamisaika. Todella pienissä pätkissä on tehtävä tai keskittyminen herpaantuu ihan totaalisesti.

Vielä kun tuon saisi kävelemään remmissä vetämättä. Lyhyillä siirtymisillä (200m) se pystyy jo hillitsemään itseään, mutta varsinaiset lenkit on... syvältä.

Hyvin lapsellinen se on, juoksusta ei merkkiäkään, onneksi koiraporukoissa ei merkkiäkään nousuyrityksistä eikä se kertaakaan ole ihmisillekään hanttiin pistänyt. Ehkä pientä palautusongelmaa on ollut esineillä viime aikoina. Onneksi se on hyvin reipas ja avoin, kaikkeen mennään tutustumaan itsenäisesti ja kaiken kokoiset ihmiset ovat kivoja. Juuri oltiin tän kylän kokoontumisessa ja siellä toistakymmentä pikkulasta tuli tuota lääppimään eikä mitään ongelmia, vaikka taisivat olla liki ekoja lapsia tuon elämässä... Vieraisiin ohitettaviin koiriin se nostaa ihan liikaa kierroksia, intoa se (vielä) on.

Riisi

Eilen hienon lauantaipäivän kunniaksi siirrettiin orkesteri Kuhmalahdelle, ensin vähän rymyämistä hiekkamontuilla, sitten evästä ja siirtymän rantaan savusaunailemaan, uimaseen ja vähän vielä auringonsäteitä keräämään -liekö viimeinen näin lämmin viikonloppupäivä?

More photos http://www.rizs.kuvat.fi/kuvat/Hiekkamontuilla/

Vähän kaikkia ilmansuuntia

Kesällä kuuluu olla liikettä... Kesälomaretki tehtiin saariston suuntaan, rengastien varrella oli paljon nähtävää. Ja taas pari päivää ilman koiria teki hyvää!

Kuunvaihteessa pyörähdettiin pikimiten Iisalmessa, autoon ängettiin pari staffia ja Ätsii. Diesel tuli briardvahvistukseksi etelän suunnasta. Aamulla Häppäri tuomittiin "vain" erittäin hyväksi ja keskeneräiseksi, Diesel oli briardien rop. Päivä jatkui staffihulinassa, jossa autolastimme sisarukset Bambi&Jyrä pyörittivät joukkoa mielensä mukaan. Veli voitti ROPin ja Bambi taipui tässä tapauksessa VSPksi ja sai sen himoitun valioruusukkeen 2 päivää synttärien jälkeen!

Iisalmen iltapäivän kruunasi Dieselin upea ryhmävoitto! Velimies vetäisi siis toisen ryhmävoiton kuukauden sisään!

Eilen koitti sitten briardien erkkari Oulussa. Pitkän matkan ja monen muun tekijän summa reissu melkein jäi tekemättä, mutta kun Irja innostui Dieselin kanssa lähtemään, niin minä ilmoitin likat peliin mukaan. Kiimingin iso nurtsikenttä tarjosi hienot puitteet erkkarille, ja keli oli mitä mahtavin. Toki kaikilla oli valtavan kuuma ja koiria sai taiteilla varjoon jatkuvasti. Tuomari Ingrid Gossel oli erittäin ystävällinen ja perusteli arvostellessaan koiran hyvät ja huonot puolet. Oli kiva kuulla selkeästi, miksi hän ratkaisuihinsa päätyi. Samoin pidin siitä, että koiria liikutettiin riittävästi. Toki erin koiria oli aika paljon, että voi hieman kysyä olivat kaikki oikeasti erinomaisia.

Riisi elpyy

Dieselin kanssa juoksimme ensin iloisina avoimenluokan (4kpl) voittoon ja lopulta urosten voittoon. Tässä välissä poika pääsi muutamaksi tunniksi lepäilemään, kun narttuja riitti ja riitti.

Happy Child, Ätsii 10kk

Ätsii oli ERIllä toinen kuuden koiran junnuluokassa. Ihan asiasta (vielä pehmyt karva, lavat ja iloinen häntä) tuomari sanoi. Pentu kuitenkin sai koko reissun käytöksestä laatuarvosanan erinomainen, hotellissakin se asui kuin vanha tekijä.

Riisi sai avoimesta luokasta ERIn, ja tuomari tykkäsi kovasti. Hänen mukaansa lanneosassa oli pari senttiä liikaa pituutta, tämä kait jätti meidät sijoituspallilta. Itselleni tärkeimmät kohdat arvostelussa oli liikkeiden erinomaisuus ja lopun "esiintyminen on upea, varma ja ystävällinen".

Kun nartut lopulta saatiin päätökseen juoksimme vielä Dieselin kanssa roppikehään Ippiä vastaan (viime vuoden erkkarin RP). Ohjastajan jalat alkoivat olla jo hyytelöä, mutta... Diesel voitti ja sai näin kunnian olla erikoisnäyttelyn ROP 2009.

Tovin kesti, että saimme kaikki pojan palkinnot jo ennestään täyteen autoomme... kotimatkalle päästiin puoli seitsemän maissa ja oriveden yömajaan ehdimme puoli kahden maissa yöllä.

Ensi vuonna sitten taas erkkariin, tällä kertaa Espooseen.

Viikonloppu vierähti

Mukava ja rento viikonloppu takana, se sujuin täysin Kuhmalahden ulkoilmasta ja mökkeilystä nauttien. Lauantaina tehtiin ihan reipas lenkki, syötiin ja nautittiin savusaunasta ja järvestä.

Illalla toki saattoi syödä taas...

Nukkumista testattiin tällä kertaa pienessä aitassa, jonka käyttöä sabotoi alkukesän näätä pesueineen. Nyt eläimet hajuineen olivat poissa, mutta hyttysten lisäksi seuranamme olivat näätien jäämistönä lintukirput tms.. Yäk. Onneks järvi huuhtelee moiset pois! Koirat juoksivat lauantaina varmasti 10h putkeen, maalla ja järvessä. Illalla alkoi väki jo hyytyä ja briardienkin tassut pysyivät kuivana, kun ei järvi enään houkutellutkaan... Väsymys olikin hyvästä, sillä aitassa ei ollut liiemmin tilaa puuhata.

Sunnuntaina ulkoiltiin lisää ja vaihdettiin vaan pariin kertaan mökkiä ja rantaa... Kotona oltiin vasta myöhään illalla ja väsyneitä, mutta onnellisina kellahdimme nukkumaan koko poppoo.

Lisää viikonlopun kuvia http://rizs.kuvat.fi/kuvat/Kes%E4hauskaa+Kuhmalahdella+/

Tänään oli töitä, mutta nyt on vuorossa muutaman päivän loma, joka olisi tarkoitus viettää koiratonna saariston maisemissa! Toivotaan aurinkoa esiin!

Sweet & Horror

Alkuun vkon söpöilyt kolmiviikkoisilla kissinpentusilla. Seitsiköstä kastettiin Pienet Kääpiöt ja äidistä tuli tietty Lumikki.


















Lumikki &
poikansa Vilkas ja Unelias










Nti Nuhanenä















Nti Lystikäs















Hra Jörö















Ja sitten kauhujen pariin... Monella kuusi koiraa kimpassa ovat sinällään syy vääntää naamalle kauhistunut&epätoivoinen ilme. Nämä pari päivää kuusikko on kyllä pelannut niin hienosti yhteen, ettei tosikaan.









Eilen mahdutin koko lauman heti työpäivän päätteeksi Golffariin (mitä sillä pakulla kun tuokin vetää 6...) ja suunnattiin Kuhmalahdelle ja soramontuille.









Alkuvauhdit

Valokuvausaddikti tietenkin vaati saada koirat hiekkakasan/vuoren huipulle, jotta saa kivoja kuvia sinistä taivasta vasten. Juup...ajatus hyvä, toteutus kohtuullinen. Lähinnä koirilla oli sikakivaa juosta hiekkarinnettä ylös-alas ja kielet on kuvissa puolimetrisiä...

Montuilta jatkettiin ihanaan tasaiseen kangasmetsään (oikein himotti päästä tuonne jäljestämään) ja naureskelin tuolle jonolle...

Yhtäkkiä jono yltyi haukkuun, puskassa heilahti ihminen ja sitten paikalle paukkasi jo rähjäävä kerry vapaana. Koirat haukkui ja minä huusin... meidän porukka oli lähinnä utelias ja halusi tutkia uuden tulokkaan, joka oli kyllä vihamielinen, mutta myös varsin hämillään tästä massailmentymästä. Sain napattua ärrierin pannasta ja Jukka kiikutti sen omiensa luo samalla kun mä paimensin "omani" kauemmas. Onneksi ei sattunut kenellekään mitään. Omiinsa sitä niin luottaa, mutta toki tälläinen lauma saattaa yhtäkkiä käyttäytyä miten vaan, varsin jos tuo vieras koira olisi tarrannut kiinni johonkuhun. Ja onneksi en ollut yksin, koska sitten en olisi kyllä saanut häädettyä riitapukaria pois. Loppuhyvin kaikki hyvin, lujimpaa huusin varmasti minä ;)

Hoitolapsi

Dima