Natural menu

Iltapäivän kahvi&jäätelöhetki. Muuten on mentykin niin ettei paljon ole päälaelle pölyä kerääntynyt.

Perjantain vapaapäivä meni iltaan asti ulkona. Koiratkin olivat reippaasti 8h pihalla ja liikkeessä (miksihän tuo pentu on laiha?), mutta yön sitten uni maittoikin. Mari ja hra rwu Koda saapuivat visiitille pe illasta ja lauantaina suuntasimmekin jälkipelloilla. Itäpirkanmaan peltojälkileiri sujui omalta osalta jotenkin tylsän sujuvasti, jos vertaa viime vuoden seikkailuihin (eka yö uudessa kodissa, yksi halkaistu öljypohja etc...). Lauantaipäivä vierähti hyvin tiiviisti Outi Hermiön opissa pellolla ja pellon reunalla. Paljon oli samaa kuin viime vuonna, mutta kertaus ei ollut ollenkaan pahasta!

Opetus lienee hyvää, kun kaikkia kiinnostaa ;)

Leirillä tuli oiva vinkki jäljestykseen, jossa ongelmana on monesti eniten muurahaiset ja lintuset, jotka törkeästi sabotoivat jälkipalkat pellosta. Kuulemma Natural Menu napsut on sellaisia, joihin ei ylimääräiset kajoa. Täytyy kokeilla!

Koirat lähtivät tähän natural menuuseen ihan omatoimisesti. Jeh, nurmi jo vihertää; sitä voi ruohostaa keppien lisäksi. Ja entäs sit sammakot. Krrrn krrrn... Ja meidän tytöt tykkää, sammakonreisi vaan vilahtelee suusta kun ne painelee tuolla...Ja lisäksi on nuo jäät lähteneet... eli uimakausi on korkattu... lenkit mennään pitkin ojia rapa lentäen.

Riisi valmistautuu Lahden näyttelyyn ;)

Sinne siis sännättiin sunnuntaiaamuna.

Riisi oli NIIN takussa lauantaina, mutta sitkeästi puolille öin heilutin kampaa. Tuomarimme M.Talvitie "kehui" koiraa koinsyömän näköiseksi, mutta väliäkös tuolla, jos sillä irtosi VSP ja cacib ;) Helsingin velipoika Diesel oli urosten toinen ja sai myös cacibin. Wau!

Vapaapäivä

Tänään on ollut täsmävapaa. Tämän parempaa ilmaa ei voi olla - niimpä koirat on ulkoistettu ja autokin kävi kylvyssä. Foreca lupailee hyvää myös jälkileirin osalle...

Eilen ilta-auringosta nautittiin mätsäritunnelmissa Tampereella. Ätsii korkkasi kehäuransa ja ihan jees se käyttäytyi. Hälinä ei se haittaa, se hälisee mukana ;) Kiva sen kanssa on mennä, kun se on niin iloinen, osallistuu vaan hivenen liikaa kaikkien muidenkin olemiseen... Punainen nauha me saatiin , mutta ei sijoitusta. Koira kuitenkin liikkui ok yksin ja ryhmässä ja pysyi JOPA paikallaan tuomarin tutkiessa. Tätä me haettiinkin. Vapun jälkeen sännätään sit Hollolan puppyshowhun, vain yksi joku muu uskaltaa kehää meidän kanssa. Matkaan mukaan lähtee staffibaby Pena, joka eilen oli vaatimattomasti BIS3puppy ! Katsotaan siis mitä saamme Hollolassa aikaan - liikettä ainakin.

Toissapäivänä oltiin myös Tampereella (kuten sitäkin edellisenä päivänä - eli mikä se kotikunta onkaan?) briardien treeneissä. Sää suosi ja koiratkin totteli. Ätsii leikki ja sähläsi, mä en vaan saa ryhdistäydyttyä sen kanssa. Hyi minä. Koirassa olis potkua kyllä. Myös Piippa pääsi esiintymään - sitä se oli enemmän kuin tottelemista.

Ja kaivettiin Riisikin autosta toki. Huuru treenasi henkilöryhmää ja istumisia. Ja pitkän paikkamakuun Aian totellessa. Hyvin se pysyy, mutta kuinkas se ininä otetaan pois? Toukokuinen briardleiri lähenee, mukava nähdä etelänkin tuttuja ja jospa se sieltä syttyisi se aito kipinä treenata, kotonakin.

Viime viikonloppu hurahti työssä, kun Bambi käväisi huoltajineen Harstadissa nappaamassa ekan ulkomaan cacibin. Meillä oli Siitamassa huomattavasti seesteisempaa, kun lomalaisilla lumi/jäämyrskyssä jumittuneine matkailuautoineen. Mutta matkalaisetkin selvisivät suht pienillä lommoilla kotiin. Mä koin vkonloppuna ihastumisen hetkiä. Pääsin maasturin rattiin ja hiukanko se oli ihana. Sellainen pitäisi joka tytöllä olla! Sillä ihqulla autolla hain heti torstaina ihanan rottalapsen. Pojasta tuli Jalo Patrik ja mä melkeen haluisin sen. Rattus haluaa vaan pyöriä olkapäällä ja niskassa tai mönkiä hihassa. Kuinka kukaan on hylännyt noin kesyn kaverin :(

Nyt me lähdetään Kuhmalahdelle nauttimaan ulkoilusta ja huomenna on vuorossa peltojälkileiriä ja sunnuntaina kauneuskisaa Lahdessa. Onneksi Golffi taas hurisee hyvin huollon jälkeen. Kesäkumit kun sais vielä alle...

Kevät keikkuen tulevi...

Vielä ei ole västäräkkejä näkynyt, mutta peipposet ovat tulleet. Sinivuokot ja leskenlehdet sitkeästi puskevat heinikon seasta... Meidän piha on kuivanut jo hitusen, mutta kyllä koirat on joka ulkoilun jälkeen pestävä.

Pääsiäinen meni niin, että hurahti. Torstaina korkattiin parin päivän loma Tampereelta ja ilta nautittiin Pyynikinharjua tallaten. Sen jälkeen nautittiin vielä likemmä kolme tuntia Australia leffasta kilolla karkkia höystettynä. Perjantaiaamuna herättiin ankeaan loskaan, mutta sitkeästi läksimme lenkkeilemaan Kaupin metsän suuntaan. Ulkoilmaharrasteet vaativat päikkärit ja nippanappa heräsin ajoissa ehtiäkseni hakutreeneihin.

Treenit menivät loistavasti. Hätsii oli selkeästi oivaltanut, että tyypit vie hänen makkaroitaan metsään. Nenä nousi jo hienosti ja hajukin tuli nenään...mutta. Vielä oli vauhtia niin paljon liikaa, että maalimiehen tarkennus hieman takkusi. Noh, into on sytytetty. Riisi ja Piu nostelivat äijänsä vuoroillaan ilman ongelmia, Piulla kaikki oli valmiita, Riisilläkin kaksi kolmesta. Nyt vaan ne Rimpan ilmaisut!

Lauantaiaamuna sitten rykästiin päivävisiitille Virroille. Käytiin morjestamassa kotoväkeä ja vähän kavereitakin. Koiratkin tapasivat tuttuja sekä uuden kaveruuden Keikon.

Sunnuntai&maanantai hurahtivat töissä, jossa pitkät pyhät myös näkyivät.

Maanantaina oli tokotreenien vuoro Orivesicityssä. Maijakin oli paikkakunnalla kikkuroiden kanssa vierailulla ja liittyi seuraan. Huuru oli tehopaikkamakuussa ja hyvin pysyi. Meinasi jo Sotka huokaista, kun nyt kaksi coachia säksätti ;) Muutkin koirat siinä touhus osansa ja lopuksi Hätsii opetteli näyttelyjuttuja. Juoksu sujuu, mutta ihmisten lähellä olo tekee siinä kumimaisen madon joka luikertelee. On vaan niin ihanaa... Noh, onneksi noin päin, mutta pitäisi se kai saada pysähtymään. Joskus. Vähän myös leikittiin patukalla, ei haitannut outo paikka. Seuraavaks kai sille pitäs alkaa opettaan jotain liikkeen alkuja ;)

Nyt on sit arki alkanut ja sitä riittää vappuun. Hulina jatkuu, ohjelmaa on suunnitteilla ihan riittämiin.

Paljon on vettä virrannut...

...sitten Ruotsista paluun. Noin niinkuin konkreettisesti, kuin myös kuvainnollisesti.

Kevät uhkaa tulla. Loskaa, kuraa, vettä puoleen sääreen, bergamascon näköisiä homejuustolle haisevia koiria. Ja tottakerran, taas se aika, kun kosteissa lakanoissa voi leikkiä hiekkalaatikkoleikkejä. Voi tätä harrastamisen ihanuutta!!! Voimia on kerätty mm. tuijottelemalla viime toukokuisia kuvia; kuinka oli niin ihanan vehreää, tulppaaneja ja kaikkea. Lämmintä. Kuukausi pitää siis jaksaa.

Tämä kuva on

otettu 3.5.2008 :)

Luonto alkaa vähitellen herätä koomasta. Jänöt "leikkivät" pelloilla, mustarastaat ja joutsenet ovat saapuneet lauleluidensa kera. Yksi ilta kuuntelin pitkään punatulkkuäijän motkotusta puunlatvassa, eukko oli kai karannut muiden matkaan. Töissä on huomattu kevät myös; ensimmäiset tyttökisut isolla mahalla ovat saapuneet :( Jep, kissanpennut on toki suloisia, mutta ihmisten vastuuttomuus leikkaamattomien kissojen kanssa sapettaa. Tänään juuri puhuttiin, että on uskomatonta tämä kissakulttuuri, kissoja tulee ja menee vuoden aikana varmasti reilu 300. Näistä n. 3 on rotukissoja ja nekin menevät takaisin omistajilleen. Tässä näkee maatiaisten arvon. Koiria karkaa rotuun katsomatta, mutta toki varmemmin rotukoirat palaavat omiin koteihinsa. Koirissa sekarotuistenkin arvo(stus) on kuitenkin kohonnut "sekarotuisiin" kissoihin verrattuna.

Pitkäjärven kuoro on tosiaan pysynyt märistä jaloista huolimatta liikkeessä.

Viime viikonloppuna koirat passitettiin hoitoon ja ihmisväki lähti Sappeeseen hunningolle Yötä katsomaan. Keikka oli hyvä ja ilta muutenkin mukava; koskahan viimeksi on tullut mentyä nukkumaan viiden maissa... Noh, seuraava päivä menikin siinä.

Tällä viikolla on järjestelty kesälomareissua; nyt on oikeastaan kaikki muu varattu paitsi kaunis sää. Katsotaan nyt saako Riisi aikaan muutoksia suunnitelmiin. Sen juoksuoireilu loppui helmikuussa ja oletimme jo, että ohi meni tällä kertaa, mutta nyt se on taas näyttänyt bitchin merkkejä. Matkaseuralaisemme Bambi aloitti juoksunsa tällä viikolla ja selkeästi Rimppa koittaa kiriä Beetä kiinni. Katsotaan mitä tässä nyt oikein tapahtuu...

Ätsii lähestyy 7kuukauden hurjaa ikää. Se on aika...vaiheessa. Hauska se on - tyyppi vetää korvat taakse ja heiluu vimmatusti ; ja saa mielestään tehdä silloin mitä vain :) Se on tehty kumista, ihan varmasti, sen verran liikkuvainen on tuo kroppa. Ja vauhtia löytyy. Jäällä tai aukealla missä pääsee kunnolla kiihdyttämään Äts on jo porukan nopein, lisäksi se on myös aika ovela harhauttaja. Ihme on, jos tuon saa pidettyä ehjänä... tosin vielä se ei ole ontunut kertaakaan, eikä sairastanut mitään muutakaan -kop kop kop.

Ensimmäinen puppyshow odottaa Hollolassa heti vapun jälkeen. Vähän ollaan jo treenattu, räpeltämistä pitäisi ehdottomasti treenata enemmän. Ainakin yksi mätsärikin on katsottuna.

Opeteltu on muutakin kuin huonoja tapoja. Ollaan leikitty ihan kotipihassa ja omaan makuun hyvin menee. Liikkeistä sivulletulo on hahmottunut tuon päähän jotenkuten, mutta maahanmenossa ei olla edetty, vaikka on yritetty. Noudon alkeita on kokeiltu sen verran, että kapula pysyy tukevasti suussa.

Torstaina korkattiin meidän haku-ura uudelleen schapeporukan kanssa. Liki vuoden se kesti ehtiä paikalla, mutta nyt alkoi uusi parempi elämä ;) Jos nyt oikein muistan niin kokolailla kaksi vuotta on edellisistä briardipoppoon treeneistä. Piu tiesi heti mistä on kyse. Uskomatonta! Kolme maalimiestä löytyivät upeasti, rullat tuli about käteen ja näytöllekin mentiin melkein suoraan. Ja sitä koiran riemua! Riisikin saapui metsään nelivedolla ja vetäisi omat kaksi ukkoaan tyylillä ylös. Pitäisiköhän sillekin ilmaisu opettaa... Nuo "vanhat" on opetettu peränajoilla, haamuille etc, mutta Ätsiin kanssa kokeiltiin nyt ihan hajumielikuvaa. Noh, sitä ei oikein syntynyt täysin tyynellä ilmalla. Jäljestelyähän se meno oli ja kaikenpäälle kuusiryteikössä makaava "äijä" oli koiralapsen mielestä peloittava. Noh, heti kun selvisi, että meidän makkarat on joutuneet sinne myös, muuttui tilanne... Ja jatko sujui paljon paremmin. Ensi viikolla otetaan uusia mielikuvia!

Nyt nää mielikuvat lähtee iltapalalle, viimeiselle kurakahluulle, viimeiselle (tänään) tassupyykille... ja nukkumaan!

Tre Stjärnor

Maanantai aamuna laiva kolahti satamaan ja oli aika palata arkeen. Taakse jäi n. 1700km ja mukaan tarttui paljon sattumuksia ja muistoja - mikä jottei tällä ryhmällä! Mitään muuta ei sitten tarttunutkaan…

Torstai-illaksi pakkasimme itsemme Siljan sinivalkoiseen. Koirat marssivat hyttiinsä varsin tottunein elkein, vaikka Bambille kerta oli ensimmäinen. Ja varsin tottunein elkein me Maritan kanssa tyhjensimme tax-freen karkkihyllyjä. Buffeen jälkiruokapöydän suklaavanukkaineen sentään jätimme tällä kertaa väliin.

Perjantai aamuna huristimme lähes tyhjiä katuja ulos Tukholmasta kohti etelää.
Kungens Kurvanin mäkki tarjosi meille aamiaisen ja koirat pääsivät kunnon lenkille ihan vierestä lähteneille puistoreiteille. Tässä kohtaa matkamme (tai siis Sotka…) koki ensimmäisen kolhun. Huuru+jänes+ rosoinen kanto= omistajan kipeä takaraivo. Myös Riisi meinasi saada kolhun tässä rytinässä, sillä hysteerinen jänes meinasi juosta Rinsessaa päin. Episodi ykkösestä selvittiin kuitenkin pienellä kuhmulla ja vähäisellä mullalla takissa.

Matka eteni jouheasti ja tapoimme aikaa&huvitimme itseämme mm. Grännan maisematiellä ja sen keskustan pikkuputiikkeja tuijotellen. Polkagrismyyjiä ainakin riitti! Myös koirat purettiin välillä jaloittelemaan, yllättävät monen huoltoaseman nurkilta löytyy metsää tai kunnon kävelyreittejä.

Majapaikkamme löytyi helposti; jäimme tarkoituksella maaseudun rauhaan n. 60km ennen Malmön citya ja näimme samalla siivun erittäin kaunista etelä-Ruotsin landskapea. Hieman on rakennukset, kulttuuri ja puusto erilaista kuin täällä pohjoisessa. Ihastuimme ;)


Majapaikkamme oli pieni värdhus, jossa oli vain 4 huonetta. Huoneemme oli tilava, käytössä oli tilava suihku ja alakerrassa pitseria. Vielä kun ihan vierestä lähti puisto, jonka takana oli metsä, jonka keskellä oli aidattu alue koirien juoksutukseen; olimme koiramatkaajina erittäin tyytyväisiä! Metsän laidassa oli kyltit koirankuvilla ja teksti “Olemme tervetulleita tänne metsään, kunhan omistaja siivoaa jälkemme” . Roskiksia oli ties kuinka monta, joten koiraihmisiä oli todella ajateltu. Hämmentävää vaan oli että kolmen päivän aikana näimme siellä tasan yhden koiran. Meidän maalaisjuntit nauttivat luonnosta ja vapaanajuoksemisesta; ehdottomasti helpompaa oli majoittua tuolla kuin keskustan hotelleissa.

Perjantaina toki myös kohellettiin lisää… Marita oli ottanut teemakseen heti alusta “päätä särkee”, joten perjantaina pää kolisi mm. kerrossänkyyn. Lisäksi Huurun iltapesun aikana molemmat oli kaatuneet enkä oikein tiedä kumpi oli märempi suihkusta tultuaan. Saldona siis Maritalla kaksi tälliä päähän ja kaksi iskua selkään. Vaan vielä hengissä.

Suht iskussa pääsimme syömään alakerran pitseriaan. Tilasin vanhalta tädiltä (joka puhui huonompaa ruotsia kuin minä) itselleni pitsan ja Maritalle kebabin. Jälkimmäinen meni huonosti perille, joten näytin sen listalta. Nummer fyra, kebabtallrik. Ja, med vitlök. Odotimme haarukat käsissä kunnes eteemme tuotiin valtava muovikassi. Tajusimme että a) ruokaa ei ollut tarkoituskaan syödä tuolla b) olin tilannut pitsan + 4 kebabia. Ja taas tankattiin… hiukan nolotti seuraavana päivänä mennä tilaamaan ruokaa samasta paikasta. Vaihdoin miesmyyjään, kielen englanniksi ja painotin sanaa yksi kappale!

Lauantaina oli se matkan tarkoitus eli voittajanäyttely Malmössä. Briardeja oli ilmoitettu 49 ja staffeja 59. Hieman kaikki tai ei mitään fiiliksellä mentiin ja tällä kertaa oli se “ei mitään “ keikka. Zoran Brankowich osasi käyttää skaalaa ja ck:t olivat suht tiukassa. Koirien taso oli omasta mielestäni huono. Keskinkertaisia EH:n koiria, muutama parempi joukossa. Ja muutama huonompi. Huuru ei uponnut Zoraniin, kevyt hännänkanto (päivänteema nro1, tästä lensi moni koira alas) ja ahtaat takaliikkeet (päivänteema2 - ja tällä loput). Hirveästi muuta setä ei tuntunut osaavan katsoakaan. Riisi upposi teemaan kaksi, eli hävisi avoimen voiton ollen ahdas takaa. Aina kun mentiin ympäri, tuomari nosti Riisin kärkeen ja taas toiseksi kun mentiin eestaas. Noh, edes avoimen voittaja ei sijoittunut mielestäni heikkotasoisessa parasnarttuluokassa, joten ei sinänsä haitannut. Ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa oli kolme Riisiä selvästi karvattomampaa koiraa!

Voittajiksi tuomari nosti kyllä päivän varmasti parhaat koirat; rop valiopoikien joukosta noussut Prankish Vegas-Gold ja VSP valiotytöistä Cartier Monzerat Xsarie. Sertiä ei kummassakaan sukupuolessa jaettu. Riisi ja Humppu tapasivat myös velipuolensa Iagon, joka on Ruotsissä kyläilemässä vielä tovin. Kovin oli pojassa Abbadoa ja jotain niin tuttua!

Briardkehältä siirryttiin kasaamaan paineet Bambsun niskaan. Messarissa tämä toimi, briardit kun ei saaneet mitään niin nti Bee junnuluokasta laittoi voittaen molemmat tittelit, mitälie narttuja ollut reilu 30... Nytkin avoimessa oli 11 ilmoitettuna ja tyylillä Bee ravasi luokan voittoon. Toiveet nousivat… mutta päivän “ei mitään” teema sai jatkoa, kun tuomari tuuppasikin Bambin narttujen kolmanneksi. Noh, likat saivat Ck:sta narupallot (taatusti kaverien kalleimmat lelut!).

Maritan “päähän sattuu” teema sai jatkoa migreenin muodossa, joka hyökkäsi kunnolla kehien jälkeen. Lauantai-ilta meni siis hiljaisesti Sotkan elpyessä ja minäkin lenkin, suihkun ja kebabin jälkeen otin iltapäiväunoset ja jatkoin siitä iltalenkin jälkeen kunnon yöunilla. Luulin jo hetken uskovani ufoihin, kun kymmenen jälkeen illalla puiston metsiköstä pölähtää esiin kolme valokiilaa, joiden perässä kulkee kolme neonoransseihin haalareihin pukeutunutta hahmoa. Oletin niiden kuitenkin valvojan esim. teinien iltatoimia. Tosin olin ainoa ulkonaliikkuja koko “kaupungin”osassa tuolloin kymmeneltä lauantai-iltana…


Sunnuntaina olikin aika siivota aikaansaamamme kaaos (kuvat otettu tunti saapumisen jälkeen)

ja lenkittää koirat ja survoa kaikki se tavara golffariin. Koko reissun ajan oltiin suunniteltu kuinka sitten kotimatkalla perinteikkäästi stopataan Brahehusin linnalle koiria kuvaamaan. Noin 200km ennen linnaa alkoi sataa vettä, 50km ennen se muuttui rännäksi. Vaan me kävimme linnalla ja otimme kuvia - räntasateessa…

Kotimatkalla ei juurikaan kohellettu, yllättävän sujuvasti surffasimme Tukholman läpi satamaan, laivaan… ja tax-freehen! Matkailu avarsi jälleen ja uusien suunnitelmien laadinta alkoi välittömästi…

Show weekend number 1

Lauantaina käväistiin Tampere KV:ssä kera Rimpan ja Humpun. 19 briardia oli ilmoitettu, ja startti oli _tietenkin_ heti ysiltä. Me juostiin Huurun kanssa koko aamu (ainakin mun jalat sanoo niin) löysiä pois ja juostiin sitten vielä kehässäkin, koska kerrankin tämä naapurimaan tuomarisetä juoksutti. Huurulla oli kivaa - again. Tuomarisetä tykkäsi ja saimme napata valkoisen ruusukkeen parhaan uroksen merkiksi.

Riisi vuorollaan sipsutti kehässä, arvostelu oli hyvä; oli pitkä rintakehä, erinomaiset kulmaukset, pitkät askeleet jne. Mutta...jäihän tuo muiden jalkoihin, kuvitellaan nyt vaikka sitten että karvan mitassa. Vaan taisi tuomarin makuun olla noita senttejä kaikkialla muuallakin liian vähän. Kovin on reilun kokoiseksi kasvanut tämä briardkanta. Avoimen kolmas sija oli siis kaikki mihin Rimppa pystyi.

Huurun kanssa kävimme vielä ROP kisan valio Saanaa vastaan ja "strong boy" sen punakeltaisen rusetin pokkasi.

Kaikki Treen kuvat: Harri Puranen

Kerrankin olin näyttelystä kotona jo puoliltapäivin ja niimpäs päivään mahtui muutakin. Lopulta golffari sai uudet valot - tällä välin mä asiantuntevasti tarkistin öljyt ;) Liian pieneksi jäänyt kahden koiran häkki poistettiin peräluukusta ja nyt kaikki 3(-5) mahtuvat tarvittaessa taakse.

Koirat pääsivät kunnon lenkille, ja jopa Ätsii oli illan ihan siedettävä. Olen yrittänyt sen kanssa nyt joka päivä vähän leikkiä ja kouluttautua, kun se tuntuu nyt olevan hyvin vastaanottavassa iässä taas. Saalistus on mun makuun jees, vähän se mässyttää tavaroita suussaan, mutta paranemaan päin. Kuin itsestään on palautunut myös palautukset ja halu tulla tarjoon mulle lelua leikitettäväksi. Ehkä tuo ei rankaisekaan mua saamattomuudesta...

Myös kissat huomioitiin; Ahmalle ja Supille tuli uusi huonekalu. Tyypit sai oman kiipeilypuun, joka on pikkuhiljaa hyväksytty ja varsinkin Ahma lojuu jo korkeuksissa tyytyväisenä. Valmistaja on huomioinut Ätsiin erittäin todennäköisen tarpeen myös kiivetä, joten tasot on tehty briardinkin kestäväksi...

Ensi viikonlopun seikkailut ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Katsotaan onko elämä kuin Disneyn satukirjasta ;) vai jotain ihan muuta! Jokatapauksessa odotan torstaina luvattua sidukkatarjoilua merellisissä maisemissa...

Kvaak kvaak ja onkivapa olalle

VRR:n ensimmäinen virallinen kevätleiri on pidetty. Onnistuneesti. VRR altså Viikin Riistanrikkojat on jo vuosia ollut toiminnassa, mutta nyt jäsenten hajauduttua eri puolille maata, on säännölliset treenit muutettu leirimuotoiseen toimintaan. Kyseessähän on lähinnä noutajien koulutuksen yrittäminen, mutta olen kasvanut rooliini riistapakastaminen vartijana ja täten kannan samoin oikeuksin treenifleeceä, vaikka mun hippitukat ei osaakaan markkeerata eikä dameista niin paljon diggaa. Ne kuitenkin rrrrrrakastaa noita hupaisia noutajia (ja Piu ainakin välillä sanoo, että hän osais nää noutojututkin ehkä paremmin...)

Perjantaina adoptoin töistä Kaalin ensimmäiseksi leiriläiseksi (jotta mummo saa nukkua naistenpäivän sängyssä). Maija ja Aino tulivat kolmella noutajapojalla perjantai-iltana ja leiri alkoi virallisesti klo23n tokosessiolla. Vieraat nukkuivat yöllä n.13min 20sek, koska loput yöstä noutajapojat juhlivat yöohjelmalla. Emäntä nukkui kyllä ;) Miia saapui kolmen lisävahvistuksen kera lauantaina aamusella ja päivän aikaan ehdittiin uuvuttaa koirat jos jonkin moisella ohjatulla - jos toki vapaamuotoisellakin- ohjelmalla. Kvaak kvaak ja taas lentää damia puskasta - asiaan perehtymättömän silmään moinen näyttää absoluuttisen hullulta!

Arvo,

Riisin odotetuin

vieras

Sauna viritettiin lämpimäksi jo ajoissa, vieraat viihtyivät siellä ehkä 10min, minä tunnin :) Maija oli ainoa reipas, joka tuli pyörimään mun kaa lumihankeen (ihmisistä siis). Illan panostimme syömiseen, tai siis itseasiassa me syötiin ihan tauotta koko vkonloppu! Käsittämätöntä illassa oli se, että kaikki muut kuin mä, olivat menossa nukkumaan ennen kymmentä! Hieman hiljaiset iltaohjelmat - vaan surina ja touhu jatkui aamulla puoli kahdeksan. Taisi vuokraemäntä ensimmäistä kertaa nähdä niin aikaisin sunnuntaiaamuna liikettä meidän nurkissa tallihommiin tullessaan ;)

Damit ja lumi lensivät koko sunnuntainkin ja myös Ätsii treenasi. Ei noutajien taippareihin, vaan hänelle paremmin sopivaa kalastusta. Onkivapa heilui ja niin heilui koiranpentunen. Ätsii kyllä saalisti rättiään tosi hyvin ja nyt otekin oli hyvä. Varsin onnistunut napakka harjoitus.

Kaupunkipäivien tuloksia

Viime sunnuntaina suuntasimme briardien tottiksiin Tampereelle ja kaunis aurinkoinen päivä oli houkutellut kymmenkunta muutakin koiruutta narunjatkoineen paikalle. Paparazzi tallensi osan treeneistä
http://rizs.kuvat.fi/kuvat/Briardtreenit+Tampereella+1.3.2009/

Riisi jäi sukunsa pariin "kotiin" ja Hätsii pääsi yksin maailmalle. Ihan mukavasti se touhusi, juuri sen mukaan mitä siltä voi vaatiakin näin minimaalisella reenillä. Hyvin se otti kontaktia eikä häiriintynyt muista. Lopussa sekin pääsi sosiaaliseen ilakointiin mukaan, tosin se otti hyvin nöyrän ja varovaisen tarkkailijan roolin. Hyvä näin. Töissä ja lenkillä ollaan opeteltu (ja edistytty) hyvin siinä, ettei vieraisiin koiriin reagoida.

Myös Huuru toimi jälleen mallikkaasti - eikä ohjaajallekaan tarvinnut kovasti motkottaa ;)

Eilen tiistaina koitti se jännittävä päivä.

Hätsiiltä tujautettiin taju ja luusto tsekattiin. Etupää on ihan siisti nolla ja lonkat siistit myös, löysät toki. Arviota heitettiin B-C luokan paikkeille. Pääasia, että noilla kintuilla mennään jatkossakin kovaa ja korkealle!

Tästä on hyvä jatkaa kasvamista...

Veterin vaaka näytti Ätsiin osalta 24,4kg, Riisi painoi 28,7kg ja Piippa 13.1kg. Koko kööri oli siis "lihonut" edellisesta punnituksesta parisen kiloa... taitavat flikat joutua "karkkilakkoon" myös. Emännän karkkilakko muuten piti koko pitkän helmikuun! Nyt onkin sitten tankattu senkin edestä suklaata ja muuta ;)

Huomenna on edessä viikon kolmas kaupunkipäivä (rankka viikko meille maalaisille ;) ) ja sitten perjantaina alkaa Pitkäjärven Hulinat. Tupa täytetään VRR:n treeniryhmällä - tästä lisää sitten myöhemmin - todennäköistä on että neljä naisihmistä ja noin kymmenen koiraa saavat parissa päivässä jotain tapahtumia aikaan !