Ongelmakoiran alku

Meillä on ongelma. Ätsii pissaa ja kakkaa vain kotiin. Maalle.

Ei saa nauraa.

Me ollaan ihan pulassa kaupungissa.

Eilen oli kuitenkin sosiaalistumispäivä eli matkasimme Ätsiin kanssa kahdestaan illaksi Tampereelle. Reissu sujui ilman tuota ylläolevaa ongelmaa varsin mainiosti. Ätsii oli erittäin reipas ja iloinen koko reilun tunnin lenkin ajan ympäriinsä Tampereen keskustassa. Käytiin hengaamassa Tullintorilla, Koskikeskuksessa ja Rautatieasemalla. Tuo viipotti häntä heiluen ja kiskoi jokaista ihmistä kohti. Ei haitannut kohinat eikä liukkaat lattiat. Ja rappusissa kuljetaan jo kumpaankin suuntaan sujuvasti. Ja käytiin myös Faunattaressa ihailemassa roborovskeja... On ne vaan NIIN ihania, vaan ei vielä...

Meidän varhaiskypsän teinin murkkuikä ei siis näkynyt eilen. Viime viikonloppunahan tuo keksi pelätä mm. hevosia, joita se on nähnyt kahdeksanviikkoisesta... Ja haukahtipa tuo ohikävelevälle ihmisellekin. Noh, näitä tulee aina välillä. Varhaiskypsältä tuo kyllä vaikuttaa. Hampaat lähtee tosi kovaa vauhtia ja tuota kokoa kertyy... Kilo per viikko ollaan menty painon kanssa, kohta sais kyllä alkaa hidastaan...

Mun tsemppauslupaus alkaa opettaan sitä oikeasti ei ole oikein vielä edistynyt, mutta ollaan me nyt jotain tehty. Plus kaivettu esiin paikallista koiratoimintaa, joten oletettavasti lähiviikkoina korkkaamme hakutreenit ja ehkä oikean pentukurssinkin...

Piiparinen on ollut nyt kaksi viikkoa reissussa Virroilla ja agilitykisoissa Eckerössä (joista ei sen enempää, kun ei tulostakaan tullut...) ja Riisi muuten vaan "hunningolla". Mutta hakutreenit kutsuu niitäkin ja kovin kiihkeästi on selattu näyttelykalenteria niin Suomessa kun hiukan kauempanakin. Aika näyttää minne sitä oikein ehditäänkään...

Nyt iltatoimiin ja nukkumaan. Viime yön unet jäivät vähiin, kun etsimme Ätsiin arvolle sopivaa pissapaikkaa ympäri Tammelaa mm. neljän aikaan yöllä...

Eteenpäin tätä vuotta- kuin mummot lumessa

Hrr...Puskee kylmää taas. Eilen tuntui niin leppoiselta nollakelissä, mutta tänä aamuna totuus kolahti jälleen. -19. Ja auton lämppäri ei ollut lähtenytkään pöhisemään ihan ajallaan, joten "pikkuG" oli aivan kohmeessa eikä takaovista ollut kulkua. Vaikka täällä tuon pakkasen huomaa ja siitä aiheutuu hieman lisätyötä, niin silti tämä kirkkaus ja kuivuus on ihanaa. Ensi viikolla lupaavat taas plussaa, ei paljon nappaa.

Juuri mietin, että mulla on näköjään tapana kerätä itselleni tälläisiä päättymättömiä projekteja. Ensin oli the Kradu. Ja nyt on lämmitys. Jos te "kateelliset" koirakaverit siellä etelämpänä haaveilette pääsystä maalle, niin ei täällä niin ihanaa _aina_ ole. Pitäisi olla ainakin päivät pitkät vaan aikaa panostaa täällä asumiseen ja siitä nauttimiseen. Eilenkin töiden jälkeen lumituiskussa piti kantaa uudet puut liiteriin, jotta tulevaisuus on taas turvattu. Pihavalo ei ihan sinne asti yltänyt, joten lyhdyn valossa tuo puuha oli hivenen hämärää touhua. Palkaksi kantajat saivat spagettia ja saunan. Ja vihdoin keli oli oivallinen uuden lumen myötä - lumienkelien aika! On muuten jokunen vuosi kulunut edellisesta hankiseikkailusta, ja väittäisin, että se oli nyt kylmempää kuin lapsena. Onneksi tässä ei ole ranta ihan liki, ettei sentään avantoon tarvi mennä...Luistinradan olivat kolanneet tuonne kylärantaan ja muutenkaan jäällä ei ole liikaa lunta. Pitäis siis ehkä kaivaa välineitä kaapista...Mua ei vaan helposti saa jäälle ennen kevättalvea - jolloin alan jo pelkäämään jäiden sulamista.

Koirilla on ollut sukujuhlantynkää. Velimies Diesel tuli eilen hoitoon ja sukulaiset ottivat etelänpoijjaan vastaan korvat heiluen. Riisi selvästi tunnusti tutut hajut jo ennen koko veikan näkemistä. Clintsu on tietty hieman mustis, kun joutuu jakamaan naisensa velimiehen kanssa seuraavat pari viikkoa. Ätsii testasi tänään uuden pikkuserkun vauhdit - ja perskarvat... Toivottavasti tulisi valoisia kelejä, että pääsisi kameran taakse vähän heilumaan.

Me taidetaan lähteä tyttöjen kanssa tuonne laitumille kahlaamaan kuun valossa. Täytyy liikkua ja iloita nyt, kun luonto tarjoaa katuvalot. Sitten iltapala ja Greyn anatomia. Sitten vaan odotetaan, että tupa on lämmin ja saa pellit kii, jotta pääsee nukkumaan :)

Vuosi on vaihtunut Pitkäjärvelläkin

Vanha vuosi meni ja uusi tuli.

Vuosi vaihdettiin Oripäässä Ainon&Petrin luona maaseudun "rauhassa". Maija ja Juha saapuivat paikalle myös ja kun meidän poppoon golffi oli lopulta tyhjätty...oli kasassa 7 koiraa, joten olihan siitä välillä rauha kaukana ;) Ei vaan, varsin siivosti koirat olivat, ja palkkioksi saivat sitten torstaina juosta ja nujuta lenkillä varsin ihanassa säässä (vaikka ne ahdistettiinkin ryhmäkuvaan...). Hauskaa oli meillä ihmisilläkin, jos ei poikien karmivaa alias häviötä oteta lukuun. Kieltämättä hauskaa oli sekin, että meitä oli kuusi eikä tarvinnut yksin reissata.

Teimme juuri perinteiset "älä ikinä tee näin": eli läksimme kaikkien seitsemän koiran kanssa iltalenksulle 23.40 pimeille peltoaukeille yhden otsalampun johdolla ilman yhtään hihnaa... Noh, hulluudesta ei rankaistu, paukkuja ei juuri kuulunut ja niihinkään etäisiin rätinöihin, joita kuului, ei kukaan reagoinut. Aikuiset koirat nyt ovat niin paukkuvarmoja kaikki kuin voi olla, mutta Ätsiille tämä oli kovin uutta. Kyllä se yön mittaan kuunteli ääniä, mutta ihan luonnollisen oloisena. Ja koska uudenvuoden päivään kuului haulikkoammuntaa ;) niin siinähän totuteltiin lisää paukkuihin. Ainakaan haulikko ei lähelläkään aiheuttanut pelkoa. Hyvä näin.

Kaikki

paitsi

Näätä

Riisi

kuittailee

Näädälle

Tänä viikonloppuna jatkettiin sosiaalisissa merkeissä, kun Virroilta kävivät Mari, Sari&Heikki - ja toki kolme ( siis vain kolme) koiraa. Ja taas syötiin ja iloittiin (Ahma&Supi saivat uusia faneja) sekä juoksutettiin koiria. Kipinä parka oli aivan yhtä tulisen rakastunut Riisiin kuin ennenkin ja se poika ei tunteitaan peittele :) Muut vain juoksivat ja hömpöttivät. Valitettavasti Kipinän rakkaustarinaa ei ikuistettu kuviin. Ja valitettavasti Ätsii ei edes ole ollut nyt illalla väsynyt.

Uuden vuoden lupauksia ei ole tehty. Mutta mielenkiintoista on nähdä mitä vuosi tuo tullessaan. Vuosi 2008 mm. tuuppasi meidät Hesasta tänne maalle, koulusta työhön sekä lisäsi talon päälukua huomattavasti . Katsotaan missä mennään vuoden kuluttua!

Joulurauhaa & Vilinää vilskettä

Joulu ikäänkuin tuli ja meni.




Ehdittiin rauhoittua ja noudatella perinteitä. Joulurauha julistettiin, mummot kävivät syömässä ja saunassakin käytiin. Mummu 96v alkaa olla jo vähän väsynyt, mutta sitkeästi vihta heilui löylyssä!





Pukki toi paljon paketteja - vissiin tontut eivät ole olleet ihan huonoon aikaan ikkunoiden takana. Ilmeisesti meidän maaseutuelo on jatkuva, sillä saimme mm. häkävaroittimen, ladattavan myrskylyhdyn ja toki kaikkea lämpöistä. Koiratkaan eivät jääneet herkuitta.



















Joulusta tuli valkoinen, itseasiassa keli ei olisi voinut olla parempi. Tai...mutta eihän joulukuussa ikinä paista aurinko... Jotta joulurauha edes suunnilleen säilyi, siirtyi 4x4 ryhmä tasaisin väliajoin pellolle tai metsään rymyämään. Dima ja Ätsii ovat ihan samalla aaltopituudella -Riisi ja Piu sitten huokailevat niiiiin aikuisina taustalla. Tosin nekin aika helposti hullaantuvat ;) Kieltämättä herätin aika paljon huomiota Virtain pienessä keskustassa kävelemällä neljä koiraa hihnojen nokassa. Tuskin moista joukkoa on siellä monesti nähty...


















































Ps.















Loppuun on vielä pakko laittaa Ahman saavutus -
ensimmäinen hiiri 17.12 !

SE on ovella!

Joulua pukkaa. Täällä pakataan nyssyköitä ja koitetaan jättää paikat ihmismoiseen kuntoon... Joulun vapaat alkoivat tänään ja tarkoitus on suunnata pyhiksi Virroille. Tämä konkkaronkka ei ihan nopeasti liikukaan, kun kaikista pitää huolehtia...

Rauhallista ja vatsantäyteistä joulunaikaa kaikille ;)

Pitkäjärven rytmiryhmä vaipuu joulurauhaan...

Soulmates

Laitetaanpas nyt hieman myöhässä kuvia viime viikolta, kun Ätsii sai ekan oman kaverin. Samoina päivinä tuli the talvi ja lumi, joka sittemmin on jo poistunut. Ätsiin kavari on tavallaan nimetön, työnimenä on ABC. Pikkutyyppi löytyi Oriveden ABCltä pienenä ja märkänä , luonnollisesti aivan kauhuissaan - eikä kukaan ole kaivannut. Jälleen on ollut todettava, kyllä ihminen on sitten julma. Pikkupaketti on varsin hauska tyyppi ja siitä saa joku pontevan lenkkikaverin. Ne ovat varsin suvereenisti painineet ja loikkineet Ätsiin kanssa niin ulkona kuin sisällä - yhtään tarkkaa kuvaa niistä en ole onnistunut saamaan...

Ensin pari talvimaisemaa

Ja sitten pari touhukuvasta:

Täytyy mennä taas !

10 yötä jouluun

Joulu alkaa jo olla ovella. Voi olla, että tontut kovinkin ahkerasti kurkkivat ikkunoista, mutta niiden jäljet peittyvät meidän porukan moniin tassutuksiin. Täällä kotona alkaa olla nyt jo ihan tunnelmallista, kun on saatu kyntteliköt ja ulkovalot toimimaan. Vielä kun luonto antaisi uutta valkoista pakkaslunta niin joulufiilis olisi täydellinen.

Viime viikko oli aika kiirusta, mutta eiköhän tämä tästä... Lauantaina oli messarin keikka. Kovin suurin odotuksin sinne ei lähdetty Rainerin tuomiolle ja... Huurun häntä ei ollut sopiva ja Riisistä tiivistys kuului " Koirassa on laatua, mutta se ei ole turkissa", eri irtosi kuitenkin. Lisäksi Riisi on kuulemma kevytluustoinen. Tässä kohtaa hieman kolahti, sillä kauheasti ei briardinarttu voi enää olla enempää ihannekokoinen kuin Rimppa on. Ihan sama. Hienot koirat voittivat! Briardikehältä sännättiin jännittämään staffikehän loppua, jossa Pellasten Bambi oli upeasti jo voittanut 15 koiran junnunartut. Turhaan ei kannustusjoukkomme hurrannut, sillä Beellä alkava juoksi narttujen voittoon saaden samalla keikalla kaksi titteliä ja kuudennen sertinsä. Wau!


Tänään on nukuttu pitkään ja lorvittu sohjoisen sumupäivän yli. Päivälenkille kun lähdettiin koko koiraköörin voimalla, alkoi lumihanki värjäytyä punaiseksi...Riisin yksi kannus oli revennyt heti pihassa - enkä todellakaan tiedä miten?!? Koko kynsi on poikki ja sojottaa nyt ydin ulkona ihan väärään suuntaan. Yäk. Tiedossa siis lekurikeikka ja nappikuuri. Just hienoa. Onneksi Rimppa on niin helppo potilas.

Näillä mennään kohti joulua, nyt Pitkäjärven soihdut sammuu...

Melkoista menoa

Nyt on tämän illan rauhallinen hetki. Glögimuki höyryää edessä ja piparipurkki on auki. Koko päivä on menty ja nyt muu talo nukkuu. Ohjelmaa on seuraavan viikon ajan tiedossa vähintäänkin riittämiin, joten todennäköisesti kohta huomaan, että joulukin meni jo. Vielä sen lähestymistä ei oikein tajua. Pitää varmaankin mennä pyörähtämään johonkin kauppaan, niin eiköhän se joulu siitä iske... Kyllä tämä punainen tupa on kynttelikkönsä saanut ja pihapensaaseen tulee viikonloppuna valoköynnös. Kuusen paikka on katsottuna - tuskin yllättää ketään, että tällä kokoonpanolla sen paikka on terassilla ulkona :)

Tänään on hankittu autoon vuodeksi lisää ajoaikaa. Tosin kovasti tekisi mieli hukata tuo nykyinen ja vaihtaa vähän isompaan...mutta katsotaan nyt mitä ensi vuosi on tuomassa tullessaan. Tämän vuoden hankinnat on jokatapauksessa tehty. Katsastusmatkalla poikkesimme Ätsiin kanssa pyörimässä kaupungilla, ja yhdessä käytiin mm. postissa pakettia hakemassa. Häntä heilui koko ajan, ja jokaista asiakasta olisi pitänyt moikata. Onneksi myyjätäti tuli sitten rapsuttelemaan. Ja onneksi täti ei kysynyt nimeä, kun rotuakin piti toistella kymmenkunta kertaa. Tuntuu ihmisistä olevan kovin kummallista, miten koiran nimi voi olla Ätsii. Mä taas en tajua, miksi kaikkien nimen pitäisi olla "nelli". Töissäkin voi välillä istua kolme, neljä Nelliä vierekkäin. Söpöä.

Huomenna mulla on vapaailta, koirat jää hoitoon ja pääsen ihan normaali-ihmisten lailla kaupungille. Yksi eläimetön ilta tekee hyvää välillä!

Viikonloppuna käväistiin lauantai-sunnuntaivisiitillä Virroilla. Ätsii otti uuden kämpän hyvin haltuun eikä oikeastaan tajunnut, että kissakaksikko oli eri kuin kotona. Rappusten kulku oli vielä kovin räpeltämistä, mutta rohkeutta ei uupunut. Diman kanssa ne paini hikipäässä koko illan ja niimpä sunnuntaina koko koiranpentu oli ihan unessa. Niin Virroilla kuin sunnuntaina täällä kotonakin kakara kokeili taas "empäs tule sisälle" peliään. Muuten sen voisi jättää pihalle menojaan miettimään, mutta kun se seisoo rappusten vieressä ja syö hiekkaa... Muutaman kerran ulkoilu hihnassa taisi tehota taas vähäksi aikaa, koska tänään on kuljettu sopuisasti.

Sunnuntai-ilta vierähti täällä kotona Huurun ja Riisin selkäpesussa, kun kaksikko oli ensin hyydytetty tuolla metsän ryteikössä. Vai olivatko ne omistajat, jotka hyytyivät?

Piu jäikin Virroille viikkoa viettelemään oltuaan sunnuntain Seinäjoella agilitya taiteilemassa. Saldo oli hyl-0-5. Vika rata oli ollut hieman epis, sillä Piu oli saanut kontaktivirheen, jota ei tuomarin lisäksi muut huomanneet. Tuota nollaa olisi niin kaivattu... Noh, Piippa kuulemma pakkaa laukkunsa tammikuussa Eckerön suuntaan och hoppar där då mer.

Nyt on glögimuki tyhjentynyt ja kohta tämä vuorokausikin loppuu. Marssin siis Riisin viereen muutamaksi tunniksi, jotta meno voi huomenna jatkua.

Kertausharjoituksia

Tänään otettiin uusintana "landet kaupungissa"- tohina. Huurua reenattiin koko viisikon edestä, pääpainon ollessa häiriöpaikallamakuulla. Häiriötä oli taas runsaanlaisesti. Selän takana räyhäsi belgisekoitus köydessään ja vieressä oli teiniporukka pyörineen. Ja hämmästyttävää oli, että viereisellä bussipysäkillä ehti käydä kaksi linja-autoa tuon about neljän minuutin aikana.

Kaupunkilenkkeilyt hoidettiin kahdessa ryhmässä hieman viime viikkoista pidempinä versioina. Ätsii tuntuu jaksavan jo vaikka mitä...

Tänään on ollut taas oikein juhlaa harrastaa koiria. Ätsii on matokuurilla ja toki sen maha meni sekaisin. Varsin lyhyet ulkoiluvälit ovat tihentyneet ja lisäksi se epeli kehtaa haista pahalle... Ja aikuisporukka ei ole ainakaan pistänyt paremmaksi. Riisi kera sukulaislauman oli hyödyntänyt välittömästi pikku vahingon vapaana loikkiessaan...Likakaivo oli mennyt tukkoon ja vähän yli yms... Noh, koko nelikon suut pestiin saippualla ja tänä iltana olen hingannut matosta pentupissojen lisäksi harmahtavaa oksennusta... Tämän lisäksi Piu oli saunan aikana repinyt mun repun auki ja nassuttanut sieltä kaikenlaista nenäliinasta alkaen - kai siellä joku ruuan murunen OLI pohjalla ollut. Ja nämä koirat saavat kyllä ihan ruokaakin kuppiinsa!

Viikko on ollut taatusti vuoden pimein!!! Kaikki lumi lähti, kuraa ja mustaa on ollut jokapaikassa. Mikään lamppu ei tunnu valaisevan niin, että tästä pihasta olisi nähnyt lähteä koirien kanssa jonnekin kulkemaan. Tuonne laitumella kun aamulla ennen kuutta roudasin niitä kahlaamaan nilkkaa myöten vedessä, kulki apea joukko perässä hieman happamin ilmein. Pennun liikutus on siis jäänyt aika minimiin ja se on sitten näkynyt täällä kotona... Kissaparat ovat saaneet kyytiä.

Viikonlopuksi lupailevat talvisempaa kelia - yee. Viime lauantaina pörrättiin kyläilemässä Kuhmalahden suunnalla, nyt lauantaina olisi tarkoitus suunnata laumalla Virroille. Pääsee penneli kokeilemaan sinne suunnalle yökyläreissua. Piu jääkin sille tielleen sunnuntain agilitykoitosten takia.

Palaamme näihin seikkailuihin myöhemmin, nyt on aika suunnata unten maille...

Landet "kaupunkiosuudella"

Eli minä ja Sotka koirinemme Oriveden keskustassa :)

Ensin osasto "vanhat&vaiheessa olevat" (Rane ja Ätsii) kävelylle. Siivosti käppäiltiin näyteikkunaostoksilla pennelin välillä sinkoillessa suuntaan jos toiseen ja Rane ikiahmatin vaivihkaa hamutessa ohikulkijoiden taskuja.

Sitten oli vuorossa Huurun toritottis. Tori on juuri sopivasti keskustan keskus, isoimman kaupan, matkahuollon ja löytötexin keskipiste -sekä koko hulinaa halkovan pääkadun varrella. Häiriöö saimme ja koira toimi. Toki sitä pitää vielä muistuttaa, mutta se osaa keskittyä. Edelleen olen ylpeä paikallaolon kehittymisestä; nytkin jätkä makas kolmatta minuuttia häiriön keskellä Maritan ollessa välillä piilossakin. Tosi ensimmäisessa erässä otettiin parit lumikylvyt ja näytettiin briardimaista paikallaoloa tassut kohti taivasta. Vaan Hennapa oli julma... Omaa koiraani en toki autosta edes kaivanut - muita on kivempi kiusata.

Pääsi Riisikin sitten lenkkiosuudelle eli tepastimme vajaan puolituntia ristiinrastiin keskustan jalkakäytäviä. Ja nautimme katuvaloista! Tekee ennenkaikkea hyvää noille landekoirille, ettei pääse ihan tavat unohtumaan.


Huomenna onkin taas perjantai ja viikonlopuksi lupaavat melkoisen vetistä keliä. Toivottavasti nyt ei ihan kaikki valkoinen sulaisi pois... maanantaina kuitenkin on joulukuu, sitä ei muuta mikään.

Parempi kuin eilinen

Oikeasti kaikki on hyvin, tosi hyvin, mutta silti välillä arki meinaa uuvuttaa ja mieli kiehahtaa ;)...

Eilen näppyjä nousi (taas kerran) lämmityksestä. Tämä tupa on melkoisen viileä ja tulta on pakko pitää joka päivä. Yhden patterin päällä pitäminen näkyi edellisessä sähkölaskussa loppusumman tuplaantumisena. Nam. Kyllähän mä löisin puuta pesään, mutta kun harva se päivä tulen syttymiseen menee about tunti. Sitten se piru vielä usein sammuu hetki sen jälkeen, kun olen huokaissut ja ... Noh, sulana ollaan vielä. Meidän toivelistalla olisi suhteellisen lauha talvi...

Talviset kelit ovat jatkuneet viikon, sunnuntai-iltana koettiin aikamoinen lumimyräkkä. Täällä maalla se tuo omat jännitysmomenttinsa, mutta hyvin aurat hoitivat hommansa ja liikenteeseen päästiin. Maanantaina tulin töistä lapiokaupan kautta ja koirien aktiivisella (!) avustuksella ahkeroimme lumityöt otsalampun valossa. Toiveissa olisi myös suhteellisen vähäluminen talvi...

Ihanaa kuitenkin, että on ollut valkoista ja valoisaa - kuten myös puhdasta. Sitäpaitsi pentu ei voi syödä niin paljon kiviä, kun hanki vähän peittää niitä...

Kissat kävivät vihdoin perjantaina operoitavina. Ne alkavat olla puolivuotiaita ja sen verran alkoi "teineillä" olla pilkettä silmäkulmassa, että aloin jo stressaantua (miten niin saanut töissä tarpeeksi kissanpennuista...). Noh, ei oltu myöhässä ja nyt se on hoidettu. Molemmat ovat toipuneet hienosti ja parin päivän päästä Supikin pääsee kirmaamaan vapaasti.

Ätsii täyttää tänään 11 vkoa. Se voisi olla vaikka vähän vanhempikin, sen verran isoksi se on jo venähtänyt... taitaa olla parisen kiloa painossa edellä Riisiä samassa iässä. Nyt olen lisännyt huomattavasti liikuntaa sille, jotta terrorisointi sisällä vähän vähenisi. Lauantainakin tuo sai kepsuttaa koko lenkin matkassa mukana metsäautotietä. samoin lumisia laitumia on kahlattu ympäriinsä vielä puoliltaöin, jotta unet yöllä maittaisivat... Liikunnan lisäys näkyy selvästi, tuolla on hetkessä tullut lisää lihasta ja menosta on tullut jotenkin hallitumpaa ja vahvempaa. Piu on vihdoin herännyt nannyn rooliinsa ja on nyt juuri sopiva leikittäjä Ätsiille. Ne painivat ja kirmaavat vallan tasaväkisesti - ja Riisi tietenkin sörkkii kateellisena välissä! Olisi NIIN kiva laittaa tänne kivoja painikuvia, joissa lumi pöllyää ja hännät heiluvat - näitä kuvia vaan ei ole, koska pääosa riemusta tapahtuu täysin pimeällä.

Pentu on päässyt jokusen kerran remmikävelylle Oriveden keskustaan. Reippaasti se liikkuu ja tutustuu kaikkeen. Ainoa, mikä hieman kauhistaa on voimakas koirien haukkuminen. Lumiaurat yms ei ole mitään. Töissä tuo on ollut osan viikosta mukana hengaamassa, sielläpähän tottuu koiramaisiin ääniin.

Elämän lisäksi on opiskeltu vähän lisää pohjia "tottisuralle", leikitty siis rätillä ja pallolla, vähän tutustuttu naksuun ja muutenkin namien kanssa kikkailtu. Intoa piisaa, vielä kun osaisi itse toimia oikea-aikaisesti... Ulkona olen koittanut nyt namien kanssa vaihtokauppoja luvattomista jutuista, kun alkoi mennä ulkoilut aikamoisiksi kissahiirileikeiksi.

Nyt on pakko ottaa kampa käteen ja tehdä Riisin hapsuille jotain, sillä nuoskaiset hankileikit yhdistettynä pentunaskaleihin ovat tehneet tehtävänsä, eikä messariin ole enää kuin hetki...Varmaan johonkin väliin pitäisi ujuttaa kylpykin...

Paljon kaikkea uutta

Yksi aika huomattava muutos on tuo vuodenajanvaihdos. Eilen tuli talvi. Lunta tuli aika ideaalit pari senttiä ja pakkasta on juuri sopivasti! Tätä lisää ... ja se aurinkokin esiin!

Eilen nti Ätsii korkkasi briardien alajaoston treenit - ja otti ainakin huomionsa koko rahalla :) Kiva oli nähdä, että se ei ollut uudesta paikasta millänsäkään, se leikki rätillään ihan yhtälailla kuin kotona sekä namin kanssa teki kaikki temppunsa mitä taitaa. Itseasiassa taidettiin tehdä ekat maahanmenot ulkona, sillä muuten ollaan kupin kanssa touhuttu keittiössä. Sujui siis.

Riisikin kaivettiin arkistosta pieneksi hetkeksi, ja aikalailla entisellään (hyvässä&pahassa) tuo oli. Palautukoon pentusesta nyt vielä hetken ja sitten jatketaan. Huuru oli loistavan hyvä alkukankeuden jälkeen. Kotiläksyt on pureutuneet ja liikkeestä maahanmeno sujuu nyt, samoin paikallamakuu oli hyvä eikä häiriö haitannut. Täytyy vaikeuttaa kotiläksyjä ;)

Eilen treenien jälkeen jäätiin Tampesteriin ja penneli pääsi ekaa kertaa oikealle citykävelylle, lumiriehaan Tammelan torille isosysterin kanssa, ekat hissiajelut ja kerrostalokokemukset jne. Eipä tuo nyt juuri ollut millänsäkään uudessa paikassa, tosin olivathan isosiskotkin matkassa mukana. Kakka ei tosin tullut remmissä, ei sitten millään.

Penneli otti iltanokoset ja Riiis&Piu pääsivät lenkille ympäri ämpäri Tampereen keskustaa. Sää oli aivan ihana; lunta sateli rauhallisesti, ei tuullut juurikaan. Keskustan jouluvalot ja lumi saivat pienen joulufiiliksen jo heräämään ;) Puolisentoista tuntia hurahti maisemia ihasteleen ja taisi noita kilometrejäkin kertyä. Niimpä jokainen voi kuvitella mitä tapahtui kun reippaan neljän tunnin ulkonaolon (&työpäivän) jälkeen vetäisin erittäin lihaisan kebabannoksen naamaani...zzz.

Tänään olisin n i i i i n voinut vetää päälleni "äiti on vähän väsynyt paidan", mutta Ätsii porskuttaa! Tuossa se tappaa uutta palloaan jaloissa nytkin, vaikka oli taas töissäkin mukana loikkimassa. Riisi ja Piippa vetää unta palloon sängyn nurkassa - en ihmettele, sillä eilisten ulkoilujen lisäksi Riisi "kidutti" Clintsu-veikkaa tänään lumileikkien merkeissä parisen tuntia.
Voisin itsekin jo painua peiton alle, mutta mökin lämmitys on vielä pahasti vaiheessa, puhumattakaan pellien kiinni saamisesta.

Tässä muutama kuva tämän päivän lumiriemuista:

Eilen kaiken muun ohella napsahti mittariin 10vkoa, puntari näytti 9,6kg.
Eiliseltä pari touhuamisen ohella napsaistua posea ilman sen kummempaa vääntelyä.

Parkkilippuja :)

Viikonloppuna täällä on ollut aikaslailla vilinää, mutta ehdottoman positiivista sellaista.
Viisi autoa saatiin lopputulokseksi, joten ehkä tuo parkkilippukäytäntö on liioiteltua... Perjantaina aloitettiin viikonloppu testaamalla kuinka kuumaksi saunan saakaan... aikas hot se oli :)

Lauantaina ensimmäisessä vierasvaihdossa saapui Maija kikkurapoikain kera viettämään "tyttöjeniltaa". Heti alkuun lähdimme aikuisviisikon (Dima siis tuotiin aamulla tänne dagikseen) kanssa metsään rymyämään. About puolitoista tuntia kahlasimme ankeassa tihkusateessa, välillä ympyrää, välillä hieman epävarmana ollaanko enemmän eksyksissä kuin reitillä. Mutta Riisi nautti kun se sai piiiiitkästä aikaa pyöritellä noutajia ja noutajat taas nauttivat kun oli tilaa juosta ja ottaa etäisyyttä.
Illan mittaan ei jutut loppuneet ja koiratkin saatiin nukkumaan sopuisasti. Ätsii ja Näätä juniori löysivät toisensa ja hammasleikit näyttivät meistä aikas hurjilta. Varsinaisiin paineihin ei noita voinut kokoeron vuoksi päästää. Maijan kamerassa lienee muutama kuva, lisäilen niitä ehkäpä myöhemmin *vink vink Maija...*


Sunnuntaina aamupäivästä lenkkeiltiin lisää ja ennen puoltapäivää Maijan pitikin startata kotimatkalle. Yhdeltä menin ratsastamaan ja kopoteltiin polleilla maastolenkki; ihanan rentouttavaa, joskin kovin viileää. Suoraan hepostelemasta lähdettiin Maritan kanssa juoksuttamaan koiria. Huuru oli eniten vauhdin tarpeessa, mutta ehkä Riisi kuitenkin paineli eniten. Lujaa mentiin varmaan tunti, metsässä, ojissa ja pellolla. Sitten saunaan (tällä kertaa ei niin hot kuin pe).

Ilta onkin ollut aika rauhoittua ja jatkaa lämmitystä, joka on tökkinyt hieman koko viikonlopun. Matalapainetta on ollut niin perusteellisesti, ettei mikään pesä vedä. Eilen ei syttynyt leivinuuni, tänään ei sauna, eikä makkarin pesä. Nyt alkaa kuitenkin olla lämmintä ja kohta saa pellitkin kii...huh.

Riisi ja Piu ovat nyt ihan puhki, ovat saaneet nyt ainakin huomiota ja liikuntaa, jaksavat varmaan nukkua taas arkipäivät täällä. Ätsii on saanut ainakin sosiaalistamista, kun on nähty sekä ihmisiä&uusia koiria. Lauantaina käytiin tekemässä pellolle pari ruutua ja sisällä ollaan "leikitty tottista".

Kohti uutta viikkoa siis!

Elämänkokemusta ja esipuberteettia

Hengissä ollaan. Kaikki (kun kerran on kaipailtu) ;)

Elämä on pyörinyt arjen ja pennelin ympärillä. Isot on saaneet vähän extraherkkuja ja kainalohoitoa, etteivät aivan syrjäydy.

Maanantai-ilta leikittiin myrksyluodon maijaa, puoli kasi illalla pamahti sähköt ja aamuyöstä ne vasta tulivat takaisin. Onneksi on otsalamppu ja kynttilöitä, mikäs täällä oli ollessa. Puut roihus pesässä ja tupa lämpes. Innostuin lukemaan hömppäromaania kynttilänvalossa liki puoleen yöhön. Oli siis vallan tunnelmallinen ja rauhoittava ilta, mutta en mä silti toivo moisten myräköiden toistuvan. Koirat kävi silloin hyvin lyhyesti ulkona, koska tuulen raivo oli huomattava. Koiratarhan katto oli siinä myräkässä hajonnut, mutta muuten tuhoilta vältyttiin.

Maanantaina penneli oli eka kertaa mukana töissä. Aamusta koirien haukunta ja outo paikka vetivät sen naaman aika vakavaksi eikä lahkeessa roikuttu ollenkaan. Sisällä oli sentään mukavampaa ja iltapäiväulkoilulla isosiskojen kanssa oltiin jo ihan kotiuduttu. Hoitolan puolelle tuo ei vielä päässyt heilumaan, kun ei rokotukset ole ihan iskussa (onhan tuo tsekeissä tosin jo rokotettu), mutta kissoihin nti pääsi tutustumaan.

Kotimatkalla stopattiin Orivesi cityyn ensimmäiselle kaupunkikävelylle. Noh, paikallisen isoimman kaupan pihassa oli tasan viis autoa ristissä, mutta aikamme pyörittyämme oltiin nähty vaari, fillari, mopo, yhdet ostoskärryt ja pari teiniä. Sitten kierrettiin kortteli ja satuttiin matkahuoltoon yhtäaikaa expressbussin kanssa. Kaiken tämän Ätsii kohtasi reippain mielin ja tempoili jokaista ihmistä ja kulkuvälinettä kohti hihnansa päässä. Edelleen olen tyytyväinen sen asenteeseen!

Arki on alkanut sujua, itseasiassa hämmästyttävänkin hyvin, koska eihän tuo ole ollut maassa vielä kahta viikkoakaan. Se on lauantaista alkaen nukkunut yönsä hyvin (kopkop), arkisin siis kellonsoittoon asti ja täysin siististi. Päivät se on ollut yksin kylppäriin teljettynä, yhtään kakkaa ei ole tullut yli viikkoon. Ja mitä vuokraemäntä tuossa on päiväaikaan ohi kulkenut niin kuulemma on ollut ihan hiljaista. Illat se sitten kaahaa ja toohottaa kissojen perässä tai ihan muuten vaan. Ja jotenkin kummasti suuhun eksyy neljä kertaa viidestä jotain luvatonta...

Näistä luvattomuuksista on jonkinverran keskusteltu. Ulkona on väännetty kivien syönnistä ja lantakasaan karkaamisesta. Sisällä lähinnä johdoista. Ulkona tuo uskominen on todellakin hieman niin&näin, koska aina voi hilppasta karkuun tai jättää tulematta kun huudetaan. Jahtaa tuota nyt sitten otsalampun kanssa jostain puskasta. Äh. Pääpiirteittäin olen pysynyt päätöksessäni antaa tuolle hieman vapaampi lapsuus sekä pitää hermoni kurissa. Siis pääpiirteittäin.

Pennun kanssa ollaan toki treenattukin (isojen kanssa ei sitten ollakaan...). Pilli on vähän unohtunut, mutta naksuteltu ollaan vähän ja sisällä ruuan kanssa tehty istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja luoksetuloa. Siis pentu syö kädestä, jota heiluttelen eri suuntiin... Mutta kyllä tuo nopsaan tuntuu tajuavan esim. tuon maahanmenon. Seisomistakin ollaan vähän harjoiteltu, koska posekuvien ottaminen tuosta heilurista tuntuu mahdottomalta tehtävältä. rauhoittumistakin ollaan iltasella aina hepulin perään otettu ja vähitellen tuo paremmin rentoutuukin syliin. Kynsien leikkuu ja kampaaminen alkaa myös sujua (toki suuhun pitää täksi ajaksi tunkea jotain ..)

Viikonloppuna tehtiin jälkiruutujakin, mutta jätin ne nyt pimeiltä illoilta pois. Tuntuu liian eksoottiselta tuon otsalampun kanssa opettaa noin pientä. Viikonloppuna taas valoisalla ehtii ainaskin neljä ruutua. Tuo on sen verran hektinen, että luulen, että tänä syksynä en kauheasti uskalla edetä. Viime lauantaina kokeilin ekan kerran tehdä kaksi ruutua peräkkäin ja näistä se jälkimmäinen sujui huomattavasti paremmin. Eli tuosta täytyy ottaa sopivasti "tyhjiä" pois, että se keskittyy.

Viikonloppua odotellen, silloin meille pitäisi tulla koirakavereita...joten vilinää ja vilskettä tiedossa!

ps. Ätsii tänään tasan 9vkoa ja paino 7,8kg. Tosin jos hän saisi itse päättää, hän söisi paljon enemmän ja olisi paaaaljon isompi. Tuntuu tuo nytkin kasvavan ihan riittävästi...

(Kuva)Terroria

Pikkuterroristilla pyyhkii lujaa ja loppuporukkakin koittaa pysytellä kiivaasti menossa mukana..

Sain kunnon kameran lainaan, joten sisäkuvatkin ovat nyt mahdollisia.

Sisällä voi leikkiä mm. kissojen kanssa... Välillä meno yltyy hurjaksi, sillä kissanpennut leikkivät ehkä jopa enemmän kuin koiranpennut... Onneksi katit osaavat pitää puolensa, ettei tarvitse noiden touhuja sen kummemmin varoa. Ätsii vaan luulee voivansa hypätä pöydällä kissojen perässä tai juoksevansa yhtä näppärästi vintinrappuun. Vielä en ole ihan varma, kuinka tuo koira pidetään ehjänä&hengissä vuoden ikään!

Välillä voi testailla Riisin pinnaa ja leikkiä että se on kynnysmatto. Ihme pinna tuolla kynnysmatolla onkin. Isoimmat repimiset olen kieltänyt pennulta, mutta muuten saavat selvittää välinsä. Ja toisaalta pentu kyllä kunnioittaakin Riisiä, että kai ne koirankieltään sitten puhuvat.

Ahma ei ota stressiä pennusta, mutta kynnysmatoksi hän ei nöyrry...

Ja osaa tuo ipana sitten olla lutuinenkin...