Viime viikon "mutinoita"

Uusi viikko alkoi ihanasti auringonpaisteessa ja kuivassa pakkassäässä. Vielä ei murehdita sitä, että viikon varrelle ovat lupailleet vesisateita.

Viime viikolla naputtelin suht ahkerasti gradua, tavoite olis saada samanverran sivuja kasaan tälläkin viikolla. Uhkaavasti nämä päivän menee, toivottavasti pysytään aikataulussa...

Viime viikolla käytiin myös ahkerasti "tottistelemassa" yksin ja kavereiden kanssa, Riisin leikkikoulu on nyt jatkunut jo useamman viikon. Hieman se on tuulella käypä, mutta on se kuitenkin keskimäärin parantanut. Juoksu ihan selkeästi alkaa _ihan_ koska vaan :( Tämä tulee sotkemaan meidän kuvioita pahemman kerran, niin kovasti on toivottu, että juoksu siirtyisi esim. maaliskuulle. Mutta, edellisestä on 7kk... Eli sitten muutetaan suunnitelmia sen verran kun on pakko.

Lauantaina olin mukana hakemassa sukulaismiehiä "kotopuolesta" hoidosta, Jopia ja Dieseliä siis. Pojat oli kotiinpääsystä varsin tohkeissaan. Toivottavasti Riisi ehtii vielä Dieselin kanssa leikkimään ennen "naistenvaivojaan". Pitäisi velimiehestäkin saada 2v potretit otettua.

Samalla reissulla käytiin katsastamassa mulle kämppää PirkanMAALTA. Nyt pitäis sit alkaa tehdä päätöksiä... Jokatapauksessa alkaa näyttää varmalta, että Helsinki jää taa tänä keväänä.

Sunnuntaina nautittiin (kaikkien muiden viikkiläisten tavoin) ihanasta ulkoilusäästä ja erikoisilla lenkkireiteilämme pystyin juoksuttamaan tyttöjä vapaana lähes koko matkan. Viikonloppua varjosti nettiyhdeyden kuolema liki kahdeksi päivää. Tuli vierotusoireita, eikä voinut oikein graduakaan tehdä...

Nyt on netti taas hengissä - gradukin voi jatkua ;)

Jippiiii!

Neljäs Riisin sisarusparvesta kuvattiin heti vuoden vaihteen jälkeen ja nyt on jännitetty virallisia tuloksia; Diesel sai merkinnät B/B ja 0/0! Silmät olivat myös kunnossa. Lonkat lähtivät A/B:na, mutta eipä tuo pieni muutos mitään haittaa. Tosi hienoa, että kaikki nämä neljä ovat terveitä luustoltaan. Vielä Maissi-sisko odottaa vuoroaan, kuvaus onnistunee ensi kesänä. Maissin kotinurkilla, kun nuo välimatkat eivät ole ihan vaatimattomia. Toivottavasti ensi kesänä olisi itsellänikin mahdollisuus nähdä Riisin sisko, ainakin juttujen ja kuvien perusteella neiti on hyvin äitinsä kaltainen, vielä Riisiäkin kiltimpi :)

Maissi

Ahdistusta ja henkilökohtaista kamppailua

Hmm. tästä voi tulla mielenkiintoinen kevättalvi. Jospa tuo sana kevät tuossa toisi sen valonpilkahduksen tähän muuten hieman synkkään tilanteeseen.
Ei pitäisi valittaa, kaikki on periaatteessa hyvin ja sekin, mikä ei ole, on ihan omaa syytä.

Olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut gradun teon. Näin toimii vain äärimmäisen viisas ihminen, hengailee ensin tekemättä lähes mitään yli kolme vuotta ja sitten kun kellossa tikittää jäljellä 3kk ennen deadlinea ( eli tutkinnonuudistusta), alkaa vasta tapahtua. Noh, ehkä tämä on ainoa tapa selvitä tästä, näin huonon itsekurin omaavaa ihmistä ei voi näköjään vapauttaa itsenäisiin projekteihin. Tekemistä on aika paljon, joten en edes osaa vannoa, että onnistun tässä projektissani, mutta sitä ei auta nyt murehtia.

Koirien, tai siis Riisin, kanssakin olen päättänyt hieman tsempata. Itsehän senkin olen ”pilannut” pitämällä sitä vähän liian tiukasti hanskassa ja määrätietoisesti harjoitellut sen kanssa vain rauhallisesti ja rauhoittumista – noinkin ohjaajapehmeä ja tyyni koira on aika hyvin sisäistänyt että tottis on sitä, ettei tehdä mitään. Olenhan mä sen kanssa koittanut leikkiä ja käyttää leikkiä palkkanakin, mutta ilmeisesti tavoilleni uskollisesti liian epäsäännöllisesti. Nyt koitammekin tämän gradusession ajan vain leikkiä ja katsoa sitten keväämmällä muuta. Koirassa tai sen ominaisuuksissa ei vika ole, sillä se osoittaa ihan reippaasti saalisviettiä ja taisteluhalua muiden kanssa, mutta jotenkin se kokee, ettei saa ”haastaa” mua.


Tammikuu on kääntynyt puolen välin paremmalla puolen ja ulkona on reilusti plussaa, vesi seisoo lätäköissä. Juuri nyt on talvimyrsky, joka mukavasti täällä Viikissä heiluttelee puita ja on heitellyt mm. roskikset kumoon. Vettä ja räntää puskee taivaasta alas tuulen mukana. Aarg. Taas Foreca uhkailee että alkuviikosta voisi mennä pakkaselle, time will see. Etelässä lunta on ollut tähän mennessä maassa vain muutaman päivän, eikä pakkastakaan paljon sen enempää. Tuntuu hurjalta samanaikaisesti naputella graduun kappaleita ”mahdollisesta” ilmastonlämpenemistä. Eiköhän kelit tästä vielä kuivu ja lumipeitekin saada. Gradun kannalta olisi parempi, jos huonot kelit jatkuisivat...


Helmikuussa meillä on odotettavissa mielenkiintoinen hiihtolomamatka, siitä sitten lisää tuonnempana. Silloin saisi toki olla kauniit ja kuivat kelit!

ps. Söpöilyksi loppuun Riisi kaksi vuotta sitten ;)

Uuden alku

Vuosi 2007 ei tuonut meidän elämään juurikaan muutoksia, oikeastaan koko vuonna ei tapahtunut yhtään mitään. Vuonna 2008 on väistämättä odotettavissa elämänmuutoksia –opiskelu loppuu tutkinnonuudistukseen (ja toivotaan nyt että valmistumiseen) ja vuokrasopimus päättyy elokuussa. Yksi aikakausi –ne hurjat opiskelijavuodet- ovat siis vähitellen takana. Haikeaa, ei voi mitään. Toisaalta se haikeus on iskenyt pikkuhiljaa kurssien loputtua ja opiskelukavereiden yksi toisensa jälkeen kaikottua kauemmas. Itselläni tämä suunnan hakeminen on hieman hidasta, mutta... mihinkäs sitä kiire valmiissa maailmassa.

Olen kovasti koittanu motivoida itseäni graduun lupaamalla itselleni palkaksi koiranpennun. Se, olisiko se Riisin pentu vai joku ihan muu, ei kukaan osaa antaa vastausta. Vielä.




Joulunseutu meni vauhdikkaasti, pyhinä rauhoituttiin. Kaali-äippä tuli Virroille joulunpyhiä juhlimaan myös, nelikon kanssa viiletettiin hiekkamontuilla rapa roiskuen. Aatonaattona nautimme sinisestä iltahämystä, kuuraisista puista ja hennosta lumikerroksesta vierailemalla Marin lauman luona. Siellä seitsemän paimenen lauma viiletti pitkin peltoja sikin sokin. Dima ja Riisi tulivat mutkattomasti juttuun, painileikkeihin ne eivät enää ryhdy, mutta ei riideltykään. Kaali ja Dima sen sijaan painivat, niin ulkona kuin sisällä sängyssäkin. Kamerasormia syyhytti, mutta eipä ole kelit piiiitkääään aikaan suosineet koirien kuvaamista.

Vuoden vaihteen ympärys vietettiin koirahoitolan vilskeessä, joulusta tuntui muodostuneen vuoden kiireisin aika – vai onko juhannuksesta jo niin kauan, ettei sitä muista... Vuosi vaihtui rauhallisesti, paukkeesta ei maaseudun sydämessä ollut juuri tietoakaan. Kaupunkien pauke näkyi irtokoirien ja katoamisilmoitusten muodossa. Miten ihmiset vuosi vuoden jälkeen ovat niin tyhmiä, että pitävät koiriaan vapaana sen ryskeen keskellä. Voisikohan joku keksiä äänettömät raketit?



Koirien kanssa ei ole järin suuria suunnitelmia, kerrankin on tilanne ettei ketään ole ilmoitettiin mihinkään kissanristiäisiin. Diman kanssa odotellaan 2v synttäreitä ja koitetaan sen jälkeen napata se serti jostain. Dimalle koitan löytää loppuvuodelle myös luonnetestin. Piu saa lähinnä hengailla, en ole sen pään menoksi suunnitellut oikeastaan mitään. Voi olla, että joku(nen) tokokisa voitaisiin taas viritellä tason ylläpitämiseksi (lähinnä ohjaajan takia). Riisin kanssa koitetaan innostua tottiskuvioista jälkipeltojen sulamista odotellessa. Riisin kehävisiitit riippuvat tuosta karvasta, seurataan tilannetta.

Huomenna matkustetaan Golfin kanssa katsastukseen ja pientä jännitystä on ilmassa. Lähinnä kelpaako nykyinen tuulilasi vai ei... Yhtään ei huvittaisi ”aloittaa ikkunaremonttia”.


Tästä on hyvä jatkaa uteliaana tähän uuteen vuoteen!

Voittajaolo?

Ei aivan. Vuosi alkaa olla ohi, eikä aikaansaannokset oikein tyydytä. Oma moka, täysin.



Viikonloppu vierähti perinteisesti messarin voittajanäyttelyssä ja siellä sain hetken nauttia voittajaolosta ja valokeilassa olosta, kun sain kunnian pyöräyttää Riisin velipoika Huurun ryhmäkehässä. Pyörähtämiseksi se jäi, mutta käytiinpähän näytillä. Ja hieno saavutushan tuo ROP alle 2vuotiaana jo oli! Riisikin kävi "hapsuineen" kehässä - ERI, mutta ei PN sijoitusta. Koska muille ei kelvannut, saimme kuitenkin sertin. Tyhjin käsin ei siis tarvinnut lähteä, vaikka ensimmäistä kertaa Rimppari jäi ilman sijoitusta. Nyt on takana 10 näyttelyä, 8 sertiä ja 2 varasertiä. Tulevaisuus jää nähtäväksi, todennäköisesti ensi vuosi menee pääosin kotona karvoja kasvatellen - ellei meille tule vauvoja, jotka tuhoavat loputkin.



Huurun lisäksi ei tutuilla koirilla järin hyvin messarissa mennyt, kovin monen kohtaloksi tuli sijoittua kakkoseksi, joka lienee se pahin paikka... Piun jätin ilmoittamatta rahan puutteessa + ennakoin oikein tuomarin mieltymykset naapurimaan koirien suhteen... Ei sillä, nartuissa oli monta kaunista kisaajaa, joista kyllä parhaimmista pyörähteli PN-kisassa ja tässä kohtaa on enää turha arvailla olisiko Piu siihen sakkiin yltänyt.
Molempina päivinä istuttiin katsomossa jännittämässä ryhmät ja sunnuntain BIS oli lievä pettymys kun suosikkini (lähinnä valkkari ja amerikan akita) eivät sijoittuneet.
Meillä oli messarivieraita Virroilta yökylässä ja hyvin yksiöön sulautui neljäkin koiraa... Ja hyvin saatiin Sarin kanssa maailmaa parannettua - ja siinä samoihin aikoihin siskonsa Mari oli pukertamassa maailmaan uuden koiraharrastajan, ONNEA! Piippa onkin malttamattomana odotellut agilityohjaajansa jakautumista ja ehkä ensi vuonna on luvassa lisää kolmosen startteja?!


Säät on olleet nyt niin pitkään suorastaan p...................... että ei jaksa oikein edes valittaa. Toivottavasti talvi oikeasti tulisi!


Tällä viikolla pitäisi hoidella juoksevat asiat, joululahjat, vähän kouluhommia ja viikonlopun aikana sitten lähteä maalle joulunviettohon. Toistaiseksi ei ole YHTÄÄN joulufiilis, mutta.. jospa pian tulisi valkoinen hanki, kuuraiset puut ja muutama tonttu ikkunan taakse ...

Viikkiä ympäri

Ihanan kuivia päiviä... Ollaan pyöritty lenkit pääosin kotinurkilla. Lunta täällä on nytkin vain hentoinen kerros, mutta se riittää piristämään omaa ja ennenkaikkea koirien menoa! Tätä lisää!

Piun comeback tokoareenalle

Eilen aamulla startattiin kohti Virrat cityä, matkalta Maija ja Hörppis-kihara mukaan. Matkalla ehdimme muutamaan kertaan pohdiskella liekö tällainen tokoreissu on kovin järkevä, Hesa-Virrat väli kun kestää nelisen tuntia ajella. Noh, päivä oli aurinkoinen ja kaunis, mikäs siinä oli ajellessa. Poikettiin meillä kotona syömässä ja kotiväkeä moikkaamassa.

Tokot pidettiin liikuntahallilla, joka on todettu jo aiemmin erinomaiseksi kisapaikaksi. Ja kaikki toimi taaskin. Piu aloitti suorituksensa valitettavan perinteisesti nollaamalla paikallaistumisen…ääh. Ja vielä ihan viimeisillä sekunneilla oli nukahdus tullut. Lopputuloksena oli siisti kakkostulos ohjatun noudonkin mentyä nollille (keskimmäinenhän sieltä tuli). Itse huomasi kyllä kisatauon (~1,5vuotta) kummastakin ja sen treenaamattomuuden. Mutta taas kerran Piippa sai papukaijamerkin, uskomattoman hyvin se veti liikkeet, koska kaikkia ei olla muutamaan kuukauteen edes käyty läpi. Metalliesineen se on nähnyt viimeksi heinäkuussa, tunnarin elokuussa, ruutua ja ohjattua otettiin pari kertaa ennen näitä kisoja. Positiivista oli myös se , että ilman treeniä Piu teki yhden parhaista kauko-ohjauksistaan kisoissa.

Tässä kokonaissaldo:
Paikalla istuminen 0
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 8
”Neliökavely” 7
Luoksetulo 10
Ruutu 10
Ohjattu nouto 0
Metalliesineen hyppynouto 10
Tunnistusnouto 9
Kauko-ohjaus 8
Yhteensä 234pistettä / II


Maija Hörppis kokeili ”isojen poikien luokkaa” toista kertaa ja intoa riitti, järki ei aivan. Noutajalla nuo noudot ovat liian hauskoja, joten poika hieman pelleili nollaten kaikki noudot. Ei tulosta, ensi vuonna sitten.

Kotimatka taittui pimeässä, mutta eipä meillä autossa hiljaista hetkeä tullut. Riihimäkeen asti mekin vain päästiin, sauna ja yökylä houkuttelivat moottoritietä enemmän… Baariin meno hyytyi suunnitteluasteelle, ihan hyvä ehkäpä ;)

Koirat on ihan väsyneitä retkestä, ihan hyvä sillä ulkona sataa ankeasti vettä. Virroilla on kuulemma tullut iso kasa uutta puhdasta lunta. On tää NIIN väärin...

Pakkaspäivä

Tänään oli pitkästä aikaa ihana pakkaspäivä, aurinkokin uhkaili näyttäytyä. Riisin kanssa lähdimme kahden viettämään laatuaikaa ja leikkimään pellolle.
Eilen Riisi vietti laatuaikaa flatti Arvon kanssa. Arvid meinaa olla purjeessa tämän tumman ja tulisen ihastuksen kanssa. Kyllä nuoriso sitten jaksaa juosta!!! Ja kyllä ne on sitten puhkikin noiden metsäreissujen jälkeen.











Jälkien tallaamista on jatkettu ahkerasti.
Perjantaina tehtiin kaksi lyhyttä suoraa, joista toinen kokeilu kynnöspellolla. Toinen treeni uhkasi mennä pieleen, kun pellolle hyökkäsi rähjäävä irtokoira, jonka omistaja ei asiasta paljon huolta kantanut. Koiran lopulta poistuttua, rauhotin Riisin ja ajettiin jälki loppuun. Hyvin se palautu työvireeseen.
Lauantai oli vapaapäivä, sunnuntaina tehtiin päivällä yksi suora n. 120 askelta. Riisi oli aika väsy, kun mentiin jäljelle suoraan briardien tottisteluista, mutta hyvin se teki töitä. Ehkä hieman hitaammin kun pirteänä, mutta tarkkuus ei kärsinyt.
Maanantai-iltana käytiin tekemässä n. 200 askeleen suora.
Ja tänään tein pitkästä aikaa kulmaharjoituksen. Vähän ennen kulmaa Riisi meinasi oikaista, mutta pysäytin sen, jolloin se itse korjasi ja teki kulman ok. Lisähäiriönä pellon päällä (tosi matalalla) pörräsi helikopteri varmaan kymmenen kertaa, en käsitä mitä se puuhasi. Välillä otti omiinkin korviin. Kerran Riisi nosti kopterin takia päätä, muuten se ei haitannut yhtään.

Tänään olisi vielä schapeporukan tottistelut, Piun kanssa pitäisi vähän viimeistellä kisakuntoa lauantaita varten. Paketti tuntuu olevan _hieman_ hajalla, mutta pitää vaan luottaa koiraan ja lähteä pitämään hauskaa. Eka kisa TVA:ksi tulon jälkeen...

Jäljillä ollaan

Me ollaan tehty oma ennätyksemme. Viimeisen viikon aikana ollaan tehty 7 jälkeä, plus pari ilmaisutreeniä ja jopa pari tottisvääntöä. Ja kyllä koirasta alkaa nähdä, että työskentely varmentuu. Katsotaan mitä jatkossa, jaksaako Couch pitää meidät liikkeessä ja koska etelään tulee lumi. Tavoitteena olisi kisaaminen ensi kaudella - jätetään laji varoiksi mainitsematta ;)

Piun kanssa ollaan vähän koitettu muistella evl:ää, tokokisat lähestyvät uhkaavasti. Tässä kohtaa sanoisin, että tavoitteena on tulos, mutta ihan ykköseen asti ei taida taso riittää... Esimerkiksi ruutu on ollut sen verran hukassa -tai ainakin se merkki siitä alusta, etten jaksa uskoa sen korjaantuvan. Tunnari on tehty viimeksi elokuussa, kai se riittää?

Allekirjoittaneen opintojen deadline lähenee ja silti mitään ei tapahdu. Ahdistaa. Mieli vaan "juoksentelee" mukavampien asioiden parissa.

...ja nyt lähdemme Sipooseen tuulettumaan, Riisi pääsee huiskaamaan (ja ehkä myös uimaan...) Arvon kanssa. Ja sitten on odotettavissa pannari-iltamat :)

Tapaus Lempäälän hätähuostaanotto

Kotiuduin Viikkiin torstai-iltana Orivedeltä, jonne viikko aiemmin lähdin melko pikaisesti. Takana on aikamoinen viikko, joka toivottavasti jäänee ainutlaatuiseksi tapaukseksi.

Boondock´sin koirahoitolaan saapui tiistai-iltana 30.10 Lempäälästä 21 hätähuostaanotettua pikkukoiraa. Itse vältyin pahimmalta, koska en ensinnäkään ollut koiria hakemassa enkä myöskään nähnyt kahta huonokuntoisinta, jotka eläinlääkäri heti keskiviikkona lopetti. Samoin jo ensimmäisenä yönä koirista oli perattu pahimpia paakkuja irti, jotta ne pystyivät ulostamaan. Silti näky ja haju torstainakin olivat aika lohduttomat. Liasta ja kynsien pituudesta oli pääteltävissä, että varmasti vuoden verran hoito oli ollut hunningolla.

Entistä

elämää

Esimerkki

pitkistä

kynsistä

Takamus

ennen

pesua

Torstai
Siitä se sitten lähti. Koira kerrallaan otettiin käsittelyyn, ensin saksilla isoimmat takut ja likapaakut pois, koira paljuun lämpimään veteen likoamaan, sitten muumishampoota muutama kourallinen ja liotus jatkui. Pesun jälkeen koirat menivät häkkiin jalkaföönin viereen kuivumaan ja seuraava tuli pesuun. Loppukäsittely tehtiin tavallisella föönillä, karstalla, saksilla ja kynsisaksilla – tsädäm, koirat alkoivat muistuttaa ihan tavallisia kotikoiria. Ja tässä kohtaa meille valkeni, että vaikka koirat olivat aran oloisia tästä kaikesta, ne olivat aivan superkilttejä ja luottavaisia, koska kaikki käyttäytyivät tämän puhdistusoperaation ajan rauhallisesti ja ihmiseen nojautuen. Kukaan ei murissut, irvistelystä puhumattakaan.

Kerttu

10v.

Lievä masennus iski, kun otimme koiria reippaammasta päästä remmin päähän ulos valokuvausta varten, ja kävi ilmi, ettei juuri kukaan osannut kulkea hihnassa. Omassa ulkotarhassaan kaikki kävivät ja liikkuivat ihan reippaasti. Sisäsiisteys ei kuitenkaan ollut kenelläkään ihan hallussa, mitä nyt ei voinut olettaakaan, kun oli syytä epäillä, etteivät koirat olleet ehkä noin vuoteen käyneetkään ulkona.

Perjantai
Ensimmäiset koirat julkaistiin netissä, ja laitoimme jutun julkisuuteen parille nettipalstalle. Siitä se hullunmylly alkoikin, puoli kahdeksan aamulla alkoi puhelin soida ja se hiljeni seuraavan kerran edes hetkeksi vasta alkuviikosta. Julkisuus lisääntyi kohti iltapäivää, kun toimittajat alkoivat soitella. Välillä oli epätodellinen olo ja epätietoisuus mihin revetä, kun puhelin soi ihan koko ajan, koiria piti pestä, koirahoitolan työt piti tehdä ja siihen väliin vastaanottaa toimittajaa ja tv kuvaajaa. Vartin varoajalla jouduin nelosen iltauutisiin, nyt voi sanoa, että kaikki on koettuna ;)
Onneksi kenenkään ei tarvinnut olla yksin töissä ja pienellä organisoinnilla ja venymisellä kaikki saatiin tehtyä.
Iltasella meitä helpotti seitsemän koiran verran, kun näiden koirien kasvattaja ja/tai osaomistaja kävi tapauksesta järkyttyneenä hakemassa omansa pois.
Illalla ynnäsimme n. 200 puhelua, 85 soittopyyntöä, 180 sähköpostia, lauantaina ja sunnuntaina määrät olivat suunnilleen samaa luokkaa.

Lauantai
Rumba jatkoi aamusta, puhelimen ääni rasitti ehkä eniten. Koirien kunnostus eteni niin, että sunnuntaille jäi enää pari pestäväksi. Koirista huomasi jo selvästi, että ne alkoivat kotiutua ja turvautua meihin. Siksikin oli tärkeää saada ne mahdollisimman nopeasti omiin uusiin koteihin. Lauantaina lähtikin kolme ensimmäistä maailmalle.

Hurjaan yhteydenottojen määrään mahtui kaikenlaista, mutta kuitenkin yllättävän paljon niitä erittäin hyviä kotivaihtoehtoja. Käytännössä jokaiselle koiralle olisi ollut monta yhtä hyvää kotia, joista joku piti valita. Paljon mahtui mukaan niitäkin, jotka halusivat vain pikkukoiran edullisesti tajuamatta koirien taustaa. Muutaman ihmisen kanssa sai puhelimessa hieman kinata, kun eivät meinanneet tajuta miksi eivät koiraa saa. Ujointa poikaa ei annettu ydinkeskustaan, jollakulla vapaana ollut koirankoppi ei myöskään täyttynyt yhdestäkään näistä koirasta. Eräs mies kysyi tulisiko toimeen vuohien kanssa, jos laittaisi sen niiden kanssa tarhaan, kun ei kerran osaa hihnassa kulkea. Sähköposteista karsittiin ne, joissa ei lukenut muuta kuin ”voisimme ostaa pari niitä pikkukoiria”.

Sunnuntai
Päivä alkoi edetä jo enemmän rutiinilla ja puhelimeenkin ehdittiin vastailla hieman enemmän. Aamusta soiteltiin myös parhaille kotiehdokkaille, ja sovittiin tutustumisaikoja. Iltapäivästä muodostuikin melkoinen, sillä kaikkiaan maailmalle lähti viisi koiraa.
Huomasimme illalla, että olimme jollain tavalla ylikierroksilla, vilutti ja oli levoton olo. Tuntui, ettei kaikki voi olla tehtynä. Oikeastihan tilanne oli erittäin hyvä, parempi kuin kukaan oli oikeasti uskonut! Keskiviikkona eläinlääkärin käynnin jälkeen valtio lupasi maksaa koirien hoidon maanantaihin, sen jälkeen ne lopetettaisiin (käytännössä ei lopetettaisi, mutta kukaan ei enää korvaisi niiden hoitoa) . Sunnuntai-iltana jäljellä oli yksi vain varattu uros, mahdollisesti kantava narttu, joka odottaa ultraa, sekä yksi pentu.

Alkuviikko
Elämä alkoi normalisoitua ja rästiin jääneet työt saivat kyytiä. Puhelimeen sai vastata lähes automaattisesti ”kaikki ovat jo varattuja”, ”ei, emme ota vielä varauksia mahdolliseen tulevaan pentueeseen”.
Iloisena saimme vastaanottaa ensimmäiset kuulumiset uusista perheistä. Kaikilla kuudella ilmoittautuneella on sujunut paremmin kuin uskalsimme odottaa; ovat tottuneet uusiin perheisiin, remmi ei ole ollut paha ongelma, ja sisäsiisteys on ollut hämmästyttävänkin hyvä. Hienoa näin!
Uudet kodit kyllä peloteltiin niin puhelimessa kuin nenätystenkin kaikkien mahdollisten ongelmien varalta ja ne kirjoitettiin vielä kauppasopimukseenkin. Mutta toki hyvä juttu, jos pelottelu on ollut osin turhaa.

Viikonlopun aikana tapaus sai traagisia piirteitä, kun koirien entinen koti paloi. Seuraavana päivänä entinen omistaja löytyi kuolleena. Mitään syitä emme tiedä, poliisi tutkii tapausta. Mutta kyllä se surettaa, ettei tässä tapauksessa ihminen saanut selvästi tarvitsemaansa apua, mutta eläimet saivat. Eläinsuojelurikkomus on kuitenkin tapahtunut ja viattomat koirat ovat saaneet kärsiä. Olisipa asia paljastunut aiemmin, niin apu olisi ehkä ehtinyt ajoissa kaikille.

Hoitolan ja koirien osalta episodi alkaa olla ohi. Onnellisesti.

Päivänsäteemme

"Punkki "

(Punkki on valitettavasti häätöäänestyksessä, ja uhkaa lähteä talosta ;) )

Hulluus huipussaan ?

On sunnuntai ja kello on 23.2o -tulin juuri kotiin. Jälki&ilmaisutreeneistä... Helppo mielialan nostatus sekä koiralle että ohjaajalle surkeasti menneiden syyslomajälkien jälkeen. Huomenna mennään kokeilemaan sitten ekat oikeat jäljet mietintätauon päälle. Ehkä hieman järkevämpään aikaan...

Päivä alkoi myös melko poikkeavasti. Aamulla uni on allekirjoittaneelle pyhä asia enkä suinkaan ole parhaimmillani edes heti aamukahvin jälkeen. Silti olin reippaana kymmeneltä briardistien tottiksissa Espoossa. Molemmat koirat tuli treenattua ja meni kaikiltakin osin ihan ok. Piu teki lähinnä merkkiä&ruutua ja vauhti oli hyvä. Paikka ruudussa oli kovin reunoilla, mutta hyvin Piippa otti ohjausta vastaan. Sitten tehtiin myös ohjattu nouto, jossa vasen kapula tuli hyvin heti eka yrityksellä. Kohta on treenattu kaikki evl liikkeet läpi kisoja varten ;)
Riisi teki paikallaolot, seuraamista ja kapulankantoa. Ja pari näpsäkkää luoksetuloa patukkapalkalla.

Erikoisista (meille siis) treeniajoista huolimatta tänään on oltu varsin tehokkaita.
Nyt pitäisi mennä nukkumaan, vaan kun ei väsytä. Aamulla kellon soidessa väsyttää senkin edestä.

Piun luonnetesti

Piun luonnetestaaminen on venynyt ja venynyt. Viime vuoden schapetestiin olimme menossa, kunnes se päivää ennen peruuntui ja siirtyi meille täysin sopimattomaan aikaan.

Eilen se sitten vihdoin onnistui, testaajina toisessa schapeluonnetestissä Hämeenlinnassa olivat Lea Haanpää ja Bengt Söderholm.



Toimintakyky: +1 ( Kohtuullinen)
Terävyys: +3 (Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu: +1 (Pieni)
Taisteluhalu: -1 (Pieni)
Hermorakenne: +1 (Hieman rauhaton)
Temperamentti: +1 (Erittäin vilkas)
Kovuus: +1 (Hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys: +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
yhteensa 112pistettä

Piu suoriutui testistä ihan helposti, ei mitään suurta kuormittumista. Suuria yllätyksiä ei tullut. Piu oli ehkä aika innokkaan oltuaan vähemmällä huomiolla edellisen viikon ja päästyään suoraan radalle. Eilen se siis ehkä esiintyi erittäin vilkkaana, mutta normaali Piu on kyllä huomattavan rauhallinen schapeksi ja harvoin se noin heiluu ja tutkii kuin eilen. Tosin aika usein se on minulla jollain tavalla "käskyn alla" eli en anna sen tuon tyyppisissä tilanteissa (esim. treenit, tapahtumat) hillua remmissä kiskoen.

Positiivisesti olen hieman yllättynyt siitä, että toimintakyky meni plussalle. Luulen, että tässä elämänkokemus on tehnyt tehtävänsä - niin monenmoista on Piu ehtinyt nähdä, ettei yksi kumma kelkkahahmo pitkäksi aikaa aiheuta hämmennystä. Raunioilla käynti ehkä auttoi pimeänhuoneen toimintaa.

Taisteluhalun -1 ei todellakaan tullut yllätyksenä. Piu ei käytä suutaan kuin syömiseen, eli se inhoaa vetoleikkejä ja painetta hampaisiin. Koskaan se ei ole oppinut leikkimään. Eikä se kamppaile muutenkaan. Jos se jää karvoistaan kiinni johonkin puskaan, se kököttää siinä hiljaa odottaen että ehkä joku löytää hänet ja tulee pelastamaan. Olen aina sanonut, että Piu ei selviäisi luonnonvaraisena päivääkään.

Terävyys +3 on ehkä hienoinen yllätys, sillä minusta Piu on kovin kaukana terävästä koirasta. Mutta, aina oppii uutta.

Pehmeys +1 oli varmasti oikea tulos eilen. Piu reagoi tapansa mukaan voimakkaasti sekä ylös tempaistuun hahmoon ja pudotettuun tynnyriin. Remmi pitkällä se kiskoi poispäin. Koira painui himan matalammaksi ja häntä pysyi alhaalla, kun kierrettiin rakennus ja ohitettiin uhat. Sitten taas häntä nousi ja Piu oli ihan ok. Olen melko varma, että nuorempana Piu olisi saanut arvosanan -2 pehmeä. Elämänkokemus on tuonut "selviytymiskykyä". Aiemmin ikävät tapahtumat jäivät sillä todellakin päälle ja palautuminen oli hidasta. Parivuotiiaana se ei olisi ehkä antanut uhan jälkeen uhkaajan koskea itseään ja olisi jatkanut tynnyrin hyperventilointia lopputestin ajan. Hyvä näin, että vuodet vaan parantavat koiraa!

Tiesin ettei Piu varsinaisesti pelkää laukauksia, mutta aina se on niihin reagoinut. Nyt se oli kyllä aidosti laukausvarma - myös papereissa siis. Otin Riisinkin autosta edellisen koiran aikana ja sekin oli täysin välinpitämätön elämänsä ensimmäisistä paukuista. Hyvä!

Syysloma

Syyslomaretkeily on takanapäin, johan siihen aikaa vierähtikin ;)

Hesasta suunnattiin ensin Siitamaan, josta napattiin Kaali-äippä laumaa täydentämään Virroille. Elo siellä neljän karvaturrin kanssa oli leppoisaa, joskin kovin hiekkaista... Sen totesin että lenkille lähtö neljän remmin kanssa on hieman sekavaa, joten pakkasin likat joka päivä auton perään ja ajettiin juoksemaan hiekkamontuille ja metsään. Hienosti nelikko leikki keskenään, Riisin ja Diman välilläkään ei ollut mitään kireyttä (niinkuin joskus keväämmallä). Kaali innostui leikkimään Diman kanssa vallan - myös sisällä. Kaali on kyllä taatusti kiltein briardinarttu maailmassa.

Dima

agissa

Dima ja Kaali

Mäkitreeniä

Riisi ja Kaali

jahtaa Dimaa

Oulu KV 6.10

Heti lauantaina loman aluksi startattiin "ruskaretkelle" eli koiranäyttelyyn Ouluun. Sarin Chevyyn pakattiin kevään Vaasan matkan uusinta + yksi lisävahvistuskelpie. Matkaan lähdettiin kolmen nurkilla ja olihan sinne pitkä matka. Tosin paluumatka se vasta pitkä olikin, kun navigaattori eksyi/eksytti meidät ja lopputuloksena oli melkoisen siksakkinen maalaismatka. Menomatkan leikillinen suunnittelu siitä, monellako ROPilla jäädään odottamaan ryhmiä (kaikki koirat olivat kehässä ennen puoltapäivää) kostautui, sillä näppäjämme nuollen poistuimme vähin äänin kotiin.

Briardikehä oli eksoottisen pieni ja hieman kuohahdin tullessani Huurun kanssa kehästä kera EH:n ja arvostelussa lukee "liikkuu lyhyellä askeleella". Olisi hieman näyttelytoimikunta voinut tsempata ja järjestää toisen samanmoisen teltta-alueen, jotta hommassa oli ollut jotain järkeä. Riisin kanssa koitimme kehänreunoja uhmaten loikkia pidemmällä askeleella ja ERI irtosi. Turkki ei enää riittänyt muuhun , joten olimme toisia luokassamme ja kolmansia PN-kehässä. Varaserti siis, yeee! Diman näyttely meinasi katketa alkuunsa, kun lähdin tunkeutumaan sen kanssa ahdastakin ahtaampaan halliin. Heti ovensuusta staffi tarrasi siihen kiinni ja Dimpe tietty ihan paniikissa. Nappasin koiran kainaloon ja painuttiin ulos tasaantumaan. Kehässä se kuitenkin oli ihan normaali ja oma iloinen itsensä. Tuloksena Dimalta ihan hienosti PN2 varasertillä, varacacibilla. Mutta nuo varahörselöt ei kauheasti lohduta kun ei niillä mitään tee. Lena Dankerin arvostelu loppuu sanoilla "super söt" ;)

Sarin koirat sentään olivat molemmat VSP:t mutta sekään ei ihan vastannut odotuksia. Noh, nokka kohti uusia seikkailuja taasen.

Syyslomakuvia karvanelikosta by Sari Koro:

Kulmallista menoa

Maanantain ja tiistai olivat meidän jälkipäivät, ja otsikon mukaisesti teemana kulmat. Ja hieman pulmallisia ne vielä ovat... koira siis tekee kaarretta ja tarkistaa koko ympärystän ennenkuin luottaa löytäneensä oikean suunnan. Metsäjäljellä tämän pyörähdyksen voisi hyväksyä, mutta jos nyt on alettu viilaamaan pilkkua FH:n suuntaan niin...

Molempina päivinä tehtiin myös tottista ja nyt voi jo ihan ääneen sanoa, että tuo koira alkaa herätä, syttyä tms. Leikkimiseen on tullut uutta sykettä ja esim. luoksetulo on mennyt eteenpäin. Vielä kun saatas se seuraaminen sujumaan ja maahanmenot jne jne.

Piun kynsivamma vihoittelee yhä, joten suihkuttelu ja sukanpito jatkuu. Antibiootit loppuu huomenna.

Tänään olis tarkoitus pakata tavaraa reppuun ja eläinlauma kasaan ja suunnata auton nokka kohti Pirkanmaata ja takaisin ei ihan heti tullakaan ;) Matkan varrelle on kerätty piristäviä tapahtumia, mm. pienenä retkenä Oulu kv sekä mielenkiinnolla odotettu Piun luonnetesti.

Moottoritie on kuuma...

Viikonloppu on lopuillaan ja niin on omat patteritkin...Koirat tuntuu vaan ladanneen omiaan, joten huomenna pitänee lähteä jäljelle heti aamusta. Piun kynsi on aika "äreä" vieläkin ja en kyllä vieläkään raski Piuta kunnon lenkeille ottaa mukaan.

Lauantai aamuna klo 9 oltiin innokkaina Riihimäellä osallistumassa hakuviikonlopun tottispäivään. Kouluttaja toimi Maj-Lis Kajas. Neljään asti ruodittiin läpi 10 eritasoisen koiran tottissuorituksia. Paljon painotettiin seuraamista ja palkkausta, motivointia. Palkkaustavat ja koulutustyyli muutenkin oli aika samaa mitä olen itsekin käyttänyt, sain vahvistusta ja vinkkejä ihan mukavasti -ehkä myös sitä treenimotivaatiota ;)

Koulutuksesta siirryttiin toiselle puolelle Riihimäkeä valokuvaamaan ja lenkittämään koirat ja sieltä kylään, syömään ja saunaan... Kotimatka alkoi säikähdyksellä, peura oli jäänyt auton olla ihan juuri ja se oli osittain kaistalla vielä. Törmäysautolaisille ei ilmeisesti käynyt mitään, poliisi tuli juuri paikalla, kun mentiin siitä ohi. Aika rauhallisesti tuli ajeltua kotiin...

























































kuvat: M.Päivärinta

Ja sunnuntaina suunnattiin kymmeneksi Hyvinkäälle schapekehälle turistiksi erikoisnäyttelytunnelmiin. Diman olisin halunnut ilmoittaa, mutta kun ne karvat...ja en olisi oikein saanut koiraa tänne etelään fiksusti. Jalostustarkastukseen lähinnä olisin sen halunnut ilmoittaa, koska jollain tasolla kuljetan pennutusajatusta yhä mukana.

Kotona odotti pari energistä karvaturria ja mun PITI mennä jäljelle. Pimeä kuitenkin hyökkäsi, joten Riisi pääsi vaan peltolenkille ja tehtiin vähän tottista. Pienen tauon jälkeen narupallo oli tosi pop ja sillä saatiin luoksetulot onnistumaan tosi hyvin.


Nyt marsupojat kainaloon ja illan elokuvan pariin!

Perjantaissa mennään

Taas on yksi "työviikko" takana ja montako sivua eteni gradu??? Noh, ensi viikolla on aika lähteä syyslomalle, joten ehtii ranteet vähän levätä tästä huimasta naputtamisesta ;) En oikein tiedä millä sanalla tätä saamattomuuttaan kuvaisi, mutta itseinho on melkoinen.

Piu parantelee kynttään ja ulkoilee vaan pakolliset -eikä pistä tätä lainkaan pahakseen. Kynsi tuntuu olevan melkoisen kipeä ja kuuri taitaa tulla tarpeeseen.

Keskiviikko ja torstai olivat Riisin jälkipäivät. Ke tehtiin suora pidentäen askelväliä. Jäljestys oli sinänsä hyvää, mutta eron huomasi; nenä nousi hieman ylemmäs ja vauhti kasvoi (nameja oli aika harvassa). Pitää tarkkailla, ettei tarkkuus kärsi. Parin viikon suorien reenimisen jälkeen to aloitettiin kulmat, kaksi ysikymppistä oikealle. Kummassakin oli epävarmuutta, mutta metriä enempää ei heittänyt. Loppusuoralla oli havaittavissa taas nenän nousua ja jopa pieni harhautuminen sivuun, korjas kyllä hyvin. Vaikka tämänkin viikon jäljet ovat menneet ihan ok, niin jotenkin tuli vähän "epätoivoinen" olo. Tuntuu niin kovin pitkältä vielä se matka kisatasolle ja että oppiikohan tuo näistä treeneistä mitään. Pitäs ite osata enemmän, niin tietäs mihin ollaan menossa. Noh, vähän malttia tähän touhuun, niin eiköhän se siitä.

Tänään tein keppi-ilmasua, joka on nyt viime viikon jäänyt vähän taka-alalle. Tauko näkyi touhottamisena, pysähtyy kyllä keppi+rasia-setille, mutta ei mene maahan muuta kun muistuttamalla. Kiire olis jäljestää eteenpäin. Saatan saada harmaita hiuksia ennenkuin tuo oikeasti 100% merkkaa esineet jäljeltä.

Iltapäivällä vietiin Miian kanssa taas Golfit riviin Pilvijärvelle ja Riisi pääsi Arvoa höykyttämään. Teineissä oli hieman virtaa ja puolitoista tuntia sitä riitti kevyesti. Kyllä ne juoksi "maalla, merellä ja ilmassa"-tyylisesti. Keräiltiin matkalta suppiksia (minä ensimmäistä kertaa elämässäni!!! eikä mennyt tuo lajintunnistus ihan nappiin aina...) , jahdattiin hirvikärpäsiä ja naurettiin noille koirille.

Tänä iltana olisi ohjelmassa Robin Hood hupaili, tölkki sideriä ja Riisin perkaus.
Huomenna pitäisi olla ysiltä Riihimäellä tottista opiskelemassa ja sunnuntaina vuorossa on turistimatka schape-erkkariin Hyvinkäälle. Pientä treeniä kolmostie ajeluun, keskiviikkona sitten Pirkanmaalle asti.

Piu potilaana

Piuta meinaa vastustaa.

Maanantaina seurailin sen kummallista olemusta lenkillä löytämättä mitään ihmeellistä. Vasta kotona tajusin, että sen anaalit ovat aivan supertäynnä. Pitkään ne ovatkin olleet ihan huolettomat (nuorempana tyhjentelin niitä välillä kerta viikkoon), ehkä ruuan antaminen kuivana on auttanut. Nyt sieltä tuli mömmöä enemmän kuin koskaan ja Piu oli ihan apea. Ei tietty ihme.



Eilen koirakoulussa huomasin sen nuolevan tassuaan, katsoin nopeasti ja totesin kynsinauhan vuotavan. Noh, kotona tajusin, että kynnestä on kokonaan kuori pois , kynsi oli ihan verestävä ja kipeä tietty. Yhtään en tiedä miten se on mennyt... Sukka jalkaan ja Rimadylia nassuun. Tänään haettiin antibioottikuuri lääkäristä.


Noh, vamma on onneksi aika pieni ja Piu tykkää kun saa paapomista, eikä tarvitse ainakaan kauheaan sateenseen lähteä lenkille ;)





Treenit meni eilen lyhykäisyydessään hyvin, Piu teki vaan ruutua, Riisi leikki ja treenas luoksetuloa ja maahanmenoa. Vieläkään en saa sille riittävän nopeita maahanmenoja, treeni jatkukoon. Tänään olis ajatuksena mennä jäljestämään.

Schapemaista hulinaa

Meidän taloudella taitaa olla jonkinlainen ulkoilmamyrkytys ;)
Yhdeltätoista kokoonnuttiin schapeporukalla syystapaamisen merkeissä; jonkinverran yleistä seurustelua, tottistelua ja näyttelykoulutusta sekä jäljen perusteitä. Lienee riittävästi yhdelle päivälle? Mukavasti väkeä kertyi, laskujeni mukaan kentällä vilisti yhteensä 19 schapendoesia ja 3 muun rotuista. Ja kun tuosta porukasta 9 pentua oli n. 4kk, niin vilinää riitti. Ihania pentuja - ei tuo pentukuume ainakaan laskenut tänään.

Riisi sai näyttää näytösluontoisesti pienen jäljenpätkän yliopiston nurmella, ja onneksi tuo jopa teki hommia. Lopuksi Piu viilasi evl-liikkeitä yhdessä Åsan kanssa - onnea vaan Åsalle ens viikonlopun TVA-koitokseen.

Puoli neljä oltiin kotona paistelemassa pakastepitsaa. Ja jotta ei voisi ihan laiskaksi haukkua, lähdettiin kuudelta jäljelle Riisin kanssa ! Kiitos Mikko couchaamisesta ja jäljen tallaamisesta ja kuvaamisesta - hieman helpompaa kun ei itse yritä tehdä montaa asiaa samanaikaisesti ;) Hyvin tuo koira taas veti, vaikeutamme taas treeniä pykälän. Liki pari tuntia vierähti taas ulkona, yhteensä tänään noin 7h happihyppelyä - nyt VÄSYTTÄÄ!


Yritin ladata tähän loppuun videon, mutta jokin tekniikassa tökkii eikä se lataudu. Pitää koittaa myöhemmin uudelleen...

Sataa sataa ropisee...

Kuluvalla viikolla on ainakin satanut riittävästi. Voiko olla enään rasittavampaa?!?!? Eikö koko kesän jo satanut?





Tänään taas kerran herättiin harmaaseen päivään (nimenomaan päivään, ei aamuun) ja varsin reippaaseen kaatosateeseen...





Mitäpä tehdä sadepäivänä?


Minä päätin pestä marsupojat. Tyypit vähän yritti venkoilla, Teini varsinkin. Mutta puhdasta tuli - nyt ne tuoksuu paljon paremmalle. Kaverusten tarhaus koki myös puhdistuksen.





Iltapäiväksi sää parani ja koirat pääsivät Petikkoon kunnon lenkille kaverien kera. Riisi juoksi taas kerran Arvon kanssa kaikkensa antaen. Se sai kunnon hepuleita parikin kertaa ja rääkkäsi noutajapoikaa taas urakalla.





Tällä viikolla treenit ovat olleet paussilla, koska Riisi on edelleenkin nirsoillut. Eipä ole järkevää ajaa jälkeä, josta koiran pitäisi ruuasta palkkautua eikä se niin tee. Käytiin me torstaina briardistien - korjaan Etelän Vetelien tottisteluissa ja se mitä patukan kanssa tehtiin, meni hyvin. Vaikuttais hieman, että into patukkaan on voimistunut, joten ehkä sitä sittenkin voi alkaa enemmänkin hyödyntämään. Jatketaan pohjustusta.



Huomenna on Viikissä schapetapaaminen, tusinan verran pentusia ja jokunen vähän vanhempi on tulossa. Tiedossa varmasti hulinaa ja hännänhuisketta, huomisesta lisää sitten myöhemmin.

Laiskottaa

Mä en ole sitten YHTÄÄN syksyihminen. Heti kun tää pimeys, harmaus, kosteus ja ankeus (+hirvikärpäset...) alkaa, multa meinaa loppua patterit. Välillä aina mietin, että laittaisinko nenääni ulos lainkaan ilman koiria. Tuskin. Söisin vaan suklaata ja nököttäisin. Niinhän tässä uhkaa käydä nytkin, mutta itseni tuntien olen sopivasti pitkin viikkoa sopinut kaikenlaisia koiramaisia menoja läpi syksyn, joten on pakko pysyä liikkeessä. Ja nyt olen kyllä ihan oikeasti innostunut Riisin kanssa tuosta jäljestyksestä - kun se kerran tuntuu sujuvan niin hyvin.

Lauantaina käytiin viimeksi jälki tekemässä, torstain kaltainen pitkä suora rehupellolle. Vähensin nameja, nyt oli nami joka 10.askel. Tämä toi Riisiin huomattavasti jo vauhtia, mutta tarkkuus ei kärsinyt, päinvastoin. Liian tiheät namit saavat aikaa pyörimistä ja etenemisestä tulee epävarmempaa. Testiluontoisesti ajoin sekä ihan löysällä että kireämmällä liinalla - ei vaikutusta. Kerran liina kiristyi liikaa ja se sai koiran pyörähtämään sivuun.

Sunnuntaina olikin sitten pään tyhjennys päivä kaikille - Pilvijärvelle flattipoikien Arvon ja Rinon kanssa. Riisi piti nuoret miehet kurissa - ja liikkeessä. Pienellä briardimaisella äänitehosteella se sai pojat pyörimään sammaleessa ja lipomaan varsin kiivaasti. Rino erehtyi pari kertaa kokeilemaan onko tämä naikkonen halukas - ei kokeillut enää niiden lähtöpassien jälkeen. Yhdessä kolmikko ui ja läträsi, keppien kanssa ja ilman. Pohdinkin voisinko ilmoittaa Riisin noutajien taippareihin; veteenmeno olisi ainakin luontevaa. Tämän varsin täyspainoisen urheilusuorituksen (siis koirilla) jälkeen Riisi joutui suihkuun shampoon kera ja illalla odotti kampaus. Tämän jälkeen Riisi näyttikin ihan koiralta - jolloin päätin ilmoittaa sen Lahteen. Ja kai se messariinkin pääsee.

Ja jotta koko tarina ei pyörisi Riisin ympärillä, niin kyllä Piukin täällä heiluu. Se on myös joutunut kampaajalle, kylpyyn ja ohennussaksintaan - siltä varalta, että innostuisin sen messariin laittamaan. Kesän extrakilot on karisseet, kiitos R.C Labbisruuan. Piippa on myös alkanut taas harrastaa tokoa, ainakin yhdet kisat olis tiedossa tänä vuonna ja jos siitä sitten pikkuhiljaa kasvateltais kisakuntoa ens kesä SM:n. Luonnetestiinkin olen sen ilmoittanut. Eli ohjelmaa on myös Piiparisen varalle.

Tänään on pidetty sadetta, käytiin vaan keppi-ilmasua tekemässä pihassa. Nyt lienee aika lähteä reippaalle iltalenkille - eihän siellä edes sada.