"Kesä" jatkuu!

Ihana sää tuntuu jatkuvan!

Tuntuu, että voisi olla ulkona koko päivän -harmillista että olisi pakko istua koneellakin. Ja harmillista myös, että Piun pitää olla saikulla juuri nyt. Piippa sairastaisi mieluummin sateella ;)

Tokoiltukin on, vaihtelevalla menestyksellä. Tänään aamulla käytiin Viilarilla aloittelemassa hyppyharkkoja, 50cm este meni mainiosti -enää tarvitaan samanverran korkeutta lisää... Neidin hyppytekniikassa on hieman hiomista, välillä meinaa kolista. Iltapäivällä Petikossa kiipeiltiin A-estette, ja se alkaa sujua nyt hyvin. Jostain syystä viime syksynä agilityn alkeissa Riisi piti Aata pelottavana.

Petikossa ennen lenkkiä tehtiin myös jälki nro2. Nyt mitta oli noin 100m ja mukana oli yksi ysikymppinen kulma. Jälki seisoi vartin verran ja hienosti Riisi sen veti. Kulma ei aiheuttanut ongelmaa (viime syksynä se usein jäi pyörimään kulmaan tarkistelemaan). Jos ensi viikolla ei ole metri lunta maassa, niin pitää koitella rajoja, ja tehdä pidempi jälki.

Jälkikausi korkattu!

Piu on jäi raukkana kotiin kärsimään rauhoituksen jälkeistä krapulaa, kun me lähdettiin Riisin kanssa iltalenkille Petikkoon. Ensin tokoiltiin parkkiksella runsaan häiriön alla; ihmisiä, autoja, koiria ja surisevia lennokkeja pörräsi ympärillä ja se kyllä näkyi tekemisessä. Tehtiin vaan helppoja kontaktijuttuja ja paikallaoloja. Plus tietenkin kamalaa kapulan pitoa. Luoksetulossa oli tänään mukavasti vauhtia.

Tokoilun jälkeen lähdettiin kiertään lenkki ja siinä lomassa tehtiin kevään eka jälki pellon reunaan. Tein tarkoituksella hyvin lyhyen suoran, ihan vaan asian mieleenpalauttamiseksi. Nameja oli about joka toisella askeleella. Ajoin jäljen ihan samantein, ja siihen nähden meni ok. Syksyllä huomasi jo, että sitä rauhallisemmin tuo eteni, mitä kauemman antoi jäljen seistä. Nyt aloituksessa neiti olis lähteny vaan kaahottaan ja kesti hetken saada nenä maahan, mutta hyvin ja keskittyneesti itse jälki sitten meni. Yksi pyöriminen tuli ja pari kertaa haju painoi metrin ulos jäljeltä, mutta mukavan rauhallista... Josko huomenna menis tekemään pari pätkää lisää!

Viikkokokooma

Viime viikon loppupuoli koitettiin tokoilla vähän joka päivä ja illat rymyttiin noutajakavereiden kanssa metsissä, suolla ja ojissa - juuri sitä mitä turkki kaipaa ennen näyttelyä ;)

Lauantaina heitettiin vähän siistimpi lenkki velipoika Dieselin kanssa ja vähän treenattiin näyttelyjuttuja. Sunnuntaina sisarukset heitettiin samaan autoon ja matkattiin Tampereelle näyttelyyn. Briardeja oli paikalla 23 ja Stefan Sinko arvosteli tehokasta tahtia, aikataulu oli kerrankin tunnin verran etuajassa. Diesel esiintyi junnupojissa, ERI ja luokan toinen sija. Huuru leikki isoveljeä ja oli nuortenluokassa ;) Veli Sininen sijoittui PU3:ksi "isojen poikien" väliin. Riisi otti nuorten luokan haltuunsa ja sijoittui Huurun tavoin PN3:ksi. Molemmat saivat 4. sertin!

Ei paha sinänsä, Riisi on käynyt 4 INT näyttelyä ja napsinut kaikista sertit PN1-PN3 sijoilta. No, nyt lienee syytä keskittyä kasvattalemaan karvoja -miten se meidän lenkkireiteillä ikinä onnistuukaan.

Piu kävi tänä aamuna lääkärissä onnuttuaan viikon kokolailla putkeen. Lenkin ja levon jälkeen se on aina hetken ihan kolmijalkainen ja ehdin päässäni kehittää kaikki mahdolliset vaivat... Tänään lääkäri toi lohtua sinänsä, että koira ontui sielläkin, mutta tutkiessa ja väännellessä ei kipukohtaa löytynyt ja röntgenkuvissa ei näkynyt mitään (kuvattiin lanneselkä, lonkat, polvet, kinner ja varpaat). Vaivaa hoidetaan nyt nivelperäisenä ontumana, kipulääkettä ja cartrophenia sekä tietenkin rauhallista liikuntaa. Hienoa siis ettei ollut nivelrikkoa tms vakavaa, mutta tietenkin vähän häiritsee, kun varsinaista syytä ei selvinnyt. Toivotaan, että kuukauden saikun jälkeen Piu olisi iskussa taas.

Innokkaana valokuvaajana olen ihan pistoksissa näillä ihanilla keleillä, kun kerrankin olisi valoa - mutta kukahan rikkoi kameransa... Nyt ei oteta kuvia ennenkuin on vakuutusyhtiön kanssa selvitelty tuhot...

Joka kevät kun jalkakäytävät sulavat ja kuivavat iskee himo kaivaa lenkkarit esiin ja lähteä juoksemaan. Tämä himo loppuu yleensä ensimmäiseen lenkkiin ja siitä seuraavaan nilkka+polvikipuun... Samoin kun treenikentät kuivavat iskee himo tokoilla. Ja sulat pellot suorastaan huutavat jäljestämään. Valitettavasti tämä himo yleensä hiipuu muutaman alkuinnostuksen jälkeen...

Riisin kanssa me vähän junnataan tokourallamme, kyllähän se makkaran perässä kulkee, mutta... Jos se tästä pikkuhiljaa, pitäs vaan itse päästä eroon ajatuksesta, että pilaan sen. Noudon työstäminen on aloitettu nyt kapulan pitämisellä ja palauttamista harjoitellaan lenkeillä tennispallon kanssa.

Tokokuvat

M.Laurila

Piun kanssa olisi myös hieman työstämistä, jos SM-tokoihin ihan "tosimielellä" meinattaisiin. Seuraaminen on tauon aikana vaan parantunut ja motivaatio myös. Mutta ne vaikeat asiat, kaikki mihin liittyy merkki, ovat kyllä vaikeita yhä. Tai ohjattu nouto toimii edelleen oikealle, mutta se vasen on edelleen mysteerisen kamala. Nyt Piun harrastukset ovat vähän katkolla, koska vasen takajalka vaivaa taas. Ensi viikolla mennään lääkäriin tutkimaan mikä oikein on vialla vai onko kyse kuitenkin vain lihasjumeista. Toivotaan nyt ettei agilityura katkea tähän...

Viime viikonloppuna keskityttiin maastopuoleen, lauantaina tehtiin esineitä. Tai siis Riisi teki. Se tekee töitä mielellään, etsii ja keskittyy, ottaa ja jopa palauttaa, mutta se on armottoman hidas. Sen esineruutu näyttääkin tällä hetkellä tarkkuusetsinnältä. Mutta ehkä varmuus tuo vauhtia?

Sunnuntaina hakuiltiin tällä kertaa schapeporukassa, kun briardien treeneihin ei ehditty (huolestuttavaa, että mulla on koirattomiakin menoja...). Piulla oli yksi valmis ja kaksi lähinnä haamua. Hyvin toimi ja rullat tuli hienosti takaisin. Kaksi maalimiehistä oli lapsia. Riisillä tehtiin kolme haamua, joista yksi lapsihaamu oli niin lyhyt, ettei Riisi sitä kyllä nähnyt. Hienosti siitä näki, että se sai hajun ja etsi hienosti. Tässä treenissä se taas käytti nenäänsä tosi hyvin ja keskittyi. Ja hakumetsällä ei vauhdista ole puutetta!

Syntymäpäiviä ja muutakin

Olemme taas viettäneet matkalaukkuelämää, maaliskuussa ollaan täällä kotosalla viihdytty vasta viikko. Viime viikko vierähti jälleen Siitamassa, tällä kertaa ykkösjuttuna oli Nakki-mäyräkoiran synnytys. Viikonloppuna jo odottelimme, mutta 2 prinssinakkia ja 2 prinsessanakkia syntyivät vasta tiistaina -aivan kuten eläinlääkäriomistaja olikin sanonut. Ihanan pontevia pentusia, niitä olisi voinut tuijotella taas loputtomiin pentulaatikon reunalla.

Tänään Virroilla on juhlat, koska Dima täyttää vuoden! Uskomatonta, juurihan se oli pieni ja matkusteli Ahvenanmaalta tänne... vastahan se oli oikeasti ihan pieni. Pieni se ei enää ole, mutta ihan pentu kyllä noin muuten vielä...

Perjantaina pidettiin Virroilla Kirsujen vuosikokous, jossa Piulle luovutettiin Vuoden Tokokoira-palkinto! Piun tokoharrastus onkin nyt "kaivettu kaapista" ja tähtäin on SM-kisoihin. Kesäkuussa mahduimme yksiin kisoihin, ihan uskomatonta nykyään tämä tokokulttuuri, että kaikki kisat täyttyvät yli 3kk aikaisemmin.

Kevätaurinkoa ja poseerauksia

Kaali joutui turkin täyshuoltoon, pesuineen, fööneineen ja kampauksineen. Samaan syssyyn nuorison tukat vedettiin suoraksi ja kevätauringon lämmössä napsittiin teineistä 15kk kuvat.
Riisi mitattiin virallisella mitalla tasan 61cm, painoa on 29kg. Meidän pienestä "kirpusta" kasvoi siis vallan sopivan kokoinen neito!





Äitikoira
Kååli













Velimies
Clinton

Riisi Rinsessa

Viime viikonloppuna Piu piipahti Marin matkassa Liedossa agilitaamassa eikä reissu ollut lainkaan turha. Eka radalla luokan nopein aika -MUTTA toiseksi viimeinen rima putosi...toiselta radalta tuli se toinen siirtonolla. Wau! Kohti kolmosia siis...

Luustot kunnossa ja lujaa mennään...

Riisin lonkkatulosten tultua alkoi jännitys velipoikien puolesta. Clinton ja Huuru joutuivatkin odottelemaan tuloksiaan yli kaksi viikkoa, mutta odotus kannatti; Huurun tuloksena A/A ja 0/0, Clinton A/B ja 0/0. Clintsun piti siis "väkisin" saada papereihinsa sama kirjain kuin Riisillä -ne kaksoset nääs.. ;)

Kerrassaan hienoa, että sisarusparven kuvaukset alkoivat näin hienosti, mutta kyllä niitä on koitettukin kaikin keinoin mahdollisimman hyvin ruokkia ja liikuttaa. Toivottavasti hienot tulokset jatkuvat myös Dieselin ja Maissin osalta, jotka menevät kuviin ilmeisesti syksyllä. Jenkeistä kuului myös positiivisia uutisia Abbadon lasten kuvaustuloksista siellä päässä. Iskä siellä rapakon takana porskuttaa lujaa ja tähtää kohti paikallista valionarvoa.

Hiihtolomalla

Hiihtoloma on mennyt reissussa -kuinkas muutenkaan. Loma alkoi kovien pakkasten kera ja ulkoilut koirien kanssa jäivät pikaisiin pysähdyksiin, vaikka niin olin haaveillut potkukelkkailusta ja pitkistä lenkeistä järven jäällä. Pakkasista huolimatta laumamme urhoollisesti pöllytti Virroilla hiekkamontun hankia ja jokunen valokuvakin aurinkoisina päivinä napsittiin.

Virroilta siirryttiin "etelämmäksi" Orivedelle ja pakkanenkin vaihtui pluskeliksi. Dima jäi kotiin jatkamaan arkea, mutta Riisi ja Piu saivat nauttia vielä viikon maaseutuelämästä ja sukulaisten seurasta. Kovaa kyytiä saivat myös Siitaman hanget, kun nelikon täydensi vielä Huuru-veli. Päivä päivältä Riisi ja Clinton ovat enemmän kaksoset, kaikki pitää tehdä yhdessä ja samalla tavoin.