Landet "kaupunkiosuudella"

Eli minä ja Sotka koirinemme Oriveden keskustassa :)

Ensin osasto "vanhat&vaiheessa olevat" (Rane ja Ätsii) kävelylle. Siivosti käppäiltiin näyteikkunaostoksilla pennelin välillä sinkoillessa suuntaan jos toiseen ja Rane ikiahmatin vaivihkaa hamutessa ohikulkijoiden taskuja.

Sitten oli vuorossa Huurun toritottis. Tori on juuri sopivasti keskustan keskus, isoimman kaupan, matkahuollon ja löytötexin keskipiste -sekä koko hulinaa halkovan pääkadun varrella. Häiriöö saimme ja koira toimi. Toki sitä pitää vielä muistuttaa, mutta se osaa keskittyä. Edelleen olen ylpeä paikallaolon kehittymisestä; nytkin jätkä makas kolmatta minuuttia häiriön keskellä Maritan ollessa välillä piilossakin. Tosi ensimmäisessa erässä otettiin parit lumikylvyt ja näytettiin briardimaista paikallaoloa tassut kohti taivasta. Vaan Hennapa oli julma... Omaa koiraani en toki autosta edes kaivanut - muita on kivempi kiusata.

Pääsi Riisikin sitten lenkkiosuudelle eli tepastimme vajaan puolituntia ristiinrastiin keskustan jalkakäytäviä. Ja nautimme katuvaloista! Tekee ennenkaikkea hyvää noille landekoirille, ettei pääse ihan tavat unohtumaan.


Huomenna onkin taas perjantai ja viikonlopuksi lupaavat melkoisen vetistä keliä. Toivottavasti nyt ei ihan kaikki valkoinen sulaisi pois... maanantaina kuitenkin on joulukuu, sitä ei muuta mikään.

Parempi kuin eilinen

Oikeasti kaikki on hyvin, tosi hyvin, mutta silti välillä arki meinaa uuvuttaa ja mieli kiehahtaa ;)...

Eilen näppyjä nousi (taas kerran) lämmityksestä. Tämä tupa on melkoisen viileä ja tulta on pakko pitää joka päivä. Yhden patterin päällä pitäminen näkyi edellisessä sähkölaskussa loppusumman tuplaantumisena. Nam. Kyllähän mä löisin puuta pesään, mutta kun harva se päivä tulen syttymiseen menee about tunti. Sitten se piru vielä usein sammuu hetki sen jälkeen, kun olen huokaissut ja ... Noh, sulana ollaan vielä. Meidän toivelistalla olisi suhteellisen lauha talvi...

Talviset kelit ovat jatkuneet viikon, sunnuntai-iltana koettiin aikamoinen lumimyräkkä. Täällä maalla se tuo omat jännitysmomenttinsa, mutta hyvin aurat hoitivat hommansa ja liikenteeseen päästiin. Maanantaina tulin töistä lapiokaupan kautta ja koirien aktiivisella (!) avustuksella ahkeroimme lumityöt otsalampun valossa. Toiveissa olisi myös suhteellisen vähäluminen talvi...

Ihanaa kuitenkin, että on ollut valkoista ja valoisaa - kuten myös puhdasta. Sitäpaitsi pentu ei voi syödä niin paljon kiviä, kun hanki vähän peittää niitä...

Kissat kävivät vihdoin perjantaina operoitavina. Ne alkavat olla puolivuotiaita ja sen verran alkoi "teineillä" olla pilkettä silmäkulmassa, että aloin jo stressaantua (miten niin saanut töissä tarpeeksi kissanpennuista...). Noh, ei oltu myöhässä ja nyt se on hoidettu. Molemmat ovat toipuneet hienosti ja parin päivän päästä Supikin pääsee kirmaamaan vapaasti.

Ätsii täyttää tänään 11 vkoa. Se voisi olla vaikka vähän vanhempikin, sen verran isoksi se on jo venähtänyt... taitaa olla parisen kiloa painossa edellä Riisiä samassa iässä. Nyt olen lisännyt huomattavasti liikuntaa sille, jotta terrorisointi sisällä vähän vähenisi. Lauantainakin tuo sai kepsuttaa koko lenkin matkassa mukana metsäautotietä. samoin lumisia laitumia on kahlattu ympäriinsä vielä puoliltaöin, jotta unet yöllä maittaisivat... Liikunnan lisäys näkyy selvästi, tuolla on hetkessä tullut lisää lihasta ja menosta on tullut jotenkin hallitumpaa ja vahvempaa. Piu on vihdoin herännyt nannyn rooliinsa ja on nyt juuri sopiva leikittäjä Ätsiille. Ne painivat ja kirmaavat vallan tasaväkisesti - ja Riisi tietenkin sörkkii kateellisena välissä! Olisi NIIN kiva laittaa tänne kivoja painikuvia, joissa lumi pöllyää ja hännät heiluvat - näitä kuvia vaan ei ole, koska pääosa riemusta tapahtuu täysin pimeällä.

Pentu on päässyt jokusen kerran remmikävelylle Oriveden keskustaan. Reippaasti se liikkuu ja tutustuu kaikkeen. Ainoa, mikä hieman kauhistaa on voimakas koirien haukkuminen. Lumiaurat yms ei ole mitään. Töissä tuo on ollut osan viikosta mukana hengaamassa, sielläpähän tottuu koiramaisiin ääniin.

Elämän lisäksi on opiskeltu vähän lisää pohjia "tottisuralle", leikitty siis rätillä ja pallolla, vähän tutustuttu naksuun ja muutenkin namien kanssa kikkailtu. Intoa piisaa, vielä kun osaisi itse toimia oikea-aikaisesti... Ulkona olen koittanut nyt namien kanssa vaihtokauppoja luvattomista jutuista, kun alkoi mennä ulkoilut aikamoisiksi kissahiirileikeiksi.

Nyt on pakko ottaa kampa käteen ja tehdä Riisin hapsuille jotain, sillä nuoskaiset hankileikit yhdistettynä pentunaskaleihin ovat tehneet tehtävänsä, eikä messariin ole enää kuin hetki...Varmaan johonkin väliin pitäisi ujuttaa kylpykin...

Paljon kaikkea uutta

Yksi aika huomattava muutos on tuo vuodenajanvaihdos. Eilen tuli talvi. Lunta tuli aika ideaalit pari senttiä ja pakkasta on juuri sopivasti! Tätä lisää ... ja se aurinkokin esiin!

Eilen nti Ätsii korkkasi briardien alajaoston treenit - ja otti ainakin huomionsa koko rahalla :) Kiva oli nähdä, että se ei ollut uudesta paikasta millänsäkään, se leikki rätillään ihan yhtälailla kuin kotona sekä namin kanssa teki kaikki temppunsa mitä taitaa. Itseasiassa taidettiin tehdä ekat maahanmenot ulkona, sillä muuten ollaan kupin kanssa touhuttu keittiössä. Sujui siis.

Riisikin kaivettiin arkistosta pieneksi hetkeksi, ja aikalailla entisellään (hyvässä&pahassa) tuo oli. Palautukoon pentusesta nyt vielä hetken ja sitten jatketaan. Huuru oli loistavan hyvä alkukankeuden jälkeen. Kotiläksyt on pureutuneet ja liikkeestä maahanmeno sujuu nyt, samoin paikallamakuu oli hyvä eikä häiriö haitannut. Täytyy vaikeuttaa kotiläksyjä ;)

Eilen treenien jälkeen jäätiin Tampesteriin ja penneli pääsi ekaa kertaa oikealle citykävelylle, lumiriehaan Tammelan torille isosysterin kanssa, ekat hissiajelut ja kerrostalokokemukset jne. Eipä tuo nyt juuri ollut millänsäkään uudessa paikassa, tosin olivathan isosiskotkin matkassa mukana. Kakka ei tosin tullut remmissä, ei sitten millään.

Penneli otti iltanokoset ja Riiis&Piu pääsivät lenkille ympäri ämpäri Tampereen keskustaa. Sää oli aivan ihana; lunta sateli rauhallisesti, ei tuullut juurikaan. Keskustan jouluvalot ja lumi saivat pienen joulufiiliksen jo heräämään ;) Puolisentoista tuntia hurahti maisemia ihasteleen ja taisi noita kilometrejäkin kertyä. Niimpä jokainen voi kuvitella mitä tapahtui kun reippaan neljän tunnin ulkonaolon (&työpäivän) jälkeen vetäisin erittäin lihaisan kebabannoksen naamaani...zzz.

Tänään olisin n i i i i n voinut vetää päälleni "äiti on vähän väsynyt paidan", mutta Ätsii porskuttaa! Tuossa se tappaa uutta palloaan jaloissa nytkin, vaikka oli taas töissäkin mukana loikkimassa. Riisi ja Piippa vetää unta palloon sängyn nurkassa - en ihmettele, sillä eilisten ulkoilujen lisäksi Riisi "kidutti" Clintsu-veikkaa tänään lumileikkien merkeissä parisen tuntia.
Voisin itsekin jo painua peiton alle, mutta mökin lämmitys on vielä pahasti vaiheessa, puhumattakaan pellien kiinni saamisesta.

Tässä muutama kuva tämän päivän lumiriemuista:

Eilen kaiken muun ohella napsahti mittariin 10vkoa, puntari näytti 9,6kg.
Eiliseltä pari touhuamisen ohella napsaistua posea ilman sen kummempaa vääntelyä.

Parkkilippuja :)

Viikonloppuna täällä on ollut aikaslailla vilinää, mutta ehdottoman positiivista sellaista.
Viisi autoa saatiin lopputulokseksi, joten ehkä tuo parkkilippukäytäntö on liioiteltua... Perjantaina aloitettiin viikonloppu testaamalla kuinka kuumaksi saunan saakaan... aikas hot se oli :)

Lauantaina ensimmäisessä vierasvaihdossa saapui Maija kikkurapoikain kera viettämään "tyttöjeniltaa". Heti alkuun lähdimme aikuisviisikon (Dima siis tuotiin aamulla tänne dagikseen) kanssa metsään rymyämään. About puolitoista tuntia kahlasimme ankeassa tihkusateessa, välillä ympyrää, välillä hieman epävarmana ollaanko enemmän eksyksissä kuin reitillä. Mutta Riisi nautti kun se sai piiiiitkästä aikaa pyöritellä noutajia ja noutajat taas nauttivat kun oli tilaa juosta ja ottaa etäisyyttä.
Illan mittaan ei jutut loppuneet ja koiratkin saatiin nukkumaan sopuisasti. Ätsii ja Näätä juniori löysivät toisensa ja hammasleikit näyttivät meistä aikas hurjilta. Varsinaisiin paineihin ei noita voinut kokoeron vuoksi päästää. Maijan kamerassa lienee muutama kuva, lisäilen niitä ehkäpä myöhemmin *vink vink Maija...*


Sunnuntaina aamupäivästä lenkkeiltiin lisää ja ennen puoltapäivää Maijan pitikin startata kotimatkalle. Yhdeltä menin ratsastamaan ja kopoteltiin polleilla maastolenkki; ihanan rentouttavaa, joskin kovin viileää. Suoraan hepostelemasta lähdettiin Maritan kanssa juoksuttamaan koiria. Huuru oli eniten vauhdin tarpeessa, mutta ehkä Riisi kuitenkin paineli eniten. Lujaa mentiin varmaan tunti, metsässä, ojissa ja pellolla. Sitten saunaan (tällä kertaa ei niin hot kuin pe).

Ilta onkin ollut aika rauhoittua ja jatkaa lämmitystä, joka on tökkinyt hieman koko viikonlopun. Matalapainetta on ollut niin perusteellisesti, ettei mikään pesä vedä. Eilen ei syttynyt leivinuuni, tänään ei sauna, eikä makkarin pesä. Nyt alkaa kuitenkin olla lämmintä ja kohta saa pellitkin kii...huh.

Riisi ja Piu ovat nyt ihan puhki, ovat saaneet nyt ainakin huomiota ja liikuntaa, jaksavat varmaan nukkua taas arkipäivät täällä. Ätsii on saanut ainakin sosiaalistamista, kun on nähty sekä ihmisiä&uusia koiria. Lauantaina käytiin tekemässä pellolle pari ruutua ja sisällä ollaan "leikitty tottista".

Kohti uutta viikkoa siis!

Elämänkokemusta ja esipuberteettia

Hengissä ollaan. Kaikki (kun kerran on kaipailtu) ;)

Elämä on pyörinyt arjen ja pennelin ympärillä. Isot on saaneet vähän extraherkkuja ja kainalohoitoa, etteivät aivan syrjäydy.

Maanantai-ilta leikittiin myrksyluodon maijaa, puoli kasi illalla pamahti sähköt ja aamuyöstä ne vasta tulivat takaisin. Onneksi on otsalamppu ja kynttilöitä, mikäs täällä oli ollessa. Puut roihus pesässä ja tupa lämpes. Innostuin lukemaan hömppäromaania kynttilänvalossa liki puoleen yöhön. Oli siis vallan tunnelmallinen ja rauhoittava ilta, mutta en mä silti toivo moisten myräköiden toistuvan. Koirat kävi silloin hyvin lyhyesti ulkona, koska tuulen raivo oli huomattava. Koiratarhan katto oli siinä myräkässä hajonnut, mutta muuten tuhoilta vältyttiin.

Maanantaina penneli oli eka kertaa mukana töissä. Aamusta koirien haukunta ja outo paikka vetivät sen naaman aika vakavaksi eikä lahkeessa roikuttu ollenkaan. Sisällä oli sentään mukavampaa ja iltapäiväulkoilulla isosiskojen kanssa oltiin jo ihan kotiuduttu. Hoitolan puolelle tuo ei vielä päässyt heilumaan, kun ei rokotukset ole ihan iskussa (onhan tuo tsekeissä tosin jo rokotettu), mutta kissoihin nti pääsi tutustumaan.

Kotimatkalla stopattiin Orivesi cityyn ensimmäiselle kaupunkikävelylle. Noh, paikallisen isoimman kaupan pihassa oli tasan viis autoa ristissä, mutta aikamme pyörittyämme oltiin nähty vaari, fillari, mopo, yhdet ostoskärryt ja pari teiniä. Sitten kierrettiin kortteli ja satuttiin matkahuoltoon yhtäaikaa expressbussin kanssa. Kaiken tämän Ätsii kohtasi reippain mielin ja tempoili jokaista ihmistä ja kulkuvälinettä kohti hihnansa päässä. Edelleen olen tyytyväinen sen asenteeseen!

Arki on alkanut sujua, itseasiassa hämmästyttävänkin hyvin, koska eihän tuo ole ollut maassa vielä kahta viikkoakaan. Se on lauantaista alkaen nukkunut yönsä hyvin (kopkop), arkisin siis kellonsoittoon asti ja täysin siististi. Päivät se on ollut yksin kylppäriin teljettynä, yhtään kakkaa ei ole tullut yli viikkoon. Ja mitä vuokraemäntä tuossa on päiväaikaan ohi kulkenut niin kuulemma on ollut ihan hiljaista. Illat se sitten kaahaa ja toohottaa kissojen perässä tai ihan muuten vaan. Ja jotenkin kummasti suuhun eksyy neljä kertaa viidestä jotain luvatonta...

Näistä luvattomuuksista on jonkinverran keskusteltu. Ulkona on väännetty kivien syönnistä ja lantakasaan karkaamisesta. Sisällä lähinnä johdoista. Ulkona tuo uskominen on todellakin hieman niin&näin, koska aina voi hilppasta karkuun tai jättää tulematta kun huudetaan. Jahtaa tuota nyt sitten otsalampun kanssa jostain puskasta. Äh. Pääpiirteittäin olen pysynyt päätöksessäni antaa tuolle hieman vapaampi lapsuus sekä pitää hermoni kurissa. Siis pääpiirteittäin.

Pennun kanssa ollaan toki treenattukin (isojen kanssa ei sitten ollakaan...). Pilli on vähän unohtunut, mutta naksuteltu ollaan vähän ja sisällä ruuan kanssa tehty istumista, maahanmenoa, sivulletuloa ja luoksetuloa. Siis pentu syö kädestä, jota heiluttelen eri suuntiin... Mutta kyllä tuo nopsaan tuntuu tajuavan esim. tuon maahanmenon. Seisomistakin ollaan vähän harjoiteltu, koska posekuvien ottaminen tuosta heilurista tuntuu mahdottomalta tehtävältä. rauhoittumistakin ollaan iltasella aina hepulin perään otettu ja vähitellen tuo paremmin rentoutuukin syliin. Kynsien leikkuu ja kampaaminen alkaa myös sujua (toki suuhun pitää täksi ajaksi tunkea jotain ..)

Viikonloppuna tehtiin jälkiruutujakin, mutta jätin ne nyt pimeiltä illoilta pois. Tuntuu liian eksoottiselta tuon otsalampun kanssa opettaa noin pientä. Viikonloppuna taas valoisalla ehtii ainaskin neljä ruutua. Tuo on sen verran hektinen, että luulen, että tänä syksynä en kauheasti uskalla edetä. Viime lauantaina kokeilin ekan kerran tehdä kaksi ruutua peräkkäin ja näistä se jälkimmäinen sujui huomattavasti paremmin. Eli tuosta täytyy ottaa sopivasti "tyhjiä" pois, että se keskittyy.

Viikonloppua odotellen, silloin meille pitäisi tulla koirakavereita...joten vilinää ja vilskettä tiedossa!

ps. Ätsii tänään tasan 9vkoa ja paino 7,8kg. Tosin jos hän saisi itse päättää, hän söisi paljon enemmän ja olisi paaaaljon isompi. Tuntuu tuo nytkin kasvavan ihan riittävästi...

(Kuva)Terroria

Pikkuterroristilla pyyhkii lujaa ja loppuporukkakin koittaa pysytellä kiivaasti menossa mukana..

Sain kunnon kameran lainaan, joten sisäkuvatkin ovat nyt mahdollisia.

Sisällä voi leikkiä mm. kissojen kanssa... Välillä meno yltyy hurjaksi, sillä kissanpennut leikkivät ehkä jopa enemmän kuin koiranpennut... Onneksi katit osaavat pitää puolensa, ettei tarvitse noiden touhuja sen kummemmin varoa. Ätsii vaan luulee voivansa hypätä pöydällä kissojen perässä tai juoksevansa yhtä näppärästi vintinrappuun. Vielä en ole ihan varma, kuinka tuo koira pidetään ehjänä&hengissä vuoden ikään!

Välillä voi testailla Riisin pinnaa ja leikkiä että se on kynnysmatto. Ihme pinna tuolla kynnysmatolla onkin. Isoimmat repimiset olen kieltänyt pennulta, mutta muuten saavat selvittää välinsä. Ja toisaalta pentu kyllä kunnioittaakin Riisiä, että kai ne koirankieltään sitten puhuvat.

Ahma ei ota stressiä pennusta, mutta kynnysmatoksi hän ei nöyrry...

Ja osaa tuo ipana sitten olla lutuinenkin...

Kuusi kiloa elämäniloa

Ätsii täyttää tänään 8 viikkoa, vaaka näyttää 6 kiloa. Aika samoissa mennään kuin Riisin kanssa aikoinaan. Tänään touhutippa sai myös vakuutuksensa voimaan *huokaus*.


Penneli on edelleen erikiva :) Vaikka se osaa olla vaativakin. Viime yö meni jo tosi hyvin, puoli kuusi kiikutin sen ulos eikä sitä ennen ollut tullut yhtään kakkaa. Toisin oli esim. sitä edellisenä yönä, kun ipana heräsi ekan kerran kahdelta ja voi sitä huutoa, kun ei muut heränneetkään. Sitten episodi toistui neljältä, jolloin käytin sen ulkona - ja taas huudettiin. Ja sitten kuudelta soittikin jo kello- ja taas mentiin.

Hereilläoloaika toki puuhataan tehokkaasti koko ajan jotakin, mutta onneksi tuo leikkii leluilla itsekseen(kin). Edelleen hämmästelen kuinka vähän se reagoi isoihin. Ihan satunnaisesti se käy nyppimässä Riisiä. Juuri nyt Ätsii asettautui nukkumaan Riisin kanssa selkä selkää vasten. Söpöä :) Ulkona se sitten enemmän peesailee isosiskoja ja koittaa sinnikkäästi pysyä niiden vauhdissa. Pari kertaa päivässä se pääsee niiden kanssa, muuten käydään kahdestaan.

Kaikenlaista pientä ollaan koitettu puuhailla, ruuan varjolla tuo tekee ihan mitä vaan. Tosin ruoka saa sen sellaiseen tilaan, ettei se oikeastaan tajua muuta kuin himonsa. Ruokaa on siis syöty eri paikoissa (autossa, häkissä, ulkona, maasta ruudusta jne). Ruuan kanssa ollaan harjoiteltu pilliä, luoksetulon loppuasentoa, sivulletuloa ja seuraamista. Jee... tyyppi siis vaan kaahottaa nappuloiden perässä mihin mä ikinä niitä siirtelenkään ;) Nyt se on oppinut syömään maasta suunnilleen samalla intensiteetillä kuin kupista, joten ruuduista voidaan vähitellen edetä. Onneksi ei ole lunta lupailtu. Leikittykin ollaan rätin kanssa, komeasti tuo pyyhkeessä roikkuu. Tosin aikalailla etuhampaillaan. Miellyttävänä piirteenä pidän sitä, että se pyrkii tavaroineen koko ajan mun luo - kumpa näin olisi jatkossakin.

Edelleen tuo on myös hyvin avoimen ja reippaan oloinen. Se on tässä pihapiirissä tavannut muutamia ihmisiä, käytännössä pimeässä tai hämärässä. Kaikkien luokse se on mennyt häntä heiluen vailla minkäänlaista epävarmuutta. Kertaakaan se ei ole haukkunut /murissut epävarmuuttaan. Tänään levittelin kevytpeitettä pimeässä pihassa ja tuo loikki sen päällä ja repi pressun reunaa kahinoista huolimatta. Lopulta kevytpeite saatiin puupinon suojaksi niinkuin oli tarkoituskin (huoh), viikonloppuna tuo pino pitäisi saada liiteriin asti. Eilen oltiin harjoittelemassa remmikävelyä (joka sujuu remmissä roikkuen) ja katselemassa ratsastustuntia. Hevosetkaan ei pelota yhtään; vähän se sentään väisti läheltä ravaavaa hummaa.

Isot on edelleen hyvin kärsivällisiä. Piu on ärähtäny pari kertaa ruoka-asioista, ihan aiheesta. Riisi on yllättänyt mut pitkällä pinnallaan, koska kuitenkin tuo pentunen kuitenkin kiipeilee sen päällä ja törmäilee touhutessaan siihen monta kertaa päivässä. Oma hermo... noh, pari kertaa on tullut ärähdettyä. Tänään käytiin keskustelua siitä saako koiraportin kaataa ihan huvikseen vai ei. Eka erä mulle, mutta taisto jatkuu (koska sen portin takana on ne IHANAT kissanruuat...)

On kyllä aivan luxusta hoitaa tätä rumbaa maalla. Ei tarvi ottaa pienintäkään stressiä siitä huutaako tuo kuinka paljon ja mihin aikaan. Mun elämän aikana tuo on viides pentu ja eka joka ei kasva kerrostalossa. Mutta myös eka, joka joutuu heti jäämään kokonaisiksi työpäiviksi yksin kotiin, muut ovat tulleet "kouluelämään" tms. Tosin Ätsii varmasti aika pian lähtee kokeilemaan "työntekoa", jotta se tottuu hoitolan systeemeihin alusta asti.


Jotta elämä ei olisi vaan "aivastelua" niin tänään alkaa Greyn anatomia !!! Sitä odotellen lähdemme koko köörin kanssa kiertämään tonttia otsalampun johdolla.

Sunnuntain suhinat

Päivä kaksi alkaa olla takana.
Pentuburnout ei ainakaan vielä ole iskenyt, vaikka tuo ipana onkin ollut sitä mieltä, että hän ei ainakaan suostu nukkumaan eristettynä. Aika monta tovia tuo viime yönä rääkyi, mutta onneksi tänne ääntä mahtuu. Huomenna tuo joutuu jäämään työpäiväksi yksin, tottuupahan alusta asti elämän perusasioihin.



































Lauma on toiminut yhteen tosi hyvin, niin kissat kuin koiratkin. Tuossa ne levyttelee kaikki lattialle ja leikkivät vuorotellen keskenään kimppaleluilla. Piu on periaatteen vuoksi hieman murahdellut pennulle, jos se liikaa tunkee iholle. Piun tuntien viikon päästä se on jo innokkain leikittäjä. Riisi on ulkona ihan tohkeissaan pennusta ja leikkii, yllättävän rauhallisestikin. Sisällä Riisi katselee hieman vaivautuneena, kun on tottunut siihen, ettei sisällä kuulu juuri leikkiä. Ätsii saa kuitenkin kiipeillä sen päällä ja repiä korvasta, yhtään ärähdystä ei ole kuulunut. Riisin ja Piun ansiota on, että tämä sujuu näin helposti!
Eli perusoleminen sujuu hienosti - ja onhan se parin kaupunkipennun jälkeen juhlaa kiikuttaa pentua vaan ovesta ulos! Toki tuo vuotaa sen verran tiheään, ettei meillä yhtään puhdasta mattoa enään taida olla...

























Olen kyllä kaikin puolin tyytyväinen tuohon penneliin. Se vaikuttaa aika näpsäkältä peliltä koulutuspuolta ajatellen - kun nyt ei tekis itse isoja virheitä... Ruokahalu on kovempi kuin yhdelläkään näkemälläni pennulla ja sitä onkin jo hyödynnetty jo pillin opetteluun ja tänään yhden ruudun verran. Hirveä hösellys alkoi kun hänen ruoka oli heitelty maahan! Mutta aukesi se nenäkin ja hienosti meni (meni rajasta ulos, ja kääntyi heti takaisin). Kaveri huusi harmista, kun nostin sen kesken pois. Toivottavasti saadaan jälki kunnolla alulle ennen lumentuloa. Kaikenlainen repiminen tuntuu olevan luontaista, oli kyse sitten lahkeesta tai lelusta. Saalistaa ja vastustaa - tällä kertaa koitan vahvistaa tätä, enkä tappaa pois, kuten Riisiltä.

Paljon kaikenlaista tutkittavaa on riittänyt. Tyyppi on ehtinyt zoomailla heppoja, käydä lukemattomia kertoja liiterireissulla (menee aika suvereenisti pimeään liiteriin epätasaiselle pinnalle ja kiipeilee lavojen päällä - ja varastaa sytykkeitä).

Muutama uusi Ätsii

Huono kamera ja ankea, pimeä sateinen marraskuun alku eivät olleet omiaan ikuistamaan pikku"hirviön" ensimmäistä päivää kotona. Mutta tässä uteliaille muutama suttuinen otos.

Tyyppi on kyllä uskomaton luonteeltaan, olen toistaiseksi ainakin ihan todella todella tyytyväinen. Vaikkakin tämä paketti tulee varmasti tuottamaan työtä... sen verran on neidissä poweria!

Ätsii - terveydeksi(kö)!

Hän on täällä tänään ja sen kyllä huomaa. Lisää kuvia etc tulossa, kunhan keli hieman kirkastuu.

Vastassa oli

hieman

kysyviä

ilmeitä...

Tulokas

- ja hidas kamera