maanantaina, tammikuuta 28, 2008

Viime viikon "mutinoita"



Uusi viikko alkoi ihanasti auringonpaisteessa ja kuivassa pakkassäässä. Vielä ei murehdita sitä, että viikon varrelle ovat lupailleet vesisateita.




Viime viikolla naputtelin suht ahkerasti gradua, tavoite olis saada samanverran sivuja kasaan tälläkin viikolla. Uhkaavasti nämä päivän menee, toivottavasti pysytään aikataulussa...




Viime viikolla käytiin myös ahkerasti "tottistelemassa" yksin ja kavereiden kanssa, Riisin leikkikoulu on nyt jatkunut jo useamman viikon. Hieman se on tuulella käypä, mutta on se kuitenkin keskimäärin parantanut. Juoksu ihan selkeästi alkaa _ihan_ koska vaan :( Tämä tulee sotkemaan meidän kuvioita pahemman kerran, niin kovasti on toivottu, että juoksu siirtyisi esim. maaliskuulle. Mutta, edellisestä on 7kk... Eli sitten muutetaan suunnitelmia sen verran kun on pakko.


Lauantaina olin mukana hakemassa sukulaismiehiä "kotopuolesta" hoidosta, Jopia ja Dieseliä siis. Pojat oli kotiinpääsystä varsin tohkeissaan. Toivottavasti Riisi ehtii vielä Dieselin kanssa leikkimään ennen "naistenvaivojaan". Pitäisi velimiehestäkin saada 2v potretit otettua.


Samalla reissulla käytiin katsastamassa mulle kämppää PirkanMAALTA. Nyt pitäis sit alkaa tehdä päätöksiä... Jokatapauksessa alkaa näyttää varmalta, että Helsinki jää taa tänä keväänä.




Sunnuntaina nautittiin (kaikkien muiden viikkiläisten tavoin) ihanasta ulkoilusäästä ja erikoisilla lenkkireiteilämme pystyin juoksuttamaan tyttöjä vapaana lähes koko matkan. Viikonloppua varjosti nettiyhdeyden kuolema liki kahdeksi päivää. Tuli vierotusoireita, eikä voinut oikein graduakaan tehdä...
Nyt on netti taas hengissä - gradukin voi jatkua ;)










maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Jippiiii!



Neljäs Riisin sisarusparvesta kuvattiin heti vuoden vaihteen jälkeen ja nyt on jännitetty virallisia tuloksia; Diesel sai merkinnät B/B ja 0/0! Silmät olivat myös kunnossa. Lonkat lähtivät A/B:na, mutta eipä tuo pieni muutos mitään haittaa. Tosi hienoa, että kaikki nämä neljä ovat terveitä luustoltaan. Vielä Maissi-sisko odottaa vuoroaan, kuvaus onnistunee ensi kesänä. Maissin kotinurkilla, kun nuo välimatkat eivät ole ihan vaatimattomia. Toivottavasti ensi kesänä olisi itsellänikin mahdollisuus nähdä Riisin sisko, ainakin juttujen ja kuvien perusteella neiti on hyvin äitinsä kaltainen, vielä Riisiäkin kiltimpi :)



Maissi

lauantaina, tammikuuta 19, 2008

Ahdistusta ja henkilökohtaista kamppailua

Hmm. tästä voi tulla mielenkiintoinen kevättalvi. Jospa tuo sana kevät tuossa toisi sen valonpilkahduksen tähän muuten hieman synkkään tilanteeseen.
Ei pitäisi valittaa, kaikki on periaatteessa hyvin ja sekin, mikä ei ole, on ihan omaa syytä.

Olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut gradun teon. Näin toimii vain äärimmäisen viisas ihminen, hengailee ensin tekemättä lähes mitään yli kolme vuotta ja sitten kun kellossa tikittää jäljellä 3kk ennen deadlinea ( eli tutkinnonuudistusta), alkaa vasta tapahtua. Noh, ehkä tämä on ainoa tapa selvitä tästä, näin huonon itsekurin omaavaa ihmistä ei voi näköjään vapauttaa itsenäisiin projekteihin. Tekemistä on aika paljon, joten en edes osaa vannoa, että onnistun tässä projektissani, mutta sitä ei auta nyt murehtia.

Koirien, tai siis Riisin, kanssakin olen päättänyt hieman tsempata. Itsehän senkin olen ”pilannut” pitämällä sitä vähän liian tiukasti hanskassa ja määrätietoisesti harjoitellut sen kanssa vain rauhallisesti ja rauhoittumista – noinkin ohjaajapehmeä ja tyyni koira on aika hyvin sisäistänyt että tottis on sitä, ettei tehdä mitään. Olenhan mä sen kanssa koittanut leikkiä ja käyttää leikkiä palkkanakin, mutta ilmeisesti tavoilleni uskollisesti liian epäsäännöllisesti. Nyt koitammekin tämän gradusession ajan vain leikkiä ja katsoa sitten keväämmällä muuta. Koirassa tai sen ominaisuuksissa ei vika ole, sillä se osoittaa ihan reippaasti saalisviettiä ja taisteluhalua muiden kanssa, mutta jotenkin se kokee, ettei saa ”haastaa” mua.


Tammikuu on kääntynyt puolen välin paremmalla puolen ja ulkona on reilusti plussaa, vesi seisoo lätäköissä. Juuri nyt on talvimyrsky, joka mukavasti täällä Viikissä heiluttelee puita ja on heitellyt mm. roskikset kumoon. Vettä ja räntää puskee taivaasta alas tuulen mukana. Aarg. Taas Foreca uhkailee että alkuviikosta voisi mennä pakkaselle, time will see. Etelässä lunta on ollut tähän mennessä maassa vain muutaman päivän, eikä pakkastakaan paljon sen enempää. Tuntuu hurjalta samanaikaisesti naputella graduun kappaleita ”mahdollisesta” ilmastonlämpenemistä. Eiköhän kelit tästä vielä kuivu ja lumipeitekin saada. Gradun kannalta olisi parempi, jos huonot kelit jatkuisivat...


Helmikuussa meillä on odotettavissa mielenkiintoinen hiihtolomamatka, siitä sitten lisää tuonnempana. Silloin saisi toki olla kauniit ja kuivat kelit!




ps. Söpöilyksi loppuun Riisi kaksi vuotta sitten ;)

tiistaina, tammikuuta 08, 2008

Uuden alku

Vuosi 2007 ei tuonut meidän elämään juurikaan muutoksia, oikeastaan koko vuonna ei tapahtunut yhtään mitään. Vuonna 2008 on väistämättä odotettavissa elämänmuutoksia –opiskelu loppuu tutkinnonuudistukseen (ja toivotaan nyt että valmistumiseen) ja vuokrasopimus päättyy elokuussa. Yksi aikakausi –ne hurjat opiskelijavuodet- ovat siis vähitellen takana. Haikeaa, ei voi mitään. Toisaalta se haikeus on iskenyt pikkuhiljaa kurssien loputtua ja opiskelukavereiden yksi toisensa jälkeen kaikottua kauemmas. Itselläni tämä suunnan hakeminen on hieman hidasta, mutta... mihinkäs sitä kiire valmiissa maailmassa.

Olen kovasti koittanu motivoida itseäni graduun lupaamalla itselleni palkaksi koiranpennun. Se, olisiko se Riisin pentu vai joku ihan muu, ei kukaan osaa antaa vastausta. Vielä.




Joulunseutu meni vauhdikkaasti, pyhinä rauhoituttiin. Kaali-äippä tuli Virroille joulunpyhiä juhlimaan myös, nelikon kanssa viiletettiin hiekkamontuilla rapa roiskuen. Aatonaattona nautimme sinisestä iltahämystä, kuuraisista puista ja hennosta lumikerroksesta vierailemalla Marin lauman luona. Siellä seitsemän paimenen lauma viiletti pitkin peltoja sikin sokin. Dima ja Riisi tulivat mutkattomasti juttuun, painileikkeihin ne eivät enää ryhdy, mutta ei riideltykään. Kaali ja Dima sen sijaan painivat, niin ulkona kuin sisällä sängyssäkin. Kamerasormia syyhytti, mutta eipä ole kelit piiiitkääään aikaan suosineet koirien kuvaamista.

Vuoden vaihteen ympärys vietettiin koirahoitolan vilskeessä, joulusta tuntui muodostuneen vuoden kiireisin aika – vai onko juhannuksesta jo niin kauan, ettei sitä muista... Vuosi vaihtui rauhallisesti, paukkeesta ei maaseudun sydämessä ollut juuri tietoakaan. Kaupunkien pauke näkyi irtokoirien ja katoamisilmoitusten muodossa. Miten ihmiset vuosi vuoden jälkeen ovat niin tyhmiä, että pitävät koiriaan vapaana sen ryskeen keskellä. Voisikohan joku keksiä äänettömät raketit?



Koirien kanssa ei ole järin suuria suunnitelmia, kerrankin on tilanne ettei ketään ole ilmoitettiin mihinkään kissanristiäisiin. Diman kanssa odotellaan 2v synttäreitä ja koitetaan sen jälkeen napata se serti jostain. Dimalle koitan löytää loppuvuodelle myös luonnetestin. Piu saa lähinnä hengailla, en ole sen pään menoksi suunnitellut oikeastaan mitään. Voi olla, että joku(nen) tokokisa voitaisiin taas viritellä tason ylläpitämiseksi (lähinnä ohjaajan takia). Riisin kanssa koitetaan innostua tottiskuvioista jälkipeltojen sulamista odotellessa. Riisin kehävisiitit riippuvat tuosta karvasta, seurataan tilannetta.

Huomenna matkustetaan Golfin kanssa katsastukseen ja pientä jännitystä on ilmassa. Lähinnä kelpaako nykyinen tuulilasi vai ei... Yhtään ei huvittaisi ”aloittaa ikkunaremonttia”.


Tästä on hyvä jatkaa uteliaana tähän uuteen vuoteen!