TJ01

Huomenna olisi sitten se päivä, kun G on valmis. Hmmm. Kai se sit on.


Eilen oli schape(&briard)tokoporukan "jäähyväis"treenit kera siman &munkkien. Sain ihanan korin täynnä hyötyä ja herkkua -Kiitos kaikille! (en korkannu vielä...) Haikeaa on jättää kaikki treeni&lenkkikaverit tänne, mutta onneks netin aikakautena yhteydenpito on helppoa. Ja mistä sitä tietää, jos elämä vaikka ajaa vielä takaisin tännepäin.

Tänään käytiin ajamassa Mikon kanssa Riisin jäähyväisjälki Viikissä ja otettiin se videolle. Oli niin ihanan kuiva ja aurinkoinen sää, että päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa ikinä multapeltoa. Alussa Riisi ei meinannut syödä nakkia mullasta ja muutenkin se jumitti. Selän taakse jäi flatti leikkimään ja R oli aivan varma että se on Miian porukkaa. Pää nousi siis häiriöiden takia jäljeltä ennätysmonta kertaa. Varis perkules söi lisäksi about kaikki namit loppujäljeltä + varasti loppupalkkana olleen nakkipussin. Siihen nähden jäljen loppuosa oli hyvää työtä Riisiltä. Vaadin joka askeleen viikonlopun oppien mukaan ja hyvin se kesti estämisen ja tuntui tajuavan että eteenpäin pääsee vaan tekemällä tarkasti. Olisi siis ansainnut loppupalkkansa, mutta kyllä tuo sanallinen kiitoskin tuntui riittävän.

Huomenna olisi vuorossa jäähyväislenkki Miian lauman kanssa.

- ja toivonmukaan ne jäähyväiset gradulle!


Perjantaina alkaakin sitten innokas muuttolaatikoiden täyttö!

Olipahan viikonloppu!

Kotona parin varsin tapahtumarikkaan päivän jälkeen…

Perjantaina pakkasin autoon niin paljon tavaraa kuin ikinä mahdollista ja välissä hiki otsalla ahersin gradun kimpussa. Iltapäivällä nappasin koirat ja Mikon kyytiin ja lähdettiin Orivettä kohti. Päästiin sujuvasti mun tulevalla kodille, purettiin auto ja lähdettiin hakemaan kesärenkaat Siitaman varastosta. Tähän loppui sujuvuus… Juuri Pellasten pihaan laskettaessa onnistuin ajamaan kiveen. Kuului rohahdus ja sanoin, että ei kai vaan… osuma oli niin kevyen kuuloinen, että hieman hämmästyin kun 4metrin jälkeen koetaulussa paloin jo kaikki valot ja tekstit MOOTTORIHÄIRIÖ ja STOP vuorottelivat. Seuraavassa hetkessä teimme jo luonnonsuojelutöitä ja näin golfin öljyt valuivat sievästi muoviastiaan. Ja vittuuntunut Henna poukkoili hetken edestakaisin hokien ”taas”… Vetäisin nimittäin aika tarkkaan vuosi sitten töissä skodasta öljypohjan rikki metsäautotiellä… Moni ihminen joutui tekemään lisämutkia, mutta lopputuloksena oli, että viikonlopun leiriohjelma pysyi ennallaan ja lauantai-iltana autokin oli taas ehjä. Kiitos tästä kuuluu useampaan osoitteeseen!

Itse leiriin, joka oli viikonlopun pääkohde. Leiri oli Itä-Pirkanmaan alajaoston (sakemannien siis) järjestämä. Kouluttajia oli neljä, joista kuunteluoppilaina kahta ehdimme hyödyntämään. Lauantai vietettiin tiiviisti Outi Hermiön opissa. Ja väittäisin paljon oppineenikin. Tyyli ja keinot olivat sitä mitä ennalta oli tiedossakin ja samoja millä Riisiäkin on eteenpäin viety. Paljon tuli käytännön vinkkejä ja erilaisten koirien (rotuina mali, spk, riiseni, amstaffi) erilaisista jäljistä (ja ongelmista) oppi paljon. Vielä kun keli suosi, ei voinut kuin nauttia. Sunnuntaina suuntasimme aamulla takaisin Outin oppiin ja näimmekin niiden lauantain koirien suoritukset, jotka lauantaina jäivät näkemättä. Kulmaoppiin tuli sunnuntaina lisäideoita, joita täytyy Riisiinkin testailla. Puoliltapäivin vaihdoimme maisemaa ja siirryimme Leskelän Mikan ryhmää seurailemaan. Näimme iltapäivän aikana sopivasti selkeästi pidemmällä olevia koiria ja hyvää kisatason jäljestystä. Outin ryhmässä oli paljon nuoria koiria, joten harjoitukset olivat tietenkin helpompia. Paljon siis nähtiin, nyt pitäisi naputella muistiinpanot, jotta leirin anti jäisi mieleen. Leirikuvia on luvassa myöhemmin.

Lauantai- ilta+yö vietettiin(lopulta) suunnitelmien mukaan tulevassa kodissa. Hyvin se alkoi kodiksi muokkautua kun matot saatiin lattiaan ja vähän tavaraa sinne tänne. Kevät alkaa olla parhaimmillaan, siellä pihan reunassa sinivuokot kukkii ja puro virtaili. Porukat tuli Diman kanssa käymään ja koirat saivat vähän hömpötellä pihassa. Vähän varovasti täytyy aloitella, kun ei nuo oikein ole hevosiin tottuneet. Ei ne nyt kyllä tarhoihin pyrkineet yhtään. Dima sai vähän tottistella ja toki päivän opeista innostuneena käytiin ajamassa Riisille jälki yhdelle viereisistä laitumista. Jälki oli suorastaan loistava, mukaan lukien yksi suorakulma. Itse meinasin sössiä, sillä ensimmäistä kertaa Riisi oikeasti”painoi ohjalle” ja päivällä läpikäydyistä ohjeista huolimatta meinasin roikkua mukana ”aivan väärällä tuntumalla”.

Tänään kotimatkalla poikettiin katsomassa sakemaanikon pentuja, ja vaikka se ei mun rotu olekaan, niin olihan ne pennut kovin suloisia…

Nyt nukkumaan ja aamulla sangen varhain gradun kimppuun. Omatunto sen hylkäämisestä viikonlopuksi on niin huono, ettei sanat riitä kertomaan. Posket punottavat ulkonaolosta ja kevätauringon energiasta, joten kai sitä ensi viikon jaksaa vaikka nukkumatta. Viikon päästä G on palautettu ja mun kotiosoite on vaihtunut :)

Päivityksiä

Ihme on nähty! Mä olen oikeasti tehnyt gradua. Monta päivää ja aika intensiivisesti. On ollut pakko. Tilanne ei ole hyvä, mutta se on hallinnassa. Lyhensin järjestelmällisesti yöunia ja tehokkain työaika onkin ollut 23-01 monena päivänä.

Välillä olen rentoutunut (?) siivoamalla kaappeja ja laatikoita. Ja todennut, että kyllä ihmisellä on paljon kaikkea turhaa roinaa… Ens viikolla täytyy lyödä kamoja jo laatikoihin ja alkaa purkaa hyllyköitä. Muuttaminen olis ihanaa, kun vois panostaa vaan siihen.

Koiratkin on huomioitu, onneksi ne vaativat päivittäiset ulkoilunsa. Treeneissäkin on käyty, tottisväännöt on jääny yleisiin tottiksiin, mutta tuleepahan jotain tehtyä. Riisi on ollut nyt ihan pirteä kentällä, täytyy olla tyytyväinen. Jälkiä on käyty pusertamassa muutama, matkaa on ollut 200-250+ ja koira on todella hyvin kestänyt matkan pidennyksen&palkan vähentämisen. Viimeiseen jälkeen otettiin pitkästä aikaa kulmia ja ne eivät olleet parantuneet itsestään. Sen sijaan tienylitys tai maastonvaihtelut eivät aiheuttaneet ongelmia. Gradusta huolimatta otan itselleni tulevan viikonlopun vapaaksi ja lähdemme Orivedelle peltojälkileirille. Toivottavasti sieltä tulee lisää vinkkejä tulevan kesän treeneihin.

Viikko sitten kiikutin Piun lääkäriin, kun se oli jo pitkään ollut vaisu lenkeillä. Eskelinen katseli viime vuonna otetut kuvat ja väänteli koiraa, joka kiljui lonkkia venytettäessä. Vika on lonkissa tai lanneselässä, mutta kuvissa ei näkynyt mitään. Sama oikea takanen vaivasi viime kevään… Nyt piikitellään cartrophenit ja syödään 3vkoa kipunappeja, mikäli vaivat sen jälkeen jatkuu, on vuorossa selän perusteellisempi kuvaus. Mitään huimaa muutosta koirassa ei vielä ole, mutta kyllä se hieman innokkaammin spurttailee lenkin alussa.

Tasapuolisuuden vuoksi marsupojatkin haluavat julkisuutta. Niillä on kevättä rinnassa, tai siis Teinillä. Talvi menikin melko sopuisasti, mutta nyt taas välillä pöristellään. Tohveli on niin kiltti, että pikkuhirviö häätää sen ruokakupilta yms. Radio Novassa on viime päivinä pyöriny joku typerä mainos, jossa nainen kikattaa kovasti. Nuo alkavat aina tosissaan kuikuttaa sen kikatuksen kuullessaan. Pitäiskö laittaa marsupalaute Novaan?

Levottomat jalat

Viime viikko oli kovin keväinen ja aurinkoinen - tästä lähti idea lauantaiseen Nuuksion retkeen.

Lauantaiaamu heräsi kovin sumuisena ja huomattavan viileänä aiempiin päiviin verrattuna. Siitä huolimatta päivä vietettiin ulkoillen, Piiparinen vain jätettiin kotiin lämpimään sänkyyn.

Ajelimme Siikajärjen suuntaan ja päivän perustana toimi n.8km Korpinkierros. Koska Timo oli mukana kartanlukijana(kuten myös valokuvaajana), kykenimme myös poistumaan poluilta ;) ja siten kilometrejäkin kertyi jokunen enemmän. Jos olisin ollut yksin liikenteessä, olisin kiltisti kävellyt niitä keltaisia merkkejä seuraten... Alkumatkasta väkeä oli jonkunverran liikkeellä, mutta merkittyjen reittien ulkopuolella emme nähneet ketään. Riisi nautti retkestä ja juoksenteli innoissaan ympäriinsä. Se oli paljon aktiivisempi kuin tutuissa metsissä kaksistaan lenkillä käydessämme. Kumma juttu.

Retkeen kuului olennaisesti eväät ;) Tihkusade, sumu ja katoksessa olleet kosteat puut yrittävät luoda makkaranpaistosta haasteen. Koska en ole mikään partiopäällikkö, olisin jälleen yksin todennut, että kylmä makkara on loistavaa. Noh, me kuitenkin paistettiin ne.

Kiva päivä oli, likemmäs viitisen tuntia taisimme metsässä viipyillä. Kotona iski väsy, niin Riisille kuin minullekin saunan jälkeen.

Sunnuntai"aamuna" suorimme yhteentoista Turvesuolle briardeja reenimään. Mun piti käydä "äkkiä", että ehdin graduilla, mutta reissu venähti pitkällä iltapäivään ja kotona oli kaikenlaista pikkupuuhaa...joten yhtäkkiä oli ilta.

Nyt on pari viikkoa aikaa suoria gradu luovutuskuntoon, joten kai mun on potkittava itseni työhön!

Tottistelua

Tänään käytiin leikkimässä ja tokoilemassa kahteenkin kertaan. Ja sujui kieltämättä aika hyvin kummallakin kerralla :)

Tokokuvista ja kameran lainasta kiitos Ainolle, nyt loppu blogipommituskin, kun järkkäri on palautettu :( Kesän aikana mun on PAKKO saada oma !

Ja tasapuolisuuden vuoksi Piusta pari eilistä Annamarin ottamaa kuvaa, koska tänään Piu ei päässyt valokuvausreeneihin.

Kevätaktiivisuutta

Aamulla hurautettiin Kiloon katsomaan leikkiikö Riisi tänään. Annamarin trion kanssa marssittin golfkentälle ja ryhmärämä reenattiin läpi. Riisi leikki, samaan tapaan kun on leikkinyt ennenkin. Minua koitettiin hieman muuttaa. Taas sain muistutusta kuinka paljon homma onkaan kiinni mun vaatimustasosta ja heittäytymisestä. Tosi on , että mä seison kentällä liian jäyhänä ja koiran tulisi repiä riemunsa siitä, kun sanon hyvä... Noh, kun aikamme hakkaan päätäni seinään, niin enköhän minäkin opi. Ja sitten varmasti alkaa Riisikin oppia.

Lopuksi ryhmärämä sai loikkia irrallaan, Riisi ja Tao juoksivat ihan sujuvasti keskenään. Tao sanoi alkuun Riisille, että älä tule ihan iholle (ja Piu toisteli tätä Taolle) ja todella hyvin täysin vieraiksi nartuiksi nuo keskenään loikkivat. Ei tietenkään ole mikään itseistarkoitus, mutta kuitenkin itseäni miellyttävä piirre koirissa.

Keli oli aivan IHANA koko päivän, lämpöä oli toistakymmentä astetta. Tienvarsilta on jo paljastunut leskenlehdet ja linnut sirkuttavat kuin viimeistä päivää :) Gradulle tämä ei tee hyvää, ei vaan pysty keskittymään, vaikka ihan oikeasti olen yrittänyt...

Illalla ennen saunaa otin itseäni niskasta kiinni, ja käytiin Riisin kanssa juoksemassa. Saatettiin näyttää ulkoisesti päteviltä; puhtaat lenkkarit kaivettiin kaapista, musta (koiran väriin sointuva) fleece päälle ja tietty juoksuvyö -ja Riisille huskyvaljaat ja (näihin sopiva punainen ponnari päähän). Totuus oli, ettei Riisi juossut metriäkään remmi tiukalla, vaan meinattin koko ajan sotkeutua naruun ja valjaisiin...itselläni vartin juoksun jälkeen alkoi jomottaa lonkkaa, sitten polvea, keuhkoihin pisti jne... Voi siis olla, että menee taas jokunen päivä ennen uutta juoksukoitosta !

Kaverille kyytiä

Kevät tuli ja lumi suli. Riisi kysyi päivällä, pääsisikö tänään poikien kanssa juoksemaan.

Piu ilmoitti haluavansa myös mukaan.

Ja vauhdilla lähdettiin.

Riisi ja Arvo kohtasivat.

Ja vauhtia riitti!

Välillä oltiin "törmäyskurssilla"...

Kaarroksiin meinattiin tulla liiankin lujaa...

Riisistä on tullut oivallinen noutajankaataja.

...eikä armoa heru, vaikka flatit välillä anovatkin armoa.

Ja kun muut hyytyvät, Riisi kerjää LISÄÄ!!!