Paimenessa

Eilen oli pitkästä aikaa mahdollisuus päästä paimentelemaan Somerolle. Tikkarille paikan varasin, mutta tuo juoksu sotkee nyt harrasteita. Häpsii ja Riisi lähtivät yhdessä paikkaamaan ja pääsivät näin kumpainenkin eka kertaa elämässään kokeilemaan. Paikalla oli myös monta muuta briardia ja myös varsinainen Riisin lasten sukutapaaminen. Matkalta otettiin Marita ja Halla kyytiin ja paikalla oli Riisin nuorempia lapsosia kolmen poikaviikarin verran viettämässä 1-vuotissynttäreitään. Riisi ja pojista Riko, Lasse ja Rumpu

Häpsii paimensi pari kierrosta, eka oli oikein hyvä. Oli innostunut, erittäin kuuliaisesti totteli, eikä oikein yrittänytkään heittää saaliille. Muutama innostuminen, mutta hallinta piti. Toisella kierroksella mieskouluttajan läsnäolo selvästi vei keskittymisen ja pokka ei vaan riittänyt työntekoon, kun oli liikaa uutta. Niimpä Häpsii tyytyi kävelemään keskellä kenttää ja läähättelemään. Ihan lopussa poistettiin kaikki paine ja lampaat sytyttivät aivan erilailla. Vaan siinä taisi olla Häpsiin koko paimenura ...

Riisi pääsi kokeilemaan iltapäivällä ja se meni aivan kuin odotinkin. Korvat höröllä Rimppa kipitti lampaiden perässä, innostuneena ja heti alkoi hakea kaarretta lampaiden lähellä. Erittäin kuuliaisesti hiljensi kun pyydettiin. Kaarteelle ohjaaminen oli vähän vaikea, mutta kokonaisuutena sangen riisimäinen "näytös". Halla veteli 4 kierrosta ja täysiä. Omaan silmään -ja myös kouluttajien - oikein kaunista työtä. Totteli hyvin, teki innokkaana töitä pyrkien itse kokoajan työskentelemään, ei haukkunut. Kaikki jees, lisää reeniä vaan sekä koiralle & ohjaalle! Kun oliskin ne reenit vähän lähempänä, niin tähän lajiin voisi hurahtaa. Vaikka tämä on juurikin kuin agility - ne esteet on ihan simppeli opettaa, mutta kisaamiseen (varsinkin huipulla) tarvitaan jo paljon kaikkea. Tässäkin, alkeissa on helppo innostua, mutta tie esimerkiksi paimennuskisoihin olisi sangen mutkainen...

"Pikkupojat" olivat tänä viikonloppuna eka kertaa paimenessa ja kaikki olivat kiinnostuneita lampaista. Kukaan ei ainakaan pelännyt päkäpäitä, ja kaikilla oli lampaita kunnioittava tyyli. Kukaan ei haukkunut, eikä tosiaan yrittänyt maistaa paistia. Ja taisi useampikin ohjaajista innostua, joten tuskin jäi viimeiseksi kokeilukerraksi kenelläkään! Riko

Rumpu

Lasse

"TJ" 9

Kuukausi ollaan asustettu Kuhmalahden rauhassa, reilu viikko vielä.

Kauheasti ei olla ehditty rannoilla makailla – tosin kelitkin lämpeni vasta tällä viikolla. Eilen sitten korkattiinkin rantasaunakausi ja käytiin uimassa. Koirat nyt toki ovat polskineet jo monia monia kertoja.

Viime vuotiseen tapaan Tikkari aloitti juoksunsa toukokuun toisella viikolla, juoksee näköjään kerta vuoteen ainakin tämän perusteella. Tosin loppunevat nämä juoksemiset tähän, eiköhän puukko heilahda taas syksyllä. Jos meille vaikka muuttais jossain vaiheessa ”Kyösti” ;)

Paljon on touhuttu, ja talkoitakin pidetty. On tehty nurmikkoa, kukkapenkkiä, laitettu lipputanko, maalattu ulkona ja vähän sisälläkin. Siinä sivussa on pesty ikkunoita, mattoja, ja vähän seiniä ja lattioitakin. Tämän kevään isommat tuunaukset on tehty päärakennukseen

Mikäs täällä maalla on touhuillessa, kun on tilaa (siirrellä tavaroita paikasta toiseen…) ja koirat ovat samalla saaneet leuhottaa touhuissa mukana. Juurikaan muuta niiden ei ole sitten tehtykään. Pientä yritystä tottiksen ja esineiden kanssa, mutta kun ne käytännössä aina menee huonosti, niin ei oikein motivoi. Edes itseä, niin kuinka sitten koiria? Mutta tuo jälki kyllä kulkee. Kun jaksaisikin talloa enemmän, Tikkari ja Häpsii ovat molemmat olleet taitavia, kehityskelpoisia otuksia tällä saralla (ja itselle helppoa kun kävelee vaan suu kiinni perässä!).

Kissat ovat olleet matkassa mukana, kun ei muutakaan vaihtoehtoa auennut. Ahma on saanut kokeilla narunpäässä ulkoilmaa ja sehän kelpasi. Kai mä kohta kuljen lenkit koirien ja parin katin kanssa...

Nyt touhuamme vielä viimeiset touhut täällä ja sitten pitäisi tehdä kevätsiivot omassa kotona. Ja briardleiri odottaa ja kaikki muut kesän riennot - joista osa on vasta suunnittelun asteella!

Hyvää kesää!

Häpsii yllättää!

Monta kertaa tuo tsekki-ihme on hämmästyttänyt – lähinnä negatiivisesti. Taas se yllätti, mutta mukavammalla tavalla tai ehkäpä se oli valkovenäläinen tuomarimme, joka yllätti. Häpsii teki pikavisiitin Tampereen näyttelyyn , teki ”tulin,näin, voitin” tempun. Briardeja oli ilmoitettu 17 ja meidän Häppäri oli ROP!

Olin luvannut esittää Huurun ja ikään kuin testiluontoisesti ilmoitin tuon, että näkee joko sitä voisi kehiin viedä. Monta kertaa tulin katumapäälle ja kun Marita vielä näyttelyaamuna sairastui, eikä Huurukaan päässyt koko näyttelyyn, niin meinasin kanssa jäädä kotiin. Hyvä, että lähdin. Noh, koira oli parempi kuin odotin, mutta ei suinkaan "tarpeeksi" hyvä. Tuomari sai tulla räpläämään ihan ok, hampaat sai katsoa ok, mutta takapään katsominen oli jännää. Nopeasti tuo rentoutui tuomarin poistuttua kuitenkin eikä koko aikana yrittänyt sanoa sanaakaan. Noh, liikkeet olivat suunnilleen niin kaoottiset kuin oletinkin. Remmi onneksi kesti … Kivahan tuollekin ne sertit olis kerätä, mutta täytyy taas sanoa, etten kyllä tuomaria hirveästi arvostanut. Etsitään isoin ja karvaisin koira, se seisoo näyttävän näköisenä. Se on hyvä laittaa voittamaan. Tämä on nähty niin monta kertaa. Mutta Häpsii sai palkintonsa ja se on nykyään” taitava” koira! (ja katsoin mä sille seuraavan näyttelynkin ;))

Roskilde ”festarit”

Pitkään olin haaveillut Tikkarin kanssa Tanskan turneesta ja keväällä ajankohta, tuomarit jne.. tuntuivat aluksi sangen sopivilta. Irja lupasi lähteä seuraksi Peetun kanssa. Mitä lähemmäksi ajankohta tuli, sitä enemmän alkoi tulla merkkejä siitä ettei ehkä kannattaisikaan lähteä. Mutta kun jotain oli päätetty haluta, niin eikun matkaan vaan.

Torstai-iltana hyppäsimme Viikkariin, kävimme syömässä lautasellisen lihapullia ja nukuimme kuin tukit Tukholmaan. Päivän aikana huristelimme rauhassa etelää kohti. Kiersimme tuttua tietä Malmön maaseudun läpi (missä Maritan ja Huurun kanssa asustimme eräällä nlyreissulla). Kävimme tutussa ravintolassa syömässä ja juoksutimme koirat hyväksi todetussa metsässä.

Ajoissa saavuimme myös lähellä Roskildea olevaan Albertslundiin ja motelliimme. Olimme erittäin tyytyväisiä majoitukseemme, tilava huone, auton sai oven eteen, iso kylppäri ja aivan pihasta aukeni metsikkö ja pellot, joilla sai oikein luvan kanssa ulkoiluttaa koiria. Eikä koirista edes otettu maksua. Loistavaa Latvian hotellipalveluiden jälkeen…

Sää suosi meitä koko reissun, aurinko paistoi koko ajan, mutta järin lämmin ei ollut huomattavan tuulen takia. Tuo tuuli varjosti meitä lauantain näyttelypäivän ajankin. Vaikka me mitä tehtiin niin nuorison tukat lenteli tuulessa ihan miten sattuu. No, lensi ne toki muillakin. Karvalla me kuitenkin hävittiin; kummallakin about sama tuomio; turkki ei valmis avoimeen luokkaan. Liikkeitä kehuttiin ja kun muita katseli niin väittäisin, että ainakaan liikkeiden perusteella ei voittajia ei valittu. Harmitti tietenkin, mutta aina ei voi voittaa. Vähän tuli mieleen, että olisiko pitänyt uskoa ja jäädä kotiin.

Lauantain ROP ja VSP

Sen sijaan lähdimme turistiturneelle Roskildeen ja vähän Taastrupiinkin. Kiertelimme koirien kanssa Roskilden viikinkimuseon rantoja ja vaeltelimme hienon puiston läpi tuomiokirkolle ja torille. Ihanaa oli viettää oikein kesäistä päivää kauniissa maisemissa, kun kerrankin näyttelyreissulla oli aikaa! Iltapäivällä veimme koirat majapaikkaan syömään&nukkumaan ja lähdimme seuraamaan ryhmäkilpailut.

Sunnuntaina heti aamulla oli uusi koitos. Ja jotenkin hommassa oli ihan eri meininki ;) Irlantilainen John Walsh tykästyi koiriimme kovastikin ja niin sekä Peetu että Tikkari juoksivat voittoon. Lopussa Tikkari kiilasi veikkapojan ohi juosten ROPiksi. Molemmille sertit ja cacibit ja näin Peetu sai samalla sen himoitun viimeisen (aika)cacibin! Tikkarin aika tulee täyteen vasta heinäkuun lopulla.

Hyvällä mielen hurautimme 700km illaksi laivaan, lihapullat naamaan ja unta palloon! Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja olimme niin ylpeitä koiristamme, jotka reissasivat niin vaivattomina kumppaneina kuin olla voi! Laivassa ja majapaikassa nukkuivat vaan ja odottivat nätisti yksinolot. Kivoja otuksia!