Joulu on ovella

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille, luonto ainakin täällä suunnilla tarjoaa parastaan. Pakkasta on juuri sopivasti ja uusi, puhdas ja pehmoinen lumi on verhonnut kaiken.

Tämä joulu poikkeaa aiemmista, se kuluu Siitamassa Riisin luona odottamassa uusia joulunlapsia. Pentuprojektin etenee tarkemmin omassa osiossaan:

http://unkarintuliaiset.blogspot.com/

Ulkoilua, luonnonrauhaa ja paljon ruokaa - eikös se ole jo ihan joulu?

Nyt on sitten KYLMÄ!

Ensin naristiin viikko tolkulla pimeästä ja märästä ja nyt on ollut neljä päivää pakkasta niin jo naristaan taas. Mutta on siellä liian kylmä. Tänään mittari on huidellut n.-20 ja viima viheltää korvissa. Ei tee mieli lenkkeillä. Hätsii ja Clinton ovat kaarestaneet työmaalla; niitä ei palele! Onneksi on ollut mahdollisuus juoksuttaa niitä päivällä, niin ei tarvitse iltaisin asiasta tressata. Riisi ja Piippa käyvät vaan pienet kierrokset, etteivät jäädy.

Häppäri kävi eilen kylvyssä ja koko ilta menikin sen takkuja oikoessa eikä se hyvä ole vieläkään. Karvanlähdön volyymi on aika mahtipontista. Harmaantuu se sellaista vauhtia, että. Todennäköisesti niin karva- kuin käytössyistä ei tuota eläintä ensi vuonna(kaan) kehissä nähdä, täytyy satsata tuohon käyttöpuoleen kun koirakin on enemmän "käyttölinjaisen" näköinen ;)


Piiparinen oli toissailtana kotiarestissa ja joutui nukkumaan koko yön koirahuoneessa yksin. Käsittämätön elukka. Siksi pieneksi aikaa kun käytin Ätsiin ulkona se jäi kotiin ja eteiseen jäi reppu. Vetoketju on peace of cake ja pohjaltahan löytyi 11 lihariisipasteijaa ja n.puoli litraa kuivamuonaa. Siinä se meidän helppo koira! Monetkohan eväät se söi agilityreissuilla Marin &co:n matkassa.... kun se ei ihan pysynyt koiraverkkojen takana ... Mutta mummolla menee siis lujaa, ei tullut edes kunnon ripulia.

Löysin muuten vanhan kuvan, jossa Piipalla on aika villa. Ero kaljuun Piuhun on melkoinen. Nythän ollaan puolivälissä.























Riisi on tänään viimeistä iltaa kotona, se kävi kylvyssä ja manikyyrissä jo alkuviikosta ja huomenna on sitten muutto Siitamaan ja pentulaatikkoon. Pentu-uutisia voi jatkossa lueskella vauvojen omasta blogista:

http://unkarintuliaiset.blogspot.com/






Se koirauutisista. Tosin muuta uutisoitavaa ei olekaan.

Täällä kämpässä on kamala kaaos, perussiivo pitäisi tehdä. Sen enempää joulua ei täällä laiteta, kun ei täällä kukaan joulua vietä. Paitsi "pieneliöstö" jouluruokineen.





















Ai niin. Viime viikonloppu oltiin messarissa. No joo, kivaa oli, mutta jotenkin isoin kipinä ei syttynyt. Ihan jees koiria, mutta ei mitään wow factorya. Shoppailtiin jotain tarpeellista mutta ei silläkään osalla mitään uutta. Lauantaina Dieselin PU2 ja Bambin PN2 vähän kirvelivät; hienot sijoitukset ja hyville hävisivät, mutta tittelitkin olisivat maistuneet. Ensi vuonna sitten!

Kymmenen luukkua auki!

Päivät kuluvat huimaa vauhtia. Vähän väliä on ilta, jolloin päivän hommien pitäisi olla hoidossa ja sitten yhtäkkiä on taas aamu ja kello vaatii ylös sängystä.

Aikalailla perusarkea tässä on puskettu, mutta kaikenmoista pientä piristystä on mahdutettu tähän pimeään ja märkään ankeuteen. Toistaiseksi olemme varsin sopuisasti eläneet kaupunkieloa (vaikka niin moni sivullinen on tämän julistanut mahdottomaksi ja kestämättömäksi tilanteeksi). On ollut varsin mukavaa kaiken tämän eläimellisyyden keskellä jakaa arkea myös ihmisseurassa - taittuu tuo Kaupin kilpavitonenkin jotenkin joutuisammin.

Riisi voi sangen pulleasti ja ottaa ilon irti mammailupaaponnasta. Hieman viime viikko on antanut viitteitä siitä, että oltaisiin oltu niin kilttejä, että joulupaketteja tulisi enemmän kuin se viisi…Pentulaatikko on tarkistettu, Riisi on siirtynyt evästämään mammaruokaa ja lenkit ovat lyhentyneet. Ihan itse Rimppa on hidastanut tahtia, juurikaan se ei laukkaile eikä osallistu rymyämiseen. Piu on sen ulkoilukaveri, jotenkin ovat nyt samaa sarjaa ;)

Ätsiin kanssa käytiin leikkipäivässä Jani Kuittisen opeissa Pro Canis hallilla muiden briardien kanssa. Ihanan selkeää ja perusteellista opastusta; asian on kuullut ennenkin, mutta taas kerran se konkretisoitui niin hyvin. Taidokkaasti juuri ne perusvirheet nostettiin esiin ja jokaisen koirakon kohdalla niistä yritettiin päästä eroon koiran vahvuuksia tukien. Häppäri saalisti hyvin, itse olin tällä kertaa liian passiivinen. Miksi sitä aina sählää tai sitten tämä toinen ääripää?? Kotona ollaan harjoiteltu, ja aivan kuin olisin osannut järkevämmin palkata tuota koiraa leikillä; se oikein jopa pakkautui. Seuraaminen on ollut kotona yhtä huonoa ja vaikeaa kuin hallillakin. Ääh.

(Omia kuvia ei ole, mutta Nooran blogissa on: http://patistelua.vuodatus.net/blog/2271350/leikityspaiva/ )

Meillä on kyllä teini talossa. Ovet sentään paukkuu vaan hännänheilutuksesta. Mutta mörköily ja ailahtavuus sekä armoton karvanlähtö taitavat enteillä lähestyvää juoksua. Toivottavasti tapahtuisi se ihme, että tuo sen myötä rauhoittuisi !?!? Sympaattinenhan se kaikkine vilkkausefekteineen on, mutta ihan oikeasti se “annetaan uuteen kotiin” ilmoitus on valmiina pöytälaatikossa. Äiti on kovin usein hyvin väsynyt. Katsotaan nyt mitä saadaan Häpsiin kasvatusrintamalla aikaan Riisin äippäloman aikana. Toivottavasti jotain.

Viime viikonloppuna oltiin Kuhmalahdella nauttimassa maaseutulomasta. Paistettiin pipareita, syötiin, saunottiin, kuljeskeltiin pelloilla ja metsässä - ja tietty nukuttiin. Hätsii reenas tottista ja teki hyvän jäljenkin sunnuntaina. Jälkien määrä jäi tänä vuonna hävettävän pieneksi, mutta oikeastaan tuo koira on parantanut taukojen aikana luonnostaan. Se haluaa tehdä töitä, se on rauhoittunut työskennellessään, joten vähitellen sitä voi sanoa jälkimiseksi. Huono jälkimoppe tuo Riisin verrattuna on, paljon korkeampi nenä ja meno on ihan nokkimista. Metsään sen siirrän sitten keväällä. Ongelmanratkaisukyky on vielä kovin huono, joten katsotaan eksytäänkö heti ensimmäistä mäntyä kiertämään.

Tulevana viikonloppuna on messarit. Kiva päästä kahdeksi päiväksi sinne pyörimään (ja shoppaileen). Ätsiin ilmoitin molempiin, mutta koko ajan pähkäilin sen kotiinjättämistä mm.tautiriskin&Riisin tilan vuoksi. Lopullinen niitti asiaan tuli silmätulehduksen uusinnan myötä, kun kakara rauhoitettiin ja silmät penslattiin. Ainoa asia mikä tuota on ikinä vaivannut, niin perusterve ja elinvoimainen otus se kyllä on. Tänään tuli kennelliitosta laskut; Häpsii on nyt suomen kansalainen ja ehkä ensi viikolla saadaan terveystulokset julki.

Totta se on!

"Meille" tulee jouluvauvoja!

Riisi kävi tänään ultrassa ja heti ruudussa pötkötti pari penneliä :) Viisi niitä sieltä yhteensä laskettiin, kovin selkeästi näkyivät, mutta toivotaan, että jossain nurkan takana olisi pari lisää...

Ihanan kokoinen porukkahan tuo tammi-helmikuun pakkasilla on hoidella, mutta toki niitä nyt olisi saanut tulla enemmänkin, kun tuntuisi kysyntää olevan. Toisaalta, kun niitä ei ole ylimäärin asti, ei meille vahingossa(kaan) tule sitä neljättä...

Nyt Riisin paaponta jatkuu ja jossain vaiheessa joulukuuta Riisi muuttaa kokonaan Pellasten hoiviin asumaan. Kaali odottaa innolla mummoksi tuloa toistamiseen ja on valmiina "apukäsiksi".

Pienen pähkäilyn jälkeen ajateltiin avata pentusille oma blogi, josta niiden kasvua ja kuvia on helpompi myöhemmin seurailla.

Yksi yö jouluun...

Huomenna sitten selviää viiden jälkeen onko joulu hanskassa, vai pitääkö lähteä korvikeostoksille Prismaan... Tilanne vaikuttaa hyvältä, mutta pessimisti ei pety.

Riisi on hyvinvoiva, normaalia rauhallisempi. Tällä viikolla ruoka on maistunut aika huonosti, mutta pöydästä kerjätyt herkut kyllä uppoavat... Ihan masu olisi pyöreä, tissit ainakin ovat isot. Äh, kuin pitkästyttävää...

"Iskä" Unkarissa on unohtanut ulkomaanvieraat ja treffailee vaan lampaita ahkerasti. Tchibo on käynyt aiemminkin paimentamassa ja läpäissyt CANTin Ranskassa ja taipumuskokeen Unkarissa. Tämän kuun lopulla menevät yrittämään jotain koetta, säännöistä en tiedä mitään. Kuulostaa aika herkulta, että pääsevät siellä 2-3 kertaa viikossa harjoittelemaan; täällä kun taitaa olla mahdollisuus samaan 2-3 kertaa vuodessa! Nyt hieman harmittaa, kun emme hyödyntäneet mahdollisuutta käydä Riisin kanssa kokeilemassa, kun tätä kerran tarjottiin...

Viikko (vai viikot..) ovat menneet hyvin sateisissa, pimeissä, sumuisissa etc tunnelmissa. Päivät matelevat ja masentaa pakostakin vähän. Suklaa on aika hyvä ;) Vähän tuntuu ettei muuta ehdi tehdä kun taapertaa pimeässä koirien kanssa, pestä niitä ja imuroida... Vaan kai se talvi ja valo sieltä taas aikanaan tulevat.

Ätsii on ollut oma rasittava itsensä lenkeille. Höyry nousee meidän molempien korvista kun yritämme edetä tuolla ihmisten ilmoilla. Miten se voikin olla noin hot. Treeneissä se on ollut ihan kiva. Mitä nyt hakutreeneissä puolen vuoden tauon jälkeen vähän hirvitti nuo maalimiehet, parilla harjotteella kakara kyllä rentoutui. Pari viikkoa sitten tottiksissa se hyppäs luoksetulossa multa alaleuan rikki ja tuskasta kai parkaisin niin, että tässä on mennyt jokunen treeni paikkaillessa luoksetulon paikkaa ja vauhtia. Pikkuhiljaa on tehty, pitäs varmaan vähän edetäkin... Esineitä on tehty myös, etenevyyttä pitää vieläkin tehdä lisää, palautukset on nyt olleet ok. Jälkiä ei olekaan tehty, saattavat tällä tempolla jäädä kevääseen. Jos sitten ottais ne todissaan työn alle...

Ja jottei poppoon pienin jää jalkoihin niin Piiparisella menee mainiosti. Nuttu kasvaa ja mummo osaa aina välillä luistaa mutaisilta lenkeiltä tyynyjen väliin. Vähän olis kisakuumetta, joten en sanois mahdottomaksi jos kaivan Piipan vielä tokokisoihin joku hetki. Intoa olis, vaan onko enää taitoa?

Jos nyt vetäisi harjalla isoimmat kuusen oksat noiden turkeista ja sitten olis illan imuroinnin aika...

Perjantai 13.päivä

...mutta ei oikeastaan mitään huonoa kerrottavaa.


Arki rullaa omalla painollaan, mutta samalla odotus on kova!

Riisi on voinut erinomaisesti. Sillä on loistavat ruokahalut, se myös kerjää pöydästä, mikä nyt on ihan uutta. Viime juoksun jälkeenhän se aloitti nirsoilun heti juoksun lopussa ja sitä kesti monta viikkoa. Nyt menee kaikki alas! Tissit on pystyssä ja välillä tuo yhtäkkiä kirputtelee mahaansa, aivan kuin joku nipistelisi sitä... vaan vielä pitää yli viikko odottaa!

Häppärin kanssa en enää jaksanut odottaa. Se kävi eilen kuvilla ja hyvältä näytti molemmat päät, välikuvissa ollut lievä löysyys oli täysin kadonnut. Tyyppi oli vaan niin iso, ettei se meinannut mahtua yhteen kuvaan...eläinlääkäri myös punastui, kun teki yleistarkastuksen ja sanoi " katsotaas ne pallit vielä"... "no kun se on niin...vahva". Huoh.
Niin, nyt sitten vaan odotellaan lisää, että kauanko rekkaamis&arviointiprosessi vie.


Viime viikonloppu oltiin elpymässä maalla ja erityisesti perjantai-ilta saatiin nauttia ihanasta uudesta lumesta. Huomenna ollaan menossa "elpymään" mökkihurvitteluun Sappeeseen. Ihan tervetullut eläimetön vuorokausi *nimimerkillä jännetupintulehdus eilisestä reilun 4h harjaussessiosta*...

Viimeistään puolentoista viikon päästä lisää kuulumisia ultran jälkeen. Sitten tiedetään onko elämä reilua vai vallan epäreilua! (Ja onko jouluna töitä vaiko lomaa ;) )

Buda&Pest nähty&koettu

Part 1 - Koiraosio :)

Viime perjantaina Riisin proku oli tasan 6, joten illalla oli aika hypätä koneeseen ja matkata tapaamaan Tchiboa. Hieman huispatti tuupata Riisi koneeseen, mutta perillä saatoin todeta huolen olleen turha. Ihan rauhassa tuo laatikossaan makaili, ja ulos tullessaan kulki terminaalissa häntääntä heilutellen ja vastaanotti rapsutuksia ties kuinka monelta uteliaalta.

Tchibon perhe oli meitä vastassa ja matkasimme suoraan sulhon luo. Ihan kuin nuo olisivat toisensa muistaneet, tai ainakin Riisi muisti paikan. Leikkiä riitti, mutta siihen se jäi. Jatkoimme majoittumaan ja elpymään.

Lauantaina leikki muuttui todeksi ja illan pimeydessä toteutui astutus nro1. Sunnuntaina illan taas hämärtyessä veimme pariskunnan puistoon juoksentelemaan - joskin leikit jäivät aika lyhyeen ;) Unkarin tyyliin puistossa juoksi koiria vapaana - liian uteliaita hätistelimme hieman kauemmas, vaikka eivät nuo Riisiä eikä Tchiboa haitanneet. Kovin tuntuivat koko maan koirat sosiaalisilta, kaikki saavat olla vapaana kokolailla missä vaan. Maanantaina ja tiistaina varmistelimme peliä vielä, joten eiköhän nyt pitäisi olla ainekset kasassa... Alunperin olimme menossa perilla vielä prokuun maanantaina, mutta kun astutukset sujuivat hyvin, jätimme väliin. Koiria katsellen vaikutti sunnuntai parhaalta päivältä, joten siitä aloitamme aamukamman pidon. Jos meitä siis onnistaa, pienet pennelit ponnistavat maailmaan ihan joulunpyhinä (of cource)!

Tchibo tuntui yhtä ihanalta ja tutulta kuin vuosi sitten. Jätkä oli kovin harmaantunut, turkinlaatu on hyvän karkeaa. Ja taas kaiken tohinan keskellä osattiin myös rauhoittua, mutta jokaisen tilaisuuden tullen ängettiin syliin. Eikä edes juoksunartun seurassa ollut mitään tarvetta lähteä uhoamaan muille koirille. Edelleen uskon, että jos niitä pentuja saadaan, ei niistä ihan mahdottomia pitäisi tulla!

Riisi oli maailman helpoin matkakumppani. Perillä se sai muiden koirien tavoin olla aina vapaana, se nukkui tyytyväisenä majapaikkojemme sängyssä, ei haukkunut kertaakaan, odotti siivosti yksin meidän turistiturneemme ajan. Toki puistoretkille se otettiin aina mukaan.

Part2 ilmestyy kunhan paparazzi ehtii pienentää lisää kuvasatoa turistiretkiltä...

Saatu on = )

Lyhyesti: Riisi ja Tchibo ovat saaneet toisensa kahdesti sangen onnistuneesti , lisaa tarinaa ja kuvia kun ollaan suomessa!

Homma etenee!

Tänään eletään keskiviikkoa. Riisin proku oli aamulla varhain tasan kaksi. Perjantai aamuna testaamme sen uudelleen, mutta eiköhän viikonloppuna ala tapahtua...

Matkakuume nousee myös,valitettavasti meinasi nousta ihan oikeakin kuume. Pää on täys räkää, mutta coldrexia kehiin..

Koiran kamat lentolootineen on ok, passit ok, rahat on vaihdettu ja lentoliput pöydällä - ja pyykkikonekin pyörii varsin ajoissa. Homman pitäisi siis olla aika hanskoissa...

Perjantaina klo 17 nousee kone kohti Budapestia ja siitä alkaa about viikon "työmatka".

Pitäkäähän peukkuja!

Mikäli päästään koneelle, niin reissupäivityksiä tulossa on viikon aikana!

Vihdoin!

Viime viikko meni hyvin tiiviisti töissä, kun isäntäväki oli käväisemässä Bratislavassa maailmanvoittajashowssa. Varsinainen show näkyi olleen ainakin staffikehässä, tuomari oli aikas ylimielinen omanlaisensa...monesti koiriin sentään kosketaan. Noh, ei tuonut titteliä Bambi, eikä myöskään veli Diesel. Diesel kyllä voitti avointen urosten joukon ja sai sertin, mutta titteliin asti ei charmi purrut. Videolta näki kuinka Valtavia siellä oli suurin osa koirista, ehkä fawnit vielä isompia. Ihan kamalia poneja. Niin sääli!

Avointen luokassa toiseksi tuli Riisin sulho Tchibo. Ja kuin lohdutuspalkinnoksi Riisi LOPULTA aloitti juoksunsa maanantaina! Hiukanko tätä on odotettu ! Nyt juoksu on täysillä käynnissä ja astutussuunnitelmat ovat täydessä käynnissä. On mietitty siemennystä ja luonnollista , autoa ja lentokonetta. Tällä tietoa tosiaan hyppäämme Rimpan kanssa koneeseen ja matkaamme hoitamaan hommat luomuna. Neidin - vai rouvan- kanssa on kyllä niin ihana reissata, kun se on niin helppo ja luotettava.

Hiukan jänskättää ja hirvittää, että tuleeko tulosta. Odottajia on monta ja onhan tähän panostettu. Kaikki meni viimeksikin niin hyvin ja tulos oli tyly. Ehkä sitten olimme liian aikaisessa tai jotain... Nyt otamme enemmän prokuja ja varaamme aikaa perilläoloon enemmän. Tchibolla on jälkeläisnäyttöä ja sperma on tutkittu erinomaiseksi. Riisistä otettiin varoiksi kilpparitestit, jotka olivat ihan normit. Kaiken pitäisi siis olla kunnossa!

Nyt vaan peukut pystyyn, että reissumme sujuu hienosti ja tuliaisetkin tulevat mukaan! Joululahjoja on sitten jaossa, jos olette olleet kiltisti.

ps. Meille ei tule neljättä koiraa *viheltelee* - ei, oikeasti ei.

Muistoja vuoden takaa

Syksyilta

Viime torstaina oli taas lämmitysilta Kuhmalahdella mökkiläisiä varten ja mehän lähdettiin koirien kera myös maaseutuiltaa viettämään. Ehdittiin hyvin valoisan aikana tehdä kunnon lenkki ja vielä nautiskella rantakallioilla auringonlaskusta.

Koirat todella ottivat ilon irti tilasta ja vapaudesta!

Uutta oppimassa ??

Tänään marssin Pirkkahallille kissanäyttelyyn, oikeastaan elämäni ensimmäiseen. Joskus messarin yhteydessä on pari minuuttia tullut kissapuolella pyörähdettyä, mutta nyt vietin asiaa omaksuen useamman tunnin maukunan seassa.





Koiranäyttelyitä kiertäneenä täytyy todeta, että kissanäyttelyissä taitaa olla hieman leppeämpi henki ja kissoilla on siellä kivempaa kuin koirilla omissaan. Vaikka vielä tänä aamuna olin ihan toista mieltä. Eihän kissat nyt viihdy hälinässä, eivätkä vieraiden roikoteltavina? Vaan kaikki kissat, niin pennut kuin aikuisetkin, olivat täysin rentoja ja osa tuntui omaavan vallan diivan elkeet. Jokaisella on oma odotteluyksiö, jossa oli riippukeinua yms hienoa kalustetta. Siellä katit ottivat lepoa, kävivät omissa laatikoissaan pisulla ja popsivat välipalaa. Käytävillä kulki ihmisiä katit kainalossa ja yhdenkään katin en nähnyt saavan paniikkia hälinässä enkä tuomarin pöydällä. Siinä ne patsastelivat varsin tyytyväisinä. Kenelläkään ei niin kovin tuntunut olevan kiire ja tuomarit selittivät niin laatu- kuin kilpailuluokissa tarkoin plussat ja miinukset ja miksi kukakin voittaa.
















Ai niin, ja tietty mun kuumeeni vain vahvistui. Jos tähän taloon ikinä tulee rotukatti, niin maine se on. Voi ihanuus!

Kuvia ihanista kymppikerholaisista!















































Tässä joitain muita räpsyjä käytäviltä


Esimerkki kissasta, jollainen EI meille muuttaisi...














Tässä voi kysyä "Kuka arvostelee ja ketä??"




























Kumpi pojista voittaa? Kissoista siis tietenkin...






















Odottelun saatoi hoitaa joko nukkuen, kuten nämä kolmikuiset sisarukset
















...tai leikkien kuten tämä juniori

Muutto ohi

Me ollaan nyt tamperelaisia koko porukka.

Koko elo-syyskuu tehtiin muuttoa pikkuhiljaa ja alkoihan se jatkuva pikkunyssäköiden pakkaus ja siirtely rasittaa. Nyt kaikki tavarat on sentään samassa osoitteessa, joskin yhä laatikoissaan vaatehuoneessa tai kellarissa. Tammelankulman nurkat saivat heti kerrasta hulinaa sisäänsä, kun tämä lauma tänne siirtyi, mutta ensimmäinen viikko on mennyt ihan jees. Koirat ovat olleet varsin siivosti, montaa haukahdusta ei ole kuulunut ja ihan rentoja ovat. Häppärin kanssa liikkuminen on toki rasittavaa, kun se kiskoo remmissä kuin hinaaja ja intoilee pienen helikopterin lailla jokaisesta nähdystä koirasta -huoh. Riisi ja Piippa nyt hiihtelevät kuten ennenkin, ne ovat vapaana missä vaan , eivätkä ota pulttia mistään. Kunhan ruokakupit ovat tallessa ja sängyssä pieni kolo heillekin, niin kaikki on hyvin. Ihanan helppoja ja tasapainoisia tuon kakaran rinnalla!

Marsut ottivat muuton myös aika kevyesti, heinäpussi kun muutti myös ja jääkaapin narahdus kuuluu, niin pojilla on kaikki hyvin.

Kissat ovat nyt ainoa pieni murheenpala. Ne ovat ottaneet neliöt haltuun reippaasti ja pyörivät tässä iloisina kehräten ja rallaten. Vaan Supi on pitänyt kaivaa vanhat pahat tavat esiin ja kaikki pissat eivät ole laatikkoon päätyneet. Ja näinhän ei voi kovin pitkään jatkua...

Ja entäs me ihmiset... Ihan hyvin mekin tänne sekaan vielä on mahduttu ja yhteisen elämän opettelu jatkuu. Tai siis oikeastaan alkaa!

Muuton seassa on jatkettu myös perusarkea. Juostu on milloin missäkin - ja paljon!

Ätsii on vähän reenaillut, tottista ja parit jäljen pätkät. Jälki menee paremmin kuin keväällä ja tavoitteena olis tässä syksyllä ennen lumia tehdä vielä jokunen suora niin peltoon kuin metsäänkin. Esineruutua on tehty paristi ja se menee jees, ilmavainu on tuon koiran juttu, että ehkä sinne hakutreeneihin on päästävä! Tottistelutkin ovat edenneet pykälän, seuraaminen ei vaan lähde. Koira joko poikittaa tosi pahoin tai sitten sen tila on liian alhainen. Maahanmeno alkaa olla jees ja nouto&luoksetulo asentoineen hahmottuvat.

Ätsii kävi näyttelyssäkin, ei sertiä vieläkään. Ensi vuonna jatketaan niiden metsästystä. Veli Clinton sen sijaan voitti kaikki ja sai himoitusti viimeisen sertinsä. Eihän siinä ollutkaan kuin parin vuoden näyttelytauko... Josko ensi vuonna vähän useammin, kyllä Clintonin menoa kehtaisi usemminkin katsella.

Riisi on Piiparisen tavoin ollut nyt "kotikoirana", sen juoksua on odoteltu ennemmän kuin kovasti. Tchibo odottaa Unkarissa vähintään innolla ja pennun tuoksu tulee jo liki nenään! Vaan Riisi kiusaa meitä... hiukan toivottiin että juoksu olisi sattunut maailmanvoittajan aikaan, jolloin sekä Pellakset että Tchibo olisivat samassa paikassa muutenkin, mutta Riisin mielestä tämä olisi liian helppoa ja halpaa. Vielä ei ole ihan päätetty kohtaako Riisi sulhonsa tällä kertaa purkista Veterin pöydällä vai hyppääkö lady lentokoneen siiville ja suhauttaa Budapestiin. Toivottavasti saisimme pian päivittää pentu-uutiset, kyllä tuo neiti sen verran unelmoi ja oireilee, ettei se välttämättä kaukana ole!