Viikko sitten käytiin katsomassa pidennetty viikonloppu
Saksan ja Hollannin myöhässä olevaa kevättä. Retki oli äitin synttäriyllätys,
ja jonkintasoisena yllätyksenä se pysyikin reissun alkuun saakka.
Vähintään jonkinasteisena kukkafriikkina tunnettu äiti päätettiin viedä Hollannissa
olevaan maailman suurimpaan kukkapuistoon, jossa huhtikuussa on miljoonittain
tulppaaneita yms. sipulikukkia. Aikataulua ratkottiiin urakalla ja lopulta tämä
viikko pääsiäisestä oli ainoa tässä reilun kuukauden sisään onnistuva
viikonloppu. Vaan minkäs teet, että ihan loppuun asti paikanpäällä oli
yöpakkasia eikä päivälämpötiloissakaan hurrattu – joten miljoonien tulppaanien
sijaan näimme niitä ulkopenkissa ehkä jonkun sata. Ja tälläisiä keväitä ei usein noille leveysastein satu! Aina ei voi voittaa...
Perjantaina 5.4 hurautimme Ryanin vakain siivin
Frankfurt-Hahniin, jossa majoituimme ekaksi yöksi ihan terminaalia vastapäätä.
Lentokauhuisena piti kyllä antaa kiitosta tasaisesta kyydistä ja paluumatka oli
taas helpompi. Ei kai tuohon totu, mutta kyllä siitä selviää…
Aamulla haimme Hertziltä vuokra-automme, tuliterän mustan
Fiestan, jolla kelpasi reissun tuhatkunta kilometriä pörrätä mainiosti!
Siitä
alkoi sujuva matkanteko yhdenpysähdyksen taktiikalla kohta Hollantia ja
Zaandamin turistikohdetta Zaanse Schansia. Kiva paikka, tuulimyllyjä, erikoisia
vihreitä taloja, nähtävyyksiä, mutta ehkä jo ihan hitusen ylivedetty
turistikeskus – tai sitten ne yliaktiiviset japanilaisturistit saivat tämän
aikaan.
Täältä teimme pienen
siirtymän Volemdamiin, joka pienestä koostaan huolimatta olikin varsin menevä
paikka. Hotellilta oli vartin käppäily keskustaan, pääkadun varrella oli taloa
kiinni toisissaan, joista astuttiin aivan keskelle katua. Ja kadulta näki
tietenkin asuntoihin aivan selvästi. Yhtäkkiä tupsahdettiin rantaan, jossa oli täysi
hulina! Satama oli täynnä hienoja purjeveneitä ja ihmiset istuivat paateissaan
juhlatuulella – vaikka oli todella kylmä! Rantakadun terassit oli aivan täynnä
ja ihmisvilinää riitti! Ja kuulemma oli todella rauhallista vielä kesäsesonkiin
verrattuna. Viluisina jätimme terassikauden myöhempään ja painuimme hotellin
kylpyammeeseen lämmittelemään.
Sunnuntaiaamuna sitten suuntasimme pääkohteeseemme Keukenhofiin. Ei sitä turhaan ole kehuttu,
vaikka kevääntulo todellakin oli tehnyt tepposet. Nytkin mennessämme oli +2,
mutta kyllä se siitä päivää kohti lämpeni. Puisto on 32ha ja se on kyllä
kauttaaltaan upeasti suunniteltu, on kukkia, puita, pensaita,
suihkulähteitä. Puiston eri reunoilla on
viisi paviljonkia, joissa oli mielettömän hienoja kukkanäyttelyitä. Niissä
kyllä näki lajikirjoa niin tulppaaneista, gerberoista, orkideoista jne… Olisihan se ollut hienoa nähdä paikka
täydessä loistossaan ja puistoa ympäröivät laajat pellon täynnä kukkivia
tulppaaneita, mutta näköjään kaikkea ei voi saada. Paistoi sentään aurinko! Ja
jäi syy lähteä toiseen kertaan!
Likemmäs kuusi tuntia me reissulla kaikkinensa pyörittiin,
ja sitten viimeiseen majapaikaamme, merenrannalle Nordwijk am Zee cityyn.
Hieman jo uupuneina vaelsimme upeaa hiekkarantaa, jossa nyt oli sangen väljää,
mutta taitaa heinäkuussa tilanne olla toinen! Rantabulevardi oli täynnä
ravintoloita, joista yhteen marssimme naamat päivän ulkonaolosta punaisina
popsimaan pitsamme – ja taas hotellin sänkyyn vetämään zetaa. Kyllä matkanteko
ja uusien kohteiden tutkiminen voimat vie!
Maanantaiaamuna poikkesimme nopeasti
juusto&puukenkä”tehtaassa” Clara Mariassa, joka tuntui olevan kaikkien
valmismatkojen yhtenä kohteena. Paikka oli nyt hiljainen kuin huopatossutehdas
ja ehkä pieni pettymys; tavallinen , jokseensin likainen maatila, jossa oli
juustonvalmistusta ja isohko matkamuistomyymälä. Haisi siellä ainakin aidolle
;)
Sitten olikin edessä taas nelisen tuntia motorbanaa ja
ajoissa suorimme itsemme kentälle koneenlähtöä odottelemaan. Autonvuokraus oli
kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä kokemus itselle eikä tämä jääne
viimeiseksi kerraksi.
Meillä oli kiva reissu, paljon tarttui muistoja taas mukaan.
Ja reilu 1000km vaatii reilun 1000 valokuvaa ;)