maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Totta se on!


"Meille" tulee jouluvauvoja!


Riisi kävi tänään ultrassa ja heti ruudussa pötkötti pari penneliä :) Viisi niitä sieltä yhteensä laskettiin, kovin selkeästi näkyivät, mutta toivotaan, että jossain nurkan takana olisi pari lisää...


Ihanan kokoinen porukkahan tuo tammi-helmikuun pakkasilla on hoidella, mutta toki niitä nyt olisi saanut tulla enemmänkin, kun tuntuisi kysyntää olevan. Toisaalta, kun niitä ei ole ylimäärin asti, ei meille vahingossa(kaan) tule sitä neljättä...


Nyt Riisin paaponta jatkuu ja jossain vaiheessa joulukuuta Riisi muuttaa kokonaan Pellasten hoiviin asumaan. Kaali odottaa innolla mummoksi tuloa toistamiseen ja on valmiina "apukäsiksi".


Pienen pähkäilyn jälkeen ajateltiin avata pentusille oma blogi, josta niiden kasvua ja kuvia on helpompi myöhemmin seurailla.

sunnuntaina, marraskuuta 22, 2009

Yksi yö jouluun...

Huomenna sitten selviää viiden jälkeen onko joulu hanskassa, vai pitääkö lähteä korvikeostoksille Prismaan... Tilanne vaikuttaa hyvältä, mutta pessimisti ei pety.

Riisi on hyvinvoiva, normaalia rauhallisempi. Tällä viikolla ruoka on maistunut aika huonosti, mutta pöydästä kerjätyt herkut kyllä uppoavat... Ihan masu olisi pyöreä, tissit ainakin ovat isot. Äh, kuin pitkästyttävää...


"Iskä" Unkarissa on unohtanut ulkomaanvieraat ja treffailee vaan lampaita ahkerasti. Tchibo on käynyt aiemminkin paimentamassa ja läpäissyt CANTin Ranskassa ja taipumuskokeen Unkarissa. Tämän kuun lopulla menevät yrittämään jotain koetta, säännöistä en tiedä mitään. Kuulostaa aika herkulta, että pääsevät siellä 2-3 kertaa viikossa harjoittelemaan; täällä kun taitaa olla mahdollisuus samaan 2-3 kertaa vuodessa! Nyt hieman harmittaa, kun emme hyödyntäneet mahdollisuutta käydä Riisin kanssa kokeilemassa, kun tätä kerran tarjottiin...


Viikko (vai viikot..) ovat menneet hyvin sateisissa, pimeissä, sumuisissa etc tunnelmissa. Päivät matelevat ja masentaa pakostakin vähän. Suklaa on aika hyvä ;) Vähän tuntuu ettei muuta ehdi tehdä kun taapertaa pimeässä koirien kanssa, pestä niitä ja imuroida... Vaan kai se talvi ja valo sieltä taas aikanaan tulevat.
Ätsii on ollut oma rasittava itsensä lenkeille. Höyry nousee meidän molempien korvista kun yritämme edetä tuolla ihmisten ilmoilla. Miten se voikin olla noin hot. Treeneissä se on ollut ihan kiva. Mitä nyt hakutreeneissä puolen vuoden tauon jälkeen vähän hirvitti nuo maalimiehet, parilla harjotteella kakara kyllä rentoutui. Pari viikkoa sitten tottiksissa se hyppäs luoksetulossa multa alaleuan rikki ja tuskasta kai parkaisin niin, että tässä on mennyt jokunen treeni paikkaillessa luoksetulon paikkaa ja vauhtia. Pikkuhiljaa on tehty, pitäs varmaan vähän edetäkin... Esineitä on tehty myös, etenevyyttä pitää vieläkin tehdä lisää, palautukset on nyt olleet ok. Jälkiä ei olekaan tehty, saattavat tällä tempolla jäädä kevääseen. Jos sitten ottais ne todissaan työn alle...
Ja jottei poppoon pienin jää jalkoihin niin Piiparisella menee mainiosti. Nuttu kasvaa ja mummo osaa aina välillä luistaa mutaisilta lenkeiltä tyynyjen väliin. Vähän olis kisakuumetta, joten en sanois mahdottomaksi jos kaivan Piipan vielä tokokisoihin joku hetki. Intoa olis, vaan onko enää taitoa?
Jos nyt vetäisi harjalla isoimmat kuusen oksat noiden turkeista ja sitten olis illan imuroinnin aika...

perjantaina, marraskuuta 13, 2009

Perjantai 13.päivä

...mutta ei oikeastaan mitään huonoa kerrottavaa.


Arki rullaa omalla painollaan, mutta samalla odotus on kova!

Riisi on voinut erinomaisesti. Sillä on loistavat ruokahalut, se myös kerjää pöydästä, mikä nyt on ihan uutta. Viime juoksun jälkeenhän se aloitti nirsoilun heti juoksun lopussa ja sitä kesti monta viikkoa. Nyt menee kaikki alas! Tissit on pystyssä ja välillä tuo yhtäkkiä kirputtelee mahaansa, aivan kuin joku nipistelisi sitä... vaan vielä pitää yli viikko odottaa!

Häppärin kanssa en enää jaksanut odottaa. Se kävi eilen kuvilla ja hyvältä näytti molemmat päät, välikuvissa ollut lievä löysyys oli täysin kadonnut. Tyyppi oli vaan niin iso, ettei se meinannut mahtua yhteen kuvaan...eläinlääkäri myös punastui, kun teki yleistarkastuksen ja sanoi " katsotaas ne pallit vielä"... "no kun se on niin...vahva". Huoh.
Niin, nyt sitten vaan odotellaan lisää, että kauanko rekkaamis&arviointiprosessi vie.


Viime viikonloppu oltiin elpymässä maalla ja erityisesti perjantai-ilta saatiin nauttia ihanasta uudesta lumesta. Huomenna ollaan menossa "elpymään" mökkihurvitteluun Sappeeseen. Ihan tervetullut eläimetön vuorokausi *nimimerkillä jännetupintulehdus eilisestä reilun 4h harjaussessiosta*...

Viimeistään puolentoista viikon päästä lisää kuulumisia ultran jälkeen. Sitten tiedetään onko elämä reilua vai vallan epäreilua! (Ja onko jouluna töitä vaiko lomaa ;) )