maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Maanantaimarmatusta

Ei lähtenyt järin hyvin tämä viikko käyntiin...Heräsin aamulla Piiparisen sängynvaltausyritykseen -ja kirkkaaseen auringonsäteeseen. Damn. Kello ei ollut soinut ja olin nukkunut pitkälti toista tuntia pommiin.

Kiikutin koirat ulos läheiseen metsikköön kuten joka aamu ja päästin ne irti. Lähes samantien ne lähti kauheella huudolla säntäämään pusikkoon ja minä koitin unisesta kurkustani saada jotain komennusta niihin. Huudon kohteena olivat rotikka ja pikkupinseri omistajansa kanssa, vapaana nekin, mutta hallinnassa. Riisi jäi polun varteen huutelemaan, mutta Piu, joka EI IKINÄ aiheuta pahennusta marssi perille asti naputtamaan näille oudoille koirille, eikä meinannut huutamalla tulla millään pois. Pinseri onneksi hääti sen sitten kauemmaksi. Mun teki NIIN mieli sännätä sinne ottamaan Piiparista niskasta kiinni, mutta silloin Riisikin olisi sännännyt sinne mun perässä, enkä halunnut ottaa tappelun riskiä, koska vieraat vaikuttivat nartuilta. Karjuin sitten vaan laumani sivummalle ja jostain syystä nuo esitti loppumatkan aamulenkistä lähes tokoseuraamista. Hävettää, koska mä niin vihaan ihmisiä, jotka pitää koiria vapaana, jos ne ei pysy käskyn alla. Mutta taas opimme, että eläinten kohdalla ei voi sanoa "ei ikinä". Ja onneksi vastapuolen koirat olivat ihan cool eikä tästä seurannut mitään kuuden hengen kaupunkisotaa.

Nyt on aamukahvit juotu, ja pitäisi lähteä auton kanssa liikenteeseen. Toivottavasti tähän marmatukseen ei tarvitse kirjoittaa jatko-osaa enään tänään...

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Koiramainen viikonloppu


Tänä viikonloppuna ei olla juuri kotona käyty...

Lauantaina ajeltiin aamupäivästä Lietoon Piun agilitystartteihin, Riisi lähti turistiksi matkaan mukaan. Koko päivä siellä vierähti ja aika puhki olin, kun yhdeksän maissa pimeyttä (ja rapaa) halkoen tulin kotiin. Mutta reissu ei ollut turha, kotiin tultiin eka sijoitusnolla taskussa! Eka radalla vauhti ylitti taidot, keppien aloituksesta virhe ja yksi rima tuli alas. Toinen rata on yleensäkin ollut se parempi Piulle ja nytkin keskittyminen oli ihan napissa. Mari (joka siis oli ohjaksissa tällä kertaa) osasi opastaa vaikeissakin paikoissa koiran oikeaan suuntaan ja tämä riitti luokan toiseen sijaan. Tässä vaiheessa tavoite saada Piu tänä vuonna kolmosiin näyttää vielä ihan realistiselta. On tuo ihme koira!


Yö sentään nukuttiin kotona, ja taas sunnuntai aamupäivänä porukka autoon ja hakutreeneihin. Tarkoitus oli jättää Piu kotiin lepäämään, mutta Hän ILMOITTI heti aamulla haluavansa mukaan. Ja aivankuin näytösluonteisesti Piippa teki töitä aivan "raivolla" nuoskaisesta hangesta huolimatta. Kaksi haamua ja yksi "ukko" oli valmiina metsässä, hyvin tuo hommiin lähti, piilot oli aika lähellä ja helpot. Riisin kanssa testattiin vähän uusia systeemejä, jos saataisiin tuo rullailmaisu vähitellen käyttöön metsään, mutta kyllä se taitaa vielä "kenttätreenejä" kaivata ja paljon. Maalimiehet leikitti Riisiä ja otettiin peräänlähtöluonteisesti patukan kuljetusta. Kyllähän se leikin ohella otti sen patukan maalimieheltä ja toi melkein mulle. Kun nyt sais harjoiteltua tuota ilmaisua pelkästään. Olisi vaan niin paljon kaikkea muutakin harjoiteltavaa...


Kirkkonummelta ajeltiin vaihtamaan kuivat kengät ja matka jatkui Riisin velipoika Dieseliä tapaamaan. Ensin tutustuttiin kylässä olleeseen ihmislapseen, joka oli Riisin mielestä ihana. Ei merkkiäkään ujoudesta, mitä se on välillä esittänyt. Sitten Laajasalon metsät saivat kyytiä kun hämärässä siellä suunnistimme. Epäilyni lähestyvästä juoksusta kasvoivat, ei niinkään Dieselin toimesta vaan Riisin itsensä. Se on toki pitäny velipojat aina kovassa kurissa, mutta nyt tässä kurituksessa oli aikamoinen bitch-ote. Diesel-parka sai huutia, kun erehty tukistamaan siskoaa pyllykarvoista. Painit jatkuivat vielä hetken sisällä rauhallisena sylipainina, mutta nopeasti molemmat hyytyivät. On ne vaan niin sisko ja veli :) Ensi viikolla mennään katsomaan toisia velipoikia, pitkästä aikaa!


Viikonlopun tavoite oli tiskata, mutta ainakin vielä sitäkään ei ole ehtinyt - nyt sänky alkaisi jo huudella...


tiistaina, helmikuuta 13, 2007





















Tytöt on nyt pari päivää tehneet eri lenkit, koska Piu vähän ontuili toista takastaan sunnuntai-iltana ja vielä eilenkin. Ihan hyvä, että tulee liikuttua enemmän kahdestaan Riisin kanssa.

Tänään heräteltiin lenkillä useampaan otteeseen neidin aivonystyröitä. Pysähdyttiin muutama kerta tekemään pieniä tokoharjoituksia, lähinnä taisteltiin patukasta. Nyt ainakin osattiin lopettaa, kun oli kova meno päällä. Tehtiin myös hakuiluun liittyen pohjia rullailmaisuun -niin kun sitä yksin voi harjoitella...


Kotimatkalla tavattiin kolme mukavaa lasta, jotka kysyivät saako tulla silittämään. Toki, meillä on nimittäin vähän työn alla tuo lapsiin tutustuminen. Jostain syystä Riisiä jännittää alle 10v lapset - tai niistä se äänekäs ja heiluva joukko. Itse en ole mikään lapsifani, joten nämä kontaktit ovat jääneet todella vähiin. Tänään kolmikko sai rapsutella ja Riisi söi innolla kaikki lumipallot mitä pikkuihmiset sille heitteli ja meinasi varastaa lopuksi tytöltä hanskan. Hyvä saada positiivisia kokemuksia.


Sunnuntaina oltiin hakuilemassa Sipoossa. Treeni meni ok molemmilta. Piu meinasi ekalla lähteä rullan kanssa väärin, muut ok. Riisi oli paljon parempi kuin viikko sitten. Nyt se oli 100% varma, että metsässä on tyyppejä, myös kolmen löydetyn jälkeen. Niimpä rullaharjoitus lopussa meni ihan plörinäksi, koska Riisi vaan kurkki metsään. Treenin päälle lähdettiin Banjo-schapen kanssa metsään juoksentelemaan. Emännät ainakin olivat ihan poikki kun ulkoilut olivat takana. Liekö sitten lenkillä tullut joku liukastuminen/törmäys, josta se Piun ontuminen johtui. Tänään Piu on ollu jo ihan ok ja tilannetta paransi vielä hieroja. Tauon jälkeen hieronta teki hyvää muutenkin, jalan lisäksi myös selkä oli vähän jumituksessa. Nyt levätään vielä muutama päivä ja valmistaudutaan henkisesti lauantain agilitykoitoksiin.




perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Onni on terve koira

Tänään päättyi jännittävä ja piinaava odotus, Riisin terveystulokset palasivat kennelliitosta arviolla B/B ja 0/0. Silmät todettiin terveeksi myös silloin pari viikkoa sitten.
Lonkkatilastoja katsellessa saa olla tyytyväinen kahdesta peräkkäin olleesta terveluustoisesta briardista.
Vähän tietysti kaivelee, kun Axelsson sanoi "ei nämä muuna voi tulla kuin A:na", mutta sama tuo nyt on; terve mikä terve. Ja kun tuo onneksi tuntuu olevan hyvin terve muutenkin; hieroja ei löytänyt rakenteessa mitään klikkipaikkoja, vatsa tuntuu kestävän aikalailla mitä vaan, ei allergioita -ja päässä on palikat kohdillaan.



13kk





Riisihän "välikuvattiin" muutamaa päivää alle nelikuisena, kun varmisteltiin etusen ontumisen syytä (pehmytkudosvamma törmäyksestä postilaatikkoon). Jännä nähdä, että oikeasti ne lonkat eivät ole miksikään muuttuneet, vaikka koira sen jälkeen on kasvanutkin - A:ksi Pelle ne silloinkin sanoi.




4kk




torstaina, helmikuuta 08, 2007

Muistojen ja kyynelten päivä

Siitä on tasan vuosi juuri näillä minuuteilla kun jouduin tekemään sen vaikeimman päätöksen ikinä ja sanomaan Liinalle hyvästit.
Mummo
tammikuussa
2006

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Helmikuun harrasteita (ja haasteita)

Kuukausi on vaihtunut, talvi etenee ja vähitellen kai päivät pitenee. Stressi koulusta ja kesätöistä etc kasvaa samassa mittakaavassa.

Vuodenvaihteessa ei erityisempiä lupauksia tehty, mutta nyt helmikuun alusta alkoi projekti "karkkilakko" (eli yritys siis _vähentää_) sekä ryhdistäytyminen tokorintamalla. Riisin olisi oikeasti aika oppia tottiskiemuroita ja Piu pitäisi ottaa kaapista, jos SM-tokoihin mielimme. Ja näin on tehtykin tässä viime päivinä. Piu on piiiiiiiiiiiiitkän ja lähes totaalisen tokotauon (käytännössä viime toukokuusta...) jälkeen ollut tosi innokas ja tuntuu ne liikkeetkin sieltä muistuvan -virheineen. Seuraaminen ei ainakaan ole huonontunut, eikä vastaavasti ihmeoppimista kaukokäskyissä ole tapahtunut. Merkin kanssa ollaan nyt leikitty, koitetaan siis vihdoin opetella ruutu ja ohjattu kunnolla kuntoon.

Riisin kanssa on opeteltu nopeita maahanmenoja ja toisaalta myös siellä pysymistä. Ja kaikkea pientä. Neiti on vaan NIIN erilainen taas kuin Piu (tai Lii), että pelkään koko ajan tekeväni virheitä sen kanssa. Jotenkin tuntuu, että en ole ihan vielä keksinyt avainta sen "oppimislohkoon". Hiljaa hyvä tulee, antaa toisen olla lapsi. Lapsesta alkaa kyllä selkeästi tulla teini, ja pientä kokeilua ja "enpäs"-ilmeilyjä näkyy aina välillä. Mutta on se niin kiltti, vaikkapa verrattuna Liinaan samassa iässä... Mutta, onhan äitikoirien Tarun ja Kaalin temperamentissakin pientä eroa ;)


Teini tai ei, eilen hakutreenien tallaustalkoissa Riisin ehdoton soulmate oli Milli about 4kk... Tonni, Milli ja Riisi ja nuoriherra Saska pöllyttivät alueen tehokkaasti -tai akat ainakin. Saskan mielestä moinen akkavalta oli aika huisia. Riisi treenasi kolme haamua, ja jotenkin se oli vähän keskittymiskyvytön keskilinjalla. Ihan kun se ei olisi oikein tajunnut että siellä metsässä on jotain. Loppuviimeksi hyvin se lähti, etsi ja löysi. Nyt oli pari uutta maalimiestäkin, mutta ei tunnu haittaavan ketä sinne puskiin on eksynyt tai mihin asentoon. Ilmaisua koitettiin erillisenä keskilinjalla, mutta eihän Riisi mitään tyhmää rullaa halua, kun selkeesti näillä samoilla tyypeillä on ollut myös ruokaa. Ilmaisutreenejä pitäisi nyt saada lisää, ennenkuin tuon ahmatin päähän iskostuu liian syvään se, että maalimies jakaa samantien nannaa.


Piippa ei päässyt eilen hakuilemaan, koska illalla oli vuorossa debyyttistartit agilityn kakkosluokkaan. Ohjaajana tälläkertaa Miia, joka Piuta tällä hetkellä treenaakin ja Miian ekat agikisat ikinä. Eka rata oli hieno, harmittava vitonen putken ohituksesta, mutta oli kyllä vaikea kulmakin. Toisella radalla vauhti hieman kostaantui ja Piippa sinkosi putkeen väärästä päästä, hylky siis. Vauhtia oli ja pujottelu sujui. Tänään lähti ilmot neljään uuteen starttiin...

Hrr...lupasivat Pakkasta tälle viikolle, toivottavasti pakkasherra pysyis kuitenkin kohtuudessa...