sunnuntaina, helmikuuta 28, 2010

Äiti on vähän väsynyt (mutta onnellinen)

Tikkari on ollut kotona kohta viikon ja aika mukavastihan tuo on tätä arkea hallinnut. Ihana se on, tykkään edelleen tästä "ei-niin-järkihankinnastani" älyttömästi. Vaikuttaa (sisarustensa tavoin) sangen täysipäiseltä otukselta eikä tuo ainakaan rumemmaksi ole muuttunut ;)

Ainoa mistä vois VÄHÄN valittaa on tuo nukkuminen. Yöunet on viime maaanantain jälkeen vähän jääneet, tuo kun herää kuin tikka kello neljä (mentyään nukkumaan puoliltaöin), eikä sitten tasan mene enää nukkumaan. Suunnilleen kaikki versiot sen nukuttamiseksi on kokeiltu - pehmeistä keinoista tosin ;) Maalla saisi huutaakin, mutta täällä kerrostalossa on pakko pitää se tyytyväisenä. Noh, nyt vkonloppuna on päikkärit vähän paikanneet tilannetta ja jospa jo ensi viikolla saataisiin rytmistä kiinni.


Ätsii on ollut aika huolissaan tuosta kakarasta. En ole niitä yhdessä oikein pitänyt, kun kovin jäykkää on ollut Häppärin olo lapsen lähellä. Ja Tikkari kun ei oikein tajua kumpi se äippä noista mustista onkaan. Nyt eilen mentiin maalle Kuhmalahdelle ja siellä kokeilin noita eka kertaa ulos yhtäaikaa. Ja ulkona pentu oli heti kivempi. Sen jälkeen ovat sisälläkin olleet valvotusti yhdessä. Eihän tuo Häppäri tuota hengiltä ota, mutta epävarmuudessaan saattaisi nappaista varoitukseksi, enkä halua pienen luottamusta yhtään naarmia.

Ätsiin ja Riisin välit ovat normalisoitumassa entiselle tasolle. Yhtään riitaa ei ole tullut, vaikka ovat juosseet ja painineet vapaana. Riisi laittaa teiniä ojaan ihan kuin ennenkin ja vielä ainakin se sopii toisellekin osapuolelle. Päivät ovat olleet täällä keskenään (pentu on dagiksessa)ja tosi maltillisesti Ätsiikin on yksin eikä tuhoja ole tullut.





tiistaina, helmikuuta 23, 2010

Kotiutumista

Tikkarin kotiutumisesta on yli vuorokausi. Kyllä tämä tästä lähtee ;)
Yhtä reippaasti on tämä pikkuneiti hyökännyt oman elämän syrjään kiinni kuin muutkin sisarukset tahoillaan.

Eilen pikkukaveria ihasteltiin yksitellen ja yhdessä. Vanhasta laumasta kaikki muut painoivat heti vihreää, paitsi Ätsii. Noh, en mä kissojen ilmeestäkään olisi takuuseen mennyt, mutta ainakin niitä kiinnosti kauheasti. Ätsiin mielestä tuo paketti on vähintään kauhistuttavan pelottava uhka, joka olisi syytä eliminoida. Vähitellen illan myötä aidan takana uteliaisuus alkoi voittaa ja tänään suhtautuminen on ollut jo ihan välinpitämätön. Yhtään en tuohon teiniin luota, joten elellään nyt aitojemme kanssa jonkin aikaa.


Kiitettävän hyvin on ravattu ulkona, sisään on tullut 3 pissaa, joista 2 tietoisena valintana. Ulkona tuo lapsi on ihanan reipas, remmi ei sitä enää haittaa yhtään. On katseltu ihmisiä, autoja, kuljettu kellarissa ja pimeässä autotallissa. Tänään käytiin K-kaupalla katselemassa ja eilen iltalenkkinä kierrettiin Tammelantori. Toisin kun Häpsii aikoinaan, tämä osaa myös kakata keskelle jalkakäytävää.

Eilen illalla oli paljon kaikkea ihanaa touhuttavaa, eikä nukkumatti meinannut tulla millään. Pahaa teki mennä hyssyttelemään pentuaitauksessaan rääkyvää kakaraa, mutta täällä kerrostalossa puoliltaöin on unohdettava huomioimattomuudet ja pidettävä vuokrasopparin reunasta kiinni. Tuli se uni ja kuuteen nukuttiin, aika jees eka yöksi (kun taas verrataan Häppärin pariin eka yöhön...)

Ekojen Frolicien voimalla on jo harjoiteltu luoksetuloa muutama kerta ja osasi se sivullekin tulla, kun kokeilin ;) Puhumattakaan siitä, kuinka napeesti se roikkuu farkunlahkeessa.

Isot on nyt hivenen hunningolla nämä alkupäivät. Pitkät päivät ovat nyt yksin kotona ja lenkitkin ovat vähän niukin naukin. Tosin kelikin on tänään taas niin legendaarinen tuon pyryn, tuulen ja tuiskun ansiosta, ettei tuonne ilman yksin rääkyvää penneliäkään pitkäksi aikaa haluaisi.

Tästä on hyvä jatkaa, kunhan yöt sujuvat nukkuen niin päivät jaksaa kyllä vääntää. Ja nopeastihan tuo on tuosta "sivistyy" rivijäseneksi.

maanantaina, helmikuuta 22, 2010

Hän on täällä tänään!

Tikkari tuli kotiin. Nyt aletaan opetella arkea tällä porukalla.
Älykiva penneli, mutta toki tämä tällä lössillä töitä aiheuttaa. Mutta ei nyt sit auta narista, kun on ihan ite haluttu ;)






¨

(kuvassa on siis myös kaksi kissaa...)









lauantaina, helmikuuta 20, 2010

Tyttöjen ilta




Riisi tuli tänään kotiin - vihdoin!

Kävin Orivedellä autokaupoilla (taas inhokkimyyjä -yäk! Eikä autokaan ihan natsannut) ja otin matkalta Riisin kyytiin (ja saattelin meidän "sooo strong" poitsun Irjan matkaan Espooseen). Häppäri kimitti autossa, että häntä huispattaa tuo aivan outo koira. Vielä kotonakin kuului urina kakaran laatikosta. Mietin jo, että mitä tästä leikistä oikein tulee... 10 viikkoa pois kotoa on pitkä aika ja sinä aikana toinen on kasvattanut pentueen maailmalle ja toinen kehittänyt teiniangstiaan monta astetta eteenpäin...

Piu ja Riisi nuuskivat kovasti toisiaan, ravistus päälle ja se oli siinä -niin kuin aina ennenkin. Häppäri tuli autosta heiluen hirveästi kaikki epävarmuussignaalit päällä. Mutta ihan leppeästi mustat tytötkin siinä nuuskivat (=Riisi) ja heiluivat (=Ätsii). Ulkona pidin varalta Häppärin kiinni, ja kerran Riisi sille ärähti liian tunkeilevasta heilumisesta. Teini hiljeni. Remmissä kaikki ok, ja täällä sisällä ovat olleet tosi kotoisasti. Ainoa muutos on Häppärissä - se makaa. Ihan rennosti milloin missäkin, mutta se ei ravaa ympäriinsä? Kakaran auktoriteetti on tullut kotiin?

Riisi kävi samantien kylvyssä, olen himoiten odottanut että saan sen upottaa hoitoaineeseen ja tuunata kuntoon. Tosin Anu on sen tukan pitänyt niin hyvänä, että takkuja siinä ei ollut.
Jukka on maalla hommissaan, joten nyt me jatkamme täällä tyttöjen iltaa (ja ison auton etsintää) pitsan ja sidukan voimin ;)






Muutama päivä tässä asetutaan ja sitten on aika Tikkarin tulla...

keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

Karkkilakon yritystä ja organisaatiouudistuksia

Viimeisten viikkojen aikana on taas ehditty pistämään pakkaa sekaisin.
Kaikki on onneksi sangen hyvin, mutta ajatukset pyörivät ympyrää ja meinaavat sotkeutua toisiinsa...

Aihe Piiparinen. Meidän "Saima Harmaja" on vietellyt laiskahkoja eläkepäiviä mielestäni sangen leppeästi ja hyväntuulisesti. Välillä sen olemus toki viestittää, ettei se oikein viihdy briardmaisessa seurassa. Olen aina välillä yrittänyt syöttää porukoille Virroille toista schapea kasvamaan, mutta kuulemma kerrostalossa pennun kasvatus ei nappaa. Niimpä Piun siirtymistä sinne eläköitymään ja Dimalle seuraksi on aina välillä nostettu esiin. Nyt sovittiin, että Piippa matkaa Virroille ainakin toistaiseksi.


Mutta. Piu alkoi raapia korviaan ja kuun vaihteessa huomasin sen korvissa karvattomuutta ja kuivaa ihottumaa. Kun toiseen korvaan tuli märkäinen kohta, kiikutin sen Veteriin. Aihetta ihmeteltiin ja lääkäri vilautteli autoimmuunisairautta. Korvasta otettiin raapenäyte ulkoloisten varalta - hämmästykseksemme eräänlainen sieltä löytyikin. Sikaripunkki. Joka ei juurikaan ikinä ala oireilla näin vanhalla koiralla eikä tuolla tavoin. Huoh. Sikaripunkin koira saa emältään "synnyinlahjana" ja osalla se sitten jonkun stressitekijän myötä puhkeaa sairaukseksi. Sairaita koiria ei tulisi käyttää jalostukseen.
Piu sai pitkän antibioottikuurin ja kerran viikossa punkkia myrkytetään ulkoisesti. Ensimmäinen hoito takana ja sen jälkeen korvalehdet aukesivat paljon pahemman näköiseksi. Huoh. Selvitellään ja koitetaan saada tauti hanskaan. Kuukauden päästä uudestaan raapenäytteeseen ja samalla tarkistetaan yleinen terveydentila - monesti sairauden laukaisee myös piileva sairaus.
Olen tuota stressiä miettinyt. Ätsii pyrkii nostamaan itseään laumassa, mutta en jotenkin usko sen olevan syy. Enkä sen, että Riisi on kadonnut jonnekin Piun elämästä. Enkä kaupunkiasumisen. Ehkä ne kaikki yhdessä? Ja tietenkin toivon, ettei taustalla nyt olisi mitään pahempaa sairautta. Tosin vakava juttu se voi olla tämäkin, jos lääke ei saa punkkeja haltuun ja alueet laajenevat. Kokonaanhan tätä ei paranneta millään.
Jos ja kun vaiva saadaan hallintaan, lähtee Piu Virroille mahdollisesti sitten stressittömämpään elämään.




















Ja sitten organisaatiomallin uudistukset vaan jatkuvat...


Mistä saa ostaa itsekuria? Järkeä ja viisautta myydään varmasti samalla osastolla. Mutta ilmeisesti halujen, himojen ja hulluuden vaihdokkina niitä ei saa? Myös se monen suusta kuultu fraasi "mutku mies ei anna lupaa" olisi voinut auttaa... Sitä ei kuultu, ainakaan huutomerkin kanssa, joten helmikuinen karkkilakko sortui jo alkuunsa. Tikkari saa tulla.




Monen asian kertymästä vaan tuli pakkomielle. Juuri Tikkari oli se pienimpänä syntynyt tyttö, josta pidin eniten ekan viikon aikana. Sen pää ja ilme on puhutellut minua eniten koko ajan. Juuri Tikkari sai sen nimen, josta pidin eniten. Juuri Tikkari on aivan kuin Riisi vauvana (jos toki Hallassakin on niin paljon äitiään). Niin moni olisi halunnut Tikkarin, jenkkilää myöten. Mutta anteeksi vaan kaikki , neiti korvakiharoineen muuttaa nyt Tampereelle äipän kaa. Kannustusta tähän en saanut, palaute on ollut lähinnä... noh. Mikä tärkeintä, ihan lähipiiri on suhtautunut asiaan hyvin ja uusi elämänvaihe voi alkaa!





Viime viikonloppuna oltiin taas maalla rentoumassa. Nukuttiin, lämmitettiin, laskiaispullat varaslähtönä onnistuivat mainiosti - emmekä _ihan_ juuttuneet moottorikelkalla umpihankeen :) Jahka kevät tulee, aikomuksena on viettää enemmänkin aikaa maaseudun rauhassa ennen vuokrasesongin alkua. Jälkipellot pihassa vetävät kummasti puoleensa...





Golffari sai tänään leiman katsastussedältä. Kuukausi sitten käytiin myös, mutta leimasta oli kai väri loppu... "tyttöhän ajelee ilman nastoja" "jarruremonttia" jne. Noh, vaadin käteeni ostoslistan ja sen kanssa marssin motonettiin palveltavaksi. Oikeat osat sain ja ystävälliset ihmiset korjasivat viat. Lamputkin palaa taas! Samaan syssyyn hoidatettiin punainen "pylly" kuntoon, kun täti Kangasalta törmäsi meihin joulunseassa ja tädin vakuutus hoisi homman. Nyt olisi Golf valmis myyntimarkkinoille ja uusi menopeli saa tulla. Hmm. mä haluan ison tilavan reteen maasturin, joka kuluttaa ihan tosi vähän eikä maksa paljon ja on melkein uus ... Ihan ensin mun pitää mennä haluaan pankista lainaa ;)