sunnuntaina, syyskuuta 18, 2011

Kissoille uusi koti ?

Tätä kysymystä olen pyörittänyt päässäni toista vuotta. Ainakin.


Tein aikanaan itseni suhteen virhearvion; olen niin koiraihminen, etten mielestäni tarpeeksi jaksa panostaa kissoihin. Ja kun elämämme on aika liikkuvaista, niin kissat joutuvat olemaan liian paljon yksin, öitäkin. Ne inhoavat muutoksia ja matkustamista, joten niitä ei voi raahata mökillekään mukaan.

Ja liika yksinolo ja seuranpuute saa aikaan pissailuongelman. Sitä ei ilmene, jos elämä on tasaisen seesteistä, mutta muutokset ja pidemmät poissaolot sen tuovat esiin. Ja ongelma ei nyt ole hirmuinen, lattialle jääneet koiranpyyhkeet ja pienemmät matot ottavat osumaa, -kop kop - sohva yms on jätetty rauhaan. Vaikka olen nyt jo liki tippa linssissä, olen silti tullut siihen tulokseen ja meidän karvapalleroiden voisi olla parempi muualla. Ja jos ei sellaista paikkaa löydy, ovat sitten täällä.


Eli laittakaahan sanaa kulkemaan:

Uutta rakastavaa kotia vailla
pörröiset 3-vuotiaat kissasisarukset ”Ahma (punainen)&Supi (mustakilppari)
Ovat ikänsä eläneet sisäkissoina, ovat asianmukaisesti leikattu, rokotettu, madotettu ja muutenkin hyvin pidettyjä ja terveitä. Melko rauhallisia luonteeltaan, välillä äärimmäisen seurallisia (ja välillä taas paljon omissa oloissaan), isoihin koiriin tottuneita ja hiljaisia ystäviä.


Ahma on perusrento jätkä, joka tekee helposti tuttavuutta ja puoliksi asuu säkkituolissaan "roikkuen".
Supi on herkempi lady, joka sulaa hitaammin. Kuitenkin Supi on se joka enemmän tulee sänkyyn kiehnäämään ja vaatimaan läheisyyttä. Molemmat ovat kovia kehräämään. Supi on myös kiintyneempi koiriin (joita kumpikaan ei sitten yhtään osaa pelätä). Koirat nuolevat kissojen korvat ja mahanaluset, kissat kävelevät koirien yli jne. Muita kissoja eivät ole tavanneet.






Mikäli joku haluaa aiheesta lisätietoja: hh.jarvinen_ at _ gmail.com

tiistaina, syyskuuta 06, 2011

Joko karhut kohta menevät talviunille?

Kontiokujalla on käynyt kova kuhina, välillä meinaa jo väsy iskeä, mutta vielä ei taida olla unten aika.

Jep, osa tavaroista on edelleen purkamatta "tietokonehuoneen" nurkassa. Lienevät siinä vielä joulunakin? Sisällä ei ole kyllä tehty mitään järkevää, mutta aika vähän on aikaakaan vietetty. Pihamaalla on touhuttu paljonkin. Istutimme yhdelle sivulle tuijia aidaksi kasvamaan ja toiseen päähän vähän erisorttisia angervoja, lähinnä kuivaa ja hiekkaista maaperää ymmärtäen.




Takapihan hiekkalaatikosta piti tulla perennapenkki, mutta tällä hetkellä siitä tulikin "havulaatikko".

Rinteessä kasvaa nyt myös vuorimäntyjä.

Tämä taimien istuttelu tarkoitti melkoista kaivuutyötä (en minä...) ja multa kärräsimme "oma lapio mukaan" periaatteella kolme peräkärryllistä Tarasteen multavarannoista. Peräkärrystä multa piti lapioida kottikärryihin ja jakaa pinoihin eri puolille pihaa...ja toki hyvä osa mullasta on viikkojen mittaan kulkeunut sisäänkin ;) Eli lapion varressa on oltu ihan riittämiin.

Tämän lisäksi yksi tsempattu juoksulenkki ja muutama vetävämpi hoitomoppe töissä (ja kotona...) niin yksi selkä on aika kipeä. Ei kestä näköjään kaupunkilaistyttö tälläistä.
Nyt täällä alkaa näyttää aikalailla siltä kuin oli tarkoituskin ja voimme siirtyä touhuilemaan Kuhmalahdelle mökkejä talvikuntoon ja niiden nurkille suunniteltuja pikkuremontteja. Muutama motti polttorankaakin pitäisi kerätä metsästä klapikoneen viereen...


Polje, polje

Jotta viikonloput sujuisivat levon kannalta, niin elokuun viimeinen sellainen vietettiin autossa, Tromssassa käväisten. Lauantaina lähdettiin aamulla 05, hurautettiin Kilpisjärvelle, jossa oltiin 19.30. Aamulla kuudelta jatkettiin Tromssaan näyttelypaikalle ja illaksi sieltä alaspäin Muonioon. Ja sieltä sitten maanantaina takaisin kotiin (eli Siitamaan) kahdeksaksi. Matkasuunnitelma päti, ja kaikkien takamukset kesti istumiset -2455km tuli mittariin kolmessa päivässä. Ja kaikki muistaa missä on hiekkadyynit ;) Kiitos seurasta Irja ja Heidi!

Näyttely itsessään oli aika farssi. Satoi ja oli sumua. Huono tuuri, mutta tästä ei valita. Kaikki kehät alkoivat klo9 ja me olimme parkkipaikan jonossa 8.30. Paikkoja ei enään ollut. Jono kasvoi ja ihmiset hermostuivat. Saimme luvan jätttää pakumme ihan tienlaitaan - ei se muualle olisi mahtunutkaan. Savisen kuraliejun läpi vaelsimme näyttelypaikalle, joka oli TODELLA pieni. Teltat täyttivät koko alueen ja kun yritimme pystyttää omaamme, joku hullu norjalaisakka tuli mesomaan ja kohta koko toimikunta huusi meille ja muutamille muille suomalaistelttakunnille ettei se ollut sallittu paikka. Daa, mutta muualle ei mahtunut. Näyttelytoimikunnan liivitäti tuli selittämään sitten, että ilmottautuessani sinulle on taattu vain arvostelu koirallesi, ei tilaa parkkipaikalla eikä tavaroille. Aikamme siinä keskusteltiin, teltat jäivät kokolailla siihen, kaikki kastuivat päivän mittaan tasaveroisesti.

Arvostelun me tosiaan saimme, Nils Molin arvoi sekä Tikkarin että Peetun Cacibin arvoiseksi, sertit saatiin ja Tikkari meni voittamaan velipoikansa! Ryhmissäkin juostiin mutta ei meitä huolittu jatkoon. Staffeilla farssi jatkuin hieman kehässäkin, tuomari oli tosi tiukka. EH, H ja hyl olivat yleisimmät arviot. Molemmat junnut olivat ERI1 ei SAta... 22 staffia ja vain 3 SA:ta ja 5 ERIä.
(kuvankäsittelyohjelma päätti itse muuttaa osan kuvista mustavalkoisiksi...)





Koirien matkan kohokohdat oli meidän pikaiset turististopit, joissa lauma sai aina juosta vapaana. Nylon ei tainnut koko matkalla tajuta ettei Tikkari olekaan Tyyris ;) Majapaikoissamme koirat saivat olla vapaasti, pitkän autoilun lomassa ei tosiaankaan haluttu sellaisia paikkoja, jossa olisivat häkkeihin joutuneet.

Joey

Joey ja Tikkari

Peetu

Peetu ja Tikkari Äijäkoskella



Viimeinen koitos

Häppärille tänä vuonna oli viime viikonloppuna. Ja vaikka luotto ei ollutkaan ihan täysi, niin meidän Höyry suoritti BH kokeen hyväksytysti lauantaina.
Reeneissä on ollut pientä muiden koirien vilkuilua erkkarin "lähdempä" tempauksen jälkeen, mutta kokeessa tätä ei ollut. Varsinkin alussa vire oli kyllä huonoakin huonompi eli oikean mielen ylläpitoa odotellessa pitää harjoitella paljon. Tuo oli aivan kuutamolla kun lopulta päästiin aloittamaan ja remmiseuruu oli löysää! Henkilöryhmä oli niin tiiviissä, ettei me meinattu mahtua rinnakkain sieltä väleistä ja siinä sählättiin mielestäni kauheasti...Vapaana kaikki sujui jo ryhdikkäämmin. Istuminen tapahtui, vartaloavulla ja hitaasti, mutta tapahtui. Maahanmeno oli ok, vähän hitaahko. Luoksetulo oli ripeä, mutta tuli tietty vinoon... Paikallamakuu oli ok, pakko oli ihan vähän vilkasta olan yli kun parina ollut spk teki luoksetulon. Mutta ei se edes päätään kääntänyt. Yes ;) Arvosanat olivat tasoa erittäin hyvä, istuminen hyvä.
Kaupunkiosuudella vedettiin hihnassa ja nosteltiin häntää, mutta ei mitään vakavaa. Läpi meni siis!
Sitten pitäs varmaan opetella se nouto talven aikana???