lauantaina, joulukuuta 29, 2012

Loppu lähenee

Tätä vuotta on jäljellä enään pari päivää. Sitten alkaa taas uusi vuosi puhtaalta pöydältä.


















Joulu oltiin vaan ja rauhoituttiin.
Ulkona oli kaunista, hivenen kylmää toki, mutta aatonaattona aurinkokin pilkisteli.










Meidän joulunvietto on tiivistettynä tuolla : 
http://rizs.kuvat.fi/#/kuvat/Joulunseutua+2012+/
Joulunalla surtiin useampaakin pakkaseen kadonnutta pikkupoikaa ja jotenkin tuo Suvi Teräsniskan Pikkuveljen joulupuuro sai mielen haikeaksi aattona
"
Pikkuveljen joulupuuro nyt lautaselle jää,
mantelista kinaa enää ole ei
ja meidän sateliittikissa kai kehrää ikävää,
sen kanssa mielessäni teen matkan
kotiin myötä joulukyyneleen
Se pilke iloinen sun nappisilmien
tänne leijailee nyt kanssa joulutuoksujen"



Tämä vuosi 2012  jäänee historiaan ihan hyvillä mielin. Vuoden kohokohtana voitaneen pitää meidän häitä, jotka ihanan sään ansiosta voidaan katsoa kokonaisvaltaisesti onnistuneiksi.
Kodissamme olemme edelleen viihtyneet vallan mainiosti ja remonttikin on edennyt huone huoneelta ja uusi terassikin odottelee ensi kesää.
Niin eläinkunta kuin ihmisetkin ollaan pysytty hämmästyttävän terveinä. Itselläni on nyt neljä vuotta töitä takana ilman yhtään sairaslomapäivää - tuonee kyllä huonoa onnea sanoa tätä ääneen...


Koirarintamalla oli tällä vuodelle kauneuspuolen tavoitteita, jotka rikottiin yli odotusten. Häpsiille oli tarkoituskin kokeilla sertejä, mutta nuo kolme sertiä peräkkäisistä esiintymistä oli kyllä hieno setti. Eihän tuo koirana nyt niin ruma ole, jos ei virheetönkään (our nice young male ;)), mutta suurimmat reenit on pitänyt tehdä tuolla käytöspuolella. No showt on nyt Häpsiin osalta ohi ja tuo lyhytkarvaversion on ihana!


Riisin osalle ei tavoitteita edes ollut, erkkariinkin mamma otettiin vaan jälkeläisluokkaa varten ja sitten rinsessa meni ja voitti kaikki! Latviassa käytiin nuorison tukena hakemassa loput sertit Latvian ja Viron valionarvoja varten.

Tikkarille oli tavoitteita ja niitä lisättiinkin vuoden mittaan ja silti ne kaikki täyttyivät. Ensin haettiin cacibit Virosta, Tanskasta ja Suomesta, jotta saatiin CIE kasaan. Sitten toinen Tanskan reissu, jotta saatiin sieltä sertit kasaan ja samalla neljän maan valiotittelit nimen eteen. Hienosti alle kolmevuotiaalta, turkiltaan vielä sangen keskeneräiseltä kaverilta.

Entä sitten ensi vuonna?

Tavoitteena olisi pysyä poissa koiranäyttelyistä ;) Erkkaria ei lasketa. Eikä sitä, jos kaveriksi pitää lähteä...

Pentukuumetta alkaisi olla, johan tuo nuorin on kolme. Mutta kovasti olen tuuminut, että ei neljättä briardia, ihan tuon turkin takia. Juu, olen myös tuuminut, että ei ehkä ylipäätään neljättä... mutta jos se nyt kuitenkin tulisi, niin se on sitten eri rotua ja pienempi ja lyhytkarvaisempi. Mutta musta se kokolailla olisi kuitenkin, jos nyt vähän ruskein merkein ;)

Näiden kanssa... Tikkarin tavoitteet olisi nyt reenipuolella, mutta BHseen on pitkä matka. Sääli, kun jälki kulkee. Häpsii tavoittelee ensi vuonna loppuun TK2n ja pohtii JK1stä. Muuten se olisi varmasti työstettävissä, mutta ne hypyt. Pitää nyt pähkätä ja varmaan saada tuo kuvattua ennenkuin voi alkaa keväällä sitä yhtään treenimään. Jos selässä on häikkää niin saa kisat jäädä siihen. Hieronnassahan sieltä ei mitään isoa huomautettavaa löytynyt.

Ja jos yrittäisi nyt edes luvata lenkkeillä enemmän!

Täällä kotona pitäisi työstää ainakin eteinen kuntoon ja kevään tullen piha-ja aitatalkoita riittää. Kuhmalahdella pitäisi saada yksi sauna valmiiksi ja kaikenmoista muutakin.
Eli eiköhän sitä touhua riitä ihan jokaiselle ensi vuodenkin päivälle!


torstaina, joulukuuta 20, 2012

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2012

Talven viikkoja

Koko joulukuun on ollut talviset kelit, maa valkoisena ja mittari miinuksella. Toistaiseksi aivan hulluilta pakkasilta on vältytty. Lunta valitettavasti tulee salakavalasti vähän lisää joka päivä ja kyllä tuo määrä nyt jo alkaa esim. metsässä tuntua. Meidän hyvin alkanut potkukelkkailukin vähän tökkii, kun pöpperölunta on koko ajan.



Puiden kaato ja oksaprosessointi katkaisi meidän sisäremontin ja se on nyt ollut aikaslailla jäissä. Tarvis varmaan raapia jostain se aika, että tapetit saisi seinään ja lattian tehtyä. Loppu viimeksi siinä ei hirmuisen aikaa menis, mutta me ei vaan olla oltu kotona, ainakaan yhtä aikaa.

Messari oli ja meni. Riisi oli ilmoitettu vain sunnuntaille, mutta kävimme turisteina pyörimässä paikanpäällä jo lauantaina. Riko Riisinpoika arvioitiin toiseksi parhaaksi urooksi lauantaina kera sinivalkean ja valkean ruusukkeen  Sunnuntain tuomari tykkäsi aikalailla eri koirista kuin lauantain, monen kohdalla nauhan väri vaihtui, suuntaan tai toiseen. Peetu esiintyi upeasti (lauantaina se oli huomattavasti kiinnostuneempi kehäkavereista kuin eteenpäin menosta…) ja hurmasi tuomarimme. Lopputulemana ROP-ruusuke ja uusi titteli. Itse en voinut ryhmiin asti jäädä, mutta onneksi Peetua ulkomaillakin esittänyt Juri Geidons tuli apuun ja esittikin pojan ryhmässä niin tyylikkäästi kuuden parhaan joukkoon!




Viime viikonloppu hurahtikin töissä kellon ympäri. Anu, Heidi ja Ullamaj lähtivät halkomaan lumikenttiä Liettuaan ja kotiutuivat tapahtumarikkaan retken jälkeen maanantaina onneksi yhtenä kappaleena. Cacibejakin tuli, joten hukkareissu ei tämäkään ollut. Nyt odotellaan Tyyrikselle tärkeää pakettia ulkomailta ja katsotaan mitä sen sisällöstä aikanaan tulee! (Toivottavasti tässä ei nyt käy allekirjoittaneelle huonosti ….kun sillä olis jo nimikin valmiina ;) )

Työmaa saatiin pidettyä kunnialla pystyssä, ja kohtuullinen pakkanen mahdollisti koirien runsaan ulkoilun. Tällöin ne ovat heti sisätiloissa rauhallisempia, ja varsinkin illalla talo hiljenee äkisti nukkumaan kun iltanakit jaetaan ja valot himmenee.




Clintonilla oli tosi hubaa kun meidän tytöt pitkästä aikaa tuli leikkimään. Ja sitä menoa sitten riitti. Jep, ei uskoisin että Riisi ja Clinton täyttävät tänään 7v - onnea kaikille muillekin sisaruksille!




Nyt pitäisi vähän asennoitua jouluun, se olisi hyvä syy (taas kerran) siivota tämä kämppä vähän perusteellisemmin. Tavoite on olla vaan ja jos kerrankin ehtisi ja jaksaisi ulkoilla kunnolla. Ja nukkua!


lauantaina, joulukuuta 01, 2012

Meille ei tule joulukuusta

Maanantaina sopimuksen mukaisesti miehet kävivät kaatamassa pihastamme neljä kuusta ja kolme mäntyä. Itse lupasimme hoitaa loput...

Näky oli aika lohduton kun maanantaina pimeässä tihkusateessa tulin töistä. Oksakasat olivat aikas valtavat ja pihassa toki jälkensä, kun on niin tavattoman märkää!






Mutta ei kun hommiin… Maanantaina meni vähän ihmetellessä (vain kolme kuormaa) ja opetellessa, mutta tiistaina urakka alkoi jo edetä (kuusi kuormaa...) . Lastasimme oksia isoon avoperäkärryyän ja kävimme tyhjäämässä onneksi! lähellä olevalla Mhy:n haketuspaikalle. Onneksi myös keli suosi meitä, eikä lunta satanut vielä lainkaan, mutta keli kuivui sen verran, että hanskatkin pysyivät liki kuivina!
Mutta kyllä väsytti, kun töiden jälkeen ähelsi oksien kanssa jokusen tunnin. Eikä ne olleet mitään risuja, vaan monen metrin mittaisia , sangen tuuheita PAINAVIA ”pikkupuita”.

Tiistaina pöllit haettiin traktorilla Kuhmalahdelle, joten säästyimme tältä työvaiheelta. Torstaina tehtiin viimeinen kuorma, joka oli numero 16 ja urakka oli aidan korjausta vailla valmis! Toki keväällä lumen alta löytynee vaikka mitä, mutta…





Tänään valosalla ensimmäisen kerran nähtiin totuutta siitä, miltä tämä nyt tulee näyttämään. Eiköhän kesällä jokunen valonsäde enemmän meidän tontille löydä!



Tässä pari suht vastaavaa "ennen" kuvaa, miltä kaikki näytti alunperin.




Ja koska tänään on joulukuu, niin toki jouluvalotkin alkavat ilmestyä ...




Kohta lähdetään huristelemaan lumisia teitä Jyväskylään Vilman&Mikan tupareihin, kunhan ensin meidän "lastenhoitajat" saapuvat Virroilta paimentamaan tätä laumaa :)


lauantaina, marraskuuta 24, 2012

Kiirettä kaamoksessa


Tai ainakin oma elimistö väittää, että se kokee olevansa kiireinen eli myös väsynyt koko ajan. Tuntuu, ettei normi yöunet riitä alkuunkaan, viikonloppuna kun sitten vetelee liki puoleenpäivään, on kuin uusi – taas jaksaa about tiistaihin asti. Olisko vähän auringonvajetta?


Valoa elämään?

Saatiin vihdoin päätettyä puidenkaadosta pihassamme. Se ei niin helppoa ollutkaan, vaikka moottorisahan omistammekin. Kaikki puut ovat niin suuria, että kaatuvat joko meidän ja/tai naapurien taloihin, istutuksiin tai läheisiin sähkölinjoihin… Nyt tulee maanantaina maksetut miehet ottamaan 7 puuta kantoineen, joten ihme, jos ei pihan ilme vähän avarru! Meille jää itselle urakaksi kuljettaa oksat pois – arviolta reilu 10 isoa peräkärrykuormaa (nähtäväksi jää mikä on lopullinen luku) ja puupöllit viedään traktorilla maalle. Hmm..tässä märässä ja pimeässä ihan riittävästi ulkotekemistä…


Mutta ensi viikolla ovat luvanneet PAKKASTA, joka tarkoittaa kuivaa ja suoraan myös puhtautta! Olen jotenkin korvia myöten tässä ravassa – kirjaimellisesti. Viikolla kävin tihkusateessa juoksemassa Riisin ja Tikkarin kanssa, takaisin tullessa vaatteet kylpyyn, koirat kylpyyn, kylppäri kylpyyn… ja vihdoin myös itse. Ja silti sitä ***** hiekkaa on joka paikassa!

Uusi hankinta, jonka tulo kesti niin kauan, että joku varmasti toi sen kävellen. Mutta jokaisen odotuspäivän ja hintasa väärti on kyllä! Suosittelen! Mutta jos Kiinasta tilaatte, niin tilatkaa keväällä, että se ehtii syksyksi ;)
Kyllä 900lumenia jo lähimetsät niin valaisee, että kehtaa kulkea!


Iltavuoro

Sisälläkin on vähän urakka vaiheessa. Aloitettiin viimeinen makkari, eli meidän ”tietokonehuone”. Saa senkin jouluksi kuntoon . Katto on nyt maalattu neljään kertaan, ja suurin osa tapeteista revitty pois. Tämän viikonlopun tavoite olisi ottaa loput tapetit ja pohjamaalata seinät. Uudet tapetit ja laminaatti on jo hankittu. Teimme ennätyksen, n.20-25min oli tapetit valittu ja maksettu! Viimeksi tähän meni yhden huoneen osalta kolme liikettä ja tunteja .



Koiraosuus
Häpsii kävi viime viikonloppuna Mäntässä kokeilemassa tokokeessa. Menin ristiriitaisin tuntein, en treenannut lokakuun kokeen jälkeen lainkaan, viikolla testasin pari kertaa noudon ja kaukkarit, ja meni loistavasti. Menin siis hieman takki auki hakemaan viimeistä ykköstä, koska liikkeiden pitäisi olla aika hyvin tuon takaraivossa.

Kuitenkin suurena jännitteenä oli maneesi – tuo koira ei ole ikinä reenannut, puhumattomaan kisannut missään seinien sisällä. Ja kyllähän se näkyi. Seuraamisessa mukaani lähti ensi alkuun matkalaukku, joka roikutti päätään. Vasta parin käännöksen jälkeen se alkoi seurata oikeasti. Maneesi ja tuomari paineistivat sitä ja kauttalinjan yleisilme oli paaaaljon huonompi kuin lokakuun kokeessa. Ja uutena lisämausteena, mua itseäni jännitti. Ympäristöstä otettu paine ja mun jännitys varmasti saivat aikaan sen, että Häpsii ei juuri istunut. Eli kaikki maasta istumaan nousut jäivät oikeastaan näkemättä. Kyllä se perusasennot teki. Hypyssä se taas kolisti eikä istunut taakse. Ansaitusti, mutta toki pettyneinä saimme 152p ja kakkostuloksen.
Ei siis TK2sta suoralla ykkösrivillä, eikä tänä vuonna. Kyllä mä sen ens vuonna haen, mutta voivottelemaan emme varmastikaan ala. Pipsa voinee todistaa, että ainakaan vielä koira ei ole kykynevä menemään kehään vapaana ;) enkä kyllä uskalla lähettää sitä ruutuun (jos ruudun takana voi olla elämää).

Istumisongelma, onko se henkinen vai fyysinen? Takaosan hallinnassa ja istumisnopeudessa + hypyissä on nyt pitkin tätä vuotta ollut ongelmaa. Pitäs pitäs… kai tuo olis syytä kuvauttaa selästään, että tietäis. Eilen sillä kävi nyt ekan kerran hieroja, joka ei hämmästykseksemme löytänyt oikeastaan lainkaan jumia niskasta eikä koko pitkästä selästä, mikä tuolla remmikäytöksellä on ihme! Erittäin voimakkaat nistalihakset kyllä, mutta kaikki lavat yms. olivat hyvin irtonaiset. Ristiselkä oli hitusen jäykkä ja aivan hännäntyvessä oli kipeä paikka. Myös etureidet olivat huomattavan kireät, jopa niin, että ne voisivat olla syynä huonoihin hyppyihin. Mitään vakavaa ei siis tällä käsittelyllä tuntunut, joten rennommin mielin jatkan tilanteen seurailua.


sunnuntaina, marraskuuta 11, 2012

Tanska+pakkomielle = onnistuminen

Jessh, saavutimme Tikkarin kanssa tämän vuotisen tavoitteemme. Neiti on nyt Tanskan,Norjan, Viron ja Latvian valio. Sekä C.I.E !


Kun emme keväällä Roskildesta onnistuneet saamaan kuin yhden Tanskan sertin, jäi tällä Herningin "kaamosretkelle" vähän paineita..Mutta ensi vuoden näyttelyloma tuli ansaittua!



Virallista osuutta

Tikkari
Riko
Naanaa



La 3.11 tuomarina Jurate Butkiene, Liettua
ROP, PU1 C`You Lucky Moravia Campanella
PU2 SERT Boondock´s Law And Order
PU3 Top Wesselton Born To Win
VSP, PN1 Mon Ami Pour Toujour Grazia
PN2, SERT Boondock´s Jury Is Still Out
PN3 Avril Desire Elite
PN4 Boondock´s Latte With Sugar

Su 4.11 Scaba Zsolt Lokodi , Romania
ROP, PU1 C`You Lucky Moravia Campanella
PU2 SERT Top Wesselton Born To Win
VSP, PN1 Mon Ami Pour Toujours Gidget
PN2 Avril Desire Elite
PN3 SERT Boondock´s Jury Is Still Out
PN4 Mon Ami Pour Toujours Grazia

Avo urokset

Handsome Moravia Campanella
Top Wesselton Born To Win

Avril Desire Elite

Sunnuntain paras narttu-kehä

Mon Ami Pour Toujours Gidget - VSP su

Mon Ami Pour Toujours Grazia - VSP la



Ja millaista siellä sitten oikeasti oli?

Torstaina vaan kamat laukkuun ja menoksi, aika hyvin ihminen saa tiivistettyä...

Naanaa ja Riko matkasivat eka kertaa Ruotsiin laivalla, Tikkari oli jo kokenut konkari. Yöllä myrsky häiritsi kaikkien unta, mutta hengissä selvittiin rantaan asti! Lähinnä harmaudessa huristimme Ruotsin läpi, vielä ei onneksi satanut.
Tanskassa hämärä alkoi laskeutua, söimme ja siitä se kaaos sitten alkoikin. Meillä oli matkaa Herningiin n.130km ja liikenne jumiutui täysin. Oli täysin pimeää (Tanskassa ei kertakaikkiaan ole katuvaloja missään ja ainakin tuolla myös tien maalaukset erittäin puutteellisia), vettä tuli kaatamalla eivätkä tanskalaiset tuntuneet hallitsevan tilannetta. Yksi ajoi kaiteeseen, toinen toisen takapuskuriin, kiihdyttelyä, hurjia jarrutuksia, tyhmiä kaistanvaihtoja. Kun oltiin 25minuutissa edetty 2km, alkoi vähän hirvittää...

Aikanaan selvisimme hotelliin, lähdimme sateessa hoitamaan koirat ja totesimme että aamulla saadaan olla aikas ajoissa liikkeellä...
Niin olimmekin viideltä jo sateessa puistossa, jonka jälkeen kolmikko oli pakko föönata jne.

Hotellihuoneemme näyttikin tältä:



Huoneessa oli onneksi eteinen, jonne saimme jättää koirat valumaan
...ennenkuin ne pääsivät sänkyihin nukkumaan (onneksi tajuttiin ottaa omat päiväpeitot mukaan)
Riko -the poikien puoli
Naanaa- tyttöjen puolella


Lauantaiaamun siirtymä näyttelyyn oli kaoottinen. Onneksi olimme ajoissa. Autot parkkeerattiin 4-kaistaisen tien toiselle puolen, josta tunnelia mentiin halleille. Joo, ensin mentiin väärään tunnelliin, josta piti palata takaisin. Mä raahasin kolmea koiraa, Um niiden häkkejä ja tavaroita. Halleille kun selvittiin, aukeni totuus. Niitä todella oli D:stä Q:hun ja ne olivat eri rakennuksia. Osaan pääsi ulkokautta, osaan vain toisten läpi.

Olimme todella kahvin tarpeessa, kun saimme leirimme lopulta kasaan.



ja kanssakilpailijat näyttivät olevan meitä paljon valmiimpia...mutta kyllä me siitä sitten kirittiin ;)




Lauantaina näyttelyn jälkeen oli onneksi about poutaista ja koirat ehti käyttää reippaalla tunnin lenkilä liki kuivina.


Illalla ja sunnuntaiaamuna satoi taas senkin edestä! *1000x huokaus*
Sunnuntaina näyttelyyn meno oli helpompi, Um ajoi purkuun ihan hallin eteen (kun kävi ilmi että tämä on sallittua!), mä marssin koirien kanssa sisään odottamaan ja häkit odottivat kehän reunalla. Wou!
Kotiinlähtö sujui parilla purkureissulla ja ihan sujuvassa liikenteessä päästiin Ruotsin majapaikkaamme Mälmön lähistöllä. Ja siellähän repesi reissun parhaat naurut - pitseriassa kysyivät multa paperit (!!!!!) kun ostin yhden siiderin :)
Kuvatodiste tuosta "muumilimpasta" alla ;)

Maanantaina rullailtiin tasaisessa vesisateessa kohti Tukholmaa. Haaveissa oli kuvata koiria ajan kanssa. Mutta eipä sitten. Metsässä ne käytettiin pariin otteeseen hömppäämässä sateesta huolimatta - ja sitten hyttiin ja unta palloon koko ryhmälle!

Kiva ja onnistunut reissu taas takana, mutta helpottavaa oli tulla kotiinkin. Ja oikeastaan ihan jees, ettei uusia reissuja ole nyt tiedossa.

Ihanat matkaseuralaisemme Riko, Tikkari ja Naanaa