tiistaina, joulukuuta 11, 2007

Voittajaolo?

Ei aivan. Vuosi alkaa olla ohi, eikä aikaansaannokset oikein tyydytä. Oma moka, täysin.



Viikonloppu vierähti perinteisesti messarin voittajanäyttelyssä ja siellä sain hetken nauttia voittajaolosta ja valokeilassa olosta, kun sain kunnian pyöräyttää Riisin velipoika Huurun ryhmäkehässä. Pyörähtämiseksi se jäi, mutta käytiinpähän näytillä. Ja hieno saavutushan tuo ROP alle 2vuotiaana jo oli! Riisikin kävi "hapsuineen" kehässä - ERI, mutta ei PN sijoitusta. Koska muille ei kelvannut, saimme kuitenkin sertin. Tyhjin käsin ei siis tarvinnut lähteä, vaikka ensimmäistä kertaa Rimppari jäi ilman sijoitusta. Nyt on takana 10 näyttelyä, 8 sertiä ja 2 varasertiä. Tulevaisuus jää nähtäväksi, todennäköisesti ensi vuosi menee pääosin kotona karvoja kasvatellen - ellei meille tule vauvoja, jotka tuhoavat loputkin.



Huurun lisäksi ei tutuilla koirilla järin hyvin messarissa mennyt, kovin monen kohtaloksi tuli sijoittua kakkoseksi, joka lienee se pahin paikka... Piun jätin ilmoittamatta rahan puutteessa + ennakoin oikein tuomarin mieltymykset naapurimaan koirien suhteen... Ei sillä, nartuissa oli monta kaunista kisaajaa, joista kyllä parhaimmista pyörähteli PN-kisassa ja tässä kohtaa on enää turha arvailla olisiko Piu siihen sakkiin yltänyt.
Molempina päivinä istuttiin katsomossa jännittämässä ryhmät ja sunnuntain BIS oli lievä pettymys kun suosikkini (lähinnä valkkari ja amerikan akita) eivät sijoittuneet.
Meillä oli messarivieraita Virroilta yökylässä ja hyvin yksiöön sulautui neljäkin koiraa... Ja hyvin saatiin Sarin kanssa maailmaa parannettua - ja siinä samoihin aikoihin siskonsa Mari oli pukertamassa maailmaan uuden koiraharrastajan, ONNEA! Piippa onkin malttamattomana odotellut agilityohjaajansa jakautumista ja ehkä ensi vuonna on luvassa lisää kolmosen startteja?!


Säät on olleet nyt niin pitkään suorastaan p...................... että ei jaksa oikein edes valittaa. Toivottavasti talvi oikeasti tulisi!


Tällä viikolla pitäisi hoidella juoksevat asiat, joululahjat, vähän kouluhommia ja viikonlopun aikana sitten lähteä maalle joulunviettohon. Toistaiseksi ei ole YHTÄÄN joulufiilis, mutta.. jospa pian tulisi valkoinen hanki, kuuraiset puut ja muutama tonttu ikkunan taakse ...

keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007

Viikkiä ympäri

Ihanan kuivia päiviä... Ollaan pyöritty lenkit pääosin kotinurkilla. Lunta täällä on nytkin vain hentoinen kerros, mutta se riittää piristämään omaa ja ennenkaikkea koirien menoa! Tätä lisää!




















sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007

Piun comeback tokoareenalle


Eilen aamulla startattiin kohti Virrat cityä, matkalta Maija ja Hörppis-kihara mukaan. Matkalla ehdimme muutamaan kertaan pohdiskella liekö tällainen tokoreissu on kovin järkevä, Hesa-Virrat väli kun kestää nelisen tuntia ajella. Noh, päivä oli aurinkoinen ja kaunis, mikäs siinä oli ajellessa. Poikettiin meillä kotona syömässä ja kotiväkeä moikkaamassa.


Tokot pidettiin liikuntahallilla, joka on todettu jo aiemmin erinomaiseksi kisapaikaksi. Ja kaikki toimi taaskin. Piu aloitti suorituksensa valitettavan perinteisesti nollaamalla paikallaistumisen…ääh. Ja vielä ihan viimeisillä sekunneilla oli nukahdus tullut. Lopputuloksena oli siisti kakkostulos ohjatun noudonkin mentyä nollille (keskimmäinenhän sieltä tuli). Itse huomasi kyllä kisatauon (~1,5vuotta) kummastakin ja sen treenaamattomuuden. Mutta taas kerran Piippa sai papukaijamerkin, uskomattoman hyvin se veti liikkeet, koska kaikkia ei olla muutamaan kuukauteen edes käyty läpi. Metalliesineen se on nähnyt viimeksi heinäkuussa, tunnarin elokuussa, ruutua ja ohjattua otettiin pari kertaa ennen näitä kisoja. Positiivista oli myös se , että ilman treeniä Piu teki yhden parhaista kauko-ohjauksistaan kisoissa.

Tässä kokonaissaldo:
Paikalla istuminen 0
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 8
”Neliökavely” 7
Luoksetulo 10
Ruutu 10
Ohjattu nouto 0
Metalliesineen hyppynouto 10
Tunnistusnouto 9
Kauko-ohjaus 8
Yhteensä 234pistettä / II


Maija Hörppis kokeili ”isojen poikien luokkaa” toista kertaa ja intoa riitti, järki ei aivan. Noutajalla nuo noudot ovat liian hauskoja, joten poika hieman pelleili nollaten kaikki noudot. Ei tulosta, ensi vuonna sitten.

Kotimatka taittui pimeässä, mutta eipä meillä autossa hiljaista hetkeä tullut. Riihimäkeen asti mekin vain päästiin, sauna ja yökylä houkuttelivat moottoritietä enemmän… Baariin meno hyytyi suunnitteluasteelle, ihan hyvä ehkäpä ;)


Koirat on ihan väsyneitä retkestä, ihan hyvä sillä ulkona sataa ankeasti vettä. Virroilla on kuulemma tullut iso kasa uutta puhdasta lunta. On tää NIIN väärin...


tiistaina, marraskuuta 20, 2007

Pakkaspäivä



Tänään oli pitkästä aikaa ihana pakkaspäivä, aurinkokin uhkaili näyttäytyä. Riisin kanssa lähdimme kahden viettämään laatuaikaa ja leikkimään pellolle.
Eilen Riisi vietti laatuaikaa flatti Arvon kanssa. Arvid meinaa olla purjeessa tämän tumman ja tulisen ihastuksen kanssa. Kyllä nuoriso sitten jaksaa juosta!!! Ja kyllä ne on sitten puhkikin noiden metsäreissujen jälkeen.











Jälkien tallaamista on jatkettu ahkerasti.
Perjantaina tehtiin kaksi lyhyttä suoraa, joista toinen kokeilu kynnöspellolla. Toinen treeni uhkasi mennä pieleen, kun pellolle hyökkäsi rähjäävä irtokoira, jonka omistaja ei asiasta paljon huolta kantanut. Koiran lopulta poistuttua, rauhotin Riisin ja ajettiin jälki loppuun. Hyvin se palautu työvireeseen.
Lauantai oli vapaapäivä, sunnuntaina tehtiin päivällä yksi suora n. 120 askelta. Riisi oli aika väsy, kun mentiin jäljelle suoraan briardien tottisteluista, mutta hyvin se teki töitä. Ehkä hieman hitaammin kun pirteänä, mutta tarkkuus ei kärsinyt.
Maanantai-iltana käytiin tekemässä n. 200 askeleen suora.
Ja tänään tein pitkästä aikaa kulmaharjoituksen. Vähän ennen kulmaa Riisi meinasi oikaista, mutta pysäytin sen, jolloin se itse korjasi ja teki kulman ok. Lisähäiriönä pellon päällä (tosi matalalla) pörräsi helikopteri varmaan kymmenen kertaa, en käsitä mitä se puuhasi. Välillä otti omiinkin korviin. Kerran Riisi nosti kopterin takia päätä, muuten se ei haitannut yhtään.


















Tänään olisi vielä schapeporukan tottistelut, Piun kanssa pitäisi vähän viimeistellä kisakuntoa lauantaita varten. Paketti tuntuu olevan _hieman_ hajalla, mutta pitää vaan luottaa koiraan ja lähteä pitämään hauskaa. Eka kisa TVA:ksi tulon jälkeen...

torstaina, marraskuuta 15, 2007

Jäljillä ollaan


Me ollaan tehty oma ennätyksemme. Viimeisen viikon aikana ollaan tehty 7 jälkeä, plus pari ilmaisutreeniä ja jopa pari tottisvääntöä. Ja kyllä koirasta alkaa nähdä, että työskentely varmentuu. Katsotaan mitä jatkossa, jaksaako Couch pitää meidät liikkeessä ja koska etelään tulee lumi. Tavoitteena olisi kisaaminen ensi kaudella - jätetään laji varoiksi mainitsematta ;)


Piun kanssa ollaan vähän koitettu muistella evl:ää, tokokisat lähestyvät uhkaavasti. Tässä kohtaa sanoisin, että tavoitteena on tulos, mutta ihan ykköseen asti ei taida taso riittää... Esimerkiksi ruutu on ollut sen verran hukassa -tai ainakin se merkki siitä alusta, etten jaksa uskoa sen korjaantuvan. Tunnari on tehty viimeksi elokuussa, kai se riittää?


Allekirjoittaneen opintojen deadline lähenee ja silti mitään ei tapahdu. Ahdistaa. Mieli vaan "juoksentelee" mukavampien asioiden parissa.


...ja nyt lähdemme Sipooseen tuulettumaan, Riisi pääsee huiskaamaan (ja ehkä myös uimaan...) Arvon kanssa. Ja sitten on odotettavissa pannari-iltamat :)


lauantaina, marraskuuta 10, 2007

Tapaus Lempäälän hätähuostaanotto





Kotiuduin Viikkiin torstai-iltana Orivedeltä, jonne viikko aiemmin lähdin melko pikaisesti. Takana on aikamoinen viikko, joka toivottavasti jäänee ainutlaatuiseksi tapaukseksi.

Boondock´sin koirahoitolaan saapui tiistai-iltana 30.10 Lempäälästä 21 hätähuostaanotettua pikkukoiraa. Itse vältyin pahimmalta, koska en ensinnäkään ollut koiria hakemassa enkä myöskään nähnyt kahta huonokuntoisinta, jotka eläinlääkäri heti keskiviikkona lopetti. Samoin jo ensimmäisenä yönä koirista oli perattu pahimpia paakkuja irti, jotta ne pystyivät ulostamaan. Silti näky ja haju torstainakin olivat aika lohduttomat. Liasta ja kynsien pituudesta oli pääteltävissä, että varmasti vuoden verran hoito oli ollut hunningolla.



Entistä
elämää








Esimerkki
pitkistä
kynsistä










Takamus
ennen
pesua








Torstai
Siitä se sitten lähti. Koira kerrallaan otettiin käsittelyyn, ensin saksilla isoimmat takut ja likapaakut pois, koira paljuun lämpimään veteen likoamaan, sitten muumishampoota muutama kourallinen ja liotus jatkui. Pesun jälkeen koirat menivät häkkiin jalkaföönin viereen kuivumaan ja seuraava tuli pesuun. Loppukäsittely tehtiin tavallisella föönillä, karstalla, saksilla ja kynsisaksilla – tsädäm, koirat alkoivat muistuttaa ihan tavallisia kotikoiria. Ja tässä kohtaa meille valkeni, että vaikka koirat olivat aran oloisia tästä kaikesta, ne olivat aivan superkilttejä ja luottavaisia, koska kaikki käyttäytyivät tämän puhdistusoperaation ajan rauhallisesti ja ihmiseen nojautuen. Kukaan ei murissut, irvistelystä puhumattakaan.



Kerttu
10v.









Lievä masennus iski, kun otimme koiria reippaammasta päästä remmin päähän ulos valokuvausta varten, ja kävi ilmi, ettei juuri kukaan osannut kulkea hihnassa. Omassa ulkotarhassaan kaikki kävivät ja liikkuivat ihan reippaasti. Sisäsiisteys ei kuitenkaan ollut kenelläkään ihan hallussa, mitä nyt ei voinut olettaakaan, kun oli syytä epäillä, etteivät koirat olleet ehkä noin vuoteen käyneetkään ulkona.

Perjantai
Ensimmäiset koirat julkaistiin netissä, ja laitoimme jutun julkisuuteen parille nettipalstalle. Siitä se hullunmylly alkoikin, puoli kahdeksan aamulla alkoi puhelin soida ja se hiljeni seuraavan kerran edes hetkeksi vasta alkuviikosta. Julkisuus lisääntyi kohti iltapäivää, kun toimittajat alkoivat soitella. Välillä oli epätodellinen olo ja epätietoisuus mihin revetä, kun puhelin soi ihan koko ajan, koiria piti pestä, koirahoitolan työt piti tehdä ja siihen väliin vastaanottaa toimittajaa ja tv kuvaajaa. Vartin varoajalla jouduin nelosen iltauutisiin, nyt voi sanoa, että kaikki on koettuna ;)
Onneksi kenenkään ei tarvinnut olla yksin töissä ja pienellä organisoinnilla ja venymisellä kaikki saatiin tehtyä.
Iltasella meitä helpotti seitsemän koiran verran, kun näiden koirien kasvattaja ja/tai osaomistaja kävi tapauksesta järkyttyneenä hakemassa omansa pois.
Illalla ynnäsimme n. 200 puhelua, 85 soittopyyntöä, 180 sähköpostia, lauantaina ja sunnuntaina määrät olivat suunnilleen samaa luokkaa.















Lauantai
Rumba jatkoi aamusta, puhelimen ääni rasitti ehkä eniten. Koirien kunnostus eteni niin, että sunnuntaille jäi enää pari pestäväksi. Koirista huomasi jo selvästi, että ne alkoivat kotiutua ja turvautua meihin. Siksikin oli tärkeää saada ne mahdollisimman nopeasti omiin uusiin koteihin. Lauantaina lähtikin kolme ensimmäistä maailmalle.

Hurjaan yhteydenottojen määrään mahtui kaikenlaista, mutta kuitenkin yllättävän paljon niitä erittäin hyviä kotivaihtoehtoja. Käytännössä jokaiselle koiralle olisi ollut monta yhtä hyvää kotia, joista joku piti valita. Paljon mahtui mukaan niitäkin, jotka halusivat vain pikkukoiran edullisesti tajuamatta koirien taustaa. Muutaman ihmisen kanssa sai puhelimessa hieman kinata, kun eivät meinanneet tajuta miksi eivät koiraa saa. Ujointa poikaa ei annettu ydinkeskustaan, jollakulla vapaana ollut koirankoppi ei myöskään täyttynyt yhdestäkään näistä koirasta. Eräs mies kysyi tulisiko toimeen vuohien kanssa, jos laittaisi sen niiden kanssa tarhaan, kun ei kerran osaa hihnassa kulkea. Sähköposteista karsittiin ne, joissa ei lukenut muuta kuin ”voisimme ostaa pari niitä pikkukoiria”.

Sunnuntai
Päivä alkoi edetä jo enemmän rutiinilla ja puhelimeenkin ehdittiin vastailla hieman enemmän. Aamusta soiteltiin myös parhaille kotiehdokkaille, ja sovittiin tutustumisaikoja. Iltapäivästä muodostuikin melkoinen, sillä kaikkiaan maailmalle lähti viisi koiraa.
Huomasimme illalla, että olimme jollain tavalla ylikierroksilla, vilutti ja oli levoton olo. Tuntui, ettei kaikki voi olla tehtynä. Oikeastihan tilanne oli erittäin hyvä, parempi kuin kukaan oli oikeasti uskonut! Keskiviikkona eläinlääkärin käynnin jälkeen valtio lupasi maksaa koirien hoidon maanantaihin, sen jälkeen ne lopetettaisiin (käytännössä ei lopetettaisi, mutta kukaan ei enää korvaisi niiden hoitoa) . Sunnuntai-iltana jäljellä oli yksi vain varattu uros, mahdollisesti kantava narttu, joka odottaa ultraa, sekä yksi pentu.

Alkuviikko
Elämä alkoi normalisoitua ja rästiin jääneet työt saivat kyytiä. Puhelimeen sai vastata lähes automaattisesti ”kaikki ovat jo varattuja”, ”ei, emme ota vielä varauksia mahdolliseen tulevaan pentueeseen”.
Iloisena saimme vastaanottaa ensimmäiset kuulumiset uusista perheistä. Kaikilla kuudella ilmoittautuneella on sujunut paremmin kuin uskalsimme odottaa; ovat tottuneet uusiin perheisiin, remmi ei ole ollut paha ongelma, ja sisäsiisteys on ollut hämmästyttävänkin hyvä. Hienoa näin!
Uudet kodit kyllä peloteltiin niin puhelimessa kuin nenätystenkin kaikkien mahdollisten ongelmien varalta ja ne kirjoitettiin vielä kauppasopimukseenkin. Mutta toki hyvä juttu, jos pelottelu on ollut osin turhaa.

Viikonlopun aikana tapaus sai traagisia piirteitä, kun koirien entinen koti paloi. Seuraavana päivänä entinen omistaja löytyi kuolleena. Mitään syitä emme tiedä, poliisi tutkii tapausta. Mutta kyllä se surettaa, ettei tässä tapauksessa ihminen saanut selvästi tarvitsemaansa apua, mutta eläimet saivat. Eläinsuojelurikkomus on kuitenkin tapahtunut ja viattomat koirat ovat saaneet kärsiä. Olisipa asia paljastunut aiemmin, niin apu olisi ehkä ehtinyt ajoissa kaikille.

Hoitolan ja koirien osalta episodi alkaa olla ohi. Onnellisesti.
Päivänsäteemme
"Punkki "
(Punkki on valitettavasti häätöäänestyksessä, ja uhkaa lähteä talosta ;) )

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Hulluus huipussaan ?

On sunnuntai ja kello on 23.2o -tulin juuri kotiin. Jälki&ilmaisutreeneistä... Helppo mielialan nostatus sekä koiralle että ohjaajalle surkeasti menneiden syyslomajälkien jälkeen. Huomenna mennään kokeilemaan sitten ekat oikeat jäljet mietintätauon päälle. Ehkä hieman järkevämpään aikaan...

Päivä alkoi myös melko poikkeavasti. Aamulla uni on allekirjoittaneelle pyhä asia enkä suinkaan ole parhaimmillani edes heti aamukahvin jälkeen. Silti olin reippaana kymmeneltä briardistien tottiksissa Espoossa. Molemmat koirat tuli treenattua ja meni kaikiltakin osin ihan ok. Piu teki lähinnä merkkiä&ruutua ja vauhti oli hyvä. Paikka ruudussa oli kovin reunoilla, mutta hyvin Piippa otti ohjausta vastaan. Sitten tehtiin myös ohjattu nouto, jossa vasen kapula tuli hyvin heti eka yrityksellä. Kohta on treenattu kaikki evl liikkeet läpi kisoja varten ;)
Riisi teki paikallaolot, seuraamista ja kapulankantoa. Ja pari näpsäkkää luoksetuloa patukkapalkalla.

Erikoisista (meille siis) treeniajoista huolimatta tänään on oltu varsin tehokkaita.
Nyt pitäisi mennä nukkumaan, vaan kun ei väsytä. Aamulla kellon soidessa väsyttää senkin edestä.

lauantaina, lokakuuta 27, 2007

Lahti kv ja viikon kootut

Viime viikko meni hurahtaen, mutta lähes joka päivä käytiin vähän koiria treenaamassa lenkin lomassa. Torstaina oltiin pellolla piilottelemassa esineitä, ja aiempaan nähden Riisi toimi loistavasti. Tajusin lopettaa ajoissa, kerrankin. Taidan treenata tähän etäisyyttä valmiiksi pellolla, ennenkuin yritän siirtää asian metsään, jossa se jostain syystä on niin paljon vaikeampaa.


Perjantaina tokoiltiin molempien kanssa. Piippa joutuu ryhdistäytymään, kun tokokisat odottavat Virroilla 24.11... Hyvin se pelittikin, vähän haettiin seuraamispaikkaa, paikkaa merkillä ja paikkaa kaukoissa jne... Ens viikolla alkaa ruudun tehokertaus.

Riisi opettelee seisomaan jääntiä, muun pikkusäädön lisäks. Noudoissa tehtiin ainakin kertaluontoisena jonkinlainen läpimurto, neiti kantoi kapulaa liikkeessä mun rinnalla + kohti.
Pe iltana oli koko köörin turkinhuoltosessio. Riisi nautti joka hetkesta, sitä saisi kammata ja nypyttää 24/7 , jos jaksaisi. Piippa yritti paeta, mutta joutui luopumaan parista takkusestaan. Myös marsupojat joutuivat kynsihuoltoon ja pieneen karstaus&siistintäsessioon.
Tänään vietettiin näyttelypäivää Lahdessa. Viimeisen ilmottautumispäivän extemporepäätös ilmoittaa Dima erikoistuomarille aiheutti myös Riisin mukaan lähtemisen, muuten olisin ajanut tyhjällä autolla Hesasta Diman saapuessa Virroilta käsin. Schapeja oli ilmoitettu 27kpl hollantilaiselle John Waubenille. Dima sai tänään EH:n ihan oikeutetusti, joskin en ihan tajunnut arvostelussa kohtaa, jossa tuomari väittää että etukulmaukset ovat ok, mutta takakulmaukset liian vahvat ja pilaavat siten liikkeet ja ylälinjan... öö, mielestäni Diman suurin heikkous on suora etuosa eikä se takaosakaan liian kulmautunut ole. Ja maximum size tänään.

Sitten odoteltiin tovi jos toinenkin, että briardit alkoivat. Huuru oli vuorossa ensin, PU2 sert ja cacib. Riisi jäi karvan verran veljestä eli PN2, sert ja vaca. Jälleen kerran, olisi se cacib maistunut tännekin, mutta...

Plussaksi voi laskea senkin, että sain samalta reissulta talvirenkaani mukanani Hesaan, enää tarvitsee saada ne Golfiin alle. Tosin nyt sää näyttää vielä aika kesäiseltä.
Illan pimetessä oltiin kotona, saunaan, jonka jälkeen odotti pitsa&sidukka. Nyt odottaa enää uni - ja aamulla briardien treenit.

maanantaina, lokakuuta 22, 2007

Piun luonnetesti

Piun luonnetestaaminen on venynyt ja venynyt. Viime vuoden schapetestiin olimme menossa, kunnes se päivää ennen peruuntui ja siirtyi meille täysin sopimattomaan aikaan.

Eilen se sitten vihdoin onnistui, testaajina toisessa schapeluonnetestissä Hämeenlinnassa olivat Lea Haanpää ja Bengt Söderholm.



Toimintakyky: +1 ( Kohtuullinen)
Terävyys: +3 (Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu: +1 (Pieni)
Taisteluhalu: -1 (Pieni)
Hermorakenne: +1 (Hieman rauhaton)
Temperamentti: +1 (Erittäin vilkas)
Kovuus: +1 (Hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys: +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
yhteensa 112pistettä

Piu suoriutui testistä ihan helposti, ei mitään suurta kuormittumista. Suuria yllätyksiä ei tullut. Piu oli ehkä aika innokkaan oltuaan vähemmällä huomiolla edellisen viikon ja päästyään suoraan radalle. Eilen se siis ehkä esiintyi erittäin vilkkaana, mutta normaali Piu on kyllä huomattavan rauhallinen schapeksi ja harvoin se noin heiluu ja tutkii kuin eilen. Tosin aika usein se on minulla jollain tavalla "käskyn alla" eli en anna sen tuon tyyppisissä tilanteissa (esim. treenit, tapahtumat) hillua remmissä kiskoen.

Positiivisesti olen hieman yllättynyt siitä, että toimintakyky meni plussalle. Luulen, että tässä elämänkokemus on tehnyt tehtävänsä - niin monenmoista on Piu ehtinyt nähdä, ettei yksi kumma kelkkahahmo pitkäksi aikaa aiheuta hämmennystä. Raunioilla käynti ehkä auttoi pimeänhuoneen toimintaa.

Taisteluhalun -1 ei todellakaan tullut yllätyksenä. Piu ei käytä suutaan kuin syömiseen, eli se inhoaa vetoleikkejä ja painetta hampaisiin. Koskaan se ei ole oppinut leikkimään. Eikä se kamppaile muutenkaan. Jos se jää karvoistaan kiinni johonkin puskaan, se kököttää siinä hiljaa odottaen että ehkä joku löytää hänet ja tulee pelastamaan. Olen aina sanonut, että Piu ei selviäisi luonnonvaraisena päivääkään.

Terävyys +3 on ehkä hienoinen yllätys, sillä minusta Piu on kovin kaukana terävästä koirasta. Mutta, aina oppii uutta.

Pehmeys +1 oli varmasti oikea tulos eilen. Piu reagoi tapansa mukaan voimakkaasti sekä ylös tempaistuun hahmoon ja pudotettuun tynnyriin. Remmi pitkällä se kiskoi poispäin. Koira painui himan matalammaksi ja häntä pysyi alhaalla, kun kierrettiin rakennus ja ohitettiin uhat. Sitten taas häntä nousi ja Piu oli ihan ok. Olen melko varma, että nuorempana Piu olisi saanut arvosanan -2 pehmeä. Elämänkokemus on tuonut "selviytymiskykyä". Aiemmin ikävät tapahtumat jäivät sillä todellakin päälle ja palautuminen oli hidasta. Parivuotiiaana se ei olisi ehkä antanut uhan jälkeen uhkaajan koskea itseään ja olisi jatkanut tynnyrin hyperventilointia lopputestin ajan. Hyvä näin, että vuodet vaan parantavat koiraa!

Tiesin ettei Piu varsinaisesti pelkää laukauksia, mutta aina se on niihin reagoinut. Nyt se oli kyllä aidosti laukausvarma - myös papereissa siis. Otin Riisinkin autosta edellisen koiran aikana ja sekin oli täysin välinpitämätön elämänsä ensimmäisistä paukuista. Hyvä!

Syysloma

Syyslomaretkeily on takanapäin, johan siihen aikaa vierähtikin ;)















Hesasta suunnattiin ensin Siitamaan, josta napattiin Kaali-äippä laumaa täydentämään Virroille. Elo siellä neljän karvaturrin kanssa oli leppoisaa, joskin kovin hiekkaista... Sen totesin että lenkille lähtö neljän remmin kanssa on hieman sekavaa, joten pakkasin likat joka päivä auton perään ja ajettiin juoksemaan hiekkamontuille ja metsään. Hienosti nelikko leikki keskenään, Riisin ja Diman välilläkään ei ollut mitään kireyttä (niinkuin joskus keväämmallä). Kaali innostui leikkimään Diman kanssa vallan - myös sisällä. Kaali on kyllä taatusti kiltein briardinarttu maailmassa.

Dima
agissa












Dima ja Kaali







Mäkitreeniä









Riisi ja Kaali
jahtaa Dimaa











Oulu KV 6.10
Heti lauantaina loman aluksi startattiin "ruskaretkelle" eli koiranäyttelyyn Ouluun. Sarin Chevyyn pakattiin kevään Vaasan matkan uusinta + yksi lisävahvistuskelpie. Matkaan lähdettiin kolmen nurkilla ja olihan sinne pitkä matka. Tosin paluumatka se vasta pitkä olikin, kun navigaattori eksyi/eksytti meidät ja lopputuloksena oli melkoisen siksakkinen maalaismatka. Menomatkan leikillinen suunnittelu siitä, monellako ROPilla jäädään odottamaan ryhmiä (kaikki koirat olivat kehässä ennen puoltapäivää) kostautui, sillä näppäjämme nuollen poistuimme vähin äänin kotiin.

Briardikehä oli eksoottisen pieni ja hieman kuohahdin tullessani Huurun kanssa kehästä kera EH:n ja arvostelussa lukee "liikkuu lyhyellä askeleella". Olisi hieman näyttelytoimikunta voinut tsempata ja järjestää toisen samanmoisen teltta-alueen, jotta hommassa oli ollut jotain järkeä. Riisin kanssa koitimme kehänreunoja uhmaten loikkia pidemmällä askeleella ja ERI irtosi. Turkki ei enää riittänyt muuhun , joten olimme toisia luokassamme ja kolmansia PN-kehässä. Varaserti siis, yeee! Diman näyttely meinasi katketa alkuunsa, kun lähdin tunkeutumaan sen kanssa ahdastakin ahtaampaan halliin. Heti ovensuusta staffi tarrasi siihen kiinni ja Dimpe tietty ihan paniikissa. Nappasin koiran kainaloon ja painuttiin ulos tasaantumaan. Kehässä se kuitenkin oli ihan normaali ja oma iloinen itsensä. Tuloksena Dimalta ihan hienosti PN2 varasertillä, varacacibilla. Mutta nuo varahörselöt ei kauheasti lohduta kun ei niillä mitään tee. Lena Dankerin arvostelu loppuu sanoilla "super söt" ;)













Sarin koirat sentään olivat molemmat VSP:t mutta sekään ei ihan vastannut odotuksia. Noh, nokka kohti uusia seikkailuja taasen.

Syyslomakuvia karvanelikosta by Sari Koro:











































keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Kulmallista menoa


Maanantain ja tiistai olivat meidän jälkipäivät, ja otsikon mukaisesti teemana kulmat. Ja hieman pulmallisia ne vielä ovat... koira siis tekee kaarretta ja tarkistaa koko ympärystän ennenkuin luottaa löytäneensä oikean suunnan. Metsäjäljellä tämän pyörähdyksen voisi hyväksyä, mutta jos nyt on alettu viilaamaan pilkkua FH:n suuntaan niin...


Molempina päivinä tehtiin myös tottista ja nyt voi jo ihan ääneen sanoa, että tuo koira alkaa herätä, syttyä tms. Leikkimiseen on tullut uutta sykettä ja esim. luoksetulo on mennyt eteenpäin. Vielä kun saatas se seuraaminen sujumaan ja maahanmenot jne jne.


Piun kynsivamma vihoittelee yhä, joten suihkuttelu ja sukanpito jatkuu. Antibiootit loppuu huomenna.


Tänään olis tarkoitus pakata tavaraa reppuun ja eläinlauma kasaan ja suunnata auton nokka kohti Pirkanmaata ja takaisin ei ihan heti tullakaan ;) Matkan varrelle on kerätty piristäviä tapahtumia, mm. pienenä retkenä Oulu kv sekä mielenkiinnolla odotettu Piun luonnetesti.

sunnuntaina, syyskuuta 30, 2007

Moottoritie on kuuma...

Viikonloppu on lopuillaan ja niin on omat patteritkin...Koirat tuntuu vaan ladanneen omiaan, joten huomenna pitänee lähteä jäljelle heti aamusta. Piun kynsi on aika "äreä" vieläkin ja en kyllä vieläkään raski Piuta kunnon lenkeille ottaa mukaan.

Lauantai aamuna klo 9 oltiin innokkaina Riihimäellä osallistumassa hakuviikonlopun tottispäivään. Kouluttaja toimi Maj-Lis Kajas. Neljään asti ruodittiin läpi 10 eritasoisen koiran tottissuorituksia. Paljon painotettiin seuraamista ja palkkausta, motivointia. Palkkaustavat ja koulutustyyli muutenkin oli aika samaa mitä olen itsekin käyttänyt, sain vahvistusta ja vinkkejä ihan mukavasti -ehkä myös sitä treenimotivaatiota ;)

Koulutuksesta siirryttiin toiselle puolelle Riihimäkeä valokuvaamaan ja lenkittämään koirat ja sieltä kylään, syömään ja saunaan... Kotimatka alkoi säikähdyksellä, peura oli jäänyt auton olla ihan juuri ja se oli osittain kaistalla vielä. Törmäysautolaisille ei ilmeisesti käynyt mitään, poliisi tuli juuri paikalla, kun mentiin siitä ohi. Aika rauhallisesti tuli ajeltua kotiin...

























































kuvat: M.Päivärinta

Ja sunnuntaina suunnattiin kymmeneksi Hyvinkäälle schapekehälle turistiksi erikoisnäyttelytunnelmiin. Diman olisin halunnut ilmoittaa, mutta kun ne karvat...ja en olisi oikein saanut koiraa tänne etelään fiksusti. Jalostustarkastukseen lähinnä olisin sen halunnut ilmoittaa, koska jollain tasolla kuljetan pennutusajatusta yhä mukana.

Kotona odotti pari energistä karvaturria ja mun PITI mennä jäljelle. Pimeä kuitenkin hyökkäsi, joten Riisi pääsi vaan peltolenkille ja tehtiin vähän tottista. Pienen tauon jälkeen narupallo oli tosi pop ja sillä saatiin luoksetulot onnistumaan tosi hyvin.


Nyt marsupojat kainaloon ja illan elokuvan pariin!

perjantaina, syyskuuta 28, 2007

Perjantaissa mennään





Taas on yksi "työviikko" takana ja montako sivua eteni gradu??? Noh, ensi viikolla on aika lähteä syyslomalle, joten ehtii ranteet vähän levätä tästä huimasta naputtamisesta ;) En oikein tiedä millä sanalla tätä saamattomuuttaan kuvaisi, mutta itseinho on melkoinen.













Piu parantelee kynttään ja ulkoilee vaan pakolliset -eikä pistä tätä lainkaan pahakseen. Kynsi tuntuu olevan melkoisen kipeä ja kuuri taitaa tulla tarpeeseen.











Keskiviikko ja torstai olivat Riisin jälkipäivät. Ke tehtiin suora pidentäen askelväliä. Jäljestys oli sinänsä hyvää, mutta eron huomasi; nenä nousi hieman ylemmäs ja vauhti kasvoi (nameja oli aika harvassa). Pitää tarkkailla, ettei tarkkuus kärsi. Parin viikon suorien reenimisen jälkeen to aloitettiin kulmat, kaksi ysikymppistä oikealle. Kummassakin oli epävarmuutta, mutta metriä enempää ei heittänyt. Loppusuoralla oli havaittavissa taas nenän nousua ja jopa pieni harhautuminen sivuun, korjas kyllä hyvin. Vaikka tämänkin viikon jäljet ovat menneet ihan ok, niin jotenkin tuli vähän "epätoivoinen" olo. Tuntuu niin kovin pitkältä vielä se matka kisatasolle ja että oppiikohan tuo näistä treeneistä mitään. Pitäs ite osata enemmän, niin tietäs mihin ollaan menossa. Noh, vähän malttia tähän touhuun, niin eiköhän se siitä.


Tänään tein keppi-ilmasua, joka on nyt viime viikon jäänyt vähän taka-alalle. Tauko näkyi touhottamisena, pysähtyy kyllä keppi+rasia-setille, mutta ei mene maahan muuta kun muistuttamalla. Kiire olis jäljestää eteenpäin. Saatan saada harmaita hiuksia ennenkuin tuo oikeasti 100% merkkaa esineet jäljeltä.












Iltapäivällä vietiin Miian kanssa taas Golfit riviin Pilvijärvelle ja Riisi pääsi Arvoa höykyttämään. Teineissä oli hieman virtaa ja puolitoista tuntia sitä riitti kevyesti. Kyllä ne juoksi "maalla, merellä ja ilmassa"-tyylisesti. Keräiltiin matkalta suppiksia (minä ensimmäistä kertaa elämässäni!!! eikä mennyt tuo lajintunnistus ihan nappiin aina...) , jahdattiin hirvikärpäsiä ja naurettiin noille koirille.
Tänä iltana olisi ohjelmassa Robin Hood hupaili, tölkki sideriä ja Riisin perkaus.
Huomenna pitäisi olla ysiltä Riihimäellä tottista opiskelemassa ja sunnuntaina vuorossa on turistimatka schape-erkkariin Hyvinkäälle. Pientä treeniä kolmostie ajeluun, keskiviikkona sitten Pirkanmaalle asti.












keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007

Piu potilaana



Piuta meinaa vastustaa.



Maanantaina seurailin sen kummallista olemusta lenkillä löytämättä mitään ihmeellistä. Vasta kotona tajusin, että sen anaalit ovat aivan supertäynnä. Pitkään ne ovatkin olleet ihan huolettomat (nuorempana tyhjentelin niitä välillä kerta viikkoon), ehkä ruuan antaminen kuivana on auttanut. Nyt sieltä tuli mömmöä enemmän kuin koskaan ja Piu oli ihan apea. Ei tietty ihme.



Eilen koirakoulussa huomasin sen nuolevan tassuaan, katsoin nopeasti ja totesin kynsinauhan vuotavan. Noh, kotona tajusin, että kynnestä on kokonaan kuori pois , kynsi oli ihan verestävä ja kipeä tietty. Yhtään en tiedä miten se on mennyt... Sukka jalkaan ja Rimadylia nassuun. Tänään haettiin antibioottikuuri lääkäristä.


Noh, vamma on onneksi aika pieni ja Piu tykkää kun saa paapomista, eikä tarvitse ainakaan kauheaan sateenseen lähteä lenkille ;)





Treenit meni eilen lyhykäisyydessään hyvin, Piu teki vaan ruutua, Riisi leikki ja treenas luoksetuloa ja maahanmenoa. Vieläkään en saa sille riittävän nopeita maahanmenoja, treeni jatkukoon. Tänään olis ajatuksena mennä jäljestämään.

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

Schapemaista hulinaa

Meidän taloudella taitaa olla jonkinlainen ulkoilmamyrkytys ;)
Yhdeltätoista kokoonnuttiin schapeporukalla syystapaamisen merkeissä; jonkinverran yleistä seurustelua, tottistelua ja näyttelykoulutusta sekä jäljen perusteitä. Lienee riittävästi yhdelle päivälle? Mukavasti väkeä kertyi, laskujeni mukaan kentällä vilisti yhteensä 19 schapendoesia ja 3 muun rotuista. Ja kun tuosta porukasta 9 pentua oli n. 4kk, niin vilinää riitti. Ihania pentuja - ei tuo pentukuume ainakaan laskenut tänään.

Riisi sai näyttää näytösluontoisesti pienen jäljenpätkän yliopiston nurmella, ja onneksi tuo jopa teki hommia. Lopuksi Piu viilasi evl-liikkeitä yhdessä Åsan kanssa - onnea vaan Åsalle ens viikonlopun TVA-koitokseen.

Puoli neljä oltiin kotona paistelemassa pakastepitsaa. Ja jotta ei voisi ihan laiskaksi haukkua, lähdettiin kuudelta jäljelle Riisin kanssa ! Kiitos Mikko couchaamisesta ja jäljen tallaamisesta ja kuvaamisesta - hieman helpompaa kun ei itse yritä tehdä montaa asiaa samanaikaisesti ;) Hyvin tuo koira taas veti, vaikeutamme taas treeniä pykälän. Liki pari tuntia vierähti taas ulkona, yhteensä tänään noin 7h happihyppelyä - nyt VÄSYTTÄÄ!


Yritin ladata tähän loppuun videon, mutta jokin tekniikassa tökkii eikä se lataudu. Pitää koittaa myöhemmin uudelleen...

lauantaina, syyskuuta 22, 2007

Sataa sataa ropisee...



Kuluvalla viikolla on ainakin satanut riittävästi. Voiko olla enään rasittavampaa?!?!? Eikö koko kesän jo satanut?





Tänään taas kerran herättiin harmaaseen päivään (nimenomaan päivään, ei aamuun) ja varsin reippaaseen kaatosateeseen...





Mitäpä tehdä sadepäivänä?


Minä päätin pestä marsupojat. Tyypit vähän yritti venkoilla, Teini varsinkin. Mutta puhdasta tuli - nyt ne tuoksuu paljon paremmalle. Kaverusten tarhaus koki myös puhdistuksen.





Iltapäiväksi sää parani ja koirat pääsivät Petikkoon kunnon lenkille kaverien kera. Riisi juoksi taas kerran Arvon kanssa kaikkensa antaen. Se sai kunnon hepuleita parikin kertaa ja rääkkäsi noutajapoikaa taas urakalla.





Tällä viikolla treenit ovat olleet paussilla, koska Riisi on edelleenkin nirsoillut. Eipä ole järkevää ajaa jälkeä, josta koiran pitäisi ruuasta palkkautua eikä se niin tee. Käytiin me torstaina briardistien - korjaan Etelän Vetelien tottisteluissa ja se mitä patukan kanssa tehtiin, meni hyvin. Vaikuttais hieman, että into patukkaan on voimistunut, joten ehkä sitä sittenkin voi alkaa enemmänkin hyödyntämään. Jatketaan pohjustusta.



Huomenna on Viikissä schapetapaaminen, tusinan verran pentusia ja jokunen vähän vanhempi on tulossa. Tiedossa varmasti hulinaa ja hännänhuisketta, huomisesta lisää sitten myöhemmin.

maanantaina, syyskuuta 17, 2007

Laiskottaa









Mä en ole sitten YHTÄÄN syksyihminen. Heti kun tää pimeys, harmaus, kosteus ja ankeus (+hirvikärpäset...) alkaa, multa meinaa loppua patterit. Välillä aina mietin, että laittaisinko nenääni ulos lainkaan ilman koiria. Tuskin. Söisin vaan suklaata ja nököttäisin. Niinhän tässä uhkaa käydä nytkin, mutta itseni tuntien olen sopivasti pitkin viikkoa sopinut kaikenlaisia koiramaisia menoja läpi syksyn, joten on pakko pysyä liikkeessä. Ja nyt olen kyllä ihan oikeasti innostunut Riisin kanssa tuosta jäljestyksestä - kun se kerran tuntuu sujuvan niin hyvin.


Lauantaina käytiin viimeksi jälki tekemässä, torstain kaltainen pitkä suora rehupellolle. Vähensin nameja, nyt oli nami joka 10.askel. Tämä toi Riisiin huomattavasti jo vauhtia, mutta tarkkuus ei kärsinyt, päinvastoin. Liian tiheät namit saavat aikaa pyörimistä ja etenemisestä tulee epävarmempaa. Testiluontoisesti ajoin sekä ihan löysällä että kireämmällä liinalla - ei vaikutusta. Kerran liina kiristyi liikaa ja se sai koiran pyörähtämään sivuun.



Sunnuntaina olikin sitten pään tyhjennys päivä kaikille - Pilvijärvelle flattipoikien Arvon ja Rinon kanssa. Riisi piti nuoret miehet kurissa - ja liikkeessä. Pienellä briardimaisella äänitehosteella se sai pojat pyörimään sammaleessa ja lipomaan varsin kiivaasti. Rino erehtyi pari kertaa kokeilemaan onko tämä naikkonen halukas - ei kokeillut enää niiden lähtöpassien jälkeen. Yhdessä kolmikko ui ja läträsi, keppien kanssa ja ilman. Pohdinkin voisinko ilmoittaa Riisin noutajien taippareihin; veteenmeno olisi ainakin luontevaa. Tämän varsin täyspainoisen urheilusuorituksen (siis koirilla) jälkeen Riisi joutui suihkuun shampoon kera ja illalla odotti kampaus. Tämän jälkeen Riisi näyttikin ihan koiralta - jolloin päätin ilmoittaa sen Lahteen. Ja kai se messariinkin pääsee.

Ja jotta koko tarina ei pyörisi Riisin ympärillä, niin kyllä Piukin täällä heiluu. Se on myös joutunut kampaajalle, kylpyyn ja ohennussaksintaan - siltä varalta, että innostuisin sen messariin laittamaan. Kesän extrakilot on karisseet, kiitos R.C Labbisruuan. Piippa on myös alkanut taas harrastaa tokoa, ainakin yhdet kisat olis tiedossa tänä vuonna ja jos siitä sitten pikkuhiljaa kasvateltais kisakuntoa ens kesä SM:n. Luonnetestiinkin olen sen ilmoittanut. Eli ohjelmaa on myös Piiparisen varalle.


Tänään on pidetty sadetta, käytiin vaan keppi-ilmasua tekemässä pihassa. Nyt lienee aika lähteä reippaalle iltalenkille - eihän siellä edes sada.








tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Touhua riittää

Viikon aikana ei ole tapahtunut kummallisempaa, mutta ihan laiskanakaan ei ole maattu.


Marsupoikien kotiutuminen on viikonlopusta alkaen sujunut paremmin, aluksi ne riitelivät jatkuvasti keskenään ja olin jo varma, että ne on erotettava kokonaan. Kyllä ne yhä toisiaan väistelevät välillä, mutta nyt ei enää kumpikaan jahtaa toista eikä hyökkäile päälle. Riisi on sitkeästi jaksanut tuijottaa kaveruksia ja seurata niiden puuhia. Todennäköisesti juuri marsujen tulo laukaisi valeraskauden kunnolla päälle, koska Rimppa ei ole syönyt kunnolla sen jälkeen... Toivottasti nirsoilukausi on väliaikainen.






Olen yrittänyt kunnostautua nyt koirien, lähinnä Riisin treenien suhteen ja neljä jälkeä on tehty viikon sisällä + keppi-ilmasutreenit. Toistaiseksi kaikki jäljet on nyt tehty pellolla, aika näyttää siirretäänkö ne metsään vai jatkuuko "ura" vallan pellolla. Nyt työn alle laitettiin pitkät suorat ja koko jäljen pidentäminen pikkuhiljaa.

Viime lauantaina käytiin Riisin kanssa Porvoossa moikkaamassa velipoikia Clintonia ja Dieseliä näyttelyn merkeissä. Kauheasti kolmikko ei ehtinyt keskenään tömytä, mutta vähän nyt kuitenkin ;) Clinton oli PU2 ja sai 3. sertinsä.
Näyttelypäivän jälkeen lähdettiin vielä Miian kanssa Sipooseen juoksuttamaan Riisi ja Arvo - illalla oli risusavotta odottamassa...







kuva: Tuula Tanska

keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

NE on täällä!



Mulla on ollut PITKÄÄN aivan hillitön marsukuume! Mutta olen pitänyt kiinni periaatteestani, että vain yksi vapaana juoksutettava häkkijuttu saa olla kerrallaan. Ja Korva chinchilla suuressa persoonassaan kyllä hallitsi näitä neliöitä niin, ettei tänne muita olisi mahtunutkaan. Korvan menehtyminen yllättäen keväällä hiljensi meidän elämää yllättävän paljon. Ja ensimmäistä kertaa 17 vuoteen (!!!) olen ollut ilman mitään jyrsijäntapaista. Tänään sitten koitti se päivä, että hain tänne pari kuikuttajaa. Pojat ovat vielä hieman ihmeissään muutosta ja vierastavat selkeästi koiria. Mutta eiköhän kaverukset ajan kanssa tuosta reipastu. Nimiasia on vielä hieman avoin, olkoot siis toistaiseksi Isoveli ja Pikkuveli.




Riisi on ollut tohkeissaan, kun on pikkujuttuja joita voi katsoa. Se osaa kuitenkin olla rauhassa, makoilee vaan aidan takana ja tuijottaa.








Tänään on ollut ihana ilma myös ulkoiluun. Valitettavasti myös koko muu Helsinki sitten ulkoilee, joten äskenkin pururadalla sai keskittyä väistelemään fillareita, sauvoja ja lastenvaunuja. Koirat sai kyllä purkaa energiaansa aluksi painelemalla pitkin sänkipeltoja (ja nyt ne on taas täynnä niitä "ihania" haarapäisiä heinänsiemeniä, jotka takuttaa turkin samantein. Riisi teki heinäpellolle myös keppi-ilmaisun (ei mennyt niin hyvin kuin eilen) ja lyhyen jäljen, joka oli aivan superhyvä.




Nyt saunaan, syömään ja marsupoika sylissä katsomaan Greyn anatomiaa !

tiistaina, syyskuuta 04, 2007

Touhua on piisannut

Sunnuntaina ja maanantaina ei treenattu lainkaan, juostiin vaan. Molempina päivinä seurana oli Ansa ja ennenkaikkea Arvo. Riisi ja Arvid painelivat menemään koko nuoruuden innolla ja erityisesti eilen illalla oli väsynyttä väkeä, kun innoistuimme hieman laajentamaan lenkkikierrosta. Koko porukka vaan suihkuun, syömään ja nukkumaan.

Tänään tokoiltiin vähän schapeporukalla, kauheasti en jaksanut omiin panostaa. Eikös treenien tärkein osuus ole ihmissuhdepuoli ja se höpöttäminen. Riisi teki ilmaisut, ensin rasiat esillä ja sitten rasiat piilotettuna, ja sehän toimii! Tässä on vielä pitkälti jälkikautta jäljellä, joten jos ei hirvikärpäset ihan häädä meitä metsästä niin eiköhän tämä tästä...


Huomenna meille muuttaa uutta väkeä... mutta siitä sitten lisää myöhemmin :)

lauantaina, syyskuuta 01, 2007

Let´s Go

Tänään käväistiin Vantaalla Let´s go näyttelyssä, tosin omat karvanaamat jäivät kotiin. Velipojat Diesel ja Huuru ottivat toisistaan mittaa -kaunessa tietenkin. Huuru voitti ja voitti samalla koko rodun - ja sais ties kuinka monennen sertinsä. Ja kaupanpäälle Huuru avasi myös ryhmämenestyksensä ollen RYP4! Wau! Diesel sai kivan arvostelun ja oli PU3 kera varasertin.




Diesel ja Huuru rinnakkain 1,5vuotta sitten...






Kotona odotti kaksi innokasta, joten ei muuta kuin let´s go lenkille... Menomatkalla tein Riisille sänkkärille taas jäljen ja sen vanhenemista odotellessa likat saivat pinkoa pellon toisessa päässä ja räpsin kuvia. Ilmaisuharjoitus meni ok, kepit&rasiat olivat nyt pitkän heinän keskellä piilossa ja hyvin Riisi pysähtyi, maahanmenoon tarvi tänään vähän apuja. Itse jälki meni paremmin kuin eilen, mutta helppouteensa nähden olisi saanut mennä paremminkin. Ensimmäisen suoran aikana pellolle tuli toinen koira, josta Riisi jostain syystä otti kovasti häiriötä ja homma meni tuijotteluksi. Jäljestyksen alkuun päästyään koira unohtui kyllä. Molemmat ysikymppiset kulmat meni ok, samoin siirtymä sängeltä heinäpeltoon. Ja kuten yleensäkin, Piu pääsi lopuksi jäljestämään saman jäljen ja keräämään unohtuneet herkut ;)