keskiviikkona, marraskuuta 28, 2007
Viikkiä ympäri
Ihanan kuivia päiviä... Ollaan pyöritty lenkit pääosin kotinurkilla. Lunta täällä on nytkin vain hentoinen kerros, mutta se riittää piristämään omaa ja ennenkaikkea koirien menoa! Tätä lisää!
sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007
Piun comeback tokoareenalle
Eilen aamulla startattiin kohti Virrat cityä, matkalta Maija ja Hörppis-kihara mukaan. Matkalla ehdimme muutamaan kertaan pohdiskella liekö tällainen tokoreissu on kovin järkevä, Hesa-Virrat väli kun kestää nelisen tuntia ajella. Noh, päivä oli aurinkoinen ja kaunis, mikäs siinä oli ajellessa. Poikettiin meillä kotona syömässä ja kotiväkeä moikkaamassa.
Tokot pidettiin liikuntahallilla, joka on todettu jo aiemmin erinomaiseksi kisapaikaksi. Ja kaikki toimi taaskin. Piu aloitti suorituksensa valitettavan perinteisesti nollaamalla paikallaistumisen…ääh. Ja vielä ihan viimeisillä sekunneilla oli nukahdus tullut. Lopputuloksena oli siisti kakkostulos ohjatun noudonkin mentyä nollille (keskimmäinenhän sieltä tuli). Itse huomasi kyllä kisatauon (~1,5vuotta) kummastakin ja sen treenaamattomuuden. Mutta taas kerran Piippa sai papukaijamerkin, uskomattoman hyvin se veti liikkeet, koska kaikkia ei olla muutamaan kuukauteen edes käyty läpi. Metalliesineen se on nähnyt viimeksi heinäkuussa, tunnarin elokuussa, ruutua ja ohjattua otettiin pari kertaa ennen näitä kisoja. Positiivista oli myös se , että ilman treeniä Piu teki yhden parhaista kauko-ohjauksistaan kisoissa.
Tässä kokonaissaldo:
Paikalla istuminen 0
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 8
”Neliökavely” 7
Luoksetulo 10
Ruutu 10
Ohjattu nouto 0
Metalliesineen hyppynouto 10
Tunnistusnouto 9
Kauko-ohjaus 8
Yhteensä 234pistettä / II
Maija Hörppis kokeili ”isojen poikien luokkaa” toista kertaa ja intoa riitti, järki ei aivan. Noutajalla nuo noudot ovat liian hauskoja, joten poika hieman pelleili nollaten kaikki noudot. Ei tulosta, ensi vuonna sitten.
Kotimatka taittui pimeässä, mutta eipä meillä autossa hiljaista hetkeä tullut. Riihimäkeen asti mekin vain päästiin, sauna ja yökylä houkuttelivat moottoritietä enemmän… Baariin meno hyytyi suunnitteluasteelle, ihan hyvä ehkäpä ;)
Tässä kokonaissaldo:
Paikalla istuminen 0
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 8
”Neliökavely” 7
Luoksetulo 10
Ruutu 10
Ohjattu nouto 0
Metalliesineen hyppynouto 10
Tunnistusnouto 9
Kauko-ohjaus 8
Yhteensä 234pistettä / II
Maija Hörppis kokeili ”isojen poikien luokkaa” toista kertaa ja intoa riitti, järki ei aivan. Noutajalla nuo noudot ovat liian hauskoja, joten poika hieman pelleili nollaten kaikki noudot. Ei tulosta, ensi vuonna sitten.
Kotimatka taittui pimeässä, mutta eipä meillä autossa hiljaista hetkeä tullut. Riihimäkeen asti mekin vain päästiin, sauna ja yökylä houkuttelivat moottoritietä enemmän… Baariin meno hyytyi suunnitteluasteelle, ihan hyvä ehkäpä ;)
Koirat on ihan väsyneitä retkestä, ihan hyvä sillä ulkona sataa ankeasti vettä. Virroilla on kuulemma tullut iso kasa uutta puhdasta lunta. On tää NIIN väärin...
tiistaina, marraskuuta 20, 2007
Pakkaspäivä
Tänään oli pitkästä aikaa ihana pakkaspäivä, aurinkokin uhkaili näyttäytyä. Riisin kanssa lähdimme kahden viettämään laatuaikaa ja leikkimään pellolle.
Eilen Riisi vietti laatuaikaa flatti Arvon kanssa. Arvid meinaa olla purjeessa tämän tumman ja tulisen ihastuksen kanssa. Kyllä nuoriso sitten jaksaa juosta!!! Ja kyllä ne on sitten puhkikin noiden metsäreissujen jälkeen.
Jälkien tallaamista on jatkettu ahkerasti.
Perjantaina tehtiin kaksi lyhyttä suoraa, joista toinen kokeilu kynnöspellolla. Toinen treeni uhkasi mennä pieleen, kun pellolle hyökkäsi rähjäävä irtokoira, jonka omistaja ei asiasta paljon huolta kantanut. Koiran lopulta poistuttua, rauhotin Riisin ja ajettiin jälki loppuun. Hyvin se palautu työvireeseen.
Lauantai oli vapaapäivä, sunnuntaina tehtiin päivällä yksi suora n. 120 askelta. Riisi oli aika väsy, kun mentiin jäljelle suoraan briardien tottisteluista, mutta hyvin se teki töitä. Ehkä hieman hitaammin kun pirteänä, mutta tarkkuus ei kärsinyt.
Maanantai-iltana käytiin tekemässä n. 200 askeleen suora.
Ja tänään tein pitkästä aikaa kulmaharjoituksen. Vähän ennen kulmaa Riisi meinasi oikaista, mutta pysäytin sen, jolloin se itse korjasi ja teki kulman ok. Lisähäiriönä pellon päällä (tosi matalalla) pörräsi helikopteri varmaan kymmenen kertaa, en käsitä mitä se puuhasi. Välillä otti omiinkin korviin. Kerran Riisi nosti kopterin takia päätä, muuten se ei haitannut yhtään.
Tänään olisi vielä schapeporukan tottistelut, Piun kanssa pitäisi vähän viimeistellä kisakuntoa lauantaita varten. Paketti tuntuu olevan _hieman_ hajalla, mutta pitää vaan luottaa koiraan ja lähteä pitämään hauskaa. Eka kisa TVA:ksi tulon jälkeen...
torstaina, marraskuuta 15, 2007
Jäljillä ollaan
Me ollaan tehty oma ennätyksemme. Viimeisen viikon aikana ollaan tehty 7 jälkeä, plus pari ilmaisutreeniä ja jopa pari tottisvääntöä. Ja kyllä koirasta alkaa nähdä, että työskentely varmentuu. Katsotaan mitä jatkossa, jaksaako Couch pitää meidät liikkeessä ja koska etelään tulee lumi. Tavoitteena olisi kisaaminen ensi kaudella - jätetään laji varoiksi mainitsematta ;)
Piun kanssa ollaan vähän koitettu muistella evl:ää, tokokisat lähestyvät uhkaavasti. Tässä kohtaa sanoisin, että tavoitteena on tulos, mutta ihan ykköseen asti ei taida taso riittää... Esimerkiksi ruutu on ollut sen verran hukassa -tai ainakin se merkki siitä alusta, etten jaksa uskoa sen korjaantuvan. Tunnari on tehty viimeksi elokuussa, kai se riittää?
Allekirjoittaneen opintojen deadline lähenee ja silti mitään ei tapahdu. Ahdistaa. Mieli vaan "juoksentelee" mukavampien asioiden parissa.
...ja nyt lähdemme Sipooseen tuulettumaan, Riisi pääsee huiskaamaan (ja ehkä myös uimaan...) Arvon kanssa. Ja sitten on odotettavissa pannari-iltamat :)
lauantaina, marraskuuta 10, 2007
Tapaus Lempäälän hätähuostaanotto
Kotiuduin Viikkiin torstai-iltana Orivedeltä, jonne viikko aiemmin lähdin melko pikaisesti. Takana on aikamoinen viikko, joka toivottavasti jäänee ainutlaatuiseksi tapaukseksi.
Boondock´sin koirahoitolaan saapui tiistai-iltana 30.10 Lempäälästä 21 hätähuostaanotettua pikkukoiraa. Itse vältyin pahimmalta, koska en ensinnäkään ollut koiria hakemassa enkä myöskään nähnyt kahta huonokuntoisinta, jotka eläinlääkäri heti keskiviikkona lopetti. Samoin jo ensimmäisenä yönä koirista oli perattu pahimpia paakkuja irti, jotta ne pystyivät ulostamaan. Silti näky ja haju torstainakin olivat aika lohduttomat. Liasta ja kynsien pituudesta oli pääteltävissä, että varmasti vuoden verran hoito oli ollut hunningolla.
Boondock´sin koirahoitolaan saapui tiistai-iltana 30.10 Lempäälästä 21 hätähuostaanotettua pikkukoiraa. Itse vältyin pahimmalta, koska en ensinnäkään ollut koiria hakemassa enkä myöskään nähnyt kahta huonokuntoisinta, jotka eläinlääkäri heti keskiviikkona lopetti. Samoin jo ensimmäisenä yönä koirista oli perattu pahimpia paakkuja irti, jotta ne pystyivät ulostamaan. Silti näky ja haju torstainakin olivat aika lohduttomat. Liasta ja kynsien pituudesta oli pääteltävissä, että varmasti vuoden verran hoito oli ollut hunningolla.
Entistä
elämää
Esimerkki
pitkistä
kynsistä
Takamus ennen
pesua
Torstai
Siitä se sitten lähti. Koira kerrallaan otettiin käsittelyyn, ensin saksilla isoimmat takut ja likapaakut pois, koira paljuun lämpimään veteen likoamaan, sitten muumishampoota muutama kourallinen ja liotus jatkui. Pesun jälkeen koirat menivät häkkiin jalkaföönin viereen kuivumaan ja seuraava tuli pesuun. Loppukäsittely tehtiin tavallisella föönillä, karstalla, saksilla ja kynsisaksilla – tsädäm, koirat alkoivat muistuttaa ihan tavallisia kotikoiria. Ja tässä kohtaa meille valkeni, että vaikka koirat olivat aran oloisia tästä kaikesta, ne olivat aivan superkilttejä ja luottavaisia, koska kaikki käyttäytyivät tämän puhdistusoperaation ajan rauhallisesti ja ihmiseen nojautuen. Kukaan ei murissut, irvistelystä puhumattakaan.
Siitä se sitten lähti. Koira kerrallaan otettiin käsittelyyn, ensin saksilla isoimmat takut ja likapaakut pois, koira paljuun lämpimään veteen likoamaan, sitten muumishampoota muutama kourallinen ja liotus jatkui. Pesun jälkeen koirat menivät häkkiin jalkaföönin viereen kuivumaan ja seuraava tuli pesuun. Loppukäsittely tehtiin tavallisella föönillä, karstalla, saksilla ja kynsisaksilla – tsädäm, koirat alkoivat muistuttaa ihan tavallisia kotikoiria. Ja tässä kohtaa meille valkeni, että vaikka koirat olivat aran oloisia tästä kaikesta, ne olivat aivan superkilttejä ja luottavaisia, koska kaikki käyttäytyivät tämän puhdistusoperaation ajan rauhallisesti ja ihmiseen nojautuen. Kukaan ei murissut, irvistelystä puhumattakaan.
Kerttu
10v.
Lievä masennus iski, kun otimme koiria reippaammasta päästä remmin päähän ulos valokuvausta varten, ja kävi ilmi, ettei juuri kukaan osannut kulkea hihnassa. Omassa ulkotarhassaan kaikki kävivät ja liikkuivat ihan reippaasti. Sisäsiisteys ei kuitenkaan ollut kenelläkään ihan hallussa, mitä nyt ei voinut olettaakaan, kun oli syytä epäillä, etteivät koirat olleet ehkä noin vuoteen käyneetkään ulkona.
Perjantai
Ensimmäiset koirat julkaistiin netissä, ja laitoimme jutun julkisuuteen parille nettipalstalle. Siitä se hullunmylly alkoikin, puoli kahdeksan aamulla alkoi puhelin soida ja se hiljeni seuraavan kerran edes hetkeksi vasta alkuviikosta. Julkisuus lisääntyi kohti iltapäivää, kun toimittajat alkoivat soitella. Välillä oli epätodellinen olo ja epätietoisuus mihin revetä, kun puhelin soi ihan koko ajan, koiria piti pestä, koirahoitolan työt piti tehdä ja siihen väliin vastaanottaa toimittajaa ja tv kuvaajaa. Vartin varoajalla jouduin nelosen iltauutisiin, nyt voi sanoa, että kaikki on koettuna ;)
Onneksi kenenkään ei tarvinnut olla yksin töissä ja pienellä organisoinnilla ja venymisellä kaikki saatiin tehtyä.
Iltasella meitä helpotti seitsemän koiran verran, kun näiden koirien kasvattaja ja/tai osaomistaja kävi tapauksesta järkyttyneenä hakemassa omansa pois.
Illalla ynnäsimme n. 200 puhelua, 85 soittopyyntöä, 180 sähköpostia, lauantaina ja sunnuntaina määrät olivat suunnilleen samaa luokkaa.
Perjantai
Ensimmäiset koirat julkaistiin netissä, ja laitoimme jutun julkisuuteen parille nettipalstalle. Siitä se hullunmylly alkoikin, puoli kahdeksan aamulla alkoi puhelin soida ja se hiljeni seuraavan kerran edes hetkeksi vasta alkuviikosta. Julkisuus lisääntyi kohti iltapäivää, kun toimittajat alkoivat soitella. Välillä oli epätodellinen olo ja epätietoisuus mihin revetä, kun puhelin soi ihan koko ajan, koiria piti pestä, koirahoitolan työt piti tehdä ja siihen väliin vastaanottaa toimittajaa ja tv kuvaajaa. Vartin varoajalla jouduin nelosen iltauutisiin, nyt voi sanoa, että kaikki on koettuna ;)
Onneksi kenenkään ei tarvinnut olla yksin töissä ja pienellä organisoinnilla ja venymisellä kaikki saatiin tehtyä.
Iltasella meitä helpotti seitsemän koiran verran, kun näiden koirien kasvattaja ja/tai osaomistaja kävi tapauksesta järkyttyneenä hakemassa omansa pois.
Illalla ynnäsimme n. 200 puhelua, 85 soittopyyntöä, 180 sähköpostia, lauantaina ja sunnuntaina määrät olivat suunnilleen samaa luokkaa.
Lauantai
Rumba jatkoi aamusta, puhelimen ääni rasitti ehkä eniten. Koirien kunnostus eteni niin, että sunnuntaille jäi enää pari pestäväksi. Koirista huomasi jo selvästi, että ne alkoivat kotiutua ja turvautua meihin. Siksikin oli tärkeää saada ne mahdollisimman nopeasti omiin uusiin koteihin. Lauantaina lähtikin kolme ensimmäistä maailmalle.
Hurjaan yhteydenottojen määrään mahtui kaikenlaista, mutta kuitenkin yllättävän paljon niitä erittäin hyviä kotivaihtoehtoja. Käytännössä jokaiselle koiralle olisi ollut monta yhtä hyvää kotia, joista joku piti valita. Paljon mahtui mukaan niitäkin, jotka halusivat vain pikkukoiran edullisesti tajuamatta koirien taustaa. Muutaman ihmisen kanssa sai puhelimessa hieman kinata, kun eivät meinanneet tajuta miksi eivät koiraa saa. Ujointa poikaa ei annettu ydinkeskustaan, jollakulla vapaana ollut koirankoppi ei myöskään täyttynyt yhdestäkään näistä koirasta. Eräs mies kysyi tulisiko toimeen vuohien kanssa, jos laittaisi sen niiden kanssa tarhaan, kun ei kerran osaa hihnassa kulkea. Sähköposteista karsittiin ne, joissa ei lukenut muuta kuin ”voisimme ostaa pari niitä pikkukoiria”.
Sunnuntai
Päivä alkoi edetä jo enemmän rutiinilla ja puhelimeenkin ehdittiin vastailla hieman enemmän. Aamusta soiteltiin myös parhaille kotiehdokkaille, ja sovittiin tutustumisaikoja. Iltapäivästä muodostuikin melkoinen, sillä kaikkiaan maailmalle lähti viisi koiraa.
Huomasimme illalla, että olimme jollain tavalla ylikierroksilla, vilutti ja oli levoton olo. Tuntui, ettei kaikki voi olla tehtynä. Oikeastihan tilanne oli erittäin hyvä, parempi kuin kukaan oli oikeasti uskonut! Keskiviikkona eläinlääkärin käynnin jälkeen valtio lupasi maksaa koirien hoidon maanantaihin, sen jälkeen ne lopetettaisiin (käytännössä ei lopetettaisi, mutta kukaan ei enää korvaisi niiden hoitoa) . Sunnuntai-iltana jäljellä oli yksi vain varattu uros, mahdollisesti kantava narttu, joka odottaa ultraa, sekä yksi pentu.
Alkuviikko
Elämä alkoi normalisoitua ja rästiin jääneet työt saivat kyytiä. Puhelimeen sai vastata lähes automaattisesti ”kaikki ovat jo varattuja”, ”ei, emme ota vielä varauksia mahdolliseen tulevaan pentueeseen”.
Iloisena saimme vastaanottaa ensimmäiset kuulumiset uusista perheistä. Kaikilla kuudella ilmoittautuneella on sujunut paremmin kuin uskalsimme odottaa; ovat tottuneet uusiin perheisiin, remmi ei ole ollut paha ongelma, ja sisäsiisteys on ollut hämmästyttävänkin hyvä. Hienoa näin!
Uudet kodit kyllä peloteltiin niin puhelimessa kuin nenätystenkin kaikkien mahdollisten ongelmien varalta ja ne kirjoitettiin vielä kauppasopimukseenkin. Mutta toki hyvä juttu, jos pelottelu on ollut osin turhaa.
Viikonlopun aikana tapaus sai traagisia piirteitä, kun koirien entinen koti paloi. Seuraavana päivänä entinen omistaja löytyi kuolleena. Mitään syitä emme tiedä, poliisi tutkii tapausta. Mutta kyllä se surettaa, ettei tässä tapauksessa ihminen saanut selvästi tarvitsemaansa apua, mutta eläimet saivat. Eläinsuojelurikkomus on kuitenkin tapahtunut ja viattomat koirat ovat saaneet kärsiä. Olisipa asia paljastunut aiemmin, niin apu olisi ehkä ehtinyt ajoissa kaikille.
Hoitolan ja koirien osalta episodi alkaa olla ohi. Onnellisesti.
Rumba jatkoi aamusta, puhelimen ääni rasitti ehkä eniten. Koirien kunnostus eteni niin, että sunnuntaille jäi enää pari pestäväksi. Koirista huomasi jo selvästi, että ne alkoivat kotiutua ja turvautua meihin. Siksikin oli tärkeää saada ne mahdollisimman nopeasti omiin uusiin koteihin. Lauantaina lähtikin kolme ensimmäistä maailmalle.
Hurjaan yhteydenottojen määrään mahtui kaikenlaista, mutta kuitenkin yllättävän paljon niitä erittäin hyviä kotivaihtoehtoja. Käytännössä jokaiselle koiralle olisi ollut monta yhtä hyvää kotia, joista joku piti valita. Paljon mahtui mukaan niitäkin, jotka halusivat vain pikkukoiran edullisesti tajuamatta koirien taustaa. Muutaman ihmisen kanssa sai puhelimessa hieman kinata, kun eivät meinanneet tajuta miksi eivät koiraa saa. Ujointa poikaa ei annettu ydinkeskustaan, jollakulla vapaana ollut koirankoppi ei myöskään täyttynyt yhdestäkään näistä koirasta. Eräs mies kysyi tulisiko toimeen vuohien kanssa, jos laittaisi sen niiden kanssa tarhaan, kun ei kerran osaa hihnassa kulkea. Sähköposteista karsittiin ne, joissa ei lukenut muuta kuin ”voisimme ostaa pari niitä pikkukoiria”.
Sunnuntai
Päivä alkoi edetä jo enemmän rutiinilla ja puhelimeenkin ehdittiin vastailla hieman enemmän. Aamusta soiteltiin myös parhaille kotiehdokkaille, ja sovittiin tutustumisaikoja. Iltapäivästä muodostuikin melkoinen, sillä kaikkiaan maailmalle lähti viisi koiraa.
Huomasimme illalla, että olimme jollain tavalla ylikierroksilla, vilutti ja oli levoton olo. Tuntui, ettei kaikki voi olla tehtynä. Oikeastihan tilanne oli erittäin hyvä, parempi kuin kukaan oli oikeasti uskonut! Keskiviikkona eläinlääkärin käynnin jälkeen valtio lupasi maksaa koirien hoidon maanantaihin, sen jälkeen ne lopetettaisiin (käytännössä ei lopetettaisi, mutta kukaan ei enää korvaisi niiden hoitoa) . Sunnuntai-iltana jäljellä oli yksi vain varattu uros, mahdollisesti kantava narttu, joka odottaa ultraa, sekä yksi pentu.
Alkuviikko
Elämä alkoi normalisoitua ja rästiin jääneet työt saivat kyytiä. Puhelimeen sai vastata lähes automaattisesti ”kaikki ovat jo varattuja”, ”ei, emme ota vielä varauksia mahdolliseen tulevaan pentueeseen”.
Iloisena saimme vastaanottaa ensimmäiset kuulumiset uusista perheistä. Kaikilla kuudella ilmoittautuneella on sujunut paremmin kuin uskalsimme odottaa; ovat tottuneet uusiin perheisiin, remmi ei ole ollut paha ongelma, ja sisäsiisteys on ollut hämmästyttävänkin hyvä. Hienoa näin!
Uudet kodit kyllä peloteltiin niin puhelimessa kuin nenätystenkin kaikkien mahdollisten ongelmien varalta ja ne kirjoitettiin vielä kauppasopimukseenkin. Mutta toki hyvä juttu, jos pelottelu on ollut osin turhaa.
Viikonlopun aikana tapaus sai traagisia piirteitä, kun koirien entinen koti paloi. Seuraavana päivänä entinen omistaja löytyi kuolleena. Mitään syitä emme tiedä, poliisi tutkii tapausta. Mutta kyllä se surettaa, ettei tässä tapauksessa ihminen saanut selvästi tarvitsemaansa apua, mutta eläimet saivat. Eläinsuojelurikkomus on kuitenkin tapahtunut ja viattomat koirat ovat saaneet kärsiä. Olisipa asia paljastunut aiemmin, niin apu olisi ehkä ehtinyt ajoissa kaikille.
Hoitolan ja koirien osalta episodi alkaa olla ohi. Onnellisesti.
Päivänsäteemme
"Punkki "
(Punkki on valitettavasti häätöäänestyksessä, ja uhkaa lähteä talosta ;) )
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)