torstaina, tammikuuta 15, 2009

Ongelmakoiran alku

Meillä on ongelma. Ätsii pissaa ja kakkaa vain kotiin. Maalle.
Ei saa nauraa.
Me ollaan ihan pulassa kaupungissa.
Eilen oli kuitenkin sosiaalistumispäivä eli matkasimme Ätsiin kanssa kahdestaan illaksi Tampereelle. Reissu sujui ilman tuota ylläolevaa ongelmaa varsin mainiosti. Ätsii oli erittäin reipas ja iloinen koko reilun tunnin lenkin ajan ympäriinsä Tampereen keskustassa. Käytiin hengaamassa Tullintorilla, Koskikeskuksessa ja Rautatieasemalla. Tuo viipotti häntä heiluen ja kiskoi jokaista ihmistä kohti. Ei haitannut kohinat eikä liukkaat lattiat. Ja rappusissa kuljetaan jo kumpaankin suuntaan sujuvasti. Ja käytiin myös Faunattaressa ihailemassa roborovskeja... On ne vaan NIIN ihania, vaan ei vielä...
Meidän varhaiskypsän teinin murkkuikä ei siis näkynyt eilen. Viime viikonloppunahan tuo keksi pelätä mm. hevosia, joita se on nähnyt kahdeksanviikkoisesta... Ja haukahtipa tuo ohikävelevälle ihmisellekin. Noh, näitä tulee aina välillä. Varhaiskypsältä tuo kyllä vaikuttaa. Hampaat lähtee tosi kovaa vauhtia ja tuota kokoa kertyy... Kilo per viikko ollaan menty painon kanssa, kohta sais kyllä alkaa hidastaan...
Mun tsemppauslupaus alkaa opettaan sitä oikeasti ei ole oikein vielä edistynyt, mutta ollaan me nyt jotain tehty. Plus kaivettu esiin paikallista koiratoimintaa, joten oletettavasti lähiviikkoina korkkaamme hakutreenit ja ehkä oikean pentukurssinkin...
Piiparinen on ollut nyt kaksi viikkoa reissussa Virroilla ja agilitykisoissa Eckerössä (joista ei sen enempää, kun ei tulostakaan tullut...) ja Riisi muuten vaan "hunningolla". Mutta hakutreenit kutsuu niitäkin ja kovin kiihkeästi on selattu näyttelykalenteria niin Suomessa kun hiukan kauempanakin. Aika näyttää minne sitä oikein ehditäänkään...
Nyt iltatoimiin ja nukkumaan. Viime yön unet jäivät vähiin, kun etsimme Ätsiin arvolle sopivaa pissapaikkaa ympäri Tammelaa mm. neljän aikaan yöllä...

keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009

Eteenpäin tätä vuotta- kuin mummot lumessa

Hrr...Puskee kylmää taas. Eilen tuntui niin leppoiselta nollakelissä, mutta tänä aamuna totuus kolahti jälleen. -19. Ja auton lämppäri ei ollut lähtenytkään pöhisemään ihan ajallaan, joten "pikkuG" oli aivan kohmeessa eikä takaovista ollut kulkua. Vaikka täällä tuon pakkasen huomaa ja siitä aiheutuu hieman lisätyötä, niin silti tämä kirkkaus ja kuivuus on ihanaa. Ensi viikolla lupaavat taas plussaa, ei paljon nappaa.



Juuri mietin, että mulla on näköjään tapana kerätä itselleni tälläisiä päättymättömiä projekteja. Ensin oli the Kradu. Ja nyt on lämmitys. Jos te "kateelliset" koirakaverit siellä etelämpänä haaveilette pääsystä maalle, niin ei täällä niin ihanaa _aina_ ole. Pitäisi olla ainakin päivät pitkät vaan aikaa panostaa täällä asumiseen ja siitä nauttimiseen. Eilenkin töiden jälkeen lumituiskussa piti kantaa uudet puut liiteriin, jotta tulevaisuus on taas turvattu. Pihavalo ei ihan sinne asti yltänyt, joten lyhdyn valossa tuo puuha oli hivenen hämärää touhua. Palkaksi kantajat saivat spagettia ja saunan. Ja vihdoin keli oli oivallinen uuden lumen myötä - lumienkelien aika! On muuten jokunen vuosi kulunut edellisesta hankiseikkailusta, ja väittäisin, että se oli nyt kylmempää kuin lapsena. Onneksi tässä ei ole ranta ihan liki, ettei sentään avantoon tarvi mennä...Luistinradan olivat kolanneet tuonne kylärantaan ja muutenkaan jäällä ei ole liikaa lunta. Pitäis siis ehkä kaivaa välineitä kaapista...Mua ei vaan helposti saa jäälle ennen kevättalvea - jolloin alan jo pelkäämään jäiden sulamista.

Koirilla on ollut sukujuhlantynkää. Velimies Diesel tuli eilen hoitoon ja sukulaiset ottivat etelänpoijjaan vastaan korvat heiluen. Riisi selvästi tunnusti tutut hajut jo ennen koko veikan näkemistä. Clintsu on tietty hieman mustis, kun joutuu jakamaan naisensa velimiehen kanssa seuraavat pari viikkoa. Ätsii testasi tänään uuden pikkuserkun vauhdit - ja perskarvat... Toivottavasti tulisi valoisia kelejä, että pääsisi kameran taakse vähän heilumaan.


Me taidetaan lähteä tyttöjen kanssa tuonne laitumille kahlaamaan kuun valossa. Täytyy liikkua ja iloita nyt, kun luonto tarjoaa katuvalot. Sitten iltapala ja Greyn anatomia. Sitten vaan odotetaan, että tupa on lämmin ja saa pellit kii, jotta pääsee nukkumaan :)




sunnuntaina, tammikuuta 04, 2009

Vuosi on vaihtunut Pitkäjärvelläkin

Vanha vuosi meni ja uusi tuli.

Vuosi vaihdettiin Oripäässä Ainon&Petrin luona maaseudun "rauhassa". Maija ja Juha saapuivat paikalle myös ja kun meidän poppoon golffi oli lopulta tyhjätty...oli kasassa 7 koiraa, joten olihan siitä välillä rauha kaukana ;) Ei vaan, varsin siivosti koirat olivat, ja palkkioksi saivat sitten torstaina juosta ja nujuta lenkillä varsin ihanassa säässä (vaikka ne ahdistettiinkin ryhmäkuvaan...). Hauskaa oli meillä ihmisilläkin, jos ei poikien karmivaa alias häviötä oteta lukuun. Kieltämättä hauskaa oli sekin, että meitä oli kuusi eikä tarvinnut yksin reissata.

Teimme juuri perinteiset "älä ikinä tee näin": eli läksimme kaikkien seitsemän koiran kanssa iltalenksulle 23.40 pimeille peltoaukeille yhden otsalampun johdolla ilman yhtään hihnaa... Noh, hulluudesta ei rankaistu, paukkuja ei juuri kuulunut ja niihinkään etäisiin rätinöihin, joita kuului, ei kukaan reagoinut. Aikuiset koirat nyt ovat niin paukkuvarmoja kaikki kuin voi olla, mutta Ätsiille tämä oli kovin uutta. Kyllä se yön mittaan kuunteli ääniä, mutta ihan luonnollisen oloisena. Ja koska uudenvuoden päivään kuului haulikkoammuntaa ;) niin siinähän totuteltiin lisää paukkuihin. Ainakaan haulikko ei lähelläkään aiheuttanut pelkoa. Hyvä näin.


Kaikki
paitsi
Näätä

Riisi
kuittailee
Näädälle
Tänä viikonloppuna jatkettiin sosiaalisissa merkeissä, kun Virroilta kävivät Mari, Sari&Heikki - ja toki kolme ( siis vain kolme) koiraa. Ja taas syötiin ja iloittiin (Ahma&Supi saivat uusia faneja) sekä juoksutettiin koiria. Kipinä parka oli aivan yhtä tulisen rakastunut Riisiin kuin ennenkin ja se poika ei tunteitaan peittele :) Muut vain juoksivat ja hömpöttivät. Valitettavasti Kipinän rakkaustarinaa ei ikuistettu kuviin. Ja valitettavasti Ätsii ei edes ole ollut nyt illalla väsynyt.
Uuden vuoden lupauksia ei ole tehty. Mutta mielenkiintoista on nähdä mitä vuosi tuo tullessaan. Vuosi 2008 mm. tuuppasi meidät Hesasta tänne maalle, koulusta työhön sekä lisäsi talon päälukua huomattavasti . Katsotaan missä mennään vuoden kuluttua!