Uutta oppimassa ??

Tänään marssin Pirkkahallille kissanäyttelyyn, oikeastaan elämäni ensimmäiseen. Joskus messarin yhteydessä on pari minuuttia tullut kissapuolella pyörähdettyä, mutta nyt vietin asiaa omaksuen useamman tunnin maukunan seassa.





Koiranäyttelyitä kiertäneenä täytyy todeta, että kissanäyttelyissä taitaa olla hieman leppeämpi henki ja kissoilla on siellä kivempaa kuin koirilla omissaan. Vaikka vielä tänä aamuna olin ihan toista mieltä. Eihän kissat nyt viihdy hälinässä, eivätkä vieraiden roikoteltavina? Vaan kaikki kissat, niin pennut kuin aikuisetkin, olivat täysin rentoja ja osa tuntui omaavan vallan diivan elkeet. Jokaisella on oma odotteluyksiö, jossa oli riippukeinua yms hienoa kalustetta. Siellä katit ottivat lepoa, kävivät omissa laatikoissaan pisulla ja popsivat välipalaa. Käytävillä kulki ihmisiä katit kainalossa ja yhdenkään katin en nähnyt saavan paniikkia hälinässä enkä tuomarin pöydällä. Siinä ne patsastelivat varsin tyytyväisinä. Kenelläkään ei niin kovin tuntunut olevan kiire ja tuomarit selittivät niin laatu- kuin kilpailuluokissa tarkoin plussat ja miinukset ja miksi kukakin voittaa.
















Ai niin, ja tietty mun kuumeeni vain vahvistui. Jos tähän taloon ikinä tulee rotukatti, niin maine se on. Voi ihanuus!

Kuvia ihanista kymppikerholaisista!















































Tässä joitain muita räpsyjä käytäviltä


Esimerkki kissasta, jollainen EI meille muuttaisi...














Tässä voi kysyä "Kuka arvostelee ja ketä??"




























Kumpi pojista voittaa? Kissoista siis tietenkin...






















Odottelun saatoi hoitaa joko nukkuen, kuten nämä kolmikuiset sisarukset
















...tai leikkien kuten tämä juniori

Muutto ohi

Me ollaan nyt tamperelaisia koko porukka.

Koko elo-syyskuu tehtiin muuttoa pikkuhiljaa ja alkoihan se jatkuva pikkunyssäköiden pakkaus ja siirtely rasittaa. Nyt kaikki tavarat on sentään samassa osoitteessa, joskin yhä laatikoissaan vaatehuoneessa tai kellarissa. Tammelankulman nurkat saivat heti kerrasta hulinaa sisäänsä, kun tämä lauma tänne siirtyi, mutta ensimmäinen viikko on mennyt ihan jees. Koirat ovat olleet varsin siivosti, montaa haukahdusta ei ole kuulunut ja ihan rentoja ovat. Häppärin kanssa liikkuminen on toki rasittavaa, kun se kiskoo remmissä kuin hinaaja ja intoilee pienen helikopterin lailla jokaisesta nähdystä koirasta -huoh. Riisi ja Piippa nyt hiihtelevät kuten ennenkin, ne ovat vapaana missä vaan , eivätkä ota pulttia mistään. Kunhan ruokakupit ovat tallessa ja sängyssä pieni kolo heillekin, niin kaikki on hyvin. Ihanan helppoja ja tasapainoisia tuon kakaran rinnalla!

Marsut ottivat muuton myös aika kevyesti, heinäpussi kun muutti myös ja jääkaapin narahdus kuuluu, niin pojilla on kaikki hyvin.

Kissat ovat nyt ainoa pieni murheenpala. Ne ovat ottaneet neliöt haltuun reippaasti ja pyörivät tässä iloisina kehräten ja rallaten. Vaan Supi on pitänyt kaivaa vanhat pahat tavat esiin ja kaikki pissat eivät ole laatikkoon päätyneet. Ja näinhän ei voi kovin pitkään jatkua...

Ja entäs me ihmiset... Ihan hyvin mekin tänne sekaan vielä on mahduttu ja yhteisen elämän opettelu jatkuu. Tai siis oikeastaan alkaa!

Muuton seassa on jatkettu myös perusarkea. Juostu on milloin missäkin - ja paljon!

Ätsii on vähän reenaillut, tottista ja parit jäljen pätkät. Jälki menee paremmin kuin keväällä ja tavoitteena olis tässä syksyllä ennen lumia tehdä vielä jokunen suora niin peltoon kuin metsäänkin. Esineruutua on tehty paristi ja se menee jees, ilmavainu on tuon koiran juttu, että ehkä sinne hakutreeneihin on päästävä! Tottistelutkin ovat edenneet pykälän, seuraaminen ei vaan lähde. Koira joko poikittaa tosi pahoin tai sitten sen tila on liian alhainen. Maahanmeno alkaa olla jees ja nouto&luoksetulo asentoineen hahmottuvat.

Ätsii kävi näyttelyssäkin, ei sertiä vieläkään. Ensi vuonna jatketaan niiden metsästystä. Veli Clinton sen sijaan voitti kaikki ja sai himoitusti viimeisen sertinsä. Eihän siinä ollutkaan kuin parin vuoden näyttelytauko... Josko ensi vuonna vähän useammin, kyllä Clintonin menoa kehtaisi usemminkin katsella.

Riisi on Piiparisen tavoin ollut nyt "kotikoirana", sen juoksua on odoteltu ennemmän kuin kovasti. Tchibo odottaa Unkarissa vähintään innolla ja pennun tuoksu tulee jo liki nenään! Vaan Riisi kiusaa meitä... hiukan toivottiin että juoksu olisi sattunut maailmanvoittajan aikaan, jolloin sekä Pellakset että Tchibo olisivat samassa paikassa muutenkin, mutta Riisin mielestä tämä olisi liian helppoa ja halpaa. Vielä ei ole ihan päätetty kohtaako Riisi sulhonsa tällä kertaa purkista Veterin pöydällä vai hyppääkö lady lentokoneen siiville ja suhauttaa Budapestiin. Toivottavasti saisimme pian päivittää pentu-uutiset, kyllä tuo neiti sen verran unelmoi ja oireilee, ettei se välttämättä kaukana ole!

Happy Child 1 vee

Aika uskomaton väite, mutta...Häppäri täyttää tänään vuoden. Aika monta kertaa näiden 10kk aikana, jonka se on Suomen kamaralla viettänyt, olen ollut totaalisen valmis postittamaan sen takaisin Tsekkeihin. Huoh. Nettiostokset eivät ole juuri houkuttaneet tuon jälkeen ;)

Ei vaan, onhan se ihana(kin), vilkas vaan. Häntä hakkaa kylkiin, ja sen suussa on aina jotain. Noutajan sukujuuria se enemmänkin vaikuttaisi olevan. Ehkä ripaus ajokoiraa on taustalla myös, sen verran komeasti lähtee ajoon. Ja entä nuo valkeat peppukarvat, selvää valkohäntäpeurojen sukua; samanlaiset loikat on myös ojien yli ;)

Nyt loppuu ipanan mollaaminen; Häppäri jatkaa elämän opettelua, kyllä siitä vielä kelpo peli tehdään! Ja tässä neidin 12kk kuvat:

Täällä eletään muuton kourissa, viikon päästä toivottavasti ollaan voiton puolella ja koko porukka jo Tampereella. Vielä tässä riittää järjestettävää...

Eilen oli vuoden tavoitteiden toteutuspäivä. Kun ei omien kanssa saa tulosta aikaan, niin täytyy potkia muita. Riisin velimies Huuru tahkottiin noin vuodessa nollapisteestä eiliseen hyväksyttyyn käyttäytymiskokeeseen. Wau. Ensi vuonna sitten lisätään Humpun nimeneteen parit uudet tittelit, eiks jee. Tähän asti couchi on ihan ylpee.