Mutta ei täällä sen erikoisempia valkaisuviikkoja vietetä –paitsi maalataan! Juuri kiipesin alas koirahuoneen yläilmoista ja sain yhden maalikerroksen valmiiksi. Ja vaikka olen urakan aivan alkumetreillä niin voin sanoa että katon maalaus sucks. Makuuhuoneet nyt saavat valkoisen katon ( ja piste.) mutta harkitsen nyt kyllä vielä pari kertaa olohuoneen ja keittiön kohtaloa ;)
Tämä sisäremontti tai siis sen aloitus on kestänyt ja kestänyt. Kaikki vapaa-aika on kokolailla oltu ulkohommissa, joko täällä tai lähinnä Kuhmalahdella, jossa Jukka nytkin on aloittelemassa käytävän remonttia. Siellä on nyt pihan kuuset kumossa ja piha odottelee kuivumista näiden kaikkien sateiden jälkeen, jotta kaivurimies tulee nyppimään kannot ja kärräämään nurtsimullat paikoilleen. Polttorankapino navetan takana on kasvanut hiljalleen.
Siinä sivussa on naputeltu uusia aitaelementtejä kaikkein lahoimpien tilalle tänne omaan pihaan, ja nyt ne on lopulta maalattu ja asetettu paikoilleenkin. Piha on taas ummessa, kunnes joku seuraavaksi lahoin kaatuu oravan painosta… Aitaurakkaa riittää keväällä kiusaksi asti…
Päätin aloitella koirahuoneesta ja tehdä siitä harjoituskappaleen; nuo asukit kun ei kauheasti seinänväristä valita. Lattiaan tulee huoleton muovimatto ja seinät ajattelin kätevästi vain maalata. Mutta sitä ennen pitäisi repiä vanhat tapetit pois. Ja niiden alla on mureneva kittilevy, joka ööö…pitää kai uusia tai jotain. Eli kovin pitkälle ei ilman paneutumista aiheeseen riittäneet mun taitoni edetä tässä asiassa. Googlen remontointisivut ovat koetuksella, mutta en silti suostunut lainaamaan kirjastosta ”Nainen remontoi” kirjaa, jossa oli vasaran kuva ja alla teksti ”vasara”. Pientä sisuuntumista ja kyllä tämä tästä. En vaan jaksa tälläistä suunnitteluvaihetta, vaan (tämänkin ) homman pitäisi edetä. Helposti ja nopeasti :) Nih.
Syksy on pimentynyt, ehkä hivenen vain kastunut entisestään. Pitää kuulemma iloita siitä että puolen vuoden päästä on jo vappu. Töissä selvittiin kunnialla ihmisten syyslomista. Ja päivä kerrallaan koitetaan taiteilla syksyisen kissatulvan kanssa. Joka vuosi näin käy, mutta tämä 2-4 uuden kissan päivävauhti on pahasta. Tosin, enemmän kuin ennen niitä on mennyt myös omiin koteihin. Mutta ei se prosentti paljon ole kasvanut. Viikko sitten löytyi uskomaton pieni sissi, noin 5vkoinen musta pentu motarilta Tre-Lempäälä väliltä keskeltä kaistaa!!! Ja pahasta shokista selvittyään tuo tyyppi hurisee ja popsii jauhelihaansa sangen tyytyväisenä. Aika monta muutakin on pelastettu elämään; kenelle on riittänyt lämmin maito, yhdeltä on poistettu silmä, yhdeltä korjattu peppua ja sen seitsemälle syötetty antibiootit. Onneksi omat täällä kotona ovat pysyneet terveinä! kop kop…
Niin, Piippa toipui vaivoistaan antibiootein ja nyt tuntuu ruoka maistuvan eikä närästystä ole ollut. Seuraillaan tilannetta ja jatkossa mummo syö&juo korokkeelta. Toivottavasti ruokatorvi ei kummemmin ala vaivaamaan.
Pitkään suunniteltu Riisin leikkaus on myös suoritettu onnistuneesti. Jotain juoksun oireita alkoi olla , myös Tikkari oireilee vaikka tuntuu aikaiselta. En halunnut Riisiä enää ”kiusata”, kun se kuitenkin olisi taas tullut valeraskaaksi ja ollut syömätönnä aikansa. Nyt on pennelit kuitenkin tehty, joten parempi tämäkin hoitaa alta pois. Sitten on enää Tikkari, muut tyttöviisikosta on neutralisoitu ;)
lauantaina, lokakuuta 29, 2011
maanantaina, lokakuuta 10, 2011
Nooan arkkia rakentamaan?
Arki on sujunut kohtuullisesti, ottaen huomioon, että mennään jo lokakuuta ja vettä on satanut PALJON. Syksy on syvältä ja märkä syksy ihan pohjalta. Mutta on tämä kuitenkin aika jees elämää, kun ei tarvitse töttöröidä enää siellä Tampereen keskustassa. Viime viikolla pörräsin parina päivänä ruuhka-aikaan vanhoilla nurkilla ja olin aivan rauniona. Ikinä en sinne kyllä enää halua. Nih.
Syksyiset valokuvat eivät oikein "anna oikeutta" yleisilmeelle -kuvat otetaan niinä harvoina hetkinä kun sitä hyvää tarjotaan. Kuvien kautta voi kai kerrata niitä auringonsäteitä ;)
Kaunista oli Kukkokallion rantasaunalla syysilmeessäkin. Vaan uimaan ei mennyt enään kukaan.
Kurkikaverit ottivat ja lähtivät lämpimään
Syysviikonloput ovat vierähtäneet mökkiaskereissa Kuhmalahdelle - ja täytyy myöntää että vkonloppuisin kelit ovat olleet sangen siedettäviä! Vähän uusia rappusia, vähän uutta maalia ja paljon uutta nurmikkoa. Pihan reunaan on 70-luvulla töräytetty kunnon kuusikko kasvamaan ja nyt se sai lähteä. Tilalle tulee nurmikko ja avaruus. (Katsotaan keväällä kun koirat rallaa siinä uudessa mullassa, että kuinka hyvä ajatus tämä oli ;))
Alkutilanne
Työ alkaa edetä
Syksyn vakivarustus, kun muissa väleissä on keräilty polttopuita metsästä...
Ja Karvalandia seuraa matkassa mukana. Välillä Piu&Dima "avustajineen" Virroilta ovat olleet remmissä mukana. Mitään järjellistä koirien kanssa ei oikein ole tehty. Jälkiä koitettiin, Tikkari oli pro, mutta Häpsii oli aivan kuutamolla eikä edes yrittänyt tehdä töitä. Esineruutua koitettiin. Siinä molemmat olivat kuutamolla. Tottista on vähän tehty, tässä Tikkari on kuutamolla ja Häpsiin kanssa en edes viitsi yrittää sitä noutoa. Hmmm..onkohan tässä nyt asenteessa jotain pielessä... Riisi on saanut vain olla ja rentoutua. Marraskuun paimennuksesta en ole vieläkään päättänyt kumman otan, äidin vai tyttären. Häpsii saa jäädä kotiin, jotta tilan bc:t jäävät työkuntoisiksi. Ainakin viimeksi ne osallistuivat Häpsiin mittapuulla liikaa koulutuksiin...
Häppäri 3 vee mittarissa
Tikkarilla on selvästi ollut murkkuikää ja kakara koettelee rajojaan niin mun kuin muiden koirienkin keskellä. Pari kertaa on yrittänyt äidilleenkin sanoa murmur, mutta ainakaan vielä mitään sanaharkkaa ei ryhmässä ole ollut. Omaa vikaa pitkälti, koska tuo maailman helpoin pentu on saanut kasvaa kuin pellossa eikä mulla ole siihen sellaista suhdetta kuin muihin. Sääli, erittäin kiva koira ja kapasiteettia olisi, mutta tuo tsekki-ihme vie edelleen mehut arjessa.
Teinit yhdessä
Piu
Piippa vähän pelästytti, kun ruokahalut ajoittain hiipuivat ja kuului kakomista. Viime viikolla käytiin syynissä, otettin röntgen, otettiin varjoainekuvat, tähystettiin ja pengottiin noin muuten. Saldona ärtynyt nielu, ja pieni laajentuma ruokatorvessa. Onko ensimmäinen seuraus jälkimmäisestä vai sattumaa. Nyt napsitaan lääkekuuri ja seurataan tilannetta. Kilpirauhasen vajaatoiminta suljettiin pois, se kun kuulemma aiheuttaa vanhoilla juuri ongelmia ruokatorveen. Sydän kunnossa, ei kasvaimia, hampaat ok...taas mennään ! Piippa on nyt kuin yksi hoitola-asiakas "aloita aamu antepsinilla".
Päivä kerrallaan jolkotamme kevättä kohti!
Syksyiset valokuvat eivät oikein "anna oikeutta" yleisilmeelle -kuvat otetaan niinä harvoina hetkinä kun sitä hyvää tarjotaan. Kuvien kautta voi kai kerrata niitä auringonsäteitä ;)
Kaunista oli Kukkokallion rantasaunalla syysilmeessäkin. Vaan uimaan ei mennyt enään kukaan.
Kurkikaverit ottivat ja lähtivät lämpimään
Syysviikonloput ovat vierähtäneet mökkiaskereissa Kuhmalahdelle - ja täytyy myöntää että vkonloppuisin kelit ovat olleet sangen siedettäviä! Vähän uusia rappusia, vähän uutta maalia ja paljon uutta nurmikkoa. Pihan reunaan on 70-luvulla töräytetty kunnon kuusikko kasvamaan ja nyt se sai lähteä. Tilalle tulee nurmikko ja avaruus. (Katsotaan keväällä kun koirat rallaa siinä uudessa mullassa, että kuinka hyvä ajatus tämä oli ;))
Alkutilanne
Työ alkaa edetä
Syksyn vakivarustus, kun muissa väleissä on keräilty polttopuita metsästä...
Ja Karvalandia seuraa matkassa mukana. Välillä Piu&Dima "avustajineen" Virroilta ovat olleet remmissä mukana. Mitään järjellistä koirien kanssa ei oikein ole tehty. Jälkiä koitettiin, Tikkari oli pro, mutta Häpsii oli aivan kuutamolla eikä edes yrittänyt tehdä töitä. Esineruutua koitettiin. Siinä molemmat olivat kuutamolla. Tottista on vähän tehty, tässä Tikkari on kuutamolla ja Häpsiin kanssa en edes viitsi yrittää sitä noutoa. Hmmm..onkohan tässä nyt asenteessa jotain pielessä... Riisi on saanut vain olla ja rentoutua. Marraskuun paimennuksesta en ole vieläkään päättänyt kumman otan, äidin vai tyttären. Häpsii saa jäädä kotiin, jotta tilan bc:t jäävät työkuntoisiksi. Ainakin viimeksi ne osallistuivat Häpsiin mittapuulla liikaa koulutuksiin...
Häppäri 3 vee mittarissa
Tikkarilla on selvästi ollut murkkuikää ja kakara koettelee rajojaan niin mun kuin muiden koirienkin keskellä. Pari kertaa on yrittänyt äidilleenkin sanoa murmur, mutta ainakaan vielä mitään sanaharkkaa ei ryhmässä ole ollut. Omaa vikaa pitkälti, koska tuo maailman helpoin pentu on saanut kasvaa kuin pellossa eikä mulla ole siihen sellaista suhdetta kuin muihin. Sääli, erittäin kiva koira ja kapasiteettia olisi, mutta tuo tsekki-ihme vie edelleen mehut arjessa.
Teinit yhdessä
Piu
Piippa vähän pelästytti, kun ruokahalut ajoittain hiipuivat ja kuului kakomista. Viime viikolla käytiin syynissä, otettin röntgen, otettiin varjoainekuvat, tähystettiin ja pengottiin noin muuten. Saldona ärtynyt nielu, ja pieni laajentuma ruokatorvessa. Onko ensimmäinen seuraus jälkimmäisestä vai sattumaa. Nyt napsitaan lääkekuuri ja seurataan tilannetta. Kilpirauhasen vajaatoiminta suljettiin pois, se kun kuulemma aiheuttaa vanhoilla juuri ongelmia ruokatorveen. Sydän kunnossa, ei kasvaimia, hampaat ok...taas mennään ! Piippa on nyt kuin yksi hoitola-asiakas "aloita aamu antepsinilla".
Päivä kerrallaan jolkotamme kevättä kohti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)