Part 1 - Koiraosio :)
Viime perjantaina Riisin proku oli tasan 6, joten illalla oli aika hypätä koneeseen ja matkata tapaamaan Tchiboa. Hieman huispatti tuupata Riisi koneeseen, mutta perillä saatoin todeta huolen olleen turha. Ihan rauhassa tuo laatikossaan makaili, ja ulos tullessaan kulki terminaalissa häntääntä heilutellen ja vastaanotti rapsutuksia ties kuinka monelta uteliaalta.
Tchibon perhe oli meitä vastassa ja matkasimme suoraan sulhon luo. Ihan kuin nuo olisivat toisensa muistaneet, tai ainakin Riisi muisti paikan. Leikkiä riitti, mutta siihen se jäi. Jatkoimme majoittumaan ja elpymään.
Lauantaina leikki muuttui todeksi ja illan pimeydessä toteutui astutus nro1. Sunnuntaina illan taas hämärtyessä veimme pariskunnan puistoon juoksentelemaan - joskin leikit jäivät aika lyhyeen ;) Unkarin tyyliin puistossa juoksi koiria vapaana - liian uteliaita hätistelimme hieman kauemmas, vaikka eivät nuo Riisiä eikä Tchiboa haitanneet. Kovin tuntuivat koko maan koirat sosiaalisilta, kaikki saavat olla vapaana kokolailla missä vaan. Maanantaina ja tiistaina varmistelimme peliä vielä, joten eiköhän nyt pitäisi olla ainekset kasassa... Alunperin olimme menossa perilla vielä prokuun maanantaina, mutta kun astutukset sujuivat hyvin, jätimme väliin. Koiria katsellen vaikutti sunnuntai parhaalta päivältä, joten siitä aloitamme aamukamman pidon. Jos meitä siis onnistaa, pienet pennelit ponnistavat maailmaan ihan joulunpyhinä (of cource)!
Tchibo tuntui yhtä ihanalta ja tutulta kuin vuosi sitten. Jätkä oli kovin harmaantunut, turkinlaatu on hyvän karkeaa. Ja taas kaiken tohinan keskellä osattiin myös rauhoittua, mutta jokaisen tilaisuuden tullen ängettiin syliin. Eikä edes juoksunartun seurassa ollut mitään tarvetta lähteä uhoamaan muille koirille. Edelleen uskon, että jos niitä pentuja saadaan, ei niistä ihan mahdottomia pitäisi tulla!
Part2 ilmestyy kunhan paparazzi ehtii pienentää lisää kuvasatoa turistiretkiltä...