sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2011

Jussit on juhlittu!



Juhannus vierähti tänä vuonna hyvin rauhallisesti, olemisesta nautiskellen. Perjantain olin töissä perinteisesti, mutta muuten otettiin ihan loman kannalta ja vallattiin savusaunan tontti Kuhmalahdelta.




Perjantain ja lauantain keli oli sadekuuroinen, mutta välissä pilkotti aurinkokin. Grillattua saatiin hyvin ja syötiin ihan liikaa koko viikonloppu! Perjantaina savusauna oli valmiiksi lämmitetty ja siellä istuttiinkin iltamyöhään nautiskellen ja välillä uiden.



Ja mitäpä tontille olikaan ilmestynyt...Uusi sauna ;) tämä versio lämpiää nopeasti ja antoikin lauantaina tosi ärhäkät lämmöt!



Mustat jylläsivät toki menossa mukana, märkinä lähinnä, joko sateesta tai järvivedestä. Mutta kiva että on kivaa!



Ja perinteisesti kesään kuuluu myös sieltä täältä esiin työntyvät kissinpennut. Nyt nämä pari löytyivät Kuhmalahden rajalta ja kävin viikonlopun päätteeksi "työkeikalla" ne poimimassa talteen. Juuri ja juuri osaavat syödä itse vastiketta. Söpöjä ja pontevia vauvoja, mutta... näitä alkaisi olla taas tarpeeksi tuolla työmaalla jo tälle kesää!



Ja ihan pakko laittaa lopuksi, kun piiiiitkästä aikaa sain koneeseen photoshopin ja pääsen leikkimään. Yksi Riisin pennuista, nauhaton pikkumies, josta alkaa päivä päivältä tulla enemmän mun suosikki ;)

lauantaina, kesäkuuta 18, 2011

Nähty, koettu, opittu on taas vaikka mitä!



Tässä on vierähtänyt blogivierailusta toista kuukautta, pitkälti maaseutuelon ja netittömyyden vuoksi. Selvisin ilman nettiä tänäkin keväänä, eikä kyllä tehnyt kovin tiukkaakaan.


Pääsiäisestä kesäkuun toiseen viikonloppuun asustimme maalla villeinä ja vapaina. Väliin mahtui alkukesän hullut helteet, jotka taatusti hyödynsimme rannalla ja järvessä sen mitä vapaa-aika myöten antoi.



Ylipäätään kevätkesän säät suosivat ja ulkona oltiin todella paljon. Koirat olivat sisällä vain yöt (ja työpäivät). Viileämpinä päivinä lenkkeiltiin ja pyöräiltiin, mutta helteellä saivat turrikat vaan touhuta pihassa ja järvessä. Ja kaikissa kevään töissä ne touhusivatkin askel askeleelta mukana.
Moni seinä sai taas maalia (myös Tikkari oli jonkin aikaa muotia black&red), ja taloon hankittiin uusi sänky, sangen mukava divaanisohva, uudet matot etc.. (arvatkaa kuka kävi lomaviikollaan shoppailemassa…).

Uudet maalipinnat


Viikko sitten jysähti paluu kaupunkiin. Aivan liikaa autoja, aivan liikaa ihmisiä, ahdistaa… Mutta ne asuntoesittelyt, joissa on käyty, eivät ole helpotusta tuoneet. Pitäisi tietää selvemmin mitä itse haluaa ja tässä kohtaa valitettavankin paljon nuo koirat vaikuttavat valintakriteereihin.


Tokotunnelmia
Jossain talven vaiheessa menin uhoamaan , että Piu voisi osallistua schapejen tokomestiksiin… Samana viikonloppuna oli kuitenkin Eestin voittaja, jonne ilmoitin Tikkarin. Joka taas aloitti juoksunsa niin, ettei matkasta yhdessä velipojan kanssa tulisi kuin hammastenkiristelyä (tai mustia briardinpentuja ;)), joten ilmoitin sitten Piun tokoihin. Ja jotta sinne kannattaisi ajella, Häppärin myös. Just. Tämä ajatus alkoi heti tuntua huonolta, mutta aloin kuitenkin 2vkoa ennen kisoja laittamaan Häppäriä pakettiin. Sille piti opettaa nollasta seisominen ja hyppy sekä palkattomuus. Ja toimiminen häiriön alla. Seisominen alkoi hahmottua tuolle ja häiriötreenit paikkamakuineen sujuivat Tavesin kentällä ja jotenkuten myös työmaan pihalla.

Piu…no, sehän osaa. Päivä ennen kisoja ”viimeistelyt” eivät oikein sujuneet, ja sitä ennenhän me ei treenattu, kun on koira on 100km päässä… ei löytynyt ruutu, ei osattu ohjattua, ei haluttu ottaa metallia suuhun *huoh*.



5.6. Heinola, tuomarina Marita Packalen

Kisapäivästä tuli kuitenkin loistava, hyvät järjestelyt, hyvä henki.
Ja mitä teki Piu 10vee?!? Hieno kakkostulos, 255,5p eli se puolipistettä ykkösestä. Arvostelu oli kuitenkin sen verran löysää , että tuo kakkostulos oli realistinen ja irtosihan sillä rotumestaruus! Uskomattominta oli, että mummo veti kaikista noudoista hyvät pisteet ja paikkaistuminen 10. Eli kaikki ne oikean kisakunnon aikaiset ongelmat menivät nyt kerralla nappiin. Tunnarista 8 ja edellisen kerran Piu on tehnyt tämän liikkeen kisoissa vuonna 2007!
Piu seuraa

Ruutuuuun!

...ja siellä on

Tunnari

Metallihyppynouto



Entäs sitten The Häppäri. Mua NIIIIIN jännitti. Sain pidettyä sen alueella melko rauhallisena ja kehään menokin oli suht hallittu. Yllätyksekseni luoksepäästävyys oli ok, se istui ja nojas muhun, mutta ei noussut eikä äännellyt. Paikallamakuuseen se jäi normisti ja tönötti siinä. Huh. Se ei syönyt ketään! Yksilöliikkeisiin mentiin tosi hyvässä vireessä, pidin sen niin jumittuneena palloon, ettei se nähnytkään muita. Ja liikkeet viuhdottin läpi reipasta vauhtia. Seuraaminen oli tokoon ok, mutta tuolle hieman ”alhaista”. Jäävät molemmat ok , paitsi seisomisen valmistelevassa ennakoi ja annoin toisen seuraa käskyn. Luoksetulossa vaihtoi raville ja vilkuili matkalla tuomaria, joka oli reitillä. Hyppy oli käsittämättömän hyvä, koska oikealle tokoesteelle emme tänä vuonna päässeet. Saldona 194p KP ja sij. 2/13 ja ennen kaikkea superhuojentunut omistaja! En ole voinut kuvitella, että jonain päivänä hehkutan koirani alo1 tokotulosta näin :) !

Ätsiin suoritus







Kaikki tokokuvat: Sanna Rautio -Kiitos!!


Piu ja Dima kävivät kevään aikana mökkeilemässä Kuhmalahdella jokusen kerran ja ihan kohta onkin jo heinäkuu, jolloin "pikkukoirat" tulevat ainakin viikoksi meille hoitoon. Mutta nythän niitä on vaan neljä, kun Riisi vielä viihtyy vauvalomallaan sen aikaa.

Riisin vauvat ovat jo kolmiviikkoisia ja vähitellen parhaimmillaan. Ihana seurata niiden kehitystä lähes päivittäin, leikki ja paini kehittyy koko ajan. Nyt jo kovasti ottavat kontaktia, heiluttavat häntää, juoksevat kohti ja nujuuttavat pehmolelujaan. Ja Riisi hoitaa! Nyt se jo vähän tulee huoneesta pois (joko keittiöön norkkaamaan tai sohvalle päikkäreille) ja malttaa ulkoillakin enemmän.
Riisi ehti säikäyttää meidät (tai ei ehditty oikeastaan edes säikähtää) tässä vajaa pari viikkoa sitten. Se alkoi vinkua ja pyrki nurkkaan maate. Ilman sen kummempaa oiretta lähdettiin lääkäriin, koska tuo oli Riisille aivan epänormaalia. Perillä oli helppo tuntea jo matkalla suurentunut perna, ja röntgenissä näkyi alkava kiertymä. Suoraan leikkuriin ja noin kolmessa tunnissa kaiken alkamisesta Riisi oli taas pentulaatikossa imettämässä. Mamma on voinut koko ajan käsittämättömän hyvin, ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan. Ja taas opimme uutta. Vatsasta löytyi iso karvapallo, joka aiheutti tukoksen. Kaikki johtui varmasti kaikesta, Riisillä on voimakas karvanlähtö, se hoitaa itseään tosi paljon, se ei ole liikkunut juuri yhtään pentulaatikosta alkupäivinä, ja luonnollisesti läähätellyt paljon. Ja tietenkin myös saanut paljon ruokaa suhteessa normiin. Noh, loppu hyvin, kaikki erittäin hyvin. Ja vielä Iso Kiitos Veterin supernopealle avulle!

Riisin "kesätyö" on parhaillaan käynnissä ja loppuvuosi sitten kasvatellaan karvoja valioluokkiin! Tikkarille on heinäkuulle 4 näyttelyä ja elokuussa erkkarin lisäksi suuntana Tromssa, jollei mutkia matkaan tule. Häpsii taitaa jättää nuo showt vielä tältä(kin) vuotta ja keskittyä "käyttökoira"uraansa ;) Omana tavoitteenani olisi tehdä vielä tänä vuonna myös jotain täysin koiratonta !?!?!


Tikkarin ja Häppärin kesäeloa rantamailla...