Pitkin kesää on painanut pari asiaa, Häpsiin tilanne ja tuo
auton vaihto. Autosta tuli jonkin verran kyselyä, mutta ei tuo auton yksityinen
myyminen koskaan ole ihan simppeliä. Autokaupat tarjosivat siitä tosi vähän,
mutta pienen viivytystaistelun ja omien myönnytysten jälkeen päästiin suht
samalla aaltopituudelle Caddy-kauppiaan kanssa.
Häpsiin suhteen oma fiilis vaihteli oman vainoharhaisuuden
(=onko sittenkään mitään vialla) väliltä siihen, että olenko viivyttänyt
tutkimuksia jo niin pitkään, että mitään ei ole tehtävissä. Noh, perjantaina oli aika hoitaa nämä asiat
alta pois.
Häpsii matkusti aamuksi Vantaalle Aistiin magneettikuviin ja
iltapäivällä vaihdettiin autot Espoossa. Neurologi Rakauskas Mindaugas teki
Häpsiille neurologiset tutkimukset sisällä ja ulkona, jalkeilla ja makuulla. Oireeksi
saimme: lievä yleistynyt ataksia, lievä etujalkojen pareesi, aivohermot
normaalit, selkäydinrefleksit lievästi alentuneet eturaajoissa. Koira ei ole
kivulias.
Sitten tujautus unten maille ja magneettikuviin
lisäselvitystä hakemaan. Ja sieltähän se löytyi, niin että itsekin sen huomasi.
Niskassa, aika tarkkaan kaulapannan kohdalla, on selkäytimen sisällä kasvain
(selkäytimen malli ja väri poikkileikkauksessa olivat selkeästi eroavat
normaalista), todennäköisesti gliooma tai lymfooma, joka on syynä koiran
oireisiin. Ja koska se on selkäytimen sisällä ei koepalaa voida ottaa eikä
mitään leikkausta suorittaa.
Ennusteesta ei voitu sanoa mitään varmaa. Koitamme nyt
kortisonia, josko se pienentäisi oireita, mutta lääkäri ei ollut tämän suhteen
järin toiveikas. Tila voidaan luokitella hitaasti eteneväksi, mutta toisaalta
kasvain voi alkaa kasvaa tai vuotaa milloin vain. Todennäköistä jokatapauksessa
on, että koiran tasapainohäiriöt lisääntyvät vähitellen ja jonain päivänä voi
olla edessä myös äkillinenkin halvaus.
Jotenkin en ole osannut olla kovin masentunut diagnoosin
jälkeen. Helpotus tuli siitä, että diagnoosi nyt on, eikä sen tekeminen aiemmin
olisi muuttanut mitään. Helpotus on myös se, ettei oikeasti voida tehdä mitään,
sillä olin jo julmasti päättänyt, ettei mihinkään isoihin selkäleikkauksiin
ryhdytä. Iso helpotus oli myös neurologin yhtenevä kanta ortopedin – ja omaani-
kantaan, että kivulias tuo ei ole.
Niimpä me jatkamme eteenpäin kuin ennenkin. Juu, tuo koira
ei koskaan tee JK1stä tai TK2sta, mutta ihan sama. Se saa sikailla lenkit
joukossa siihen asti kun kykenee ja onneksi on oma piha, jossa kuitenkin on päivystettävää.
Mitään rajoituksia ei ole, koira saa kuulemma jatkossakin vetää kaulapannassa,
sillä ei ole mitään vaikutusta selkäytimen sisäpuolisiin asioihin eikä
neurologi kyennyt näkemään syy-seuraussuhdetta tällä kasvaimella ja koiran huonolla
remmikäytöksellä. Hämmästyttävä sattuma kai sitten… Toki tässä nyt varmentui se
että ”vanhat ja vaivaiset” osaston suhteen täytyy jatkaa jonkunmoista
luopumisprosessointia, koska lääkärikin hyvin selvästi sanoi lopuksi; valitettavasti
tulevaisuus ei ole valoisa.
Autokaupat sujuivat jouheasti, kerrankin voi sanoa, että
myyjä oli miellyttävä. Olen lähes aina kehittänyt agressioita autokauppiaita
kohtaan, mutta tästä ei nyt kyllä ollut pahaa sanottavaa. Ja nyt meillä on
Caddy. Viimeisenä iltana meinasi liki poru tulla kun tajusi että Transporteri
oikeasti on hyvästeltävä. 100 ooo km taitoimme yhteistä matkaa, pohjoisimman
Norjan ja eteläisimmän Ranskan välillä. Monta kokemusta, nähtävyyttä ja retkeä
sillä on tehty, arkisista lumeenjuuttumisista puhumattakaan. Nyt on edessä
pykälää pienemmät seikkailut – jatko näyttää toimiiko meidän ”piirustukset”
käytännössä tuon mahtumisen suhteen… mutta sopu sijaa antakoon. Ainakin tuo tuntuu sangen näppärältä
pyöritellä ja on helpompi parkkeerata.
Lauantaiaamuna oli sitten Tikkarin vuoro ja neidin
luonnetesti. Mh kuvaus tuolle tehtiin puolitoista vuotiaana kaksi vuotta sitten
ja nyt oli aika ”päivittää” pään tilanne.
Kyröskoski 14.9
Tuomarit: Katri Leikoja ja Marco Vuorisalo
Toimintakyky: +1
(Kohtuullinen)
Terävyys: +1 (Pieni
ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu: -1
(Haluton)
Taisteluhalu: +2
(Kohtuullinen)
Hermorakenne: +1
(Hieman rauhaton)
Temperamentti: +3
(Vilkas)
Kovuus: +1 (Hieman
pehmeä)
Luoksepäästävyys: +3
(Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus:
+++ Laukausvarma
Yhteensä: 168
pistettä
Olin itse tyytyväinen koiraan ja myös siihen, että
osa-alueet menivät pitkälti kuten olin olettanutkin. Joskus sitä sentään tuntee
koiransa. Tuomarin arviot osioista olivat hyvinkin yhteneväiset omieni kanssa. Myös videolta katsottuna
meno näytti ”ihan helpolta”. Tuomarin sanoikin aluksi, että koira on kaikessa
hyvin ”kohtuullinen”. Tikkari oli avoin ja iloinen läpi testin, se leikki heti
ja mielellään , mutta puruote oli löysä. Tuli sieltä kunnon murinatkin
vastustuksessa. Kelkka oli tuolle helppo, vähän se aina pakitti, mutta tuli
aina remmi löysällä katsomaan kelkkaa vetäisyjen välissä. Ja heti kun kelkka
tuli perille, tuo kiersi itse takakautta sitä katsomaan. Uudelleen ohituksessa se
otti kelkan perästä kaljatölkin… Vetäistyä haalaria vähän pakitti ja ohituksessa
vilkaisi, tynnyri aiheutti lähinnä päänkääntämisen. Pimeässä huoneessa Tikkari
ei kyllä yhtään tajunnut, että mä menin sinne. Sisälle oli rakennettu
pressuilla labyrintti ja mä olin kolmannen huoneen perällä. Tuo mitään hajua
saanut ja ekan huoneen tutkittuaan se jäi rauhassa ovelle odottelemaan, että
kaippa tulee hakemaan , kun tänne jätti. Alustoilla se sinänsä liikkui ok,
mutta ei tajunnu etsiä mua. Blondi. Hyökkäyksessä se väisti heti mun selän taa
ja remmikin kiristyi. Mamma hoitaa nää jutut. Samoin seinässä se veti hännän
alas ja vaan odotti. Ampumista se ”ei kuullutkaan”.
Mielipiteitä on monia, mutta mä tykkään tuosta koirasta ja
siitä, että se on reaktioissaan pitkälti äitinsä kaltainen. Sosiaalinen ja
luottavainen ihmisten kanssa, katsoo rauhassa asian kuin asian ilman liiallista
reaktiota ja on usein hyvinkin rohkeana menossa tutustumaan mitä
ihmeellisimpiin juttuihin. Tälläisten ”pakettien” kanssa on niin helppo elää
tässä yhteiskunnassa, kun ne eivät saa slaagia eivätkä reagoi ties miten
lenkilläkin kohdattaviin juttuihin. En pärjäisi sellainen ”räjähdysalttiin
saalispommin” kanssa, joka toimisi ennen harkintaa. Toki myönnän, että
päästääkseen pitkälle koulutus- ja kisamielessä, tuo koira saisi olla aktiivisempi
ja vielä taisteluhaluisempi. Mutta niin pitäisi olla omistajankin!!!
Nyt on taas suoritettu paljon ja syksy saa tulla. Työpäiviä on
vielä jonkin verran, mutta sitten onkin edessä pitkä siivu kotiarkea. Ehkä
tässä saisi vielä jotain aikaan tekemättömien töiden listalta, ulkohommat aika
hyvin ovatkin paketissa. Jukka on jatkanut ikkunapokien maalaamista ja
tuulikaapille PITÄS hyvinkin pian tehdä jotain. Vaatehuoneen siivous on alkavan
loman ensimmäisiä asioita.