keskiviikkona, joulukuuta 22, 2010

Joulua Kaikille




Näillä sanoilla, näihin tunnelmiin...me käymme joulun viettohon !

Hyvää joulunaikaa kaikille ja ensi vuonna uusin kujein!
Ja vaikka laiskuudesta johtuen kortti on briardpainotteinen, niin aivan yhtä hyvää joulua kaikille schapendoestuttaville - Piiparinen ja Dima ovat äidin helmoissa jo ihan piparintuoksuisia :)
Ja unohtamatta niitä mahdollisia ei-koiraihmistuttavia; Hyvää joulua teillekin! :)

Voitonhuumaa

Messari tuli ja meni. Omat koirat jäi kotiin, mutta silti sunnuntaina oli ihan voittajaolo. Ymmärtää kyllä kasvattajia, joista on hienoa, kun kasvatit menestyvät. Vaikka nuo Riisin pennut ei olekaan mun kasvatteja, niin silti niiden kasvua ja kehitystä on seurannut rakkaudella - ja ylpeydellä. Projekti on tähän asti ollut sangen positiivinen ja niiii-in ylpeä sai olla kaikista neljästä messarissakin olleesta (ja olen mä tuosta kotihiirestäkin). Kaikki käyttäytyivät iloisesti hälinässä ja tungoksessa ja ovat sen päälle kauniitakin ;)

Molempina päivinä molemmat junnutittelit ja toinen aikuisten titteleistä lisättiin 11-kuisten lapsosten nimien eteen. Ja kolmen eri koiran! Tyyris lisäsi tililleen HelJ- ja HelV-10 tittelit sekä JV-10. Peetusta tuli HelJV-10 ja Prinssista JV-ja V-10. Tyyris sai kaksi sertiä, pojat yhdet oikeat ja yhden varaversiot, samoin kuin Halla.
WAU! Kohti uusia seikkailuja sitten vaan...

Tyyris isossa kehässä (ja otettiin 8 parhaan joukkoon!)

(Kuva: Kimmo Järvinen)




Täällä kotona Riisi-äippä täytti viisi vuotta. Niin ne vuodet rientää, pitkältä ei tunnu tämä yhteinen taival, mutta paljon on jo yhdessä ehditty nähdä ja kokea. Toivottavasti meidän Hipsu pysyy terveenä rinnallani vielä ainakin kymmenen vuotta!
Kovasti on Riisin astutusta ensi kesänä mietitty. Muutama pentuvaraus kun vielä tulisi niin sitten ehkä uskaltaisi. Tässä ei nyt oikein itse kellään ole koiranpaikkaa auki, niin miksi niitä penneleitä sitten tehdä... Eipä tuo uroskaan varma vielä olisi, mutta pätevän oloisia suunnitelmia voi aina tehdä ;)

Äiti ja lapsensa rintarinnan


Joulukuu noin muuten on mennyt sangen talvisesti, pakkasta on ollut välillä turhankin paljon, mutta tassuja nostellen on selvitty. Jos yrittää olla positiivinen niin tästä päivästä alkaa päivä taas pidentyä, mutta...on tässä nyt yksi 3kk vielä kestettävää.

keskiviikkona, joulukuuta 01, 2010

Vaikeuksien kautta voittoon - tai ainakin suunnitelma Bee käyttöön

Yleiskaamosmarinaa
Voisko taas narista säästä? Ihan just tänään on ollut ihan kiva keli, mutta edellisessä bloggauksessani toivoma kohtuus ei ihan ole toteutunut… Lumituiskua ja hyytävää viimaa ja nyt sitten ihan oikeat paukkupakkasetkin. Not so nice. Noh, ei sinne kevääseen niin kauhean pitkä aika enää ole. Ja pääasia, että keli kuivui ja tuo lumi valaisee kyllä mukavasti. Paras kai lopettaa nariseminen ja tyytyä tähän.

Paljon kaikenlaisia ajatuksia elämänmenosta ja tästä koiratouhusta on taas pyörinyt päässä. Kun Ätsii paranteli haavaansa ja sen saattoi hyvällä omallatunnolla jättää lenkeiltä kotiin, oli noiden äiti-lapsikerholaisten kanssa niin ihanaa kulkea missä vaan. Toista oli heti kun nti Höyry oli pakko ottaa mukaan. Tulee tsekkihankinnasta kallis tuontieläin, jos sen takia on muutettava maalle, että pärjää. Usein sitä kysyy itseltään, miksi en saa sitä ruotuun? Sen kun tietäs. Mutta luonto ei anna periksi luovuttaa, sitä paitsi onhan se rakas koira siinä kuin nuo muutkin. Moni on tässä menettänyt koiransa tai taistellut sairauksien kanssa, joten lopetanpa taas narinan ja olen onnellinen kolmesta terveestä koirasta, jotka tulevat hienosti juttuun keskenään ja ovat joka tapauksessa ystävällismielisiä olentoja.

Pohjoismaiden valloitus :)
Sitten siihen mukavimpaan aiheeseen!
Riisin lapset kävivät nappaamassa Pohjoismaiden juniorivoittaja tittelit Norjasta, matkassa mukana tällä kertaa Tikkari ja Peetu. Harvoin on näin paljon säädetty kuin tämän näyttelyn kanssa, mutta loppu hyvin, kaik hyvin. Ihan ensin sinne olin lähdössä minä&Tikkari, sitten Pellakset ja Tyyris jne. Vasta-ainetestit eivät nekään menneet ihan yksinkertaisimman mukaan ja Tyyriksen lähtö lopahti lopullisesti siihen.
Myös laivamatkoja ja hotelleja vaihdettiin vähintään yhtä monesti kuin koiriakin...

Viime perjantaina pakattiin Transporteriin nuo juniorit ja maskotiksi Dima. Laivamatka meni tosi kivasti, koirat nukkui hiljaa hytissä eikä edes keikkunu. Lauantaina ajeltiin talvisessa kelissä reipas 500km Oslon kupeeseen Lilleströmiin. Illan ohjelmistossa oli lähinnä kamman heiluttelua – siinä samalla kilistimme lasit Sendero-viiniä isoisä Abbadon muistolle.
Sunnuntai aamuna olimme ennen kahdeksaa näyttelypaikalla. Hieno halli, tilaa oli, kaikki oli selkeästi merkittyä ja liikkuminen eri paikkoihin oli helppoa. Saamme hävetä Suomen halleja…
Briard ja schapekehät olivat päällekkäin, mutta onneksi myös vierekkäin. Diman pyöräytin nopsaan kehässä kesken Peetun jännityksen. Diman tulos oli VAL 1/3, liian raskasta tekoa oli tytsy Åke Cronanderin mieleen.
Briardkehässä aloitettiin kuudella junioriuroksella, joiden joukosta Peetu kamppaili voittoon! Kolmas titteli pojalle, wau! Luokan kakkonen(kin) oli tosi kaunis, mutta ei oikein malttanut käyttäytyä. Vähän meinasi meidänkin junnuja lapsettaa, mutta pienet remmeissä roikkumiset nyt eivät niin vakavia ole ;) Tikkarin urakka olikin paljon helpompi, vastassa oli vain yksi kilpailija. Voitto kuitenkin tuli, samoin titteli! Peetu onnistui myös nappaamaan sertin, joka Norjassa jää voimaan myös alle kaksivuotiaille.


kuvat: Bjarne Grandalen

Kaikki tulokset löytyvät tuolta:
http://www.briardklubben.com/briardresultater/resultater/2010/49-nkk-lillestrom-10.htm

Sitten alkoi The Kotimatka. Lähdimme heti junnunarttujen jälkeen, jotta ei tulisi kiire… Lunta oli satanut jo koko sunnuntaiaamun, mutta pyry yltyi aika pian. Ja kohta olimme keskellä hurjaa lumimyrskyä. Mitään ei nähnyt ja tuuli meinasi pyyhkiä auton tieltä. Vauhti pyöri pitkään 50-70km/h ja jännitys ehtimisestä kasvoi. Anu lähetti meille lumiennusteita Suomesta ja me kaasutettiin se mitä eteenpäin päästiin. Onneksi keli parani n.250km ennen Tukholmaa ja pystyi ajelemaan jo paljon normaalimmin = näki missä tie menee, vaikka lunta olikin. Kertaakaan ei pysähdytty, vaikka kahvihammasta kolottikin armotta. 15km ennen satamaa koirat pääsi vartiksi puistoon juoksemaan ja sitten puristettiin laivaan (että päästiin itsekin pissalle ;) ) – vartti jäi armonaikaa. Hartiat huusi hoosiannaa, mutta onneksi päästiin turvallisesti kotiin! Ja kuten arvata voi, lopputulema on aikas tyytyväinen!


Tulevaan pitkään viikonloppuun ei ole suuria suunnitelmia. Perjantaina on briardiväen pikkujoulut ja lauantaina varmaan siirrytään maalle, niin saa mustatkin hömpätä rauhassa. Kyntteliköt on ikkunalla ja joulukalentereista on avattu ensimmäiset (varsin makoisat) luukut!

torstaina, marraskuuta 11, 2010

Plääh

Tää vuodenaika on kyllä niin syvältä. Tai siis tää pimeys. Eikä tämä märkä ja kura ja loskakaan mielialaa nostata. Tulis nyt sit PIKKASEN lunta ja pakkasta, että vähän valkenis ja kuivuis. Mutta PIKKASEN, kohtuutta siis, please.


Öö..me ei ole tehty mitään. Ei koirarintamalla, ei kotirintamalla. Nukuttu, herätty ja kitkuteltu seuraavaan iltaan. Tai siis minä, taidan olla ainoa joka tässä narisee. Ja ihan turhaan, kun kaikki on oikeasti hyvin.


Sen verran sain aikaan, että Ätsii kävi steriloitavana. Sen kohdalla tämä oli ainoa järkevä jalostusvalinta ;) Eihän tässä narttuporukassa sinänsä juoksuista ongelmaa ole ollut, mutta tulevaisuutta helpottaakseni.
Ei, meille ei ole tulossa uroskoiraa, vaan ihan nyt tyttöjen välisiä suhteita helpottaakseni. Steriloinnin yhteydessä pidennettiin haavaa sen verran, että vatsalaukki kiinnitettiin seinämiin. Vielähän meillä ei (KOP KOP) ole ollut mitään, mutta kiertymäriski on tuolla otuksella melkoinen ja tällä se nyt voidaan tavallaan ehkäistä. Eli maha ei nyt pääse kiertymään (ja aiheuttamaan kuolioita), vaan ainoastaan laajentumaan, joka voidaan letkuttamalla hoitaa. Varmaankin kiinnitytän mahan lopuiltakin saman operaation yhteydessä.

Nyt operaatiosta on jo viikko. Haava on parantunut todella hyvin ja koira ei ole oikeastaan huomannut koko asiaa. Eka yön nukuin tuon kanssa, mutta ei se oikeastaan ollut edes kipeä. No, se onkin Häppäri !


Riisin leikkausta olen miettinyt myöhemmin talvella, mutta myös toista pentuetta on pyöritelty useampaan kertaan. Ehkä siis puukko ei heilu nyt ihan vielä ja makustellaan urosvaihtoehtoja enempivähempi vakavasti. Kyllä mä voisin taas lähteä euroopan lomalle ;) (jos ja kun siis joku myy ne pennut ...)


Mitään ihan ihmettä ei ole suunnitelmissakaan. Pari viimeistä viikonloppua on hissuteltu maalla ja niin on tarkoitus tehdä tulevanakin. Tosin loskaisessa vesisateessa ei edes koirat oikein osaa nauttia ulkonaolon ihanuudesta. Viikon päästä meillä onkin äiti-lapsi-viikonloppu; Lauri Teen keikka ja joulushoppailuja!



Jotenkin nyt vähän siellä ja täällä on sairautta tai suru-uutisia, joita tämä ankeus ei nyt yhtään kaipaisi. Kai nämä viikot tästä menevät, tulee joulu ja sitten joskus se toukokuukin... Suklaata kehiin ja unta palloon - seuraavassa elämässä voisin olla karhu, että voin ajoissa syksyllä paeta pahaa ja palata pirteänä kevääseen.

Ehkä mä ryhdistäydyn ja lähden vähän lenkille - jotta voin paremmalla omallatunnolla syödä jäätelöä iltapalaksi ;)

sunnuntaina, lokakuuta 24, 2010

Viimeisenä kaapista ulos

Viimeisenä joukkueestaan Tikkari korkkasi junnukehät Seinäjoella. Nyt on koko katras käynyt "tuomiolla" ja lupaavan arviot ovat kaikki saaneet. Ja ennenkaikkea onneksi ovat kaikki olleet iloisia ja avoimia kehässä.

Lauantaina läksimme Tampereelta kuivassa kaunissa pikkupakkasessa ja puolivälissä kohti Seinäjokea iski talvi. Aika myräkkä oli ollut ja paku tuntui äkkiseltään huonolta talviautolta :(

Ruotsalainen Maritha Östlund-Holmsten arvioitsi 8 briardia ja näistä Tikkari oli paras narttu kakkonen kera SERTIN :) !Aivan kuten äitinsä Riisi aikoinaan ekassa näyttelyssään Seinäjoella! Toivottavasti Tikkari muutenkin seurailisi äitiään...

Tässä vauvan arvio:
9 kk. Feminiininen narttu erinomaisilla mittasuhteilla. Pitkä (sträck), feminiininen pää. Iso kirsu. Pitkät hyvinasettuneet korvat. Hyvä pigmentti suussa. Erittäin hyvä purenta. Lyhyt vahva kaula. Hyvinsijoittuneet silmät. Hyvä häntä. Eturinnan tarvitsee kehittyä enemmän. Lupaava rintakehä. Erinomainen luusto ja tassut. Erinomaisilla kulmauksilla harmoniset pitkät liikkeet. Kannukset ok. Nuori turkki.

Kuvassa Tikkunekku kuukausi sitten



Näyttelystä suoraan hurautettiin Keskisen kyläkauppaan kierrokselle. Juuri mitään ei tarttunut mukaan, mutta tulipahan käytyä monen, monen vuoden tauon jälkeen. Sieltä hurautettiin Marin navetalle ruinaamaan marsupojille heiniä ja kuikuttajat saatiinkin onnellisiksi! Seuraavana porukoille kahvittelemaan ja lopulta illaksi kotiin - nostamaan maljat Tikkarin menestykselle...
Ei ihme, että sumuisena sunnuntaina on nukuttanut!


Tänään mustanpuhuva ryhmämme siirrettiin Kangasalle tutkimusmatkoille ja ihan nopea treeni suurkoira Häppärille Kyötikkälän koirakentällä. Aa-este pariin kertaan ja vähän seuraamista, noin uuden kentän treeninä.

maanantaina, lokakuuta 18, 2010

Muutama viikko muutamaan riviin

Aika juoksee. Noh, hyvä vaan. Saa juosta suoraan kevääseen.

Lokakuu vaihdettiin työn merkeissä. Pellakset ja Irja lähtivät briardijunnujen kanssa Sloveniaan Celjeen titteleitä "hakemaan" ja me jäimme Riisi-äipän kanssa kotiin jännäämään. Rankka oli ollut reissu seikkailuineen Puolan vuoristossa... ajoa, ajoa, ajoa. Mutta kannatti se, sillä sekä Peetu että Tyyris hoitivat homman kotiin. Molemmat perjantain erkkarissa junnuluokan voittoon Peetun ollessa ROP-junnu. Lauantaina sama homma, paitsi Tyyris ROP-junnu.
Näin ollen kotimatka alkoi kahden EUJV-10 ja Slovenian Juniorivalion seurassa. Kakarat olivat reissanneet tosi rennosti ja ihanasti heiluttivat häntäänsä kehässäkin. Valitettavasti video ei kertonut kaikista muista samaa, arkoja (ja isoja) näkyivät monet olevan. Ei ihme, että tuomari oli Tyyriksestä sanonut lauantaina, että ainoa rotutyypillinen ja tervepäinen narttu. Lapset tapasivat myös isänsä Tchibon, joka sai vacan näyttelystä ja jäi siis hitusen tittelistä.

Tchibo & Tyyris & Peetu


Peetu

Tyyris




Tyyris 9kk


Noin vuosi sitten alettiin pakata kamoja Budapestin reissuja varten ja nyt matkan tulokset reissaavat maailmalla. Niin se aika rientää! Onnea molemmille edelleen, olette tittelinne ansainneet. Myös Prinssi ja Halla ehtivät jo korkata junnuluokan, Tikkarinkin vuoro on ihan pian...

Siitaman työmaakin saatiin pidettyä pystyssä Euroopan turneen ajan ja Nylon suht tyytyväisenä. Pienen staffitytön naama veti virneeseen, kun tuliaiskassi kaivettiin esiin. Sukka se sieltä putkahti, ihan oma "pikkuveli". Jos ei nyt ole tarpeeksi staffeja talossa niin...
Frendit together: Sukka&Nylon




Nylon 12vkoa
alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5529436818755943298" />



Tämän jälkeen arki on rullannut suht rauhallisesti. Jotenkin omien koirien kanssa on nyt ollut uupumus, harva se päivä saa pakottaa itsensä lenkille. Mutta ehkä se piristymä tästä iskee. Viikonloput on oltu rentoutumassa ja touhuamassa maalla Kuhmiksessa. Koirat ovat siellä saaneet juosta päivät pitkät pihalla ja metsässä vastapainona tylsään arkipäivään. Piha on suunnilleen haravoitu ja talvi saa tulla.

Viime viikonloppuna tein molemmille teineille parit jäljet, ikäänkuin ne viimeiset tänä vuonna. Lauantaina noin 70 askelta, sunnuntaina n. 100. Lauantaina kumpikin teki tosi hyvin, keskittyneesti ja kaikki ruoka katosi askeleista. Sunnuntaina Ätsii teki samaa tasoa, mutta Tikkari hosui. Ja kun en päästänyt rynnimään, nousi pää ja pylly meni maahan. Jollain tavalla säädettiin liki loppuun ja sitten tylysti (varmasti kaikkia oppeja vastaan) vein likan takasin paalulle ja alotettiin alusta. Ja sitten sujui jo. Nyt mentiin rauhassa askel askeleelta ja imuroitiin eväät mukaan. Tällä tyylillä päästiin loppuun ja ruokakupille. Tikkarilla on äitinsä syvä nenä ja todella kova halua jäljestää. Ätsii on oppinut tekemään työtä jälkellä eikä vaan hössötä, mutta oikeasti hyvää jälkipeliä siitä ei kyllä saa.


Nyt tekemättömien töiden kimppuun. Auto on nyt hoidettu, talvipiikit on alla ja tänään käytin kömmelin öljynvaihdossa. Seuraavana olis vuorossa jokaisen koiran tukan avaus ja mieluiten pesu. Riisi saa aloittaa!

sunnuntaina, syyskuuta 26, 2010

Erämään porteilla

Vapaa viikonloppu! Lauantaina suuntasimme iltapäiväksi Kuhmalahdelle, jossa odotti valmiiksi lämmitetty savusauna. Omaa vuoroamme odotellessa kävimme juoksuttamassa mustat ja nuoriso sai reenata esineitä. Ätsii teki nyt n.40m syvän 20m leveän ruudun, jossa se näki ekan esineen viennin ja toinen oli valmiina. Ja teki tosi hyvän työn, eteni suoraan lähetyspaikoilta pitkälle ja paikallisti siellä heti esineet, jotka tuli ripeään perille. Tikkari teki omia helppoja motivaatiojuttujaan, sen kanssa tää ei ole niin helppoa...Ja Riisin kanssa olen jo luovuttanut ;)

Treeni oli jatkoa torstaille, jolloin oli mökkien lämmitysilta niinikään Kuhmalahdella ja samalla Marita tuli esineruutuilemaan ja lenkkeilemään meidän seuraksi. Jos tässä on taottu päätä omien kanssa, niin toisaalta oli helpottavaa nähdä ettei team H&H ihan kympillä osanneet..Ja tämä ei ole kettuilua. Huurussa on karehdittavaa se, että kun se esineen löytää, se myös 100% sen nostaa ja tuo hyvin. Meillä kun epämieluisat tavarat jää maastoon. Huurulle pitäisi vaan nostaa vielä motivaatiota siihen yrittämiseen siellä kaukana. (Jaa miten niin ollaan laiskana yhdessäkin reenattu jotain 20x20 ruutua...). Ätsii teki ihan jees (esineet 25-30m), tosin oma ohjauskin oli huonoa ja koira sai juosta alueella ristiin rastiin, kun haluaisin sen tekevän pistoja. Ollaan yritetty kaupunkilenkeillä Kaupissa reenata ruutuja, mutta siellä tuntuu aina pelottavalta laittaa koira juoksemaan kovin kauas...kun siellä 50m voi olla jo joku ihan muu...

Illan hämärtyessä saunoimme ja uimme (hyiiii se oli jo kylmää!)vaikka kuinka ja kauan. Nopeasti ynnäten tänä kesänä tuli tusina savusaunakertaa täyteen, olettaen että tämä oli viimeinen.

Luvatusti sunnuntai valkeni kirkkaana ja lenkkisuuntima tehtiin Laipanmaahan. Siellä kiersimme 12-13km pitkän Hirvijärven lenkin. Reitti kulki hyvin monipuolisesti eri maastoissa ja kaunista oli. Ja koirat juoksi. Ja uivat mitä mutaisimmissa lammikoissa ja ojissa...

Koirien mielestä hakkuualue oli ihan ykkösmesta hepuloida...



Muut paistoi laavulla makkaraa - tässä oli meidän eväät :)











Huomisen jälkeen alkaakin pidempi työputki, kun ensimmäiset J-juniorit lähtevät valloittamaan Euroopan kehiä. Toivotaan leppoisaa työviikkoa ja hyvää reissuonnea reissaajille.

maanantaina, syyskuuta 13, 2010

Uutuuksia

Meillä on kokolailla upouusi aikuinen koira!
Ätsii täytti viime perjantaina kaksi vuotta!


Lupasin sille (ja reenikamuille) kirjoittaa julkisesti vihaavani sitä paljon vähemmän kuin vuosi sitten. Ei se valmis peli vielä ole, mutta vuodessa on kehitytty paljon, ehkä molemmat. Nyt Häpsii on jo sisällä kokolailla kiva koira, ei enää jatkuvaa ravaamista ja älytöntä köhellustä ja yötkin nukutaan hyvin. Metsässä se on fine, remmilenkeillä ihan Hirveä. Kaikista yrityksistä ja laitteista huolimatta se reuhtoo kuin heikkopäinen. Mutta asteittain myös tässä on edistytty! Se jahtaa kaikkea liikkuvaa ja suhtautuu muihin koiriin huonosti (paitsi siis tuttuihin), mutta työstetään tätäkin. Huoh.

Vuosi sitten tuo teini päätti pelätä vieraiden ihmisten kosketusta. Ensin laitoin iän piikkiin ja annoin olla. Vihdoin tänä keväänä aloin tehdä asialla jotain ja harjotteilla ja tuella tämäkin asia on edistynyt. Työstetään... Kuka sanoo, että tämän aina helppoa pitäisi olla?

Vuodessa on edistytty myös koulutuskentällä, joskaan ei ihan siihen BH-kokeeseen asti niinku piti. Työstetään tätäkin. Huoh.



Häppärin synttäreiden kunniaksi viime perjantaina siirsimme itsemme maalle ja nautimme siellä viikonlopusta. Koirat saivat olla aamusta iltaan ulkona ja touhuta mitä lystäsivät. Me ihmiset kävimme sunnuntaina aloittelemassa metsänraivausta ja täytyy tunnustaa, että sitten kouluvuosien olin eka kertaa raivaussahan varressa. Mukavaahan tuo oli - näkee heti työnsä tuloksen. Noin muuten vaan mökkeiltiin, syötiin ja saunottiin.

Ja meidän uusi autohäkki saatiin käyttöön! Siitä tuli hieno! Kätevä hankinta tuollainen mies, joka osaa tehdä kaikenlaista ;)
Kyllä nyt mustien kelpaa, jopa Häpsii mahtuu seisomaan pää pystyssä...


Muun ohessa käytiin myös kummipoika Jöröä moikkaamassa


sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010

Ruuhkaa bussissa


Viime viikon meillä huristeli vaihteesta viisi koiraa, kun Piiparinen ja Dima tulivat äipän sairaslomaa pakoon Virroilta. Paljon saatiin pitkiä katseita Tampereen keskustan tuntumassa tuon lauman kanssa, mutta kaikki meni hienosti. Loppuviikosta totesin, että pystyn sittenkin viemään ne kaikki yhdessä remmilenkille - noh, pääasiallisesti lauma ajettiin autolla metsään toohottamaan.
Edelleen tulivat hyvin juttuun, sikinsokin pystyivät syömään keittiössä ja muutenkin touhuamaan. Ainoat sanomiset tuli sängynaluspaikoista, kun KOKO alunen on Häpsiin eikä kenenkään muun. Nih! Toisaalta pikkukarvaisille sopi oikein hyvin nukkua sängyssä koko yö...

Ja onneksi on tuo pakettiauto, että kaikki mahtuu mukaan...




Piu joutui samalla reissulla lääkäriin perussyyniin. Sikaripunkki on pysynyt taka-alalla. Välillä on pientä hilseilyä, mutta ei mitään vakavaa. Otettiin silti nyt varoiksi perusverenkuva, jossa kaikki arvot olivat priimaa. Kaikki paikat syynättiin ja kuunneltiin, eikä huomautettavaa ollut. Samaan syssyyn poistettiin hammaskivi, joten eiköhän mummo taas porskuttele hyvin etiäpäin. Ei siitä kyllä uskoisi, että se kymmenettä käy.

Harmitti hieman, kun lauantaina oli schapejen tokomestikset ja en Piuta laittanut, kun a. ei olla reenattu b. mä olin menossa omaan luokkakokoukseen. Noh, luokkakokous onkin kahden viikon päästä ja nyt kun tein evl:n liikkeitä Piipaan kanssa, se oli aivan tohkeissaan ja esim. ruutu meni tosi hienosti. Nojoo...onhan se enemmän esiintymistä kuin tottelemista se tuon tekeminen, mutta intoa ainakin on! Jäi menemättä ja liekö tuo ens vuonna jo sit liika vanha...



Lauantaina siirryttiin Kuhmalahdelle juoksemaan ja montuilla menikin reipas parituntinen. Häpsii pääsi vielä illalla vähän tottista reenaamaan uudelle kentälle. Huoh, niin paljon on vielä opeteltavaa...




sunnuntaina, elokuuta 29, 2010

Aika tavallista

Syksy ikäänkuin tuli, muistaakseni noin viikko sitten aurinko muutti pois, tuli tämä harmaus, pilvet ja tihkusade. Noh, tätä sitten kai eletään seuraavat kuukaudet yhä vähenevine valoisuustunteineen. Yritetään nyt sitten pestä vuoroin koiria, vuoroin lattioita - the oma valinta!

Kuitenkin elämä rullaa suhteellisen keveästi aamusta toiseen. Varsinkin näin viikonloppuisin, kun saa nukkua ;) Perjantaina oltiin hunningolla ja koirat olivat pitkästä aikaa yökylässä, joten saatiin olla ihan rauhassa. Eilen käytiin pitkästä aikaa lenkkeilemässä Kangasalan Kirkkoharjussa, jossa tihkusateessa ei montaa elollista nähty. Saivatpahan mustat juosta rauhassa.

Viime viikolla korkattiin juoksuharrastuksen (?) kaksi ensimmäistä kertaa. Kaksi vuotta tätä on aloitettu...ja toivottavasti saadaan nyt hyvän alun jälkeen jatkettua, sillä ei se niin kamalaa ollut ;)


Hieman on jotain yritetty leirin jälkeen tottistella nuorison kanssa, mutta tavoitteena ollut BH Häpsiin kanssa jää jäädä. Ehkä se olis toteutunutkin ilman n.4kk reenikatkoa tuossa kesällä... Paikallaolot ovat vuoroin hyviä ja huonoja, eli ei lähdetä niillä leikkimään. Eikähän tuo osaa seurata -vielä. Vaan talvella on mukava taas viilata tuolla lämpimässä autotallissa. Tikkarin vauvaopit on hatarassa, sen pylly ei vaan keiku niinkuin mä haluisin. Mutta leirin jälkeen on koitettu saada mielialaa aktiivisemmaksi ja monessa reenissä onnistuttukin. Edelleen mulla on haaveissa saada siitä itselleni uusi tokokoira :) Tunnustan kyllä suosiolla, että edes kahden reenaaminen ei meinaa sujua multa. Toivottavasti kuitenkin ensi vuonna vihdoin joku kisaisi mun kanssa jotain!


Nyt imuroinnin kautta lenkille, jos testaisi onko kevään esineruutuopeista enään mitään mielessä...

torstaina, elokuuta 12, 2010

Reeniä

Eilen koottiin läjä mustanharmaankirjavia yhteen ja reenattiin. Kaikilla oli vuorossa lihaskunto-osuus ja Huurulla lisäksi jälkipäivä.

Huurun jälki meni hienosti, kuusi keppiä löytyi ja ilmaisut olivat reippaat. Nam. ihan kuin jotkut olis salaa reenanneet...


Lihaskunto-osuuskin sujui reippaassa hengessä, varsin kolmen nuorimman osalta. Huurulla ja Riisillä oli leppoisempi tahti ja lisäksi veli oli varmoin ottein päättänyt iskeä siskonsa...








Eiköhän me ensi viikolla oteta uudestaan. Ja kai noita omiakin pitäs alkaa reenaan...