Tre Stjärnor

Maanantai aamuna laiva kolahti satamaan ja oli aika palata arkeen. Taakse jäi n. 1700km ja mukaan tarttui paljon sattumuksia ja muistoja - mikä jottei tällä ryhmällä! Mitään muuta ei sitten tarttunutkaan…

Torstai-illaksi pakkasimme itsemme Siljan sinivalkoiseen. Koirat marssivat hyttiinsä varsin tottunein elkein, vaikka Bambille kerta oli ensimmäinen. Ja varsin tottunein elkein me Maritan kanssa tyhjensimme tax-freen karkkihyllyjä. Buffeen jälkiruokapöydän suklaavanukkaineen sentään jätimme tällä kertaa väliin.

Perjantai aamuna huristimme lähes tyhjiä katuja ulos Tukholmasta kohti etelää.
Kungens Kurvanin mäkki tarjosi meille aamiaisen ja koirat pääsivät kunnon lenkille ihan vierestä lähteneille puistoreiteille. Tässä kohtaa matkamme (tai siis Sotka…) koki ensimmäisen kolhun. Huuru+jänes+ rosoinen kanto= omistajan kipeä takaraivo. Myös Riisi meinasi saada kolhun tässä rytinässä, sillä hysteerinen jänes meinasi juosta Rinsessaa päin. Episodi ykkösestä selvittiin kuitenkin pienellä kuhmulla ja vähäisellä mullalla takissa.

Matka eteni jouheasti ja tapoimme aikaa&huvitimme itseämme mm. Grännan maisematiellä ja sen keskustan pikkuputiikkeja tuijotellen. Polkagrismyyjiä ainakin riitti! Myös koirat purettiin välillä jaloittelemaan, yllättävät monen huoltoaseman nurkilta löytyy metsää tai kunnon kävelyreittejä.

Majapaikkamme löytyi helposti; jäimme tarkoituksella maaseudun rauhaan n. 60km ennen Malmön citya ja näimme samalla siivun erittäin kaunista etelä-Ruotsin landskapea. Hieman on rakennukset, kulttuuri ja puusto erilaista kuin täällä pohjoisessa. Ihastuimme ;)


Majapaikkamme oli pieni värdhus, jossa oli vain 4 huonetta. Huoneemme oli tilava, käytössä oli tilava suihku ja alakerrassa pitseria. Vielä kun ihan vierestä lähti puisto, jonka takana oli metsä, jonka keskellä oli aidattu alue koirien juoksutukseen; olimme koiramatkaajina erittäin tyytyväisiä! Metsän laidassa oli kyltit koirankuvilla ja teksti “Olemme tervetulleita tänne metsään, kunhan omistaja siivoaa jälkemme” . Roskiksia oli ties kuinka monta, joten koiraihmisiä oli todella ajateltu. Hämmentävää vaan oli että kolmen päivän aikana näimme siellä tasan yhden koiran. Meidän maalaisjuntit nauttivat luonnosta ja vapaanajuoksemisesta; ehdottomasti helpompaa oli majoittua tuolla kuin keskustan hotelleissa.

Perjantaina toki myös kohellettiin lisää… Marita oli ottanut teemakseen heti alusta “päätä särkee”, joten perjantaina pää kolisi mm. kerrossänkyyn. Lisäksi Huurun iltapesun aikana molemmat oli kaatuneet enkä oikein tiedä kumpi oli märempi suihkusta tultuaan. Saldona siis Maritalla kaksi tälliä päähän ja kaksi iskua selkään. Vaan vielä hengissä.

Suht iskussa pääsimme syömään alakerran pitseriaan. Tilasin vanhalta tädiltä (joka puhui huonompaa ruotsia kuin minä) itselleni pitsan ja Maritalle kebabin. Jälkimmäinen meni huonosti perille, joten näytin sen listalta. Nummer fyra, kebabtallrik. Ja, med vitlök. Odotimme haarukat käsissä kunnes eteemme tuotiin valtava muovikassi. Tajusimme että a) ruokaa ei ollut tarkoituskaan syödä tuolla b) olin tilannut pitsan + 4 kebabia. Ja taas tankattiin… hiukan nolotti seuraavana päivänä mennä tilaamaan ruokaa samasta paikasta. Vaihdoin miesmyyjään, kielen englanniksi ja painotin sanaa yksi kappale!

Lauantaina oli se matkan tarkoitus eli voittajanäyttely Malmössä. Briardeja oli ilmoitettu 49 ja staffeja 59. Hieman kaikki tai ei mitään fiiliksellä mentiin ja tällä kertaa oli se “ei mitään “ keikka. Zoran Brankowich osasi käyttää skaalaa ja ck:t olivat suht tiukassa. Koirien taso oli omasta mielestäni huono. Keskinkertaisia EH:n koiria, muutama parempi joukossa. Ja muutama huonompi. Huuru ei uponnut Zoraniin, kevyt hännänkanto (päivänteema nro1, tästä lensi moni koira alas) ja ahtaat takaliikkeet (päivänteema2 - ja tällä loput). Hirveästi muuta setä ei tuntunut osaavan katsoakaan. Riisi upposi teemaan kaksi, eli hävisi avoimen voiton ollen ahdas takaa. Aina kun mentiin ympäri, tuomari nosti Riisin kärkeen ja taas toiseksi kun mentiin eestaas. Noh, edes avoimen voittaja ei sijoittunut mielestäni heikkotasoisessa parasnarttuluokassa, joten ei sinänsä haitannut. Ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa oli kolme Riisiä selvästi karvattomampaa koiraa!

Voittajiksi tuomari nosti kyllä päivän varmasti parhaat koirat; rop valiopoikien joukosta noussut Prankish Vegas-Gold ja VSP valiotytöistä Cartier Monzerat Xsarie. Sertiä ei kummassakaan sukupuolessa jaettu. Riisi ja Humppu tapasivat myös velipuolensa Iagon, joka on Ruotsissä kyläilemässä vielä tovin. Kovin oli pojassa Abbadoa ja jotain niin tuttua!

Briardkehältä siirryttiin kasaamaan paineet Bambsun niskaan. Messarissa tämä toimi, briardit kun ei saaneet mitään niin nti Bee junnuluokasta laittoi voittaen molemmat tittelit, mitälie narttuja ollut reilu 30... Nytkin avoimessa oli 11 ilmoitettuna ja tyylillä Bee ravasi luokan voittoon. Toiveet nousivat… mutta päivän “ei mitään” teema sai jatkoa, kun tuomari tuuppasikin Bambin narttujen kolmanneksi. Noh, likat saivat Ck:sta narupallot (taatusti kaverien kalleimmat lelut!).

Maritan “päähän sattuu” teema sai jatkoa migreenin muodossa, joka hyökkäsi kunnolla kehien jälkeen. Lauantai-ilta meni siis hiljaisesti Sotkan elpyessä ja minäkin lenkin, suihkun ja kebabin jälkeen otin iltapäiväunoset ja jatkoin siitä iltalenkin jälkeen kunnon yöunilla. Luulin jo hetken uskovani ufoihin, kun kymmenen jälkeen illalla puiston metsiköstä pölähtää esiin kolme valokiilaa, joiden perässä kulkee kolme neonoransseihin haalareihin pukeutunutta hahmoa. Oletin niiden kuitenkin valvojan esim. teinien iltatoimia. Tosin olin ainoa ulkonaliikkuja koko “kaupungin”osassa tuolloin kymmeneltä lauantai-iltana…


Sunnuntaina olikin aika siivota aikaansaamamme kaaos (kuvat otettu tunti saapumisen jälkeen)

ja lenkittää koirat ja survoa kaikki se tavara golffariin. Koko reissun ajan oltiin suunniteltu kuinka sitten kotimatkalla perinteikkäästi stopataan Brahehusin linnalle koiria kuvaamaan. Noin 200km ennen linnaa alkoi sataa vettä, 50km ennen se muuttui rännäksi. Vaan me kävimme linnalla ja otimme kuvia - räntasateessa…

Kotimatkalla ei juurikaan kohellettu, yllättävän sujuvasti surffasimme Tukholman läpi satamaan, laivaan… ja tax-freehen! Matkailu avarsi jälleen ja uusien suunnitelmien laadinta alkoi välittömästi…

Show weekend number 1

Lauantaina käväistiin Tampere KV:ssä kera Rimpan ja Humpun. 19 briardia oli ilmoitettu, ja startti oli _tietenkin_ heti ysiltä. Me juostiin Huurun kanssa koko aamu (ainakin mun jalat sanoo niin) löysiä pois ja juostiin sitten vielä kehässäkin, koska kerrankin tämä naapurimaan tuomarisetä juoksutti. Huurulla oli kivaa - again. Tuomarisetä tykkäsi ja saimme napata valkoisen ruusukkeen parhaan uroksen merkiksi.

Riisi vuorollaan sipsutti kehässä, arvostelu oli hyvä; oli pitkä rintakehä, erinomaiset kulmaukset, pitkät askeleet jne. Mutta...jäihän tuo muiden jalkoihin, kuvitellaan nyt vaikka sitten että karvan mitassa. Vaan taisi tuomarin makuun olla noita senttejä kaikkialla muuallakin liian vähän. Kovin on reilun kokoiseksi kasvanut tämä briardkanta. Avoimen kolmas sija oli siis kaikki mihin Rimppa pystyi.

Huurun kanssa kävimme vielä ROP kisan valio Saanaa vastaan ja "strong boy" sen punakeltaisen rusetin pokkasi.

Kaikki Treen kuvat: Harri Puranen

Kerrankin olin näyttelystä kotona jo puoliltapäivin ja niimpäs päivään mahtui muutakin. Lopulta golffari sai uudet valot - tällä välin mä asiantuntevasti tarkistin öljyt ;) Liian pieneksi jäänyt kahden koiran häkki poistettiin peräluukusta ja nyt kaikki 3(-5) mahtuvat tarvittaessa taakse.

Koirat pääsivät kunnon lenkille, ja jopa Ätsii oli illan ihan siedettävä. Olen yrittänyt sen kanssa nyt joka päivä vähän leikkiä ja kouluttautua, kun se tuntuu nyt olevan hyvin vastaanottavassa iässä taas. Saalistus on mun makuun jees, vähän se mässyttää tavaroita suussaan, mutta paranemaan päin. Kuin itsestään on palautunut myös palautukset ja halu tulla tarjoon mulle lelua leikitettäväksi. Ehkä tuo ei rankaisekaan mua saamattomuudesta...

Myös kissat huomioitiin; Ahmalle ja Supille tuli uusi huonekalu. Tyypit sai oman kiipeilypuun, joka on pikkuhiljaa hyväksytty ja varsinkin Ahma lojuu jo korkeuksissa tyytyväisenä. Valmistaja on huomioinut Ätsiin erittäin todennäköisen tarpeen myös kiivetä, joten tasot on tehty briardinkin kestäväksi...

Ensi viikonlopun seikkailut ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Katsotaan onko elämä kuin Disneyn satukirjasta ;) vai jotain ihan muuta! Jokatapauksessa odotan torstaina luvattua sidukkatarjoilua merellisissä maisemissa...

Kvaak kvaak ja onkivapa olalle

VRR:n ensimmäinen virallinen kevätleiri on pidetty. Onnistuneesti. VRR altså Viikin Riistanrikkojat on jo vuosia ollut toiminnassa, mutta nyt jäsenten hajauduttua eri puolille maata, on säännölliset treenit muutettu leirimuotoiseen toimintaan. Kyseessähän on lähinnä noutajien koulutuksen yrittäminen, mutta olen kasvanut rooliini riistapakastaminen vartijana ja täten kannan samoin oikeuksin treenifleeceä, vaikka mun hippitukat ei osaakaan markkeerata eikä dameista niin paljon diggaa. Ne kuitenkin rrrrrrakastaa noita hupaisia noutajia (ja Piu ainakin välillä sanoo, että hän osais nää noutojututkin ehkä paremmin...)

Perjantaina adoptoin töistä Kaalin ensimmäiseksi leiriläiseksi (jotta mummo saa nukkua naistenpäivän sängyssä). Maija ja Aino tulivat kolmella noutajapojalla perjantai-iltana ja leiri alkoi virallisesti klo23n tokosessiolla. Vieraat nukkuivat yöllä n.13min 20sek, koska loput yöstä noutajapojat juhlivat yöohjelmalla. Emäntä nukkui kyllä ;) Miia saapui kolmen lisävahvistuksen kera lauantaina aamusella ja päivän aikaan ehdittiin uuvuttaa koirat jos jonkin moisella ohjatulla - jos toki vapaamuotoisellakin- ohjelmalla. Kvaak kvaak ja taas lentää damia puskasta - asiaan perehtymättömän silmään moinen näyttää absoluuttisen hullulta!

Arvo,

Riisin odotetuin

vieras

Sauna viritettiin lämpimäksi jo ajoissa, vieraat viihtyivät siellä ehkä 10min, minä tunnin :) Maija oli ainoa reipas, joka tuli pyörimään mun kaa lumihankeen (ihmisistä siis). Illan panostimme syömiseen, tai siis itseasiassa me syötiin ihan tauotta koko vkonloppu! Käsittämätöntä illassa oli se, että kaikki muut kuin mä, olivat menossa nukkumaan ennen kymmentä! Hieman hiljaiset iltaohjelmat - vaan surina ja touhu jatkui aamulla puoli kahdeksan. Taisi vuokraemäntä ensimmäistä kertaa nähdä niin aikaisin sunnuntaiaamuna liikettä meidän nurkissa tallihommiin tullessaan ;)

Damit ja lumi lensivät koko sunnuntainkin ja myös Ätsii treenasi. Ei noutajien taippareihin, vaan hänelle paremmin sopivaa kalastusta. Onkivapa heilui ja niin heilui koiranpentunen. Ätsii kyllä saalisti rättiään tosi hyvin ja nyt otekin oli hyvä. Varsin onnistunut napakka harjoitus.

Kaupunkipäivien tuloksia

Viime sunnuntaina suuntasimme briardien tottiksiin Tampereelle ja kaunis aurinkoinen päivä oli houkutellut kymmenkunta muutakin koiruutta narunjatkoineen paikalle. Paparazzi tallensi osan treeneistä
http://rizs.kuvat.fi/kuvat/Briardtreenit+Tampereella+1.3.2009/

Riisi jäi sukunsa pariin "kotiin" ja Hätsii pääsi yksin maailmalle. Ihan mukavasti se touhusi, juuri sen mukaan mitä siltä voi vaatiakin näin minimaalisella reenillä. Hyvin se otti kontaktia eikä häiriintynyt muista. Lopussa sekin pääsi sosiaaliseen ilakointiin mukaan, tosin se otti hyvin nöyrän ja varovaisen tarkkailijan roolin. Hyvä näin. Töissä ja lenkillä ollaan opeteltu (ja edistytty) hyvin siinä, ettei vieraisiin koiriin reagoida.

Myös Huuru toimi jälleen mallikkaasti - eikä ohjaajallekaan tarvinnut kovasti motkottaa ;)

Eilen tiistaina koitti se jännittävä päivä.

Hätsiiltä tujautettiin taju ja luusto tsekattiin. Etupää on ihan siisti nolla ja lonkat siistit myös, löysät toki. Arviota heitettiin B-C luokan paikkeille. Pääasia, että noilla kintuilla mennään jatkossakin kovaa ja korkealle!

Tästä on hyvä jatkaa kasvamista...

Veterin vaaka näytti Ätsiin osalta 24,4kg, Riisi painoi 28,7kg ja Piippa 13.1kg. Koko kööri oli siis "lihonut" edellisesta punnituksesta parisen kiloa... taitavat flikat joutua "karkkilakkoon" myös. Emännän karkkilakko muuten piti koko pitkän helmikuun! Nyt onkin sitten tankattu senkin edestä suklaata ja muuta ;)

Huomenna on edessä viikon kolmas kaupunkipäivä (rankka viikko meille maalaisille ;) ) ja sitten perjantaina alkaa Pitkäjärven Hulinat. Tupa täytetään VRR:n treeniryhmällä - tästä lisää sitten myöhemmin - todennäköistä on että neljä naisihmistä ja noin kymmenen koiraa saavat parissa päivässä jotain tapahtumia aikaan !