maanantaina, marraskuuta 25, 2013

Ei mitään uutta

 
Onhan tämä kotoilu ihan jees…nukkuminen onkin. Ja sitä olen harrastanut öisin noin 10-12h ja siihen päikkärit päälle… mutta muuten tämä puolitehoilla laahustus sinne-tänne alkaa tympiä. En jaksa oikein enää aloittaa uutta siivouskierrostakaan, ja se ensimmäinen on jo sotkettu ennalleen ;)  Shoppailu on ollut ihan kivaa, mutta... näin loppukuusta sekään ei enää "nappaa".

Oravat viihdyttävät meitä päivät pitkät touhuamalla meidän takapihalla. Kuvakavalkadi kurreista alkaa olla melkoinen, mutta vielä kun olisivat tarkkoja...tavoitteena on saada kuva ilmassa hyppäävästä kurresta tai vähintään kaksi oravaa sisältävä leikkikuva. Haastetta riittää...


Viikonloppuna sää muunsi itseään kohti talvea- IHANAA! Juuri tämänpäivän kaltaisena, noin -2 ja aurinkoista, lunta maassa noin sentti, talvi saisi jatkuakin. Tosin toiviomatkani hiekkamontuille kameran kanssa koiria kuvaamaan sai tylyn lopun - aurinko osui vain rinteessä olevien mäntyjen latvoihin ja valkeaa maata vasten sain perinteisiä mustia möykkykuvia.



Eilenkin käytiin rauhallisesti köpöttämässä toista tuntia tuolla harjussa, ihan vain nautiskellen kuivasta maasta. Ja olen aivan myyty Icebugeilleni. Niillä on tosi hyvä kävellä eri pinnoilla, ja tottakerran, ei tarvi yhtään varoa liukastelua! Ei ole suotta väki näitä kehunut!


Kuiva keli on tuonut myös helpotusta Tikkarin kannusvamman kanssa. Tänään tuli viikko, kun kävimme poistattamassa ihan ydintä myöten katkenneen kynnen ja ihan hyvältä alkaa nyt näyttää. Vieläkin kynnenpaikka on "auki" , mutta potilas ei onneksi itse piittää siitä enää lainkaan, eikä se vaikuta kipeältä. Onneksi tosiaan on kannus eikä tavallinen kynsi, nyt sille ei tarvitse astua lainkaan eikä ihan pieni kosteuskaan siihen yllä.
 
 
 
 
Tasan vuosi sitten pihastamme kaadettiin isot kuuset pois. Moneen kertaan on kiitelty, että se tuli tehtyä. Piha on ollut moninkerroin valoisampi ja uuden aidan myötä toki yleisestikin siistimpi. Mutta onneksi puushowhun ei tarvitse tarttua just nyt - nää päikkärit on enemmän mun juttu tällä viikolla.
25.11.2012

25.11.2013 toiseen suuntaan

 
 
Huomenna on haaveissa mennä katsastamaan Tyyriksen liki neliviikkoiset vauvelit ja toivottavasti kameraan tarttuu paljon antia!
 
 

maanantaina, marraskuuta 18, 2013

Einomaista

Eino kävi eilen, niin meillä kuin monen muunkin suomalaisen nurkissa. Yrittihän tuo olla vakuuttava, mutta onneksi jälkiseuraamukset jäivät pieneksi. Eli lähinnä tuulikaatoja ei ilmeisemmin tullut juurikaan ja eikä mikään rakennelma uhannut hajota. Kotona ei edes valot himmenneet, Kuhmalahdella hiljaisuutta kesti n.12h.



Toivottavasti viikko sitten kastetusta kummipojastamme Einosta ei tule ihan tälläistä "hurrikaania", parempi vaan pysytellä siinä Leevissä noin kutsumanimenä ;)


Kotihurrigaani jatkaa potkunyrkkeilyä päivä kerrallaan. Päätösottelua odotellessa. Paavo odottaa ihan rauhassa.













Lauantaina ajattelin olla kiltti ja hienon kelin kunniaksi ajoin koirat tuonne aseman perämetsiin juoksemaan. Siellä pääsee autolla vähän syrjempäänkin, missä enään harvoin tulee kohtaamisia. Nytkin saivat kaikki kolme mustaa irrotella ihan luvan takaa, enkä jaksanut kauheasti pelätä vastaantulijoita. Itku pitkästä ilosta; yhtäkkiä Tikkari tulee kolmella jalalla vastaan ja toinen takanen valuu verta. Kannuskynsi oli revennyt. Hissuteltiin autolle ja kotona Tikkari ilmoitti hyvin selvästi, että jalka on Hyvin Kipeä ja huusi kuin pistettävä sika kun paketoin jalan. Päivystykseen en sitä lähtenyt viemään kun verenvuoto pysyi maltillisena. Tänään sitten aamulla mentiin kynnen poistoon, ja olihan se repeytynyt ihan ydintä myöten - ei siis ihme että oli kipeä. Nyt sitten puetaan tossua, suihkutetaan, syödään nappia ja toivotaan että vamma paranee nopsasti. Alkais tän vuoden lekurireissut riittää!


Muuten viikonlopppu hissuteltiin ihan kotona...




perjantaina, marraskuuta 15, 2013

Zzzz...

Marraskuusta on hurahtanut jo puolet. Ja ainakin puolet on mennyt nukkumiseen. Mistä ihmeestä sitä unta riittää, kun uni tulee aina kun päänsä kallistaa. Ja aamuisin kello on helposti yli 11, kun tajunta palailee -ellen ole laittanut kelloa soimaan. Koirat löytyvät aamuisin mitä kummallisimmista asennoista peittojen mutkista, kertaakaan eivät ole kyllä herättämään vielä tulleet ; )




Hämärää ja kosteaahan tämä on ollut, mutta toki vähän narinaa vähentää, kun voi ulkotoimet suoritella päivännäöllä (tai ainakin on ihan oma häpeä jos ei jaksa lähteä lenkille ennen pimeän tuloa...)
 
 

Vanhat ja vaivaiset osaston kuulumiset pähkinänkuoressa:
Piu on pääosin ennallaan, kun pari kertaa on ollut isompi "paniikkikohtaus". Kyllä se vaan koko ajan ulkoisestikin vanhenee, mutta into ulkoilla on kova ja nälkä vielä kovempi. Päivä kerrallaan... itseni kanssa kamppaillen.

Häpsiin diagnoosista tuli 2kk eikä muutoksia ole tullut. Sisällä se liukastelee, vaikka mattoja on koitettu lisätä, mutta itse tuo ei siitä ole millänsäkään. Ulkona meno on ollut yllättävän hyvää, kynnet eivät ole auenneet kertaakaan ja sanoisin liikunnan olevan jopa parempaa kuin jossain vaiheessa kesällä. Kortisoniahan emme nyt ole syöneet, vaan päätin ell tuella säästää sen "pahan päivän varalle" eli vasta oireiden pahentuessa koitamme auttaako se lainkaan. Periaatteessa tuo tekee samat lenkit kuin muut /ennenkin, vähän on katsottu, ettei isompaa stressiä/rasitusta tule peräkkäisille päivin.


Noin muuten...
Into kotihommiin ja siivoiluihin tuli ja meni. Toki pakollinen imurointikierros on tehtävä liki joka päivä, mutta esimerkiksi eteisen naulakkoremontti odottaaa edelleen  inspiraatiota. Pino kirjaston kirjoja on käyty läpi, tänään voisi hakea uuden.
Aika usein on tullut oltua tienpäällä, olen kyläillyt enemmän kuin puolessa vuodessa  yleensä. Ihan kuin olisin jatkossa lukittuna tänne kämppään.. kuka tietää.

Prisman asiakasomistajapäivät veivät yhden päivän ;) ja samalla sorruin pitkäaikaiseen haaveeseeni ja kävin ostamassa intersportista itselleni Icebugin nastakengät. Kerran se kirpaisee, mutta uskon kyllä, että talven lenkeillä kiitän niitä vielä tuupatessani tätä lössiä Kyötikkälänmäkeä ylös. Ovat kyllä kevyet ja tosi hyvät jalkaan.




Tyyriksen pentuja kävin katsomassa, kun ne olivat 12 päivää vanhoja ja simmut alkoivat olla auki. Ensi viikolla olisi haaveena mennä ajan ja kameran kanssa ihastelemaan, kun 3 vkoa on täynnä. Tyyris on ollut kyllä loistava ja rento äiti - eikä ipanoissakaan ole valittamista ;)




perjantaina, marraskuuta 01, 2013

Viimeiset viikot

Oletuksellisesti seuraavan kuukauden sisällä elämämme tulee muuttumaan paljon. Mutta kai sitä sitten ollaan valmiita… Jälkiviisaus lienee parasta tässä kohtaa ;)

Lomailu on sujunut lähinnä nukkumiseen panostaen ja kaikkea pientä kotiaskaretta touhuten, kyläillen jne. Koirat pääsi kylpyyn ja muistin käydä rokotuksetkin hoitamassa ajantasalle. Ulkoiltukin on, vähän laiskansorttisesti, mutta onneksi päiväaikaan tässä lähimaastoissakin voi pitää vapaana, kun ihmiset ovat kiltisti työnsä äärellä. Meidän koirat ovat lähinnä hämmästyneen unisia, kun joku täällä päivisin kulkeekin, kun HE ovat tottuneet nukkumaan rauhassa.

Sää on ollut yllättävän ”kesäistä”. Muutama yöpakkanen on ollut, mutta pääosin lämpötila heiluu lähellä +10. Vettä on satanut, mutta ei mitenkään kummemmin (noh, yhden illan+yön sitä putosi täysillä).Tulis nyt vielä kuivat ja kirkkaat pakkaskelit ilman lunta!


Olen ihmetellyt mitä koirat oikein syödä nutustavat takapihalta, kun en itse näe maassa mitään ja pupujakaan ei ole näkynyt viikkokausiin. Yksi päivä sitten näin ikkkunasta, kun orava haki naapurin ruokintapaikalta evästä ja tuli piilottamaan sen meidän pihaan, etutassuilla peitti herkun hyvin ja siirsi lehden päälle. Hmm. kätevä aktivointileikki meidän koirille, mutta mun pitää varmaan vielä talvella auttaa tuota kurrea…



Pellaksilla Tyyriksen maha pyöristyi hienoa vauhtia ja valmistelut pentuihin alkoivat. Pikkuneiti Ananas oli vähän surullinen, kun Hänen Isosiskonsa ei enää voinutkaan leikkiä&painia hänen kanssaan, vaan on tulossa kuulemma uusia pikkusiskoja. Maailmassa syntyy monia lennokkaita ideoita ja niinpä Ananaksen matkalaukku pakattiin ja neiti matkusti vaihto-oppilaaksi Jämsään leikkikaveriksi Dimalle.  Vaihto-oppilasvuoden mitta on hivenen joustava, mutta ainakin ihan alku meni lupaavasti, Naanaa ja Dima löysivät heti toisensa, eivätkä ehkä hivenen happamat kissa”veljekset” Santeri ja Jerry ole vielä näyttäneet pikkumustalle ovea.


Riisi ja Tikkari lähtivät saatille ja taas itsekin hämmästelin tuota akkalaumaa. Vuoteen ei meidän koirat ole isommin Naanaata nähneet, mutta sujuvasti leikkivät ja rymysivät päivän yhdessä.







Keskiviikkona oli pentujen sitten aika kiiruhtaa maailmaan. Syntyivät mukavasti päiväaikaan ja kaikki sujui hienosti. Tyyris hoiti homman ja hoitaa nyt loistavana äitinä pentujaan tyynenrauhallisesti. Laatikossa mönkii kahdeksan mustaa, jakaumalla 3 jätkää ja 5 neitiä. Luonnollisesti en voinut pysyä poissa vaan keskiviikon ja torstain roikuin laatikon reunalla. Valitettavasti Anu oli oikeassa, että olisi siellä se ”minunkin” tyttöni ollut noin ensivaikutelman perusteella, mutta  eiköhän me nyt tyydytä mummin roolin Riisin kanssa ! Nämä ovat nyt Riisin ensimmäiset lapsenlapset ja Kaalista tuli isomummo!
Ikää muutama tunti

Ikää 1 vrk