sunnuntaina, toukokuuta 25, 2008

"Hiiriä" vintillä

Kevät Pitkäjärvellä on edennyt kohisten, hepatkin ovat siirtyneet kesälaitumen puolella. Omenapuu kukkii ja jotain ituja kukkapenkistäkin nousee. Eilen kuokin kasvimaan kuntoon; nyt on salaatit, persiljat, porkkanat yms kasvamassa ja syksyllä pitäisi auringonkukkasten sekä kehäkukkien loistaa ;) Myös muutama peruna on upotettu maahan, josko edes muutaman oman maan keiton saisi aikaan !

















Viikko on kulunut arjen touhuissa. Dima viihdytti meitä vielä alkuviikon ja keskiviikon vapaapäivä vierähtikin Virtain reissussa, jolloin nti D palasi kotiin ja käytiin mummua morjestamassa etc. Muutoin päivät ovat kuluneet töissä ja illat kouluhommia vääntäen ja vähän kotiakin fiksaten.












Eilen vietin puolipäivää shoppaillen Tampereen cityssä ja nyt meidän eteisessä kököttää pakastin. Lämmin kesä ilman jäätelöä oli liian kamala ajatus! Makuuhuoneeseen on hankittuna lamput, vielä kun saisi ne kattoon kiinni. Eksyin myös intersportiin vaatteita pönkimään...


Kaali tuli meille viikonloppuvieraaksi, kun kaksi koiraa tuntuu niin kovin vähältä. Ehkä tämä pitää VÄHÄN pentukuumetta loitolla, kun lainailee näitä koiria sieltä täältä.































Meille tuli viikonlopuksi myös pienempiä adoptiolapsia. Suloisia ja puuhakkaita kavereita, vaan vielä ei ole varmuutta jäävätkö ne tänne pysyvästi... Otukset ovat siis chinchillan poikasia, jotka viime viikolla löydettiin pahvilaatikkoon hylättynä Tampereelta. Aikoinaan Korva-chilla oli myös löytöeläin ja Korvahan oli aivan rakastettavan persoonallinen otus. Mutta se pahantekoprosentti nousi sen verran korkeaksi, että laittaa mietityttämään... Tämä tummempi otus (tietoisesti en ole ristinyt niitä -pysyvät etäisempinä...) teki kyllä hyvin korvamaisen tempun; kakarat olivat paenneet hakistään ja mistäpä muualta tämä tumma pakolainen löytyi kuin kaulaansa myöten vessanpöntöstä! Olisi ollut kuvan paikka tuo uitettu chinsu. Uimareissusta selvittiin säikähdyksellä ja molemmat ovat eloisuusasteeltaan adhd+. Kovasti tyypit avustivat tänään kirjahyllyn kokoamisessa yläkerrassa.












sunnuntaina, toukokuuta 18, 2008

Joensuun valio

Dimasta leivottiin eilen Joensuussa uusi valio! Seitsemän näyttelyä niihin kolmeen sertiin tarvittiin, matkalta mukaan tarttui pari varasertiäkin ja kaksi varacacibia. Ja yksi eh. Mutta aika hyvin siis, meidän "kotikoiralta".


















Joensuun reissu oli kaikinpuolin varsin onnistunut. Lähdimme Pellasten matkailuautolla jo edellisenä iltana ja hieman hymistelimme kokoonpanollemme; mukaan pääsivät tällä kertaa Huuru, Dima ja toiseen näyttelyynsä ilmoitettu staffijuniori Bambi - aika rytmiryhmä siis, mitä tuota porukkaa vapaalla on nähnyt... Trio kuitenkin ylitti itsensä ja käyttäytyi koko reissun siivosti -jopa Dima jätti ääninäytteensä pääosin jakelematta. Aamulla autossa oli täysin hiljaista, vaikka ulkopuolelta alkoi kuulua saapuvan näyttelykansan ääniä.


Reissu sujui hyvin myös tulosten osalta. Huuru aloitti aamulla ja kävimme rodun ainoina edustajina pokkaamassa ROPin. Kehät olivat mukavan kokoisia ja koiraa pystyi oikeasti juoksuttamaan (mikä taas näkyi liikkeissä ja arvostelussa). Huurun saatua huomionsa (ja meidän aamupäiväkahveet) oli Diman vuoro. Elena Ruskovaara sai kehäänsä kuusi schapparia, joista Huli konkarin ottein vei ROPin ja Dima ainoana erin saaneena narttuna oli sitten VSP. Dimpe kyllä laittoi parastaan ja liikkui todella vetävästi. Viimeinen serti napsahti ja tulevaisuus näyttää vieläkö Dimaa kehissä nähdään vai jätetäänkö me tähän. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä autosta kaivettiin Bambiino. Staffit ovat kyllä kumma rotu ;) eikä oma silmä kyllä kauheasti niistä tajua (vielä). Silti ei ollut vaikea nähdä, että nti B oli edustava tuossa porukassa ja tuloksena olikin VSP ja toinen serti putkeen. Taakse jäi valionarttu, joka oli vuoden näyttelystaffi... Tästä on hyvä jatkaa :)










Riisi jatkaa näyttelytaukoaan, mutta ei se taida ihan koko vuotta jatkua, sen verran on alkanut sormia syyhytellä... Piu sen sijaan aiheuttaa harmaita hiuksia, kun olin sitä ajatellut messariin ja ensi vuonna vetskuihin. Sen karva on kuitenkin muuttunut nyt tänä vuonna ihan mahdottomaksi ja kohta on pakko luovuttaa ja ottaa sakset käteen. Ruoka on vaihdettu ja öljyt yms kokeiltu. Laaja verenkuva ja kilpirauhaskokeet olivat täysin normaalit, joten mitään terveydellistäkään syytä tuohon hamppuuntuvaan ja pehmenneeseen turkkiin ei ole keksitty. Voin vaan kuvitella kuinka Piu olisi nauttinut päästessään taas veteraanina kehiä kiertelemään, showkoira kun on. Mutta, elämässä on kuitenkin niin paljon muita juttuja kuin näytelmät.


Tämä päivä on mennyt reissusta toipumiseen ja talon lämmitykseen. Koirat pääsivät metsäretkelle ja nyt on kohta saunan aika... Ja onhan noita kouluhommiakin...
Pitkäjärvi hiljenee tältä erää.

tiistaina, toukokuuta 13, 2008

Hengissä ollaan =)

Maalaiselämää on taas kulunut viikon verran ja vähitellen tämä alkaa sujua.


Lämmitys on sujunut nyt pari kertaa ilman savuhaittoja, syitä tähän on varmasti monia. Ilma on nyt huomattavasti viilentynyt, meillä on nyt kuivia koivupuita, talo on kuivahtanut jne...

Tästä kaverista on tullut vakituinen seuralainen...















Porukat tulivat viime viikonlopuksi pihatalkoisiin ja äiti jäi tänne Diman kanssa taloa pitämään muutamaksi päiväksi. Piha on muuttanut hieman muotoaan, orvokit on penkissä, kuivat pensaat ovat saaneet kyytiä, etupihalle oven eteen rakennettiin pikaisesti pieni "kivikkopuutarha" (aiemmin tässä oli pölyävää multahiekkaa, jonka yli koirat joka kerta kulkivat sisään...). Lauantaina tuli lasti koivuklapia, joka on nyt siistinä pinona puuliiterissa. Tämä alkaa siis muistuttaa etäisesti asuttua ja hoidettua taloa. Yksi tärkeimmistä - tänään sain netin toimimaan. Elämä siis normalisoituu kaikin puolin!
Maanantaina pyörähdin Hesassa pitämässä graduseminaarin ja nyt väsäilen aineita ... kiire tulee mutta loppusuoralla siis ollaan. Muuten päivät on kuluneet varsin tiiviisti töissä.

Koirat ovat vain saaneet nauttia maalaiselosta!


















































































tiistaina, toukokuuta 06, 2008

Orivesiläisiä

Muutto on takana ja pikku hiljaa ollaan kotiuduttu. Hieman on ollut ”kaupunkilaistyttö maaseudulla”-fiilis… *viheltelee*

Lähinnä ongelmia on aiheuttanut puulämmityksestä aiheutuneet savuhaitat –eikä tuo lämpökään pelkällä savulla lisäänny. Tavoitteena on siis seuraavaksi hankkia jostain kuivempia puita. Nämä nykyiset savutessaan kihisevät ja niistä puskee vaahtoa ?!? Ostoslistalle on kertynyt ensimmäisen viikon aikana erinäisiä hankintoja, kuten kirves,lapio, pyykkinaru jne…














Kelit ovat olleet kuin tervetuliaisiksi aivan ihanan kesäiset. Paras talon lämmityskeino onkin ollut pitää ovia auki koko päivä aika! Ulkona me on oltukin lähes koko valveilla&kotonaolo aika. Koirat ovat ihanasti antaneet hevosten olla, itse asiassa tuo polletarha ei niitä juuri kiinnosta. Niinpä koiratkin ovat saaneet vapaasti juosta ulos sisään. Riisi on ollut aivan eri koira, poissa on se rauhallinen makoilija – tämä uusi versio juoksee ympäri pihaa itsekseen joku kalikka suussa, piehtaroi ja spurttailee. Piiparinen on ottanut leikkimökin seinustan päivystyskolokseen ja osallistuu kyllä tontin tutkailuun aktiivisesti. Naapurusto on hyvin koiramyönteistä, joten senkään puolesta ei tarvitse stressata. Vielä kun meillä on käytössä vuokraemännän ratsastuskenttä tottisteluun ja hevosten laitumet jäljestykseen… ei voi juuri helpompaa koiraharrastus olla.

























Viikossa kevät on astunut eteenpäin aivan huiman harppauksen. Lehti vihertää jo lähes kaikissa puissa ja pensaissa, narsissit ja ihan kohta tulppaanit kukkivat pihalla. Kohta pitäisi kunnostaa kasvimaa ja laittaa marsupoikain porkkanat vireille. Sitä ennen pitäisi panostaa hieman pihan siistimiseen, edellisten asukkaiden jäljiltä nurkista löytyy jos jonkinmoista jätettä. Ainakin kaikki terävä pitäisi saada talteen koirien takia. Tästä pihapiiristä huostaan otettiin viime talvena (kahteenkin kertaan) tanskandoggi, joka joutui elämään pakkasella yötä päivää ulkotarhassa vailla sisäänpääsyn mahdollisuutta. Koirapolo sai uuden elämän rakastavasta perheestä koirakaverin kera, eikä taatusti sen tytön tarvitse enää kokea vilua ja nälkää. Tämän riitaisenkin episodin myötä kävi ilmi, että tämä talo olisi vuokralaista vailla edellisten asukkaiden häädön selvittyä. Ja asiat järjestyivät sopivasti ja täällä me nyt ollaan ja katsotaan innolla mitä tuleva tuo tullessaan.

































Vappu vierähti töissä ja perusasioita hoidellessa (netti tulee vasta reilun kahden viikon päästä…). Viikonloppuna jatkettiin tavaroiden purkamista ja verhotkin jopa saatiin ikkunaan. Kaali tuli meille koiramäärää täydentämään ja tukkaoperaatioon. Marita kävi Huuru-veikan kanssa tutustumassa tonttiin ja velimies olisi kyllä mieluusti käynyt tutustumassa heposiin (ja marsupoikiin) lähemminkin. Tämän sijaan poika sai tyytyä sukulaislikkojen viihdyttämiseen. Hmmm… neljä koiraa oli aika paljon, vaikka tilaa onkin. Kaalin oloa täällä ei juuri huomaa, se kuuluu jo tavallaan tähän porukkaan ja toimii samalla lailla kuin omat likat ;)

















Gradukin tuli bumerangina takaisin (ensimmäinen posti uuteen osoitteeseen, äh) ja sitä olen nyt koittanut korjailla. Kommentit alkoivat ”kelvollinen, joskaan ei kovin korkeatasoinen”. Noh, allekirjoitan tämän koska ihan itse laadin _hieman_ kiireisen aikataulun. Pääasia, jos läpi menee ja saisi paperit taskuun. Hieman jännä huomata eri proffien vaatimukset, koska joitain muotoseikkoja ja jäsentelyjä matkin pari vuotta vanhoista metsänhoidon graduista ja nyt juuri näistä rakenneasioista tuli nyt kritiikkiä…









yksi "naapuri"