sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Hulluus huipussaan ?

On sunnuntai ja kello on 23.2o -tulin juuri kotiin. Jälki&ilmaisutreeneistä... Helppo mielialan nostatus sekä koiralle että ohjaajalle surkeasti menneiden syyslomajälkien jälkeen. Huomenna mennään kokeilemaan sitten ekat oikeat jäljet mietintätauon päälle. Ehkä hieman järkevämpään aikaan...

Päivä alkoi myös melko poikkeavasti. Aamulla uni on allekirjoittaneelle pyhä asia enkä suinkaan ole parhaimmillani edes heti aamukahvin jälkeen. Silti olin reippaana kymmeneltä briardistien tottiksissa Espoossa. Molemmat koirat tuli treenattua ja meni kaikiltakin osin ihan ok. Piu teki lähinnä merkkiä&ruutua ja vauhti oli hyvä. Paikka ruudussa oli kovin reunoilla, mutta hyvin Piippa otti ohjausta vastaan. Sitten tehtiin myös ohjattu nouto, jossa vasen kapula tuli hyvin heti eka yrityksellä. Kohta on treenattu kaikki evl liikkeet läpi kisoja varten ;)
Riisi teki paikallaolot, seuraamista ja kapulankantoa. Ja pari näpsäkkää luoksetuloa patukkapalkalla.

Erikoisista (meille siis) treeniajoista huolimatta tänään on oltu varsin tehokkaita.
Nyt pitäisi mennä nukkumaan, vaan kun ei väsytä. Aamulla kellon soidessa väsyttää senkin edestä.

lauantaina, lokakuuta 27, 2007

Lahti kv ja viikon kootut

Viime viikko meni hurahtaen, mutta lähes joka päivä käytiin vähän koiria treenaamassa lenkin lomassa. Torstaina oltiin pellolla piilottelemassa esineitä, ja aiempaan nähden Riisi toimi loistavasti. Tajusin lopettaa ajoissa, kerrankin. Taidan treenata tähän etäisyyttä valmiiksi pellolla, ennenkuin yritän siirtää asian metsään, jossa se jostain syystä on niin paljon vaikeampaa.


Perjantaina tokoiltiin molempien kanssa. Piippa joutuu ryhdistäytymään, kun tokokisat odottavat Virroilla 24.11... Hyvin se pelittikin, vähän haettiin seuraamispaikkaa, paikkaa merkillä ja paikkaa kaukoissa jne... Ens viikolla alkaa ruudun tehokertaus.

Riisi opettelee seisomaan jääntiä, muun pikkusäädön lisäks. Noudoissa tehtiin ainakin kertaluontoisena jonkinlainen läpimurto, neiti kantoi kapulaa liikkeessä mun rinnalla + kohti.
Pe iltana oli koko köörin turkinhuoltosessio. Riisi nautti joka hetkesta, sitä saisi kammata ja nypyttää 24/7 , jos jaksaisi. Piippa yritti paeta, mutta joutui luopumaan parista takkusestaan. Myös marsupojat joutuivat kynsihuoltoon ja pieneen karstaus&siistintäsessioon.
Tänään vietettiin näyttelypäivää Lahdessa. Viimeisen ilmottautumispäivän extemporepäätös ilmoittaa Dima erikoistuomarille aiheutti myös Riisin mukaan lähtemisen, muuten olisin ajanut tyhjällä autolla Hesasta Diman saapuessa Virroilta käsin. Schapeja oli ilmoitettu 27kpl hollantilaiselle John Waubenille. Dima sai tänään EH:n ihan oikeutetusti, joskin en ihan tajunnut arvostelussa kohtaa, jossa tuomari väittää että etukulmaukset ovat ok, mutta takakulmaukset liian vahvat ja pilaavat siten liikkeet ja ylälinjan... öö, mielestäni Diman suurin heikkous on suora etuosa eikä se takaosakaan liian kulmautunut ole. Ja maximum size tänään.

Sitten odoteltiin tovi jos toinenkin, että briardit alkoivat. Huuru oli vuorossa ensin, PU2 sert ja cacib. Riisi jäi karvan verran veljestä eli PN2, sert ja vaca. Jälleen kerran, olisi se cacib maistunut tännekin, mutta...

Plussaksi voi laskea senkin, että sain samalta reissulta talvirenkaani mukanani Hesaan, enää tarvitsee saada ne Golfiin alle. Tosin nyt sää näyttää vielä aika kesäiseltä.
Illan pimetessä oltiin kotona, saunaan, jonka jälkeen odotti pitsa&sidukka. Nyt odottaa enää uni - ja aamulla briardien treenit.

maanantaina, lokakuuta 22, 2007

Piun luonnetesti

Piun luonnetestaaminen on venynyt ja venynyt. Viime vuoden schapetestiin olimme menossa, kunnes se päivää ennen peruuntui ja siirtyi meille täysin sopimattomaan aikaan.

Eilen se sitten vihdoin onnistui, testaajina toisessa schapeluonnetestissä Hämeenlinnassa olivat Lea Haanpää ja Bengt Söderholm.



Toimintakyky: +1 ( Kohtuullinen)
Terävyys: +3 (Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu: +1 (Pieni)
Taisteluhalu: -1 (Pieni)
Hermorakenne: +1 (Hieman rauhaton)
Temperamentti: +1 (Erittäin vilkas)
Kovuus: +1 (Hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys: +3 (Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
yhteensa 112pistettä

Piu suoriutui testistä ihan helposti, ei mitään suurta kuormittumista. Suuria yllätyksiä ei tullut. Piu oli ehkä aika innokkaan oltuaan vähemmällä huomiolla edellisen viikon ja päästyään suoraan radalle. Eilen se siis ehkä esiintyi erittäin vilkkaana, mutta normaali Piu on kyllä huomattavan rauhallinen schapeksi ja harvoin se noin heiluu ja tutkii kuin eilen. Tosin aika usein se on minulla jollain tavalla "käskyn alla" eli en anna sen tuon tyyppisissä tilanteissa (esim. treenit, tapahtumat) hillua remmissä kiskoen.

Positiivisesti olen hieman yllättynyt siitä, että toimintakyky meni plussalle. Luulen, että tässä elämänkokemus on tehnyt tehtävänsä - niin monenmoista on Piu ehtinyt nähdä, ettei yksi kumma kelkkahahmo pitkäksi aikaa aiheuta hämmennystä. Raunioilla käynti ehkä auttoi pimeänhuoneen toimintaa.

Taisteluhalun -1 ei todellakaan tullut yllätyksenä. Piu ei käytä suutaan kuin syömiseen, eli se inhoaa vetoleikkejä ja painetta hampaisiin. Koskaan se ei ole oppinut leikkimään. Eikä se kamppaile muutenkaan. Jos se jää karvoistaan kiinni johonkin puskaan, se kököttää siinä hiljaa odottaen että ehkä joku löytää hänet ja tulee pelastamaan. Olen aina sanonut, että Piu ei selviäisi luonnonvaraisena päivääkään.

Terävyys +3 on ehkä hienoinen yllätys, sillä minusta Piu on kovin kaukana terävästä koirasta. Mutta, aina oppii uutta.

Pehmeys +1 oli varmasti oikea tulos eilen. Piu reagoi tapansa mukaan voimakkaasti sekä ylös tempaistuun hahmoon ja pudotettuun tynnyriin. Remmi pitkällä se kiskoi poispäin. Koira painui himan matalammaksi ja häntä pysyi alhaalla, kun kierrettiin rakennus ja ohitettiin uhat. Sitten taas häntä nousi ja Piu oli ihan ok. Olen melko varma, että nuorempana Piu olisi saanut arvosanan -2 pehmeä. Elämänkokemus on tuonut "selviytymiskykyä". Aiemmin ikävät tapahtumat jäivät sillä todellakin päälle ja palautuminen oli hidasta. Parivuotiiaana se ei olisi ehkä antanut uhan jälkeen uhkaajan koskea itseään ja olisi jatkanut tynnyrin hyperventilointia lopputestin ajan. Hyvä näin, että vuodet vaan parantavat koiraa!

Tiesin ettei Piu varsinaisesti pelkää laukauksia, mutta aina se on niihin reagoinut. Nyt se oli kyllä aidosti laukausvarma - myös papereissa siis. Otin Riisinkin autosta edellisen koiran aikana ja sekin oli täysin välinpitämätön elämänsä ensimmäisistä paukuista. Hyvä!

Syysloma

Syyslomaretkeily on takanapäin, johan siihen aikaa vierähtikin ;)















Hesasta suunnattiin ensin Siitamaan, josta napattiin Kaali-äippä laumaa täydentämään Virroille. Elo siellä neljän karvaturrin kanssa oli leppoisaa, joskin kovin hiekkaista... Sen totesin että lenkille lähtö neljän remmin kanssa on hieman sekavaa, joten pakkasin likat joka päivä auton perään ja ajettiin juoksemaan hiekkamontuille ja metsään. Hienosti nelikko leikki keskenään, Riisin ja Diman välilläkään ei ollut mitään kireyttä (niinkuin joskus keväämmallä). Kaali innostui leikkimään Diman kanssa vallan - myös sisällä. Kaali on kyllä taatusti kiltein briardinarttu maailmassa.

Dima
agissa












Dima ja Kaali







Mäkitreeniä









Riisi ja Kaali
jahtaa Dimaa











Oulu KV 6.10
Heti lauantaina loman aluksi startattiin "ruskaretkelle" eli koiranäyttelyyn Ouluun. Sarin Chevyyn pakattiin kevään Vaasan matkan uusinta + yksi lisävahvistuskelpie. Matkaan lähdettiin kolmen nurkilla ja olihan sinne pitkä matka. Tosin paluumatka se vasta pitkä olikin, kun navigaattori eksyi/eksytti meidät ja lopputuloksena oli melkoisen siksakkinen maalaismatka. Menomatkan leikillinen suunnittelu siitä, monellako ROPilla jäädään odottamaan ryhmiä (kaikki koirat olivat kehässä ennen puoltapäivää) kostautui, sillä näppäjämme nuollen poistuimme vähin äänin kotiin.

Briardikehä oli eksoottisen pieni ja hieman kuohahdin tullessani Huurun kanssa kehästä kera EH:n ja arvostelussa lukee "liikkuu lyhyellä askeleella". Olisi hieman näyttelytoimikunta voinut tsempata ja järjestää toisen samanmoisen teltta-alueen, jotta hommassa oli ollut jotain järkeä. Riisin kanssa koitimme kehänreunoja uhmaten loikkia pidemmällä askeleella ja ERI irtosi. Turkki ei enää riittänyt muuhun , joten olimme toisia luokassamme ja kolmansia PN-kehässä. Varaserti siis, yeee! Diman näyttely meinasi katketa alkuunsa, kun lähdin tunkeutumaan sen kanssa ahdastakin ahtaampaan halliin. Heti ovensuusta staffi tarrasi siihen kiinni ja Dimpe tietty ihan paniikissa. Nappasin koiran kainaloon ja painuttiin ulos tasaantumaan. Kehässä se kuitenkin oli ihan normaali ja oma iloinen itsensä. Tuloksena Dimalta ihan hienosti PN2 varasertillä, varacacibilla. Mutta nuo varahörselöt ei kauheasti lohduta kun ei niillä mitään tee. Lena Dankerin arvostelu loppuu sanoilla "super söt" ;)













Sarin koirat sentään olivat molemmat VSP:t mutta sekään ei ihan vastannut odotuksia. Noh, nokka kohti uusia seikkailuja taasen.

Syyslomakuvia karvanelikosta by Sari Koro:











































keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Kulmallista menoa


Maanantain ja tiistai olivat meidän jälkipäivät, ja otsikon mukaisesti teemana kulmat. Ja hieman pulmallisia ne vielä ovat... koira siis tekee kaarretta ja tarkistaa koko ympärystän ennenkuin luottaa löytäneensä oikean suunnan. Metsäjäljellä tämän pyörähdyksen voisi hyväksyä, mutta jos nyt on alettu viilaamaan pilkkua FH:n suuntaan niin...


Molempina päivinä tehtiin myös tottista ja nyt voi jo ihan ääneen sanoa, että tuo koira alkaa herätä, syttyä tms. Leikkimiseen on tullut uutta sykettä ja esim. luoksetulo on mennyt eteenpäin. Vielä kun saatas se seuraaminen sujumaan ja maahanmenot jne jne.


Piun kynsivamma vihoittelee yhä, joten suihkuttelu ja sukanpito jatkuu. Antibiootit loppuu huomenna.


Tänään olis tarkoitus pakata tavaraa reppuun ja eläinlauma kasaan ja suunnata auton nokka kohti Pirkanmaata ja takaisin ei ihan heti tullakaan ;) Matkan varrelle on kerätty piristäviä tapahtumia, mm. pienenä retkenä Oulu kv sekä mielenkiinnolla odotettu Piun luonnetesti.